// Ei haittaa, sehän on vaan mukavan tuttavallista kahden vanhan kauppakumppanuksen välillä
//
Jeremiah nappasi köyden perytron ystävältään, ja samalla kun sitoi tämän ongelmallisen kääpiön ranteita tiukasti yhteen hän mulkaisi perytronia kulmainsa alta. " No joo, voit uskoa että sattui! Ennekin on ruhjottu, niin tämä siihen päälle, kyllä tuntuu! Mutta joka tapauksessa, hyvä juttu!"
Jeremiah siirtyi tajuttoman Grimmnurin jalkoihin ja niputti nekin yhteen näppärästi. Sitten hän könysi ylös kääpiön päältä ja jäi mietteliäänä Aellan viereen seisomaan.
Hän pyyhkäisi kädellään otsansa seutua ja huokaisi.
" En minä tiedä, mitä tälle pitäisi tehdä. Ei kuulunut suunnitelmiin moinen yllätyskääpiö. Mieleni tekisi heittää se tuonne lepikkoon susien syötäväksi, mutta tiedän, ettet sinä suostuisi sellaiseen, ja muutenkin, se ei ehkä ole järkevää. Emme ollenkaan tiedä, mikä hän on kääpiöitään, tämä Grimmnur...millä asialla, ja kenen, mahtoi ennenkaikkea ollakaan?"
Pisteeksi Jeremiahin sanoille kuului illan pimentämästä metsästä pitkä ja korkea suden ulvonta. Kuulosti siltä, että ulvojia oli useampi. Jeremiah tunsi miten kylmänväreet juoksivat hänen vaatteidensa alla selkää ylös ja alas, ja karvat nousivat pystyyn. Vaistomainen reaktio susien ulvontaan. " Jaaha. Siellä on lauma metsästämässä. Mitäs jos siirrytään kääpiöinemme ja hevosinemme lähemmäs nuotiota, ja mietitään siellä että mitä tässä on tehtävä?"