Metsän rannalla // Aella ja Pandanna

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 04 Maalis 2013, 11:32

Rehellisesti sanottuna Aellalla ei ollut käynyt mielessäkään, että kääpiö voisi käyttää hänen luomaansa suojakilpeä Jeremiahia vastaan. Tämä taas vain lisäsi hänen järkytystään kun niin lopulta tapahtui. Nainen nosti säikähtäneenä kätensä suunsa eteen purkaessaan loitsun samantien kauppakumppaninsa rysähtäessä lumihankeen. Kun mies syöksähti raivopäissään Grimnurin kimppuun, kääntyi Aella kohti Jeremiahin vankkureita, kiirehtien nopeasti niiden luokse.

Hän muistikin nähneensä köyttä noutaessaan polttopuita nuotiota varten. Nopeasti peryton sieppasi pitkän köyden mukaansa juosten sitten takaisin Jerryä ja kääpiötä kohti, mutta hidasti vauhtinsa kävelyksi tajutessaan jälkimmäisen olevan jo taju kankaalla.

Räätäli ojensi köyden rottamiehelle päästyään tämän luokse ja hieroi hieman kivistävää olkapäätään. "No enpä mitään normaalia kilpiloitsua suurempaa. Vaikka tarkoitus oli kylläkin saada tuo juoksemaan sitä päin, ei kai sinuun sattunut?" Hän voisi parhaansa mukaan yrittää auttaa, jos mies oli loukannut itsensä, mutta ei sopinut odottaa mitään liian suurta häneltäkään.

Aella katsahti lumista kääpiötä mietteissään, antaen Jeremiahin hoitaa paketoimisen. Hän tyytyi huokaisemaan ja pudistelemaan suurimpia lumia pois vaatteistaan. "Hienosti alkaa tämäkin homma. Mitäs nyt kun tuokin on hoideltu?"

//Trallaallaaalaaa, eipäs tullut mieleen vasta kuin nyt kysäistä että eihän Lörriä haittaa kun Aella miekkosta Jerryksi kutsuu? .D näin vaan btw.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Lörri » 09 Maalis 2013, 09:49

// Ei haittaa, sehän on vaan mukavan tuttavallista kahden vanhan kauppakumppanuksen välillä :roll: //

Jeremiah nappasi köyden perytron ystävältään, ja samalla kun sitoi tämän ongelmallisen kääpiön ranteita tiukasti yhteen hän mulkaisi perytronia kulmainsa alta. " No joo, voit uskoa että sattui! Ennekin on ruhjottu, niin tämä siihen päälle, kyllä tuntuu! Mutta joka tapauksessa, hyvä juttu!"
Jeremiah siirtyi tajuttoman Grimmnurin jalkoihin ja niputti nekin yhteen näppärästi. Sitten hän könysi ylös kääpiön päältä ja jäi mietteliäänä Aellan viereen seisomaan.
Hän pyyhkäisi kädellään otsansa seutua ja huokaisi.
" En minä tiedä, mitä tälle pitäisi tehdä. Ei kuulunut suunnitelmiin moinen yllätyskääpiö. Mieleni tekisi heittää se tuonne lepikkoon susien syötäväksi, mutta tiedän, ettet sinä suostuisi sellaiseen, ja muutenkin, se ei ehkä ole järkevää. Emme ollenkaan tiedä, mikä hän on kääpiöitään, tämä Grimmnur...millä asialla, ja kenen, mahtoi ennenkaikkea ollakaan?"
Pisteeksi Jeremiahin sanoille kuului illan pimentämästä metsästä pitkä ja korkea suden ulvonta. Kuulosti siltä, että ulvojia oli useampi. Jeremiah tunsi miten kylmänväreet juoksivat hänen vaatteidensa alla selkää ylös ja alas, ja karvat nousivat pystyyn. Vaistomainen reaktio susien ulvontaan. " Jaaha. Siellä on lauma metsästämässä. Mitäs jos siirrytään kääpiöinemme ja hevosinemme lähemmäs nuotiota, ja mietitään siellä että mitä tässä on tehtävä?"
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 08 Huhti 2013, 19:17

Peryton väänteli käsiään hermostuneiisuuden ja hämmennyksen sekaisin tuntein, vilkaisten kääpiötä sitovaa sekarotuista miestä varovasti tämän rantatessa hänestä ja loitsustaan. Aella ei ollut lainkaan varma siitä, mitä ajatella tästä. Oliko Jeremiah vihainen... vaiko mielissään? "Öh, olen pahoillani? Voinko auttaa jossakin?" Kalpeaihoinen nainen kysyi vaivaantuneena, seuraten toisen tekemisiä katseellaan.

Kun mies pysähtyi hänen viereensä puhumaan kääpiöstä, entinen haltia näytti hyvinkin mietteliäältä ajatellessaan mahdollisuuksia. "En todellakaan sallisi sitä!" Naisen äänessä kuulsi jonkin sortin närkästys Jeremiahin ensimmäistä vaihtoehtoa kohtaan, mutta hän palasi pian miettimään. "No... suurin osa on teidän puolellanne, mutta poikkeuksiakin taitaa olla? Ei tuosta kyllä tiedä, yhtä lailla inhottava lurjus se silti on. Mutta minä en aio lähteä raahaamaan häntä mihinkään, eli joko viet sen ihmisille tai päästät menemään", hän lopetti puheensa hieman vaimeampaan ääneen. Aella ei hyväksynyt vankeuttakaan, mutta tiesi ettei voisi estää Jerryä viemästä kääpiötä jos tämä niin tahtoi. Mutta mitä jos Grimnur kielisi tästä? "Se tietää meidän kasvomme, mitä jos se hankkii meille vaikeuksia?"

Kun hänen kauppakumppaninsa ehdotti nuotion luokse siirtymistä, nyökkäsi nainen myöntymisen merkiksi ja käveli kohti yhä tajutonta kääpiötä. "Toki, hae sinä hevosesi niin minä otan tämän", Aella naurahti kuivasti tarttuen sitten yhteen kääpiötä lämmittävistä turkeista, ja nosti pikkumiehen vaivatta käsillensä. Lopulta nuotiolle päästessään peryton laski toisen varovasti takaisin maahan, eihän hän halunnut tälle käyvän enempää mitään, vaikkei tuo ollutkaan mikään kiltein kääpiö.

//Todella pahoillani pitkästä kestosta, stressiä ja inspispulaa iskee ihan kunnolla x3x//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Lörri » 09 Heinä 2013, 09:02

Rottamies tuijotti hangen keskellä loimuavan nuotion liekkeihin ja kuunteli hevostensa rouskutusta korvansa juurella. Hän oli ripustanut niiden turpiin kaurapussit, ja ne olivat sangen tyytyväisiä ja rauhallisia oloonsa siihen nähden, että sudet ulvoivat jo aivan lähellä heitä.
" Tottahan se on, että kääpiömiekkonen saattaa heittäytyä hankalaksi ja järjestää meidät pulaan..mutta luulisin että osaan selittää asiat niin että hän näyttää pelkästään typerykseltä, mikäli koettaa jollain lailla sepustaa asiat meidän kannaltamme ikävästi." Jeremiah sitten sanoi, katsoi Aellaa ja virnisti hyvin rottamaisesti. Samassa Grimmnur älähti, ja Jeremiah potkaisi nopeasti kääpiötä kylkeen, aivan vaistomaisesti. " Anteeksi Aellah, se tuli selkärangasta.." Hän sitten sanoi ystävälleen pahoittelevasti, tietäen että toinen ei pitänyt moisesta eleestä ollenkaan.
" Jos siis teemme niin, että minä ostan nuo upeat vaatteesi matkaasi -en ole vielä nähnyt mitään mitä sinulla siellä on, mutta kokemuksesta tiedän niiden olevan juuri niin upeita kuin pitääkin- ja vien kääpiön mennessäni ja pidän huolta, ettei se pääse aiheuttamaan meille ongelmia. Miltä kuulostaa?"
Jeremiah sai vastauksekseen kovaäänisen ulvonnan; kuin pisteeksi sanojensa päälle, ja heti pian pimeä pusikko alkoi kahahdella epämiellyttävästi. " No niin Aellah, minusta tuntuu että tässä on harvinaisen rohkea...tai nälkäinen...lauma kyseessä. Ehkä meidän taistelumme eivät vielä ole tältä yöltä ohi?" Hän sanoi matalasti ja kahmaisi keppinsä käteensä, jääden tuijottamaan metsänlaitaa, jossa jo saattoi erottaa hankea vasten tummia hahmoja.

/ Anteeksi lagaamiseni! :S /
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 15 Heinä 2013, 15:26

Nainen nyökkäsi toisen sanoille, katsoen hieman säälien Grimnuria, hänen olisi sinällään tehnyt mieli päästää se vapaaksi, mutta se ei tainnut olla vaihtoehdoissa. Jeremiah kyllä vakuutteli pystyvänsä puhumaan tilanteen heidän edukseen, mutta Aellan käsityksen mukaan ihmiset luottivat mieluummin omiinsa kuin sekarotuisiin. Ja tässä tapauksessa kääpiöt olivat luultavasti lähempänä omia. Mutta hänen täytyisi vain luottaa kauppiaan taitoihin. "Paras olisi, en halua ongelmia."

Perytonin huulilta karkasi yhtä aikaa vihainen ja loukkaantunut äännähdys miehen potkaistessa kääpiötä ja tuhahti tämän selitellessä jotain selkärangasta. Hän ei vaivautunut vastaamaan Jeremiahille, vaan kuunteli hiljaa tämän seuraavankin ehdotuksen, tällä kertaa vaatteisiin liittyen. Aella ei ehtinyt vastaamaan kuullessaan sudet. Mustilla silmillään hän vilkaisi kauppakumppaniaan, pudistaen sitten päätään. "Tiedät varmaan, että missä tahansa muussa tilanteessa olisin täysin tätä vastaan?" Hän kysyi hiljaa, hieroen niskaansa. "Voin korkeintaan pidellä niitä loitsuillani, mutta sen enempään en taida pystyä... ellet sitten halua että yritän pelotella niitä pois." "Pelottelulla" hän tarkoitti lähinnä... no, pelottelua. Se tosin vaatisi illuusion purkamista, joten nainen ei toivonut joutuvansa käyttämään sitä.

//eipäs mitään .w.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Lörri » 31 Elo 2013, 16:43

" Oivoi Aella, muuta ei tarvittaisikaan kuin se, että sinä suostuisit vähän pelottelemaan noita sushukkasia. Mutta ellet, niin meillä ei taida olla muita vaihtoehtoja kuin koettaa pitää ne sen verran loitolla, etteivät saa palaa purtua. Ja hätätapauksessa voimme sitten heittää kääpiön niille? Eikös vaan?!" Jeremiah puhui rauhallisesti ja leikkimielisesti, mutta hänen liikkeensä olivat hyvin vikkeliä, kun hän haki hevosensa lähemmäs tulta; niin lähelle kuin mahdollista. Jeremiah kohensi nuotiota nopeasti toisella kädellään ja piteli puusauvaansa samalla toisessa kädessään. " Se vaihtoehto, että jätämme vankkurit tänne ja koetamme karkuun hevosilla, ei sitten tule kuuloonkaan, muista se Aella. Ja siinäkin tapauksessa joutuisimme heittämään kääpiön niille, sillä kumpikaan hevonen ei jaksaisi kantaa kahta taakkaa tarpeeksi haipakkaa...kun yhdenkin kannettavan kanssa pakoon pääsy olisi epätodennäköistä."
" Onpas niitä paljon!" Hän hyrähti katsellessaan kokoontuvia susia. Kylmänväreet juoksivat Jeremiahin selkäpiitä pitkin. " Tämä näyttää ainakin 30 päiseltä laumalta! Ei tämmösiä normaalisti olekaan!"
Susia tuppasi aina vain, ja Jeremiahille tuli epämukava olo, että ne koettivat saartaa heidät. Ensimmäiset hukat olivat pysähtyneet alalleen hämärään metsänreunaan, mutta monet olivat jo edenneet heidän sivustaansa, kummallekin puolelle. " Hyi hemmetti mikä tilanne! Jeremiah puhahti, ja heitti lisää puuta nuotioon. " Auta armias jos puut loppuvat ennen kuin noista päästään!"
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 21 Loka 2013, 13:16

Aella kuunteli risupartaisen rauhallista ääntä, pitäen samalla silmällä kerääntyyviä susia. Nainen tuhahti kuivasti. "Kääpiötä ei nakata mihinkään, onko selvä?" Aivan sama, vaikka se olisi ollut vitsi, hän ei todellakaan vitsailisi tällaisesta aiheesta, eikä varsinkaan nyt, kun heillä oli pienoisia ongelmia. Harvinaisen rohkeita hukkia nuo olivat, yleensä pedotkin osasivat pysytellä mahdollisimman kaukana hänestä, johtuen varmaan hänen tosimuodostaan. Aellalla oli jonkin moinen aavistus siitä, että eläimet saattoivat hyvinkin aistia sen paremmin muin normaalit ihmiset. Noilla suksilla täytyi olla nälkä.

"Ei ei, täytyyhän nekin pitää kunnossa", peryton vastasi lyhyesti, kun tuli puhe vankkureista. Hänenkin äänensä oli rauhallinen puhuessaan, todellisuudessa häntä ei juurikaan hermostuttanut, sillä hän uskoi kykenevänsä pelottamaan sudet tiehensä. Ainakin hän voisi yrittää, jos ei muuta. Nainen hieroi niskaansa turhautuneena. Hän ei mielellään ryhtyisi tähän, mutta hän epäili Jerryn keppeineen pitävän eläimiä kauaa aisoissa. "Älä säikähdä", nainen varoitti yksinkertaisesti, juuri ennen kuin alkoi lyhyen harhan purkamisen.

Pienen hetken kuluttua kotkansiipiään venytteli petolinnunjalkainen, lumenvalkea peura. Vielä ei ollut jadensävyisten sulkien aika, vasta hieman myöhemmin keväällä. Aella räpäytti hiilenmustia silmiään pari kertaa, ennen kuin loi katseensa edessään oleviin hukkasiin. Tämä otti muutamaan askeleen niitä kohti, nousi takajaloilleen suuria siipiään läiskäyttäen, ja päästi ilmoille korviariipivän kirkaisun. Hämärtyvän illan nuotionvalossa tuo oli varmaan hyvinkin mielenkiintoista katsottavaa.

//Finally. Ole hyvä .w.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Lörri » 21 Loka 2013, 19:51

" No ei sitten heitetä kääpiötä, vaikka aivan varmasti pitäisinkin sen katselusta." Jeremiah lupasi Aellalle tökkien nuotiota palamaan innokkaammin. Hän kääntyi katsomaan Aellan suuntaan kun tämä kehoitti häntä olemaan säikähtämättä, ja vaikka Jeremiah osasi odotaa sitä, hän kuitenkin hätkähti Perytronin nyt muuttuessa siksi, mikä oikeasti olikin. Olihan Aella kertonut, mutta Jeremiah ei ollut milloinkaan nähnyt tätä oikeassa olomuodossaan. Samaten hätkähtivät Jeremiahin vetohevoset, ja hän joutui keskittymään täysin niiden rauhoittelemiseen, vaikka olisi miellään seurannut vaikuttavan näköisen perytronin puuhia. Hevoset olivat jo valmiiksi tilanteesta vauhkoina. Ne olivat kuitenkin sen verran tottuneita luottamaan, että niistä huolehdittiin ja asiat hoidettiin, etteivät ottaneet hatkoja, vaan rottamiehen rauhoittava puhelu ja jämerät otteet hänen pidellessään niistä kiinni, saivat ne pysymään aisoissa. Rauhallisena olo otti koville Jeremiahille itselleenkin, hän kun ei välttämättä ollut maailman urheimpia miehiä. Sitten kuului humahdus ja läiskäys, ja Aella huusi susia vilisevään talviyöhön sellaisella äänellä, että Jeremiahinkin olisi pienen hetken verran tehnyt mieli paeta paikalta.
Hän näki susien pyrähtävän heistä kauemmaksi kuin säikähtänyt varpusparvi, ja osa niistä pinkoi sen siliän tien aina puuston reunaan ja metsikön siimekseen saakka." Hienoa Aellah! Sinä teit sen!" Jeremiah kannusti perytronia, ja koetti kiepahtaa niin, että voisi paremmin nähdä tämän kiehtovan otuksen.
Suurin osa hukista jäi kuitenkin vielä aloilleen. Ne kyttäsivät heitä varuillaan, kyyrysillään. Silmät hehkuivat nuotion kajossa, ja Jeremiah oli varma etteivät elikot vielä olleet valmiita luovuttamaan iltapalaksi aikomaansa saalista. " Jatka vain!" Jeremiah kehoitti perytronia. " Ne taitavat olla tosissaan nälkäisiä!...tai sitten en ovat yksinkertaisesti vain tyhmiä!"
Lörri
 

Re: Metsän rannalla // Aella ja Pandanna

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 09 Marras 2013, 12:39

Mielessään Aella pyysi anteeksi näiltä susihukkasilta, mutta tämä nyt oli välttämätöntä, jos he halusivat päästä pois tappioitta. Hänellä ei ollut minkäänlaista aikomusta käydä susien kimppuun, mutta niiden ei tarvinnut sitä tietää. Peryton näki, kuinka osa niistä luikki takaisin puskiin, mutta silti huolestuttavan monta niistä jäi aloilleen, vähän kauemmas vain. Se oli silti hyvä merkki, ilmeisesti ne kuitenkin tajusivat, että hän voisi olla hyvinkin vaarallinen tahtoessaan.

Jeremiah kannusti häntä jatkamaan, joten hiilisilmäinen peto otti vinkistä vaarin, ja toisti kerran edelliset toimensa, ennen kuin laski etujalkansa takaisin lumen peittämän maan pinnalle. Tuo loi mahdollisimman pelottavan katseen hukkia kohden, muristen tavalla, joka saisi normaalin ihmisenkin niskavillat pystyyn. Ja koko ajan tuo käveli hitaasti lähemmäs petolaumaa, nostattaen kyvyillään ympärilleen pienoisen lumipyörteen.

Aella ei oikein välittänyt Jeremiahin katseesta, jonka tunsi takaansa tulevan, vaan keskittyi täysin susien taatakseen. Hän voisi keskustella Jerryn kanssa fiksusti myöhemmin. Kunhan vaara olisi tältä kertaa ohi.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Metsän rannalla // Aella ja Pandanna

ViestiKirjoittaja Lörri » 09 Marras 2013, 15:42

Nyt Jeremiah kykeni näkemään Aellan paremmin. Perytron asteli lähemmäs peruuttavaa susilaumaa lumesta nousevan pyöteen keskellä. Perytronista kuului murina, joka sai puistatuksen toisensa perään juoksemaan Jeremiahin selkänahkaa pitkin, ja hänen oli jo todella vaikea pidellä hevosiaan aloillaan, joiden silmät pyörivät villisti päässä ja ne korskuivat peloissaan, heiluen levottomasti ja hyppien puolittain pystyyn aisojensa välissä.
Mikä olento! Jeremiah itse oli vain pahainen - kurja- viemärirotta, mutta Aellassa oli sitä jotakin! Nyt olennon höyhenet olivat valkeat. Jeremiah tahtoisi nähdä Perytronin koko loistossaan, kesäpuvussa, Jadenvärisissä sulissaan punaisine kärkineen..sellaiselta Aella oli kertonut näyttävänsä, paitsi talvisin. Kotka, peura, Perytron; upeaa!
Luojan kiitos, Jeremiah tiesi että Aellah oli luonteeltaan lauhkea kuin kuuluisa lammas, sillä hänen olisi totta vie tehnyt mielensä pötkiä rottana lumen alle ja johonkin kiven koloon piiloon, ellei hän olisi tiennyt että tässä oli hänen rauhallinen räätäli-kumpaninsa!

Nyt nämä jäljelle jääneet sitkeät sudet saivat hurjasta olennosta tarpeekseen, ja katsoivat nekin parhaaksi kääntyä kannoillaan ja lunta ympärilleen singoten luikkia takaisin metsän kätköihin ja palata laumansa suojiin etsiäkseen jotain muuta, joka kelpasi ravinnoksi, ja sen saattaisi saada saaliikseen helpommin, kuin tämän kammottavan perytronin ja sen seurassa olevat ukellit. Osa susista kuului uikuttavan surkeasti mennessään, joten ilmeisesti ne olivat aivan oikeasti peloissaan sitten. Hienoa!
" Nyt niistä päästiin!" Jeremiah huudahti innoissaan viheliäisten hukkien perään. " Mahtavaa Aella! Sinä olet todella mahtava!"
Lörri
 

Re: Metsän rannalla // Aella ja Pandanna

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 10 Marras 2013, 13:45

Hetken aikaa Aellasta näytti pahasti siltä, että hänen pelotteluyrityksensä oli vain turhaa, sillä susilla kesti hetki tajuta, että peryton oli oikeasti vahvempi kuin ne, eikä sillä olisi vaikeuksia saada niiden koko laumaa maahan suunnilleen muutamassa minuutissa. Kuitenkin, kun hän tuli hiljalleen aina vain lähemmäs, ne ymmärsivät yskän, kääntyivät ympäri ja juoksivat takaisin metsän siimekseen.

Aella katsoi niiden perään hetken, ennen kuin huokaisi helpottuneena ja laski loitsuillaan nostattamansa lumen takaisin luonnolliselle olintasolleen. Peryton nosti sarvipäänsä korkeammalle, kääntyen katsomaan hurraavaa Jerryä. Naaras kallisti päätään hieman, haltiamuodossaan olisi kohottanut olkiaan. "En nyt tiedä, mutta kiitos kuitenkin", Meldacanielin perheen esikoinen totesi hiljaa, vaihtaen jälleen muotonsa enemmän ihmismäiseksi.

"Yh, muistan miksen pidä tuosta", hän mutisi niskaansa venytellen ja hieroen. Hän ei kuitenkaan voinut olla hymyilemättä hieman katsellessaan Jeremiahia. Hieno mies tuokin oli, oli saanut pidettyä hevotkin aisoissa ja kääpiön paikoillaan. Mistä puheen ollen, Grimnur näytti pahasti olevan heräämäisillään. Peryton kurtisti kapeita kulmiaan, katsahtaen pikkumiestä huolestuneena. "Tuota..."
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Metsän rannalla // Aella ja Pandanna

ViestiKirjoittaja Lörri » 10 Marras 2013, 14:19

Jeremiah virnisti perytronin puhuessa hänelle. Ääni oli selkeästi matalampi kuin Aellan ihmismäisen illuusion. Oli jotenkin hassua, että tuollainen olento kykeni kuitenkin puhumaan täysin selkeästi, normaalisti, ei telepaattisesti tai mitään.
Sitten Aella muuttuikin jälleen siksi versioksi, joka oli Jeremiahille paljon tutumpi, ja niskojaan hieroen valitteli, että muisti ettei tämän vuoksi pitänyt perytronina hillumisesta. " Se ei kuitenkaan taida verottaa voimiasi kovinkaan paljon?" Jeremiah kysyi ihan uteliaisuuttaan. Joidenkin kohdalla, joilla kyse ei ollut varsinaisesta muodonmuuttamisesta kuten hänellä itsellään, vaan juurikin tälläisestä tosimuodosta ja illuusiosta, kuten tässä tapuksessa, muutos otti niin koville että olivat kanttuvei monta päivää.

Jeremiah päästi irti vetohevosistaan, jotka olivat melkoisen äkkiä onnistuneet rauhoittumaan Perytronin muututtua ja susien luikittua tiehensä. Hän katsahti samaan aikaan kääpiön suuntaan kuin Aellakin. " Se pirulainen aikoo palata tajuihinsa!" Jeremiah tuhahti ja astui Grimmnurin luo. Hän tarttui pikku-ukkoa ronskisti takin kauluksesta, ja lähti retuuttaamaan sitä lähemmäs vankkureitaan. Kääpiö oli yhä velttona, mutta ölisi ja mörähteli kummallisen kuuloisesti. " Nämä köydet eivät varmaan tälle kaverille riitä mihinkään...minun täytyy sitoa se oikein tosissaan jos haluan taata turvallisuuteni sen kanssa...hei Aella, tämä todella painaa kuin pikkuinen kivenjärkäle! Saisin mokoman paljon kääpiöystävällisemmin lastattua tuonne kuskinpenkille, jos tulisit hieman auttamaan. Ellet, niin sulje sitten silmäsi ja korvasi, kun joudun paiskaamaan sen tuonne ylös..ja varmasti vähän potkaisemaan polvella, että saan siihen liikettä eikä kaveri putoa päistikkaa maahan." Jeremiah tiesi, ettei Aella tahtonut puuttua Grimmnurin vangitsemiseen, mutta hän tarvitsi apua tässä, ja koetti saada Aellaa toimimaan halutulla tavalla kiskomalla Perytronia tämän hellästä mielestä.
Lörri
 

Re: Metsän rannalla // Aella ja Pandanna

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 10 Marras 2013, 14:37

"Eipä oikeastaan, lähinnä vain kun tätä muotoa pitää uusia aina välillä. Siihenkin kuluneet voimat ehtivät palautua aina ennen kuin niin täytyy tehdä", Aella selitti mahdollisimman yksinkertaisesti, kuinka hänen kykynsä toimivatkaan, kävellen Jerryn perässä vankkureita lähemmäs. Nainen ei pitänyt tavasta, jolla kauppias kohteli ölisevää kääpiötä, mutta ei kuitenkaan puuttunut siihen enää. Se ei periaatteessa ollut hänen ongelmansa, mutta siltikin hänestä tuntui vähän pahalta.

Peryton kohotti kulmiaan kauppakumppaninsa puhuessa hänelle uudestaan ja kysyessä apua. "Liikaa yksityiskohtia Jerry, liikaa yksityiskohtia", altto vastasi hiljaa värähtäen. Hyvä on sitten. Hän auttaisi. Ihan vain ettei pikkupiruun sattuisi yhtälön enempää. Aella käveli tarpeeksi lähelle saadakseen otteen käytetystä Grimnurista, ja yksinkertaisesti nosti tämän pois Jeremiahin otteesta, lähtien lopulta kohti vankkureita.

"Mihin tämä laitetaan?" Nainen kysyi toiselta, katsoen taakseen tätä kohti. Hän ei ollut aivan varma, oliko kääpiö painava, vai oliko Jeremiah vain pienivoimainen mies. Hän itse oli huono arvioimaan sellaisia, kun hänen fyysinen voimansa oli lähemmäs kolmen raavaan miehen luokkaa. Hyvät ja huonot puolet perytonina olossakin oli. Ei hän muutenkaan ihan normaali ollut, mutta se nyt ei ollut pääasia.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Metsän rannalla // Aella ja Pandanna

ViestiKirjoittaja Lörri » 10 Marras 2013, 15:34

Jeremiah kuunteli kiinnostuneena Aellan selitystä kyvyistään. Miekkosta kiinnosti kaikki tälläinen. Eikä sitä koskaan teinnyt, millaisesta tiedonmurusesta saattaisi koitua suurta hyötyä hänen taipaleellaan, joten siksi kannatti elää ja kulkea korvat auki ja kysellen ja tutustuen asioihin. se oli vain viisasta.

" Hahhahhaa!" Jeremiah hihkui ihastuneena kun Aella koppasi ölisevän kääpiön hänen otteestaan syliinsä, ja marssi vankkureille." Kunnon nainen, kunnon nainen! Laita siihen kuskinpukille, pelkääjän paikalle; mokoma. Minä nappaan vielä muutaman köydenpätkän tuolta perästä, jotta saan sen kunnolla kiinni." Jeremiah meni vankkureiden taka-osaan, ja etsi sieltä kolisten pelkkien köysien lisäksi myös suukapulan, jonka aikoi tunkea kääpiön suuhun karkailevien loitsujen estämiseksi, heti vain kun Aellan silmä välttäisi. Jeremiah ei mielinyt ärsyttää ja loukata räätäliä tunkemalla kapulaa brutaalisti Grimmnurin kitaan ihan heti tällä paikalla. Jeremiah palasi Aellan ja kääpiön luo köyden pätkiä heilutellen. " Minä teen sen hellästi Aela. Hellästi mutta lujasti. Sen jälkeen pääsemme katsomaan ne vaate-asiat, ja taidammekins itten olla valmiita taas seuraavaan kertaan? Eikö vain?"
Lörri
 

Re: Metsän rannalla // Aella ja Pandanna

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 16 Marras 2013, 14:15

Aella laski kääpiön rauhallisesti Jerryn neuvomalle paikalle, hymähtäen tuon naureskellessa kunnon naisista ynnä muista. Nykyään niin moni mies näytti olettavan ettei naisista ollut sitten mihinkään. Paitsi ehkä lasten synnyttämiseen ja vahtimiseen. Hän ei tiennyt millaista se oli ihmisten muurien sisällä, eikö häntä kyllä liiemmin kiinnostanutkaan. Hän ainakin oli itsenäinen nainen, eikä tarvinnut miestä pitämään huolta itsestään.

Peryton kohautti olkiaan vaitonaisena, päättäen antaa Jeremiahin tehdä kääpiöllä mitä mielisi. "Hyvä vain", hän totesi lyhyesti, tapittaen mustilla silmillään ensin Grimnuria, sitten Jerryä, taas kääpiötä. Kun tuli puhe kauppa-asioista, "haltia" nyökkäsi lyhyesti. "Sitä vartenhan tänne tultiin, ellet sitten tuonut armeijaa mukanasi vangitsemaan minua", nainen vastasi omalla vakavalla tavallaan. Sitäkään hän ei oikein uskonut, Jerry olisi ollut ihan yhtä lailla vaikeuksissa, vihollisen kanssa kun kovin kävi kauppaa.

"Joten joo, jos vaikka sitten sitoisi tuon pirulaisen nopeasti, niin pääsisimme joskus kotiinkin asti. Toisin kuin eräillä, minulla ei ole hevosvankkureita, ja aroille on pitkä matka." Aella hymyili hieman, hän piti kyllä omalla tavallaan kauppiaan seurasta, mutta hänellä oli vielä muutakin tekemistä. Ensin oli tullut kääpiö, sitten sudet, ja hän oli jo reilusti jäljessä aikataulusta.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron