" Aella, miksi minä tekisin mitään sellaista? Sinä tiedät, miten minä elän, joten purisin omaan nilkkaani jos edes ajattelisin tuollaisia asioita..no, ehkä, jos olisit joku korkea-arvoinen kenraali...silloin voisin harkita ajattelevani moista asiaa, mutta silloinkin, laskisin hyvin tarkasti kannattaako sellaiseen ruveta." Jeremiah huikki kovaan ääneen vastaukseksi Aellan puheisiin Armeijasta. Samalla hän oli puolisukeltanut vankkureihin, ja etsi käsiinsä sidontatarvikkeita.
"No pirulaisen tosiaan niin." Totesi Jeremiah loikatessaan köyden ja nahanpätkien kanssa vankkureidensa penkille, ja käydessään istumaan kahareisin kääpiön päälle. Grimmnur oli saanut silmänsä auki, ja tuijotti rottamiestä kipakasti karvaisten kasvojensa keskeltä. Jeremiah ei viitsinyt katsella mokomaa; tiedä vaikka se saisi jotain loitsujakin viskottua pelkällä katseella; ja kiskaisi pikku-ukkelin hupun tämän silmien yli.
Kun hän oli saanut ei-niin-miellyttävän työnsä tehtyä, hän loikkasi alas maahan ja lunta tuprahti joka puolelle miehen jalkojen osuessa maahan. " Kas niin ystävä, missäs sitä tavaraa sitten on...kuule, minä se luotan sinuun sen verran, että uskaltaisin ostaa niin sanotusti sian säkissä. Tiedän laatusi, ja uskon että sinä tarjoat sitä mitä sanot tarjoavasi, joten ehkei meidän tarvitse tarkastella jokaista vaatekappaletta erikseen...sanot vain hintasi ja kerrot hieman tavarasta? Sillätavoin pääsemme tästä ehkä vaivattomimmin ja kätevimmin eteenpäin..eikö?"