Se suuri, vihamielinen eläin //Agna hei, me kutsun~

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Se suuri, vihamielinen eläin //Agna hei, me kutsun~

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 05 Tammi 2013, 02:51

Azure


Joskus oli vain virkistävää päästä pois kaupungin hulinasta ja vetäytyä kauemmas rauhalliseen maastoon. Hän oli ehkä hieman huolestuttavan kaukana kaupungin porteista, mutta hänellä oli aina yhtä uskollinen koiransa mukana. Pan osaisi takaisin jos hän ei osaisi. Azure hengitti keuhkoihinsa metsän raikasta tuoksua, joka erottui vahvana talvellakin. Pakkanen oli hieman lauhtunut, tällä hetkellä ei ollut kovin kylmä, mutta kuitenkin sen verran ettei lumi alkanut sulaa.

Azure oli aamulla päättänyt haluavansa ulos. Ja ulos hän olikin tullut, tänne rauhaan. Ihan vain koska hän halusi. Hän piti kaupungista, ja ihmisten seurasta, mutta joskus vain oli sellainen olo, että täytyi päästä omiin oloihinsa. Tai no... melkein omiin oloihinsa, neito ei edelleenkään lähtenyt mihinkään ilmaan vanhaa lammaskoiraa, he olivat olleet erottamaton kaksikko jo alusta asti. Nyt hän käveli hiljakseen pitkin metsänreunoja, kuitenkin piilossa ulkopuolisten katseilta. Tai niin hän oikeastaan vain oletti, eihän hän voinut tietää miten hyvin tänne näkyi! Lumi rahisi kevyen tytön askelten alla, jotka jättivät valkeaan hankeen jäljet, joiden vierellä kulki toiset vastaavat, nelijalkaiselle Panille kuuluvat.

Hän piti ulkoilmasta, talvisinkin, vaikka oli kylmä ja kaikkea. Mutta jotenkin talvinen ilmasto sopi hänelle paremmin kuin kuumat hellepäivät. Azure pysähtyi hetkeksi hengähtämään, vaikkei hänen ehkä olisi tarvinnutkaan, ja nojasi erääseen paljaaseen koivuun, sulkien silmänsä. Tyttö hengitti syvään ja rauhallisesti, pienen hymyn hiipiessä kasvoilleen. Kohta hänen pitäisi suunnata takaisin kaupunkiin, mutta hän tahtoi nauttia metsän hiljaisuudesta vielä hetken.

Paitsi että sitäkään iloa ei kovia kokeneelle sokealle tytölle suotu. Ollessaan vielä paikoillaan, kuuli hän jalkojensa vieressä olevan koiran murahtavan vihaisesti. Tytto ei tiennyt mistä moinen johtui, mutta avasi kuitenkin silmänsä ja kuulosteli ympäristöään vaitonaisena. yleensä kiltti ja rauhallinen lammaskoira oli nyt vaistonnut jossain jotain vaarallista, ja se riitti saamaan sen emännänkin varpailleen. Viimeistään siinä vaiheessa kun kaksikkoa kohti kuului tulevan raskaan puoleisia askeleita ja Panin murinaakin vihaisempaa ääntelyä, tajusi Azure viimein alkaa liueta paikalta.

Hän toivoi pääsevänsä mahdollisimman vähin äänin pois siitä mistä lie joka heitä kohti oli tulossa, ja viittoi ääneti koiraa mukaansa. Varovasti neito otti askeleen taaksepäin koivun viertä, hän ei halunnut säikäyttääkkään lähistöllä pyöriskelevää oliota. Hänellä ei ollut aavistustakaan näkikö se heidät, vai oliko se vielä kauempana. Äänestä päätellen ei kuitenkaan kovin kaukana. Päättäväisemmin tyttö otti uusia askeleita taakse, vielä kuitenkaan selkäänsä äänelle kääntämättä. Tämä puri huultaan hermostuneena, hän ei tahtonut lisää vaikeuksia, ja nyt hän oli ihan yksin. Myönnettävä oli, että pelko alkoi kasvaa nuoren neidon sisällä kovaa kyytiä. Mitä jos hän ei pääsisikään pois? Mitä jos elukka saisikin heidät kiinni? Mitä sitten? Azure toivoi vähintäänkin nopeaa loppua.

//Aka joo, Hiroita odotellessa, ollos hyvä, oi Agna~ Azure on taas pulassa.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Agna » 05 Tammi 2013, 14:10

Hiroi

VAPAAPÄIVÄ! Hah! Hiroi olisi voinut tanssia riemusta kapakassa, jos hänen päänsä ei olisi ottanut kiinni kattohirsiin. Tänään hänen ei tarvinnut partioida tarkasti länsikujia, ei tarvinnut tehdä tavanomaisen tylsiä tarkistuskierroksia kaupungissa ja ansaita vielä monen vuoden palveluksen jälkeenkin oudoksuvia katseita, eikä varsinkaan tarvinnut treenata omia joukkojaan varmuuden varalta. Ei siinä mitään pahaakaan ollut, mutta se oli välillä hyvin puuduttavaa, ja samaa ajattelivat varmasti tavalliset rivisotilaatkin joille hän välillä kurkku suorana lateli ohjeita ja strategiaharjoituksia. Vaan tänään moiset ajatukset saisi siirtää hyvillä mielin pois, sillä ansaittu vapaapäivä oli koittanut. Hiroi ei ollut kuitenkaan kiinnostunut ajatuksesta viettää tätä päivää pölyisessä kapakassa, jonka ovesta piti ryömiä sisään. Sen sijaan hän tekisi virkistävän kävelyn metsään, omassa rauhassaan. Hiroi harkitsi jopa ensialkuun aseiden jättämistä kotiinsa, mutta tuli vielä järkiinsä ennen lähtöään ja otti mukaan jousensa. Hän ei kuitenkaan kiskonut päälleen suojavarustusta, vaan mukavan kankaisen paidan päältä löytyi ainoastaan vaalea, pitkä takki ja jalasta harmaat, paksut housut. Kaulaansa hän kietoi vielä tumman kaulahuivin sillä ulkona oli tiettävästi kylmä.

Metsä oli mukavan rauhallinen, ja hiljaisuuden rikkoi vain hänen hengityksensä, askeleiden alla narskuva lumi sekä kaukana raakkuvat linnut. Hiroin hengittämä ilma muodosti ilmaan kiekuroita jotka tanssahtelivat hetken häipyen sitten tiehensä, kun uudet ilmestyivät tilalle. Hiroi virnisti itsekseen metsän kauneudelle ja mustien huulien välistä paljastuivat terävät kulmahampaat. Hän oli oikein onnellinen omasta rauhastaan. Komentaja seisoi hetken paikallaan katsellen vain ympärilleen ja ihaillen sitä, miten luonto olikin talvella niin puhdas.
Qenacaer sai kuitenkin kohta toivottaa omalle rauhalleen kitkerät hyvästit, kun kuuli jostain kauempaa kantautuvaa haukkumista ja sen myötä matalaa murinaa. Miehen kulmat painuivat ryttyyn tämän paikantaessa katseellaan suunnan, josta ääni todennäköisesti tuli, ja tämä lähti tarpomaan suuntaa kohti.

Päästyään lähemmäksi Hiroi hidasti vauhtiaan, ja lopulta vain seisahtui paikalleen katsoen hämmentyneenä eteensä. Siinäpä vasta valtava harmaakarhu, ja oli outoa, ettei se ollut talviunilla. Se oli siis varmasti helposti suututettavissa. Hiroi ei nähnyt karhun selän takaa viistosti katsoessaan ensin muita paikalla olevia, mutta kiertäessään hieman sivulle hän huomasi koiran, ja koiran pienikokoisen emännän jota tämä mahdollisesti suojeli. Pituutensa puolesta tyttö olisi voinut mennä vaikka lapsestakin, mutta näytti muuten ulkoisesti kehittyneemmältä. Hiroi siristeli ymmällään silmiään ja mietti, miksi tyttö ei jo lähtenyt pois karhun luota. Pian tämän jälkeen neito kuitenkin ymmärsi ilmeisesti hivuttautua kauemmaksi, ja oli sinänsä hyvä ettei hän lähtenyt pinkomaan lujaa sillä karhu ei vielä näyttänyt olevan hyökkäysvalmiudessa. Koiran murina sai kuitenkin pian karhunkin murahtamaan, ja selvästi aggressiivisemmin kuin normaalitilassa oleva karhu. Hiroi yritti tavoittaa valkeahiuksisen tytön katsetta ja huitoa tätä peruuttamaan poispäin tai vaikka hiljentämään koiransa, mutta karhun uhri ei näyttänyt reagoivan. Karhulla ja koiranulkoiluttajalla oli etäisyyttä onneksi paljon, melkein kymmenisen metriä, mutta karhu tallusteli välillä eteenpäin. Koska koira ei ollut hiljaa eikä tyttö ilmeisesti huomannut Hiroita, mikä oli kyllä hämmentävää, Hiroi päätti kiertää kaukaa karhun takaa tytön vierelle. Olihan hän selvästi avun tarpeessa... Ja hyvästi vapaapäivä. Parhaassa tapauksessa heistä tulisi koiran välipala.

Kun Hiroi oli parin metrin päässä tytöstä ja koirakin oli jo ehtinyt paikantaa hänet murisemalla ja haukkumalla ja tuijottamalla äkäisesti kuin ei osaisi päättää, kummalta emäntää pitäisi enemmän suojella, Hiroi pysähtyi. Metsässä oli onneksi sen verran paljon puita, että parhaassa tapauksessa mies oli karhun näkökentältä piilossa. Huonoimmassa tapauksessa ei.
"Pssst! Meidän pitää häipyä täältä, tajuatko?" Hiroi sanoi matalalla ja hiljaisella äänellä tytölle joka seisoi parin metrin etäisyydellä miehestä ja enää noin viiden metrin etäisyydellä karhusta, joka oli sekin seisahtunut paikalleen murisemaan.

//Täällä olemme! 8) Anteeksi että autohittasin Pania hieman, mutta veikkasin että iso musta mies pelottaa sitä siinä missä karhukin ja että se haukahtelisi Hiroille joka tapauksessa. :> Ja nyt KARKUUN!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 05 Tammi 2013, 14:41

Yhä varoen Azure perääntyi ääntä pakoon, Panin osoittaessa yhä aggressiotaan. Hän toivoi koiran vain antavan olla ja lähtevän kiltisti hänen kanssaan, mutta se oli näiden vuosien aikana ottanut tehtävääkseen suojella emäntäänsä kaikelta vaaralliselta ja vieraalta. Azurelle tuli pakostakin mieleen aika, jolloin oli muuttanut Nahoriin, koira ei ollut paljon muuta tehnytkään kuin murissut kaikelle ja kaikille. Sama oli toistunut kaupunkiinkin tultaessa, nyt lammaskoira oli sentään rauhoittunut ja oppinut ettei hänellä ollut minkäänlaista hätää.

Paitsi nyt täällä. Azure itse ei tiennyt että hänen edessään oli jostain kumman syystä hereillä oleva harmaakarhu, vaan yritti pitää hengityksensä tasaisena ja rauhallisena. Se oli aikalailla turhaa hommaa, koska hän alkoi pikkuhiljaa panikoida. Kuullessaan kolmannen äänen tyttö hätkähti ja joutui puremaan kieltään ettei olisi kiljaissut. Päätään käännellen Azure yritti etsiä jotain, kenties ääntä joka paljastaisi toisen olinpaikan. Hänkin tiesi että paikalta piti häipyä, ennen kuin elukka saisi päähänsä käydä kimppuun. Neito oli ollut liian keskittynyt omaan paniikkiinsa ja hitaaseen poistumiseen, ettei ollut kiinnittänyt huomiota puhujaan. Ja nyt hän tajusi kauhukseen ettei ollut kyennyt paikantamaan äänen lähdettä.

Tyttö veti värähtäen henkeä, pälyillen yhä sokean silmillään ympärilleen. Pan murisi edelleen, ja Azure kuvitteli sen johtuvan siitä karhusta, vaikka tosiasiassa koira oli edelleenkin kahden vaiheilla. Hän pysähtyi yhä hätääntyneempänä ja kuiskasi epätoivoisen kuuloisena: "Missä sinä olet?"

//Tynkääkö? .3. Joo. Ei siinä mitään, Pan on kai jonkinlaisen NPCn asemassa, että eipä miua haittaa ainakaan tässä vaiheessa, kunhan et tapa sitä piskiä .D Ja kyllä, PAKOON!!!1!//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Agna » 05 Tammi 2013, 16:41

Hiroi

Voi kuinka Hiroi toivoikaan, että koira olisi ollut hiljaa. Ymmärrettävää tosin oli, että koira murisi tai haukkui, jos sen emäntä oli vaarassa. Eikä Hiroi myöskään voinut olla varma, oliko karhu niin varovainen siksi koska koira uhitteli sille eikä näinollen hyökännyt suoraan, vai häiritsikö haukunta karhua. Ymmärrettävää oli sekin että se haukkui, kun Hiroi hivuttautui yhä lähemmäksi tyttöä ojentaen tälle kätensä siinä toivossa, että tämä ymmärtäisi tulla Hiroin mukaan. Äänen kuultuaan tyttö selvästi säikähti ja kyllä katseli ympärilleen ja kerran suoraan qenacaeriinkin, muttei reagoinut näkemäänsä mitenkään. Hiroi nytkäytti päätään kummastuneena ja kurtisti kulmiaan. Mitäs pelleilyä tämä tällainen oikein oli? Hiroin ilme kuitenkin taantui ensin täysin neutraaliksi tytön seuraavan kysymyksen myötä ja sitten hän huokaisi epätoivoisena.
"Olen melkein vieressäsi", Hiroi vastasi hiljaa ja oli jo tässä vaiheessa kohdannut sen karun tosiseikan, että neito pulassa oli aivan sokea. Tästä lähempää sen näki silmistäkin, jotka olivat suureksi osaksi otsahiusten alla.

"Älä pelkää, me pääsemme pois täältä", Hiroi vakuutti ja hivuttautui puiden takana matalana tytön vierelle, ja toivoi että koira nyt pitäisi vartiota karhun varalta. Hiroilla oli jousi - sentään, onneksi - mutta sillä ei yhdellä iskulla kaadettu valtavaa karhua, ellei tuuri ollut melkoinen. Hiroi pähkäili mahtaisiko karhu seurata heitä tiheämpään metsään jossa puita oli vieri vieressä, sillä sehän ei välttämättä mahtuisi perässä. Toisaalta he voisivat myös ryömiä johonkin koloon piiloon, mikäli läheltä löytyisi kalliota, tai sitten juosta lammen jäälle ja liu'uttautua mahalleen etteivät särkisi jäätä. Karhua jää ei tulisi kestämään. Olisi kuitenkin eri asia kuinka kauan he saisivat juosta ennenkuin sopiva suoja löytyisi. Ellei sitten...
"Kuuntele tarkkaan: ammun karhua jalkaan jotta se ei pääse etenemään nopeasti. Otan sinut mukaani ja me juoksemme pois täältä, ja toivon että koirasi seuraa perässäsi eikä yritä syödä minua", hän luetteli alkuun. Ei hän koiraa pelännyt, olihan hän sentään isompi, mutta aina olisi mahdollista että koira yrittäisi estellä Hiroin etenemistä mikäli se arvelisi hänen olevan emännälle uhka.
"Ja sitten... Sitten etsimme piilon. Luota vain minuun, emme törmää mihinkään", Hiroi sanoi hivuttauduttuaan jo ihan tytön viereen että saisi tämän nopeasti mukaansa. Karhu tosin oli suunnitelmasta eri mieltä ja oli jo paikantanut Hiroin. Se myöskin aisti, että komentajalla oli pahat mielessä tämän ottaessa jousensa pois olaltaan. Ennenkuin Hiroi ehti jännittää joustaan, karhu juoksi parivaljakkoa kohti, ohitti haukkuvan koiran ja hyökkäsi heidän päälleen. Hiroi joutui heittäytymään tytön päälle päästäkseen pois karhun alta ja yritti väistää laskeutuessaan tyttöä sen verran ettei tämä rusentuisi melkein metrin itseään pitemmän miehen alle. Karhu huitaisi tunkeilijoita käpälällään ja Hiroilla oli niin kiire jännittää jousi ettei hän ehtinyt huomata, minne kaikkialle karhu oli ruopaistessaan osunut. Nuoli singahti kovalla voimalla karhun äsken käyttämän etukäpälän pohjaan ja sai sen ärjymään kuin syötävä, ja nuolen ampuja huomasi ottaneensa osumaa reiden ja pakaran seudulle kylkeen. Hän ei tosin ehtinyt edes asettaa jousta olalleen vaan nappasi tytön maasta jaloilleen ja juoksi kohti metsää nyt kun karhu vielä pyöri paikallaan kivusta.
"HUUDA KOIRAASI!" Hiroi ähkäisi samalla kun kiskoi tyttöä ohi puiden ja kirmasi pitkin askelin eteenpäin tulematta ajatelleeksi sitä, etteivät puolta pienemmän ihmisen askeleet kenties riittäisi tarpeeksi kovaan vauhtiin hänen omien harppauksiensa rinnalla. Hän ei ollut huomannut edes tarkistaa, oliko tyttö mahdollisesti kärsinyt jonkinlaista vahinkoa karhun hyökätessä tai hänen jäädessään miehen alle.

//En tietenkään :3 Ja ei se mitään :'D Voi kyllä olla että Hiroi joutuu ottamaan tyttelisi reppuselkään, karhu tulee D8
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 06 Tammi 2013, 14:11

Nyt Azure onnistui paikantamaan miehen äänen, ja käänsi päätään helpottuneena tämän suuntaan. Sokea tyttö haparoi kädellään tätä kohti, mutta lopetti senkin touhun nopeasti toisen kertoessa suunnitelmastaan. Hänellä oli omat epäilyksensä vierasta kohtaan, mutta tällä hetkellä suunnitelma vaikutti parhaalta mahdolliselta, joten Azure nyökkäsi vaitonaisena. Hän pudisti päätään järkyttyneenä. "Ei Pan teitä syö. Se on vain hieman ylisuojelevainen", tämä mutisi, kuullen sitten karhun nopeutuneet askeleet. Tyttö ei ehtinyt tehdä mitään ennenkuin tunsi toisen heittäytyvän päälleen ja lentävänsä maahan. Tässä vaiheessa tämän huulilta karkasi oikeasti pieni kiljaisu, mikä ei tainnut olla kovin hyvä idea. Vaikka vieras selvästi yritti väistää häntä osuessaan maahan, onnistui kaikki ilma Azuren keuhkoista kuitenkin pakenemaan. Tyttö ei tiennyt karhun hyökkäyksen osuneen mieheen, mikä taisikin olla hyvä. Vieraan urhean suojauksen ansiosta hän oli ainakin toistaiseksi kärsinyt vain säikähdyksestä ja ilman puutteesta.

Seuraavana hetkenä Azure nykäistiin takaisin jaloilleen ja pakoon vihaista, karjuvaa karhua. Tyttö yritti epätoivoisesti saada henkensä kulkemaan juostessaan miehen perässä. Kun toinen mainitsi hänen koiransa, sokea tunsi uuden kauhun aallon leviävän mieleensä - eikä Pan ollut seurannut perässä? Sen enempiä odottelematta hän totteli toisen käskyä ja huusi lammaskoiraa luokseen. Hetkeen ei kuulunut mitään, mutta kun Azure hätääntyneenä huusi Pania uudestaan, hän kuuli jostain takaansa haukahduksen, jota seurasi lumessa kuuluvat juoksuaskeleet. Koira oli ainakin kunnossa, tai siltä se ainakin kuulosti, ja se tuli heidän perässään. Loukkaantuneen karhun ei ainakaan pitäisi saada sitä ihan heti kiinni.

Nyt hänellä oli täysi työ pysyä pystyssä hänelle yhä tuntemattoman miehen vetäessä häntä perässään metsään. Azure ei ymmärtänyt miten joku kykeni juoksemaan noin nopeasti, hän alkoi jälleen hengästyä, mutta ei valittanut, koska pois piti päästä.

//Jee .D Sehän solisi vasta kaunista. Eipä sekään hirveästi haittaisi, molen pelannut pelejä joissa ton tyyppiset hitit on okei (melkein) kaikille .w. aka men kiellä.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Agna » 06 Tammi 2013, 14:30

Hiroi

Kun Hiroi jo arveli karhun pistelleen koiran poskeensa kun se ei vastannut emäntänsä huutoon, kuului heidän perästään haukahdus ja juoksuaskelia. Koiran nimi oli paljastunut Paniksi ja nyt se jo juoksentelikin heidän vieressään, todennäköisesti yhtä huolestuneena karhusta kuin hän itsekin. Mustahipiäinen tajusi pian että heidän etenemisensä hidastui koska oli aivan kohtuutonta olettaa tytön juoksevan samaa vauhtia kuin hän, joten hän pysähtyi itsekin hengästyneenä. Alakylkeä kirvelsi inhottavasti, mutta oli hän onnekseen pahempiakin vaurioita kärsinyt. Sotarintamalla ei koskaan voinut olettaa säilyvänsä mustelmitta.

Koira katseli nyrpeänä Hiroita joka hyssytteli tätä kuunnellakseen, oliko karhu vielä heidän perässään. Aluksi mistään ei kuulunut mitään, ja Hiroi oli jo huokaista helpotuksesta päästäen irti tytön kädestä. Ehkä karhu oli luovuttanut suosiolla saatuaan ilkeästi jalkapohjaansa nuolen. Luulisi kävelyn kirvelevän.
"Sepä helppoa", Hiroi henkäisi pyyhkäisten vaaleansiniset suortuvat otsaltaan. Pian sen jälkeen koira kuitenkin murisi taas heidän tulosuuntaansa ja puiden takaa alkoi kuulua rytinäää.
"Voi ei. Nyt mentiin! Pidä kiinni", Hiroi sanoi, käänsi tytölle selkänsä kyykistyen tämän eteen ja pukkasi hänet käsillään jalkataipeista kiikkumaan reppuselkäänsä.
"Pan! Tule!" hän huusi koiralle sen saman tien kun karhun murina kantautui hänenkin korviinsa.
"Pidä pääsi alhaalla", Hiroi pyysi tytöltä sillä oli erittäin epätoivottua että tämä löisi otsansa suoraa oksaan ja tipahtaisi kyydistä. Hänellä ei ollut hajuakaan mihin he pakenisivat, mutta jos he vain pääsisivät johonkin korkeammalle niin Hiroi voisi ampua elikon. Se oli julmaa, mutta mielummin karhu kuin he.

//No hyvä 8)
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 17 Tammi 2013, 11:02

Neitokainen oli helpottunut kahdesta asiasta, Pan oli heidän mukanaan, ja vieras tuntui hidastavan vauhtiaan. Molemmissa hän olikin oikeassa, mies pysähtyi pian kokonaan kuulostaen melkein yhtä hengästyneeltä kuin Azure itse. Vaaleaverikkö naurahti helpottuneena, ainakin se elukka oli jäänyt jälkeen. "H-hieman.... turhan helppoa", tyttö onnistui toteamaan yrittäessään tasata hengitystään. Hänellä ei ollut aavistustakaan missä he olivat, hän oli seonnut suunnassa siinä vaiheessa kun oltiin lähdetty juoksemaan.

Mutta vaara ei ollutkaan ohi, vaan sokea käänsi pian päätään kuulemaansa ääntä kohti ja päästi huuliltaan karkaamaan pari valittua kirosanaa. Välittömästi tämä kuitenkin lehahti korviaan myöten punaiseksi ja pahoitteli hiljaa miehelle, hän oli yleensä kovin tarkka kielenkäytöstään. Hän ei ehtinyt hävetä turhan kauaa, kun jo kuuli toisen suusta käskyn pitää kiinni. Heti ei Azure ymmärtänyt mitä tämä oikein tarkoitti, mutta tajusi viimeistään noustessaan ilmaan, vasten miehen selkää. Tyttö kietaisi kätensä toisen kaulan ympärille, pitämättä kuitenkaan kovin lujaa kiinni.

Liikkeelle lähdettäessä hänellä oli kovin paha tunne siitä, että putoaisi maahan. Kuitenkin hän arveli ettei mies antaisi sen tapahtua, jos tuo olisi halunnut hänen jäävän sen elikon uhriksi, olisi tämä voinut vain kävellä muina miehinä ohi tapahtumapaikalta. Sen sijaan mies oli kopannut hänet mukaansa. Ja nyt Azure totteli auliisti toisen käskyä piitä päänsä alhaalla ja painoi päänsä varovasti toisen niskaa vasten, vinkaisten hiljaa. Ilmeisesti heidän perässään juoksi edelleenkin se jokin, eikä näyttänyt merkkiäkään väsymyksestä. Tällä hetkellä ainakin kaikki kolme olivat vielä turvassa ja elossa, Pan juoksi heidän vierellään joko vieraan käskystä, tai sen takia, että sen emäntä katoaisi muuten näkyvistä. Sitähän ei koira sallisi.

//Sori kestoa x3x Inspis vähän niinkun kuollut viimeaikoina//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Agna » 30 Tammi 2013, 16:00

Hiroi

Hieman turhan helppoa. Totta vieköön, mutta luontoemo oli näyttänyt jälleen, ettei metsästä selviäisi "turhan helpolla" häirittyään talviuniltaan heränneen karhun reviiriä. Ilmeisesti Hiroi ei ollut ainoa jonka olisi tehnyt mieli päästää suustaan kirosanoja, vaan jopa pienikokoisen tytön suusta pääsi pali valittua sanaa! Tosin, olisi komentaja itsekin manannut joutuessaan tuntemattoman henkilön kaappaamaksi samalla kun heidän kantapäillään tanssahteli jumalaton muriseva eläin - eikä tyttö edes nähnyt koko rodeota joten tilanteen täytyi olla hänelle vielä monin kerroin rankempi. Ainakin henkisesti, sillä Hiroihan tässä hoiti kirmaamisen. Ehkä kuitenkin parempi näin päin, sillä Hiroin jalat kantoivat todennäköisesti kauemmin ja nopeammin.

Päänsisäinen valitus sikseen, sillä metsästä ei löytynyt alkuunkaan sopivia puita että Hiroi olisi voinut yrittää kiivetä niihin. Kiipeämisessä olisi kuitenkin ollut riskinsä, sillä talvipakkasella puiden rungot ja oksat olivat varmasti liukkaita, he saattaisivat pudota ja tyttö litistyisi alle. Eikä koira sitäpaitsi pääsisi puuhun vaan yrittäisi varmasti urheasti puolustaa emäntäänsä sen juurella, ja vaikka koirassa sisua olikin, se tuskin riittäisi karhun selättämiseen. Hiroin siniset hiussuortuvat valuivat silmille ja tämä heitti välillä päätään sivulle nähdäkseen paremmin eteensä. Siinä silmänräpäyksessä hänen katseensa tavoittikin jotain erittäin toivottua, nimittäin maassa siintävän, pienen railon. Railon vieressä oli hieman kalliota, joka ei noussut korkealle mutta oli pystysuora ja liian liukas kiivetä. Kallio ei tukkinut heidän juoksureittiään, ja siispä Hiroi arpoi, jatkaisiko juoksuaan, vai tarkistaisiko railon suuruuden. Ohikiitävän hetken mietittyään mies päätti syöksyä railolle ja kaivoi sen edestä lunta pois - siinä missä se nyt oli tarpeellista, sillä suurin osa lumesta tippui railoon hänen tiputtauduttuaan polvilleen sen reunalle - ja totesi sen ehkä juuri ja juuri sen kokoiseksi että hän itse mahtuisi sen aukosta sisään. Siispä tyttö mahtuisi hyvin. Kolo johti jonkinlaiseen maanalaiseen luolaan tai syvänteeseen, eikä karhu mahtuisi sinne. Toivottavaa olisi, että tytön nelijalkainen lemmikki suostuisi ryömimään aukosta sisään.
"Täysosuma!" hän ähkäisi, irroitti tytön kädet kaulastaan ja tarttui tätä sitten varovasti kainaloiden alta nostaen tämän ilmaan railon ylle.
"Laitan sinut turvaan, koita varoa minua ja Pania kun tulemme perässä", hän ohjeisti ja laski tytön kuumotuksesta hikoillen railoon siepaten sitten isokokoisen, rimpuilevan ja selvästi tilanteeseen tyytymättömän koirankin syliinsä ja sujautti sen aukosta sisään yrittäen sitten itse tunkea jalat edellä perästä. Hiroi joutui vetämään kaikki sisuskalunsa vasten selkärankaa saadakseen itsensä koloon, joka oli kyllä muuten tilava, ja ohjasi sitten tytön ihan luolan perälle siltä varalta, että karhu yrittäisi käpälöidä reikää isommaksi... Mikä toivonmukaan ei onnistuisi.
"Luojan kiitos se oli lähellä", Hiroi henkäisi luolan seinämään nojaten ja katsahti koiraa, joka oli ilmeisesti vielä yhtenä palana vaikka Hiroi sille traumat aiheuttikin tunkemalla sen väenvängällä pimeään loukkoon.
"Sori kaveri, tiesin ettet pitäisi siitä", hän sanoi koiralle ja ojensi sormiaan tälle haisteltavaksi. Luolaan ei tullut valoa muualta kuin kolosta, josta he olivat juuri tulleet. Karhu oli niin hervottoman iso, että vaikka Hiroi olikin saanut ahdettua itsensä railosta sisään, ei karhun lyhyt ja paksu käpälä sinne yltäisi. Hiroi painoi kätensä alakyljelleen, jossa naarmu kirveli ja poltteli.
"Kai olet kunnossa?" Hiroi kysyi tytöltä ja painoi kätensä tämän olkapäälle, jotta tämä tietäisi, että kysymys oli osoitettu hänelle.
"Toivoisin, että pitäisit Panin tässä. Kun karhu tulee, sillä se todennäköisesti löytää piilopaikkamme, en haluaisi että koirasi yrittää hyökätä sen kimppuun."
Pian luolan ulkopuolelta jo kuuluikin murinaa ja turhautunut karjaisu, kun kolmikko oli kadonnut karhun näkyvistä. Elikko näytti kuitenkin saaneen vainun heidän olinpaikastaan, ja matalan murinan saattelema tuhina saavutti pian luolan suuaukon, joka oli heidän edessään muutaman metrin päässä ja noin pari metriä heidän yläpuolellaan. Luolan katto oli kuitenkin sen verran edessä, että karhua ei juuri raosta näkynyt. Heidän - tai Hiroin - olisi täytynyt ryömiä lähemmäksi nähdäkseen karhun. Karhu raapaisi muutaman kerran koloa ja totesi sitten, ettei ylettynyt sinne, ja jäi luolan suulle vartioimaan välillä lähenevästä ja välillä loittonevasta murinasta päätellen.
"Olemme turvassa", Hiroi huokaisi. Ja jumissa.

//Tsirp! Sama juttu täälläkin, pahoittelen >3<
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 03 Maalis 2013, 12:37

Azurella ei ollut aavistustakaan siitä kuinka kauan ja kuinka pitkälle he... mies oli juossut, mutta kohta toinen syöksyi maahan, saaden tytön otteen kiristyvän refleksinomaisesti. Pian hän joutui kuitenkin irrottamaan kätensä, ja tunsi miehen nostavan hänet ilmaan. Hätäisesti Azure nyökkäsi, antaen toisen auttaa hänet aukosta maan alle. Pan ja hänet pelastanut mies seurasivat pian perässä, joista jälkimmäinen ohjasti hänet pois luolan suuaukon luota. Kumpikaan ei varmaankaan halunnut jäädä karhun ulottuville.

Sokea neitokainen rauhoitteli parhaansa mukaan lammaskoiraa ja nyökkäsi heikosti hymyillen. "Luojalle kiitos, ettei se saanut meitä kiinni. Mikä se edes oli, jos saan kysyä?" Azure nosti siniset silmänsä vieraan ääntä kohti, nyt jo huomattavasti rauhallisempana. "Säikähdystä lukuunottamatta säilyin suuremmitta vahingoitta. Entä te? Eihän teille käynyt liian pahasti?" Nuoren naisen äänestä kuulsi aito huolestuneisuus, hän ei toivonut miehen kärsineen vahinkoa.

"Turvassa taas vaihteeksi. Kysymys kuuluukin että kuinka kauan?"

//ööplöplöö xAx sorry.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Agna » 07 Maalis 2013, 20:49

Hiroi

Siinä he nyt istuivat. Hiroi joutui istumaan melkein neljänkymmenenviiden asteen kulmassa huonon tilan takia, tai siltä se ainakin tuntui, ja kylmää hiekkaa ja lunta oli kaikkialla. Silti tilanne oli jopa yllättävän hyvä verrattuna siihen, mitä se oli äsken ollut. Karhu oli melkein nuollut heidän kantapäitään! Tytöltä näytti tosin menneen aivan ohi tieto siitä, mikä heitä oli edes alkujaan jahdannut. Hiroi loi tähän ensin hämmentyneen katseen, mutta muistikin sitten hetkessä tämän olevan sokea. Hän oli kyllä mielestään maininnut heidän paenneen karhua.
"Se oli karhu", Hiroi aloitti ja yritti päästä parempaan asentoon ähisten hetken, "eikä mikään pieni karhu. Luultavasti suurin, minkä olen hetkeen nähnyt."
Hiroi vilkaisi tytön sinisenä tuikkivia silmiä jotka tuijottivat hieman hänen päänsä ohi tyhjyyteen. Hän näki ne nyt ensimmäisen kerran, ja ne herättivät komentajassa tietynlaista liikutusta. Niin kaunis kokonainen maailma nuoren katseen ulottumattomissa. Kuinka julmaa. Nuori nainen kertoi välttyneensä suuremmilta vahingoilta, vaikka olikin säikähtänyt. Hiroi hymyili lauseelle niin, että valkoiset kulmahampaat vilkkuivat muuten pikimustan ihon seasta. Sen jälkeen hän vakavoitui tytön kysymykseen. Hiroi painoi käden haavalleen, joka sijaitsi kyljessä, mutta päätti olla huolestuttamatta kantamustaan turhaan.
"Ei käynyt, olen aivan kunnossa", hän vastasi leppoisella äänellä. Ties millaisen stressin valtaan tyttö olisi vajonnut, jos olisi kuullut Hiroin haavoittuneen. Ajattelisi hänen joko vuotavan kuiviin tai olevan taistelukelvoton, tai jotain muuta ylireagoivaa. Vaikkakin hänen oli myönnettävä, että haavaa kirvelsi inhottavasti.

Neito kyseli kenties lähinnä itseltään kuinka kauan he olisivat turvassa, mutta Hiroi päätti silti vastata hänelle.
"Ainakin niin kauan kuin minä olen tässä niin sinulla ei ole hätää. Minullahan on asekin", hän naurahti kevyesti ja havahtui sitten itsekin siihen tosiseikkaan, että hänellä tosiaan oli jousi. Ehkeivät he siis olisikaan loppuelämäänsä jumissa tässä luolassa, mikäli karhu ei omin toimin lähtisi suuaukolta.
"Mutta suonet anteeksi arvon neiti, ja arvon neidin koira, en tainnut esittäytyä tässä kaikessa tuoksinassa lainkaan", hän henkäisi sitten ja antoi koiran taas nuuhkaista sormiaan. Se oli onneksi rauhoittunut. Ehkä eläin oli niin fiksu, että tajusi taistelun olevan turhaa.
"Olen Hiroi", suurikokoinen mies esittäytyi hymyillen vaikka hymyily turhaa olikin, ja tarttui varovasti tytön käteen puristaen sitä tervehdykseksi. Hiroi jätti kertomatta ammattinsa ja sen, ettei oikeasti edes ollut ihminen. Mikäli tyttö olisi varsinainen velho tunnustelussa, hän voisi päätellä Hiroin olevan joko jättiläinen tai omaavan isot kädet, ja tämä oli tuskin kuullut Hiroin nimeä lausuttavan ellei ollut sattunut kiinnostumaan armeijasta. Sokealle nuorelle naiselle se ajatus kuulosti varmasti hyvin kaukaiselta, tai näin Hiroi ainakin itse päätteli. Kaikki ylimääräiset tiedot kuitenkin olivat tällä hetkellä turhia, sillä Hiroi ei tiennyt, kuuluiko tyttö mahdolliseen taikaolentorasistiseen kastiin tai sellaisiin, jotka eivät armeijapojista pitäneet. Parempi siis vain esittäytyä merkillisen nimen omaavana ihmisenä.
"Entä sinä? Ja mitä sinä teit yksin metsässä?" hän jatkoi ja oli jo alunperin luopunut ajatuksesta teititellä uutta tuttavuuttaan.

//Ei se mitään :>
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 08 Maalis 2013, 12:30

Tytön ilme muuttui hetkessä vakavaksi kuullessaan karhusta. Mies oli saattanut mainita siitä aiemmin, mutta nyt hän vasta kunnolla tajusi mikä heitä oli jahdannut. "Haa. Minä en olekaan ennen törmännyt karhuihin", neitokainen totesi yksinkertaisesti, mietteliään näköisenä. Hän ei ollut kohdannut karhuja, mutta tiesi niistä jonkin verran. "Miten ihmeessä se tähän aikaan on hereillä?"

Blondi hymyili helpottuneena vieraan kertoessa olevansa kunnossa, hyvä niin. Azure olisi tuntenut kovaa syyllisyyttä jos olisi totuuden tietänyt. Sokea naurahti huvittuneena ja kohautti olkiaan. "Miten ihmeessä minulle käy aina näin? Olen toki kiitollinen, että olette suojelemassa minua ja vanhaa koiraani." Koska jotenkin hän tuntui vetävän vaikeuksia puoleensa, kuuluisimpana esimerkkinä maantierosvot. Ja aina joku osui paikalle pelastamaan sokean tyttörukan, ensin Shiloh-herra ja nyt tämä mies. Azure tajusi ettei edes tiennyt tämän nimeä, ja avasi suunsa kysyäkseen sitä, mutta toinen ehti ensin, esittäytyen Hiroiksi. Tyttö hymyili jälleen, sallien toisen tarttua käteensä. Suuret kädet. "Olosuhteista huolimatta on varsin mukavaa tavata teidät, minä olen Azure, ja Panin taidattekin jo tuntea." Neito silitti lammaskoiran pitkää turkkia hieman, miettien vastausta Hiroin toiseen kysymykseen. "Muutin Nahorista kaupunkiin jokin aika sitten. Metsä on hyvää vaihtelua ihmisten hälinälle, ja kävelen mielelläni vähän missä sattuu, jos ymmärrätte mitä tarkoitan?" Hän kohotti kulmiaan kysyvästi, naurahtaen sitten jälleen. "Minä en katsokaas ole aivan niin avuton, mitä tilastani voisi luulla." Azure tehosti sanojensa tarkoitusta pyyhkäisemällä platinanvaaleita suortuvia pois sokeiden silmiensä edestä, päästäen ne valahtamaan pian takaisin normaalille paikalleen.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Agna » 11 Maalis 2013, 21:04

Hiroi

Nuoren naisen ilme valahti huomattavasti kun Hiroi mainitsi heidän paenneen karhua. Hän ei ollut moisiin enne törmännyt - onnekseen. Kaikki pelastajat tuskin pinkoisivat yhtä lujaa, ja harva varmasti pääsisikään karhua pakoon. Oli onni, että Hiroi oli osunut karhua nuolellaan jalkapohjaan, sillä muuten he eivät kyllä olisi pitkälle pötkineet. Hiroi oli karhun kummallisesta hereilläoloajasta ihan yhtä ymmällään, kuin sokeakin.
"En kyllä tiedä. Ehkä sen hormonitoiminta oli mennyt sekaisin, tai sitten joku typerä metsästäjä on voinut yrittää hätistellä sitä ja se on herännyt", Hiroi pähkäili sekä itsekseen että tytön kanssa keskustellakseen paremman tekemisen puutteessa.

Se, että sinihiuksinen näki nyt uuden tuttavuutensa ensimmäisen kerran hymyilevän, piristi häntä kummasti. Oli hyvä, että tällä riitti vielä positiivisuutta tällaisessa tilanteessa, ja oli liikuttavaa, että hymyn sai aikaan se että Hiroi oli valehdellut olevansa kunnossa. Vaikka ei sitä valheeksi voinut kutsua, kaunisteluksi vain. Olihan hän juuri juossut ainakin kilometrin karhua pakoon tässä kunnossa, joten kuolemanhätää tuskin oli. Samassa tyttö totesikin olevansa oikea ongelmamagneetti. Hiroi naurahti tälle ja huiskautti kättään ilmassa vähättelevästi, kunnes muisti sen olevan turhaa.
"Voi sinua. Voi olla että näkösi vaikuttaa hieman siihen että ongelmista karkaaminen on hankalampaa", Hiroi tunnusti hienovaraisesti ja koitti olla silti polkematta seuralaistaan siksi, että hänen kehityksessään oli hieman virheitä.
"Oikein mukavaa tavata teidät myös", Hiroi lisäsi esittelyiden päätteeksi ja tuumaili nimeä päässään. Azure. Sellainen nimi sopi oikein hyvin tytölle, jolla oli siniset silmät. Tyttö näytti mukavalta hymyillessään, sillä silloin hän vaikutti olevan paljon vähemmän avuton. Azure myös kertoi muuttaneensa kaupunkiin Nahorista. Hiroilla oli ollut kovin vähän tehtäviä Nahorin puolella, mutta hän oli kyllä käynyt siellä muutamia kertoja. Tätänykyä hänen kaikki tehtävänsä keskittyivät kuitenkin itse pääkylän alueelle. Sokea myös totesi pitävänsä kävelyistä. Hiroi naurahti hyväntahtoisesti ja valui jälleen hieman makaavampaan asentoon jotta voisi nojata päällään seinään. Jalkojen asettelu oli kenties hieman hankalaa, ettei hän litistäisi Pania mihinkään.
"Kenties ymmärrän. Minäkin pidän kävelystä ja tarkoitukseni olikin pitää tänään vapaapäivä vaeltelun merkeissä", hän jatkoi hymähtäen ja vilkaisi sitten tyttöä joka oli pyyhkäissyt otsahiuksensa hetkellisesti pois silmiltään.
"Mutta en toki syytä sinua vapaapäivän pilaamisesta. Oli huonoa tuuria joutua talviunilta heränneen karhun kanssa vastakkain. Onneksesi en epäillyt pelastamistasi hetkeäkään", Hiroi myönsi ja naurahti itsekseen puuskahtaen sitten syvään.
"Mitä muita mahdottomuuksia olet mahtanut haalia mukaasi kävelymatkoillasi?" hän kysyi sitten virnistäen ja kääntyi Azuren puoleen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 08 Huhti 2013, 20:05

Azure hymyili varovasti toisen puhuessa ongelmista pakenemisesta hänen tilassaan ja pudisti päätään. Tyttö ei loukkaantunut miehen sanoista laisinkaan, oli vain tosiasia ettei hän nähnyt yhtikäs mitään. "Voi, ette tiedäkään mitä kaikkea muutakin silmieni tila vaikeuttaa", vaaleaverikkö hymyili haikeana, "mutta kun ei ole koskaan nähnyt mitään niin ei osaa kuvitella maailmaa minään muuna, jos ymmärrätte mitä tarkoitan?" Hän silitti yhä koiraansa, tietämättä yrittikö rauhoitella enemmän Pania vai itseään, sillä ei kai ollut mitään väliä. "Ääniä ja tuntemuksia, tuoksuista ja mauista puhumattakaan - mitäpä siitä sitten, vaikkei yksi aisteista toimisikaan..." Nuori neito mutisi hieman hiljempaa niskaansa hieroen.

Hänen ilmeensä kirkastui jälleen Hiroin todetessa olevan mukava tavata hänet. Blondi räpäytti silmiään kerran pari miehen kertoessa vapaapäivän suunnitelmistaan. Juuri kun tyttö alkoi kehitellä pahaa omaatuntoa tapahtuneesta, korjasi toinen kuitenkin asian samantien sanoillaan. Hienoa. Azure naurahti hiljaa ja nyökkäsi. "Onnekseni, todellakin. Kiitän teitä vielä kerran Hiroi-herra."

Sokea neitokainen mietti hetkisen pitkän miehen kysymystä, näyttäen pohtivalta ennen vastaustaan. "Noh.... Jos 'mahdottomuuksilla' tarkoitatte 'vaikeuksia', niin olen muutaman kerran onnistunut eksymään, mutta Pan oli onneksi mukanani kuten aina. Tosin sisareni oli huolesta kipeänä joka kerta. Ja... kerran, täässä vähän aikaa sitten jouduin maantierosvojen piirityksen kohteeksi." Azure kertoi tarinaansa varsin pirteän oloisena, yksi yleisin ongelmien aiheuttaja, ja toinen, jonka johdosta hän olikin Nahorista lähtenyt. Ehjin nahoin, kiitos erään pelastavan enkelin, mutta yhtä siskoa köyhempänä. Hän hymähti tyynenä. "Mutta enköhän ole vaivannut teitäkin tarpeeksi ongelmillani. Onko matkoissanne kenties jotain, jonka haluaisitte jakaa kanssani näin ajan kuluksi?"

//*me tulee häpeissään paikalle* .3.' Semmonen vajaa kuukausi tässäkin meni. Molen pahoillani, IRL-ongelmia ja inspispulaa//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Agna » 09 Huhti 2013, 21:37

Hiroi

Mies kuunteli tarkkaavaisena kaiken, mitä Azure sanoi. Välillä hän yritti kaivautua parempaan asentoon ja kaivaa niskastaan kutittavia hiekanmurusia, ja välillä taas rapsutti karvaista paimenkoiraa pitääkseen sen huolettomana. Azure totesi liikutusta herättävästi, että kun oli kerran syntynyt maailmaan sokeana, ei sitä osannut kuvitella erilaiseksi. Hiroi nyökkäsi ensin ja katseli vain mietteliäänä eteensä. Pian hän tajusi kuitenkin vastatakin.
"Ymmärrän", mustaihoinen vastasi surumieliseen sävyyn ja katsoi Azurea joka tuijotti ei-mihinkään ja eli maailmassa, jossa oli paljon mustaa. Mutta kuten hänen seuraava lauseensakin jatkoi: hän eli tuoksujen, makujen ja pinnan muotojen sekä tuhansien äänien maailmassa. Hiroille tuli äkkiä hirmuinen tarve tunnustella kaikkea. Hän nosti kuopan pohjalta multaa käsiinsä ja veti sen kasteista tuoksua sieraimiinsa varoen. Tuoksui kastemadoilta ja alkukeväältä. Multa oli kylmää ja märkää ja ropisi takaisin maahan Hiroin kallistettua kätensä. Tällaisessako maailmassa Azure eli? Hiroi päätti sulkea silmänsä ja samaistua tytön rooliin, ainakin hetkeksi aikaa. Ehkä hän avaisi silmänsä sitten, kun karhu jälleen herättäisi hänen huomionsa.
"Minusta tuntuu että sinun maailmasi voi olla yhtä kaunis kuin muidenkin. Vaikka et näe sitä, käytät varmasti kaikkia muita aistejasi sen yhden puuttuvan edestä", Hiroi aloitti ja katseli nyt itsekin pimeyteen silmäluomiensa takana, "ja sellainen taito on vain harvalla."

Hiroi hymyili tyytyväisenä Azuren kiitokselle, sillä se sai hänet tuntemaan olonsa onnistuneeksi.
"Ei kestä kiittää, Azure", Hiroi vastasi ja huomasi, kuinka silmien kiinni pitäminen alkoi melkein nukuttaa. Hän kuunteli oikein mielellään tytön kertomusta maantierosvoista, mutta kertoja ei selvästikään halunnut paljastaa kaikkea sillä sopersi pian olevansa vaivaksi ja tarinan loppu jäi Hiroilta kuulematta.
"Vai että maantierosvoja. Oletpa onnekas, kun selvisit heistä", Hiroi vastasi hymysuin muttei viitsinyt jatkaa aiheesta, sillä se vaikutti aralta ja heidän tilanteensa oli jo muutenkin melkoisen ahdas. Azure tosin oli kertonut tarinan melko pirteään sävyyn, joten komentaja ei ollut edes varma siitä kuinka olisi arvioinut tilanteen. Noh, hälläväliä, sillä Azure oli esittänyt Hiroille kysymyksen.
"Minun matkoissani?" Hiroi kysyi ja kohotti päätään hieman niin, että otsa osui maan sisältä puskevaan juureen ja tipautti multaa hänen ripsilleen. Hiroi pyyhkäisi silmiään, ja päästi sitten mietteliään henkäyksen.
"Tänään minun matkoissani ei kyllä ollut tavallisesta poikkeavaa, mutta muissa tapauksissa olen kyllä kokenut paljonkin", komentaja jatkoi ja pähkäili, olisiko sotaretkistä puhuminen sopivaa noin nuorelle naiselle. Ei hän ollut varma, kuinka Azure oli, mutta kyllä heidän väliltään jonkin verran ikäkuilua löytyi. Se saattoi tosin johtua pituuserostakin, sillä Azure oli Hiroin mielestä varsin lyhyt. Sitten Hiroi keksikin kertoa Azurelle ei-niin-väkivaltaisesta seikkailustaan, joka tapahtui aivan Cryptin ihmiskylän muurien sisäpuolella.
"Itseasiassa vain noin vuosi sitten törmäsin ihmiskylässä sellaiseen näkyyn, jota en ollut koskaan nähnyt. Voisin kertoa siitä sinulle, eihän tässä parempaakaan tekemistä näytä olevan", hän aloitti ja köhäisi sitten kurkkuaan.
"Oli juurikin tällainen samanlainen talvinen päivä. Olin tavanomaisella tarkastuskierroksella joukkojeni kanssa", Hiroi jatkoi, eikä painottanut erityisemmin sitä että tuli paljastaneeksi ammattinsa, "kun törmäsimme Länsikujien - eli ihmiskylän raunioituneimman osan - kohdalla ihka oikeaan lohikäärmeeseen. En koskaan ollut nähnyt lohikäärmettä, en koskaan ollut nähnyt mitään niin suurta ja uljasta. Se oli vaikka kuinka monta metriä korkea, ja sillä oli valkea harja sekä hieman partaa. Kynnet olivat valtavat ja niillä saisi varmasti valtavasti tuhoa aikaan, ja musta panssarisuomu peitti sitä kauttaaltaan. Todensanoakseni olin aika peloissani sillä hetkellä", hän nauroi ja piti edelleen silmänsä suljettuna muistellen tuota talvipäivää.
"Jätin siinä sitten joukkoni taaemmaksi ja lähestyin lohikäärmettä yksin, siinä toivossa, että se ei olisi vihamielinen. Lohikäärme näytti enemmänkin tutkivan kaikkea Länsikujien tuhkamäärää kuin olevan hyökkäysaiheissa, ja hetken jutusteltuamme lohikäärme muuntautui vaikuttavan näköiseen ihmisilluusioonsa - hänellä oli pitkät, valkeat hiukset ja hän oli hyvin pitkä, käsissä ja jaloissa oli edelleen valtavat kynnet ja mustia suomuja. Hänen nimensä oli Dagnir. Näytin hänelle hieman kylän nähtävyyksiä kauempaa kierrellen, en sen enempää. Olin todella otettu siitä tapaamisesta, sillä uskon että se oli hyvinkin ainutlaatuinen. Enkä usko meidän tapaavan enää", Hiroi päätti sitten tarinansa ja henkäisi innostuneena. Hän meinasi avata silmänsä, mutta muistikin sitten pitää ne kiinni. Siispä hän haparoi käsillään pimeyttä ja etsiytyi taas rapsuttamaan Pania, joka päästi tyytyväistä tuhinaa. Hiroi ei nyt nähnyt, nukkuiko se vai ei, mutta veikkasi että ulkona vartioivan karhun haju pitäisi sen hereillä.
"Muut matkani lienevät tilanteeseen sopimattomia ja uskon, etteivät ne kiinnosta sinua niinkään", Hiroi hymähti ja painoi päänsä vasten rintaansa.
"Eikä minua vaivaa lainkaan, jos kerrot minulle ongelmistasi. Äläkä suotta teitittele", hän jatkoi lempeään sävyyn ja toivoi, että Azure näkisi jotain. Häntä alkoi kaivella ajatus siitä, että Azure luulisi olevansa tavallisen ihmisen pelastama ja haluaisi ottaa selville miltä Hiroi näyttää, ja saisi shokin tajutessaan millaisen otuksen "kaappaamaksi" joutui.

//Ei se mitään, ei mitään turhia paineita n__n
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 17 Touko 2013, 19:34

Azure nyökkäsi vaitonaisena Hiroin sanoille, jääden miettimään niitä hetkiseksi. 'Mikä on kaunis maailma?' Hän osasi määritellä sen, mikä kuulosti kauniilta, mutta hän osasi vain kuvitella sen, miltä kaikki kaunis näyttäisi. Julma totuus. Vaaleaverikkö hymähti hiljaa kohauttaen olkiaan. "Hyvin mahdollisesti Hiroi-herra, hyvin mahdollisesti."

Hän hymyili hieman alakuloisesti miehen kommentille maantierosvoista ja räpäytti silmiään pari kertaa. "Niin no... sanottaisiinko näin että tielleni osui jonkinmoinen 'pelastava enkeli'", neitokainen totesi yksinkertaisesti naurahtaen. Kirjaimellisestihan se oli totta, mutta jonkun asiasta tietämättömän korviin se kuulostaisi lähinnä vain vertauskuvalta.

Azure hiljentyi kuulemaan tarinaa Hiroin "seikkailusta", ja tämän huulilta karkasi hieman haltioitunut huokaisu toisen lopettaessa. Hän ei koskaan ollut ollut hirveämmin taruolentojen perään, mutta jokin Hiroin tarinassa kiehtoi tyttöä hyvinkin paljon. "Lohikäärmeitä... se oli varmasti hienoa", platinablondi huokaisi hiljaa. Hän oli kuullut puhuttavan niistä, mutta ei ollut itse - kuten arvata saattoi - sellaista tavannut. Eikä varmaankaan tulisi koskaan tapaamaankaan.

Nahorilainen oli vielä hetken hiljaa, ennen kuin pyöräytti päätään venyttääkseen jumissa olevaa niskaansa. Hän olisi mielellään kuunnellut vielä Hiroin turinoita, mutta jos toinen ei niitä tahtonut jakaa, niin ei hän niitä kävisi tivaamaankaan. Sen sijaan hän pudisti päätään pahoittelevasti tämän seuraaville sano ille. "Teitä lainatakseni, ne eivät liene 'tilanteeseen soveliaita'", tyttö hymyili avoimesti ja rapsutti tuhisevaa Pania korvan takaa. "Sitten jätän sen teitittelyn, jos kerran niin tahdot." Azure nojasi itsensä hieman paremmin onkalon seinämään, ja tuhahti hitusen turhautuneena. Ulkona ei ollut kovinkaan lämmin, jos joutui paikallaan istuskelemaan. Eikä karhu heidän turvapaikkansa ulkopuolella hirveämmin asiaa auttanut.

//HERRANJUMALA OAO Me kun muistelin että molin vastannut sulle jo, anteeksi!//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron