Se suuri, vihamielinen eläin //Agna hei, me kutsun~

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Agna » 27 Touko 2013, 17:51

Hiroi

Kaksimetrinen komentaja hymähti huvittuneena pelastavalle enkelille. Sellainen näytti totta vieköön tulleen Azurelle tarpeeseen, ja hyvä niin, että hän oli rosvojen kynsiin jouduttuaan sellaiseen törmännytkin. Hiroi mietti, mahtaisiko tyttö esitellä hänetkin aikanaan tarinoitaan kertoessaan "pelastavana enkelinä", vai jäisikö hän vain tuntemattomaksi Hiroi-herraksi, joka osui oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Enkelititteli olisi kyllä kuulostanut hienommalta, mutta kenties se ei ollut olennaisin seikka tällä hetkellä. Heidän piilopaikkansa oli pieni ja miehen pakaroitakin palelsi, kun he olivat motissaan jo jonkin aikaa istuskelleet. Juostessa kertynyt hikikin oli ehtinyt jo jäätyä talvivaatteiden alle ja kylmäsi nyt inhottavasti.

Azure ei tosin näyttänyt valittavan omasta puolestaan. Joko hän ei kehdannut, tai sitten hänellä oli paremmin vaatetta päällä. Tai sitten hän oli liian keskittynyt Hiroin tarinoihin.
"Olihan se hienoa. Olen aina halunnut lentää lohikäärmeellä", Hiroi myönsi sitten naurahtaen ja pudisteli päätään.
"Mutta niin tuskin koskaan tulee tapahtumaan. Niin arvokkaat olennot eivät kai halua ketään selkäänsä silloin, kun ampaisevat taivaalle. Mutta mistäs sitä tietää, ehkä vielä joskus..." hän henkäisi itsekseen. Kaikkien näiden vuosisatojen jälkeenkään hän ei vielä ollut saanut tilaisuutta lentää minkäänlaisen olennon selässä, ja hän toivottavasti jäisi kaikista taisteluistaan henkiin kokeakseen moisen vapaudentunteen joskus.
Azurekaan ei halunnut puhua sen enempää menneisyydestään, ja vaikka tyttö hymyilikin muitta mutkitta sanoessaan sen, Hiroi ei jatkanut puheenaihetta pidemmälle. Neito sai ihan vapaasti päättää kelle kertoi ja mitä, ja olihan tämä tilanne nyt vähän tämmöinen yhtäkkinen ja kenties kiusallinen. Kumpikaan heistä ei oikeastaan tiennyt toisestaan mitään, ja Azure vielä vähemmän, kun oli sokea.

Hiroi kumartui eteenpäin ottamaan laskeutumisen myötä kuoppaan tippunutta lunta käteensä, ja pyöritti siitä pallon. Hän painoi lunta hiljaa vasten kyljessään vihlovaa haavaa, ja nipisti huulensa tiukasti yhteen. Kylmä tuntui haavassa ikävältä, ja sinihiuksinen puhalsi raskaasti ilmaa nenänsä kautta ulos ettei alkaisi päästää suustaan valituksia.
"Minulla on vähän nälkä", hän naurahti sitten ykskantaan ja vilkaisi Azurea.
"Pitäisiköhän meidän tehdä karhupaistia?" Se oli tietysti ollut vitsi, mutta kuulosti yhtäkkiä Hiroin korvaan oikein hyvältä idealta. Karhua jossain hyvässä kastikkeessa. Palanpainikkeeksi vielä perunoita ja paljon salaattia. Hiroi ei yleensä perustanut lihasta, mutta nyt hänen mahansa kyllä kurni. Hän otti jousen käteensä, muttei tietenkään ajatellut ampua karhua syödäkseen sitä, sillä se oli ollut oikeastikin pelkkää huulenheittoa. Pakkohan heidän silti oli joskus tästä kuopasta päästä ylös, ja karhu teki siitä hankalaa. Se varmaan vartoisi talven varalle keräämiensä vatsalaukkuvarastojen kanssa kuoppaa vaikka kuukauden, eikä Hiroi ajatellut viettää viimeisiä minuuttejaan kuopassa kenties katsellen, kuinka he yksitellen kuolisivat nälkään.
"Minä vähän katson missä se on", Hiroi sanoi hiljaa ja matalalla äänellä ja oli jo viskannut punaisen lumipallonsa pois. Hän taittui ensin kaksinkerroin niin hyvin kuin sai ja yritti sitten kääntyä kontilleen. Pienen voimistelun kautta se onnistui kuin onnistuikin, ja Hiroi nousi jaloilleen. Hänen joka soluaan kihelmöi pitkän ja ahtaan istuskelutuokion jälkeen, ja hän toivoi, ettei karhu nyt huitaisisi häneltä päätä irti jos hän kurkistaisi ylös montusta. Hiroi joutui varvistella nähdäkseen kunnolla pinnalle, mutta karhu ei onneksi ollut aivan hollilla virnistelemässä. Se löntysti viitisen metrin päässä kuopasta ja istahti välillä kaivamaan tassunpohjaansa uponnutta nuolta pois - huonoin tuloksin. Hiroi kyykistyi takaisin kuoppaan.
"Karhu on nyt melko kaukana. Tämä voi olla ainoa mahdollisuutemme muutamaan viikkoon jos huonosti käy, joten ammun sen nyt", mies sanoi päättäväisesti ja vastausta kuuntelematta nousi pinnalle kuopasta. Hänen oli pakko istahtaa kuopan reunalle hyyyyvin hitaasti hivuttautuen, sillä muuten jousen jännittäminen olisi mahdotonta. Karhu istui häneen selin, mutta se olisi pakko saada kääntymään ympäri. Selkänahkaan uponnut nuoli tuskin kaataisi sitä. Hiroi jännitti jousensa, arpoi hetken ja vislasi sitten karhulle. Se käänsi päätään alahuuli heilahtaen, ja mylväisi sitten kiukkuisesti - tai kenties riemuissaan, kun ateria oli tullut pois piilostaan - ja partioi hetken paikallaan kunnes lähti juoksemaan kohti kuopan reunalla istuvaa Hiroita. Hiroi oli aavistanut että näin kävisi, mutta tilanne oli silti kuumottava, ja välittömästi kun karhu oli ottanut pari juoksuaskelta, Hiroi päästi nuolesta irti. Se upposi karhun otsaan, mutta vauhti ei suinkaan hidastunut vaan jatkui ja jatkui ja Hiroi ehti nipin napin hyökätä takaisin monttuun, kun kaatuva karhu jyräsi aukon päältä ja jäi niille sijoilleen makaamaan peittäen lopunkin päivänvalon, jota kuoppaan oli tullut. Hiroi ei ollut ihan varma, kuinka päin hän montussa makasi, mutta hän ei ollut loukannut itseään. Jousi oli ilmeisesti ehjä eikä se ollut sisään syöksyessä lävistänyt mitään tai ketään, mutta kuopan sisään oli tullut varmaan kymmenen kiloa lisää hiekkaa. Hiroi yski ja yritti pyyhkiä rapaa päältään, kunnes tajusi, ettei nähnyt muutenkaan mitään. Luolassahan oli ihan pilkkopimeää. Karhu oli tosiaan kaatunut heidän poistumistiensä päälle. Pan haukkui, eikä Hiroi tiennyt haukkuiko se pimeydelle, karhulle vai hiekalle, jota sisään oli ryöpynnyt. Kenties vähän kaikelle varmuuden vuoksi.
"Azure, meidän pitää päästä täältä pois. Voi olla, että tänne alkaa tulla huono happi", Hiroi sanoi ja ojensi kätensä tytölle jotta tämä löytäisi tulla suuaukolle. Toisella kädellään hän tunnusteli karhun ruhoa, joka pitäisi kohta työntää uloskäynnin edestä pois.

//Ei mitään (:
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 18 Kesä 2013, 12:24

Lohikäärmeet olivat varmasti hienoja olentoja, ainakin sen perusteella mitä Azure oli muilta kuullut. Pelottavia kai myös, mutta hyvinkin hienoja. Tyttö kohautti olkiaan ja naurahti Hiroin sanoille lentämisestä. "No, kun saat sen tilaisuuden, niin muista hakea minut mukaan", tyttö hymyili hieman ilkikurisesti. Ei hän tosissaan olettanut näin koskaan tapahtuvan, eikä siksi edes tosissaan tätä ollut sanonut. Mutta Luoja tietää, mitä jos...

Sokea kuunteli hiljaa toisen puhuessa nälästä, tajuten ettei ollut itsekään syönyt mitään aamiaisen jälkeen, ja siitäkin oli jo vaikka kuinka kauan. Azuren mielestä karhupaisti ei kuulostanut kovinkaan pahalta idealta, mutta ehkä ei kuitenkaan. Hän odotti henkeään pidäteloen Hiroin lähtiessä tarkistamaan karhun olinpaikkaa, eikä hänem kovim kauaa tarvinnut odotella, ennen kuin mies ilmoitti aikovansa ampua. Azure nyökkäsi hieman vastenhakoisesti, hän ei pitänyt laisinkaan ajatuksesta, että karhu täytyisi tappaa, jotta he pääsisivät pois. Mutta joskus ei muuga voinut. Kuten vaikka nyt.

Kohta vaaleaverikkö kuuli Hiroin vislaavan, ja pian karhu rysähti voimalla halkeaman suuaukon päälle. Tyttö säikähti tapahtunutta aika paljonkin, mutta ainakaan sillä ei ollut vaikutusta häne näkökykyynsä, toisi kuin Hiroin ja Panin. Hän seurasi miehen ääntä ja tarttui tätä varovaisesti suuresta kädestä. Hän auttaisi parhaansa mukaan, mutta ei ollut aivan varma kuinka paljon apua hänen pienistä voimistaan olisi.

//Vähän nopeammin tällä kertaa .3. Me häpeän silti. Nyt pitäisi toivottavasti olla enemmän aikaa roolipeleille, eli set ehkä joudu odottamaan ihan näin kauaa enää.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Agna » 26 Kesä 2013, 17:37

Hiroi

Pimeys oli vallannut luolan. Pimeys sekä hiekka ja pöly, ja nimenomaan hiekkapöly oli tukkinut jokaisen Hiroinkin röörin, josta ilmaa vain pääsi sisään. Suussa ratisi ja sieraimia korvensi, korvia kutitti. Hiroi, Azure ja Pan olivat siitä huolimatta hengissä! Hiroi oli tyytyväinen siitä, että sokea tyttö oli hänen apunaan, vaikka hänen voimansa olivatkin komentajaan verrattuna melko vähäiset.
"Asetan kätesi siihen, mistä haluan sinun työntävän sitten kun sanon", Hiroi ohjeisti neitoa kuin sotilasta ja tunnusteli ensin aukkoa ja karhua itse. Ilma oli melko painostava ja silmissäkin tuntui olevan hiekkaa vaikkeivät ne mitään nähneetkään. Miehen mustat kädet painelivat kylmää multaa sekä karhun vielä lämmintä karvaa ja niiden rajakohtaa. Jos ruhoa saisi tästä siirrettyä, karhu siirtyisi varmasti sen verran että he mahtuisivat ulos. Hiroi seisoi polvillaan ja ohjasi Azuren varovasti olkapäistä viereensä ja tarttui sitten tämän kämmeniin asettaakseen ne oikeille paikoille.
"Noniin, älä riko paikkojasi. Työnnä nyt", Hiroi kehotti, antoi merkin ja alkoi painaa käsillään karhua poispäin itsestään samalla kun hikinen ja kylmä selkä painautui multaa vasten. Karhu painoi tolkuttoman paljon ja sai Hiroin ärisemään yrittämisen tuskasta samalla, kun siirto-operaatio oli käynnissä.

Aluksi karhu ei liikkunut, mutta parin minuutin ähkimisen, puhkimisen ja kirosanojen jälkeen eläin tuntui vihdoin siirtyvän suuaukolta. Jostain heidän yläpuoleltaan tulvahti luolaan raitista ilmaa ja valo ryntäsi aukkoon samalla nopeudella kuin se oli sieltä äsken kadonnut.
"Herraisä, se toimi", Hiroi puuskahti ja asettui aukkoon seisomaan kuin peläten, että se menisi uudelleen umpeen. Pian mies kuitenkin kumartui takaisin alas ja otti Panin syliinsä. Koira näytti siltä ettei enää tiennyt olisiko kauhuissaan Hiroin röyhkeästä käytöksestä vai huojentunut siitä, että pääsi ulos tästä hiirenloukusta. Hiroi nosti Panin lumelle aukon yläpuolelle ja otti sitten syliinsä Azuren, joka ei varmaan aistinut tapahtuneesta muuta kuin raittiin ilman. Hiroin kädet tärisivät kun hän piteli huomattavasti karhua kevyempää tyttöä sylissään ja nosti tämän pinnalle punnertaen viimeisenä itsensä hangelle.
Hiroi kaatui selälleen lumeen, sulki silmänsä ja jäi siihen makaamaan ja hengittämään ihanan hiekatonta ilmaa.
"Se on nyt ohi", hän sanoi todistaakseen itselleen ja ystävilleen, että se todellakin oli ohi. Hirmuinen välikohtaus karhun kanssa oli nyt loppunut. Komentajaa ei haitannut lainkaan se, että hänen selkänsä alla oleva lumi oli kylmää. Se oli luultavasti sulanut sieltä jo pois kaiken ruumiinlämmön painostamana.
Hiroi oli Azuresta sekä Panista erittäin ylpeä, sillä vaikka toinen heistä oli sokea ja tämän vuoksi toiminnaltaan hieman rajoitettu, ja toinen oli vaistiensa mukaan toimiva eläin, he olivat pysyneet hengissä.
"Oletko kunnossa?" Hiroi kysyi edelleen lumella lojuen kaikki ketarat eri suuntiin levähtäneinä.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 01 Heinä 2013, 00:34

Azure nyökkäsi vastaukseksi, eihän tyttö tiennyt, ettei Hiroi tällä hetkellä nähnyt sen enempää kuin hänkään, ja antoi komentajan asetella hänen kätensä paikoilleen... saatuaan hänet ensin edes oikealle paikalle. Merkin saadessaan platinablondi laittoi peliin vähäiset voimansa, ja työnsi vielä pelottavan lämmintä karhunraatoa pois kolosen suuaukolta. Hetkinen vierähti, sitten se liikkui, siirtyen lopulta pois heidän tieltään.

Neitokainen hymyili helpottuneena, heidän ei siis tarvinnut jäädä sen pidemmäksi aikaa loukkuun. Hän ei huomannut kuinka mies nosti hänen koiransa pois kuopasta, ja säikähti hitusen tajutessaan nousevansa pian itsekin irti maasta. Matka ei kuitenkaan ollut pitkä, ja kohta tyttö istui kylmässä lumessa vetäen keuhkoihinsa metsän raitista ilmaa. Azure nauroi kirkkaasti Hiroin sanoille ja nyökkäsi jälleen. "Siltä pahasti vaikuttaa. Sääli vain sitä karhua", hän vastasi tälle.

Hän oli helpottunut päästessään pois kuopasta, ja silitteli viereensä istahtanutta Pania tyytyväisenä. Hän olisi varmaankin karhunruokaa, ellei eräs Hiroiksi kutsuttu herra olisi paikalle sattunut. Sokea sulki silmänsä hetkiseksi, avaten ne sitten taas, ja käänsi päätään hymyillen Hiroin suuntaan. "Olen kyllä, entä sinä?"

//Pääähäähää lyhyt o3o//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Agna » 14 Heinä 2013, 18:50

Hiroi

Aikansa maattuaan Hiroi päätti nousta ylös lumelta. Hän saisi vielä kylmähalvauksen, kun kaikki ponnistelusta aiheutunut hiki jäätyisi uudelleen ja saisi hänen ruumiinlämpönsä tipahtamaan. Azuren nauru oli niin mukavaa kuultavaa, että Hiroi toivoi, että hän olisi nauranut vähän pitempään. Se kuulosti vapautuneelta ja palkitsevalta, ja oli hyvä tietää, että tyttö oli kunnossa. Hiroi hymähti päätään pudistellen valkeahiuksisen, nuoren neidon sanoille.
"Azure hyvä, karhu olisi syönyt meidät jos olisimme toimineet toisin", Hiroi vastasi lempeään sävyyn ja verrytteli jalkojaan seisaaltaan. Hän pyyhki lunta pois jaloiltaan ja selästään ja haisteli ilmaa, jossa tuoksuivat kuusen neulaset ja talvi. Talven hajua ei voinut selittää, se oli lumen, jään ja kylmyyden tuoksu, joka sai välillä hengityksen salpautumaan jäätävyyden vuoksi.
"Mutta olet oikeassa", valkoista lunta vasten seisoskeleva musta mies jatkoi, "se toimi aistiensa varassa. On sääli, että sen tielle satuttiin tänään. Emme kuitenkaan voi syyttää siitä sen enempää karhua kuin itseämme." Osittain kuoppaan valunut karhu oli kieltämättä vähemmän pelottava näky kuin kohti juostessaan, eikä se näyttänyt enää niin suurelta. Hiroi käveli karhun viereen ilman sen kummempaa tarkoitusta, kuin katsella sitä. Hän kuitenkin päätyi kokeilemaan karhun karvaa, joka oli karheanpehmoinen ja vielä lämmin.
"Olen pahoillani", komentaja sanoi karhulle hiljaa ja irroitti otteensa. Hänen päässään kävi ajatus karhunpennuista, jotka ehkä jäivät ilman emoaan, mutta hän koitti pyyhkiä tuon ajatuksen pois yhtä nopeasti kuin se oli tullutkin. Hänen omatuntonsa ei kaivannut lisää taakkoja. Asia jäi joka tapauksessa kaivelemaan hänen takaraivoaan hänen astellessaan takaisin Azuren ja Panin vierelle. Koira näytti yhtä uupuneelta kuin he kaikki muutkin, ja se istua nupotti tyytyväisenä omistajansa vierellä. Hyvä koira.

"Minä olen kunnossa", Hiroi tajusi vastata sitten ja havahtui jälleen haavaansa. Se kyllä näytti olevan kaikkea muuta kuin kunnossa, eikä verenvuodosta oikein voinut sanoa, oliko se tyrehtynyt vai ei. Ainakin hänen vaatteensa olivat pilalla ja niihin jäisi todennäköisesti kylkeen ruskea läntti vaikka ne pesisi puhtaimmassakin lähdevedessä. Haavaa poltteli, mutta se ei estänyt häntä seisomasta tai kävelemästä, joten hän jäisi kai henkiin.
"Karhu kyllä osui minuun ennenkuin lähdimme juoksemaan karkuun, mutta etsiydyn sairaalaan kun palaan kotiin", hän päätti kertoa Azurelle ja kyyristyi sitten heidän viereensä ollakseen lähempänä.
"Jaksatko kävellä kotiin? Täältä voi olla sinne aika pitkä matka. Tai no, olettaen ettet halua jatkaa vaelteluasi, mutta minua vähän hirvittäisi ajatus sinun jättämisestäsi tänne yksin", Hiroi jutteli ja vilkaisi sitten koiraa, jonka silmät olivat ummistuneet rapsutuksen lomassa. "Kaksin, korjaan."

//Eipä mitiä :> Toivoin että oisin kerennyt vastaamaan nopeammin mutta tässä tämä nyt on!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 15 Heinä 2013, 16:22

"Niinpä kai sitten", sokea totesi toisen kertoessa karhun todennäköisimmin syöneen heidät, ellei asialle olisi tehy jotain. Tyttö hymyili haikeahkosti. "Aistiensa varassahan se, hyvä logiikka yleensä. Joskus vain käy näinkin ikävästi." Azure nousi varovasti ylös, pudistaen enimmät lumet irti vaatteistaan. Oli kuitenkin hyvä että sentään he olivat kunnossa, ja pääsisivät kotiin pian. Ainakin todennäköisesti.

Tyttö kuuli Hiroin kävelevän karhun ruhoa kohti, ja käänsi katseensa äänen suuntaan. Häneltä jäi melkein hiljainen anteeksipyyntö kuulematta, mutta ilman näköä hän oli omaksunut erittäin tarkat muut aistit, jotenhän kuuli. Surullista, omalla tavallaan. Karhu siis. Mies vastasi hänen kysymykseensä, kertoen olevansa kunnossa, mutta kertoi myös karhun osuneen häneen aikaisemmin. Neidon hymy laski sillä siunaaman sekunnilla, ja hän näytti lähinnä kauhistuneen järkyttyneeltä. "Mitä?!" Hän huudahti huolestuneena, etsien tyhjillä silmillään miestä läheltään. Toinen lupasi mennä lääkärille, mikä oli hyvä, mutta se ei estänyt vaaleaverikköä huolehtimasta ja tuntemasta omantunnontuskia. "Olen niin pahoillani, en tarkoittanut mitään tällaista tapahtuvan..."

Tyttö nyökkäsi tarmokkaasti kysymykselle, kyllä hän kävelisi, eihän hän voinut antaa loukkaantuneen miehen kanniskella häntä ympäriinsä. "Minä kävelen, enkä kyllä oikeastaan halua jatkaa matkaani tänään enää. Olen pahoillani häiritessäni omaa reissuasi", hän vastasi hitusen vaivaantuneesti Panin tuhistessa hänen vieressään väsähtäneenä.

//Ei haittaa yhtään, itelläkin ollut vähän kaikkea taas .w.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Agna » 16 Heinä 2013, 20:24

Hiroi

Azure myötäili harmitteluiden mukana ja soi aistilogiikalle vain vienon hymyn. Oli hyvä, että hänkin nousi ylös kylmältä lumelta eikä saisi paleltumia pakaroihinsa, vaikka valkea maa viilensikin mukavasti ponnisteluiden jälkeen. Hiroi oli jo päättänyt mielessään, että karhu sai luvan olla uroskarhu. Se oli niin valtavan kokoinen ja vihamielinen, ettei hän voinut yhdistää sitä edes pentujaan puolustavaan emoon. Koko oli kuitenkin suurin tekijä hänen päätelmässään, ja ehkä hän halusi sysätä syyllisyydentuskat tällä johtopäätöksellä syrjään. Tämä ajatusmaailma toimi ainakin toistaiseksi.

Azuren reaktio Hiroin haavoittumiseen oli yhtä huolestunut ja pahoitteleva kuin Hiroi oli pelännytkin. Hän nousi hieman ylös kyykystä, sillä vaikka Azure olikin lyhyt ja Hiroi valtavan pitkä, ei hän ollut ihan tytön kokoinen täysin kyykyssä. Puhuminen alaviistosta tuntui eriskummalliselta. Hiroi ei tietenkään laittanut mitään tapahtunutta Azuren syyksi, sillä hänhän olisi voinut ihan hyvin jättää tytön niine hyvineen oman onnensa nojaan, mikäli ajatus tämän pelastamisesta olisi tuntunut ylivoimaisen rankalta.
"Ei sinun tarvitse olla lainkaan pahoillasi, Azure", Hiroi hymähti ja puhutteli tyttöä nimeltä laskien samalla kätensä tämän kapealle olkapäälle. Iso käsi ei meinannut oikein mahtua saatika pysyä siinä, mihin Hiroi oli sen laskenut.
"Haava ei ole niin paha kuin mitä mahdollisesti ajattelet, eikä se ota pahasti kipeää. Eikä tämä ollut sinun syytäsi, muistahan se", komentaja jutteli nuorelle naiselle hymyssäsuin ja taputti sitten tämän olkapäätä varovasti nousten kokonaan seisomaan ja irrottaen otteensa toisesta.
Azure oli sitä mieltä, että jaksoi kävellä kylään. Ehkä se tekisi hyvää, siinä ehtisi selvittää ajatuksiaan ja hieman palautua tästä sekasorrosta. Kaikki oli kulunut yllättävän nopeasti, eikä Hiroi ollut varma kauanko hänen "kävelynsä" oli jo kestänyt.
"Haluatko että saatan sinut kylään, vai haluatko mennä yksin?" Hiroi varmisti vaikka he kuitenkin samaan suuntaan menisivätkin.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 21 Heinä 2013, 15:58

Pitkän miehen noustessa ylös ja pahoitellessa, Azure pudisti päätään rivakasti. Hänhän olisi pahoillaan jos hän haluaisi! Hiroi laski kätensä hänen olkapäälleen, eikä tyttö yrittänytkään ravistaa sitä pois, ele ei ollut tullut aivan täysin puun takaa. Sokea huokaisi hiljaa kuunnellessaan miehen selvitystä haavastaan. "Haava se silti on, ja olen silti pahoillani", hän mutisi käsiään väännellen. Hiljalleen alkoi tulla taas kylmä.

Olalle taputuksen jälkeen Azure nosti katseensa jonnekkin yläilmoihin Hiroin kasvojen suuntaan, ja hymyili pienesti. Taisi olla kuitenkin aika palailla kotia kohti, vaikka tämä Hiroin kanssa vietetty aika olikin ollut varsin... mielenkiintoinen, jos näin voi sanoa. "Jos niin tahdot, seura olisi toki varsin miellyttävää", hän vastasi komentajan kysymykseen hymyillen. Ei hän oikeastaan halunnut juuri nyt kävellä enää yksin, mutta ei oikein tahtonut myöntää sitä miehelle.

//lyhyttä, pyydön anteeksi.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

ViestiKirjoittaja Agna » 30 Heinä 2013, 18:12

Hiroi

Komentaja naurahti hyväntahtoisesti kun Azure pudisteli päätään niin, että valkeat hiukset heilahtelivat ympäriinsä. Temperamenttia Azurelta löytyi ainakin ihan näköaistin edestä, ja sillä hän tulisi pärjäämään vielä pitkälle. Oli hyvä, ettei hän alistunut helposti.
"Hyvä on, saat olla pahoillasi sitten. Mutta karhu sen raapaisi siihen etkä sinä", Hiroi virnisti ja taputti tyttöä päälaelle niin että osa platinaisista hiuksista jäi pystyyn. Hiroi ei viitsinyt enää korjata niitä sillä moinen ylimääräinen hiplaaminen olisi todennäköisesti tuntunut tytöstä kiusalliselta. Eihän hän kai ollut enää mikään lapsi.
"Täytyy sanoa, että olit tänään todella urhea. Ehkä sinun pitäisi liittyä armeijaan", Hiroi tunnusti ensin ja vitsaili sitten naurahtaen loppuun pukaten tyttöä kevyesti kyynärpäällään. Hän kumartui myös rapsuttamaan koiraa, joka oli noussut seisaalleen ja tepasteli nyt heidän ympärillään häntäänsä heilutellen.

Azurelle kelpasi matkaseura, ja niinpä Hiroi päätti lähteä saattamaan tätä kotiin. Hän ei jaksaisi enää viettää aikaa ulkona, vaan kaatuisi todennäköisesti punkkaansa heti, kun pääsisi kotiin. Minkään sortin urheilua tai harjoittelua hän ei enää tänään harjoittaisi, eikä varsinkaan keskustelisi kenenkään kanssa sotasuunnitelmista. Kaikella rajansa, ja karhu oli oikein sopiva raja. Sitten Hiroi muisti jälleen, että hänen pitäisi kuitenkin käydä ensin sairastuvalla ennenkuin pääsisi kotiinsa, ja siellä pitäisi kuitenkin sotkea sadan eri lääkärin kanssa kun kaikki vuorollaan pähkäilisivät miksi tässä nyt näin kävi ja pitääkö kaataa puhdistusaineita ja pitääkö ommella. Hiroin päätä kivisti pelkkä ajatuskin, mutta miehen oli tehtävä mikä miehen oli tehtävä.
Ja niinpä valtava mies jätti taakseen karhunraadon ja käänsi rintamasuuntansa kohti ihmiskylää. Hänen mukanaan matkasivat sokeaa emäntäänsä tarmokkaasti vahtiva koira sekä itse emäntä, ja heidän matkansa taittui ilman minkään maailman onnettomuuksia turvallisesti kylään asti.

//Se oli sitten luultavasti siinä! Kiitän sua valtaisasti tästä pelistä, se oli oikein mukava :> Toivottavasti pelailemme vielä joskus uudestaankin kenties samojen, kenties eri hahmojen merkeissä!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 23 Elo 2013, 22:06

Azure nyökkäsi toisen antaessa hänelle luvan olla pahoillaan. "Hyvä", tyttö vastasi hymyillen pienesti, antaen hiljaisen myöntymyksensä sille, että haava oli karhun aiheuttama. Sokea hätkähti hieman miehen pörröttäessä hänen hiuksiaan, mutta toipui varsin nopeasti tästäkin säikähdyksestä, eikä jaksanut itsekään välittää sojottavista hiussuortuvistaan, vaikka ne tavallaan tunsikin. Ulkonäkö ei ollut kaikki kaikessa - varsinkaan hänelle.

Neito naurahti Hiroin sanoille armeijasta, puolivahingossa sivuuttaen kokonaan niitä edeltäneen kohteliaisuuden. "Jaahas. En olisi ihan niin varma tuosta, tuskinpa he kaipaavat minua sinne kompuroimaan", vaaleaverikkö vastasi nyt jo helpottuneemmin hymyillen. Ilmeisesti tilanne ei ollutkaan kovin paha Hiroin jaksaessa vielä vitsaillakin. Kai se oli vitsi. Olihan?

Ja kohta kaksikko (kolmikko, jos Pan laskettiin mukaan) lähti tekemään tietään kohti asuinkaupunkiaan. Azurella ei ollut mikään kiire, mutta hän odotti innolla pääsevänsä pois kylmästä ja sisälle lämpimään, ja uskoi sotilaan tuntevan samoin. Paitsi mistäs sitä koskaan tiesi. Sen kummempia hankaluuksia ei matkalle sattunut ja ennen kuin tyttö huomasikaan, olivat he jo porteilla.

//Mun pitäisi oikeasti hävetä xAx viimenenkin vastaus venähti ja on lyhyt. Mutta oli kivaa pelata siun ja Hiroin kanssa, ja ois kiva pelata uusiksikin .w. Toivottavasti set säikähtänyt pitkistä kestoista, men ole yleensä näin laiska. Men tiedä mitä tapahtu. Mut joo. Kiitos. Son loppu ny.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron