Sethos antoi Azuren tutkia kasvojaan kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Sanaakaan demoni ei sanonut, tuijotti vain hiljaisena sokean kasvoja. Tietenkin silmänsä kävivät väkisinkin sulkeutumaan pienesti, aina kun Azuren sormet kävivät turhan lähellä näköelimiä. Ei hän sentään halunnut tulla tökätyksi silmään. Azure oli kyllä selvästikin varovainen kosketuksensa kanssa. Kosketuksen, joka sai demonin sydämen pamppailemaan voimakkaasti, kiihtyvään tahtiin. Sethos tunsi, kuinka niskassaan kylmät väreet lähtivät kulkemaan pitkin ihoa, nostattaen nahan kananlihalle. Se oli outo tunne... joskin... mielenkiintoinen. Jollain kierolla tavalla jopa mukava.
Demonin katse lopulta herpaantui sokean kasvoista, kun Azure kävi laskemaan kätensä pois rujohkoilta kasvoilta. Tai no, olivathan nämä kasvot harvinaisen komeat verrattuna siihen, miltä demoni oikeasti näytti. Sitä tuskin kukaan halusi nähdä... Eikä heitä turhaan kutsuttu painajaisiksi. Erittäin osuva nimi.
"... Ole hyvä... ?" Sethos kävi toteamaan jokseenkin hämillään Azurelle. Oliko tässä tilanteessa soveliasta sanoa noin? Kai? Ehkä. Ei Sethos tiennyt. Demoni kuitenkin rentoutui pienesti ja istahti Azuren viereen paremmin, jääden tuijottamaan kaukaisuuteen.
"... Syksy on tulossa..." Sethos tokaisi katsellessaan tyhjyyteen "Loppuneeko tapaamisemme siihen... Tuskin sinä kurjilla keleillä jaksat tänne tulla..."
// AKASDKJAS ANTEEKSI KESTI >: //