Näyttäisitkö tietä? || Michyy!

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Näyttäisitkö tietä? || Michyy!

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Heinä 2013, 00:31

//Ihan random otsikko, mutta tällä mennään//

Jack (Merari)

Työpäivä jälleen, mutta Jack oli normaalia iloisempi likimain jopa pelottavalla tavalla, mutta pakkohan sitä oli oltava kun Jack oli onnistunut siinä mitä oli pitkän aikaa suunnitellut ja tahtonut, eli saamaan lapsen sen mustalais noidan kanssa. Nyt enään vain pitäisi jatkaa seuraavaan vaiheeseen, mutta vasta sitten kun lapsi olisi kasvanut hieman ja ymmärtäisi asioita.. mutta ei liian hyvin. Nämä ajatukset keskeytyivät kun Joonas, majatalon omistaja, pamahti Jackin luokse ja iski miehen käteen pienen ostoslistan käskien Jackiä lähteä juoksu pojaksi kerta tuolla ei tänään muutakaan ollut. Jack katsoi listaa ja tuli todenneeksi mielessään että kaikki tavarat piti melkeinpä hakea satamasta, jonne puolestaan oli matkaa jonkin verran ilman ratsua. Jack oli aikeissa sanoa jotakin jyrkästi vastaan, mutta Joonas uhkasi jo heittää Jackin kadulle jos ei hoitaisi tätä.. Jackillä ei siis ollut paljoa valinnan varaa vaan lähti hieman nuristen pakkaamaan lappu kädessään. Hän olisi varmaan vasta illalla kotona. Normaalisti Jack ei tälläisiä tehtäviä tehnyt, mutta haltiat olivat kuulemma estäneet joitakin tavara kuljetuksia pääsemästä ihmiskylään ja tässä oli tulos. Ja entäs jos suippokorvat päättäisivät hänen kimppuunsa käydä!? Tai niin no, Jack oli friikki ja omasi joitakin erikoiskykyjä niin ehkä siksi.

Jack pakkasi evästä ja juostavaa mukaansa reppuun ja heitti mokoman selkäänsä lähtien hyvästien jälkeen kulkemaan kohden kylän portteja ja sieltä tietä pitkin kohden satamaan ainostaan vain toivo siintä ettei haltoita tulisi vastaan. Ei ainakaan isolla porukalla.
Sää oli lämmin ja kesäinen, oikeastaan tukahduttavan kuuma reppu selässä kulkevalle matkaajalle, mutta vielä oli aamu aurinko ei ollut vielä kunnolla noussut horisonttiin porottamaan ja siintä Jack oli toistaiseksi kiitollinen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 04 Heinä 2013, 14:22

/Noo ajaa asiansa/

Nakami

Ja näin jälleen kerran aamu sarasti myös pienellä metsäaukiolla lähellä metsänreunaa saaden aukion laitamille leiriytyneen, vielä hieman unisen oloisen Nakaminkin heräilemään. Ei tytöllä mitään metsässä leiriytymistä vastaan ollut, oikeastaan leirinuotio kirkkaan tähtitaivaan alla oli parhaita asioita mitä hän tiesi ja tarjosihan metsä kaiken tarpeellisen niille jotka tiesivät miten elää luonnossa. Se valitettava tosiasia että hänellä ei ollut aamupalaa tiedossa ja iltapalakin oli ollut turhan kevyt sai hänet tosin miettimään aika ajoin kuinka hyvin kuului niihin kulkioihin joille metsän antimet olivat kuin seisova pöytä. Ja ihmisten kylistähän tuota ruuaksi kutsuttua hyödykettä sai, myös sellaisia herkkuja kuin kalaa mitä sutena oli vaikeampi itse metsästää. Ja olihan hänellä vähän rahaakin laukkunsa pohjalla joten kukapa häntä estäisi lähtemästä kohti satamaa ruokaostoksien merkeissä.

Nopean mutta perusteellisen siistiytymisen jälkeen Nakami olikin jo kulkemassa metsästä kohti tietä vaalean ruskeaan kaapuunsa pukeutuneena. Kuulosti siltä kuin joku muukin olisi jo tuota tietä kulkemassa, ei sillä että matkaseura häntä haittaisi. Suden suipotkärkiset korvansa hänen kyllä kannattaisi pitää piilossa vaikka olikin kuullut viimeaikoina kehuja aina nolostumiseensa asti siitä kuinka söpöiltä ne hänellä näyttivät. Tielle päästyään jatkoi hän matkaa rauhallista tahtia eteenpäin kohti satamaa ottaen täysin normaalin ihmisen muodon, suurin osa ihmisitä kun ei yhtä myönteisesti häneen suhtautunut kuin viimeaikaiset uudet ystävänsä. Tuo kulkija jonka askeleet hän oli aikaisemmin tarkoilla sudenkorvillaan kuullut oli jossain hänen takanaan, eikä edes hirveän kaukana. Oikeastaan tuo varmaan saavuttaisi tytön hetkellä minä hyväänsä, etenemisnopeus kun rauhallisuudellaan melkein jopa vihjasi siitä kuinka hän oikeastaan halusi että kulkia saavuttaisi hänet tarjoten samalla juttuseuraa. Tosin voisiko tuosta Nakamia syyttääkkään, hän kun ei ollut paljoa muita ihmisiä tavannut viimepäivinä.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja suskari » 04 Heinä 2013, 23:29

Jack käveli eteenpäin katse edessään ja piti myös ajoittain metsääkin silmällä mahdollisten hyökkäysten varalta, vaikka kaikki vaikuttikin rauhalliselta.. Haltiat kuitenkin olivat tunnetusti hyviä hiipijöitä eikä Jack tahtonut jättää tätä seikkaa huomiotta tai voisi maksaa sillä hengellään. Miehen katseen palautuessa takaisin meno suuntaan sai mies yllätyksekseen nähdä jonkun huppupäisen edessään, joka käveli samaan suuntaa kuin hän. Jack kohotti hieman kulmiaan käyden katseellaan tämän henkilön läpi takaapäin. Oletettavasti tämä henkilö oli nainen, sillä tuo oli Jackiin verrattuna pieni kokoinen ja siro rakenteeltaan jopa kaapunsa alta katsottuna. Tietysti Jack saattoi olla väärässäkin.. mutta kyllä sitä aina nais seura kelpasi. Jack lisäsi askel tahtiaan ja oli saannut muutaman sekunnin päästä tämän henkilön kiinni pysähtyen kävelemään tuon viereen noin metrin päähän.
"Luulisi sinulla olevan kuuma tuo kaapu päällä?" Jack aloitti keskustelun kahden eri henkilön välillä kuulostaen hyvin kohteliaalta tapansa mukaan. Hän ei tahtonut kuitenkaan tahallisesti riitaa haastaa ainakaan heti ensinmäisenä.
"Ja koska olemme samaa matkaa menossa en näe syytä olla esittäytymättä, nimeni on Jack, Jack Fisher." Jack esittäytyi jo valmiiksi, koska sitä kuitenkin kysyttäisiin jos tämä henkilö olisi ystävämielinen. Tosin miksi tuo kävisi hänen kimppuunsa kerta Jack ei mitään pahaa tahtonut.. tällä kertaa.
"Saanko udella teidän nimeänne?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 05 Heinä 2013, 03:23

Nopeasti olikin tuo kulkia saanut Nakamin kiinni ja tuon kulkian askelien tahdista päätellen oli tuokin melko avoin ajatukselle matkaseurasta. Eikä tytön nähtävästi tarvinnut aloitettakaan juttelulle tehdä herrasmiesmäisesti kun tuo kulkia oli sen tehnyt hänen puolestaan. "Niin no välistä jos kuuma päivä tulee, mutta on siinä omat hyötynsäkkin heti kun liikkuu jossain tietä vaikeammassa maastossa. Eikä se vielä tähän aikaan aamua ongelma ole varsinkaan kun ei ole liikaa mukana kannettavaa." Nakami vastasi kääntyen katsomaan kohti häntä puhutellutta miestä antaen tuolle samalla pienen ystävällisen hymyn. Matkasta vaikutti tulevan oikein mukava ja leppoisa eikä seurassakaan vaikuttaisi olevan valittamista. "Nimeni on Nakami, Kasai Nakami oikeastaan. Sukunimeä nyt tulee harvemmin käytettyä sen jälkeen kun lähdin omillani kulkemaan." Tyttö esittäytyi Jackille.
"Mukava saada seuraa, matka kun menee silloin aina niin paljon nopeammin ja ennen kaikkea miellyttävämmin. Voinko muuten kysyä mikä sai sinut lähtemään satamaan päin, sinnehhän sinäkin olet matkalla? Et jotenkin näytä kiertelevältä kauppiaaltakaan ilman hevosta ja kärryjä." Hän kysäisi Jackiltä jatkaen sitten "Itse lähdin koska oli siihen hyvä mahdollisuus ja tuoreet kalaruuat ovat yllättävän herkullisia. Tietenkin mukana oli vähän mielenkiintoakin siellä kun harvemmin tulee käytyä. Niin ja voisi sitä varmaan jotakin ostoksiakin tehdä jos mitään mielenkiintoista tulee vastaan..." Ehkä hänen olisi pitänyt keksiä jokin tekosyy lähdölleen. Tuo syy kun saattoi vaikuttaa epäuskottavan kevyeltä niille jotka eivät itse eläneet samantapaista vapaata elämää, vaikka totta olikin.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Heinä 2013, 17:26

Jack oli osunnut oikeaan, tämä "tuntematon" kulkija oli nainen ja vielä varsin nuoren näköinen, joka sai Jackin kieltämättä miettimään tytön todellista ikää. Aikuinen tuo tuskin olisi.. tai oli siinä tapauksessa todella nuori. Joka tapauksessa nuorukainen kävi vastaamaan Jackin kysymykseen ja mies soi naiselle hyväksyvän nyökkäyksen.
"En voi kieltääkkään etteikö sanoissanne olisi perää, neiti, mutta auringon noustessa varmasti paistutte tuohon." Jack kävi varoittamaan nuorempaansa. Taivaalla ei pahemmin pilviä ollut, joten aurinko tulisi paistamaan täydeltä terältä kunhan olisi noussut puiden ylä puolelle. Siintä syystä Jackillä itsellään oli vain pitkät housut ja kevyt T-paita päällään ja tietysti reppu selässään. Niin ja tietysti aseensa yhteenottojen varalta.
"Mukava tutustua Nakami.. Nimestänne päätellen ette ole täältä päin kotoisin? Oletteko kaukaakin kotoisin?" Jack ryhtyi kyselemään olettaen Nakamin olevan kauempaakin kotoisin kerta tuolla oli astetta erikoisempi nimi ja tuo oli maininnut lähteneensä maailmaa kiertämään.
"Kyllä olen satamaan päin menossa, mutta ihan vain työ asioissa. Pomoni lähetti minut tänne kun tämän aamuinen myynti kuorma ei ollut saapunut perille." Jack vastasi nuoremmallensa.
"Jos osaa etsiä oikeasta paikkaa satamasta todellakin voi löytää jotakin aarteen veroista, mutta siellä liikkuu myös henkilöitä jotka eivät välttämättä katso hyvällä noin nuorta naista." Jack varoitti ja lisäsi vielä ihan omaa uteliasiuuttaan. "Mikä olikaan ikänne? -jos saan udella?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 06 Heinä 2013, 20:40

"Olen kotoisin pienestä kylästä vähän pohjoisempaa, lähellä metsänreunaa. Voi tosin olla että haltiat ovat jo polttaneet sen paikan maantasalle, niillä kun tuntui aikoinaan olevan siihen kovakin into... Mitä vanhempiini tai heidän vanhempiinsa tulee niin he ovat kotoisin jostakin idästä päin. Sen takia vähän erikoisempi nimi, mutta ainakaan se ei ole tylsä tai liian yleinen." Nakami vastaili vähän välistä haikeana. Ei hänellä mitään syytä tosin ollut aikoinaan jäädä kotikyläänsä eikä hän ollut sinne nytkään palaamassa. Hän vain yksinkertaisesti toivoi pitkälti periaatteen nimissä että siellä olisi edelleen kaikki hyvin, liittyihän paikkaan paljon muistoja vaikka ei mitään käytännön merkitystä kylällä enää olisi.
"Kiitos vain varoituksesta. Siinä ei tosin mitään uutta ole, aina joku katsoo pahasti vierailioita jotka eivät omaan näkemykseen mahdu tai aloittaa riehumisen ilman järkevää syytä. Täytyy sanoa että en aina sellaista voi ymmärtää. Mutta onneksi myös usein on sinunkaltaisia herrasmiehiä jotka meitä hentoja nuoria tyttöjä puolustaa" Nakami vastasi tähän väliin vähän naurahtaen sitten jatkaen "Etkä sinä suinkaan ole meistä ainut joka miekkaa kantaa ongelmien varalta... Ja kun kerran kysyit niin ikää on vasta vähän reilu 17 vuotta takana. Sota vain pakottaa monet kasvamaan yllättävän nopeasti siihen että osaavat itsestään huolen pitää, kuolleet kun ovat välistä huonoja perheestään huolehtimaan. Ei sillä että sinun tarvitsisi tuolla mieltäsi rasittaa, sinullakin kun lienee omat huolenaiheet. Eihän se sinun ongelmasi muutenkaan ole, eikä minun sitä sinulle pitäisi tunkeakkaan. Ja kyllä minä omillani nykyään pärjään."
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Heinä 2013, 22:58

Jack kuunteli hiljaa kuinka Nakami kertoi että oli syntynyt tällä saarella, mutta kylä jossa tuo oli syntynyt, joutui haltoiden hyökkäyksen kohteeksi ja oli oletettavasti tuhotunut. Valitettavaa, mutta niin sota toimi ketäään ei säästetty ellei sinusta ollut hyötyä jollakin tapaa viholliselle tai ellet ollut valmis vaihtamaan puoltasi koko loppuiäksesi. Nakami myös kertoi että hänen nimensä oli peräisin vanhemmiltaan jotka olivat olleet kotoisin kauempaa idästä ja nimenneet lapsensa sitten sen mukaan. Mielessään Jack kiitti ettei Nakami sentään mustalas sukuinen ollut.. silloin Jack olisi tehnyt naisesta varoittavan esimerkin hyvin nopeasti. Sitä ei kuitenkaan ääneen sanottu tai näytetty, sen sijaan Jack naurahti hieman huvittuneena.
"Väitättekö siis että nimeni olisi jollakin tapaa huono?" Jack kävi kommentoimaan kun Nakami oli sanonut että "yleiset nimet" olivat huonoja ja no Jack oli hyvin yleinen nimi miehelle.

"Jokainen on opetettu omalla tavallaan elämään ja ehkä jollakin on kaunoja näitä epänormaaleja kohtaan, enkä voi kieltää ettenkö olisi yksi niistä. Mutta olkaa hyvä vain, en näe mitään syytä miksen suojelisi kaunista naisen alkua pahoilta miehiltä, tai varoittaisi niistä." Jack vastasi mukavan kohteliaasti jälleen kerran Nakamille ja käänsi katseensa lantollaan roikkuviin aseisiinsa ja palautti sitten katseensa naiseen tuon kertoessa ikäänsä. Jack kallisti päätään. Seitsemäntoista, hyvin hyvin nuori nainen joka kulki yksin metsässä.. missä olivat kaikki parikymppiset aikuiset naiset!? Mies naurahti hieman Nakamin loppu selitykselle.
"En minä ole tunkemassa elämääsi tämän matkan verran enempää." Jack totesi ja hiljeni hetkeksi aikaa.
"Missä sinä sitten asut? Metsässä tuskin.." Jack päätyi kysymään. Hänen oli hyvin vaikea kuvitella että noin nuori nainen, etenkään noin hyvä kuntoinen, asui metsässä ja eli siellä. Metsä kun ei olut se siistein paikka elää ihmiselle ja oikeastaan ihmiselle melko mahdoton saavutus pidemmän päälle ilman suojaa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 28 Heinä 2013, 03:19

Jackin kohtelias vastaus että hän ei nähnyt syytä olla suojelematta kaunista naisen alkua ei tullut Nakamille yllätyksenä. Se oli juuri sitä mitä hän oli oman kommenttinsa jälkeen odottanutkin varsinkin kun juttuseuransa oli tähänkin asti kohtelias ollut. Muutenkin matka taittui oikein mukavasti. Jossain vaiheessa tytön päähän, hupun alle piiloon oli ilmestynyt pari sudenkorvia, he kun olivat tulleet jo jonkin matkaa ja ympäristö alkoi käymään vieraammaksi Nakamille. Tietenkin hän oli täällä ennenkin käynyt, hän ei vain liikkunut tällä suunnalla usein, varsinkaan viimeaikoina kun oli tehnyt retkiään syvemmälle metsien uumeniin, eikä näinollen paremman kuulon tuoma tietoisuus ympäristön tapahtumista ollut pahitteeksi. Ja ainahan hänellä oli kaapunsa huppuineen, ettei tuollaiset pikkuiset ulkonäölliset seikat jäisivät toisilta huomaamatta.

Pienen hiljaisuuden jälkeen Jack meni kysäisemään missä Nakami sitten asui. Ymmärrettävä kysymys, hän kun oli kerran maininnut kotinsakkin epävarmasta kohtalosta. "Aika hyvä arvaus. Yövyn missä milloinkin satun olemaan, kylissä käydessä majataloissa, muuten aika usein tosiaankin metsässä. Ei sillä että siinä mitään vikaa on metsä kun tarjoaa kaiken tarvittavan niille jotka tietävät miten sitä hyödyntävät. Muutenkin iltanuotio ja kirkas tähtitaivas ovat aika viehättäviä, saatat tietää mitä tarkoitan jos olet sen itse kokenut." Vasta tuon sanottuaan Nakami tajusi puhuneen ajattelematta. Kyllä metsäelämä hänelle sopi hän kun oli enemmän tai vähemmän susi, mutta normaalit ihmiset olivatkin sitten asia erikseen. Sen takia tuo hänen äskeinen lausahdus saattaisi vähintäänkin ihmetyttää niitä jotka eivät häntä tunteneet, jos nuo siis keskusteluun minkäänlaista huomiota kiinnittivät. "Mutta ei se elämäntapa tietenkään kaikille sovi ja tarvittaessa voin aina mennä muutaman ystäväni luokse majailemaan he kun ovat yleensä lämpimän teekupillisen kanssa odottamassa vaikka keskellä yötä saapuisi. Heidän kaltaiset ystävät tosiaankin tekevät elämästä aika ajoin helpompaa." Nakami lisäsi vähän hätiköiden pienen selityksen huomaamalleen epäkohdalle puheissaan.

Eikä tuo valitettavasti ollut ainut asia missä tyttönen toimi varomattomasti. Jack oli nimittäin ollut oikeassa, päivästä oli alkanut lämmetä ja Nakami veti epähuomiossaan huppunsa pois päästään paljastaen niin punertavan ruskeat hiuksensa kuin niiden seasta paistavat teräväkärkiset sudenkorvansakkin. Avattuaan vähän muutenkin kaapuaan hän tajusi virheensä. Taisi tosin olla jo liian myöhäistä sitä peittääkkään joten hän ei enää edes vaivautunut yrittämään, hymyili vain vähäsen mahdollisimman viattomasti. Saisi nähdä mitä tuosta nyt seuraisi, kaikkeen tyttö kuitenkin yritti olla valmis.

//Pahoitteluni vain siitä että vähän kesti. No mutta kuitenkin jos nyt sitä jonkinlaista erimielisyyttä piti saada aikaan niin tuosta nyt varmaan aika hyvin lähtee se etenemään pienen ennakkoluulojen ja rasismin saattelemana. Ja muuten ihan näin mainintana että olen varmaan muutaman päivän ilman nettiä koska mökkireissu että vastailen sitten taas kun pystyn...//
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Elo 2013, 20:27

Jack käänsi katseensa Nakamiin tuon käydessä selittämään missä asui, mutta miehen katse muuttui rauhallisesta kysyvämmäksi miehen painaessa kulmiaan alemmas nuoren naisen selittäessä että asui metsässä. Mitäköhän hän juuri hetki sitten oli itsekseen miettinyt? Ihmiset eivät asunneet metässä! Vain friikit ja ne suippokorvaiset jänikset, haltiat siis, pystyivät asumaan jossakin tuolla korvessa omaa pientä elämäänsä.. mutta että ihminen. Se oli täysin luonnon vastaista ja vastenmielistä, mönkiä nyt siellä kaiken kuran ja sonnan keskellä sotkemassa itseään. Vastenmielistä ja kamalaa ajatellakkin sellaista. Nakami kävi kuitenkin korjaamaan virheellistä vastaustaan joka ei valitettavasti korjannut millään tapaa Jackin nousevia epäilyksiä naista kohtaan vaan sen sijaan kasvatti niitä miehen jäädessä katsomaan hetkeksi aikaa nuoren naisen päälle epäilevästi, mutta käänsi katseensa pois ja päätti olla sanomatta mitään asiasta ainakaan ääneen. Mikä itsessään kertoi jo että Nakami ei ollut enään Jackin suosiossa sen enempää kuin kadulla elävä kerjäläinen. Tällä hetkellä mies vain tahtoi kauas tuosta saastaisesta naisesta! Jack ottikin askeleen kauemmas.

Päivä kuumeni auringon noustessa ja vaikka kuinka vähän Jack olikaan laittanut päällensä aurinko tuntui silti korventavan vaaleaa miestä säteillään. Repun kantamuskin tuntui raskaammalta kuin aikaisemmin. Jack vilkasi matka kumppaninsa seuraan tuon laskiessa kaapunsa hupun alas, eikä juuri silloin kiinnittänyt korviin huomiota, vaan myhäili itsekseen sille tiedolle että hän oli ollut oikeassa että naiselle tulisi jossakin välissä kuuma matkalla. Oli se ihana tunne olla oikeassa. Jack olikin käymässä kettuilemaan asiasta, mutta kun mies käänsi päätään ja näki nyt korvat pään yläpuolella silmien irikset kapenivat kuin kissalla säilyttäen kuitenkin sinisen värinsä.. vielä.
"Sinä saastainen kurja!" Jack ärähti hampaiden välistä ja yritti tarrata hentoa naista kädestä kiinni ja yrittää lyödä nyrkillä kasvoihin, eikä millään pienellä voimalla. Hän ei friikkejä säästelisi etenkin kun saisi yhden jälleen poistaa tästä maailmasta! Oli lyönti osunut tai ei yritti Jack vielä polvella lyödä tätä mitälie otusta vatsaan. Tämän jälkeen Jack vasta perääntyi ja jätti tytön rauhaan ainakin toistaiseksi.
"Palaa helvettiin kummajainen!" Jack ärähti ja veti aseensa hyökäten tällä kertaa niiden kanssa yrittäen pistää toisella miekoistaan Nakamia vatsaan ja viiltää sivuttain rintaan syvän haavan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 12 Elo 2013, 02:15

Pahin vaihtoehto oli käynyt toteen sillä tytön sähläilyjen johdosta Jack vaikutti päättäneen lahdata tämän. Mutta ainakaan tilanne ei ihan puskista tullut varsinkaan kuin mies jotain ärtymystä viestittävää oli mennyt ärähtämään ennen kuin tarttui Nakamin kädestä kiinni. Mitä hänen oikein kannattaisi nyt tehdä, sitä nuori naisenalku ei suoraan sanottuna tiennyt. Ainahan hän olisi voinut vain luoda ympärilleen suojaavan tulipyörteen joka varmasti ainakin saisi hyökkääjän perääntymään, se vain tuskin auttaisi tuota rauhoittumaan. Ja koska Nakami ei suoranaisesti halunnut turhaa taistelua taistella niin miehen saaminen rauhoittumaan oli hänen mielestä paras vaihtoehto. Siinä samassa kun nuo ajatukset hänen päässään vielä pyörivät lähestyi Jackin nyrkki jo hänen naamaansa ja Nakami kerkesi vain jollain tavalla vapaalla kädellään päätään suojaamaan. Potkuun mennessä hän oli jo kuitenkin taas paremmin tilanteen tasalla ja pyöräytti suojassaan olevan miekkansa Jackin jalan eteen tukien asettaan omalla jalallaan.
Välittömästi kuin mies otti hänestä etäisyyttä, loi Nakami itselleen vähän aikaa sitten oppineensa tulipanssarin. Tuota nyt tuskin mitenkään huomaisi niin kauan kuin miekka ei siihen iskeytyisi. Nakami yrittikin jo jotain "selvitettäisiinkö tämä vain sittenkin puhumalla" suuntaista ehdotusta esittää miehelle kun tuo jo olikin paljastamiensa aseiden kanssa taas käymässä tytön kimppuun. Se siitä suunnitelmasta selvitä tilanteesta ilman magiaa, se suunnitelma kun ei näyttänyt enää yhtään niin realistiselta. Muutenkin tyttö arvosti henkeään enemmän kuin tuota hätiköityä päätöstä olla polttamatta ketään.
Miehen tultua melkein miekankantaman päähän roihahti kaksikon välistä oikein nätit liekit kohti Jackiä samalla kun Nakami astuen takaviistoon piston edestä vetäisi oman kirkkaan punaista valoa heilyvän miekkansa torjumaan viiltoa. "Rauhoitu, olen tavallinen ihminen, aseeni vain aiheuttaa kantajassaan tiettyjä muutoksia." Nakami yritti samalla selittää tilannetta edelleen elätellen toivoa että mies antaisi asian olla.
Kuitenkin samaan aikaan, luomiensa liekkien leijaillessa ilmassa teki tyttönen vielä toisenkin nopean kikan; todella lähellä hänen takanaan syntyi pieni himmeä välähdys, niin himmeä että se voisi jäädä huomaamatta tuosta tilanteesta jos onni oli myötä. Ensimmäinen ansa oli nyt viritetty. Jos Jack jatkossa tuon paikan lähelle menisi niin voisi Nakami pienen räjähdystä muistuttavan roihun aiheuttaa suoraan tuon päälle niin nopeasti ettei se ihmisen reflekseillä olisi väistettävissä. Ja ei se ei ollut tuon kyvyn ainut hyödyntämistapa. Joten jos Jack jatkaisi painostamista niin jatkaisi tyttö myös torjumistaan samalla perääntyen yrittäen saada miehen ansaansa ja jos tuo ei kävisi suoraan kimppuun tekisi Nakami vain uuden samanlaisen miehen taakse. Hyökkäämään ei hän lähtisi ellei jotenkin saisi siihen rakennettua ensin tilaisuutta, siinä kun olisi omat riskinsä eikä taistelu alunperinkän ollut hänen suunnitelmissaan. Miehen päälle käyminen ei siis auttaisi häntä juuri mitenkään ilman oikeaa tilaisuutta ja soti vain hänen periaatettaan vastaan joten mitäpä suotta.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Elo 2013, 17:54

Tietenkin, olisihan se pitänyt arvata etteivät friikit koskaan missään tilanteessa suostuneet rehelliseen miekka taisteluun, tai hyväksymään sitä tosi asiaa ettei heidän pitäisi kävellä maan päällä laisinkaan, vaan alkoivat heti käyttämään omituisia kykyjään heikkoja ihmisiä vastaan. Jack oli juuri iskemassä aseitaan tämän minkälie otuksen vatsasta sisään kun tuo teki jotakin täysin odottamatonta.. Jack ei tiennyt mistä oli kyse tai mitä tasan tarkkaan tapahtui kun hänen edessään räjähti täysin tyhjästä ja räjähdyksestä tulevat kuumat liekit yrittivät nielaista miehen sisäänsä. Jack kirosi mielessään ja veti kätensä kasvojensa suojaksi astuen enemmän kuin muutaman askeleen kauemmas tuosta rakin korvaisesta noidasta joka oli juuri hetki sitten yrittänyt kärventää hänet hengiltä. Päästyään turvallisen välimatkan päähän jäi Jack mulkoilemaan naisen suuntaan joka puhui jotakin miekasta jonka takia hänen ulkonäkönsä oli tuollainen ja omisti outoja kykyjä. Jack ei ymmärtänyt, eikä tahtonutkaan ymmärtää mitään tuollaisista demonivoimista joita ei pitäisi edes olla. Miksei tällä saarella voisi edes jossakin olla jotakin normaalia jota hänkin voisi ymmärtää.. ja miksi ihmiset eivät tehneet mitään asialle? Kuten olivat joskus yrittäneet. Nämä saastaiset otukset pitäisi poistaa ja palauttaa palamaan helvetin tulessa.
Jack ei vastanut mitään Nakamille vaan laski katseensa kirveleviin ja poltettuihin käsiinsä jotka olivat normaalin ihon väristä vaihtaneet väriään palavan punaiseksi, kuin olisi auringossa polttanut. Muutama palorakkulakin oli käsiin syntymässä äskeisen kärventymisen johdosta. Katse nostettiin naiseen ja Jack näytti hetken pohtivan mitä tekisi.. Jack tiesi olevansa altavastaaja jos jatkaisi näin, sillä hän ei ollut mikään maailman paras taistelija tai koskaan edes saannut sotilas koulutusta muuta kuin pikku kersana leikkimielellä puumiekalla. Mutta se oli kaukana todellisuudesta ja vielä kauempana tämä hetkisestä tilanteesta.

"Voitko todistaa sitä!?" Jack lopulta päätyi kysymään Nakamilta palaten tuon esittämään puolustukseen ihmismäisyydestään mitä Jack ei uskonut vaikka kirveellä olisi uhattu. Friikki oli aina friikki.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 13 Elo 2013, 01:34

Mies oli perääntynyt ja vaati nyt Nakamia todistamaan väitteensä. Ainoa ongelma vain oli se ettei hän tiennyt miten sen todistaisi. Tarkemmin ajateltuna sitä ei voisi todistaa täysin, aina olisi tapoja saada sama lopputulos aikaan jollakin toisellakin tavalla. "Vain osittain. Voin todistaa että kykyni on yhteydessä miekkaani ja pystyn käyttämään sen mukana tulleen ulkouodon lisäksi myös omaani tai mitä tahansa muotoa noiden välistä. Voin myös tarvittaessa todistaa että en ole tavallinen muodonmuuttaja. Noiden perusteella pitäisi pystyä päättelemään että olen ainakin osittain ihminen. Silti paras todistus mitä tulet kuitenkin saamaan on se että en aijo taistella kanssasi muuten kuin puolustautuakseni, normaali taruolento olisi tässä vaiheessa jo käymässä kiinni kurkkuusi." No hänen pitäisi vielä todennäköisesti osoittaa väitteensä oikeiksi käytännössä joten tyttö muuttui takaisin ihmismuotoonsa. Siinä samalla myös hänen yhä esillä olevan miekkansa terä muuttui muistuttamaan huomattavasti enemmän hopeista kuin aiemmin vaikkakin punainen hohde ei siitä ihan kokonaan lähtenytkään. "No olen todistanut kaksi ensimmäistä väitettäni todeksi, jokseenkin tuon nyt saisi myös magialla helposti aikaan. Viimeisintä en aio tehdä turhan takia. Tavallisilla muodonmuuttajilla nimittäin haavat siirtyvät olomuodosta toiseen mutta minulla susimuodossa tulleet haavat eivät siirry ihmismuotoon. En siltikään aio viiltää kättäni auki turhaan, tuskin itsekkään menisit niin pitkälle." Mies tuskin uskoisi tuolla perustelulla mutta ei hänen loppujen lopuksi tarvinnutkaan heti uskoa Nakamin väitettä todeksi, hänelle riittäisi että mies vain laskisi aseensa, vaikka sitten teeskennellen uskovansa tyttöä.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Elo 2013, 07:29

Noita kävi selittämään juuri sitä Jack tahtoikin ja vaikkei mies ymmärtänyt tavuakaan mitä nainen selitti mies kuunteli hiljaa tuon selitykset aikomatta keskeyttää niitä. Hieman kulmiaan kohotettiin kun nainen ryhtyi todistamaankin sanojaan ja miekasta hävisi hohto jonka jälkeen tästä suden korvaisesta rakista oli tullut ihminen. Jack hierasi mietteliäästi leukaansa ja avasi suunsa katsellen naisen päälle pohtivana.
"Suoraan sanottuna en ymmärtänyt tavuakaan mitä sinä selitit magiasta ja muodonmuutoksista, mutta kaipa tuo nyt kelpaa." Jack totesi pohtivasti ja laski kätensä alas leualtaan ja laittoi aseensa tuppeihinsa näin rauhan merkiksi.
"Tekemäsi vahingon kyllä saat korvata." Jack lisäsi hieman vaativammin näyttäen käsiään joissa oli palovammoja muutaman rakkulan kera ja käsi kirveli mukavasti. Tai no mitän hän tuolta kumisaappaalta edes yritti odottaa.. Tuskin osaisi edes hoitaa niitä tai antaa ensiapua.
"Tai anna olla." Jack huokasi ja heitti reppunsa pois selästään kaivaen sieltä esille juomaleilinsa jonka avasi ja alkoi hitaasti kaatamaan vettä toiselle palanneelle käsivarrellensa. Kipua se hellitti ainakin vaikkei tämä vesi määrä riittäisi mitenkään helpottamaan palavien käsivarsien oloa pidemmän päälle. Jack kaatoi vielä toiselle kädellensä ja otti ohessa kulauksen leilistä ennenkuin laittoi sen reppuun. Repppu heitettiin takaisin selkään ja mies vilkasi noitaan, joka nyt oletettavasti oli vielä siinä.
"Niin sinne kylään olit menossa?" Jack kysyi lähestyen naista mukavan rauhallisesti.
"Voin hyväksyä seurasi jos pidät tuon ihmismäisemmän ulkomuotosi.. saan niistä ihme korvista kylmiä väreitä." Jack selitti samalla kun pysähtyi vain askeleen päähän Nakamista ja odottaen naisen vastausta Jack vetikin yllättäen aseensa esille ja yritti pistää niillä kummallakin Nakamia vatsaan. Ei Jack missään välissä ollut tappamis ajatuksesta luopunut hän vain oli luonnut itselleen tilaisuuden hyökätä naisen kimppuun kun tuo ei olisi varovainen eikä toivottavasti ehtisi ottamaan niitä ihme kykyjään käyttöönsä. Tosin miten ehtisi? Jack oli hieman nopeampi kuin ihminen ja tältä etäisyydeltä oli vaikea väistää vaikka olisi kuinka friikki.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Michyy » 13 Elo 2013, 17:52

Mies vaikutti rauhoittuvan ja laittoi aseensa pois mikä oli ihan hyvä merkki rauhallisen matkanteon jatkamisen kannalta. Näinpä Nakami itsekki laittoi miekkansa takaisin suojaansa samalla kun Jack vaati apua käsiensä hoidossa. Suojaloitsuaan tyttö ei ollut purkanut, niin naivi ei hän sentään ollut että olisi aivan täysin puolustuksensa laskenut. Olisi tarpeaksi riskialtista että hänellä ei ollut miekkaa käsillä ja magia kyseinen suoja mukaanlukien oli heikompaa tuossa olomuodossa. Mitä auttamiseen tulisi niin valitettavasti hänen kyvystään ei ollut apua palovammojen hoidossa eikä hän ollut ottanut mitään tilanteeseen sopivia yrttejäkään mukaan. Silti hän antoi pienen hymyn ja alkoi kaivaan vyöllään roikkuvasta pienestä laukusta pientä siderullaa kun Jack jo ilmoitti ettei hänen tarvitsisi sittenkään auttaa. "Juu satamaan päin oli tarkoitus mennä. Muutenkin käytän sitä toista olomuotoa vain koska ne korvat ovat huomattavasti omiani tarkemmat." Vielä hänen vastatessaan Jack jo veti aseensa uudestaan esille ja yritti niillä tyttöä toistamiseen seivästää. Vaikka tuo liike osittain yllätyksenä tulikin niin kerkesi Nakami silti melko hyvin alta pyörähtämään pois ottaen nopean askeleen takaviistoon. Vaikka hän ei kokonaan onnistunutkaan miekkoja välttämään niin tarpeaksi hyvin että suojansa ohjasi toisen aseista vain viisti suojaa pitkin sitä läpäisemättä, iskut kun eivät tulleet enää lähellekkään kohtisuorassa panssaria vasten. Toinen aseista tuosta huolimatta suojasta pääsi läpi ja kerkesi viiltää vähän vajaat 10 senttiä pitkän viillon tytön vatsaan. Onneksi haava sentään oli siisti eikä hirveän syväkään ehkäpä juuri sen takia hänen asu viillon ympärillä näytti värjäytyvän melko maltillisesti. Eihän se koskaan ollut kiva haavoja saada mutta tuon takia hän tuskin vielä oli kuiviin valumassa. Varovaisuus jatkossa olisi kylläkin siitä huolimatta hyväksi, turhan nopeat liikkeet kun eivät asiaa auttaisi ja varmasti saisivat vielä siedettävän kivun vain yltymään.

Väistöliikkeensä yhteydessä hän oli oman aseensa vetänyt esille ja yritti sillä samalla jonkinlaista iskua saada annettua takaisinkin päin. Välittömästi oman iskunsa jälkeen Nakami alkoi ottamaan vähän etäisyyttä ja jos Jack ei sitä suosiolla antaisi niin pieni roihu kaksikon väliin sen kyllä pystyisi sen luomaan. Päästyään turvallisen välimatkan päähän Nakami vilkaisi nopeasti viiltoaan. Miksi suoja ei ollut pysäyttänyt iskua sehän oli riittänyt torjumaan kahden käden miekankin kiitettävästi. Pistoja vastaan he eivät sitä silloin tosin testanneet, ehkä tuossa sitten oli se kyseisen kyvyn heikko kohta.

"Noh ehkä me nyt sitten olemme tällä tasoissa. Vieläkö ajattelit kauankin jatkaa tuota? Tiedät varmaan itsekkin että voin pakottaa sinut pysymään kaukana ellet jotain nerokasta keksi." Nakami totesi vähän naurahtaenkin Jackille. Eihän se reilua miestä ajatellen ollut että tyttö osui nopeilla tulillaan kohtalaisesti kymmeneen metriin, alle viiden metrin päästä olisi jo epätavallista ampua ohi. Väistettävissähän nuokin olivat jos tiesi mitä odottaa ja oli tarpeaksi nopea mutta kuitenkin. Ja jos aikaa olisi tarpeaksi tai hän saisi viillon omalla aseellaan aikaan tuo tarkkuus tuosta vain kasvaisi.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Elo 2013, 22:33

Likka lähti väistämään, mutta siintä huolimatta ja suojastaan rakin korvainen noita sai osumaa kylkeensä joka sai miehen virnistämään itsekseen tyytyväisenä. Ilo jäi kuitenkin lyhyt aikaiseksi kun likka teki jo vastaiskua ja Jack väisti sen kevyesti astumalla taaemmas ja jäi siihen katsoen koiran korvaa kulmiensa alta hieman hymyillen. Hymy kuitenkin muuttui pilkkaavaksi naurahdukseksi noidan avatessa turpansa ja puhuessa kuin olisi jo ollut voittaja. Mitä tämä oikein kuvitteli?
"Sanoo nainen joka on tyhmempi kuin minun jalassa oleva kenkäni." Jack totesi pilkkaavalla äänensävyllä ja tarkoitti sitä. Tämä friikki oli osoittanut tyhmyyttään jo alusta asti, ensinmäisiltä sekunneilta asti. Jack olisi voinnut vaikka kuinka kauan vetää tätä naista kuin pässiä narussa miten tahtoi, mutta no oli ehkä hätiköinnyt ja tilanne oli nyt tämä. Ehkä olisi pitänyt odottaa vain kylään asti ja antaa vartijoiden hoitaa tämä lampaita syövä susi pois laitumilta. Olisi säästytty tältä vaivalta.

Muutama sekuntti, toinen ja kolmas niin kauan Jack antoi kaksikon katseiden kohdata toisensa kun mies lopultakin itse liikahti naista kohden aseet takana valmiina iskemään, kun mies katosikin. Teleporttasi ja alle sekunnin murto-osaa oli Jack ilmestynyt Nakamin taakse ja yritti lävistää kyljet kummaltakin usempaan kertaan, kun katosi uudestaan antamatta Nakamille aikaa toipua entisestä ilmestyi Jack naisen eteen virnuillen käsi eteen ojennettuna suoraan naisen rintaa kohden. Käteen alkoi muodostua energia ammus, joka ei ollut magiaa vaan Jackin omaa energaa ja kun se oli valmis laukaistiin se naista kohden. Sääli vain että nämä ihmis hahmossa tehdyt ammukset olivat puolet tehottomampia kuin hirviömuodossa, joten vahinko varmasti jäisi vain siihen että iho repeäisi vereslihalle ja se olisi siinä.
suskari
 

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron