Once upon a time thief, mercenary and charlatan


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Viesti Ma Touko 28, 2012 11:13

Once upon a time thief, mercenary and charlatan

((Tästä se alkaa Shan ja Nipustin :D))

Arent Bazer

Kuukausien suunnittelu ja valmistelu oli aivan loppu suoralla, kun komeasta miehestä muuttui nopeaan tahtiin spitaalisen näköiseksi ja kyömyselkäiseksi naiseksi. Arent oli kuulut eräästä arvotavarakuljetuksesta eräältä asiakkaalta, joka oli tullut ostamaan Arentin uunituoreita leipäsiä.
"Kartta, joka näyttää kaiken! Uskotko Bazer, sellainen kartta." asiakas oli hehkuttanut miekkoselle, joka oli sillä hetkellä mittaamassa jauhoja uuteen leipätaikinaan. Hetken utelujen jälkeen asiakas oli hölissyt kaiken tarpeellisen tiedon, jolla Arent voisi onkia lisää tieto kuljetuksesta. Leipuri oli aina ohi mennessään ja muuten vain aloittanut keskustelun tästä ihmeellisestä kartasta ja tällä tavoin mies oli tietoinen kuljetuksen reitistä, sekä turvamiesten määrästä.
Kaksitoista miekka- tai keihäsmiestä, sekä aarteen lähin vartija, joka oli kuulemma erittäin taitava palkkamiekka. Kartan reittikin oli varsin simpeli ja Arent oli suunnitellut vievänsä metsä reunaa kulkevalta tieltä, jonka lähellä oli useita kodittomia tai muita vähäosaisia, joiden elämä ei todellekaan miestä kiinnostanut sen enempää, kuin että hän voisi naamiotua helposti tälläiseksi kurjimukseksi.

"No niin, pitää vielä käydä läpi suunnitelmat, että osaan ne varmasti," Arent käski itseään, vaikkei tälläistä käskyä edes tarvittu. Varkaan aivot jo kertasivat kymmeniä eri suunnitelmia, miten varastaa kartta. Ensimmäistä ja Arentin mielestä tällä hetkellä kaikkein varminta suunnitelmaa, tämä oli hionut miltei kolme viikkoa niin täydelliseksi kuin mahdollista. Mies tiesi tarkalleen mitä tekisi milloinkin, hyvä ettei tiedä montako askelta tämä ottaisi.

Hmm.. Laukussa on nyt kahdet eri naamiot ja vein tänä aamuna, kun kävin mukamas kävelyllä pariin paikkaa lisää tykötarpeita. Sekä se pikku tyttö on lahjottu leivällä häiriköimään. Kyllä. Taidanpa vielä ottaa pari leipästä mukaan varmuudeksi, jos penska jänistää. PUUKKO, se uuppuu, Arent mietti hetken ja käveli hakemaan leipäsiä ja puukon, joka voi olla hyvinkin tarpeellinen. Ei koskaan voi tietää mitä tarvitsee.
Hetken vielä touhuiltuaan Arent alkoi tehdä lähtöä passipaikalleen, josta varkaus tapahtuisi, paitsi ensiksi miehen piti etsiä lapsi käsiinsä, jonka kanssa hänellä oli sopimus.
"Voi raukkaa, kun on niin nälkäinen, että suostuu minun päähänpistoihin, mutta en valita," Arent naureskeli itsekseen ja köpötteli hitaasti metsän reunaa kohti. Kyläläiset vain näkivät erittäin vanhan naisen profiilin tulevan leipomon läheltä.

Ritari
Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ti Touko 29, 2012 9:42

//Ja Phoenix:)//

Sha'lannae Aryawél, Phoenix

Päivä oli pilvinen eikä aurinko näin ollen päässyt häikäisemään metsänreunapolkua mutkittelevan seurueen silmiä. Mikä oli eduksi kun vankkuri karavaani sattui vartioimaan tärkeää aarretta. Shannin mielestä oli turhaa palkata kaksitoista aseistettua miestä vahtimaan jotain, jota hänet oli jo sitä ennen palkattu vartioimaan. Koskaan eläessään, Shann ei ollut epäonnistunut tehtävässään, joten olisi sama ollut syytää kaikkien noiden korstojen palkat suoraa Shannin pussiin samalla varmistaen tämän lojaalisuuden kovuuden ja työmoraalin lujuuden. Haltia kun tosiaan teki töitä parhaimman tarjouksen tekevälle.

Phoenix oli hyvin informoituna saanut kuulla eräästä häntä kovasti kiehtovasta taikaesineestä. Kartta, joka näyttäisi tien sinne minne sen kantaja vain ikinä osaisi halajatakkaan. Ja Phoenixilla taisi sattua sopivasti olemaan sille tarvetta.
Mies istuskeli metsän reunaisimmissa puissa katsellen tietä. Hän tiesi kartan saattueen kulkevan tästä, joten miksi vaivautua etsimään jotain, mikä tulee kuitenkin aikanaan sinun luoksesi? Phoenix venytteli jäseniään ja tätä laiskotti oikein kovasti. Jaksaisikohan Phoenix tehdä ylipäätään mitään tänään? Makeasti haukotellen mies sulki hetkesi silmänsäkin. Kyllä hän kerkeäisi vähän silmiään lepuuttaa ennen esityksen alkamista...
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ke Touko 30, 2012 11:39

((Juu sehin kanssa mukaan vaan sekottaa pakkaa :D))


Arent Bazer


Metsän reunan vierusta menevän tien vieressä oli hylätty lato, jossa sairaan näköinen nainen ojensi resuiselle tyttölapselle tuoretta ja ihanan tuoksuista leipää. Tyttö oli onnensa kukkuloilla, kun tämä sai pitkästä aikaa tuoretta ruokaa ja sitä tyttö ei jakaisi kenenkään kanssa. Niin lapsi oli päättänyt pienessä mielessään.
"Muistathan nyt mitä me sovittiin? Kun vankkurit tulevat, juokset niitten eteen niin, että ne pysähtyvät. Helppo homma ja hyvä palkka," nainen kähisi tai siis valepukuinen Arent, joka matki naisten puhetta. Tyttö vain nyökkäsi vieläkin ikionnellisen näköisenä ja eikä yhtään ihmetellyt naisen pyyntöä. Kyllä ruuan eteen teki mitä tahansa ja mieluusti kaikkein helpoimmalla tavalla. Valepukuinen Arent hätisti hellästi tytön hommiin ja lähti itse hiljokseen köpötteli metsään piiloon.

Tovin odottelun jälkeen vankkurit tulivat näkyviin ja Arentin huulet kääntyivät tyytyväiseen hymyyn. Saattue vaikutti siltä miltä Arent oli kuvitellutkin ensimmäiseen suunnitelmaansa, helposti murrettavissa. Kyllä, helppo nakki tämä on. Onneksi ihmiset ovat tyhmiä ja tekevät kaiken niin kaavamaisesti, Arent myhisi ja lähti köpöttelemään kohti vankkureita hyvin vaivalloisen näköisesti. Mies oli iskenyt silmänsä perässä kulkejaan mieheen, joka ei ollut kauhean motivoitunut työhönsä. Eli täydellinen kohde varkaan suunnitelman ensimmäiselle osalle. Saattue oli huvittavan näköinen muutenkin, kahdeksan miestä tallustivat vankkurin ympärillä, muut olivat varmaan vankkureissa istumassa, pari miehestä näyttivät oikein innokkailta, varmaankin ensimäinen kuljetustehtävä, muut sitten olivatkin sillä asenteella, että joopa joo, ihan turhaa tämäkin.
"Kohta teillä asenne muuttuu, kun huomaatte ettei kartta ole enää teidän hallussa," Arent suunnitteli hiljaa kuiskasi itselleen ja alkoi olla hyvin lähellä vankkureita. Kun Arent oli aivan lähellä vankkureita, se pikku tyttö, jolle mies oli antonut leivän palkaksi juoksi saattueen eteen, kuten Arent oli suunnitellutkin.
Vankkureita vetänyt hevonen hieman säikähti tyttöä ja pisti jarrut pohjaan, samalla nousten takajaloilleen. Lähimmäisten miesten piti mennä rauhoittelemaan hevosta ja sillä aikaa, kun miehet hälisivät hevosen kanssa, Arent luikahti kohteekseen ottamansa miehen taakse ja iski tätä niskaan tietyllä voimalla, että sotilas pyörtyi. Nopeasti naiseksi pukeutunut Arent heivasi sotilaan pusikkoon ja vaihtoi käden käännössä pukuaan sotilaspuvuksi.

Muut sotilaat olivat saaneet hevosen rauhoitetuksi ja lapsenkin perään oli huudeltu tarpeeksi lokaa, että pystyttiin jatkamaan matkaa. Kukaan sotilaista ei ollut huomannut muutosta takamiehestä, joka oli täydellistä Arentin mielestä. Varasta vain huollestutti palkkamiekka, joka oli oletettavissa vankkureiden sisällä. Mutta suunnitelma oli mennyt tällä erää hyvin, joten miksei loppukin, mutta onneksi miehellä oli takataskussan varasuunnitelmansa.

Vanha ryysyläinen oli kävelyllä tiellä, mutta spitaali oli laitapuolen kulkijalla kovin pitkällä, joten tämä kuukahti keskelle tietä, niin ettei siitä voinut kulkea ohi. Ruumis tuli nopeasti näkyviin saattueelle, jonka takia näiden piti pysähtyä toistamiseen. Tosin tällä kertaa pitäisi siirtää spitaalinen ruumis pois tieltä. Kaikki kaksitoista miestä loikkasi metikköönetsimään keppejä tai muuta kättä pitempää, jolla voisi siirtää ruumiin. Arent näki tilaisuuden tulleen, koska vankkurin sisäpuoli vaikutti tyhjältä. Nopeasti Arent hyppäsi sisälle ja huomasi pienen arkun. Sen äären mies kumartui ja mursi sen auki löytäen himoitsevansa tavaran.
Muiden vielä hääriessä Arent livahti metsään ja lähtien juoksemaan erääseen salatupaan. Ihana tuulenvire vilvoitti miehen kasvoja ja onnistunut varkaus lämmitti Arentin kovasti. Nyt saan tietää, olenko paras varas, leipuri suunnitteli iloisesti hymyillen.

Ritari
Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti To Kesä 07, 2012 2:15

Sha'lannae Aryawél

Matka tuntui sujuvan kaikkea muuta kuin mutkattomasti. Tie ei ollut kummoinen kulkea, mutta nyt ulkona jo lepuuteltiin vauhkoontunutta hevosta. Kaikkea sitä, Shann jupisi itsekseen eikä edes vaivautunut nousemaan vankkureista muiden tavoin. Nainen istui kasvot meno suuntaan, kädet puuskassa ja kasvoillaan ilme josta saattoi kertoa ettei häntä kiinnostanut. Olisipa tämäkin jo pian ohi, hänellä oli muutakin tekemistä tälle päivälle.

Phoenix heräili nokosiltaan hevosen hirnahteluun sekä miesten huutoihin. Venytellen mies vilkaisi alas piilopaikastaan ja näki kuinka joku pikku tyttö sai ansionsa mukaan tielle ryntäilystä. Samalla mies nuuhki ilmaa ja oli haistavinaan tuoreen leivän. Phoenix pudisti päätään ja uskoi hourivansan nälkäisenä. Punahiuksinen mies antoi katseensa haravoida vankkureita ja sen ympäristöä. Tarkkasilmäinen Phoe huomasikin jotain yllättävää nimittäin eräs perällä laahustaneista sotasankareista uupui. Melkoinen virne levisi ulkopuolisen tarkkailijan kasvoille kun tämä näki puskasta loikkaavan miekkosen joka oli vetänyt äsken tallustelleen miehen sotisovan päälleensä. Ehkä Phoenixin ei tarvitsisikaan liata käsiään, riittäisi kun pelaisi korttinsa oikein ja tällä hetkellä miestä virneilytti kovastikin hänen korttinsa, sillä tällä kädellä hän voittaisi koko pelin.

Kun matka saatiin viimein jatkumaan tuli ihan pian eteen toinen este. Joku pöljä akka oli vain mennyt kuolemaan keskelle tietä! Shann oli raivoissaan matkan jatkuvasta pysähtelystä joten nousi itsekin ulos vankkureista vain todistaakseen kuinka iso kasa rohkeita ihmissotilaita ei saanut edes yhtä spitaalista ruumista pois tieltä. Voi miten ylpeä heidän rotunsa mahtoi ollakaan näistä miehistä, Shann mietti nenää nyrpistäen ja päättäen jättää moiset sankarit pähkäilemään pulmansa kanssa. Kun Shann oli palaamassa vankkureihin, tämä kuuli sieltä ääniä. Varas, niinpä tietysti, sehän tästä päivästä vielä puuttui. Shann liikkui äänettömästi lipuen vankkurin sivua pitkin ja tämä kurkisti käsi Kuunterällä varovaisesti pienestä raosta, joka oli oven ja sen karmien välissä, vaunuun jossa yksi heidän vartioistaan penkoi kartan ulos sen suojelemasta arkusta. Hetken Shann pohti raivoissaan ajatusta likaisesta petturista kunnes tämän tarkatsilmät huomasivat varkaan ulkopuoliseksi.
Varas pinkaisi juoksuun saatuaan kartan, ja onnistuneen varkauden riemussaan ei varmaan edes huomannut Shannin katsovan tämän perään. "Kaikkea sitä", Shann tuhahti ja vilkaisi takanana olevia miehiä jotka yrittävät tökkiä spitaalista tikuilla saadakseen sen liikkeelle. Tulinen haltia päätti olla sanomatta näille sanaakaan vaan hoitelevansa pikku pihistäjän ihan yksin. Shann lähti juoksemaan melko äänettömästi varkaan perään, menettämättä tätä hetkeksikään silmistää, sillä haltioiden näkökenttä oli haukkojen kanssa samaa laatua, ja Shannin ammatilla vieläkin parempi.

Phoenix ilahtui oikein kovasti nähdessään ihanaisen Shann neidon lähtevän roiston perään yksinään. Ah, uusi ässä hänen voitto käteensä. Phoenix loi itselleen tulipunaiset feeniksin siivet ja lennähti kaksikon perään myös. Phoe pujotteli oksistossa niin ettei hän näkyisi haltian näkökenttään, mutta niin että pysyi perässä hukkaamatta saaliitaan.

Varas oli luikkinut johonkin tupaan ja Shann seisahti hetkeksi tuvan edustalla ennen kuin astui sisään kuin ei olisi juossut metriäkään, hengästyminen oli tipo tiessään. Aika nopeaa palautumista.
"Näen tulevaisuudessasi paljon kipua, verta ja tuskaa. Niin on oleva, siis jos et ojenna tuota saamarin karttaa minulle tällä punaiselle minuutilla." Shann sanoi niin selkeästi ja hitaasti ettei tyhmimmälläkään vajaaälyisellä olisi se jäänyt ymmärtämättä. Myös naisen äänensävy oli jotain niin pelottavaa että pikku lapset olisivat saattaneet laskea alleen. Haltia ei pilaillut seistessään oviaukossa Kuunterä esiin vedettynä, molemmat kädet sen kahvassa. Pelottavinta kuitenkin; silmät täysin värähtämättä kiinni varkaassa, melkein kuin katse olisi voinut tarkkailla koko Arentin olemusta porautuen tämän mielen syövereihin.
Eihän se siis niin voinut tehdä, mutta siltä saattoi katsottavasta useasti tämän katseen alla tuntua.

Phoenix oli laskeutunut jälleen hyvälle passipaikalle mökin ulkopuolella olevan suuren tammen oksalle. Tällä kertaa hän oli hyvin näkyvissä aika matalalla oksalla niin että jos joku tulisi ulos mökistä, ei tällä varmati jäisi suuret punaiset siivet ja paidaton komea mies oksalla huomaamatta.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti To Kesä 28, 2012 4:17

((Ja Uudestaan kirjuuttamaan.. ))
Arent Bazer

Arent asteli sisälle päästyään nopeasti tuvan oikeaan takanurkkaan, jossa oli miehen hyödyllisin kapine eli laukku, joka sisälsi useita kostyymejä, joiden avulla varas pystyi silmänräpäyksessä hankkimaan uuden henkilöllisyyden. Laukku oli palvellut Arentia jo kuusi vuotta, kuusi rahakasta ja ei niin rahakasta vuotta, kuitenkin tällä hetkellä Arent kaivoi sen sisältä sarkahameen ja pellava puseron, sekä tietysti likaisen ruskean huivin. Parissa sekunnissa sotamiehestä sukeutui nuorehko piika, jonka hiukset oli peitetty kolmioksi tatetulla huivilla. Piian hame oli jo nähnyt jo parhaat päivänsä ja ennen valkoinen pellavapaita oli harmaan ruskea. Arent nipisteli poskiaan saadakseen nuoren tytön vaikutelman kasvoillensakin.
Leipuri oli tyytyväinen asuunsa, koska tämä oli kokeillut huomaako kyläläiset, että heidän yksi rakkaista leipureista kävelee naisten vaatteissa kylänraittia. Koe oli onnistunut hienosti, koska kukaan ei ollut tunnistanut Arentia Arentiksi, vaan eräs leipurin kanta-asiakas oli pyytänyt valeasuista miestä piian hommiin omaan torppaansa. Arent oli silloin sievästi hymyillen kieltäytynyt vedoten sairaaseen työnantajaansa, jota neito ei voisi millään hylätä.

Arentin luotto asuun oli siis varsin kova. Ja miksikö mies puki luottoasunsa päälle, vaikka tämä oli varsin varma pakonsa onnistumisesta. Varkaan periaate oli toteuttaa suunnitelmasa loppuun, koska ei koskaan voinut tietää, jos vaikka joku olisikin sittenkin lähtenyt tämän perään. Parempi katsoa, kuin katua, tätä mieltä Arent oli ja monenmoista kertaa tämä periaate oli pelastanut miehen nahan piiskan iskuilta ja muilta harmeilta.

Mies ei ollut kerennyt kuin saada asunsa päälle, kun tuvan ainoasta ulkoovesta kuului vertahyytävä uhkaus. Varas jähmettyi hetkeksi tuvan hämärään nurkkaan miettien tulijan sanoja. Kipua, verta ja tuskaa. Hmm.. Ei kuulosta minulle tarkoitettavaksi. Toinen vaihtoehto luopua kartasta. Eihei, se ei tule kuuloonkaan. Eli suunnitelma 13 käyntiin, Arent setvi ajatuksensa nopeasti ja kääntyi hitaasti uhkaajaan päin, joka oli kuulostanut varsin naiselliselta. Kun mies näki takaanajajansa, tämä tunsi itsensä yllättyneeksi ja pelokkaaksi. Haltia! Ihmisaarteen palkkamiekkana oli ollut haltia, naishaltia kaupan päälle. Arent ei ihan ensimmäiseksi arvannut tälläistä ratkaisua, mutta hätä ei ollut minkään näköinen vielä, ainoastaan ajoituksensa kanssa miehen piti olla tarkkana. Arent tiesi sen verran haltioista, että heikoinkin oli liian hankala vastus ihmiselle, jos tämä ei ollut tarpeeksi ovela.

Arent lysähti kirkaisten maahan sillä samaisella sekunnilla, kun tämä näki palkkamiekan pitelevän kaksikätistä miekkaan ammattimaisin ottein. "Ä-älä ta-tapa! Olen vain tavallinen piika," Arent inisi pienellä ja naisekkaalla äänellä samalla nyyyhkien. "En oo tehny mitään. Älä lyö...," piika nyyhki maassa surkean oloisena. Jo ennenkin likainen hame sotkeentui enemmän tuvan multalattiaan, samalla suojellen Arentin reiden ympärillä olevaa pussukaa, joka sisälsi kartan mitä palkkamiekka vaati terävästi.
Nyyhkyttävä piika mutisi Shannille vielä jotain miehestä, joka oli tönäissyt hänet kumoon vasta äsken.

((Ei jaksanna kirjuutta uudestaan koko juttua, niih miusta tää lyheni ^^ ))

Ritari
Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ti Heinä 03, 2012 9:14

Sha'lannae Aryawél, Phoenix

Haltiaksi Shann oli hyvä näköinen, sekä valeasujen hyvin yleinen hyväksikäyttäjä kuten Arentkin, joten vaikka Arentin valeasu olisikin huijannut kymmennittäin, ehkä sadoittainkin, ihmisiä ei se riittänyt huijaamaan ainakaan tätä haltiaa. "Kuules liero, nouse ylös ja ojenna se kartta niin säästät minulta vaivan repiä tuo naurettava asusteesi pala palalta kappaleiksi jotta löytäisin sen itse", Shann sanoi hampaat yhteen puristettuina. Miksi ihmisten pitikin aina tehdä kaikesta niin hankalaa? Eivät voineet vain myöntää totuutta tehdä Shannin työtä paljon helpommaksi.

Phoenix oli kuullut mökistä kantautuneet puheet ja kuulosti kovasti siltä että Shann olisi saamassa kartan piakoin kätösiinsä joten oli aika mennä sekoittamaan pakkaa tai kartta katoaisi hänen päivettyneiden kätöstensä ulottuvista ikiajoiksi. Phoe lennähti maankamaralle ja asteli rennosti mökin ovelle jossa koputti avoimeksi jääneen oven ovenpieleen. "Kop kop, tää taisikin olla naisten pukuhuone. Olisiko vastaavaa myös meille miehille?" Phoe heittäi sulavan sisääntulo repliikin ja hymyili oikein lämpimästi. Shann oli kuullut voimakkaat siiven iskut ja askeleet muttei laskenut katsettaan Arentista. Kuitenkin tutun äänen kuullessaan ei voinut olla vilkaisematta ja ärähtämättä: "Sinäkö taas?! Keksisit välillä jotain muuta varastettavaa tai edes omaa tekemistä mikä ei liity minuun milläänlailla vai pitääkö sinua hutkauttaa miekalla varoitukseksi?" Phoenix vain nauroi kermaisasti ja asteli peremmälle, kiertäen Shannia miekan mitan päästä ja astellen piian vasemmalle puolelle, aika lähelle tätä niin että saattoi katsoa Shannia kasvoihin ja Shann saattoi nähdä miehen kääntämättä katsetta vois Arentista.
"Itse asiassa en tullut varkaisiin", Phoenix sanoi katsellen vähän kynsiään, "Kuulin puunlatvaan asti täällä tapahtuvan välikohtauksen ja ajattelin ihan vain hyvää hyväättäni toimia rauhantuojana tähän välikohtaukseen." Phoenix painotti "hyvää hyvyyttään" ilmaisua ja näytti muka hieman loukkaantuneelta Shannin syytöksistä itseään kohtaan.
Jos Shann olisi ollut mikä tahansa murisemaan kykenevä eläin olisi tämä nyt varmasti murissut, mutta kun sattui olemaan haltia vain puristi hampaitaa lujasti yhteen, hengitti syväään ja sitten laski miekkansa valmiudesta. Nyt Phoenix virnisti taas omaan hurmaavaan tapaansa leveästi ja alkoi kertoa: "Kuten ihanat simmusi jo huomasivatkin, tämä piika on varmaan se varas jonka jahtasit tänne aikaisemmin sillä en nähnyt kenenkään poistuvan talosta. Mutta sinun täytyy kyllä myöntää Shann että tämä valeasu, sekä varkaus olivat kuin omaa käsialaasi! Kerrassaan nerokasta ja tämä mies teki sen vieläpä ilman taikamiekkaa tai haltioiden taitoja. Sanonpahan vaan että jos tämä mies olisi haltia, olisi hän sinuakin parempi." Phoenixin tarkoituksena oli aiheuttaa todellinen kilpailutilanne, jonka varjolla sitten voisi varastaa kartan itselleen. Ja ainakin Shannin puolelta suunnitelma alkoi toimia sillä tämä tulistui toisen punapään sanoista. "Että mitä?! Ei koskaan!" Shann sähisi ja oli taas nostamassa miekkaansa iskuvalmiuteen kunnes Phoenix nuhtelevasti heristi sormeaan.
"Sanoin vain kuten asiat ovat. Tämä mies tässä näin on taatusti yhtä hyvä varas kuin sinä. On vain sattumasta kiinni että sinä satuitkin olemaan erilaisissa tehtävissä tällä kertaa sillä en minä sitä sano ettäkö tämä mies olisi parempi vartija kuin sinä." Phoenix muka rauhoitteli Shannia tietäen kuitenkin että tämä vain kiihtyisi lisää.

"Ehkä teidän pitäisi kisata asiasta", Phoenix sanoi kuin olisi muka ihan viattomasti juuri äsken keksinyt idean, "Voisitte selvittää kumpi on parempi varas ja siten tämäkin kiista olisi sovittu. Voittaja saa kartan." Shannin silmissä paloi kilpailuhenkisyys ja tämä laittoi nyt miekkansa huotraan. Se kai tarkoitti haltian puolelta hyväksyvää vastausta. Seuraavaksi Phoe kääntyi ihmismiehen puoleen. "Mites on?" Sitten Phoe madaltaa ääntään kuiskaavaksi vaikka tietääkin ettei se auta haltian läsnäollessa, "Ei sinulla kamalasti taida olla muita vaihtoehtoja jos haluat pitää henkesi sekä tuon kartan."
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ke Heinä 04, 2012 10:13

Arent Bazer

Jo parissa sekunnissa tämä haltiapalkkamiekka oli huomannut Arentin bluffin. Ei mies ollut kuvittellutkaan, että se toimisi, mutta aikaa piti hankkia keinolla millä hyvänsä, sekä tietoa tästä uhkaavan raivokkaasta vastustajasta. Varas nousi hametta pudistellen ylös maasta ja suoristautui täyteen mittaansa, mikä ei varmasti miltei samanpituista naista hetkauta, mutta kyllä varkaallakin oli kunniansa. Ei Arent mielellään nöyristellyt naisia, vaikka olisivatkin taitavia palkkamiekkoja.
"Saanen anteeksi surkea yritykseni?" Arent kysyi samalla, kun hän riisui huivin päänsä ympäriltä.

Sananvaihtoa ei kerrennyt kestää sekunttiakaan, kun Arent kuuli omituista siipien havinaa ja pian ovenpieleen koputti Arentia päätä pitempi ja punaisilla siivillä varustettu mies. Okei, nyt alkaa loppua suunnitelmat. Ei tullut mieleenkään, että lentävä mies tulee ovesta sisään... Arent masentui hieman, koska ei ollut pystynytkään toteuttamaan täydellistä suunnitelmaa tällä kertaa. Kyllä oli vielä monta suunnitelmaa, joista voisi luoda nopeasti uuden käyttökelpoisen suunnitelman, mutta sekin tuntui ylivoimaiselta, kun Arent huomasi toisten tuntevansa toisensa. Nyt oli varkaalla tukala tilanne. Ensiksi haltiapalkkamiekka, joka oli Arentin arvion mukaan, erittäin älykäs ja tarkka silmäinen monissa asioissa. Ja toiseksi siipiveikko, joka nauroi haltian raivolle.

Siipiveikko puhui sulavasti haltialle, joten Arent näki tilaisuuden siirtyä hiljakseen lähemmäs tuvan toista pakoaukkoa. Laatikoiden takana oli seinässä reikä, josta juuri ja juuri mahtui aikuinen ihminen menemään. Mies kuunteli siipiveikon puhetta ja tunsi helpotusta toisen sanoista. Tämä rauhantuoja oli varkaalle tällä hetkellä täydellisin asia mitä Arent olisi voinut keksi, koska Phoenix oli onnistunut parilla lauseella saamaan haltian luopumaan miekastaan. Haa, tämähän vaikuttaa jo hieman paremmalta, Arent huokaisi mielessään. Leipurin matka oli pysähtyä, kun tämä kuuli Phoen sanat Arentista ja tämän taidosta, sekä haltian hallussa olevasta taikamiekasta. "Taikamiekka," Arent henkäisi hiljaa suunnaten katseen naisen kädessä olevaan miekkaan. Se välkehti kauniisti miehelle, mutta tämä puisti päätään. Taikamiekkojen kanssa ei kannattanut ruvata millekkään, se olisi vain varma kuolema.
Arent oli jo puolimatkassa vapautta, kun Phoenix raivostutti Shanin. Silloin varas käänsi katseensa kaksikkoon. Siipiveikko ja haltia näyttivät ihan vanhalta riitelevältä pariskunnalta ja Arent tunsi itsensä heidän pahankurinen pojankloppi. Phoen heristellessä sormea Arent päätti ottaa suuremman harpauksen katse suunnattuna kahteen uhkaan.

Arentin korviin kiiri Phoen sanat kisasta. Siipiveikko juuri ehdotti, että Arent ja Shan kilpailisivat kartasta. Se kuulosti hyvältä idealta, koska toinen oli vasta sanonut, että palkkamiekka olisi myös erittäin taitava varas ja Arent halusi kyllä olla haltiaakin taitavampi varas. Mutta mies päätti ennemin karata kuin jäädä kilpasille. Tosin se jäi ajatukseksi, kun siivekäs mies oli siirtynyt Arentin tielle esteeksi.
Leipuri tunsi lämpimät sanat korvaansa vasten, jotka kehottivat kilpaamaan. Mies huokaisi ja laittoi kätensä puuskaan. "No minun puolesta tämä ehdotus kuulostaa erittäin hyvältä. En halua tapattaa itseäni huvikseni ja haluan todellakin osoittaa olevani haltiaa parempi varas," Arent sanoi suoraan mietteensä, koska hän oli ollut jo tarpeeksi kauan hiljaa, sekä uhmakkuus oli noussut pitkästä aikaan Arentin päähän.

Varas otti askeleen lähemmäs kilpakumppaniaan jatkaen kesken jäänyttä arviotaan. "Jäntevä, voimakas ja älykäs. Mikä ihana haaste," Arent totesi Sha'lannaelle. Ja jäi odottamaan kisan sääntöjä. Säännöt pitää olla joka kisassa.

Ritari
Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Heinä 18, 2012 7:50

Sha'lannae Aryawél, Phoenix

Haltiaa parempi varas.
Siinä oli kaikki mitä Shann saattoi kuulla ja hänen kulmansa alkoi nykiä uhkaavasti. Hänen oli yleensä vaikea sulattaa itseään koskevaa kritiikkiä, eikä hänen kanssaan tunnetusti kannattanut lähteä kilpasille, mutta nyt. Nyt, nyt joku kehtasi uskaltaa sanoa että todistaisi mielellään kilpasilla Shannia vastaan että oli jopa haltiaakin parempi varas. Tämä ei ollut pelkästään kilpailu Shannin ja tuon naurettavan miehen välinen kilpailu, vaan se oli myös kilpailu kahden erilajin paremmuudesta, melkein kuin tiivistelmä käynnissä olevasta sodasta. Ja paskat, se oli täysin henkilökohtaista ja Shann aikoi pestä tuolla transiitillä lattiaa!

"Sovittu." Kuului kylmät sanat tulisen haltian suusta ja tämä mulkaisi Arentia. Sitten nyrpeä ilme ja tyytymätön katse osuivat kolmanteen osapuoleen. Jos tuo pelle keksi tämän pelin, hän varmaan oli ajatellut myös sääntöjä. Phoenix nauroi kepeästi ja asetti kätensä niskansa taakse rennosti. "Ai säännöt? No, täytyypä miettiä asiaa", Shann kohautti kovin tylysti toista kulmaansa ja Phoe köhäisi muutaman kerran ja vakavoitui samalla laskien kätensä takaisin roikkumaan, "No voittaja saa tietysti kartan. Keskeyttämisiä ei lueta, joten ei parane satuttaa itseään. Kaikki keinot ovat sallittuja, niin kauan kun ei pyydä ulkopuolisilta apuja. Jos toinen kilpailijoista harrastaa minkään sortin vilppiä hänet hylättäköön ja voittaja on sitten jäljelle jäänyt kilpailija. Ihan vaan mielenkiinnon herättämiseksi sanottakoon että mikäli molemmat pelaajat ovat pelanneet likaisesti, se hyväksytään. Kannattaa kuitenkin miettiä lähteekö kieroilemaan, sillä mikäli vastapuoli ei ollut kieroillut, menetät kunniasi, arvonimen parhaana roistona ja --- ai niin! Tämän kartan."
Shann nyökkäsi hyväksyen esitetyt säännöt. Phoenix kääntyi Arentin puoleen ja pyysi tätä luovuttamaan kartan tuomarina toimivalle punapäälle. "Ja jotta tämä ei olisi niin kylmän tuntuista, miten olisi sinunkaupat? Minä olen Phoenix, tuo jääkuningatar on Sha'lanännää, mikälie, sano Shanniksi vaan", Phoenix väisti Shannin yrityksen potkaista itseään, "Ja sinä olet?"

Kolmikko asteli ulos mökistä ja Phoenix alkoi keksiä kaksikolle ensimmäistä tehtävää. "Olen eniten kotonani ihmistenkylässä, joten ensimmäinen haaste kauniimmalle kilpailijalle olisi päästä sisään." Shann oli kovin kiinnostunut siitä miksi ensimmäinen tehtävä oli vain hänelle, se ei ollut reilua että toinen pääsi niin vähällä. Phoenix kuitenkin pelasti tilanteen sanomalla että pitihän rotunsa puolesta vähemmän kyvykkään saada tasoitusta. Tasoitus oli hyvä sana ja niin Shann suostui.
Kaksin käsin nainen veti miekkansa sen suojista ja nainen ummisti silmänsä. Hän kuvitteli mielessään nuorta ihmismiestä löysissä ja epäistuvissa vaatteissa ja sitten se tapahtui. Pieni tuulahdus ja magian värit tanssahtivat kerran naisen ympäri ja Shannin tilalle näytti ilmestyneen aivan erihenkilö. Paitsi että pituus, paino, silmät, kasvot ja hiukset täsmäsivät. Niin ja se fakta että tämä henkilö oli oikeasti nainen ja ainiin, Shann.
Punapää asetteli nuoren tallipojan vaatteitaan hieman ja sitten heti pussimaisten housujen taskusta suuren hatun, jonka alle sai mainiosta piilotettua pisimmät hiukset nutturalle - ja tietysti korvat. Sitten haltia viimeisteli huojauksensa ottamalla maasta kosteaa mutaa ja hieroi sitä ensin kämmeniinsä ja sitten käsivarsiin sinne tänne, samoin naamaan. Nyt nainen todella näytti suttuiselta ihmisnuorukaiselta. "Valmiina lähtemään pojat?" Sekarotuinen kysyi muuntaen ääntään perin taitavasti kuulostamaan äänenmurroksesta kärsivältä pojalta.
Phoenix vihelsi flirttailevasti ja iske Shannille silmää ennen kun he lähtivät kohti ihmisten kylää. Haltia vain mulkaisi feeniksiä.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti La Heinä 28, 2012 10:36

Arent Bazer
Tulisen haltian ääni kaikui Arentin päässä kylminä ja epämiellyttävän tuntuisina, eikä tunnetta helpottanut palkkamiekan mulkaisu. Nyt nopeasti suunnitelmia luomaan, muuten häviän sata nolla tuolle haltialle, varas käskytti itseään tuumasta toimeen, koska se oli täysin totta, ettei mies pärjäisi Shanille, jollei rupeaisi jo nyt suunnittelemaan. Tosin se tulisi olemaan hankalaa, kun mukana pyörisi siivillä varustettu hällä väliä-tyyppi. Kuitenkin Arent tunsi lämmintä odotusta vatsassaan tätä kisaa kohtaan, vihdoin lempeä rikollinen voisi näyttää kyntensä, kun vastustaja oli laadukas. Hieman varovaisemmin Arent käänsi katseensa Phoenixiin odottava ilme kasvoilla, miehen onneksi haltia hoiti tällä hetkellä puhumisen tai jonkin näköisen kommunikoinnin siipiveikon kanssa.

Varas ei ollut ensiksi uskoa korviaan, kun Phoe ilmoitti, ettei ollut vielä itsekkään tietoinen säännöistä, mutta tämä muistutti heti itseään, ettei kaikki olleet niin suunnitelmallisia. Jos kaikki tekisi yhtä tarkkaa työtä Bazer, olisi miehen työ hankalampi hoitaa, joten Arent antoi Phoelle anteeksi ajattelemattomuutensa. Säännöt olivat varsin selkeät, ja heti kun siipiveikko oli aloittanut sääntöjen kertomisen, Arentin mieli ryhtyi lokeroimaan suunnitelmia oikeisiin lokeroihin. Leipurin olemus rentoutui sitä mukaan mitä enemmän tämä keksi eri keinoja kisan käynnistä.
Kun Phoenix vaati taikakarttaa itselleen, Arent huokaisi ja kaivoi sen hameensa alta hieman vastahakoisesti toisen miehen käteen. Mutta ainainen hymy pysyi Arentin kasvoille, vaikka tilanne harmitti miestä erittäin paljon. Eikö varkaaseen voitu luottaa yhtään? Tietysti tilaisuus olisi varmasti jossain vaiheessa tehnyt varkaan.
Vai sinunkaupat? Mikäs siinä. Päivää arvon tuomarimme Phoenix ja vastustajani Shan, Arent kumarsi kummallekin ihan vain piruuttaan, näyttääkseen ettei pelkää mitään kummajaisia ja haltioita, toki kunnioitti toisten taitoja. Tosi asiassa Arentia hieman arvelutti näiden kahden suhde toisiinsa. Shan ja Phoe tunsivat toisensa jo entuudeltaan, joten likaista peliä piti todellakin ruveta pelaamaan. Olen Arent Bazer, varas ja varsin taitaja tekemään leipää, Bazer esittäytyi viimein noustessaan kumarruksesta.

Arent oli nopeasti ennen ulos menoa vaihtanut tavalliset vaatteensa eli housut, paita ja liivi. Sitten leipuri seurasi toisia rauhalliseen tahtiin ulos, ja oli jo vailla tehtävää, kun Phoe alkoi veistellä omintakeiseen tyyliinsä tehtävää, joka ei sitten olleskaan edes koskettanut varasta. No hyvä, voin tarkkailla lisää, ennen kuin pitää käydä toimeen, Arent hymyili itsekseen. Tasoitusta No ihmisten kylän tunnen kuin omat taskuni, Arent sanoi jotain nyt sanoakseen, koska tunsi vieläkin itsensä kovin ulkopuoliseksi toisten seurassa. No pian sen jälkeen varas ei saanutkaan sanaa hetkeen suustaan, kun tämä näki Sha'lannaen muuttuvan hujauksessa nuoreksi tallipojaksi. Jos varas ei tietäisi, että hänen edessä seisoisi ehta haltia, olisi mies kuvitellut Shanin olevan oikea ihminen, tosin poikatyttö vai oliko se nyt tyttöpoika, mutta ihminen mikä ihminen. Kiva, taikamiekka, Arent totesi vain Shanin kysymykseen lähdöstä ja lähti kävelemään kohti kylää lyöttäytyen Phoenixin viereen kysyäkseen toisesta. Anteeksi, mutta saanen tiedustella mikä ihme sinä olet, kun lennät? Arent kysyi raapien saman aikaisesti päätään, sekä kaivellen taskujaan. Kyllä kaikki tarpeellinen on mukana, varas huokaisi helpotuksesta käytyään taskunsa läpi.

//Ei hitsi, kun tykkään tosta Phoenixistä :3 Hauska tyyppi ja Arent vaan masentuu sen seurassa :DD//

Ritari
Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Elo 19, 2012 3:03

Sha'lannae Aryawél, Phoenix

Phoenix nauroi makoisasti kun Arent alkoi ihmetellä mikä ihme hän mahtoi olla. "Olen feeniks, tulihenkien ihmisenhahmossa asuva jälkeläinen", komistus vastasi tottuneesti, vaikka vähään aikaan kukaan ei ollut häneltä moista kysynytkään. "Ja minä osaan kyllä tehdä paljon muutakin kun vain lentää", Phoenix lisäsi salamyhkäisenä virnuillen. Antaakseen pikkuisen esimerkin taidoistaan Pheonix kaivoi housujensa taskusta itämaisen sikarin, ne olivat äärimmäisen kalliita sekä harvinaisia täällä päin, vain rikkaimmat aateliset ja muut ylimistöt polttelivat moisia. Hyvin tottuneesti Phoe katkaisi sikarista pään ja sitten loi peukalonsa päähän tulta, jolla sytytti sitten sikarin. Mies puhalsi savusta taitavasti ympyröitä ja sitten ojensi sikaria virnistäen Arentia kohti. "Poltatko?"

Shannista miesten viivyttely oli vienyt jo ihan riittävästi aikaa, joten kun sikari oli vihdoin palanut loppuun tämä otti ohjat omalla tavalla hallintaansa. "Voitaisiinko nyt viimein lähteä kohti ihmisten kylää mihin herra arvon tuomari määräsi ensimmäisen turhanpäiväisen testin jolla tullaan vain osoittamaan ettei ihminen tule koskaan pärjäämään haltialle?" Shann oli töykeä ja tiesi sen. Hän oli myös itsevarma eikä jaksanut yhtään enempää sikari- tai muitakaan hömpötyksiä.
Phoenix hymyili Shannille oikein sydämmellisesti ja lähetti tälle oikein lentosuukonkin, johon Shann kyllä vastasi vain mulkaisulla. Enempiä sanomatta feeniks nousi siivilleen ja huusi sitten ilmasta: "Ensimmäinen ihmiskylässä saa varaslähdön ensimmäisessä tehtävässä!"
Shann oli saman tien liikkeellä. Hän ei ollut koskaan ollut suuremmin tiimipelaaja, eikä sitä ollut nytkään. Häntä ei kiinnostanut mitä ihmiselle tapahtuisi tai jäisi tapahtumatta, nyt hän vain aikoi juosta suorinta reittiä kylään. Haltiana Shann oli ketterä ja kokeneena metsissä samoilijana Shann myös osasi liikkua siellä nopeasti, mutta muuten heillä ei kyllä jalan olisi suurta nopeuseroa. Kuka tietää, ehkä tuo ihminen olisi vieläpä nopea luonnostaan jolloin saattaisi jopa voittaakkin.

Nopein tie kylään oli tietäpitkin joten sinne siis haltian juoksu vei. Juostuaan aikansa tietä Shann alkoi vähän väsyä, muttei hänen kunnollaan tulisi ongelmia vielä vähään aikaan. Kuitenkin kohtalo puuttui peliin ja Shann kuuli tarkoilla haltian korvillaan kuinka jostain kauempaa lähestyi vankkuri. Nopeasti Shann keksi itselleen ovelan suunnitelman ja oli kaatuvinaan päistikkää maahan. Punapää jäi siihen aloilleen pitelemään muka kipeää polveaan ajatellen että Arent sattuisi näkemään mokoman "kömmähdyksen".
Shann varmisti olevansa yksin ennen kuin nousi ylös ja ihan tietoisesti jätti karistelematta hiekkoja päältään, sitten hän alkoi tallustaa rennon tallirengin tavoin tien viertä kun vaunut ajoivat kohdalle. Mahtavaa, heinävaunut! punapää ajatteli sillä mikä sopisikaan paremmin salamatkustukseen kun vaunu täynnä heinää.
Shann moikkasi ajajaa rennolla käden nostolla ja kun vaunut olivat melkein viilettäneet Shannin ohi otti haltia muutamalla nopealla harppauksella vauhtia ja kipusi kyytiin. Vaikka Arentilla saattoikin olla nyt etumatkaa, vaunut saisivat tämän hetkessä kiinni. Tyytyväisenä nerokkaaseen suunnitelmaansa Shann kaivautui heinien sekaan ettei hänestä näkynyt edes yhtä punaista hiustupsua.

Phoenix oli saapunut kaupunkiin ja laskeutui torille, josta näki kirkon kellolle. Jos ne kaksi olivat yhtään sitä luokkaa mitä Phoenix luuli heidän olevan, tässä ei menisi enää kuin yksi tovi ja molemmat olisivat täällä.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Su Syys 09, 2012 4:51

Arent Bazer

Siipiveikko oli hekotellut Arentin kysymykssen tämän rodusta ja näyttänyt erään taitonäytöksen omasta tulenkäsittelyssä. Arent kieltäytyi kohteliaasti käryävästä sikarista, koska ammattivarkaan piti pitää huolta kunnosta ja sikarin polttelu ei tehnyt ainaakan Bazerille kovin hyvää. Nuorempana Arent oli koittanut poltella ties mitä sätkää aina saaden hirveän keuhkojen ulos rykimiskohtauksen, joten tätä nykyään mies ei polttanut mitään pitääkseen imagoaan kasassa, sekä pysyäkseen toiminta kunnossa.

Kun Phoenix oli saanut sikarinsa imaistua keuhkoihinsa Arent kilpakumppani jo kärkkyi kylään, jossa heidän oli tarkoitus kilpailla kumpi olisi parempi varas. Vaikka Shannin puheesta Arent sai kuvan, ettei tämä pitänyt varasta minäkään vastustajana, mutta Arent oli tehnyt hyvän perussuunnitelman missä hän vetäisi haltialta jalat alta noin kuvaannollisesti.
Yhtäkkiä Phoenix oli pyrähtänyt lentoon, jota Arent säikähti, ja ilmoittanut varaslähdöstä ensimmäisestä tehtävästä, jommalle kummalle joka ehtisi ensimmäisenä kylään. Hmmm... Tämähän on hyvä, jos saisin varaslähdön niin kerkeisin suunnitella paremmin! Arentin mielessä vilahti ajatus ennen kuin tämä lähti liikkelle tosin aivan eri suuntaan kuin Shan. Leipuri suuntasi juoksuaskeleensa, jotka olivat kovin rentoja ja hidastempoisia, verrattuna tilanteenseen tarvittaviin askeliin, mutta Arentilla oli ässiä hihoissaan vaikka kuinka monta.

Pienessä hetkessä Arent oli hölkännyt pienelle maatilalle, joka oli lähellä miestä. Tilan pihalla vilisti pieni sika ja vuohi mussutti sammalkatolla heinää onnellisena, sekä tilanomistaja laitteli kärryä nuoren tamman perään tarkoituksena mennä kylään myymään ja ostamaan tykötarpeita. Arent käveli herran viereen ja vaihtoi pari sanaa. "...Niin, sulta sais viljaa. Sehän hyvä minulle! Minäpä tarjoan sulle lämpimäisiä sitten," Aretn jutusteli nopeaan tahtiin. "No joo, ne sun leipäset kyllä on hyviä, vaikka kyllä tuo muori osaa tehä kyllä hyvää nisua, mutta hyppäähän kyytiin niin mennää yhtä matkaa kylään. Mun pitäs olla jo menossa, katos heiniä eräälle isolle herralle. Hyvät sokerit saapi tällä lastilla," omistaja myhisteli onnellisena Arentille, joka kiitollisena hyppäsi kyytiin, kuten varas olikin suunnitellut. Näin mies pääsisi nopeasti kylään, koska tilallinen oli hankkinut nopean konin vanhan ruunan tilalle. Nyt matkaan menisi vain neljäs osa mitä siinä olisi mennyt juosten tai kävellen. Heh, onneksi eräs rouva oli taas juorunnut leipomossa tästä tilasta, Arent naureskeli mielessään ja jatkoi bisnesten hieromista. Arent sai tällä tavalla kaksi kärpästä yhdellä iskulla nopean kyydin kylään, sekä puoli ilmaisia viljoja, josta saisi tehtyä tarvittavasti jauhoja leipomiseen.

Kun kärryt saapuivat kylään, Arent hyppäsi kyydistä ja käski matkaseuraansa käymään leipomossa. Sitten Arent käveli rennosti ja tarkkaavaisena torille, jossa tämä jo huomasi siipiveikon. Mies käveli Phoenixin luo ja koitti nähdä vastakiljailijaansa. "Hei taas oi tuomari," Aretn tervehti rennosti Phoelle.

Ritari
Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Pe Marras 16, 2012 10:32

//Peliä seuraaville tiedoksi, että tämä on suunniteltu peli, joten seuraavassa viestissäni en vain tökerösti päättänyt että lol minä voitan vaan siis yhdessä suunniteltua kaikki:D//

Sha'lannae, Phoenix

Phoenix käännähti saapuvan Arentin puoleen virne kasvoillaan. "Heipä hei pikku mies! Aikasi oli ihailtavan hyvä, mutta..." Phoe vetäisi pitkät savut juuri sytyttämäänsä sikaria, "Ei ihan riittävän hyvä." Sen sanottuaan Arentkin varmasti huomasi Shannin joka seisoi ihan feeniksin takana kasvoillaan leveä hymy. "Ja usko tai älä niin tämä oli vasta ensi makua tämän kilpailun suunnalle..." Shann sanoi voitonvarmana itsestään.

"Seuraava tehtävä, arvon kilpailijat, on lähteä kuokkimaan", komistus tumppari juuri sikarinsa maahan kun oli saanut sen rauhassa polteltua ja sitten vilkaisi kilpailijoita melkein isällisen lempeästi. "Ei pitäisi olla mitään liian hankalaa... Ainakaan toiselle teistä." Lausahdus oli vähän kummallinen kun ei tiennyt asianyhteyttä, mutta sitten Phoenix viittelehtikin jo muuan suurta kartanoa kohti ja selitti että siellä järjestettiin tänään suuret tanssiaiset, koko kaupungin kermat oli kutsuttu ja siellä ne suuretkin rahat liikkuivat, sopimukset syntyivät ja varmasti puolet koko ihmiskylän koruista oli käytössä.
"Haluan että etsitte juhlista käsiinne muuan ladyn, jonka kuvailen tuonnempana, ja tuotte minulle hänen niin rakkaat perinne helmensä, jotka keikkuvat aina tämän kaulassa vain näissä juhlissa, vain kerran vuodessa. Joten olisi kiva jos ette epäonnistuisi... Ai niin ja muuten, kyseessä on vain naisväen juhla, miehet eivät ole kutsulistoilla." Phoenix avarsi ja samalla kun kilpailun luonne paljastui sekarotuisen haltia punapään kasvoille kohosi entistä voitonvarmempi ilme. "Hah! Eihän tämä ole mikään kilpailu! Sinä voisit vain saman tien ojentaa sen hiton kartan minulle!" Naisellinen punapää nauroi ja piteli jopa mahaansa sillä hän ei ollut nauranut näin varmasti kuukausiin.

Kun edellisen haasteen voittanut kilpailija päästettiin valmistautumaan Shann vetäytyy syrjään, piiloon katseilta, eräälle kujalle. Kujalla oli sadevesi tynnyri jossa Shann huuhtoi kasvonsa ja kätensä. Sitten Shann kuvitutti miekkansa taikakeinon avulla itselleen yleellisen juhlapuvun, juuri sellaisen joka oli omiaan tuollaisiin juhlatilaisuuksiin. Päähän tuli suloinen ikäänkuin tuubihuivi joka peitti haltian korvat. Shann etsi mukaansa ottaman pikkuruisen ehostusrasian esiin ja hieroi sieltä puuteria kasvoilleen peittämään hänen pientä sinertävää hohtoaan ja sitten Shann maalaisi pienen mustan kauneus pilkun vasemman silmänsä alle ja oli valmis.
Shann asteli takaisin poikien luokse, mikä sai Phoenixin vislaamaan. Arent ei ollut saanut vielä aloittaa valmistautumista koska Shannin etumatka oli Arentin valmistautumisajan mittainen, eli toisin sanoen mies saisi alkaa pukeutumaan heti kun Shann vain olisi kadonnut taloon sisään. Punapäinen neito pysähtyi Arentin kohdalla ja katsoi tätä ehkä hieman huvittuneena, mutta myös halveksuvasti tai jopa säälivästi. "Älä suotta vaivaudu nolaamaan itseäsi. Ei ole sinun vikasi että on noin puolueellinen tuomari..." Shannin sanat olivat tarkoitettu ikäänkuin sääliviksi taputuksiksi Arentin päälaelle.

Pääovia lähestyttyään Shann tajusi jotain! Se iski häneen kuin salama kirkkaalta taivaalta! Kutsukortti! Mistä on sellaisen taikoisi? Totta kai tälläisiin juhliin tarvittiin kutsu! Pienen hetken Shann kirosi jo, mutta sitten hän huomasi avonaisen ikkunan aika matalalla erään katoksen yläpuolella. Kohauttaen kulmaansa Shann purjehti jälleen syrjemmälle ja tällä kertaa hän tuli ulos omissa vaatteissaan, miekan vaatteet haihtuneina. Haltia käytti roiston taitojaan ja "murtautui" - mitä murtautumista se nyt on jos ikkuna jätettiin melkein kun varta vasten auki? - sisälle.
Ikkuna oli johtanut keittiöön, jossa ei tällä hetkellä ollut ketään eikä lähistöltä kuulunut ääniä. Shann muuttui taas hienosto naisen näköiseksi ja Kuunterä muuttui pikkuiseksi koristeelliseksi tikariksi jonka Shann kätki mekkonsa alle. Punapää onnistui livahtamaan täysin äänettömästi käytävään ja oli juuri sulkemassa ovea kun joku käveli hänen takaansa ja kysyi todella kuuluvasti: "Voi, mitä sinä sinne olit menossa rakas ystävä! Sehän on keittiö sinä hupsu!"
Shann kääntyi hitaasti hymyillen leveästi. Onneksi hänet äkännyt henkilö oli jo iäkäs rouva ja noin ystävällisestä puhuttelutavasta päätellen luuli häntä joksikin toiseksi. Liekkö näkö jo mennyt. "Voi minua! Luulin sitä vessaksi!" Shann sanoi teennäisen nolostuneena ja lähti kiireesti pois tilanteesta mikä ei näyttänyt pakenemiselta sillä ketä tahansa hävettäisi jäädä oikeasti kiinni keittiön luulemisesta vessatilaksi. Huh, sisällä ollaan, Shann mietti, Ja nyt pitää enää löytää se hely.

Heti Shannin hävittyä poikien näköpiirestä tulimies antoi Arentille luvan alkaa valmistautua. "Olkaa hyvä ja valmistautukaa tulevaan koitokseen arvon herra" Ja ne olivat matkaanlähetyssanat.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ti Marras 27, 2012 12:15

Arent Bazer

Vaikka Arent huomasi hävinneensä palkkamiekalla, niin oloa helpotti se, että jos hän vain olisi viitsinyt juosta torille kiireesti, hän olisi voinut voittaa kirkkaasti tuon nenäkkään haltian. Kuitenkin pieni tappio kirpaisi varkaan narsistista mieltä. "Noh, ei sitä kiirettä pidäkkään pitää," Arent sanoi tavanomainen hymy huulessaan.
Arent otti mahdolllisimma huolimattoman ja rennon asennon näyttääkseen, ettei miestä tuollainen haittaisi pätkääkään. Sekä tuossa asennossa miehen vilkkaat ja järjestelmälliset ajatukset luistivat kaikkein parhainten, joten Phoen antama tehtävä, joka oli vihdoin ja viimein kummallekkin tarkoitettu.

Phoe aloittikin nopeasti tehtävän annon, joka kuulosti heti hieman kummalta. Kuokkimaan? Siis mitä kuokkimaan, peltoako vai...? Ja toiselle se ei ole hankalaa, hmm... Arent tarkasteli tuliveikon jokaista sanaa ja lausetta. Juuri tämän taidon takia Arent pystyy monesti ymmärtämään sanomien, tehtävien ja juttujen pääpointin, mutta tällä kertaa leipuri olisi voinut jättää ajattelun välistä, koska seuraavassa tehtävässä Shanin ja Arentin pitäisi tunkeutua tansijaisiin, joista leipurin oli kuullut aikoja sitten, muttei ollut tällä kertaa viitsinyt suunnitellla sinne keikkaa. Tietysti, koska tämä maaginen kartta, josta Arent oli kilpasilla, oli niin helposti saatavissa. Ja kaikki olisikin mennyt täydellisesti, jos mukaan ei olisi vahingossa tarttunut haltiaa ja tulimiestä.
Miehen vastustaja vaikutti liiankin varmalta, kun Phoe kertoi tanssijaisten tarkoitettu pelkästään hameväelle.
Arent viittasi kinttaalla Shanin sanoille antaen vaikutelman ihan kuin mies olisi lyöty noin ylivoimaisessa tehtävässä, vaikka miehen ajatukset rakensivat nerokasta suunnitelmaan, kiitos erään varakkaan rouvan, joka rakasti nipistellä leipurin kalpeita poskia.

Kun Arent vastuntajansa lähti valmistautumaan tanssijaisiin, miehen piti jäädä keskustelemaan päivän säästä siipiveikon kanssa, joka sillä hetkellä innostanut leipuria olleskaan. Arent vihelteli rauhassa ja odotteli, että haltianeito viitsisi jo ilmestyä paikalle. Shan ei antanutkaan odotuttaa itseään kauaakaan, kun toinen purjehti paikalle sanomaan pilkkasanansa ja jatkaakseen matkaansa kartanoon. Arent odotti, että Shan hävisi näkyvistä ja sitten lähti viilettämään leipomoonsa heilauttaen Phoelle kättä.

Hetkessä Arent penkoi makuuhuoneessa olevaa vaatekaappiaan. Kaapista lensi tiuhaan tahtiin mitä naisellisempia ja upean värisiä tanssijaisasuja, että moni neito olisi ollut tästä vaatevarastosta kateellinen. Loppujen lopuksi mies päätti pukeutua verkkamekkoon, joka oli smaragdin vihreä, sekä siihen oli kirjailtu kuparinlangalla lehtiä. Viimeise silaukseksi mies taiteli mukaansa itse tekemänsä hiuslisäkkeen, johon hän oli kerännyt vaaleiden, pitkä hiuksisten naisten suortuvia. Joten kun Arent vetäisi lisäkkeen päähänsä, mies näytti ihan kultakutrilta. Kaiken tämän mies pakkasi rakkaaseen laukkuunsa, ja muisti ottaa ehostautumisvälineet mukaansa, sekä erään tärkeän esiin. Aamulla leivottut riistapiirakat odottivat ottajaansa leipomon puolella, jonka kautta Arent koukkasi ottaakseen ne mukaansa.

Pian tämä oli piirakoineen kartanon keittiön ovella puhelemassa keittömestarin kanssa tarjoikuehdotuksista.
"Suosittelen, että nämä aseteltaisiin kauniisiin hopea astioille, niin kaikki huomasi nämä herkut," Arent selitteli puhekumppanilleen. Keittiömestari nyökytteli päätään ja käski erästä piikaa hakemaan astoita. Hetken juttelun kautta mies sai itse asetella piirakat niin miten hän itse halusi. Muut työtekijät lähtivät viihdyttämään juhlijoita ruualla. Silloin Arent teki nopean muodonmuutokse leipurista, kauniiksi seurapiirineidoksi. Lapoihin ylettyvät hiukset olivat letitetty kruunuksi ja kaunis puna korosti naisen, siis Arent, poskia.
Juuri kun mies oli valmis keittiöön ilmestyi iäkäs rouva. "Voi, voi myöhästyinkö minä taas. Joko se komea leipuri lähti?" rouva kysyi valepukuiselta Arentilta pettyneellä äänellä. Miestä huvitti naisen pettymys, mutta eläytyi rooliinsa ja lähti pettymykseen mukaan.
"Niin, sinua ei tänään onnistunut rouva Vendela. Itse livahdin, että näkisin hänet, mutta voi. Hän on jo lähtenyt. Mikä harmi," Arent puhui, kuin tällä olisi itku kurkussa asian takia, miehen ääni oli säädetty hennoksi.
Vanha rouva köpötteli miehen viereen ja taputti tätä olalle lohduttavasti. "Noh noh neitoseni, kyllä se siitä ja aikun mukavaa, kun noin nuoretkin muistavat tälläisen höperön. Mutta mennäänhän kultaseni takaisin juhliin," lohduksen jälkeen rouva lähti saattamaan valepukuista varasta juhliin. Matkalla nämä keskustelivat naistenasioista ja mietivät leipurin nopeaa käyntiä haaveilevasti.

Sitten rouva Vendela näki vanhan ystävätterensä ja jätti Arent vihdoin rauhaan, että tämä voisi viedä sen helmikorun, joka oli kohteena. Mies silmäili juhlavieraita etsien kohdettaan. Puolessa välissä simäilyä Arent huomasi erään tuttavan, Sha'lannaen, mahdollisesti samoissa hommissa tai no mistäpä Arent tiesi, mutat niin hän arveli ja nopeutti etsimistä. Pian tämä helmikoruilla varustettu rouva paikantui ruokien ääreltä valtisemassa juuri Arentin tekemiä piirakoita.
Mies sipusutteli rouvan luo kehumaan tämän upeaa asuaan, mutta jostain kummasta syystä Arent kompastui helmaansa ja lensi naisen kaulaan. "Oi anteeksi! Voi minua kömpelöä.." Arent mumisi hiljaa ja oikaisi itsensä pystyyn samalla niiasi nöyrästi. "Miten minä näin toheloin, vaikka nämä ovat jo kolmannet juhlani.." mies jatkoi hömelön tytön tyylillä, joka sulatti järkyttyneen naisen sydämen, joka antoi anteeksi hymyillen ja antoi pari hyvää neuvoa miten toimia juhlissa. Kömpelö neito kiitti ja jatkoi matkaansa siveellinen hymy huulillaan.

Hetken päästä Arent tupsahti kartanosta tavallisissaan vaatteissa, taskut kilisten rahasta, ja tämä lähti astelemaan kohti toria, josta tämä yhyttäisi tulisiiven. "Tervepä terve Oi tuomari! Tässä tämä kääty nyt on," Arent ojensi korun Phoelle tyytyväisenä, koska vihdoin hänen ensimmäinen suunnitelmansa meni nappiin.

Ritari
Ritari

Viestit: 1214

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti To Marras 29, 2012 5:40

Shann ei pitänyt turhaan kiirettä kuljeskellessaan koreiden naisvieraiden keskellä suuressa salissa jossa puheensorina pulppusi ja tarjoiltavia oli jokaisenlaisia. Monet tervehtivät Shannia, joko hän todella muistutti jotakuta jonka olisi täällä kuulunut olla tai sitten nämä olivat vain kohteliaita. Hyvin käytöstapojen mukaisesti Shann vastasi tervehdyksiin ja muutaman kerran jäi jopa jutustelemaan teennäisen pirteästi vieraille, samalla kuitenkin udellen ovelasti tietoa kohteestaan.

Lopulta Shann kulkeutui samaan jutustelupiiriin kohteensa, juhlien järjestäjän , kanssa ja jäi siihenkin jutustelemaan ensin, ennen kuin sitten seuraisi saalistaan jonnekin missä he olisivat hieman enemmän kaksin. Puheenaiheeksi nostettiin kommellukset ja tapahtumat tänä iltana ja kerran mitään erityistä ei kuulunut tapahtuneen Shann päätteli ettei Arent ollut vieläkään edes päässyt juhliin. Voi sitä reppanaa, punapää tuumi ja lähti samalla seuraamaan juhlienemäntää joka poistui juttelupiiristä.
"Aijai!" Shann kiljaisi yhtäkkiä ollessaan ohittamassa kohdetta. Hänen hiuksensa olivat "vahingossa" juuttuneet toisen kaulaketjuun ja nyt hän oli loukussa. Shann tiristi kyyneleitä ja näytti siltä kuin häntä todella sattuisi niin kovasti että emäntäkin meni hämilleen. "Ei hätää kultaseni, ei mitään hätää!" Tämä huusi niin että ääni kuuluisi Shannin voivotuksen ylitse. Emäntä yritti itse aukoa hiuksia korusta, muttei onnistunut siinä kun ei nähnyt kunnolla kaulaansa joten kehotti Shannia katsomaan itse. Kovin teennäisen ujosti punapää tuli lähelle rouvaa ja irroittamaan omia hiuksiaan, vaan eipä edes tajuta kerennyt rouva että samalla irtosivat myös helmet ja vaihtuivat toisiin jotka olivat valmiina olleet Shannin kädessä ettei aikaa hukkuisi. "A-anteeksi kovasti, kovin noloa!" Shann sanoi ja niiasi syvään, jonka jälkeen lähti tiehensä, olihan tämä sentään saanut jo mitä halusi, miksi pitkittää turhaan.

Shann asteli torille ja veti sitten pojat nähdessään helmet esiin ja vaihtoi takaisin omiin vaatteisiinsa. Phoenix katsoi virnistäen Shannia päin. "Arvaisin ettet sinä epäonnistuisi söpöläinen, mutta..." Phoe nostaa esiin Arentin jo aikaisemmin tuomat helmet, "Olit vähän liian hidas. Arent toi helmet ensin, ainiin ja vielä aidot helmet.
Shannista näki että tämä alkoi kiehua. "Korvasinko minä kopion kopiolla ja kaikki tämä ihan turhaan?! Enkä edes huomannut eroa!" Phoenix ei voinut muuta kuin nauraa Shannille sillä tämän mielestä tuo oli niin söpö suuttuessaan vaikka haltiasta tilanteessa ei tietenkään ollut mitään hauskaa.

"Seuraava tehtävänen arvon tuleva rouva tulimies ja sinä outo miesnainen on tämä", Phoenix kertoi juhlavasti osoittaen molemmilla käsillään kohti taivaita. Jos nopeasti vilkaisi suoraa Phoen käsien suuntaan ei ymmärtänyt mistä oli kyse mutta sitten kun antoi katseen siirtyä vähän Phoenixin taakse tehtävä alkoi hahmottua. Siinä oli kirkko ja suoraan heidän yläpuolellaan oli kirkontorni.
"Haluat että mennään sisälle ja lauletaan muutama virsi?" Shann kysyi kuivan sarkastisesti masentuneena aikaisemmasta häviöstään. Phoenix nauroi ja selvensi että tehtävä olisi vähän vaatimavpi. Hän halusi että kaksikko, tai vain toinen heistä, varastaisi kellon sisältä sen heiluvan kepin joka iskeytyy kellon seinämiin luoden kumahtelevan äänen. Ja ettei tehtävä varmasti olisi liian helppo, hän halusi että kaksikon piti ensin kiivetä ylös, kaikki keinot sallittu ja sitten varastaa kohde kun kello on juuri lyönyt 11 kertaa, muttei ole vielä kerennyt lyödä kahdettatoista kertaansa.
Shann katsoi korkealle yläpuolelleen ja mietti. Tämä tehtävä ei ainakaan ollut suoranaisesti liian helppo...
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Su Tammi 13, 2013 7:21

Arent Bazer

Arent nautti täysin sieluin Shanin ilmeiden vaihtumisesta, kun tämä sai tietoonsa, että oli varastanut kopiot. Arentin taidokkaat kopiot, ah mikä tunne kutitti miehen sisäkaluja. "Sinun ei pidä aliarvioida meikäläistä, ehei," Arent sanoi ivallisesti haltialle. Mutta Arent ei saanut pitkään riemuita tätä voittoa, koska Phoenix alkoi salaperäisesti selittämään seuraavaa tehtävää. Aluksi Arent oli kummissaan mitä tuliveikko viittoi, pitäisikö sitä koko kylä ryövätä. Siihen ei Arent pystyisi ja eikö haluaisi. Kun varas oli kovin tyytyväinen asemaansa kylässä ja halusi pitää asemansa kylässä samana.

Arent siis näytti sen takia hieman nyrpeältä, mutta onneksi tehtävän sisältö avattiin, vaikka se ei ollutkaan helppo.
"Siis haluat, että me varastamme kirkon kellon osan ennen kahdettatoista lyöntiä? Tuosta pirhanan korkeasta tornista?" Arentin äänessä kuulsi pieni pelko, niin kuin aina, kun piti puhua korkeista paikoista. Arent hymyili ja kumarsi pyytäen poistua paikalta saadakseen valmistautua, koska kello soisi kaksitoista kertaa vasta kolmen kellonkiertämän päästä.

Lupaa tai ilman mies poistui ja suuntasi omaan leipomoonsa. Kun Arent pääsi omaan asuinsoppeensa, tämä miltei luhistui lattialle. Pelko korkeita paikkoja kohtaa tuntui musertavalta, milloin viimeksi mies olikaan kiivennyt kirkontorniin. Siitä taisi olla viisi vuotta ja sekin oli mennyt pieleen. "en kerta kaikkiaan kestä sitä, en!" leipuri huudahti.
Huudahtus herätti ammattiylpeyden miehestä. "Paskat minä luovutan sen naisen edessä. Kyllä keksin keinon," mies jatkoi. Sitten tämä ryhtyi suunnittelemaan vihkoonsa eri suunnitelmia, miten saada eliminoitua Sha'lannaen. Jossainkin suunnitelmissa mies tappoi kilpakumppaninsa ja toisissa vain ilmiantoisi tämän haltiaksi. Mutta miehen päässä kehittyi täydellinen suunnitelma, jossa hän saisi vain ivata naista. Loata palkkamieken ylpeyden.

Parin tunnin päästä Arent luikahti helposti vartijoiden ohi, kyllä kirkontornia valvottii silloin tällöin, ja etsi ovea päästäkseen kiipeämään ylös. Miksi joku keksi, että portaissa on niin ihana näköala alas, mies mietti ennen kuin sulki silmänsä ja lähti kiiepämään ylös.

//Sori, miltei rikoin lupaukseni, mutta muistin kun pilkoin kurkkua ittelleni! :D//
Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö