Yersinia pestis / Nipustin ja Phoenix.

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Nipustin » 03 Loka 2013, 21:26

K-18

"No mitäpä veikkaat?" Phoe kysyi naiselta tuon udellessa keijujen aikaisemmista vierailuista mulkaisten tuota vakavana alta kulmien sitten sulaen siitä leveään virneeseen.
Nau nojautui miestä vasten paremmin juodessaan, eikä tällä ollut mitään sitä vastaan että Naun häntä vastaen painautui. Alastomilla naisilla miestä vastan vain sattui olemaan sellainen vaikutus että alkoi ottaa niin pirusti eteen. Nau kurottautui suutelemaan miestä hänen takanaan ja Phoenix maistoi humalan naisen halukkaassa suudelmassa. Se sai miehen hieromaan voimallisemmin neidon runsasta rintaa ja liuttamaan kätensä Naun paljaiseen haaraväliin, antaen sormiensa vierailla kostuneessa naisessa. Samaan aikaan Naulla oli samat aikeet, sillä tuo siirsi vapaan kätensä yhtälailla tunnustelemaan Phoenixin komeutta, ehkä tarkistaakseen oliko tämä halukas. Voi kyllä Phoe oli.
Nau vinkaisi ja kuiski että nyt ruoka saisi odottaa. No sen siitä saa kun alkaa keimailla ympäriinsä alastomana, Phoe naurahti itsekseen neidon hivuttautuessa hänen ohitseen, asettuen ihanan pantavasti vuoteelle. "Nyt heti Phoenix", käsky kajahti muuten hiljaisessa luolassa, jossa kuului vain nuotion hiljainen rätinä sekä kaksikon kiihtyneet hengitykset. Ei tarvinnut kyllä kahdesti käskeä. Sekunti ja mies oli heittänyt paidan yltään. Toinen ja housuista oli päästy eroon. Vaadittiin vielä kolmas että Phoenix oli ehtinyt harpata neidon luokse, tarttua vaativasti tuon ihanaisiin lanteisiin ja työntyä syvälle neidon sisään.
Mikä ihana tunne se tosiaan olikaan. Phoe ei osannut Naun seurassa todellakaan ajatella sitä vähääkään järjellään minkä tuo yleensä hallitsi, ei vaan kaikki päätökset hänen miehuutensa tuntui tekevän valmiiksi hänen puolestaan. Tämä ekstaasi tuntui vielä edellistäkin kertaa mahtavammalta, liekkö siksi että tätä uusintaa olikin odotettu kuin kuuta nousevaa.
Mies halusi ottaa omansa, kiima ajoi häntä jälleen kuin pahaista eläintä. Vaativin ja voimallisin liikkein miehen lantio paukutti vasten neidon ihanaa takamusta, samalla kun vahvat kädet pitelivät kiinni lantiosta, pitäen naista aloillaan. Päässä tuntui huimaavalta, silmät vetäytyivät kiinni aina aika ajoin, vaikka mies olisikin enemmän kuin mielellään pitänyt ne auki tarkkaillakseen kiihottavaa näkyä edessään. Nau oli kyllä loistavin pano, joka Phoella oli ollut aikoihin, eikä sitä käynyt kiistäminen.
Esileikkinä miehellä oli ollut lyhyt strippiesitys sekä muutaman minuutin kestänyt kaulailu, mutta silti hän tiesi ettei ollut näinkään lyhyen aktin jälkeen kaukana hekumallisesta huipustaan. Kaikki tuntui olevan niin sekaisin. Hyvällä tavalla tosin.
Phoenix ei turhia edelleenkään varonut vaan antoi itsensä laueta syvälle Naun sisään, taittuen itse vasten neidon suloista selkää, painaen poskensa vasten tuon yläselkää. Naun selkä tuntui viileältä, joka oikeastaan tuntui jopa ihan mukavalta. Tavallaan. Phoe kohottautui hyvin pian jälleen ylös nopean palautumiskykynsä ansiosta, vetääkseen itsensä neidon sisältä ja noustakseen seisomaan. Mies asteli hakemaan kauemmas jääneen rommipullon ja palasi sen kanssa sitten naisen luokse virnistäen. Mies asettui Naun viereen patjavuorelle ja hörppäsi pullosta rommia. "Poltat sä?" mies kysyi yllättäen virne edelleen hänen komeilla kasvoillaan. Maassa josta hän oli kotoisin, oli hyvin tyypillistä poltella piippua, sikaria tai tupakkakääreitä. Itse asiassa mies aavisteli että kyseinen tapa saattoi olla jopa kotoisin kyseiseltä trooppiselta saarelta.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 04 Loka 2013, 08:39

K18

Nautinto tulvahti hurjana naisen ruumiiseen heti miehen ensimmäisen voimakkaan työnnön uppoutuessa hänen sisäänsä. Kliimaxi, siinä heti. Äänekäs voihkina ja voimakkaat kouristukset. Phoenixin lanteiden jatkaessa työntöliikettään, Nau tuli uudelleen. Miehen lauetessa hänen sisäänsä ja Naun tuntiessa miten kuuma neste purkautui hänen sisälleen, hän tuli vielä kertaalleen. Oikeastaan oli paha sanoa, oliko tässä kyseessä yksi suurenmoinen orgasmi vai monta erillistä, mutta eipä sillä ollut mitään väliäkään. Naun olo oli suorastaan huumaantunut, ja tietenkin puhkinussittu. Phoenixin lopulta noustessa, Nau lössähti hervottomana vatsalleen vasten patjoja, ja hymyili hölmöä hymyä takkutukkansa keskeltä. Phoenix haki viinapullon, ja istahti lämpöisenä Naun vierelle. Neito kohottautui istumaan Phoenixin lämpöiseen kylkeen kiinni, ojentaen kätensä kohti pulloa. " Minä tarvitsisin kyllä vettä." Hän totesi ennenkö kulautti ahneesti pullon suusta. Nau tunsi olonsa olevan omituisen heikko. Hän antoi pullon Phoelle takaisin, ja painautui sitten jälleen patjoille, vetäen huovan ylleen lämmikkeeksi, kun ei kerran jaksanut istua Phoen hehkussa. Peiton alta pilkistävät varpaansa hän kuitenkin painoi vasten miehen alaselkää, paineli niillä leikkisästi, vähän kuin hieroen. " En ylensä." Nau vastasi Phoen kysymykseen." Mutta jos on tarjolla jotain kiehtovasti maustettuja sikareja, niistä kyllä pidän." Hän jatkoi ja ihmetteli samalla itsekseen, minne hänen aiempi nälkänsä oli kadonnut? Näläntunnetta ei ollut enää ollenkaan. No, ehkä Phoenix täytti hänet niin täydellisesti, ettei enempää tarvittu, hän mietti, ja virnisti leveästi ajatuksilleen. Oli jotenkin miellyttävä tunnelma, mukavaa, lämmintä ja rauhallista. Nau olisi voinut jopa sanoa että kodikasta, mutta se ei kuitenkaan ihan tuntunut sopivan tilanteeseen. Naisen katse harhaili raukeasti luolan katossa, sen varjoissa ja valossa, muodoissa ja säröissä.
" Sata vuotta." Nau sanoi yksinkertaisesti." Se on aikamoinen aika, ainakin minusta. Siihen mahtuu varmasti vaikka ja mitä...naisia varmaan ainakin mahdoton kasa!" Viimeinen lause sanottiin kujeilevaan äänensävyyn.
" Oletko sinä ollut joskus oikeasti rakastunut?" Hän sitten kysyi ja jatkoi vielä; " Tai onko sinulla kenties perhettä?...ja niin, minkä ikäinen sinä olet niin kuin feenixien mittapuulla, jos olet satavuotias? Lapsi, nuori, nuori aikuinen, aikuinen, keksi-ikäinen...vai miten se menee. Voiko feenixeistä ajatella tuollaisen aikajanan mukaan ollenkaan?"
Nauta huvitti kysymystulvansa. Uteliaisuus ja halu pohtia ja tutkia uusia ja miksei vanhojakin asioita, nosti taas päätään. Ja häntä kiinnostivat tässä asiat aivan asioiden itsensä vuoksi, mutta myös Phoenix aivan henkilökohtaisesti, persoonana.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 04 Loka 2013, 23:54

"Vettä?" Phoenix naurahti toisen tuumatessa oikeastaan tarvitsevansa ennemmin vettä, mutta tyytyi näköjään silti juomaan pahimpaan hätäänsä rommia. "Vai että vettä." Se oli miehelle kuin kirosana, tuo virnistikin vähän kuvottuneena. Hänen kämpästään ei varmasti vettä löytynyt, sitä täytyisi hakea ulkosalta jos vettä mieli saada. Hyi, vettä...
Phoenix oli luovuttanut tosiaan rommipullon heistä siromman kätösiin ja itse noussut jälleen. Tällä kertaa hän suuntasi käyntinsä lipastolle avatakseen yhden kiinni olleista laatikoista. "No sinun onneksesi --" mies aloitti juhlallisesti ja kääntyi sitten ympäri pidellen kädessään sikarirasiaa, "--sinun miehelläsi vain sattuu olemaan maailman paras maku. Myös sikareissa." Heitto oli Phoesta itsestäänkin vähän imelä joten sitä seurasi huvittunut ja vähän kiusoitteleva virne. Punatukka poimi yhden sikarin, poisti siitä pään ja sytytti sen vain ajatuksen voimalla. Nau oli jälleen antanut lapsekkaan puolensa puhjeta kukkaan ja nyt nainen kyseli kaikenlaista mieheltä ja miehestä. Phoenix veti juuri pitkät henkoset ja sitten alkoi nauraa ja savu tuli uloshengitysilman mukana niin suusta kuin nenästäkin. "Hei mikä ihmeen ristikuulustelu tämä on?" feeniks nauroi palaten istumaan Naun vieraan. Kaipa hän silti oli toiselle velkaa jotain vastauksia. Ehkä tällä yllättävällä jakamisen tunteella oli tekemistä myös sen kanssa että mies oli juuri lauennut ja silloin miesten sanottiin olevan rehellisimmillään.
"Kaipa minä olen nuori", tuo aloitti asettuen rennosti makoilemaan toisen kyynerpäänsä varaan nojaillen neidon vierelle, "Vähän hassu kai sitä on ajatella feeniksien mittapuulla kun ikä ei ole oikein esteenä, mutta kyllä minä pyörin varmaan siinä yhdenksäntoista kesän laitamilla. Uskoisin." Hetken Phoe oli katsellut mietteliäänä kattoa ja seinämiä puhuessaan, virnistelemättä, mutta vain tosiaan hetken. Nyt mies kohdisti palavat silmänsä Naua päin ja jälleen virnuiltiin. "Mutta näytönkö minä sellaiselta? En. Käyttäydynkö kuin sellainen? Noooo, siitä voi olla montaa mieltä!" Phoenixin nauru tulvi jälleen hieman kaikuvassa luolassa ja sikarikin kohisi uudemman kerran huulille.
"En usko rakkauteen", töksäytettiin kylmästi ilmoille, "En varmasti samalla tavalla kuin jokaikinen kaksijalka tuntuu uskovan ainakaan." Phoenix vaikutti hyvin välinpitämättömältä tähän aiheeseen, mutta samalla tuolla selvästi oli tässä jotain syvempiä ajatuksia, jonkalaisia miehessä oli normaalisti mahdotonta tulkita. "Ehkä minäkin joskus nuoruudessani jaksoin leikkiä mukana jossain kotileikissä, mutta siihen kyllästyy hyvin nopeasti." Phoenix veti jutun jälleen keveäksi vitsailuksi ja virnuiluksi alkaen puhua kotileikeistä. Mies ei todellisuudessa koskaan ollut edes kokeillut, mutta oli kyllä aikanaan katsellut naisia vähän kauemmin kuin nykyään, silloin oli jopa ajoittain saattanut puhua tyttöystävistä, mutta uuteen oli kuitenkin aina kiireesti vaihdettu jos entinen aiheutti päänvaivaa tai ahdistusta.
"Mitenpä minulla perhe olisi. Kasvattiäiti oli, tylsä ihmishylky. Muuten ei, olen oman tieni kulkija. Miksi vapaaehtoisesti ottaa joku taakakseen kun ei siitä itse mitään hyödy ja on jo näin täydellinen ihan entuudestaan? Kuolevaiset perustavat kivoja pikku perheitä. En ole mun juttu." Phoe aavisti kyllä olevansa todella suora ja vähän tylyn kuuloinenkin, mutta toisaalta kaikki tämä vain siksi että jollain tasolla feeniks piti tästä tulisesta ihmistytöstä, joten oli hyvä tehdä asiat niin selviksi ettei toinen alkaisi kuvitella heistä mitään onnellista perheidylliä. Se vain sotkisi pikkutytön pään ja särkisi sydämen, ja sitä Phoe ei toivonut Naun kohtaloksi koska tuo oli ihan okei. Kuolevaiseksikin.

Phoenix veti jälleen keuhkonsa täyteen ihanan aromista savua ja sitten kumartui Naun ylle painaen huulensa vasten toisen omia. Savu puhallettiin hitaasti toisen suuhun, samalla kun eroottisesti miehen kieli lipoi neidon huulia. Sitten Phoe kohottautui virne kasvoillaan pois Naun yltä keskittyen hieman tavanomaisemmin polttamiseen. "No miltäs maistui?" Komistus kysyi selvästi lievä huvitus äänessään naisseuralaiseltaan.
Phoenix tumppasi sikarinsa jämän viileämpään kallion seinään. "No miten on Nau, oletko koskaan ollut rakastunut?" Phoenix asettui nyt makaamaan kädet niskan takana jälleen patjakasaan, leikittelevä katse pyörien Naun suunnilla, milloin valahtaen tuon upeaan rintavarustukseen, milloin hivellen paljaita olkia ja milloin tuijotellen toista ihan vain tuon suloisiin vihreisiin silmiin.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 05 Loka 2013, 00:58

" No niin, minun suustani vain joskus tulvii kysymyksiä, se on vähän sama kuin hengitys tai sydämenlyönnit; ihan perus toiminto." Nau sanoi Phoelle vastaukseksi ristikuulustelu syytöksiin. " Mutta sanoisinko vaikka, että sinä kiinnostat minua." Hän sanoi vielä, ja virnisti väläyttäen hymykuoppiaan.
Sitten hän keskittyi tuijottelemaan luolan kiehtovaa kattoa, ja pureksimaan mehevää alahuultaan kuunnellen Phoenixin puhetta mielenkiinnolla. Välillä hän hymyili, kohotteli kulmiaan, naurahteli, pärskähteli ja nyrpisteli; osoittaen milloin mitäkin Phoen herättämää tuntemusta ilmeillään. Hän oli hyvin ilmeikäs kuuntelija.
" Eli siis, sinä olet ihastuttavan helppo." Nau sanoi riemukkaasti Phoen lopetettua. " Hän epäili, ettei Phoe ymmärtäisi mitä hän tarkoitti, mutta ei välittänyt siitä." Mies minun makuuni."
Nau ei suurin surminkaan kaivannut mitään rakastujaa tai roikkujaa, ei ylipäätään minkäänlaista riippakiveä elämäänsä. Phoen ajatusmaailma oli hänestä näin ollen oikein miellyttävä. Hyvä seksi ja hauska seura joskus, se kävi hyvin, itseasiassa erinomaisesti, mutta Nau ei toivonut tielleen tulevan mitään sen enempää. Hän tahtoi elää aivan vain itselleen ja itsekseen...luultavasti koko ikänsä. Naun mielestä oli kamala ajatuskin nähdä itsensä pyykkisoikon äärellä huivi päässä, viiden parkuvan kakaran kera, tuomittuna elämään tasaista ja tylsää, samaa puuduttavaa arkea päivästä toiseen. Elämä oli kokemista ja seikkailua varten! Ajatus keskeytyi, kun Phoenix hukutti Naun suudelmaan, joka oli täynnä sikarin kiehtovaa aromia, savua ja kieltä. " Mmmmh." Nau myhähti, sulki silmänsä ja makusteli hetkisen mielessään äskeistä, maistellen huuliaan." Jännittävältä." Hän sitten sanoi katsoen kirkkaanvihreästi Phoenixiin. Phoen asettuessa lokoisasti patjakasalle makaamaan, Nau antoi itsensä valua tämän kylkeen kiinni. Se kävi luonnostaan, sillä painavampana Phoenix vajosi alemmas patjoilla ja Naun tarvitsi vain vierähtää alamäkeen. Mutta hän halusi kosketuksiin miehen kanssa myös siksi, että hänen oli kylmä..omituista sinänsä luolassa, joka oli kotva sitten ollut feenixin ja nuotion ansiosta vähän liiankin lämpöinen. Ja tietenkin Phoenix oli myös muulla tavoin, kuin vain ruumiinlämmöltään, kuuma, ja veti neitoa puoleensa. " Oi en ole, enkä sellaiseen hupsutukseen ole rupeamassakaan." Nau vastasi toisen kysymykseen.
" Minun elämäni on aivan liian lyhyt sellaiseen, aion keskittyä tekemään kaikenlaista paljon kivempaa, kokemaan ja näkemään niin paljon kuin ennätän. Minä kyllä uskon rakkauteen, olen kasvanut rakkauden keskellä, mutta en usko sen olevan laisinkaan minua varten, ellei nyt sitten vanhempiani vaikka lasketa...ja sekin rakkaus on kuin kahle, ja ahdistava." Nau nyrpisti nenäänsä ja ravisti päätään ikään kuin haluten häätää mokoman rakkausajatuksen tiehensä. Hän kääntyi Phoenixia vasten ja siirsi katseensa tämän silmiin, jääden niihin hymyilemään. Toisen käden etusormi löysi navan, ja hellästi, mutta ei kuitenkaan kutittaen, se kiersi ja kaarsi miehen iholla, nousten pikkuhiljaa vatsaa ja kylkiä pitkin ylemmäs, rinnalle, kaulaan, niskaan ja hiuksiin, jossa koko käsi aukesi tarttuakseen Phoen tukkaan lujasti samalla, kun Nau kohottautui suutelemaan voimakkaasti tämän huulia.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 05 Loka 2013, 23:39

Phoenix nauroi toisen luonnehdittua häntä ihanan helpoksi. Kai asian saattoi noinkin sanoiksi pukea, kyllä mies tunnusti tuollaisen kuvailun osuvan itseensä. Mutta entäpä tämä neiti sitten joka oli heidän ensi tapaamisellaan loikannut suoraa syliin? Joka pukeutui tiukkoihin nahka-asuihin ja keikutteli lanteitaan aina kutsuvasti, niin helppoja taisivat olla tavallaan kumpainenkin. Punatukkainen ihminen käpertyi Phoenixin lämpimään kainaloon ja sitten sieltä käsin virkkoi vastauksen komistuksen kysymykseen. "Katos tyttöä!" Oli miehen aidon yllättynyt ensireaktio kun Nau aloitteli kertomaan asiaansa. Vai ettei ole koskaan olllut rakastunut eikä aiokaan lähteä mukaan siihen sirkukseen.
Phoe mietti toisen sanoja hymyn poikanen koko ajan kasvoillaan. Elämä oli liian lyhyt... Hänen elämällään ei ollut tuota ongelmaa, mutta hänestä toisten elämät olivat liian lyhyitä että niihin olisi järkevää sitoutua millään muotoa. Ehkä tämä Nau saattoi ymmärtää häntä ja hän tuota jollain hyvin kummallisella tasolla. Toinen juoksutti käsiään pitkin miestä, joka oli juuri aikeissa sanoa jotain kun hiuksiin tartuttiin ja huulille painettiin voimallinen suudelma. Feeniks unohti tyystin mitä oli aikonut sanoa ja lähti mukaan suutelointiin. Hän kiepautti pienemmän neidon allensa, pyörähtäen tuon ylle. Nau oli nyt vangittuna Phoen ihanan lämmön sekä pehmoisen patjan välille, ei varmaan hullumpi paikka maata.
Irrottauduttuaan muhinoinnista, feeniks nuolaisi toisen nenän päätä ja virnisti leveästi. Hän voisi varmaan hyvinkin viettää lopun kuolematonta elämäänsä Naun kanssa näin, mutta kaipa tähänkin jossain kohti kyllääntyisi. "Eiköhän laiteta sinulle sitä ruokaa", virnistävät kasvot neidon yläpuolella ehdottivat. Mies nousi ensin, ollen kuitenkin päällimmäisenä vieden ihanan lämpönsä luonnollisesti mukanaan. Kovin seksikkään näköisesti feeniks venytteli hieman jäseniään ja naksautti niskojaan. Kiusoitteleva katse iskettiin sitten Naun suuntaan: "Etkö muka tosiaan haluaisi loppuelämäsi katsella tätä täydellisyyttä?" Tietysti täydellisyydellä Phoenix oli juuri viitannut itseensä, kovin 'vaatimaton' kun oli. Sanojen tueksi punapää heilautti hiuksiaan ja otti seksikkäämmän asennon. Tilanne oli sinäänsä koominen että yleensä se oli aina ollut Nau joka oli ollut keimailemassa Phoelle, eikä toisinpäin!
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 06 Loka 2013, 09:18

Huolimatta siitä, että tunsi olonsa voimattomaksi, Nau nauroi iloisesti Phoenixin nuolaistessa hänen nenäänsä. Mies oli ihanan pöljä, mokoma virnistelijä. " Eeeeeiiiiiiiiiiiiikä." Neito sanoi naukuvasti ja ojensi toisen kätensä vetelästi Phoenixin perään tämän noustessa hänen yltään. Naun vastalause oli yhtaikaa niin ruoan laittamiselle, kuin sille että Phoenix vetäytyi hänen luotaan. Kylmä. " Ei minun ole enää ollenkaan nälkä." Hän sanoi ja hymyili sitten leveästi miehelle, joka esitteli täydellistä vartaloaan lattialla, liikkuen hyvin seksikkäästi. " Mutta sinut voisin kyllä syödä, aivan kokonaan." Nau sanoi pehmeästi. Hän koetti nousta istumaan, jotta voisi paremmin nauttia Phoenixin ihastuttavasta esityksestä. Sellainen yritys katkesi kuitenkin alkuunsa, kun hänen vartalonsa heittäytyi hervottomaksi, alkaen vapista kauttaaltaan kuin haavan lehti. Nau kohotti vapisevan kätensä koettelemaan otsaansa, ja se oli polttavan kuuma. Ja silti hän tunsi olevansa aivan ytimiään myöden jäätynyt! " Phoe, en selvästi kestä täydellisyyttäsi koko loistossaan; minulle nousee kuume. Ja raju." Hän koetti sanoa kalisevien hampaidensa lomasta. Nau ojensi kätensä ja veti voimattomasti huovan nurkasta, saadakseen sen kiskottua tulisen, mutta palelevan ruumiinsa suojaksi." Vettä. Se auttaa." Nau kuiskasi, ja käpertyi tiiviiseen sikiöasentoon, puristaen täristen Phoen huovan ympärilleen.
" Kipparan satulassa. Viiden litran leili." Hän suhahti, ja veti sitten huovan vielä päänsäkin yli; vain nenä jäi näkyviin. Satula nojasi kallionseinämää vasten, Nau oletti että mies oli nähnyt hänen nostavan sen siihen. Ajatukset ajelehtivat vielä siihen kohtalokkaaseen Phoenixin muovaamaan lasiruusuun, ja feenixiltä pudonneeseen punaiseen sulkaan, jotka olivat samassa laukussa vesileilin kanssa, mutta sitten kaikki mietteet muuttuivat hetkeksi yhdeksi isoksi puuromössöksi, ja Nau keskittyi vain tärisemään seuraavan horkkakohtauksen tullessa.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 06 Loka 2013, 10:33

Phoe pyöräytti silmiään toisen kommentoidessa ettei enää ollut yhtään nälkä. Naiset! Pitäisivät päänsä joskus! Siitä huolimatta Phoe aikoi alkaa valmistamaan ruokaa - välittämättä siitä tosiasiasta ettei osannut - joten veti nyt jo housuja jalkaansa, melko laiskan haluttomasti. Housut juuri ylös kiskottuina, mutta vielä aukinaisina feeniks palasi kiireesti Naun luokse tuon alkaessa puhua kuumeesta. Hän laski oman kämmenselkänsä toisen otsalle, joka oli kuin olikin todella kuuma. Normaalista Phoenix ei edes huomannut ihmisten kuumeilua, sillä ei osannut ajatella tuollaisen pikku lämmön olevan toisille vaaraksi. Herran jestas, Naunhan oli yhtä lämmin kuin hän itse. Nau yritti voimattomin ottein kiskoa vilttiä päälleen ja Phoe auttoi sen toisen ylle ja sen uumeniin nainen sitten katosikin melkein kokonaan. Palella nyt samalla kun on kuuma, outoja nämä ihmisten sairaudet. Phoenixin kulmat olivat huolestuneesti kurtussa, mies oli vakavan ja tuiman näköinen näin kurtistellessaan. Aitoja välittämisen merkkejä. Häntä kiinnosti miten Naulle kävisi. Hän halusi auttaa, ihan vain koska oli kiintynyt tähän ihmiseen. Olisipa Phoenix itsekin ymmärtänyt näin hyvin omia tunteitaan, niin oltaisiin tulevaisuudessa selvitty monelta mutkalta.
"Vettä, saamasi pitää", mies sanoi tasapaksulla äänellä yrittäen kuulostaa mahdollisimman vähän kuvottuneelta. Ihmiset tarvitsivat vettä, niin se vaan oli. Phoenix kohottautui Naun luota jälleen, luoden tuon vierelle kuitenkin pienen leijuvan tulipallon. Se hohsi lämpöä ihmiselle, mutta ikävä kyllä myös polttaisi jos siihen käden välttämättä haluaisi survaista, vaikka kuumuus olisikin varoittamassa ettei niin kannattanut tehdä. Phoenix kielsi tulelta Naun satuttamisen - tietysti - muttei hänen poistuessaan voinut olla varma mitä saattaisi tapahtua. Phoenix kiinnitti housujensa vyön, loi itselleen mahtavat feeniksien punaiset siivet ja sitten lensi ulos koiran ja ponin luokse.
Hän alkoi käydä läpi satulalaukkua ja ensimmäisenä pisti sormensa johonkin. "Saamari!" tuo suvahti kiihdyksissään ja katsoi sitten paremmin laukkuun nähdäkseen mikä häntä oli pistänyt. Se oli se lasiruusu, jonka hän oli itse Naulle tehnyt. Phoe kohotti ruusun piilostaan kädessään, tarkkaillakseen tuota paremmin. Hieman hämmentynyt hymyn poikanen vieraili hänen kasvoillaan. Miksi Nau oli säilyttänyt sen, miksi kantoi vieläpä mukanaan? Sitten Phoe muisti Naun hädän yläkerrassa ja jatkoi laukun läpi koluamista. Hän nosti leilin esille ja oli jo lähdössä lentoon kun huomasi jotain punaista pudonneen maahan. Feeniks kumartui nostamaansen takaisin laukkuun tajuten punaisen sulan olevan aika tutun näköinen. Phoe leväytti omaa siipeään verratakseen sulkia, ja kyllä se vain hänen oli. Nau oli säästänyt ne kaksi ainoaa asiaa jotka tuolla oli miehestä muistona. Ja kantoi mukanaan.
Phoenix palasi ihmisen luokse vesi mukanaan. "Suu auki", mies kehoitti hellästi kumartuessaan Naun luokse. Hän aikoi juottaa naiselle vähän vettä, sillä näki miten heikosssa kunnossa tuo oikein oli. Juominenkin olisi varmasti tarpeeksi työlästä tuossa kunnossa, saati painavan vesileilin pitely. Harvinaisesti Phoenix todella hoivasi Naua. Auttoi tuon pystyyn että saatoi juoda, piteli pystyssä samalla kun juotti ja sitten lopulta auttoi takaisin makuulteen. Niin ja siis suostui käsittelemään vettä toisen auttamiseksi.
Vaikka neito väitti ettei hänen ollut enää nälkä, Phoenix kävi heittämässä muutamalle nuotion kuumimmalle ja suurimmalle kivelle palasia lihaa paistumaan. Nau saisi kyllä yrittää syödä jotain että paranisi. Liekkitukkainen mies palasi kiireesti ihmisen luokse ja asettui tuon vierelle istumaan. "Sattuuko sinua johonkin?" Tuo kysyi vakavana sillä jos oli tiettyjä kipukohtia, Phoe osaisi ehkä auttaa kivun lievitykessä. Hän oli ihan nuorena päättänyt auttaa ihmisiä aina tullessaan uuteen maailmaan, joten oli hänellä jonkinlainen idea siitä kuinka voisi olla erikoisine kykyineen avuksi.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 06 Loka 2013, 12:08

Eläimet; eläimiä kun olivat, lukivat Phoenixista tämän huolen. Ori puhisi, ja heilutteli levottomasti korviaan joka suuntaan, nostaen ja laskien kaulaansa hitasti edes takaisin, tarkkaillen miehen tekemisiä. Räme nousi ylös ja asteli miehen vierelle, pää kallellaan seuraten tämän puuhia. Sen häntä oli suorana, epävarmana piiskana selänmyötäisesti, ja feenixin lentäessä takasin ylös, se jäi haukkumaan kumeasti tämän perään.

Naun pää tykytti ja ajatukset olivat sumeita. Hän kuuli Phoen kehoittavan häntä juomaan, ja miehen hellästi tukiessa hänet pystyyn, tekikin työtä käskettyä. Jano oli hirveä, mutta hän ei kyennyt juomaan tarpeeksi ja puisti päätään tokkuraisesti. Phoenix laski hänet alas patjoille ja Nau käpertyi jälleen tärisemään viltin suojaan. Hänen mielensä karkasi paikalta. Hän juoksi pikkuisena pellavapaitaisena tyttönä Quinnin siimeksessä. Sitten Suikka nappasi hänet kiinni, nosti ilmaan ja nauraen istutti reppuselkäänsä, alkaen hypittää häntä ylös alas. Seuraavaksi siihen ajelehtivat äidin rauhalliset ja hymyilevät kasvot. " Sattuuko sinua johonkin?" Kysyi äiti, ja Nau puisti tälle päätään, havahtuen sitten siihen että Phoenix oli hänen vierellään, eikä suinkaan äiti, ja kysyjän täytyi olla Phoenix. Saman tien hänen vatsaansa vihlaisi kuitenkin voimakas kipu, joka muuttui rajuksi kouristukseksi, saaden hänet voihkaisemaan ja taipuumaan kaksinkerroin. Nau tunsi jonkin pyrkivän ruokatorveaan pitkin ylös, ja ymmärsi antavansa pian ylen. Hän nousi istumaan, kellahti vatsalleen ja oksensi kouristellen luolan lattialle kaiken veden ja viinan mitä oli juonut. Viltti oli valahtanut hänen yltään, ja paljasti oikean kainalon kohdalla kasvavan, iljettävän, purppuranpunaisen paiseen. Kohottautuessaan vaivalloisesti ylös, Nau näki sen itsekin. Tämä ei voinut merkitä kuin yhtä asiaa.
" Rutto."
Naun oma sana jysähti hänen sekavaan tajuntaansa. Hän tiesi ruton. Ruttoon kuoli. Paiseita, ne piti puhkaista, ja pitää puhtaana. Mätää ja mustumista. Ruumiskasoja. Hirvittävä kuolema, lähes varma. Suikalla oli ollut rutto, muttei ollut kuollut. Kotona ei saataisi koskaan tietää mitä hänelle oli käynyt. Hän kuolisi, ennenkö oli ehtinyt aloittaakaan elämäänsä. Ei, Nau eli joka hetken täysillä, niin hänelle oli jo sanottu pikkutyttönä. Kyllä hän oli elänyt, mutta halusi elää vielä paljon enemmän!
Kuumat, säikähtäneet kyyneleet puristuivat hänen kuumeisena kiiluvista silmistään ja ryöpsähtivät poskille. Hän alkoi jälleen täristä hillittömästi kauttaaltaan.
" Phoe, minä en halua kuolla!" Hän parkaisi sydäntä särkevästi samalla kun ruumis jälleen petti hänen altaan ja lösähti voimattomaksi väriseväksi kasaksi. Kuolemanpelko raapi pitkillä kynsillään vatsanpohjassa. Se oli jotain, jota Nau ei ollut koskaan aiemmin kokenut. Hän ei ollut milloinkaan, hurjimmankaan tilanteen keskellä, pelännyt oikeasti kuolevansa.
Nyt pelkäsi.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 08 Loka 2013, 00:03

"Rutto",
Phoenix lausahti yhtä aikaa vuoteessa makaavan naisen kanssa kuin yhdestä suusta. Phoe oli kohdannut elämänsä aikana useita ruttoisia ihmisiä, auttanutkin muutamaa, aikanaan kun oli vielä jaksanut kiinnostua sankarileikeistä nostaakseen asemaansa naisten silmissä. Hän oli ollut mukana hoitotoimenpiteissä ja tiesi että ällöttävä paise tuli puhkaista ja puhdistaa, puhkaista ja puhdistaa. Nyt enää pitäisi löytää jotain millä puhkaista saati puhdistaa...
Phoenix oli juuri kohottautumassa toisen luota etsiäkseen jotain millä auttaa neidon oloa, kun tuo alkoi parkua paniikissa ettei tahtonut kuolevansa. Phoenix virnisti toiselle ehkä hieman huvittuneena tuon äkkinäisestä kuoleman pelosta. Niin, se oli jotain mille hän saattoi itse vain nauraa. "Sä oot ihan turvassa, mä oon tässä", komistus lausui itsevarman virneensä lomassa ja laski leveät ja lämpimät kämmenensä Naun otsalle sekä paljaalle vatsalle, lähelle ruttopaisetta. Hänen ärsyttävän omahyväinen virneensä, muuttui rauhoittelevaksi hymyksi samalla kun tuo sääteli Naun kehon lämpötilaa - kuumuutta - niin että toisen olisi hetkisen miellyttävämpi olla. Tällä konstilla hän yritti rauhoittaa toisen paniikkikohtauksen sekä saamaan tuohon uskoa että Phoenix oli todellakin kyvykäs auttamaan. Ruttopaiseesta hieman ällöttyneenä, miehellä ei ollut mitään aikomustakaan seksuaalisesti lähennellä Nau, ei ennen kuin tuo olisi terve, mutta painoi kuitenkin suukon toisen poskelle.

Phoenix kävi läpi hänen lipastoaan, paiseen puhkomiseen sopivin tavara oli terävä puukko ja puhdistamiseen saisi kelvata ikivanha pirtupullon jämä sekä revitty pala kangasta. Mies tiesi että tämä tulisi sattumaan naista, eikä jaksanut kuunnella huutoa, joten komensi tuon puremaan kiinni huovan kulmaan ja kirkuen sitten siihen jos sattui.
Mies oli nähnyt vain muiden tekevän tätä, ei ollut itse varsinaisesti vaivautunut mutta nyt ei ikävä kyllä ollut muuta vaihtoehtoa. Terävällä puukon kärjellä paise puhkaistiin ja mätää valutettiin ulos. Kuuma feeniks nyrpisti nenäänsä kuvottuneena mädälle. Sitten kankaan palainen kastettiin alkoholiin ja laskettiin puhkotulle paiseelle. Mahtoi kirvellä - ei epäilystäkään siitä.
Phoenix siirsi kätensä jälleen ihmisnaisen vartalolle ja viilensi tuota jälleen imemällä kuummuutta pois. Hänestä olisi ehkä tullutkin ihan hyvä lääkäri - niin, siis jos sairaiden kohtalot aiheuttaisivat hänessä mitään tuntemuksia. Siinäpähän kuolivat, luonnon valintaa ja karu totuus. Heikommat kuolevat, vahvemmat elävät. Tämä kyseinen tapaus vain oli erilainen, sillä feeniks oli tavallaan kiintynyt tähän nuoreen ihmisen alkuun ja olisihan se sääli menettää näinkin eläväinen ja räiskyvä nuori rutolle elämänsä kulta-aikoina.

"Mä en muista enää kunnolla lapsuuttani", Phoenix aloitti vakavoituneella äänellä puhumisen Naun vierelle asettuneena ja odotellen muutosta tuon olotilaan, valmiina tarjoamaan jälleen viilennystä tai juotavaa. Hän halusi pitää toisen äänessä, tarkkailla tuon vointia. Ei tuo mies kuitenkaan kehdannut suoraa kysellä Naun vointia, olisi ehkä vaikuttanut liian välittäväiseltä, mutta todellisuudessa teothan puhuivat sanoja kuuluvammin.
"Hei, sovitaanko, että jos kerron sinulle jonkun nolon salaisuuden, sä jaat sitten myös yhden mun kanssa?" Tuo kävi ehdottaman virnistäen kevyesti saadakseen jutun varmasti jatkumaan. Phoe ei paljoa itsestään kertonut joten olisi varmasti noinkin uteliaalle tytölle mahdottaman mehukasta kuulla tuosta jotain joten sekös vasta olisi hyvä syy yrittää pysytellä tajuissaan.
"Tuota, kun olin ihan kakara, minua ei aina kutsuttu Phoenixiksi, se on itse asiassa nimi jonka annoin itselleni..." Mies piti tauon epäröiden aikoikoi oikeasti sanoa tämän mitä olisi juuri sanomassa, mutta jos toinen nyt kuolisi niin mitäpä tässä olisi menetettävääkään, "Mun kasvatti risti mut löydettyään tulivuoresta Pyraksi. Heti paikalla kun pääsin ulos sieltä kämpästä muutin sen nimen. Sehän oli ihan ilmiselvä akkojen nimi! Sanoi että oli kuulema ollut hyvä nimi munalle, josta ei voinut tietää kuoriutuuko tyttö vai poika..." Phoenix oikeastaan jopa naurahti muistolle. Asioille jotka olivat ennen olleet noloja oli oikeastaan helpompi nauraa näin ajan jälkeen. Huh, hän ei ollutkaan ennen jakanut tätä tietoa kenenkään kanssa, saati muistellut ääneen, joten ei hän edes ollut tajunnut miten nykyään suhtautui tähänkin muistoon. No, se nimi oli silti ihan hanurista! Siitä hän oli - ja tulisi aina olemaan - samaa mieltä!
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 08 Loka 2013, 09:17

"Sä oot ihan turvassa, mä oon tässä" Sanoi Phoenix, ja Nau uskoi häntä kauhunsa keskellä, siksi, että ei muutakaan voinut. Toinen vaihtoehto oli paniikki ja hysteria, toinen tämä, jonka Phoe tarjosi virnistellen. Nau tunnisti, että olisi raivostunut miehelle moisesta virnistelystä tälläisessä tilanteessa, mutta nyt hänellä ei ollut voimia eikä kykyä sellaiseen. Sitten Phoenix kosketti häntä, ja virnistely muuttui hymyksi. Jotain tapahtui Naun ruumiissa; hän ei osannut sanoa mitä se oli, mutta jotenkin Phoenix teki sen. Horkka lakkasi, ja hänen ruumiinsa rauhoittui. Paleleminen lakkasi myös ja sydämen lyönnit hänen rinnassaan tasoittuivat sieväksi raviksi aiemman pakonelistyksen sijaan. Hänen sekava päänsä tuntui myös hetkisen paljon selkeämmältä. Miehen suukottaessa hänen poskeaan, Naun jopa onnistui hymyillä hienoisesti. Sitten hän valahti jälleen sekavaan ja houreiseen mielentilaansa.
Äiti, isä ja Nau istuivat veneessä joka lipui hitaasti sumuisella järvellä. Nau itse istui siellä keski-iän ylittäneenä punanutturaisena naisena, ja Suikka istuksi sammakkona hänen oikealla olkapäällään, samalla puolella kuin ruttopaise." Näethän, ei siihen aina kuole, sinä et kuole!" Kuiskasi Suikka-sammakko ja nauroi kammottavaa kurnuttavaa naurua. Sitten isä kiskaisi voimakkaasti verkot vedestä äidin avustuksella. Verkossa killui ylösalaisin vihreä ja limainen näkki, joka oli kauttaaltaan ruttopaiseiden peittämä; sen selässä räpyttelivät Phoenixin punaiset siivet. Sitten hirveä kipu iski Naun tajuntaan ja sai hänet palaamaan luolaan, jossa Phoenix piteli puukkoa hänen yllään. Sekavuudessaan Nau ei heti tajunnut tilanetta vaan alkoi ensin riuhtoa ja rempuilla. Onnekseen hän oli hyvin voimaton ja heikko. Sitten neito ymmärsi nahanpalan hampaidensa välissä, Ja se kiskaisi hänet todellisuuteen. Nau tajusi mitä Phoenix oli tekemässä, ja tämän puhdistaessa tyhjentämäänsä paisetta viinalla, Nau vain sähisi kivusta purren hampaitaan yhteen niin että ikeniin sattui. Kirvelyn loputtua Phoenixin käsistä levisi jälleen hyvä olo, ja Nau rauhoittui. Päässä humisi ja harhojen maailma olisi jälleen napannut hänet mukaansa, ellei Phoenix olisi alkanut jutella. Potilas ei jaksanut tehdä elettäkään ja rinta kohoili kiivaasti, mutta hän kuunteli kyllä ja tajusi aivan kaiken. Phoenixin vaiettua Nau osoitti tajunneensa tämän puheet kuiskaten; " Minulla on jano, Pyra, tarjoaisitko vettä?" Nau oletti, että hänen pisteliäisyytensä olisi myöskin toiselle selvä merkki siitä, että tämä oli onnistunut auttamaan häntä toimillaan. Hän tunsi kirvelyä ja tykytystä puhkaistun paiseen kohdalla, mutta se tuntui kuitenkin jotenkin terveeltä; elävältä ja parantavalta kivulta. Hän kuunteli tuntemuksiaan hetkisen alallaan, hivutti sitten heikosti kätensä vasemmalle puolelle ruumistaan ja koetteli kainaloaan; siellä tykytti toinen ruttopaise, valmiina kasvamaan ja täyttämään hänet tappavalla myrkyllään. Nau parahti. " Ei taas!"
Myös hänen rintakehäänsä olivat alkaneet kirjoa pienet verenpurkaumat, ja osa niistäkin näytti aikoivan muuttua mätäpaiseeksi.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 11 Loka 2013, 22:11

Phoenix ärsyyntyi toisen käyttäessä hänestä nimeä jonka oli juuri julistanut kamalaksi. Luulisi idiootinkin tajuavan olla käyttämättä sitä ja Phoe meinasikin ihan viittä vaille antaa toiselle muutaman palasen hänen reaktiostaan fyysisemmässä muodossa, mutta Nau oli vakavasti sairas joten mies juuri ja juuri hillitsi itsensä kiukusta kuitenkin raskaasti hengittäen ja kulmiaan vihaisesti kurtistaen. Kohta hän kuitenkin tarjosi toiselle tuon kaipaamaa nesteytystä hieman tylysti sanomatta yhtään mitään.
Nau huomasi kuinka pitkin hänen kehoaan oli nousemassa uusia paiseita ja parkaisikin epätoivoisena. Phoe mykkänä, edelleen suuttuneena, alkoi nyt paljon tottuneemmin hoitaa uusia ja tulevia paiseita puhumatta enää Naulle sen kummemmin, puhui tuo hänelle tai ei. Kysymyksiin vastattaisiin tottelemalla tai muminalla ja önähdyksillä. Tästä tulisi pitkä päivä...

*The magical time waaaaaarp! Zuuuup! *

Phoenix oli hoitanut Naua koko päivän ja valvonut vielä yönkin hoitaen toista. Hän oli syöttänyt Naulle paistettuja lihoja, nesteyttänyt ja hoitanut paiseita, sekä välillä viilentänyt toista kuumeen kohotessa todella korkealle. Hän oli poistunut Naun luota vain lisätäkseen puita koiran ja ponin nuotioon sekä tarjoillakseen noille kirppusirkuksille vettä. Koiralle Phoe heltyi myös antamaan lihaa. Hän oli ihan itse oivaltanut ettei hepo varmaan söisi lihaa, joten tuolle ei ollut osannut tarjota mitään.

Phoenix nojasi kallion seinämään patjakasalla istuen, päivystäen Naun tilaa. Mies henkaisi syvään tylsistyneenä. Miksi ihmisten piti olla näin heikkoja? Paranemisessakin näköjään kestää ikuisuus. Miksi hän edes vaivautui sekaantumaan ihmisiin? Kauheasti vaivaa...
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 12 Loka 2013, 13:15

Naun tila oli nyt käynyt vakaammaksi, ollut sitä jo jonkun aikaa. Kuume ei enää kohonnut, vaan oli jo pidempään pysynyt kiltisti sievänä lämpönä, eikä uusia mätäpaiseita ollut vähään aikaan ilmestynyt. Rutto oli ankara isäntä, ja jos se oli raju, siihen saattoi menehtyä kolmessa päivässä tai nopeammin, muussa tapauksessa kova kuume kesti viisi, kuusikin päivää, ja sitten yleensä kuoli...joissain harvoissa tapauksissa alkoi toipuminen. Sanottiin, että se lopussa paheni, ennenkö kärsimys loppuisi; sen jälkeen joko kuolisi, tai sitten alkaisi toipuminen.
Nau oli tähän asti vaeltanut jonkilaisen sekavan selväjärkisyyden ja harhojen utuisen ja nurinkurisen maailman välillä. Tutut ja tuntemattomat olivat kulkeneet siellä hänen rinnallaan, eniten kuitenkin Suikka, joka oli lohduttanut ja kannustanut - itse rutosta selvinneenä - ja maalannut ihania lapsuusmuistoja Naun mieleen. Tässä maailmassa taas rinnalla oli ollut koko ajan Phoenix, ja Nau tajusi, nyt kun hänen päänsä oli jonkin verran selkeämpi, miehen selkeästi pelastaneen hänen henkensä. Edesauttaneen siinä asiassa, että hän oli näinkin lyhyen sairastamisen jälkeen toipumaan päin.
Nau avasi suuret vihreät silmänsä, ja katseli jonkin aikaa ihan hiljaa Phoenixia, joka istuksi hänen vierellään vaitonaisena. Komea mies, ja taisi olla paljon helläsydämisempi kun itse osasi edes aavistaa. Hitaasti hymy levisi Naun kasvoille ja hän kohotti toisen kätensä koskettamaan miehen kuumaa käsivartta. Hetki hiljaisuutta.
" Miten minä voisin kiittää sinua tästä kaikesta?" Ääni oli käheä kuiskaus, ja neito huomasi puhumisen verottavan vielä voimiaan suhteettomasti, joten hän antoi kätensä laskea alas patjoille, ja vaikeni.
Vierähti vielä tovi, ja sitten se alkoi jälleen; horkka. Nyt kuumeen kohoaminen tuntui paljon rajumpana, mitä se oli viimeisen vuorokauden aaltoliikkeessä ollut. Tämä alkoi kuten aivan alussakin; äkkiä ja voimalla. Tämä kurimus tuntui kuitenkin vielä paljon pahemmalta, sillä Naun kiusattu ja uupunut ruumis ei jaksanut enää, voimia ei tuntunut olevan enää jäljellä kestämään tätä koettelemusta, ja väkisinkin kärsimyksen kyyneleet; jotka eivät sentään vielä olleet kuivunueet; valahtivat hänen punaisena hehkuville ja ilmeettömille kasvoilleen.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 15 Loka 2013, 19:20

Ruskettunut feeniks havahtui toisen kutsuun ajatuksistaan. Nau taisi voida jo paremmin jos pystyi puhumaan. Myös tuon utelu siitä kuinka koskaan voisikaan kiittää kieli siitä että nyt taisi tämä koettelemus olla ohitse. Vaan miten väärässä siinä oltiinkaan.
Samassa Naun käsi, koko naisen tavoin, valahi takaisin patjalle painuen siihen raskaana. Kovin elottomankin näköisenä, voisi lisätä. Phoen vatsan pohjassa tuntui pieni muljahdus vaikka hän olikin jo täysin tympääntynyt koko tilanteeseen. Hän ei nähnyt kaikkea tätä vaivaa epäonnistuakseen! Hänhän ei koskaan epäonnistunut!

Mies muisti aikaisemmin vierailleet keijukansalaiset ja etsi käsiinsä näiden jättämän taikajuureksen. Hän valmisti sen heidän ohjeitaan noudattaen - kuumensi tulellaan kulhossa veden kiehuvaksi ja murskasi juuresta palasia sen sekaan. Hän antoi sen hautua hetken palaten itse siksi aikaa Naun tykö. Voi miten häntä inhotti katsella ihmistä tuollaisessa tilassa. Teki melkein pahaa.
Phoe asettautui ihan Naua vasten aloittaen pitkän mykkäkoulunsa jälkeen jälleen puhumisen: "Et sinä pikku pöpöille häviä. Anna niille kyytiä." Mies sanoi kuulostamatta liiemmin välittävältä, hellältä tai innostavalta. Hän puhui rauhallisen tasapaksulla ja normaalilla äänellä, vailla virnuilua saati hymyä. Hän olisi kyllä pettynyt Nauun jos tuo nyt antaisi taudin selättää hänet. Siinä puhellessaan feeniks kietoi kätensä heikon ihmisnaisen ympärille ja puristi tuota itseään vasten hellästi. Samalla mies alkoi jälleen näin kokonais valtaisesti alentaa toisen kuumetta. Kuumeen nousun ja laskun aiheuttama liikehdintä aiheuttaisi Naulle jälleen vilutusta, mutta sitä varten mies oli siinä lähellä, lämpimänä.

Tee oli hautunut aikansa ja Phoe poistui Naun luota hakemaan sen ja ottaen sitä mukiin ettei kuumasta rautapannusta hörppiä tarvitsisi. "Noniin, nouse ylös!" Phoenix sanoi samankaltaisella äänellä kuin aikaisemmin ja tietysti hän ymmärsi ettei toinen oikeasti ollut sellaisessa kunnossa että saattaisi itse kohottautua istuulleen. Phoe kiskoi Naun pedin uumenista istumaan niin että istuutui itse tuon taakse niin että nainen saisi tukeutua nojailemaan hänen rintakehäänsä. Naun takaa mies toi kätensä Naun etupuolelle pidellen rohtokupposta käsissään ja kohottaen sen sitten naisellisemman punapään huulille. Phoen otteet olivat varmoja, mutta samalla hoivaavia. Nytkin mies puri itseään alahuulesta koska hän ymmärsi miten välitti tästä ihmisestä ja tuon säälittävän lyhyestä ja merkityksettömästä elämästä.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 15 Loka 2013, 22:10

Nau humahti jälleen harhojensa sekaan, jossa rutosta aikanaan niskalenkin ottanut Suikka kannusti häntä, ja tulipa näky, jossa mies potki Nauta ensiluokkaisella vaellussaappaalaan persiille, kun tämä makasi mättäikössä ja möyri siellä tuskissaan. Hetkittäin tälle puolelle palatessaan Nau tajusi Phoenixin äänen, ruumiin ja lämmön lähellään, sekä sen hirmuisen tuskan jonka kourissa hänen ruumiinsa oli. Lopulta hän maistoi kitkerän ja paksun juoman suussaan, joi kun juotettiin, ja nukahti.
Uni oli pitkä, pimeä ja parantava. Ei harhoja, ei kipuja, ei mitään. Täysin tiedoton, koomaa muistuttava tila.
Sitä jatkui vuorokauden.

Nau heräsi Rämeen jyhkeään haukkuun joka kantautui jostain kaukaa hänen korviinsa. Sitten koira lopetti, ja aloitti uudelleen. Hän avasi silmänsä, kuunteli Rämeen haukuntaa, ja hymyili. Phoenix. Mies oli siinä; hänen lähellään...se tuntui naisesta todella hyvältä, pyöräytti mukavasti sydänalassa pari kertaa ja toi miellyttävän olon koko ruumiiseen. Koiran lopettaessa taas, Nau sulki silmänsä uudelleen, yhä hymyillen, ja hänen eteensä piirtyivät Suikan iloiset kasvot. Mies vilkutti hänelle hyväntuulisesti." Minähän sanoin murmelini, ei siihen aina kuole! Sinä voitit sen, et tarvitse minua enää; näkemiin!" Sitten mies halasi häntä hellästi ja katosi paikalta teatraalisesti savupilven ja kipinöiden kera.
Nau kuljetti kätensä Phoenixin alaselälle ja siitä reidelle, puristaen hieman. Hänellä oli jälleen voimaa! " Huomenta." Neito sanoi hiljaa, mutta iloisesti. Hän antoi leveän virneen päästä valloilleen kasvoilleen, ja hymykuopat loistivat jälleen. Olo oli mielettömän hyvä. Hän venytteli mairean kissamaisesti." Nyt voin hyvällä syyllä sanoa, että sinä olet elämäni mies, Suikka, mitä olisinkaan tehnyt ilman sinua?" Tämän sanoessaan Nau aukaisi silmänsä ja katseli kirkkain ja iloisin silmin toisen kasvoihin. Nimi oli ollut epähuomio, lipsahdus ja harhojen häntää. Nau todellakin puhui Phoenixille ja tarkoitti häntä; miestä vierellään. Nau tiesi koskettavansa Phoea, ja tajusi, mitä tämän oli täytynyt hänen eteensä tehdä.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 16 Loka 2013, 01:07

Nau joi hänelle käytönnössä kurkkuun pakotetun liemen ja sitten veltostui yllättäen täysin. Hetken Phoe mietti oliko tämä litku koitunut nyt sitten toisen pelastukseksi pitkältä ja tuskaliaalta kuolemalta tekemällä se nopeammin, mutta sitten hän tajusi toisen hengittävän sylissään ja saattoi hiljaa ollessaan myös kuulla sen. Oli Nau hengissä, nukahtanut vain. Phoenix oli myös aika uupunut joten nukahti siihen suloiseen asentoon Naun vierelle.

Phoenix oli nukkunut toisen kanssa muutamia tunteja, hän ei itse ollut enää ihan varma ajasta, mutta toinen ei kuitenkaan ollut hereillä kun hän itse heräsi. Phoe hoisi Naua ja tuon kirppusirkusta pihalla sekä paistoi lisää ruokaa arvellen Naulla olleen nälkä kun tuo heräisi. Sitten hän oli käpertynyt takaisin patjalle sairastaja turvallisessa sylissään. Lopulta siinä heidän makoillessaan, Nau jälleen virkosi.
Ensin uinuva feeniks havahtui naisen kosketukseen, joka oli vain kuin suloinen uni alaselässä, mutta kostus reiteen tuntui jo niin todelliselta että olisi harmillista nyt herätä tajutakseen ettei se ollut totta. Mutta kun Nau sitten jopa hellästi puristi miestä, tuo avasi silmänsä nähden hänelle aurinkoisesti hymyilevän Naun. Oli jo aikakin! Eihän tässä oltukaan kun kolmatta vuorokautta hoivaamassa! Phoenix alkoi hymyillä toiselle takaisin ja heidän hymykuoppansa suorastaan kisailivat aurinkoisemman tittelistä. "Huomenta." Mies vastasi toiselle pirteämmän kuuloisena mitä hän oli ollut viimeisen 24 tunnin sisään.
Toisen olisi kannattunut pitää suunsa kiinni huomenien jälkeen, sillä se mitä Nau sitten meni virkkomaan poltti pahanpäiväisesti Phoenixin viimeisetkin käämit. "Suikka..?" Tuo sähähti epäuskoisena yhteen puristettujen hampaiden raosta ja nousi pois naisen luota. Hän oli täydellinen. Hän oli komein, paras, täydellinen! Hän oli mieleenpainuva! Hän oli unohtumaton! Ja kaiken tuon lisäksi, hän oli tuhlannut arvokasta aikaansa juuri roppa kaupalla tälläisen mitättömän ihmisen vuoksi! Phoenix kiehui raivosta, mutta olisi varmaan aika turhaa purkaa se naiseen jonka juuri pelastit, niin juuri sitten hänen kättensä työ olisi ollut turhaa ja kaikki tämä tuhlattu aika olisi todella hukattua.

Phoenix ei sanonut enää mitään. Vaikka nainen olisikin puhutelut häntä taikka lyönyt häntä, saati mitään muutakaan, Phoenix ei enää reagoinut. Hän oli kohteli toista viileän välinpitämättömästi, kulmansa tuimina kurtussa ja kasvoillaan vihaan piirtyvä ilme.
Komistus lensi Nau sylissään alas piskin ja konin luokse. Hän oli ottanut mukaansa myös muuan sametti pussukan sekä vähän paistettua lihaa ja survoi nuo toisen satulalaukkuun. Siinä kohti hänen silmiinsä pisti jälleen lasiruusu. Tuon hän poimi laukusta ja pelkällä murhaavalla tuijotuksellaan sulatti ruusun muodottomaksi, heittäen sen sitten maahan.
Naun hän nosti Kipparan selkään käsitellen naista ihan kivasti, mutta välinpitämättömän kylmästi. Sitten feeniks läimäisi ponia lautasille saadakseen tuon lähtemään ripeästi pois tilanteesta. Niin mies jäikin katsomaan kuin Nau katoaisi metsään kirppusirkuksen kanssa. Nyt Nau ei olisi enää Phoenixin vastuulla, jos se nyt menee ja kuolee, ei feeniksin pelastustyö ollut kuitenkaan ihan turhaa. Saipahan elää hetken.
Vaikka miehen tietoisen mielen hän itse täyttikin pahoilla ajatuksilla Nausta ja maailmasta ja naisista ja noh ihan kaikesta, silti häntä ahdisti sisimmissään se yksi pieni tosi asia, jonka yritti niin kovasti piilottaa mielestään. Hänen sydämensä oli juuri ottanut kolhun. Hän oli oikeasti välittänyt ja heti häntä kolhittiin. Miksi hän oli tehnyt sen, miksi? Naisesta oli ollut pakko päästä heti eroon ettei tuo kerkeäisi kolhujen sijaan rikkoa miehen sydäntä, sillä siihenhän kaikki suhteet vain johtivat. Hän vihasi Naua, vihasi suhteita ja vihaisi sitoutumista! Ikävä kyllä se ei ollut täysin totta silti salaa hän tunsi olonsa surulliseksi, ikävöiväksi ja haikeaksi heti kun Nau oli vain kadonnut hänen näköpiiristään. Kamala soppa mihin oltiinkaan jouduttu...
Nipustin
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 8 vierailijaa

cron