Yersinia pestis / Nipustin ja Phoenix.

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Yersinia pestis / Nipustin ja Phoenix.

ViestiKirjoittaja Lörri » 25 Syys 2013, 19:53

Nau

Punatukkainen norja nainen juoksi nopeasti ja äänettä myöhäissyksyn jäädyttämässä metsikössä. Jäätynyt metsänpohja ei rasahtanut, eikä risu risahtanut hänen kepeiden askeleidensa alla. Jousi oli jännitetty toimintavalmiiksi, ja vihreä katse oli keskittynyt erottamaan puiden lomassa hyppelehtivän peuranvasan valkean peräpeilin. Vasa alkoi olla jo ajettu uuvuksiin. Räme ja hän olivat saavuttaneet sitä reippaasti viimeisen kilometrin aikana, ja saavuttivat koko ajan edelleen. Nau tiesi, että edessä kulkisi pikkuinen tie, jota pitkin pääsi ihmisten kaupunkiin; sitä pitkin hän oli tullutkin. Kaupunki ei ollut vielä kaukana. Tie olisi loistava paikka kaataa vasa. Ei tarvitsisi rämpiä ruhon kanssa metsänpohjaa ja risukkoja pitkin, vaan työskentely olisi helppoa.
Maa alkoi viettää alaspäin ennenkö se laski pikkutielle, ja Naulla oli loistava tilaisuus ampua vasa ollessaan itse ylärinteessä vasaan nähden. Hän nosti jousensa, tähtäsi, ja ampui. Nuoli osui saalista toiseen lapaan, eikä pakokauhuisen vasan vauhti tuntunut hidastuvan yhtään. Nau kirosi, hän oli ampunut hutia. Tarkoitus oli ollut kaataa elukka yhdellä osumalla. Terävästi hän antoi käskyn Rämeelle, joka lähti hirmuiseen vauhtiin pusikko ryskyen. Se ponnisti ruumiinsa valtavaan loikaan. Koira lensi vasan niskaan ja iski hampaansa ilmassa sen kurkkuun. Saalis kellistyi tömähtäen keskelle tietä, juuri ennenkö se olisi ehtinyt karata pusikkoon. Nau loikkasi koiran perässä pitkän ja ketterän loikan tielle, ampuen nuolen, joka lävisti vasan kallon. Nau ei tahtonut katsella sen kärsimystä Rämeen tukahduttaessa sen elämän leukojensa pihtiotteella. Nainen seisoi siinä keskellä tietä hengitys huuruten ja jännittyneenä,hajareisin, pidellen metsästysjoustaan yhä tiukalla. Nyt hän vasta huomasi katsoa ympärilleen. Tiellä olisi voinut olla jyskyttämässä vaikka minkälaiset vankkurit, ja he olisivat loikanneet suoraa niiden eteen.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 25 Syys 2013, 20:31

Phoenix

Nau ei ollut sinä kuulaana päivänä ainoa, joka oli intoutunut metsälle lähdön kanssa. Ihmiskylästä metsälle oli lähtenyt kolmen raavaan karjun porukka, susikoiransa kanssa ja ne olivat jäljittäneet koko aamun muuan peuraa. Lopulta kun se oli ollut jo tähtäimessä oli se yllättäen lähtenyt karkuun, punatukkainen nainen ja koira kannoillaan. Joku oli kehdannut viedä heidän saaliinsa! Ja vielä ihan nenän edestä! Ukoilla oli ollut kunnolla vaatetta päällään koska maa oli jo jäässä sekä ilma viileä varsinkin kun ajoittain tuulenpuuska iski puiden taiteesta, joten ei noilla ollut ollut mitään mahdollisuuksia pysyä ripeästi liikkuvan naikkosen perässä. Koiraakaan ei oltu uskallettu laskea irti, sillä sen paluusta ei ollut mitään takeita, sen verran villistä elukasta oli kuitenkin kyse.

Lopulta ukkoporukka raahautui hengästyinenä tielle, jonne nainen ja tuon kummallisen näköinen koira olivat saaneet peura vasan kaadettua. Noiden tulon ryteikön läpi kuuli kyllä, sillä ei ollut mistään hentoisista tyypeistä kyse. Kun nuo lopulta pääsivät Naun kanssa kuulo yhteyteen alkoi vihainen uhoaminen. "Sinä hetukka, se kaato oli meidän! Se oli meidän tähtäimessämme ja jos sinä ja tuo piski olisitte tulleet vain silmänräpäyksen verran myöhemmin, olit nähnyt meidän myös kaatavan sen!" Riistasta oli näinkin kylmän sään aikaan pulaa, enemmän kuin kesällä tai syksyllä, joten miehet eivät todella aikoneet antaa Naun pitää kyseistä kaatoa. He olivat jopa valmiita taistelemaan elukan kohtalosta, jos asia sikseen kärjistyi.

Ennen kuin mitään kovin vakavaa ehti kuitentenkaan tilanteesta kehkeytyä paikalle syöksyi punasiipinen mies taivaalta, joka liitäessään paikalle potkaisi myös karjuista isoimman kumoon. Feeniks oli ollut lentämässä kohti ihmiskylää, mutta matkan varrella oli nähnyt kiistatilanteen jossa kolme isoa ukkoa aikoivat lyöttäytyä hennon näköistä ihmistä vastaan, eikä tilanne ollut vaikuttanut kovin reilulta. Tulimiehellä oli yllään pitkät tummat housut, joiden vyössä roikkui mukana pieni laukku. Päällään tuolla oli pitkähihainen, ihonmyötäinen ja ennenkaikkea ohut paita.
"Mielestäni kolme yhtä vastaan ei ole reilupeli. Sitä paitsi näin kun tämä nainen kaatoi koirineen vasan. Se on siis hänen kaatonsa. Olisitte toimineet nopeammin, nopeat syövät hitaat. Ja nyt painukaa hiiteen, ettei minun tarvitse suuttua!" Väliintulijan ääni oli kylmä ja ehdoton. Miehistä toisiksi suurin katsoi hyvin mittailevaisesti Phoenixia päästä varpaisiin ja uskoi heidän kyllä pärjäävän tuolla. Mutta vanhin ja viisain osasi sanoa ettei heidän todellakaan kannattaisi sekaantua tähän jos vastassa oli friikki joka tulee lentäen punaisin siivin taivaalta ja ei pukeudu tuon lämpimämmin vaikka kuura oli jo saapunut.
Nopeasti miehet keräsivät luunsa palaten metsän siimeksiin hyvin tyytymättöminä tilanteeseen, mutta minkäs tälle teki. Ehkä he onnistuisivat löytämään tälle päivälle vielä ennen pimeää jotain muuta saalista eukoille kotiin viemisiksi.

Virne levisi komean ritari uljaan kasvoille kun tuo käännähti sitten hennomman ihmisen puoleen, jonka oli korkeuksista arvellut naiseksi. Kun mies kuitenkin tajusi kenen elämään olikaan lennähtänyt mies naurahti ja virne vain levisi komeilla kasvoilla. "Sinä! Voiko tämä olla tottakaan! Taidan tosiaan vetää sinua puoleeni..."
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 25 Syys 2013, 21:16

Ölähdys karkasi Naun kurkusta. Hän tuijotti miestä. Phoenixia. Sydän jysähti.
Miten tuo nyt voi olla tässä? Keskellä metsätietä? Tippui taivaalta kuin mikäkin lentävä vähäväkisten pelastaja? Nau puisti punaista päätään, eikä voinut muuta kuin nauraa heleästi. " Ei ole todellista! Sinähän se tähän tupsahdit, minä en suinkaan ollut kiinnostunut kuin tästä peuravasikasta." Hän sanoi, ja laski sitten alas jousensa, jolla oli Phoenixia osoittanut.
" Sitä sinä siis teet; kuleksit pelastamassa pulaan joutuneita neitokaisia pitkin metsäpuskia. Puuhansa kullakin." Neito sanoi ääneensä happamuutta tavoitellen. " Kiitos nyt kuitenkin, taivainen ritari." Hän vielä lisäsi virnistellen ja niiata niksautti kauniisti miehelle. " Olisimme kyllä Rämeen kanssa kahteen pekkaan selvinneet moisista äijistä." Nau vielä vakuutti ja huitaisi kädellään peuran ruhoa kohti. " Luulisin että olisi vähnintäänkin kohteliasta tarjota ateria moiselle sankarille. Liitytkö mukaan kesteihin? Lihaa riittää enemmän kuin jaksan syödä tai pystyn kuljettamaan mihinkään." Tämän sanottuaan Nau veti turkisliivinsä rinnuksesta esiin puukon, ja kääntyi saaliinsa puoleen. Hän oli jättänyt miehen selkänsä taakse ja keskittyi muka täydellisesti vasikan verien valuttamiseen. Kuitenkin hän odotti ja toivoi Phoenixin myöntävää vastausta, ja ajatus miehestä ja ateriasta tämän kanssa tuntui pistelynä ja kuumotuksena pitkin selkäpiitä. Hän huomasi toivovansa että mies tulisi lähelle ihanan lämpöisenä ja koskisi, suutelisi niskaa, puristaisi käsivartensa naisen ympärille...äääh! Naun oma ruumis tuntui muistavan, ja haluavan jotain aivan omiaan. Hänen teki mieli lyödä otsaansa, mutta ei tietenkään voinut, sillä se olisi näyttänyt vähintäänkin omituiselta.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 25 Syys 2013, 21:48

Toinen ölähti kummallisesti kun tuijotti Phoea ja mies kohautti kulmaansa kysyvästi siinä virnuillessaan. Häntä huvitti suuresti toisen reaktio, nautti siitä ja antoi sen näkyä. Hän oli jättänyt lähtemättömän vaikutuksen.
"Joo no jos minä en teitä prinsessoja pelastelisi niin kukas sitten", Phoe laittoi kätensä niskantaakse rennosti, "Sitä paitsi, kiitokset tässä työssä ovat omaa luokkaansa..." Virne käväisi pervoissa tunnelmissa ja mies lipaisi huuliaan härösti. Sitten virne toki palasi Phoenixille tavanomaisemmaksi, ja mies laski myös kätensä lanteilleen. "Nii-in varmaan olisitte pärjänneet. Se susikoira olisi pyyhkinyt sinun hurtallasi lattioita ja kolme äijää olisivat käyttäneet sinua villeihin fantasioihinsa, jos tiedät mitä tarkoitan." Tulimies nauroi kertoen oman kuvaelmansa siitä mitä olisi käynyt jos hän ei olisi suvainnut tulla väliin. Nosti itsensä korkealle, kuten aina.
Ihmisnainen muka ohimennen kutsui Phoenixin syömään hänen kanssaan, kuulema ihan käytännön syistä, mutta heti kun tuo käänsi selkänsä ja alkoi puuhastella vasan raadon kanssa, feeniksin kohautti kulmaansa kysyvästi kuin todetakseen "Niin varmaan!". Sitten mies yllätävän äänettömästi noinkin isokokoiseksi hiippaili kumartuneen Naun taakse ja tosiaan kietaisi lämpimät kätensä naisen ympärille, sen kummempia kainostelematta. "En kai torjuisi kutsua kun näin näppärä metsästäjä kerran kutsuu", mies kuiskasi Naun korvaan, niin että tuo tunsi varmasti viileällä ihollaan miehen kuuman hengityksen. Sitten mies aivan yks kaks loikkasi Naun luota myös katselemaan peuran vasan ruhoa arvioivasti. Se lämmin hetki oli kestänyt vain sekunnin, kuin tulinen komistus olisi vain kiusoitellut toista ihanalla lämmöllään ja eroottisella kuiskinnalla. Mies kertoikin sen huvittuneella katseella ja virneellä jotka soi Naulle siinä peuran tutkintansa ohesta.

Phoenix ei metsästä, joten tällä ei ollut mitään ideaa mitä tuolle ruholle tehdä. Siiskin hän vain seisoi avuliaan näköisenä siinä katselemassa, odottaen että toinen ehkä määräisi hänelle tehtävää, muuten miehestä olisi tosiaan apua ainoastaan lämpimänä levähdyspaikkana ja kantojuhtana.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 25 Syys 2013, 22:20

Nau henkäisi. Siinä Phoenix oli; iholla.
" Älä säikyttele, minulla on puukko!" Hän kuitenkin vain huudahti, ja loi silmistään vihreän pistoksen kohti virnistelevää Phoenixia. " Hyvä sitten...Hei sinähän voitkin olla kätevä!" Nau keksi, ja huitoi innoissaan riistaa kohti puukollaan.
" Jos tarttuisit vahvoilla ja pelastavilla käsilläsi kiinni tuon takakintuista ja riiputtaisit sitä ilmassa, niin homma kävisi kätevämmin. Olisitkos kiltti muru?" Tämä pyyntö tuli virnistellen ja Nau räpytteli silmäripsiään ja muikisti suutaan ylimaireasti." Kädet tänne jäätyy!" Hän puhahti sitten ja koukisteli sormiaan puhaltaen niihin lämmintä ilmaa. Sitten Nau sai uuden idean ja hymyili.
" Luultavasti sinä olet paljon kätevämpi myös paistin lämmityksessä, kuin pelkkä yksinkertainen nuotio voisi olla....kyllä vain, erinomaisen kätevää että tipahdit siihen!"
Nau huomasi miten hän alkoi heti miehen nähtyään räpsytellä ripsiään ja purra huuliaan punaiseksi, sipaista hiuksen sieltä ja toisen täältä sensuellisti sivuun ja sen sellaista. Liikkeisiin ja asentoihin tuli myös jotain eroottista ja venyvää; keinuvaakin mukaan. Hänen puheensa muuttui kujertavammaksi ja nauru alkoi kuplia aivan tietyllä tavalla. Hän taisi olla parantumaton ja mahdoton tapaus! Ei yksinään erämaita samoava Nau muistuttanut tätä syöjätärtä juuri ollenkaan...mutta jos keskelle metsikköä tippuu yksikin mies, niin heti hän oli kihertämässä ja keimailemassa ja hakemassa suosiota ja huomiota. Oli totta, että hän nautti siitä, mitä sai aikaan vastakkaisessa sukupuolessa, mutta eikö senkin nyt edes joskus olisi voinut laittaa sivuun? Nau nauroi ääneen itselleen.
Räme oli jäänyt vasan viereen, ja istui siinä kuin tatti. Nau ei sitä huomannut, mutta koira tapitti Phoenixia melkoisen uhmakkaasti saaliinsa viereltä, ja vaikutti hyvin epäilevältä. Sen muistissa taisi olla vielä edellinen kerta, kun Phoenix oli napannut sen emännän matkaansa, ja vienyt mennessään.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 25 Syys 2013, 23:32

Phoenix sai tehtävän, voisi kuulema roikottaa vasaa tuon takakintuista. Totta kai, miksipäs ei, tuntisipa olonsa hyödylliseksi. Punatukka oli jo ryhtyä tuumasta toimeen, mutta naisen puhallellassa käsiinsä lämmintä uloshengitysilmaa mies keksikin ensin jotain muuta tekemistä, jolloin voisi myös olla hyödyksi. Hän tuli Naun lähelle, laski puukon naisen kädestä ja vei sitten tuon sirot kätöset oman paitansa alle, vatsalle, joka oli ihanan lämmin. Mies nyrpisti nenäänsä sillä hän tiesi että kuka tahansa ihminen olisi kavahtanut kylmää, mutta hän itse ei edes tuntenut sitä. Olivat vain Naun kädet, Naun kosketus. "Hölmö, palelluttaa nyt sormensa." Tuo sanoi melkein nuhtelevasti, vaikuttaen aika välittävältä, "Jos ne paleltuvat, millä sinä enää hyväilisit minuakaan! Pitäisit niistä parempaa huolta, arvokkaat kapistukset!" Phoenix lisäsi näyttäen neidolle leikkisästi kieltä.

Toimittuaan Naun henkilökohtaisena patterina - mikä ei ollut ollenkaan paskempi duuni - kummempia mukisematta, mies asteli nostamaan elukan tosiaan ylösalaisin ilmaan ja hänen pituudestaan oli tässä paljon etua. Ravinnosta oli pulaa kun kasvit painuivat talvea varten unille, joten tämäkään yksilö ei ollut järin tuhdissa kunnossa. Mies haukotteli roikottaessaan eläintä, ei ollut varmaan nukkunut kovin tuhdisti edellisenä yönä? Vai oliko nukkunut ollenkaan?
Nau alkoi jälleen puhua palpattaa ja Phoenix kuunteli perusvirne koristaen kasvoja. "Niin, eikö elämä kanssani olekin helppoa ja ihanaa?" Phoe naurahti toisenkin huomatessa miten onnekas oli ollut kun juuri tämä tulimies oli juuri nyt päättänyt tupsahtaa paikanpäälle.
Phoe tajusi siinä seistessään miten tuo koira jälleen tuijotti häntä. Ahdistava otus. "Onkohan tuo sinun koirasi miesten perään, meinaan tuijottaa aika kiihkeästi..."

Kun Nau oli valmis eläimen ruhon kanssa, ei Phoe välittänyt edes tietää mitä kaikkea sille oli pitänyt tehdä, mies laski sen sitten jälleen alas. Moinen pieni kuntoilu ei näyttänyt ottaneen miehelle ollenkaan koville, no mikäs siinä kun sata vuotta oli aikaa ollut kuntoaan rakentaa. "Mitäs sitte neiti Näpsä?" Phoenix kysyi pyyhkäisten käsiään yhteen puhdistaen niistä peuran sorkista tulleen maa-aineksen. "Sana vaan muru. Käske minun hypätä - kysyn kuinka korkealle. Käske minun leikata ranteeni auki - kysyn kummasta kädestä." Phoenix virnisti, ei hän todellisuudessa tanssinut kenenkään pillin mukaan eikä edes pitänyt käskyttelystä, mutta hyvän shown aikaan saamiseksi sekä naisten hurmaamiseksi mies kesti kyllä mitä oli tulossa. Toisin sanoen käskyttely oli okei niin kauan kun mies itse niin päätti.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 26 Syys 2013, 10:40

" Mmmmmmmm." Nau myhähti hänen jäisten käsiensä kohdatessa feenixin lämmön. Vastustamaton mies, ja erityisesti juuri kylmään vuodenaikaan.
Vastauksena Phoenixin syytökseen arvokkaiden käsien palelluttamisesta hän ei voinut muuta, kuin sanoa sievästi. " Anteeksi." Ja näyttää sitten kieltään takaisin.
Ja sitten Naun silmät kohtasivat Phoenixin punaisen katseen. Tähän mennessä Nau oli onnistunut vielä välttelemään sitä, mutta nyt hän jäi kiinni toisen silmiin, ja se tuntui koko kropassa hurmaavana tunteena.
Sitä hän vain ei tajunnut, että miksi ihmeessä hän vältteli toisen katsetta, tai koetti olla kuin ei olisikaan kiinnostunut? Normaalisti jos Nau oli kiinnostunut jostakusta miehenpuolesta siinä mielessä, niin hän vain meni ja otti tämän itselleen, tai sitten tuli otetuksi, riippui mikä kulloinkin sattui sopimaan hänen mielialaansa. Phoenix teki hänestä omituisen!
Rämekin oli kummallinen. Silläkin oli jotain Phoenixia vastaan, mulkoili ja murjotti. Mutta yleensä, jos koiralla oli jotakin epämieltymyksiä johonkin Naun seuralaiseen, se kyllä osoitti sen paljon selkeämmin. Ei kyräillyt tuollatavalla. Tai vastaavasti, jos koira piti jostakusta, se oli kyllä silloin helppo ja välitön, että ei tämä sitäkään tainnut olla.

Lopulta vasa oli saatu valmiiksi, ja Nau vihelsi korkealta ja kovaa. Hän tiesi Kipparan kuleksivan heidän perässään jossain lähistöllä, ja kohta ori jo ravasikin tietä pitkin heitä kohti.
" Voi tahtoisitko vielä kenties, että pujotan kaulaasi nahkapannan ja laitan siihen remmin kiinni?" Nau kysyi Phoenixilta iloisesti ja väläytti hymykuoppiaan tälle. Sitten hän kääntyi vastaanottamaan Kipparaa, jonka selkään vasanlihat täytyisi lastata. " Heitetään nämä kyytiin...ja sitten täytyisi löytää joku mukava paikka, jossa viettää ateriahetki...on minulla pullo viskiäkin mukana, siitä saa vähän lämpöä ja mielennostetta, jollei muuten." Nau sanoi kujeilevasti ja katsoi Phoenixia. Ihana mies. Kookas ja komea. Tiukka ihomyötäinen paita ja pitkät housut eivät juurikaan piilottaneet miehen upeaa vartaloa, varsinkin kun Nau valmiiksi tiesi, mitä alta löytyisi. Ja punainen, olkapäille yltävä liekkitukka, sekä viimeistä piirtoa myöden komeat kasvot hymykuopineen ja tulenpalavine silmineen...ja tuo ihastuttava ikivirne naamalla. Kyllä vain, Phoenix oli saatava. Eikä pelkästään upean ulkomuotonsa tähden, Nauhan viihtyi miehen seurassa erinomaisesti. Miksi ihmeessä siis esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja kylmää? Hiiten moinen!
Nau asteli miehen luo, nousi varpailleen ja kietoi kätensä tämän kaulaan. Sitten hän suuteli kuumia huulia kevyesti, näykkäisi alahuulta, ja suuteli uudelleen. " Aivan niin ihanaa kuin muistinkin!" Nainen sanoi iloisesti ja jäi tirkistelemään Phoenixin kasvoja.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 26 Syys 2013, 16:09

Nau vislasi pitkään ja paikalle ravaili jostain lähistöltä jo aikaisemmin nähty poni. Menikö nainen mihinkään ilman noita kahta ylimääräistä sekaantujaa? Phoe katsoi tuimasti paikalle juoksevaa hevosta Naun huomion ollessa toisaalla ja sitten jatkoi tuijotusta koiran kanssa joka ei vieläkään ollut laskenut miestä silmistään. "Mitä tuijotat piski?" Phoe sähähti tuolle hiljaa, niin ettei Nau oletettavasti kuule, mutta koira joka oli ihan Phoen vierellä, ikään kuin vahtimassa kuuli varmasti. Sitä paitsi olihan koirilla ihmisiä parempi kuulokin.
"Oho, no jos sä semmosest tykkäät niin miksi ei", Phoenix kiusoitteli toisen hihna ja kaulapanta kommenttiin. Oli kai sitä oudompaakin tullut joskus tehtyä. Nainen sitä paitsi oletettavasti bluffasi. Olisi ollut alentavaa jos joku tosissaan päättäisi kahlita miehen kaulapantaan. Niinkuin joku lemmikki - alempiarvoinen - pah!
Punatukkainen mies lastasi lihat kyytiin ihmisen listatessa sen ensin tehtäväksi, puhuessaan. Phoenix kääntyi naisen puoleen kun oli valmis ja kieltämättä hieman yllättyneenä tunsikin neidon kädet jo kaukallaan ja pian tuo kävi häntä suutelemaan. No tämähän järjestely sopi miehelle! Phoe sulki naisen lämpimään syliinsä ja suudelma sai aimo annostuksen intohimoa miehen vastatessa toisen suudelmaan. Sitten neito irrottautui suudelmasta ja totesi sen olleen juuri sellaista kun muistikin - ihanaa. Luonnollisesti moinen kommentti levitti leveän virneen miehen kasvoille. "Tietysti, olenhan kyseessä minä." tuo virnuili ja iski vihersilmälle jälleen lipevästi silmää. "Vaikket sinäkään huono tuossa ole..."

Mitä ateriapaikkaan taas tuli Phoenixilla oli kyllä ehdotus, vaikkakin todella harvinaislaatuinen. "Mulla on luola tässä lähellä", mies aloitti ennen kuin oli edes tajunnut sanoneensa sen. Kukaan, kukaan, ei ollut käynyt siellä feeniksin itsensä lisäksi! Se sijaitsi korkealla vuoren seinämässä, paikassa jonne pääsi vain lentäen, eli aika sopiva feeniksin majapaikaksi. Phoe asusteli kolossa aina silloin tällöin kun lähistöllä sattui olemaan ja ei halunnut mennä muualle. Se oli eräänlainen asunto, kyllä sielä patja rykmentti jota sängyksi saattoi kutsua löytyi sekä kasa feeniksin tavaroita. Tavallaan tuo luola oli lähin kotia muistuttava paikka miehen elämässä. "Tai mennä jonnekin muualle. Ihan sama." Phoe kiireesti lisäsi yrittäen myydä tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa vaikkumalla siltä kuin asia olisi hänelle ihan yhden tekevä.


//btw vastaamista haittasi super hot mielikuva Phoesta jolla on kaulapanta ja hihna.... Tuhma mieli! Ei ajatella tämmösiä ku yrität vastaa!//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 26 Syys 2013, 16:52

" Ai luola? No sehän kuulostaa hyvältä." Nau sanoi katsellen Kipparaa, jonka kannettavana oli suuri lihalasti. Naun oli turha edes kuvitella mahtuvansa ratsastamaan, ennenkö lihat olisi syöty, tai jotenkin muuten hoidettu. " Minun vaihto-ehtoni olisi ollut nuotio ja laavu, ja sateen sattuessa olosuhteet voivat olla hieman kosteat, joten kyllä kuiva luola sen voittaa....mahtaako olla pitkä matka? Ihmisten kaupunkiin en mielelläni menisi." Nau puheli ja irvisti viimeiselle lauseelleen. Hänen perässään oli edelleen muuan murhanhimoinen mies, ja Nau piti matalaa profiilia, jos se suinkin onnistuisi. Hän oli nyt jonkun aikaa pyörinyt täällä ihmisten kaupungin liepeillä, uskotellen itselleen, että oli palaamassa pikapuoliin kotiin Quinniin...täytyisihän hänen. Oli sydämetöntä olla menemättä. Hänen täytyisi selvittää äkillinen katoamisensa...oi kyllä Nau ymmärsi millaisen huolen ja surun oli aiheuttanut, mutta ei ollut halukas kohtaamaan tekojensa seurauksia. Sitä koko mylläkää ei tehnyt mieli edes ajatella, olo kävi raskaaksi.

Nau oli siinä puhuessaan leppoisasti Phoenixin lähellä; halusikin olla siinä. Naun luovuttua kylmäkiskoisuudestaan myös Rämeen käytös oli muuttunut. Se oli paiskannut maate Phoenixin jalkojen juureen, ja keskittyi tassujensa puhdistamiseen, vilkaisten feenixiä aina silloin tällöin häntä heilahdellen. Nau katseli koiraa ja kurtisti sille otsaansa, ymmärtämättä sen käyttäytymistä ollenkaan.
" Menemmekö sitten? Seuraan minne vain sinä johdatat, oi tulen herra." Nau sanoi Phoenixille virnistellen, ja tuuppasi tätä kevyesti kylkeen osoittaakseen että olisi valmis lähtemään mitä pikimmin. Sitten hän kuitenkin pyörähti ympäri ja astui Kipparan luo. Satulalaukusta hän löysi pullon joka oli täynnä kullanruskeaa nestettä, ja korkkasi sen näppärästi, hörpäten huikan, jonka päälle irvisti. " Matkaevästä." Hän ilmoitti pirteästi. " Kuluupahan rattoisammin." Hän jatkoi ja tarjosi pulloa Phoenixille.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 26 Syys 2013, 20:59

Toinen ilahtui luola ideasta - tietysti - ja pienen hetken Phoenix mietti pitäisikö hänen johtaa nainen harhaan tai kieltäytyä sittenkään viemästä tuota "pesäänsä". Kai tässä oli kyseessä jonkinlainen suojaluvaisto, mutta vilkaistessaan vähän vakavammin tulitukkaista neitiä Phoe huomasi kasvojensa leviävän saman tien virneeseen. Kyllä hän halusi viedä tämän nuoren naisen "kotiinsa". Phoe ei oikein itsekään tiennyt millä nimellä paikkaa kutsua. Koti tai pesä kuulostivat, noh, liian kodikkaalta. Ehkä luola tai kämppä olisivat osuvampia kuvauksia.
"Ei se ole kaupunkiin päinkään, eikä matkaa nyt kovin pitkästi ole, linnuntietä ei ainakaan" Phoe naurahti toisen jo tönäistessä miestä kylkeen että matkaan lähdettäisiin. Phoenix lähtikin opastamaan naista mukanaan takaisin metsän siimekseen, suuntana syvempää metsästä löytyvä kallio, jonka huipulta löytyisi feeniksin onkalo, koti, pesä, miksi sitä nyt nimittää tahtoi.

Phoenix nauroi kun nainen kaivoi esiin rommipullon. Miehen vahva käsi tarttui häntä kohti tarjottuun pulloon ja se kohotettiin huulille. Phoe otti pitkän huikan, nyrpisti nenäänsä virnistäen ja antoi pullon takaisin neitokaiselle. "Mikä muuten näihin sun seuralaisiin tulee, ne taitaa jäädä ulkopuolelle. Ainakin poni. Meinaan sinne pitää lentää, joten se ei kyllä onnistu poni sylissä..." Phoe näki parhaaksi varoittaa toista jo etukäteen.
Phoenixin silmät tarkkailivat jälleen Naua. Nainen oli todella naiselliseksi kehittynyt jo tässä vaiheessa, sillä vaikutti kuitenkin aika nuorelta. Ulkomuodollisesti Phoe olisi voinut uskoa Naua kaksikymmenkesäiseksi ja siitä vanhemmaksi, mutta ajoittain neidon käytös tuntui kielivän vähän vähäisemmistä kesistä takana päin. "Mitenkäs nuori sinä Nau tarkalleen ottaen muuten olet?" Phoe kysyi mittaillen toista katseellaan. Samalla mies kaappasi Naun kainaloonsa kulkemaan, missä olisi lämpimämpi eikä Nau voisi myöskään paeta kysymystä niin helposti. Ei Phoella mitään käytöstapoja tälläisten asioiden suhteen ollut, ei välittänyt siitä että yleensä naisen iän kysyminen miellettiin törkeäksi.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 27 Syys 2013, 17:44

" Lentää? No niin, kuinkas muutenkaan." Nau sanoi Nauraen." Räme ja Kippara pärjäävät kahdestaan hienosti, mutta nuotio niiden suojaksi täytyy kyhätä. Sudet saattavat olla liian kiinnostuneita mehevästä ponista ilman sitä." Koira ja poni saivat usein tulla toimeen kahdestaan, ja olivat yhdessä melkoinen parivaljakko. Naun ei tarvitsisi olla niistä huolissaan ollenkaan.
Phoenix kaappasi hänet miellyttävästi kainalonsa lämpöön, ja hän painautui tyytyväisenä vasten tämän kylkeä. " Seitsemäntoista." Hän sanoi muitta mutkitta. Nau tiesi näyttävänsä helposti muutamaa vuotta kypsemmältä naiselta. Hän oli ollut aina ikätovereitaan edellä kehityksessä, ja oli luonnostaankin mehevä ja rehevä. Mitä Phoenix hänen iästään välittäisi? Tuskin iättömälle olennolle merkitsi ikä tuon taivaallista. " Vuodet mahtavat menettää merkityksensä, jos elää aina?" Hän totesi kysyvästi, ja kulautti pitkän huikan viskipullon suusta, kohottaen kasvonsa Phoen puoleen. " Se on itseasiassa niin omituinen asia ajatella, että minusta on parempi olla välittämättä siitä." Nau virnisti herttaisesti ja katse siirtyi sitten Rämeeseen, joka oli löntystänyt Phoenixin vierelle, ja asteli siinä tyytyväisenä, likipitäin miehen jalassa kiinni. Häntä heilui rennosti, eikä koira suinkaan tutkannut ja tarkannut ympärille ja eteenpäin, vaan kuljetti tarkkaa kuonoaan maassa, ja keskittyi kaikessa rauhassa kaikenlaisiin ihaniin hajuihin, mitä maailmalla koiran kirsulle tarjota oli. Nau puisteli päätään sille. " Katso nyt; olet jollakin lailla onnistunut lumoamaan minun romuluisen mörököllini täydellisesti." Hän sanoi Phoelle ja jatkoi; " Vaikka aluksi näytti kyllä joltain aivan muulta. Välillä on vaikea pysyä perillä tuon koiran aivoituksista." Puhuessaan neito ujutti toisen kätensä Phoenixin paidanhelman alle, ja tunnusteli mielihyvää kokien tämän kuumaa ja lihaksikasta selkää. Lämpö tuntui jumalaiselta hänen kohmettuneissa sormissaan.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 27 Syys 2013, 22:27

Nau oli ilmeisen kiintynyt tähän kirppusirkukseen halutessaan jopa tehdä noita varten tulen, suojellakseen nälkäisiltä hukilta. Tuli oli onneksi jotain mitä Phoenixilla oli myös tuhlattavaksi asti, joten mies nyökkäsi suostuakseen järjestelyyn.
"Seitsemäntoista!" Phoenix naurahti isoon ääneen toisen paljastaessa ikänsä, oho, ikäeroa olikin hieman enemmän mitä mies oli uskonut. Mutta tämä tarkoitti toisaalta myös sitä että yhteisiä vuosia olisi jäljellä enemmän. Feeniks huomasi tämän tiedon kiehtovan itseään, joka oli poikkeuksellista. Toisaalta mitä pahaa siinä oli, sillä mies vältteli suhteita sen takai että niiden hauskuuden täytyi loppua jossain vaiheessa, mutta ei hän kyllä aikoisi suhdevihaajaksijaan ryhtyä sillä semmoinenkin vihan ylläpitäminen kuluttaisi paljon turhaa energiaa ja olisi kamalan tylsää. Toinen keskeytti aatteet esittämällä epäsuoran kysymyksen seuralaiselleen.
Phoenix nosti katseensa hetkeksi seikkailemaan puiden latvoihin, sekä taivaalle pohtiessaan vastausta. Ikä... Toistaiseksi Phoenix uskoi sen tarkoittavan hänelle itselleen vielä jotain mutta entä tulevaisuudessa? Kyllä, käsite oli vähän häilyvä. Turha, jopa. Miksi miettiä minkä ikäinen on jos sillä ei ole väliä? Ihminen kai laskee ikänsä tietääkseen montako vuotta tuolla oli elinaikaa jäljellä. "No minä taidan olla sadan vuoden luokkaa", Phoenix osais nopeasti kertoa ja kurtistettuaan otsansaansa vielä miettiväisen näköisenä tuo osasi täsmentää, "Vuoden tai pari alle, olettaisin." Pian tuon 'syvällisen' pohdinnan jälkeen mies väläytti Naulle leveän virneen joka sai luonnollisesti myös hymykuopat näkymään jälleen. "Jos sitä nyt laskee. Kyllä aika on minulle vähän arvonsa menettänyt käsite..."
Kun puheeksi nousi taas tuo koira, joka kulki ihan Phoen jalan viertä, mies irvisti huvittuneena. "Niin no minusta kyllä edelleen tuntuu että koirasi on miesten perään. Voisi näin ollen pysyä ehkä kauempanakin minusta. En ole muutenkaan kovin hyvä roolimalli kiltille karvapallerolle."

Kaksikko oli kulkenut jonkun tovin, saapuen kallion vierelle. Sen huippu ei näkynyt korkeiden ja mahtavien puiden yläpuolella, ei ollut siis loppujen lopuksi kovin kookas kiviyksilö. Luolaa ei nähnyt alas, se oli hyvin katveessa suojassa uteliailta silmiltä. Phoe tottuneesti keräsi lähistöltä kaksi isoa kaatuneen puunrunkoa, mitä vain joka paloi. Normaalisti kukaan ei käyttäisi tälläisiä nuotion tekemiseen sillä puut olivat kosteita ja paksuja, eivätkä syttyisi herkästi. Niin, ei siis ongelma tulenhaltijalle.
Kun ponille sekä koiralle oli sytytetty mukavasti nuotio palamaan, oli aika edetä niin sanotusti kattohuoneistoon. Ponin selästä irroiteltuja lihoja Phoenix kävi nakkaamaassa ylös ensin, niin etteivät ne ainakaan houkuttaisi petoja paikalle ja sitten palasi hakemaan Naua.
"Enpä juuri odottanut vieraita, joten sotkuista ei sitten valiteta!" Phoenix varoitti virnuillen kaapatessaan neidon vahvoille käsivarsilleen. Mies ei irrottanut lentoon noustessaankaan vielä katsettaan kuolevaisen kauniista silmistä. Vasta kun oltiin jo puolivälissä matkaa, suostui kyyditsijäkin keskittymään lentämiseen.

Luola ei ollut kovin iso. Se oli yksi huonee, jonka perällä oli tosiaan aikaisemmin kuvattu sekaisa patjakasa, huovan ja tyynyjen kera. Sitten patjan viereltä löytyi vanha lipasto, vetolaatikoista yksi aukinaisena ja sen ympäristössä ja päällä oli jotain yksittäisi tavaroita. Sitten oli kasa erilaisia Phoenixin hamstraamia ja jemmaamia tavaroita vähän lähempänä onkalon suuta. Melkein kuin variksen kokoelmia, ei kuitenkaan ihan niin paha. Liekö Naun himoitsema samettipussikin tuossa kasassa...?
Sitten löytyi erillään toisista tavaroista tulisija, joka oli hiiltyneen, tummuneen, näköinen joten kaipa siinä oli tulta pidetty useinkin. Oviaukon sivussa oli kangas, jonka saattoi vetää ja kiinnittää vastakkaiselle puolelle oviaukkoa, suojaksi tuulelta ja varmasti ennen kaikkea vaakasuoraan puskevalta vesisateelta. Onkalo oli yllättävän kuiva ja lämmin, liekö siksi Phoe sen valinnut asuinsijakseen.

Mies oli pinonnut lihat tulipaikan vierelle. Nau päästettiin omien jalkojensa varaan ja itse feeniks päätti loikata patjoilleen. Ohimennen hän kuitenkin sytytti käden heilautuksella iloisen räiskyvän tulen tulipaikalle. "No mitäs sanot? Ei ihan kodiksi haukuttava, mutta... " Phoenix aloitti virnistäen tajuten vain ettei itsekään osannut lopettaa lausettaan. Hän potkaisi saappaat jalastaan heittäytyessään patja kasaan. Ei selvästikkään aikonut osallistua ruoan valmistelu vaiheeseen, ei kyllä olisi osannutkaan ei sen puoleen. Vasta kun Nau ohjeistaisi ja käskisi miehestä olisi mitään hyötyä. "Nakkaatko sen pullonkin tänne?" Mies pyysi ummistaneena silmänsä ja maatessaan kädet mukavasti niskan takana, "Tai oikeastaan, raahaatko sen upean perseesikin tänne? Ei kai sillä syömisellä vielä kovin kiire ole..."
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 30 Syys 2013, 13:22

K16

Phoenix hoisi nopeasti ja kätevästi pystyyn nuotion, jonka turvassa Kippara ja Räme voivat köllötellä; kumpikin jäi leppoisan oloisesti kallionkyljen ja nuotion loimotuksen väliin. Räme katseli tyytyväisenä häntäänsä heilutellen Feenixin puuhia, ja tämän lopulta napatessa sen emännän kyytiinsä, koira möllähti rennosti makuulle ponitoverinsa lähelle.
Nau sai ihastuttavan kyydityksen ylös; Phoenixin intensiivisen katseen kera.
Ensimmäinen sana joka Naulle tästä Phoenixin luolasta tuli mieleen, oli herttainen. Hän ei tiennyt, johtuiko se luolasen kömpelöstä ja poikamiesmäisestä sisustuksesta - jos sisusutuksesta voi puhua- vai kenties siitä, että lämmitti mukavasti ja herttaisesti sydänalaa, että mies esitteli hänelle tämän kortteerinsa. Hän seisoi siinä keskellä lattiaa, pöllämystyneenä, räpytellen vihreitä silmiään saadakseen ne tottumaan hämärään paremmin. Hän hätkähti Phoenixin iskiessä tulisijaan lieskat.
" Sinä ehkä toivoisit minun sanovan jotain muuta, mutta minun mielestäni tämä on herttainen." Nau sanoi hymyillen, herttaisesti tietenkin, heittäen samalla Phoenixille viskipullon ilman halki. " Minulla on sudennälkä. Joten laitan ensin lihat tulelle." Nau sanoi vastaukseksi Phoenixin kutsuun, astui tulen lähelle, ja sen sijaan että olisi tarttunut lihoihin, hän alkoikin ujuttaa paksua turkisliiviä yltään. Sen lennettyä nurkkaan hän irrottautui keimaillen niin villapaidastaan, nahkaliivistään kuin nahkaisista housuistaan ja saappaistaankin, kunnes seisoi täysin alastonna liekkien kuumottavassa loimussa, hivellen kiusoittelevasti uhkeaa vartaloaan ja iskien Phoenixille silmää. " No niin, heitäthän muruseni sen viskin takaisin, tarvitsen sitä lihoihin." Nau sanoi kehräävästi." Kummallekin jotain; minulle ruoka tulemaan ja sinulle iloa silmään." Naisen nauru oli kutsuva ja siitä tihkui läpi erotiikka ja keveä kiihotus.
Saman tien luolan oviaukosta tulvahti sisään heleää, kultaista valoa, ja sen myötä kaunista musiikkia, kuin solinaa.
Nau kääntyi ällistynenä katsomaan.
Oviaukosta leijui kolme pientä kuplaa, joiden pinnassa näytti tanssivan kultahileitä. Solina vaimeni ja pallot jäivät alalleen leijumaan. Niillä näytti olevan kantamuksenaan jotain..aivan kuin jokin juuri. Valon loisteen himmetessä edelleen Nau saattoi havaita, että ne eivät olleet oikeastaan kuplia, vaan kolme pientä vaaleanpunakultaista keijua, joilla kaikilla oli kutaisina loistavat hiukset. Keijut hymyilivät kaikki yhtaikaa, ja hymystä syntyi ennemminkin tunne, kuin näköhavainto. Tunne levisi, ja alastonna liekkien loimussa seisova Nau saattoi tunnistaa sen; se oli intohimoa; puhdasta ja kaunista intohimoa. Hetki oli kuin pysähtynyt keskelle aikaa. Keijut siirtyivät hitaasti ja lempeästi ilman halki kantamuksineen, lähemmäs Phoenixia. Ne jäivät paikoilleen ilmaan tämän eteen. " Tässä, ota tämä juuri." Laulahti keskimmäinen keijuista feeniksille. Keijut heittivät kaikki yhdessä ruskean juurenpalan miehelle, solisevan laulun yltyessä niiden ympärillä samalla. " Me olemme intohimon keijuja." Sanottiin.
" Näin puhtaana kuin teidän välissänne, me emme sitä kovin usein löydä, emmekä halua tälläisen aarteen tuhoutuvan. Joten ota, Feenix, tämä juuri, ja käytä sitä, kun aika tulee, jottei intohimon lähteesi katoaisi ja veisi liian suurta osaa mennessään. Kun aika tulee, keitä tämä, ja tee juoma. Se ei ole intohimon sytyttämistä varten, vaan sen säilyttämistä. Tiedät kyllä, kun aika on." Nämä sanat laulettuaan keijut niiasivat kaikki yhtaikaa, sulokkaasti, kiersivät kultahippuja tiputellen nopean kierroksen sekä Phoenixin että Naun pään ympäri, ja solisivat ulos kylmään syksyyn, jonnekin sinne, mistä keijut tulevat.

/ Lääkkeeksi ;) /
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 03 Loka 2013, 13:57

Rommipullo nakattiin kyllä Phoenixille, mutta nainen itse halusi mieluummin valmistella ruoan ensin. Punahiuksinen mies kohotti pullon huulilleen ja kulautti pitkän huikan rommia. Phoe oli heittää jotain kommenttia toisen kieltäytymiselle nyt kun oli saanut juotua, mutta hän kerkesi vain avata suunsa kun Nau alkoikin sitten hitaasti ja kovin kiihottavasti riisutua ulos vaatteistaan. Yllättäen miehellä ei ollutkaan enää mitään valitettavaa vaan tuo kohottautui hieman mukavampaan asentoon pedillään ja nautti naisen järjestämästä esityksestä. Saisi kyllä pitää kiirettä niiden lihojen kanssa! kiimaiseksi käyvä Phoenix ajatteli hivellen toisen hyvin muodokasta kehoa silmillään.
Kun Nau oli juuri ja juuri ehtinyt lopettaa hänen yksityisen tanssi esityksensä yllättäen luolaan leijui sisään valopalloja. Phoenix oli vähällä silkasta turhautumisesta yrittää kärventää moiset häiriköitsijät, kun tunsi sisällään mielenkiintoisen tunteen. Se ikäänkuin säteili, oletettavasti noista palloista. Phoe katsoi häneen eteensä kohta ilmestyviä keijuja aika tuimasti alta kulmiensa, eikä hymyillyt enää. Häiriköitä nuo kyllä silti olivat.
Juuri? Intohimon keijuja? Siinäkö se?! Tämänkö takia häntä oli pitänyt häiritä?
"Kiitos?" Phoenix totesi nousevalla nuotilla noiden keijujen ojentaessa hänelle lahjaansa. Keijut eivät paljon muuta kummallista enää käyneet virkomaan, oli varmaan kiire mennä häiritsemään joitakuita toisia, ja kultahippu sateen jälkeen katosivatkin tiehensä. Phoenixin kiihotus oli tiessään.
Miehen katse kävi laiskasti läpi luolaa tapahtuman jäljiltä. Maahan oli tosiaan nakeltua pieniä muodostumia arvometallia, Phoenixille melko arvotonta, joten siitäkään mies ei osannut innostua. Juuren hän nakkasi lipaston päälle, miettimättä asiaa sen kummemmin. Mitä väliä sillä nyt muka oli? Eihän hän koskaan sairastu saati muutakaan, joten ihan turha juuri. Mitä hänelle nyt muka voisikaan koskaan käydä että hän kadottaisi intohimonsa...
"Kuulitko?" Phoe kysäisi nousten pediltä ja astellen Naun luokse rommipullo mukanaan, "Meidän välillä on kuulema silkkaa intohimoa." Mies kietoi kätensä Naun ympäri, painaen tuon lämminta vatsaa vasten viileällä rommipullolla, vapaalla kädellään puristaen neidon rintaa ja sitten suukottaen tuota kaulalle. Phoenix ei ollut onneksi lannistuvaa sorttia.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 03 Loka 2013, 15:29

K18

Nau puisti päätään ja messinkiset korvarenkaat helähtivät. " Minä en kuullut muuta, kuin että ne olivat jotakin intohimon keijuja. Loppu oli kai tarkoitettu vähän ylevämmille olennoille, kuin tavalliselle ihmiselle." Nau virnisteli, painautuen sitten mieltyneesti miehen syliin." Olen kuitenkin samaa mieltä niiden kanssa, että sitä intohimoa on." Hän sihahti kylmän lasipullon osuessa iholleen ja phoenixin lämpimän käden ja huulten hyväillessä häntä.
"Käyvätkö moiset keijukaiset useinkin luonasi kylässä? Ihan tulivat kuin kotiinsa." Nau puhui lempeästi, etsien juomapullon miehen käsistä samalla kun työnsi alastoman vartalonsa vaativammin tätä vasten. Hän kohotti pullon huulilleen, joi ahnaasti, ja etsi Phoen huulet painaen niille kiihkeän, viskinmakuisen suudelman. Nau tunsi miten himo alkoi nousta todenteolla ja huumata hänen päänsä. Naisen vapaa käsi hakeutui Phoen vyötärölle ja tavoitti miehen kalun. Outo hervottomuus valtasi hänen jäsenensä, ja ellei Nau olisi jo valmiiksi nojautunut miestä vasten, hänen jalkansa olisivat varmaankin pettäneet hänet. Naun huulilta lähti vinkaisu, kun hänen silmänsä kohtasivat Phoen omat. " Antaa sen ruuan odottaa." Nau sanoi käheästi, pyörähtäen sensuellisti miehen vartaloa hipoen tämän taakse. Hän meni patjakasalle nelin kontin, takapuoli erinomaisesti tarjolla ja selkä nautinnosta notkolla. " Nyt heti Phoenix." Nau pyysi, ja hänen huohotuksensa oli jo raskas.
Naun oli vallannut voimakas kiima. Hän oli kyllä usein ajatellut Phoenixia, haaveillut miehestä ja tämän vartalosta, sylistä ja kosketuksesta. Että oliko tämä sitten sen kaiken fantasioinnin tulosta, eikä hän nyt kokenut voivansa odottaa enää yhtään enempää saadakseen täyttymyksensä.
Olihan Nau seikkaillut runsaasti miesten kanssa lakanoiden välissä, välistä useammankin kanssa yhtaikaa, mutta mikään tai kukaan ei ollut kyennyt antamaan hänelle lähellekään sitä, mitä hän sai Phoenixin kanssa kokea. Phoenixin jälkeen ei mikään oikein ollut tuntunut miltään kenenkään muun kanssa.
Lörri
 

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron