Yersinia pestis / Nipustin ja Phoenix.

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lörri » 16 Loka 2013, 10:35

Phoenixin hymy...mikään muu ei olllut juuri tällä hetkellä niin tärkeää, Nau ei tarvitsisi mitään muuta, hän voisi elää tämän miehen hymystä.
Sitten tilanne muuttui. Naun elämään heräävä pää ei pysynyt perässä mitä tapahtui, mutta mies nousi kiivaasti ylös; Phoe oli todella vihainen ja sanoi jotain. Nau nousi istumaan ja heitti huovan yltään. " Mitä nyt?!" Hän kysyi, ollen aivan pihalla tilanteesta. Phoenix ei vastannut. Nau kerkesi huomata, että hänellä oli yllään omat vaattensa, ilmeisesti mies oli jossain vaiheessa pukenut ne hänen ylleen. Sen enempää hän ei kerinnytkään, kun raivoa uhkuva, puhumaton feenix koppasi hänet kantamuksekseen. Seuraavaksi Nau ymmärsi että hänet nostettiin Kipparan selkään, ja poni karautti laukkaan niin että hänen täytyi takertua sen harjaan kiinni jottei olisi pudonnut. Kaikki kävi hyvin nopeasti, eikä yhä heikkokuntoinen nainen mahtanut mitään, hän oli kuin tahdoton rätti. Naulla oli hyvin epätodellinen olo. Ote tästä maailmasta oli vielä niin hatara, että hänellä oli vaikeuksia ymmärtää, oliko tämä kaikki kuumeista harhaa vai sittenkin aivan todellisia tapahtumia.
Ponin kiitäessä metsätietä ihmisten kaupunkiin päin, Nau vain roikkui sen kyydissä, sillä se oli ainut minkä hän ymmärsi tehdä.

Räme oli loikkinut vihaisen feenixin ympärillä tämän viskatessa emäntänsä Kipparan selkään, ja haukkunut kiivaasti, hämmentyneenä. Koira oli ymmällään tilanteesta, eikä käsittänyt mitä tapahtui. Se ei asettunut poikkiteloin Phoenixin tielle, koska oli ymmärtänyt tämän auttaneen emäntäänsä, ja mies oli huolehtinut siitä ja Kipparasta monta päivää, mutta viha jota Phoenix nyt tunsi Nauta kohtaan sai hurtan hyvin hämmilleen. Lopulta se seisahtui, katsoi Phoenixia ja haukahti terävästi. Sitten seotti suuntiman metsän siimekseen katoavan Kipparan perään, kiihdytti hurjaan vauhtiin ja katosi itsekin paikalta.

/ The End /
Lörri
 

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron