Loput eivät voi olla onnellisia kaikille


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 797

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Ti Maalis 25, 2014 12:27

Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Sunnuntai. Pyhä päivä. Tuntui jotenkin hassulta tavata demoni sellaisena päivänä, joka kirkon mukaan tulisi pyhittää. Azure ei ollut aikaisemmin kiinnittänyt minkäänlaista huomiota kyseiselle asialle, ja nytkin se vain käväisi hänen sokean mielessään. Hän oli vain liian tottunut jokaviikkoiseen tapahtumaan, eikä jaksanut välittää siitä olivatko hänen puuhansa epäpyhiä vai eivät. Kuulosti julmalta, mutta sen kiltimmin sitä ei oikein voinut muotoilla.

Tapansa mukaan sokea tyttö odotti aikansa majatalohuoneessa, varmistaen täten Shilohin ehtivän lähteä omille asioilleen, ennen kuin itse uskaltautuisi ulos. Hänellä oli syynsä, miksei tahtonut enkelin tietävän kenen luona hän vierailikaan. Tai että hän vieraili missään laisinkaan. Sokea rapsutti koiraansa tyytyväisenä, Pan oli jopa oppinut sietämään Sethosia suhteellisen hyvin, ja se oli varmaan enintä mitä siltä saattoi pyytää.

Aikansa odoteltuaan vaaleaverikkö nousi ylös, otti mukaan sauvansa ja hauvansa, ja poistui huoneesta. Majatalon emäntä ei ollut juuri sillä hetkellä paikalla, mutta se ei sokean mieltä painanut. Oikeastaan mikään ei painanut hänen mieltään sillä hetkellä. Hän vain odotti innolla juttutuokiota, joka sisältäisi enemmän tai vähemmän järkeviä ja syvällisiä asioita. Kaduilla käveleviä ihmisiä parhaansa mukaan varoen neito lähti tekemään tietä läpi kaupungin, kohti portteja ja metsän reunoja.

--

Jos Azure olisi nähnyt, olisi päivä ollut harmaan pilvinen. Mutta mitä hän ei nähnyt, saattoi hän tuntea. Ilma oli kostea. Tyttö hengitti sisään ja ulos metsän aina vain vahvistuvaa tuoksua, ja rauhallinen hymy levisi tuon kasvoille hänen ajatellessaan Yksinäistä demoniaan. Ilmeisesti kyseinen mies ei ollut kovinkaan kaukana, vaan tyttö saattoi kuulla tuon, ja Pan kääntyi vaistomaisesti haukahtamaan unipaimenelle. Ei kovin vihaisesti, muttei niin ystävällisestikään. Azure hymyili hieman leveämmin, kiirehtien loppumatkan hieman aiempaa nopeammin.

"Odotitko kovinkin kauan?" Oli tytön ensimmäinen kysymys. Ensimmäinen kysymys, jonka hän yleensäkään kysyi.

//Aksuuuuuuuuuuuu//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 25, 2014 8:23

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Shiloh, Sethos


Sunnuntaisin Shiloh lähti tapansa mukaan vierailemaan kirkolla, sekä kodittomien luona. Tätä oli jatkunut jo iäisyydet, aina siitä asti, kun enkeli ensimmäisen sunnuntainsa Cryptissä viettänyt. Tänään Shiloh aikoi kuitenkin tehdä poikkeuksen. Olihan poikkeuksia sattunut vuosikymmenien varrella muutama muukin, mutta lähiaikoina enkeli oli noudattanut rutiiniaan täsmällisesti. Tänäänkin Shiloh kävi hyvästelemään seuranaan asustavan sokean, ennen kuin suuntasi pois majatalosta, lähteäkseen muka kirkkoon. Mutta tällä kertaa siivekkään matka pysähtyi muutaman talon jälkeen nurkan taakse, josta sinisilmä saattoi tarkkailla majatalon ovea.
Tietenkin Shiloh antoi Azuren liikkua vapaasti ja miten halusi, mutta enkelin kuultua tytön alkaneen rutiininomaisesti poistumaan majatalolta sunnuntaisin enkelin lähdön jälkeen, oli Shilohin mielenkiinto herännyt. Oli hän kerran kuukausien aikana yrittänyt kysellä Azurelta missä tuo kävi ja mitä oli tehnyt sinä sunnuntaina, mutta eipä enkeli varsinaisesti mitään kunnon vastausta ollut saanut. Koska Shiloh ei halunnut painostaa saatikka vaikuttaa ahdistavalta, oli enkeli antanut asian olla, vaikka se hänen mieltään olikin jäänyt painamaan. Aina sunnuntai retkiensä jälkeen Azuresta lähti outo... tunne. Enkeli aisti sen, mutta ei osannut sanoa, mikä se varsinaisesti oli. Se kuitenkin tuntui väärältä.
Niinpä nyt, tänä sunnuntaina, Shiloh viimein päätti tehdä röyhkeästi ja kirjaimellisesti varjostaa sokeaa, minne ikinä tuo olikaan menossa. Joten, kun Azure lähti liikkeelle, lähti Shiloh turvallisen välimatkan päässä seuraamaan sokeaa. Enkeli pysytteli tuulen alapuolella ja tarpeeksi kaukana, ettei Azuren koirakaan häntä huomaisi. Tästä johtuen sokea vähän väliä katosi enkelin näköpiiristä, mutta yllättävän hyvin sinisilmäinen pysyi sokean perässä....

--

Samaan aikaan toisaalla unidemoni oli jälleen istuskelemassa samassa paikassa metsänreunalla, missä hän oli jo monien kuukausien ajan tavannut sokeaa ystäväänsä. Sethos oli jo oppinut kutsumaan Azurea ystäväkseen, vaikkei sitä varsinaisesti tuonut ilmi puheissaan sokealle. Ehkä Azure oli demonille paljon enemmänkin kuin ystävä, mutta moisesta demoni ei todellakaan uskaltanut puhua ihmiselle. Ihmiselle, rodun edustajalle, jota demoni oli vannonut vihaavansa koko loppuelämänsä, mutta tässä sitä nyt oltiin. Joka sunnuntai, tapaamassa yhtä neitoa, joka sattui olemaan ihminen. Azure oli todellakin muuttanut demonin suhtautumisen ihmisiä kohtaan... tai sitten vain ihmistä kohtaan. Ei Sethos kyllä muista ihmisistä välittänyt ja yhä halveksui noita elämänmuotoina, jos Azurea nyt ei laskettu. Kaiken lisäksi demoni koitti pitää ihmisvihansa mahdollisimman minimissä sokean seurassa, ei hän halunnut suututtaa tyttöä haukkumalla tuon kansaa.

Hupulliseen viittaan jälleen sonnustautunut demoni nojaili puunrunkoa vasten, heitellessään matkallaan keräämiä pikkukiviä suurempaa kivenmurikkaa vasten, joka edessään oli muutaman metrin päässä. Näin hän antoi suhteellisen huomaamattoman, mutta silti kuuluvan äänen itsestään, jotta sokea ystävänsä löytäisi. Ei ollut kovin turvallista demonille huudella Azuren nimeä saatikka pahemmin puhua ääneen itsekseen metsänreunalla, lähellä ihmisten kaupunkia. Tästä kulki kuitenkin ohi ihmisiä silloin tällöin, vaikka suurin osa käyttikin metsästä ulos tulevaa tietä, joka ei onneksi edes näkynyt heidän tapaamispaikalleen.
Odoteltuaan aikansa, demoni näki viimein Azuren lähestyvän piskinsä kanssa. Demoni oli oppinut sietämään myös nelijalkaista kolmatta pyörää, mutta ei voinut vieläkään sanoa pitävänsä siitä. Mutta heidän oli vain opittava elämään yhteisymmärryksessä. Pieni, nopea hymy vieraili muuten niin alituisenapaattisilla kasvoilla, Azuren käydessä kysymään vakiokysymyksensä.
"Aika on minulle yhä kovin vähäpätöinen ja suhteellinen käsite" Demoni tokaisi katsellessaan tummanpilvistä taivasta "Joten en, ainakaan omasta mielestäni..."
Painajaispaimen kävi nousemaan ylös maasta polvet paukkuen, Azurelle vastattuaan. Sää oli kovin synkeähkö, mutta jokin muu alkoi nyt painaa Sethosin mieltä... Tuntui... oudolta. Painostavalta. Ketään ei kyllä näkynyt lähimaillakaan, mutta silti Sethos olisi voinut vannoa, että joku lähestyi. Ei painostavuus voinut ukkonenkaan olla, eihän...?
"Kuinka olet voinut...?" Unipaimen kävi kuitenkin kysymään sokealta, kääntäessään katseensa tuon puoleen, silti pitäen silmällä selustaa.


// Dannaaaaaa. "Mul voi kestää vastailla en ehkä pääse hahmoihin sisään niin nopeeta" lol heti kun alko kirjottaan niin eiköhän sieltä tullu tekstiä. en vielä heittänyt Shilohia pilaamaan rakastavaisten treff-- eikun siis ystävien tapaamista. Ja sori jos jossain lukee Shiloh Sethosin tilalla vice versa, meinaa mennä Ässä pojat sekasin >: //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 797

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Ma Kesä 30, 2014 8:05

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Azure kuuli miehen nousevan ylös ja vastaavan hänelle suurinpiirtein samalla tavalla kuin joka kerta. Aika oli yhä edelleenkin suhteellinen käsite. Tyttö naurahti huvittuneena ja nyökkäsi pienesti, hymyillen iloisesti. "Näin minä arvelinkin, kaikki on siis yhtä hyvin - tai huonosti - kuin aina ennenkin?" Sokea värähti hitusen kylmän tuulenpuuskan pyyhkäistessä heidän ylitseen, ja pyyhkäisi kasvoilleen lennähtäneet lähes valkeat kiharat olkainsa taa.

Vaaleaverikkö oli autuaan tietämätön Sethosin tuntemasta painostavasta voimasta, mutta tunsi kuitenkin jotain ilmassa. Nimittäin sadetta. Aivan vielä ei vettä ripotellut, mutta siihenkään ei varmaankaan ollut enää kovin kauan aikaa. "Tänään taitaa sataa, ellen aivan väärässä ole?" hän ennemminkin totesi kuin kysyi. Hänen vaistonsa oli yleensä oikeassa, kun säästä oli kyse. Liekö jotain sokean ihmisen etuuksia tai jotain vastaavaa, häntä ei oikeastaan kiinnostanut. Niin vain oli.

Demoni kysyi hänen kuulumisiaan, ja sai neidon kohauttamaan siroja olkapäitään. "En mitenkään sen kummemmin, puuhaa on riittänyt tällekin viikolle, mutta mitään muuten uutta ja merkittävää ei ole tapahtunut. Kuinkas itse?" Naisen ikää lähestyvä neitokainen vastasi, vaikka osasi melkein taas aavistaa vastauksen. Mitä todennäköisimmin Sethos oli taas istunut joko metsässä, kadunkulmassa tai katoilla, tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Hän pystyi laskemaan yhden käden sormilla ne kerrat, jolloin miehen viikkoon oli oikeasti kuulunut jotain sen kummempaa tapahtumaa.

Ei hän valittanut kuitenkaan, alunperinhän nämä tapaamiset oli aloitettu lähinnä sen takia, että Azure halusi tarjota jotain seuraa demonille, ettei tuon tarvitsisi aina vain olla aivan yksin. Sethos vaikutti kyllä henkilöltä, joka arvosti enemmän omaansa kuin muiden seuraa, mutta Azure oli kuitenkin melko varma, että jonkinlainen juttuseura teki hyvää tuollekin. Sitä paitsi, oli hänestäkin mukavaa päästä aina välillä ulos kaupungista.

//Kesto. Pituus. Häpeä. Anteeksi. Niin paljon. Mutta miten niin nää on rakastavaisten treffit? Eihän tässä ole yhtään mitään? .>> ... Yeah, right.
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Heinä 10, 2014 1:31

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Demoni kävi huvittuneena hymähtämään Azuren sanoille.
"Hyvin huonosti, kyllä. Ei mitään uutta" Sethos hymisi seuraillessaan sokeaa. Tuntui yhä hassulta, ettei Azure voinut nähdä häntä. Ehkä se olisi vain hyvä, harva kun hänen seuraansa hankkiutui nähdessään pärstäkertoimen, puhumattakaan sitten demonimuodosta.
Katseensa kohosi kuitenkin taivaan puoleen, Azuren kysellessä - tai todetessa - sateesta. Taivas oli tummien pilvien peitossa ja koleahko tuuli enteili kyllä sadetta. Joten ei Azure kovin väärässä ollut.
"Ehkäpä. Toivottavasti ei kuitenkaan paljon... En halua että kastut matkalla takaisin kaupunkiin" Sethos ei niinkään välittänyt omasta kastumisestaan, mutta Azure taas saattaisi vilustua mikäli pahastikin kastui kylmässä säässä. Tai niin Sethos oli ymmärtänyt, ihmisethän vilustuivat suhteellisen helposti?
Oli kuitenkin huojentavaa kuulla, ettei mitään pahaa ollut sattunut. Tai ainakaan Azure ei siitä kertonut, puhui vain, kuinka puuhaa oli riittänyt. Olihan se hyvä että jotain tekemistä oli, toimettomuus oli turhauttavaa pidemmän päälle.
"Ei mitään uutta. Sitä samaa vanhaa... Näin tosin kuinka kissa tappoi hiiren kadulla, lasketaanko se uudeksi ja jännäksi?" Demoni kävi naurahtamaan pienesti kertoessaan omasta viikostaan, joka toden totta ei ollut sisältänyt mitään sen suurempaa muutosta... ehkä hänenkin oli aika keksiä jotain tekemistä arkipäiviksi.

"Olen tässä miettinyt tosin...." Sethos aloitti, jättäen lauseensa kuitenkin kesken ja hiljeten haudanhiljaiseksi. Demoni oli aikeissa ehdottaa, että Azure harkitsisi hänen mukaansa lähtemistä joku kerta. Ei nyt, eikä seuraavalla, mutta joskus. Tyttö vaikutti mukavalta ja luotettavalta, eikä Azurella - näin Sethosin mielestä - ollut kovin vakavaa syytä pysyä ihmisten kaupungissakaan, joten miksei tyttö olisi lähtenyt hänen mukaansa? Tietenkin Demoni olisi pitänyt sokeasta huolen ja varmistanut, ettei mitään pahaa tuolle olisi tapahtunut. Olihan se aika suuri kynnys ihmiselle lähteä demonin mukaan haltioiden piilopaikkaan...
Sanat olivat pysähtyneet siihen, kun Sethos oli nähnyt lähestyvän hahmon. Vaaleahiuksisen miehen, josta tuntui suorastaan kumpuavan tuo ahdistava, painostava ja ennen kaikkea poltteleva tunne. Oliko tuo mies sitten pyhä...?

Shiloh oli seurannut Azurea aina metsän reunalle, viimein nähden, kenen seuraan sokea oli päätynyt. Vaikka tuo epäpyhä olento olikin illuusiossaan, saattoi Shiloh nähdä noin alhaisen demonin tosimuodon helposti. Se oli ruma, hirvittävä ja vastenmielinen. Kuinka Azure edes tuon seuraan oli eksynyt? Ja miksi? Miksi heidän tapaamisensa näytti niin... rauhalliselta? Oliko Azure tiedoton siitä, minkä seurassa oli? Se sen täytyi olla. Ei Azure muuten moisen hirviön kanssa olisi missään tekemisissä! Tai kenties tuo demoni pakotti tytön käymään luonaan? Ehkä heillä oli jokin sopimus? Sopimus, josta Azure ei tulisi hyötymään mitään, vaan demoni petkuttaisi tietämätöntä! Sellaista Shiloh ei voinut sallia!
Niinpä Shiloh oli päättänyt lähestyä kaksikkoa. Vakavana, näyttämättä minkäänlaisia ystävällisiä eleitä. Sininen katse oli nauliintunut demoniin, enkelin kävellessä lähemmäksi.
"Azure, mitä sinä täällä teet?" Oli ensimmäinen kysymys, jonka Shiloh esitti, päästyään tarpeeksi lähelle. Samaan aikaan Sethos oli noussut ylös ja ottanut pari varovaa askelta kauemmaksi. Ei hän halunnut ottaa mitään riskejä siipiveikkojen kanssa, ei hän ollut eläessään törmännyt pyhiin olentoihin, enkeleistä puhumattakaan! Mutta tuo mies ilmeisesti tunsi Azuren... Olivatko he sitten läheisiäkin, sitä Sethos ei tiennyt. Mutta demoni ei voinut olla päässään naureskelematta sitä, kuinka ironista oli, että sokealla oli ystävänään demoni ja enkeli....


// EI MITÄÄN HÄVETTÄVÄÄ HYSSSSs. Anteeksi myös pienoinen kesto, ota tästä vähän kakkaa >: Ei mitään Treffejä havaittavissa //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 797

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti To Heinä 10, 2014 3:40

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Tyttö pudisti päätään tomerasti toisen todetessa, ettei halunnut hänen kastuvan. Ei häntä pieni kastuminen haittaisi, ei sitten laisinkaan, mieluummin hän kastuisi kuin lähtisi takaisin ennen aikojaan. Sethos kertoi hieman tarkemmin omasta viikostaan, eikä vaaleaverikkö voinut olla nauramatta pienoisesti tuon kysyessä, oliko kissa tappamassa hiirtä jotain "uutta ja jännää". Hän tiesi aiheen olevan täysin väärä nauramiselle, mutta jostain syystä demonin sananvalinnat saivat hänessä aikaan moisen reaktion. Tämänkin jälkeen pieni onnellisuudesta kielivä hymy säilyi hänen huulillaan. Azure tunsi sen tutun, lämpimän tunteen sisällään, ja hymähti hiljaa.

Hän käänsi päänsä (toivottavasti) demonin suuntaan tuon alkaessa kysymyksensä. Azure odotti kärsivällisesti jatkoa, mutta kun sitä ei kuulunut, hän alkoi hieman huolestua. "Olet miettinyt mitä..?" Sokea tiedusteli varovaisesti, mutta hiljeni itsekin pian kuullessaan lähestyviä askelia. Tyhjä katse seurasi niiden suuntaan, luonnollisesti, hän ei nähnyt tulijaa, mutta keskitti muut - vielä toimivat - aistinsa saadakseen selville kuka tuo oli ja mitä tuo tahtoi.
Tytön ilme valahti hetkessä kauhistuneeksi kuullessaan kovin tutun äänen kysyvän, mitä hän teki täällä. Hänen muutenkin vaaleat kasvonsa kalpenivat entisestään hänen yrittäessään keksiä jonkinlaista vastausta Shilohin kysymykseen. Sokea ei tiennyt lainkaan mitä sanoa. Oliko enkeli seurannut häntä tänne asti? Kuinka kauan tuo oli tiennyt? Hänen päässään pyöri nyt niin monia kysymyksiä.

Hän ei ollut koskaan kuullut miestä tuollaisena. Tai jos olikin, ei hän muistanut tilannetta.

Azure avasi suunsa, muttei saanut ulos sanaakaan, vaan katsoi neuvottomana kohti demonia vierellään, ennen kuin kääntyi kokonaan enkelin suuntaan. "Minä... Shiloh, minä en..." Ei enää Shiloh-herra, vain pelkkä Shiloh. Hän puhui hiljaisella äänellä, eikä ollut itsekään kuulla sanojaan. Yhtä aikaa loukkaantunut ja hämmentynyt neito yritti saada aatoksensa kulkemaan, ja puristi valkeaa esiliinaa käsissään. Miksi tämän piti tapahtua hänelle? "Minä tulin... Miksi sinä olet täällä?" Tällä kertaa hänen äänessään oli kuultavissa sävähdys kipakkuutta osoittaessaan vastakysymyksensä enkelille. Hän saattoi kuulostaa muulta, mutta todellisuudessa häntä pelotti mitä tulisi tapahtumaan.

//Ei mitään, ei mitään .> miten niin ite vastaan melkein neljältä aamuyöstä, pfft. Eip. Eip. Ei oo treffit. Nei oo treffit ennen kun saadaan Shiloh mukaan.//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Heinä 14, 2014 5:42

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Azure meni tilanteesta selvästi lukkoon, eikä tiennyt, mitä sanoa tai tehdä. Tyttö oli kuin varas, joka oli jäänyt kiinni itse teosta. Sethos pysyi yhä hiiren hiljaa eikä sanonut mitään, demonin ollessa valmiina pötkimään pakoon jos tarve olisi! Toisaalta.... ei, ei hän voinut paeta. Ei nyt. Jos hän lähtisi, ties mitä tuo syntisiä metsästävä siipiveikko tekisi Azurelle, joka sattui kaveeraamaan demonin kanssa. Enkelit eivät - Sethosin kuuleman mukaan - olleet kovin armollisia, varsinkaan noin voimakkaat. Tuo sinisilmäinen sanansaattaja suorastaan uhkui pyhää energiaa ja raivoa, jonka vain demoni pystyi aistimaan. Enkeli ei todellakaan antanut minkäänlaista armoa auransa kanssa demonille, joka moisille oli niin kovin herkkä.
Shiloh tuijotti pistävästi demonia, joka selvästi näytti siltä, että lähtisi hetkenä minä hyvänsä pinkomaan pakoon. Enkeli oli kuitenkin valmis lähtemään perään. Syyttömät eivät juosseet ja mikäli tuo pirulainen pakoon lähtisi, sinetöisi se kohtalonsa.

"aistin jotain. Joten tulin paikalle" Enkeli vastasi valheellisesti Azuren kysellessä, miksi hän sattui paikalle. Ehkä kaksikko jo arvasikin enkelin valehtelevan, sillä jos tuo todella olisi aistinut Sethosin kaupungilta asti, olisi tuo jo ajat sitten sattunut paikalle. Ei, enkeli ei aistinut mitään niin kaukaa... tuon oli täytynyt seurata Azurea.
"Mene kotiin. Puhumme myöhemmin" Enkeli jatkoi irrottamatta katsettaan demonista "Minulla ja tuolla on asioita selvitettävänä".


//Uuhuhuhuhu, kohta alkaa turpamylly. Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia pitkiä sooloilu viestejä mutta koitan pitää ne mahdollisimman minimissä sitten kun miehet alkaa toisiaan turpaan vetää .3. Ja neljältä aamuyöllä on täydellinen aika vastailla! //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 797

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti To Heinä 24, 2014 11:46

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Shiloh kertoi aistineensa jotain, ja saapuneensa paikalle. Azure ei tiennyt, pitikö tämä paikkaansa, eikä siksi viitsinyt huomioida asiaa sen enempää, vaan keskittyi sen sijaan hengittämään rauhallisesti. Hän ei oikein tiennyt miten reagoida, mutta alkoi tuntea kasvavaa syyllisyyttä sisällään. Hän tiesi mikä Shilohin kanta demoninkaltaisiin olentoihin oli, mutta ei ollut koskaan arvannut, että tuo saisi vihiä hänen seurastaan. Tai nyt kun tarkemmin ajateltiin... Miten hän olikaan saattanut olla niin naiivi? Shiloh oli enkeli, ei nyt ollut mitenkään ihmeellistä, että tällä oli joitain omituisia kykyjä. Azure oli vain ihminen, vieläpä sokea sellainen, jolla ei ollut tarpeeksi tietoa yliluonnolisemmasta. Hän ei voisi sanoa mitään.

Hänen suojelijansa käski hänet takaisin kotiin, sanoi hänellä ja Sethosilla olevan selvitettäviä asioita. Tyttö sulki silmänsä ja veti syvään henkeä, ennen kuin pudisti päätään. Hänen mieleensä hiipi väkisinkin yö, jona enkeli oli hänet pelastanut. "Mitä tapahtuu sen jälkeen kun minä lähden? Käykö hänelle samoin kuin niille maantierosvoille? Sethos ei ole yrittänytkään satuttaa minua!" Sokea neitokainen tiesi maininneensa aiheen, jonka oli tähän saakka pitänyt salassa Sethosilta, mutta juuri nyt hän ei jaksanut välittää. Hän ei halunnut miesten satuttavan toisiaan. Vaaleaverikkö mietti mahdollisuuksia, ja puristi pienet kätensä nyrkkiin. Hän välitti syvästi molemmista, sekä enkelistä ja demonista, mutta tunsi itsensä kyvyttömäksi vaikuttamaan tilanteeseen.

//Turpamylly, woot woot. Ja ei haittaa pitkät sooloiluviestit, ihan vapaasti vaan .> plus jos tarve vaatii se saat luvan jonkinasteiseen hittailuun yms, .w.//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Heinä 25, 2014 2:37

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Enkeli kävi kurtistamaan kulmiaan muuten niin rauhallisilla kasvoilla, Azuren käydessä pudistamaan päätään. Tyttö ei totellut hänen käskyään, vaan päätti seistä niillä sijoillaan, enkelin ja demonin välillä. Azure ottikin puheeksi sen yön, jona siivekäs oli pelastanut sokean maantierosvoilta, vedoten kuitenkin siihen, ettei tämä demoni - nimeltään Sethos, ilmeisesti - ollut satuttanut sokeaa millään tavalla.
"Se on epäpyhä olento, jonka ei pitäisi edes olla olemassa!" Shiloh kävi ärähtämään, selvästi jo hieman kärttyisämpänä tilanteen suhteen. Aina niin rauhallinen enkeli ei näyttänyt pitävän siitä, että häntä kyseenalaistettiin. Pyhämies kävikin ottamaan nyt askeleita lähemmäksi Azurea, käyden nappaamaan tuota käsivarresta, ehkä turhankin kovakouraisesti. Siinä missä Shiloh oli ottanut askeleita lähemmäksi, oli Sethos perääntynyt, käymättä kuitenkaan luikkimaan pois paikalta. Ei hän yhäkään halunnut jättää Azurea yksin tuon hullunoloisen sinisilmän kanssa!

"Sinä palaat nyt majatalolle ja pidän huolen siitä, että saat kuulla kunniasi tästä hyv--" Pidemmälle Azuren naaman edessä vauhkoava enkeli ei ehtinytkään, kun Sethos kävi syöksymään sillä samalla sekunnilla päin enkeliä. Shilohin ote Azuresta irtosi, enkelin käydessä hyppimään kauemmaksi tummahiuksisesta miehestä, joka vauhdista kävi muuttamaan muotoaan rumaksi, epämuodostuneeksi hirviöksi.
Sethos ei todellakaan aikonut katsoa vierestä, kuina enkeli noin kovakouraisesti uhkaili sokeaa. Ja kaikki kun sanoivat enkeleiden olevan niitä kilttejä.
Siinä missä demoni muutti muotonsa, kävi Shilohkin paljastamaan todellisen olemuksensa, miehen käydessä suorastaan säteilemään pyhää energiaa entistä laajemmalle alueelle. Moinen energia sai Sethosin päästämään ilmoille korviavihlovia eläimellisiä kiljahduksia, demonin selvästi kärsiessä pyhän miehen läsnäolosta.
"Olkoon niin" Enkelin moniääninen, matala ääni kävi lopulta toteamaan pahaenteisesti, ennen kuin siivekäs lähti hyökkäämään kohden demonia kera kilpensä ja miekkansa.

Siinä ne nyt olivat. Enkeli ja demoni, ottamassa yhteen. Sethos oli selvästi alakynnessä, käyden lähinnä väistelemään ja hatarasti hyökkäämään siivekkään kimppuun, joka kilvellään sekä miekallaan sai vahinkoa aikaan hintelään hirviöön. Taistelu kahden välillä oli nopeatempoista ja raskasiskuista, Sethosin lähinnä ottaen iskuja vastaan ja Shilohin niitä tuolle suodessa. Ei siinä kauaa mennyt, kun demoni oli jo pahemmilla ruhjeilla ja vuotamassa vertaan pitkin poikin nurmea. Mitä ikinä Azure saattoikaan tehdä tai sanoa, ei se näyttänyt yhteenottoon vaikuttavan mitenkään. Kyllähän molemmat kuulivat, mitä sokea mahdollisesti halusi sanoa, mutta kumpikaan ei ottanut kuuleviin korviinsa. Sethos kuitenkin pyrki varmistamaan, ettei kaksikko missään välissä eksynyt turhan lähelle sokeaa, sillä hän ei halunnut missään nimessä satuttaa Azurea, edes ohimennen vahingossa. Tästä johtuen Sethos ei käyttänytkään kiljuntaansa, joka olisi hyvinkin saattanut hämätä enkeliä sen verran, että demoni olisi päässyt iskemään. Mutta moinen hyökkäys olisi myös ottanut Azuren korviin ja sitä Sethos ei halunnut. Tosin, moinen alkoi olla viimeinen vaihtoehto...

Nopeatempoinen ja alati liikkeessä oleva taistelu kävi pysähtymään hetkeksi, Shilohin kirjaimellisesti lyödessä Demonin kauemmaksi itsestään kilvellä. Sethos kävi lentämään kauniissa kaaressa kauemmaksi, mätkähtäen maahan muutaman metrin päähän Azuresta. Syvään huohottaen, Sethos kävi nousemaan ylös haavoista välittämättä, enkelin käydessä lähestymään hitaasti, aivan kuin tuo maskikasvoinen siivekäs olisi nauttinut toisen hitaasta tuskasta.
"Azure... peitä korvasi...." Sethos kävi henkäisemään vilkaistessaan sivusilmällä sokeaan "nyt".
Heti, kun Azure oli nähtävästi korvansa peittänyt, kävi Sethos avaamaan suunsa ja päästi ilmoille korkean, korvia raastavan ja pitkälle kantautuvan kiljaisun. Moinen yliluonnollisen korkea ääni sai Shilohin heti perääntymään ja kyyristymään, sillä enkeli ei pystynyt korviaan peittämään kuuri nyt, aseistaan pidellessä kiinni. Heti, kun Shiloh oli kyyryssä, kävi Sethos loikkaamaan ilmaan ja laskeutuessaan loi valtavan paineaallon kohden siivekästä, saaden panssaroidun enkelin kaatumaan maahan.
Sethos ei tuhlannut aikaa yhtään, vaan sillä samalla sekunnilla kun enkeli oli maahan kaatunut ja koitti pyrkiä ylös, oli valtavankokoinen painajaispaimen hyppäämään enkelin ylle. Vaikka se tekikin kipeää olla näin lähellä pyhää miestä, Sethos päätti kestää sen kivun ja tehdä lopun tästä taistelusta.

Valtava demoni kävi etukäpälillään moukaroimaan enkelin mahalleen ja iski terävät, valtavat hampaansa tuon siipien juureen. Siinä vaiheessa Shiloh alkoi huutamaan, silkasta tuskasta, unidemonin kirjaimellisesti repiessä siiven irti enkelistä, aivan siiven tyngästä. Kun toinen siipi oli irti, kävi hampaat iskeytymään toiseen, hieman ylemmäs itse siiven tyngästä, Sethosin jatkaessa toimenpidettään ja saattoi loppuun työnsä: Demoni repi enkeliltä siivet.
Shiloh huusi, koittaen päästä valtavan demonin alta pois, turhaan. Mikään ei saanut demonia poistumaan enkelin päältä, vaikka demoni tuntui kirjaimellisesti palavan tuon lähettyvillä. Sethosin tassuista kävi nousemaan pientä, lähes huomaamatonta savua, samalla kun iho kävi kärventymään enkelin koskettamisesta. Mutta korkeankipukynnyksen omaava demoni ei liikahtanutkaan sijoiltaan, nyt kun kirjaimellisesti oli päässyt niskan päälle.

Shiloh huusi. Siipien menettämine sattui. Niin egoon, kuin fyysisestikin. Tällä hetkellä ehkä enemmän fyysisesti, sillä pyhä mies kävi vuotamaan verta, joka poltteli demonia entisestään. Panssaroitu mies oli shokissa, eikä tuntunut pääsevän minnekään demonin alta. Kuinka se olikaan nöyryyttävää, olla nyt noin vähäpätöisen, pienen demonin alistamana! Moisia Shiloh ei kuitenkaan ehättänyt miettimään, kivun käydessä nousemaan sietämättömiin lukemiin.
"Olkoon niin" Sethos kävi ärisemään hampaidensa välistä, tiputtaessaan viimeisen siiven suustaan maahan enkelin viereen "Olkoon niin, todellakin" Demonin kädet olivat vasten panssaroidun enkelin selkää, pitkän hännän käydessä kouramaisella päällään tarraamaan kiinni enkelin päästä. Terävät kynnet hännän kourassa kävivät hitaasti uppoamaan maskipäisen päähän, yhden kynnen tunkeutuessa jopa sisään enkelin maskin silmäaukosta. Hitaasti, mutta varmasti tuo häntä kävi repimään enkelin päätä irti, pyhänmiehen päästäessä ilmoille tuskanparahduksia....


// Hirvee myllytys menossa niin. Sooloviesti done, Azure auta >: //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 797

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Pe Heinä 25, 2014 4:27

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Tyttö hätkähti hieman enkelin ärhäkkää vastausta, mutta yritti parhaansa mukaan olla näyttämättä sitä tuolle. Hän oli kyllästynyt kuuntelemaan ja tottelemaan muiden pyyntöjä - tai tässä tapauksessa - käskyjä! Azure ei tiennyt epäpyhästä sen enempää kuin vanhemmiltaan ja kirkolta oli kuullut, ja molempien mukaan demonit olivat paha asia. Mutta ei Sethos ollut paha ainakaan hänelle! Ja muutenkin... Tyttö oli alkanut hiljalleen kyseenalaistaa vanhempiensa opetukset yliluonnollisista olennoista.

Hän kuuli Shilohin lähestyvän, ja askeleetkin kertoivat jo, ettei tuo ollut kovinkaan tyytyväinen. Näin siis kävi kun hän ei ollut oma tottelevainen itsensä? Sokea tunsi enkelin tarttuvan hänen käsivarteensa hieman liiankin lujasti, ja vinkaisi säikähtäneenä, yrittäen repiä kättään irti tuon otteesta. "En! Mikset voisi kuunnella minua?" Platinablondi suunnilleen huusi miehen sanojen päälle, yhä edelleen taistellen tuon otetta vastaan. Kovin paljon kauempaa hänen ei kuitenkaan tarvinnut sitä enää tehdä, sillä mies lopetti kovasti uhkailulta kuulostavan puheensa ja päästi irti, lähtien vieläpä kauemmas hänestä.

Jokin, ilmeisesti Sethos, syöksähti hänen ohitseen ja pian tuon askeleet muuttuivat erilaisiksi, ja Azure saattoi vain olettaa tuon muuttaneen muotoaan. Hän tiesi kyllä demonin omaavan todellisen olomuodonkin, ja se Sethos, jonka hän tunsi, oli vain kuvajainen. Kuten myös Shiloh. Sokea käännähti järkyttyneenä kaksikkoa kohti kuullessaan demonin kirkuvan selkäpiitä karmivasti, ja tiesi jo mitä oli tapahtumassa. Hän ei tunnistanut tai aistinut ylimaallisia voimia, mutta nyt hänkin saattoi tuntea Shilohin. Ja viimeistään kun tämän moniääninen äänensä puhui, oli sokea täysin varma.

Johonkuhun tulisi sattumaan ja pahasti.

Azure aukaisi suunsa pyytääkseen miehiä lopettamaan, mutta ei ollut saada kanavoitua mitään ulos asti. Tyttö tunsi paniikin kasvavan sisällään sitä mukaa, mitä kauemmin hän kuunteli kaksikon yhteenottoa. Hän tunsi olonsa avuttomaksi, ei kyennyt edes näkemään mitä tapahtui. Ehkä se oli kuitenkin vain hyvä asia, mutta epätietoisuus ahdisti häntä. "Shiloh... Sethos... Lopettakaa!" Neidon ääni oli epätoivoa täynnä, ei hän ollut halunnut mitään tällaista. Siltikään, kumpikaan miehistä ei näyttänyt kuulevan häntä.

Hän huomasi perääntyneensä muutaman metrin kauemmas kaksikosta, ja kuuli Sethosin äänen puhuvan hänelle - käskevän häntä peittämään korvansa. Azure totteli tiedostettuaan sanojen sisällön, ja puristi kätensä korviensa päälle hätäisesti. Hetkeä myöhemmin ilman täytti korviaraastava ääni, joka mitä ilmeisemmin lähti demonista, ja tyttö ymmärsi mitä varten hänen oli pitänyt korvansa suojata. Siltikään se ei ollut ollut kovin kaunista, ja hän kuuli vanhan lammaskoiran uikahtavan jossain kauempana. Pian hän taas kuuli lisää ääniä yhteenotosta, ja yritti paikantaa niitä.

Viimeistään kuullessaan enkelin tuskanhuudot, tyttö tunsi sokeita silmiään kirvelevät kyyneleet. Hän oli luvannut itselleen, ettei aikoisi itkeä, mutta... Mitä hän voisi oikein tehdä? Azure sulki silmänsä tiukasti, yrittäen yhtä lailla sulkea ulos kaiken ympäriltään. Mutta hän ei voinut olla kuulematta enkeliä, repimisen ääniä. Sethosin sanat kuitenkin saivat hänessä aikaan jonkinlaisen reaktion. Maanviljelijän nuorin tytär laski tärisevät kätensä pois korviltaan ja käänsi päänsä kohti ääniä, oman äänensä väristessä. "Sethos!" hän kutsui unidemonia nimeltä, kuulostaen yhtä paljon järkyttyneeltä ja... No. Järkyttyneeltä. Hän toivoi saavansa demonin huomion viimein, vaikkakin hänen varsin hiljainen yrityksensä oli luokiteltavissa säälittäväksi. Hän ei ollut täysin varma kuinka kaukana muista oli, mutta otti pari haparoivaa askelta oikeaksi olettamaansa suuntaan, ojentaen kättään näitä kohti. "... Älä. Ole kiltti. Shiloh pelasti henkeni kerran, joten minä pyydän. Älä satuta häntä enää", tytön sanat hiipuivat loppua kohden kuiskaukseksi hänen yrittäessään loihtia kasvoilleen pientä hymyä. Se tuntui kuitenkin mahdottomalta, eikä yleensä niin iloisesta tytöstä näkynyt nyt enää jälkeäkään.

//Dadadaaaaa! Azure pelastaaaaa!//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Heinä 26, 2014 1:50

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Kaikista yrityksistään huolimatta, ei Shiloh saanut demonia irti itsestään. Oli se kyllä ihmekin sinällään, tämä demoni ei selvästikään välittänyt siitä kivusta ja ahdistuksesta, jonka enkeli läsnäolollaan aiheutti moisille epäpyhille olennoille. Sethosilla oli tunnetusti korkea kipukynnys ja kun tuon hirviön kerran oli suututtanut, ei se myöskään aikonut jättää mitään viimeistelemättä, sattui se häntä itseään tai ei.
Kuitenkin, demoni pysäytti itsensä vilkaisten Azuren puoleen, sokean käydessä huutamaan pedon nimeä, kovin järkyttyneen kuuloisena... Oliko se sitten ihmekään? Demonin hännän koura kävi irrottamaan otteensa enkelistä, mutta painajaispaimen ei käynyt liikahtamaan minnekään enkelin yltä. Ehkä juuri nyt oli täydellistä, ettei Azure nähnyt mitään... Verta oli kaikkialla ja enkelin siivet lepäsivät maassa revittyinä, tuon punaisen elämäneliksiirin tahrimana. Se oli... vähintäänkin karua. Heikompi olisi kenties jo käynyt oksentamaan viimeisimmän ateriansa ulos.

Raskaasti hengittäen demoni kuunteli, mitä sokealla oli sanottavana. Sethos ei edes yrittänyt pysäyttää Azurea sanoissaan tai lähtenyt puhumaan tuon päälle, ei, tuo hirviö kuunteli kiltisti mitättömän ihmisen puheet. Siinä missä demoni kuunteli, kuuli myös enkeli, joskin Shiloh oli yhä omissa maailmoissaan shokkinsa tähden ja halusi vain nousta ylös mahdollisimman pian!
Azure kävi pyytämään demonia säästämään enkelin hengen, vähän kuin kalavelkana omasta pelastamisestaan aikanaan. Palavanoranssi katse tuijotti kaikessa hiljaisuudessa sokeaan, demonin selvästi miettiessä asiaa. Hän olisi halunnut päättää enkelin elämän - tai ainakin tuhota tuon tämän muodon, jolla tässä maailmassa liikkui - ja sillä selvä. Ei tarvitsisi enää tuota pelätä. Mutta...
Hetken hiljaisuuden jälkeen Sethos kävi nousemaan siipensä menettäneen enkelin yltä, käyden linkkaamaan hitaasti sokean puoleen. Demoni kuuli Azuren toiveen ja totteli sitä, vastoin omia periaatteitaan ja petomaisia halujaan repiä ärsyke kappaleiksi. Sillä samalla sekunnilla kun demoni poistui pidättelemästä panssaroitua enkeliä, Shiloh lähti pyrikään ylös. Enkelistä ei kuitenkaan ollut seisomaan juuri nyt, joten moiset yritykset päätyivät siihen, että maskikasvoinen lankesi polvilleen pitämään tukea maahan isketystä miekasta.

".... Emme voi enää tapailla näin..." Sethos kävi lopulta avaamaan suunsa päästyään Azuren vierelle. Demoni piti kuitenkin muutaman metrin hajuraon sokeaan, sillä Sethos ei yhäkään ollut kovin sujut tämän muotonsa kanssa, eikä mielellään antanut Azuren koskea itseensä juuri nyt. Hän oli likainen verestä ja hiestä, kaiken lisäksi muotopuoli ei ollut muutenkaan kovin kaunista katseltavaa.
"... Lähde kanssani" Tämä ei todellakaan ollut se hetki, jolloin Sethos oli ajatellut moista ehdottaa, mutta juuri nyt tässä ei tuntunut olevan muuta vaihtoehtoa. Joko Azure poistuisi demonin kanssa tai jäisi enkelin luo, eikä näkisi demonia enää ikinä. Sethos ei olisi halunnut jättää Azurea tuon kyseenalaistettavan enkelin seuraan, mutta mikäli sokea haluaisi jäädä, ei demoni sitä estäisi. Eihän hänellä ollut mitään sanomista Azuren tekemisiin....


// IIIIIII <3 Voi Azure //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 797

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti La Heinä 26, 2014 10:31

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Henkeään pidätellen tyttö odotti demonin vastausta. Äänistä päätellen tilanne ei ainakaan ollut muuttumassa pahemmaksi, joten sekin oli jo positiivinen asia. Azure odotti kärsivällisesti, kelaten mielessään viimeisimpiä tapahtumia. Hän ei tiennyt aivan varmasti, miksi Sethos oli alun alkaenkaan käynyt Shilohin kimppuun. Hän saattoi vain olettaa demonin puolustaneen häntä, jaloa sinänsä, mutta kaikesta huolimatta melko tarpeetonta. Ei enkeli olisi häntä satuttanut. Kai. Hän ei ollut enää varma.... Kipeältä tuntuva käsivarsi väitti muuta. Oikeastaan, Shiloh oli se, joka oli alunperin käyttäytynyt aggressiivisesti, joten hän ei voinut syyttää tästä kaikesta Sethosia. Ei hän kyllä syyttänyt ketään muuta kuin itseään, jos tarkkoja oltiin.

Ikuisuudelta tuntuneen hetken kuluttua neito kuuli kuinka demoni liikkui hitaasti pois enkelin luota, kohti häntä. Hän huokaisi helpottuneena, pyyhkäisten kämmenillään silmiään. Miehistä kumpikaan ei tuntunut olevan kovin hyvässä kunnossa, Sethosin askeleet kuulostivat samalta kuin Panin silloin kun se oli loukannut itsensä. Ja Shiloh taas... Oli asia erikseen.

Unidemonin sanat saivat Azuren taas ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Senkin lisäksi, että sekä Sethos että Shiloh olivat suunnilleen puolikuolleita, oli myös surullisen totta, ettei tämä voinut enää jatkua. Tyttö vilkaisi demonin suuntaan hätääntyneenä, kuin sanoen: "Älä jätä minua." Kiharapää ei halunnut tuon katoavan noin vain elämästään. Mies pyysikin häntä lähtemään mukaansa, ja se sai hänen ajatuksensa entistäkin epätasapainoisimmaksi.

Hän ei halunnut jättää Shilohia yksin, mutta ei halunnut myöskään Sethosin lähtevän - hänen täytyisi valita toinen. Tyttö aukoi suutaan hetken aikaa kasvoillaan ristiriitaisuudesta kielivä ilme. Tämä olisi nyt täysin hänestä kiinni. Mitä hän halusi?

"... Anna minulle anteeksi", tyttö kääntyi kohti siivetöntä enkeliä, silmät luotuna kengänkärkiensä puoleen, "mutta haluan lähteä Sethosin mukaan." Jos hän nyt jäisi tänne, hän tulisi mitä luultavimmin katumaan sitä. Kuluneina kuukausina hän oli oppinut välittämään demonista niin, ettei halunnut ajatellakaan mitä tapahtuisi ilman häntä.

//IIIIIIIIIIII </3 VIIMENEN MAHOLLISUUS. OTTAAKO SHILOH HAUVAN VAI EI?//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Heinä 27, 2014 3:38

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Sethos jäi tuijottamaan Azurea, odottaen vastausta tuolta. Mitä jos sokea vastaisi kieltävästi? Mitä jos sokea päättäisikin jäädä siivekkään luo? Tai no, siivekäs oli kai väärä termi kuvaamaan tuota nyt... mutta silti. Sethos ei tiennyt, miten siihen olisi reagoinut. Ehkä parasta olisi vain poistua paikalta vähin äänin eikä enää koskaan palata, koittaa unohtaa ne kaikki hyvät hetket sokean seurassa ja iskollistaa itsensä takaisin arkeen, jossa ei ollut mitään erikoista tai elämisen arvoista. Demoni saattaisi hyvinkin kirjaimellisesti kuihtua pois siinä tapauksessa...
Mutta kaiken sen sisäisen panikoinnin sijaan Sethos ei joutunut ottamaan vastaan kieltävää vastausta. Painajaispaimen kävi kääntymään paremmin Azurea kohden, tytön käydessä hätääntyneenä pyytämään, ettei demoni jättäisi häntä. Eikä Sethos ollut jättämässäkään, mikäli se oli sokean tahto. Tuo hätäinen tokaisu kuitenkin oli selvästi vain pinnallinen, nopea vastaus demonille, Azuren jäädessä vielä miettimään sanoja paremmin. Demoni saattoi vain toivoa, ettei tuo yrittäisi ehdottaa jonkinlaista kompromissia, sillä sellaista ei tästä tilanteesta tulisi löytymään.

Shiloh oli kyllä kuullut demonin ehdotukset ja olisi sanonut vaikka mitä vastaan, ellei omat ajatuksensa olisi niin sekavia. Siinä itseään keräillessään Shiloh yritti liikutella siipiään, turhaan. Se vain sattui, eikä hänellä kirjaimellisesti enää ollut niitä. Vain pienet, revityt luuntyngät selässä, jotka alkoivat säteillä kipua pitkin pyhänmiehen kehoa kun shokki alkoi väistyä.
Maskikasvoisen huomio kääntyi kuitenkin Azuren puoleen, tytön käydessä puhumaan hänelle. Azure aikoi lähteä demonin mukaan, pyytäen anteeksi enkeliltä tätä päätöstä...
"Jos lähdet tuon mukaan voit olla varma, ettette tule koskaan löytämään rauhaa tästä valtakunnasta.... Sillä minä pidän huolen siitä että sinä ja tuo peto tulette maksamaan synneistänne henge--"
"Ja jos sinä edes kerran vielä uhkailet häntä NIIN MINÄ REVIN SINULTA IRTI JOKAISEN RAAJASI ENNEN KUIN EHDIT EDES HUUTAA TUSKASTA" Sethos keskeytti enkelin uhoamiset, käyden loppua kohden vaihtamaan kielensä huutavaksi, demonikieleksi, jota Azure tuskin ymmärsi... Ja ehkä hyvä vain, ettei sokea saanut selvää siitä, mitä matala, kurkusta kumpuileva siansaksa tarkoitti. Shiloh kyllä ymmärsi ja kävikin vastaamaan demonille jotain täysin tuntemattomalla kielellä, joka sai painajaispaimenen sähähtämään siipensä menettäneelle.

"Azure lähde kävelemään kohden metsää" Sethos kävi pyytämään sokeaa, aikeissaan itse seistä tässä niin kauan, että Azure oli turvallisen välimatkan päässä enkelistä. Ties vaikka tuo päättäisi hypätä ylös ja satuttaa sokeaa, sen verran tuohtuneelta enkeli vaikutti nyt. Sethos ei kävisi enkelin kimppuun uudestaan, ellei tuo itse hyökkäisi hänen tai sokean kimppuun.
"Minä varoitan sinua, Azure!" Shiloh kävikin huudahtamaan ennen kuin sokea ehti mitään demonin sanoihin reagoimaan.


/// IIIIIIIIIIIIIIHHHHHHHH <3333 SHILOH TYKKÄÄ DOGEISTA JA OTTAA NIITÄ MIELELLÄÄN //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 797

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Su Heinä 27, 2014 5:01

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Azure seisoi aloillaan vaitonaisena saatuaan sanansa sanotuksi, ja kohotti katseensa kuullessaan enkelin suoranaisen tappouhkauksen. Mies ei kuitenkaan ehtinyt saada sitä loppuun asti ennen kuin Sethos päälle ehätti puhumaan. Tai huutamaan. Tai sekä että. Puoliakaan ei sokea näistä sanoista ymmärtänyt, mutta ne saivat hänet hätkähtämään silmin nähden. Ei hän varsinaisesti pelännyt, lähinnä säikähti. Ilmeisesti kaksikko ei halunnut hänen saavan tietää jotain, koska nyt Shilohkin puhui omituisuuksia. Hän ei oikeastaan halunnutkaan tietää.

Vaaleaverikkö ehätti kuulemaan demonin kehotuksen lähteä metsän suuntaan, ja oli noudattamaisillaan sitä, mutta tällä kertaa oli enkelin vuoro keskeyttää. Azure pudisti päätään, kohdaten maskipäisen sokeilla silmillään. "Minä kerron sinulle nyt jotain", tyttö alkoi, tällä kertaa loihtien huulilleen pienen, surumielisen hymynpoikasen, "minä rakastan tätä demonia, mutta niin myös sinua. Joten älä tee tästä enää yhtään tämän vaikeampaa", hän ilmoitti yksinkertaisesti miettimättä sen enempää. Viimeistään tässä vaiheessa kaikki oli selvää.

"Minun puolestani saat metsästää meitä niin paljon kuin sielusi sietää, mutta minä en pelkää sinua." Nuori nainen kääntyi ympäri vastenhakoisesti, lähtien tekemään tietään kohti metsää. Hän kuitenkin pysähtyi muistaessaan jotain. "Pan?" tämä kysyi epävarmana, kuulostellen lammaskoiraansa. Hetken kuluttua sen haukahdus kuului vähän matkan päästä. Jonkin aikaa sitten vanha koira oli kävellyt istumaan lyödyn enkelin vierelle (kiertäen Sethosin kaukaa), ja kuulosti nyt hyvinkin päättäväiseltä, ilmoittaen täten omistajalleen, ettei aikoisi lähteä mukaan. Azure ymmärsi asian laidan, huokaisten. "Sinäkinkö aiot jättää minut nyt? On siinäkin koira, jää sitten", tyttö puhui koiralle hellään sävyyn, hän ei halunnut pakottaa sitä lähtemään mukaansa tietäen, ettei Pan todellakaan pitänyt Sethosista. Shilohista kylläkin, joten ehkä sille oli parempi täällä. Hän ei voinut kuitenkaan väittää, etteikö se olisi sattunut henkisesti. Koiravanhus oli ollut hänen kanssaan aina, mutta ilmeisesti, kuten sitä sanottiin, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ja nyt oli ilmeisesti tämän lopun aika.

"Jos saan kuulla Panille sattuneen jotain, niin silloin minä pidän omin käsin siitä, että saat vastata seuraamuksista", kalpea tyttö osoitti sanansa jälleen enkelille, ennen kuin kääntyi taas jatkamaan matkaansa Sethosin pyynnön mukaan.

//IIIIII OTA DOGE <333//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Heinä 29, 2014 6:34

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Sokean seuraavat sanat saivat itse kunkin pysähtymään paikoilleen hetkeksi. Sethos silkasta yllätyksestä, Shiloh silkasta järkytyksestä. Sokea rakasti demonia?! Tiesikö tuo edes minkä kanssa oli tekemisissä?! Tuollainen epäpyhä, ruma ja eittämättä kiero otus! Ja Azure meni ja kertoi rakastavansa tuota?! Miksi? Shiloh ei raivoltaan saanut sanottua juuri mitään, tuijottaen maskinsa suojista murhaavasti sekä hämmentyneesti sokean ja demonin puoleen.
Sethos puolestaan oli jokseenkin hämmentynyt kuullessaan Azuren sanovan sen noinkin suoraan... Mutta jossain takaraivonsa sopukoissa demoni kävi virnistämään. Iloisesti. Moista tunnetta ei kuitenkaan näytetty mitenkään päälle päin, painajaispaimenen pysyessä valmiina syöksymään kohden enkeliä, mikäli tuo jotain typerää yrittäisi. Varmaa kuitenkin oli, ettei siipensä menettänyt päässyt lähellekään Azurea tuossa mielentilassaan.

Azuren kääntyessä ympäri kävi Shiloh yrittämään ylös, melko laihoin tuloksin. Siinä samalla huomio kuitenkin kiinnittyi Paniin, joka oli enkelin vierelle päättänyt istahtaa, antaen näin ilmi mielipiteensä asiasta. Vanha piski ei aikonut lähteä omistajansa ja tuon hirviön - jonka koira oli kaukaa kiertänytkin - mukaan, vaan jäisi ennemmin enkelin luokse. Auzre ei näyttänyt olevan asiasta turhan surullinen - ainakaan vielä - vaan antoi koiransa päättää itse missä seurassa jatkaisi elämäänsä.
"... Koira sentään erottaa hyvän pahasta" Shiloh kävi sähisemään matalalla äänellä Azuren sanojen perään, tuon vannoessa, että enkeli saisi kuulla, mikäli koiralle jotain sattuisi. Tietenkään Shiloh ei ollut koiraa satuttamassa! Se ei ollut tehnyt mitään väärää... Kaiken lisäksi jos Shiloh satuttaisi yhtäkään eläintä, saisi hän kuulla siitä Sullivanilta.

Azure kävi kuitenkin tekemään lähtöä, demonin jäädessä seisomaan vielä paikoilleen. Palavanoranssi katse tuijotti murhaavasti enkelin suuntaan, Shilohin vastatessa tuohon katseeseen samalla mitalla.
"Tämä ei jää tähän, demoni" Shiloh kävi ärähtämään muotopuolelle, tuon käydessä peruuttamaan kohden metsää Azuren perään.
"Lennä takaisin pilvenhattarallesi uhoamaan, enkeli" Painajaispaimen ärähti takaisin, ennen kuin kävi kääntymään ympäri ja askelsi niin nopeasti kuin ruhjeiltaan pääsi Azuren perään. Sethos kuitenkin vilkuili koko ajan taakseen, varmistaen, ettei enkeli heitä lähtenyt seuraamaan....


// DOGE OTETTU! DOGESTA PIDETÄÄN HYVÄÄ HUOLTA! //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 797

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti La Elo 02, 2014 7:28

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Sokea tyttö onnistui hillitsemään halunsa vastata enkelille tuon kertoessa koiran erottavan hyvän ja pahan. Hänestä ei ollut enää keskustelemaan älykkäästi aiheesta, joten hän ei sanonutkaan enää mitään, jatkoi vain matkaansa. Juuri nyt Azuren silmissä Shiloh oli suurempi paha kuin Sethos, vaikka tuo kuinka yrittikin väittää muuta. Enkelillä ei ollut mitään muuta syytä vihata unidemonia, kuin se, että tuo oli kuin olikin demoni. Hän ei yrittämälläkään saanut kiinni miehen logiikasta, joten päätti vain antaa olla.

Hän ei kääntyisi enää takaisin päin, eikä hän kohtaisi vaaleahiuksista miestä enää uudestaan, ainakaan tänään. Sauvaansa kädessään puristaen tyttö hengitti syvään, hermostuneena. Hän oli päätöksensä tehnyt, ja hänen tulisi kestää sen seuraukset, vaikkakin se johtaisi siihen että Shiloh vihaisi häntä lopun elämäänsä. Hän luotti täysin siihen, että Sethos pitäisi hänet turvassa. Demoni ei päälle päin vaikuttanut kovin huolehtivaiselta, mutta Azure oli kohtuu hyvä näkemään pinnan alle, eikä epäillyt toista hetkeäkään.

Kauempana kaksikko jaksoi vielä hetken uhota toisilleen, ennen kuin neito kuuli nelijalkaisen unidemonin lähtevän hänen suuntaansa, ja hiljensi vauhtiaan hieman, jotta tuon olisi helpompi saada hänet kiinni. Vaikka ei se varmaan muutenkaan olisi ollut kovin vaikeaa demonilta, puolikuntoisena tai ei. Vaaleaverikkö pyyhki viimeisetkin kyyneleet silmistään ja huokaisi. Hän mitä todennäköisimmin tulisi romahtamaan sitten myöhemmin, kun kaikki tämä uppoaisi tajuntaan kunnolla.
"... Minne me menemme?" Azure kysyi Sethosin päästyä tarpeeksi lähelle.

//JEEEYYY Shiloh voi lohduttautua dogella ja itkeä Azurea .<//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia