Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Elo 2014, 16:32

Enkeli ei lähtenyt perään. Shiloh oli liian uupunut, tuskissaan ja kirjaimellisesti maahan lyöty, jotta olisi voinut perään lähteä. Häneltä oli viety nyt jotain, mitä hän ei saisi takaisin ja se kolahti egoon kuin myös koko miehen olemukseen. Katkeruus suoraan kumpusi sisältä pintaan, siipensä menettäneen poistuen nuolemaan haavojaan, jahka sokea ja demoni olivat metsän kätköihin kadonnut... Panista Shiloh tulisi myös pitämään huolen, eihän hän voinut hylätä piskiä nyt, kun emäntänsä oli sen jälkeen jättänyt.

Sethos uskaltautui keskittyä menosuuntaan vasta sitten, kun oli varma siitä, ettei pyhämies heidän peräänsä ollut lähtenyt. Tuon aura heikkeni ja loppujen lopuksi katosi enkelin jäädessä jälkeen ja demoni kykeni jälleen huokaisemaan helpotuksesta, painostavanahdistavan tilan kadotessa. Huomio kiinnittyi kuitenkin pian Azuren puoleen, joka oli juuri tehnyt päätöksen, joka tulisi seuraamaan sokeaa koko loppuelämänsä. Enää ei voinut palata entiseen ja Sethos kyllä tiesi, ettei se kovin mukava tilanne ollut...
Azuren kysymyksen myötä Sethos pysähtyi hetkeksi. Sen pienen hetken aikana demoni kävi muuttamaan muotoaan humanoidiksi, joka oli yhtä pahasti mukiloitu, mitä todellinen muotonsakin. Silti, tämä oli parempi, ainakin Azuren seurassa. Sillä samalla sekunnilla kun muoto oli vaihdettu, otti Sethos askeleen jos toisenkin lähemmäksi sokeaa ja kävi kietomaan kätensä tuon ympärille, vetäen Azuren syleilyynsä. Mies tärisi silkasta heikotuksesta taistelun jäljiltä, mutta koitti parhaansa mukaan kätkeä kaikki heikkouden merkit sokean lähellä.
"Anna anteeksi..." Sethos kävi lähes kuiskaamaan sokean korvanjuuressa "En halunnut sen menevän näin"


//Hillitsemätön halu vastata kun soittolistasta alko soimaan tämä.... SHILOH LOHDUTTAUTUU DOGELLA. SITÄ HALAILEE JA ITKEE ITSENSÄ UNEEN! Ja anteeksi hirveä hittailu olen kamala ihminen häpeän >: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 29 Elo 2014, 22:53

Nuori neito siirtyi vaitonaisesti seuraamaan nilkuttavaa demonia, edelleenkin sanaakaan sanomatta. Hämästyttävää, miten nopeasti tavallinen sunnuntai saattoikaan saada näin rajun käänteen, hän ei todellakaan ollut odottanut mitään tällaista. Ajatuksiinsa syventynyt Azure kuuli Sethosin pysähtyvän, ja hienoisesti kavahti taaksepäin kaksijalkaisten askelten lähestyvän hänen suuntaansa.

Mitään syytä säikähdykseen ei kuitenkaan ollut, ja täysin odottamatta, ennen kuin tyttö ehti kunnolla tajuta mitä oli tapahtunut, tunsi hän demonin käsivarret ympärillään, kuinka tuon keho oli lähellä hänen omaansa. Azure painoi vaalean päänsä ujosti vasten miehen lämmintä rintakehää, nosti kätensä tuon selälle, kietoi sormensa paidan karhean kankaan ympärille, kuunteli.

Tu-tum... Tu-tum... Tu-tum...

Tasaiset sydämenlyönnit riittivät kertomaan hänelle kaiken olennaisen. Sethos oli täällä ja nyt hänen kanssaan hänen lähellään, eikä hän päästäisi irti. Hän ei halunnut menettää enää yhtäkään tärkeää henkilöä elämästään. Demonin sanat saivat henkisen romahduksen partaalla olevan sokean tytön vetämään värähtäen henkeä, tiukentamaan otettaan paidasta. Azure koetti suotta pitää tärinäänsä piilossa, itkuaan hallinnassa. Holtittomasti nyyhkien hän hautasi kasvonsa miehen rintaan, antaen vihdoin periksi tunteilleen. Hän oli täysin hukassa ja vailla suuntaa, ainoana tukipilarinaan Sethos. Niin pienessä ajassa oli nuoren naisen elämä heitetty päälaelleen jälleen kerran, ja tällä hetkellä hän vannoi, että ainut häntä pystyssä pitävä asia oli nyt tuo mies, jonka kädet olivat tässä, suojaamassa häntä kaikelta pahalta. Kirjaimellisesti. Hän mitä luultavimmin lyyhistyisi maahan saman tien jos Sethois päästäisi irti.

Aikansa tunteitaan purettuaan tyttö tuntui jälleen rauhoittuvan hieman, ainakin suurimmaksi osin. Nyt ainut ääni, mikä tuosta lähti, oli epätasaisin väliajoin kuuluvat niiskaukset ja hyvin heiveröinen, pieni vinkunantapainen. "Olen niin pahoillani kaikesta...", tyttö kuiskasi demonille, tarkoittaen joka sanaa.

//Aaaaanteeeeksiiii kestoa. Mutta ole hyvä, ota pätkä tosi feels-Azurea .w.'//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

ViestiKirjoittaja Aksutar » 17 Syys 2014, 21:23

Demoni antoi sokealle kaiken ajan, mitä tuo tarvitsi. Sethos ei ollut lähdössä minnekään, eikä demonilla ollut kiire tästä pois. Olihan riskinä se, että enkeli tulisi perässä, mutta vielä Sethos ei tuntenut tuon painostavaa auraa lähettyvillä, joten kaikki oli hyvin. Tai no, pitihän painajaispaimenen päästä hoitamaan haavojaan, sen verran hän oli osumaa ottanut, mutta juuri nyt Azure meni kaiken edelle.
Sokea alkoi itkemään, saaden Sethosin tuntemaan olonsa kovin avuttomaksi. Ei hän tiennyt miten lohduttaa ketään, sanoin tai teoin, joten demoni vain seisoi paikoillaan ja piti kiinni Azuresta, päästämättä tuota vajoamaan alas. Tietenkin jos Azure olisi halunnut demonin irrottavan otteensa, olisi Sethos irti päästänyt, mutta sokea ei indikoinut mitään siihen suuntaan.
Hitaasti toinen käsistä kävi kuitenkin sukimaan pienesti Azuren hiuksia, silitellen tytön päätä ja rauhoitellen pienesti itkevää. Kai se jonkinlaista turvaa toi, tai niin Sethos ainakin oletti.

Lopulta Azure kävi rauhoittumaan itkun vaihtuen niiskauksiksi, kunnes sokea kävi kuiskaamaan ensimmäiset sanansa hiljaisuuden jälkeen. Sethos tuhahti pienesti, joskin ei niin ironisesti saatikka ilkeästi, mitä lähes aina tuhahtaessaan.
"Syy ei ole sinun..." Sethos kävi rauhoittelemaan sokeaa "Älä syytä siis itseäsi. Mistään" kädet kävivät tarraamaan Azurea käsivarsista lempeästi, demonin käydessä kumartumaan pienesti sokean puoleen, tarkastellakseen tuon kasvoja paremmin.
"Olethan kunnossa..?" Painajaispaimen kysyi, samalla kun toinen käsi kävi pienesti sukimaan Azuren hiuksia pois kasvoilta, silitellen ohimennen pienesti toisen poskea.
"Pystytkö jatkamaan matkaa...?"


// EI SE MITÄÄN OTAN AZURE-FEELSEJÄ KYLLÄ KIITOS ANTEEKSI MYÖS KESTOSTA ;^; //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 05 Loka 2014, 23:34

Neito saattoi tuntea demonin käden hiuksillaan, selvästikin yrittämässä tuoda jonkinlaista lohtua tilanteeseen. Tämä yksinkertainenkin ele sai aikaan pienen turvan tunteen tytön sisällä. Ehkäpä kaikki kääntyisi vielä parhain päin. Toivon mukaan. Juuri nyt kaikki näytti kuitenkin hyvinkin synkältä, synkemmältä kuin pitkiin aikoihin.

Demonin tuhahtaessa ja todetessa, ettei hänen tulisi syyttää itseään mistään, ei Azure vastannut lainkaan, pudisti vain kiharaista päätään heikosti. Ei hänestä ollut keskustelemaan aiheesta juuri nyt. Eikä hän liioin kyllä halunnutkaan keskustella aiheesta, tuskin Sethoskaan. Joten hän antoi suosiolla olla. Miehen tarttuessa hänen käsivarsiinsa ja kumartuessa suurehkon pituuseron takia alemmas katsoakseen häntä kasvoihin, nuori nainen käänsi hetkiseksi päänsä pois päin, hieman häpeissään. Hän tunsi itsensä niin säälittäväksi sillä hetkellä, jälleen kerran hän oli onnistunut huolestuttamaan jonkun teoillaan.

Mies kysyi, oliko hän kunnossa, ja sai näin sokean nostamaan kyynelistä yhä kosteat jäänsiniset silmänsä tätä kohti neuvottoman näköisenä. Ei. Hän ei todellakaan ollut kunnossa, hänen elämänsä oli jälleen aivan sekaisin. Huonolla tavalla. Oikeasti hän olisi halunnut vain vuodattaa kaiken siitä, miten hän oli kerralla menettänyt ekä Shilohin että Panin, mutta ei kuitenkaan tehnyt niin siinä pelossa, että olisi saattanut kenties loukata demonia. Sen sijaan hän nyökkäsi voimattomana vastauksen miehen kysymykseen.

Kysymys seurasi toistaan, tällä kertaa koskien matkan jatkamista. Jälleen kerran platinablondi nyökkäsi, tällä kertaa eleessään hieman enemmän tarmoa. Hieman. "Luulen niin...", hän vastasi, kääntyen sitten vastenhakoisesti heidän edelliseen kulkusuuntaansa, ottaen kuitenkin toisella kädellään heikohkosti kiinni miehen paidan hihasta.

//Aheheheahhehahehaheha OTA LISÄÄ, KESTO EI HAITTAA, EN OO ITE SEN NOPEEMPI//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Joulu 2014, 18:16

Azure ei ollut kovin puheliaalla tuulella, mikä oli kyllä ymmärrettävää. Ehkä toisaalta hyvä, ei Sethos varsinaisesti tiennyt miten keskustelua tässä tilanteessa olisi pitänyt edes kantaa. Hänen sosiaaliset taidot kun eivät olleet kovinkaan laajat, mikä johtui täysin demonista itsestään. Mitäs ei harjoittanut keskusteluja pahemmin kenenkään kanssa.
Sokean kääntäessä kasvojaan poispäin demonista, kävi Sethos nojautumaan pienesti kauemmas. Selvästi Azure kaipasi omaa tilaa syystä tai toisesta, eikä painajaispaimen todellakaan halunnut väkisin tuon lähelle tunkea. Sethos halusi kuitenkin auttaa Azurea, vaikka ei varsinaisesti tiennyt miten...

Jokseenkin demonin kysymykset tuntuivat turhilta, ehkä jopa tyhmiltä, mutta mies halusi varmistua että Azure oli kunnossa. Olihan tyttö juuri menettänyt suuren osan elämäänsä eikä enää voisi kääntyä takaisin.
Azure kuitenkin vakuutteli kykenevänsä jatkamaan matkaa. Sethos hymähti pienesti, myöntävästi, samalla kun katse kääntyi nopeasti sokean käteen, joka hänen hihastaan oli otteen ottanut.
"Voin... toki kantaa sinut jos et jaksa itse kävellä... Matka on pitkä ja vaikeakulkuinen muutenkin" Sethos kävi tokaisemaan tekemättä elettäkään liikkuakseen itse menosuuntaan.
"Olisi parasta päästä perille ennen pimeää... Metsässä ei ole turvallista yön tullen" Eipä metsässä muutenkaan turvallista ollut, jos itsestään ei osannut pitää huolta. Lisäksi Sethos halusi pitää yllä suhteellisen nopeaa tahtia, sillä jos se enkeli päättäisikin tulla perään...


// OHÖAKJFKAW HIRVEE KESTO ANTEEKSI MUTTA HEI KATSO MITÄ TEIN perhana ku kirjotan samalla vastausta Jannille ja meinaan sekottaa Azuren ja Elodien nimet keskenään joten ANTEEKS JOS JOSSAIN YLLÄRI ELODIE ONKIN //
// 2.4. Pistän pelin pooikki kun näyttää hiljaselta MUTTA SE OTTAA YHTEYTTÄ JOS ON VIEL AIKEIS JATKEE JNE! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Loput eivät voi olla onnellisia kaikille

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 21 Huhti 2015, 21:10

//21.4. Sovittu pelin jatkamisesta .w.)///

Hän pudisti päätään demonin ehdotukselle, äännähtäen hieman kieltävästi. "Ei, minä kävelen kyllä... Ainakin nyt aluksi", tyttö vastasi, tiukentaen otettaan tuon hihasta. Hän tarvitsisi kuitenkin jonkun auttamaan hänen tiensä läpi metsän jota hän ei todellakaan tuntenut, ja Sethos nyt vain taianomaisesti sattui olemaan siinä. Azure seisoi vielä hetken paikoillaan, nyt kuitenkin miettien vastaustaan uudelleen. Matka oli pitkä ja perille tulisi päästä ajoissa. Hän ei ollutkaan aivan varma kykenisikö moiseen, mutta ei myöskään halunnut vaivata unidemonia painollaan. Mutta... Yh. "Tai toisaalta... Jos haluat niin miksikäs ei, jos matka niin sujuu nopeammin."

Azure painautui hieman lähemmäs pitkää miestä tuntiessaan tuulen tuovan mukanaan ensimmäiset pisarat sateesta. He tulisivat kastumaan vielä tänään, siitä ei ollut enää epäilystäkään. He saattoivat vain lähteä liikkeelle ja toivoa ettei alkaisi tipottaa vielä muutamaan minuuttiin. Synkkämielinen nuori neito nosti kasvojaan seuralaisensa suuntaan vielä uudestaan, miettien hetken sanottavaansa. "Tiedätkö... Olen onnellinen siitä että olet kanssani nyt", hän sanoi lopulta, hyvin hiljaa, toivoen miehen kuitenkin kuulevan hänet.

//Yhyyyyyyy Aksuuuuuuuuuu </3 Musta tuntuu vieläki tosi pahalta. Totaalisesta lagaamisesta siis ja tänki pituudesta mutta what can I do, men oikein voi tehdä mitään sen kummempaa just tähän saumaan. Ja itken edelleen Sethosia ja Shilohia ja Azurea ja Pania ja kaikkia for fck's sake. Here I am again anyway, yritä vaan saada jotain irti tästä, Sethos saa mun puolesta ruveta kuskaamaan niitä etiä päin jo uwu Anteeks. Paljon. Häpeän.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28


Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron