Sirkusta ja surkeutta

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Re: Sirkusta ja surkeutta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Joulu 2014, 17:28

Ardashir jäi odottamaan kaikessa hiljaisuudessa, että pikkusiipi kävisi vastaamaan hänen kysymykseen. Kysymykseen, joka sinällään oli aika typerä. Jos Senna olisi osannut lentää, niin miksei tuo muka olisi lentänyt kun pakoon oli pyrkinyt? Lentäen tuo varmasti olisi päässyt pakoon, eikä nyt istuisi ilmeisesti tuttuakin tutummassa häkissä, vankina. Ehkä siivet olivat liian pienet lentämiseen? Tai ehkä ne eivät kantaneet... Tuskin Senna kovin usein pääsi lentämistä harjoittamaan, lihakset eivät ehkä olleet niin vahvat, että lentäminen onnistuisi...
Pian se vastaus kuitenkin tuli, Pikkusiiven kertoessa, ettei osannut lentää. Mies kävi mutristamaan pienesti suutaan pahoittelevasti, samalla kun Senna kävi kertomaan paremmin miksei lentänyt. Korkeuksissa oli kuulemma jotain kauheaa, mistä tytön ei pitänyt tietää. Joista enkelinkään ei pitäisi tietää. Mies kallisti päätään pienesti, kurtistaen kulmiaan. Oliko tyttöä peloteltu olemattomilla? Mistä tuo puhui? No, olihan taivaalla vaarallista, ottaen huomioon lentävät pedot, mutta ne olivat kovin, kovin pieni uhka loppujen lopuksi...

Leto mietti hetken. Tuo ei käynyt kirjoittamaan mitään, saatikka sitten eleillään yrittänyt mitään kommunikoida, aivan kuin olisi ottanut nämä varoitukset Pikkusiiveltä tosissaan. Maahan laskeutunut mietteliäs katse kävi kuitenkin kohoamaan takaisin Sennan puoleen, enkelin käydessä nojautumaan nopeasti lähemmäksi häkkiä, nousten samalla polvilleen jotta saattoi olla paremmin kasvotusten Sennan kanssa.
"Korkeuksissa" Moniääninen ääni kävi aloittamaan kuiskaten. Osa äänistä tosin kuulosti puhuvan kovempaa, toisten kuiskaillessa. Ardashir sulki suunsa heti huomattuaan, kuinka äänensä ei ottanut totellakseen aluksi, mutta jatkoi pian.
"Ei ole mitään vaarallista. Korkeuksissa on kaunista, vapaata, raikasta. Kun tuuli käy vasten kasvojasi ja kohoat kohden yötaivasta tervehtimään kirkkaita tähtiä ja täysikuuta, ohittaen matkalla pehmeät pilvenhattarat. Kaunista aina metsästä asti, josta yökeijut lähtevät sinua saattamaan korkeuksiin kilpaillen siitä, kuka pysyy matkassasi pisimpään, aina korkealle taivaalle, jossa valtavat, rauhanomaiset yökäärmeet lipuvat taivaankannella ohitsesi laulaen laulujaan".

"Korkeuksissa ei ole kauheuksia. Vain kauneutta" Kuiskaava ääni lopetti, Leton vetäytyen nyt kauemmaksi kaltereista. Mies hymyili lempeän ystävällisesti, toivoen samalla ettei Pikkusiipi nyt täysin olisi pelästynyt siitä, kuinka hän osasikin puhua. Ehkä tämä oli huono veto... mutta Tätä Ardashir ei olisi voinut kirjoittaa ylös mitenkään.


// LÄPSYTI LÄPSYTI kato ei muuta kun kuukauden viiveellä tulee vastaus ANTEEKS ETTÄ KESTI TAAS >: //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sirkusta ja surkeutta

ViestiKirjoittaja Kitty » 29 Joulu 2014, 19:31

Toisen kasvoilla vivahteleva mutristus ei saanut juurikaan sympatiaa aikaiseksi, vaikkakin jonkilaista tunnetta tuo hitaasti tutummaksi tuleva ilme saattoi herätellä. Joka tapauksessa Senna oli vahvasti mielessään sillä kannalla ettei lentäminen ollut.. oikein.
Leto tuntui jopa jäävän miettimään nuorempansa sanoja, saaden pienempänsä kokemaan tietynlaista ohjaavan viisauden tunnetta. Kenties tummahipiä ei ollut koskaan kuullut ettei saisi liihotella ilmojen halki, ja nyt tuo tietäisi paremmin. Tämä olisi ollut arvokas opetus ellei häkkilinnun tietoisuus olisi täysin päin honkia.
Tummahipiän nopea lähestyminen sai pienemmän säpsähdyksen aikaiseksi, joka ei ollut minkäänmuotoinen reaktio tulevaan hätkähdykseen verrattuna.
Sennan koko keho värähti, suorastaan tärähti, aina siipiä myöten toisen päästäessään ääntä suustaan. Tyttö peitti suunsa käsillään, aivan kuin hän olisi sanonut jotain väärää.

Pelkkä tietoisuus Leton puhekyvystä yllätti, mutta moninainen ääni jopa säikäytti. Sinisiipi olisi perääntynyt häkkinsä nurkkaan peloissaan, toivoen uhkan poistuvan paikalta, mutta Leto itsekkin tuntui hetken miettivän mikä ääneensä tuli. Eikä tummahipiäinen mykkä, entinen mykkä, häntä satuttaisi.
Joten panikoidun perääntymisen sijaan nuorempi jäi hämillään, hieman säikähtäneenä aloilleen katsomaan toista. Lempeä ääni kuiskasi taivaiden saloista runollisen kauniisti.
Senna tunsi itsensä typeräksi, häntä jopa hävetti. Olihan tummahipiä ollut kuin mykkä tähän saakka, mutta koko näkemys tästä ihmisestä, tästä persoonasta muuttui tuon puhuessa. Ennen kaikkea tyttöä hävetti tajutessaan ikäänkuin nyt vasta toisen olevan älyllistä toimintoa omaava elävä olento, tämän aiheen siivittämänä olisi hyvä toljotella peiliin joku päivä. Voisi oikein syventyä itseensä pohtimaan mikä määrittää ihmisen arvon neidon silmissä. Leton sanat saivat sinisiiven jopa haikailemaan mittaamattomiin korkeuksiin.

Lopulta toinen päätti kertomansa tiivistämällä että korkeudessa oli kauneutta, ei kauheutta.
Senna tunsi nyt olonsa paljon herkemmäksi, toisen sanat olivat todella koskettaneet. Varovasti hieman tärisevät kädet laskeutuivat suun edestä, jälleen syliin lepäämään. Tytön katsoessa toisen hymyä punastui tuo hieman laskien katseensa alas omia kämmeniä tuijottamaan. Suupieli nykäisi pieneen hymyyn, vaikkakin siivekkään eleet ja ilmeet kertoivat tuon olevan hyvinkin hämillään.

"Ei voi olla.." Tuo kuiskasi ikäänkuin itselleen. Senna tuhahti katseen pysyessä yhä hämmentyneenä alhaalla. "Mistä... Miten..?" Tuo tavaili puoliääneen, vilkaisten pikaisesti tummahipiää. "Osaatkin puhua." Tyttö naurahti pienesti, häveten kovasti.
Sinisiipi elehti yhä vaivalloisesti, jatkaen kuitenkin selittämistä. Mikään ei olisi tässävaiheessa kamalampaa kuin epämiellyttävä hiljaisuus.
"Taidan silti tyytyä lentämään vain unissani." Terävän huokaisun jälkeen utelias katse kohdistui Letoon. "Äänessäsi on jotain, mikset puhunut aijemmin ?" Neito uteli alkaen haromaan hiuksiaan. Oli helpompi olla hieman vähemmän nolona jos käsillä oli tekemistä.


//ELÄMÄ ON ! Ei maha minkään :P SAAT ANTEEKSI ! //
Kitty
 

Re: Sirkusta ja surkeutta

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Tammi 2015, 01:38

Pikkusiipi suorastaan hätkähti kuullessaan miehen puhuvan. Ihan ymmärrettävästä syystä, olihan hänen äänensä alkuunsa kovinkin... Pelottava, lisäksi kun mykäksi tekeytynyt yllättäen alkoi puhumaan, hätkähti tai hämmästyi siinä varmasti itse kukin. Elein ja ilmein Ardashir kuitenkin koitti indikoida tytölle, ettei mitään hätää ollut. Hän koitti olla niin lempeän ja ystävällisennäköinen, kuin kykeni. Toivoa myös sopi, ettei Senna kävisi yllättäen huutamaan tai kiljumaan pelästyessään. Moinen varmasti herättäisi tahon tai toisenkin huomion ja juuri nyt moista ei kaivattu. Tosin, jos paikalle olisi joku nyt sännännyt ja nähnyt Leton siipien kera, olisi enkeli helposti saattanut vain lennähtää tiehensä. Mutta hän ei halunnut. ei hän halunnut jättää Sennaa yksinään. Hän halusi auttaa pikkusiipeä, saada tuon vapaaksi, tavalla tai toisella.

Kaiken sen selityksen jälkeen, totesi Senna tyytyvänsä vain lentämään unissaan. Enkeli hymähti, nyökäten jokseenkin ymmärtäväisenä. Ei hän halunnut pakottaa toista lentämään, jos se selvästi oli pelonaihe nuoremmalle. Mutta hän halusi kuitenkin todistaa, ettei lentäminen ollut niin pelottavaa ja vaarallista, mitä tuolle oli ilmeisesti kerrottu.
Ardashir kävi vetäytymään jälleen kauemmaksi häkistä, istahtaen maahan kaltereiden lähelle. Samalla mies kävi myös hitaasti vetämään siipensä takaisin sisään, olihan hän jo todistanut niiden olemassaolon Sennalle ja mitä pikemmin ne piilotti, sen parempi.

Sennan kysellessä puhumisesta, pysyi Leto hiljaa hetken, selvästi miettien uskaltaisiko uudemman kerran suutaan avata. Hän halusi puhua, mutta pelkäsi yhä, ettei kontrolloinut ääntään. Keskittynyt katse kuitenkin tuijotti hiuksiaan harovan pikkusiiven silmiin, aivan kuin Leto olisi kerännyt rohkeutta tuon katseesta.
"En..." Moniääninen ääni kävi kuiskaamaan rauhallisena, ennen kuin kiteytyi jälleen yhdeksi, lempeän pehmeäksi ääneksi "Uskalla".
"Saatan... Satuttaa, tahtomattanikin... Ja ihan jokaisen seurassa ei suutaan kannata avata... Joskus on hyvä pysyä hiljaa... Ja seurata sivusta" Leto puhui rauhallisen hitaasti, selvästi keskittyen jokaiseen sanaan erikseen, minkä suustaan päästi. Ehkä moinen hidas puhuminen kuulosti jonkun korvaan lapselliselta, alkeelliselta, kenties jopa ärsyttävältä, mutta kauan mykkää leikkinyt enkeli ei kyennyt heti alkuunsa puhumaan yhtä sujuvasti, mitä henkilöt, jotka käyttivät puhetta kommunikointikeinona päivittäin.
"Toivoisin... Ettet kertoisi tästä kenellekään" Leto kävi lisäämään lähes saman tien, toivoen saavansa Sennalta lupauksen. Ehkä pikkusiipi oli juuri oikea henkilö ymmärtämään sen, että joskus oli hyvä pitää salaisuudet itsellään..


// YAY OLEN ANTEEKSIANNETTU hei meidän pitää jutella miten tää peli tulee eteneen tuu tökkiin muo skypes si ku oot itte online taase! //
// 2.4. Pistän pelin pooikki kun näyttää hiljaselta MUTTA SE OTTAA YHTEYTTÄ JOS ON VIEL AIKEIS JATKEE JNE! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron