Ardashir jäi odottamaan kaikessa hiljaisuudessa, että pikkusiipi kävisi vastaamaan hänen kysymykseen. Kysymykseen, joka sinällään oli aika typerä. Jos Senna olisi osannut lentää, niin miksei tuo muka olisi lentänyt kun pakoon oli pyrkinyt? Lentäen tuo varmasti olisi päässyt pakoon, eikä nyt istuisi ilmeisesti tuttuakin tutummassa häkissä, vankina. Ehkä siivet olivat liian pienet lentämiseen? Tai ehkä ne eivät kantaneet... Tuskin Senna kovin usein pääsi lentämistä harjoittamaan, lihakset eivät ehkä olleet niin vahvat, että lentäminen onnistuisi...
Pian se vastaus kuitenkin tuli, Pikkusiiven kertoessa, ettei osannut lentää. Mies kävi mutristamaan pienesti suutaan pahoittelevasti, samalla kun Senna kävi kertomaan paremmin miksei lentänyt. Korkeuksissa oli kuulemma jotain kauheaa, mistä tytön ei pitänyt tietää. Joista enkelinkään ei pitäisi tietää. Mies kallisti päätään pienesti, kurtistaen kulmiaan. Oliko tyttöä peloteltu olemattomilla? Mistä tuo puhui? No, olihan taivaalla vaarallista, ottaen huomioon lentävät pedot, mutta ne olivat kovin, kovin pieni uhka loppujen lopuksi...
Leto mietti hetken. Tuo ei käynyt kirjoittamaan mitään, saatikka sitten eleillään yrittänyt mitään kommunikoida, aivan kuin olisi ottanut nämä varoitukset Pikkusiiveltä tosissaan. Maahan laskeutunut mietteliäs katse kävi kuitenkin kohoamaan takaisin Sennan puoleen, enkelin käydessä nojautumaan nopeasti lähemmäksi häkkiä, nousten samalla polvilleen jotta saattoi olla paremmin kasvotusten Sennan kanssa.
"Korkeuksissa" Moniääninen ääni kävi aloittamaan kuiskaten. Osa äänistä tosin kuulosti puhuvan kovempaa, toisten kuiskaillessa. Ardashir sulki suunsa heti huomattuaan, kuinka äänensä ei ottanut totellakseen aluksi, mutta jatkoi pian.
"Ei ole mitään vaarallista. Korkeuksissa on kaunista, vapaata, raikasta. Kun tuuli käy vasten kasvojasi ja kohoat kohden yötaivasta tervehtimään kirkkaita tähtiä ja täysikuuta, ohittaen matkalla pehmeät pilvenhattarat. Kaunista aina metsästä asti, josta yökeijut lähtevät sinua saattamaan korkeuksiin kilpaillen siitä, kuka pysyy matkassasi pisimpään, aina korkealle taivaalle, jossa valtavat, rauhanomaiset yökäärmeet lipuvat taivaankannella ohitsesi laulaen laulujaan".
"Korkeuksissa ei ole kauheuksia. Vain kauneutta" Kuiskaava ääni lopetti, Leton vetäytyen nyt kauemmaksi kaltereista. Mies hymyili lempeän ystävällisesti, toivoen samalla ettei Pikkusiipi nyt täysin olisi pelästynyt siitä, kuinka hän osasikin puhua. Ehkä tämä oli huono veto... mutta Tätä Ardashir ei olisi voinut kirjoittaa ylös mitenkään.
// LÄPSYTI LÄPSYTI kato ei muuta kun kuukauden viiveellä tulee vastaus ANTEEKS ETTÄ KESTI TAAS >: //