Kirjoittaja Aksutar » 22 Loka 2014, 20:16
Ardashir ei kyennyt keskittymään pikkusiiven touhuihin ja reaktioihin häntä kohtaan, kun enkelillä oli niin paljon muuta ihmeteltävää ja kuunneltavaa leiritulen ääressä. Ennen kuin hän huomasikaan, oli nelisarvi vienyt pikkusiiven pois nuotion ääreltä ja tähän hätään ei Ardashir nähnyt minne mokoma oli kiikutettu. Sääli, Ardashir olisi halunnut tutustua tyttöön paremmin, mutta ehkä juuri nyt ei ollut sopiva hetki moiselle. Nuotion ääressä oli niin paljon muitakin joiden kanssa kommunikoida ja vastata kysymyksiin, kun tyttö taas oli vaikuttanut jokseenkin... mököttävältä.
Ardashir kuitenkin jäi leiriytyneen sirkuksen luo yöksi, tuttuun tapaansa nukkumatta silmänräpäystäkään, kerta unta ei varsinaisesti tarvinnut. Hänellä oli niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää, joten hujoppi viettikin yönsä lähinnä vaellellen pitkin poikin leiriytynyttä sirkusta, pysähtyen ihmettelemään milloin mitäkin...
---
Aamun tullen Ardashir oli yhä sirkuksen mukana. Pitkälle miehelle oli annettu paremmat, puhtaat vaatteet, jotka oli selvästi tarkoitettu jollekulle hieman lihaksikkaammalle miehelle. Tästä johtuen uudet vaatteet olivat kovin löysät, mutta pituudeltaan suhteellisen hyvät. Ylleen hän oli saanut luonnonvalkean pitkähihaisen tunikan, sekä ruskeat housut. Housut olivat hieman erikoisemmat, niissä oli pituussuunnassa tummempia ja vaaleampia, ruskeita raitoja. Ardashirin mielestä ne olivat kummallisen hassut, mutta mukavat. Hän piti niistä.
Ennen kuin enkeli edes oli ehtinyt tajuta, oli sirkus lähtenyt liikkeelle. Sen pahemmin mitään sanomatta, oli Ardashir lähtenyt mukaan. Myöhemmin häneltä kyllä kysyttiin aikoisiko hän jäädä auttelemaan sirkuksen väkeä ja "liittyä" heidän matkoilleen pidemmäksikin aikaa niillä ehdoilla, mitä tirehtööri oli viimeiltana nuotion ääressä ladellut. Enkeli ei nähnyt syytä kieltäytyä - lähinnä siksi että oli liian kiinnostunut tämän karavaanin elämästä juuri nyt - joten enkeli suostui.
Heti hän pääsikin töihin, pitkää miestä käskytettiin ja pyydettiin milloin mihinkin avuksi, nostelemaan, siirtelemään, kasaamaan ja kantamaan. Eipä se häntä haitannut, voimaa kun enkeliltä löytyi humanoidimuodossakin. Väki vaikutti kovin ystävälliseltä ja selvästi veti yhtä köyttä. He olivat kuin yksi suuri perhe, näin Ardashirin silmissä. Tosin, yksi oli häkissä kuten eläimet... se pikkusiivekäs, joka vaikutti kovinkin... latistetulta, kahlitulta. Nyt kun tilannetta paremmin oli seuraillut, alkoi Ardashir ymmärtämään, että pikkusiivekäs oli täällä vastoin omaa tahtoaan. Tuskin tuo häkissä muuten olisi ollut? Taisi olla virhe antaa tyttö takaisin tirehtöörille eilen, mutta sitä virhettä ei nyt voinut korjata.
Olisihan Ardashir voinut vetää suuremman raivokohtauksen, oikeassa muodossaan väkisin vapauttanut tytön ja auttanut tuon pakoon, samalla tuhoten koko sirkuksen mutta... se ei ollut hänen tapaistaan. Sirkuksessa tuntui olevan myös viattomia ja ystävällisiä työntekijöitä. Suurin syypää taisi olla tirehtööri... kenties myös se demoni... Ardashirin piti odottaa oikeaa hetkeä, siihen asti hän saattoi vain toivoa, ettei tyttö kantanut hänelle kaunaa eilisestä.
Ilta alkoi lähestyä, kun sirkus alkoi kasaamaan itseään näytöstä varten. Ardashir sai tällä kertaa vain katsella vierestä, kun kokeneemmat kasasivat telttaa, samalla kun yks apupojista selitti hujopille miten se toimenpide tapahtui. Ymmärrettävää ettei uudelle työläiselle annettu vastuulle teltan pystyttämistä, mikäli siinä olisi sattunut virheitä, saattaisi koko teltta romahtaa kesken kaiken illan esityksen.
Koska Ardashir periaatteessa seisoi nyt tyhjänpanttina, käytiin hänet käskemään sen Esme nimisen naisen luokse kysymään jotain tehtäviä. Tekemistähän sirkuksessa riitti, mutta mitä sitä uudelle tulokkaalle uskalsi antaa, oli sitten eri asia. Esmeltä Leto sai kuitenkin tehtäväkseen mennä auttamaan sitä häkkilintua valmistautumisessa. Kuulemma jonkun piti hieman suojata nuorukaista tuon vaihtaessa vaatteitaan, joten enkelille iskettiin käsiin likainen, kulahtanut valkea kangas, jota saattoi käyttää verhona toisen edessä. Letosta ainakin oli pituutensa ansiosta levittämään kangasta tarpeeksi korkealle ja leveälle, jotta Senna - se oli tytön nimi kuulemma, mutta Leto piti itse enemmän "Pikkusiipi" nimestä, jonka oli keksinyt - saisi toisten katseilta piiloutua.
Askel veikin sitten syrjäisemmällä olevan Sennan luokse. Jo heti lähestyessään Ardashir veti kasvoilleen jokseenkin pahoittelevan säälivän ilmeen, käyden sitten häkin viereen pysähtyessään nostamaan kangasverhoa käsissään näkyville paremmin, kertoen näin olevansa täällä näkösuojana. Askel pysähtyi aivan häkin viereen, Leton käydessä viimein levittämään sen kangaskappaleen paremmin esille, peittäen erittäin tehokkaasti häkin sivun siltä puolelta, mistä sisään nyt ohikulkevat olisivat nähneet. Oliko mies sitten tyhmä tai ei tajunnut siveyden rajoja, ei Leto itse käynyt kääntämään katsettaan pois Sennasta.