Kävelyllä

[Ikinobiru]

"Mikäs se tämmöinen paikka on..?" kysyi Rivaal itseltään kulkiessaan pitkin metsän reunaa. Tällaista paikkaa hän ei ollut ennen nähnyt. Rivaal poimi muutamasta tummasta pensaasta sinisiä marjoja. Rivaalin silmiin ne näyttivät syötäviltä ja puhtailta. Ties mitä pöpöjä hän saisi muutaman tunnin päästä.
Rivaal ei itseasiassa ollut pelkällä kävelyllä, vaan se etsi uusia tuttavuuksia. Pitihän joitakin olioita tuntea että selviäisi. 'Ei ystäviä, vain tuttavia', ajatteli kookas aarnikotkauros kävellessään eestaas metsän reunassa.

//Tuli ehkä liian lyhyt viesti, mutta aloitus kumminkin.//

[Aksutar]

Akuma

Akuma oli vihdoinkin saanut rohkaistua itsensä ja lähtenyt aivan yksin tutkimaan metsää! Ei Asukaa, Ei Frankkiä ei edes Milleniumia.. vain hän. Akuma oli vaeltanut läpi metsän ja saapui nyt metsän reunalle. Oikeastaan hänellä ei ollut hajuakaan, missä päin Cryptiä hän oli, mutta silti hänellä oli jonkinlainen mielikuva siitä, missä päin koti oli.
Akuma lähti jolkottelemaan metsänreunaa pitkin eteenpäin, ihaillen maisemia ja nauttien puhtaan raikkaasta ilmasta. Hän hyppelehti ja pujotteli puiden välistä, naureskellen itsekseen ja jahdaten välillä perhosia... pitihän hänen saada kuluttaa energiaansa.
Tosin pian Akuma pysähtyi ja jäi nuuhkimaan ilmaa.. ilmassa tuoksui outo haju. Tätä hajua Akuma ei ennemmin ollut haistanutkaan. Pieni susi naaras lähti hitaasti ilmaa nuuhkien kulkemaan eteenpäin, kunnes haju alkoi vahvistua ja vahvustua. Akumaa jännitti, mutta ei pelottanut. Hän halusi tietää, mistä tuo outo haju tuli. Askel, toinen, kolmas.. pian Akuma näki sen, mistä haju tuli.
Se oli Aarnikotka. Akuma ei koskaan ennen ollut nähnyt aarnikotkaa, varsinkaan näin läheltä! Hän käveli varovaisesti lähemmäksi, pitäen päänsä matalalla ja häntänsä koipiensa välissä, jottei näyttäisi uhkaavalta.
"vau..." Akuma aloitti pääsetessään tarpeeksi lähelle "en ole koskaan ennemmin nähnyt Aarnikotkaa.. en edes uskonut teidän liikkuvan täällä päin!" Akuma sanoi sen pahemmin itseään vielä esittelemättä.. kunnes hänen takaraivossaan napsahti ja hän naurahti pienesti "ehee... unohdin ihan.. Minun nimeni on Akuma.. entä sinun?" Akuma esitteli itsensä, olettaen että aarnikotkakin puhuisi.. ja jos ei puhunut, tästä tulisi melko yksi puolinen keskustelu.

// juu ei se mitään ^^ minulla kesti pari päivää vastata, kun oli viikonloppuna kaveri kylässä ^^' //

[Ikinobiru]

Juuri kun Rivaal oli haukkaamassa isosta mehukkaasta marjasta palasta, jostain kuului ääntä. Aarnikotka valpastui ja tähyili ympärilleen. Hän huomasi suden takanaan. Rivaal kuuli kysymyksen ja vastasi äkillisesti: "Nimeni on Rivaal. Rivaal Spumante. Niin ja tuota ööh.. Olen tavallaan vain läpikulkumatkalla. Tai miten sen sanoisi, ääsh..". Rivaal oli hieman nolona koska huomasi vieraan olevan narttu. Hän ei oikein osannut kommunikoida vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kun Rivaal tajusi näyttävänsä hieman hölmöltä hän ryhdistäytyi ja kysyi hieman kerskailevasti: "Voisitkos näyttää tälle uudelle tulokkaalle hieman lähiympäristöä?". Rivaal hymyili ja levitti siipensä leikkisästi.

//Taas tuli hieman lyhyehkö viesti, yritetään parantaa. Ei pääkopassa tehdas oikein tuota mitään. *koputtaa päätään*//

[Aksutar]

Akuma

Akuma katseli pää kallellaan kun aarnikotka esitteli itsensä ja kertoi olevan vain läpikulkumatkalla. No, Akumakin oli tavallaan, tosin hän ei minnekkään ollut menossa, joten ei se siis läpikulkumatka ollut loppujen lopuksi.
"hee, hauska tavata Rivaal" Akuma sanoi lopulta vääntäen pienen, ystävällisen hymyn kasvoilleen.
Ilmeisesti tämä aarnikotka ei ollut agressiivinen.. hyvä niin, mikäli tämä olisi Akuman kimppuun hyökännyt, Akuma olisi saanut köniinsä alta aikayksikön. Ei hänellä vielä ollut mitään voimia ja taistelussakin hän oli surkea kuin läpimärkä rotta.
"niin.." Akuma aloitti jolkotellen lähemmäksi Rivaalia "toki minä sinulle voin näyttää paikkoja, mikäli vain sitä haluat.. tosin, en ole ihan varma missä päin olemme, mutta kunhan saan vainun niin kyllä se siitä lähtee" Akuma selitti hypellen Rivaalin ohi hymyillen ja heiluttaen häntäänsä.
Hän oli aina ollut iloinen persoona, eikä suotta ujostellut.. ja nyt kun vauhtiin oli päästy niin anti mennä vaan.
"tuletko?" Akuma kysyi pysähtyen vähän matkan päähän, katsahtaen selkänsä yli Rivaaliin hymyillen.
Akuma ei ihan tarkkaan tiennyt, missä he olivat, mutta hän saattoi kuulla edellä päin arojen heinien kohinan, kun nämä taipuivat lämpimässä tuulessa... ehkä Akuma voisi näyttää Rivaalille arot, siellä oli kaunista.. ainakin Akuman mielestä, Rivaalilla tietysti saattoi olla eri käsitys kauniista.

// ei se mitään yhäkään :D Joskus ei vaan ispaa ja toisinaan sitten inspaa enemmän, tuttu tunne ^^ //

[Ikinobiru]

"Mennään vaan", sanoi Rivaal varmasti seuraten sutta. "Minulla ei mikään hyvä hajuaisti olekaan", lisäsi Rivaal kopauttaen etujalallaan valkoista nokkaansa. Akuma näytti luotettavalta Rivaalin mielestä, mutta hän oli silti varuillaan koko ajan. Ties vaikka minkälainen peto tuo vieras olisi. Tai, no, eihän susinaaras enää Rivaalille vieras ollut, tuttava pikemminkin. Rivaal kutsui kaikkia ystäviään tuttaviksi, sillä ajatusta ystävistä hän ei hyväksynyt. Samalla kun Rivaal käveli Akuman perässä, katseli hän sutta sivusilmällään. Rivaal epäili kovasti Akumaa, että hän veisi tämän tietämättömän Aarnikotkan harhaan, rupeaisi tappelemaan, voittaisi ja murhaisi hänet. 'Osaanhan minä taistella', mietti Rivaal itsevarmasti ja pörhisti turkkiaan. 'Sitäpaitsi voittaisinhan minä tuon reppanan kuitenkin, naaraspuolinen kun on', mietti urhea Aarnikotka, mutta hän tiesi että kumminkin joutuisi katumaan mietteitään. Naaraita ei pitänyt aliarvioida, niin viisas tietäjä Huberto Galaxan oli sanonut Rivaalille Cantlakin-saarella. Hän mietti niitä suloisia sademetsän tuoksuja, niitä hyviä tuttavia ja ananasmehua hiekkarannalla. Cantlakin oli ollut kuin paratiisi. Pian Rivaal heräsi horroksestaan kysymään Akumalta: "Haluatko että näytän kuinka lennetään..?". Rivaal hymyili Akumalle leveästi irvistäen ja levitteli siipiään kuin olisi jo lähdössä taivaalle.

[Aksutar]

Akuma

Akuma nyökkäsi Rivaalille ja lähti jolkottelemaan eteenpäin. Kävellessään hän heilutteli häntäänsä ja hymyili itsekseen, katsahtaen Rivaalin suuntaan, kun tämä huomautti ettei hänellä ollut hyvää hajuaisitia.
"no, ei se mitään. Milleium sanoo aina, että riittää että on joko hyvä näkö, kuulo tai hajuaisti" Akuma huomautti hypäten pienen kannon yli.
Akuma alkoi hyräilemään itsekseen kävellessään, pitäen näin häiritsevän kiusallisen hiljaisuuden poissa. Tosin metsässä pienet linnut ja oravat pitivät kyllä huolen siitä, ettei ympäristö hiljenisi täysin.. ja jos hiljenisi, silloin olisi jotain pielessä.
Hetken he kävelivät hiljaa, kunnes Rivaali avasi jälleen nokkansa. Akuma vilkaisi selkänsä yli aarnikotka urosta, hymyillen erittäin leveästi.
"ai haluanko? Totta kai haluan!" Akuma sanoi hypähtäen ympäri ja katseli hymyillen Rivaalin kauniita siipiä.
"kuinka nopeasti pystyt lentämään?.. heei, minulla on idea!" Akuma sanoi hypellen innosta Rivaalin edessä "otetaan kisa! Näetkö suoraan edessä, tuolla kauempana tuon suuren kiven?" Akuma aloitti nyökäten kohti kiveä, joka oli noin puolen kilometrin päässä heistä.
"Otetaan kisa, kumpi on ensin siellä!" Akuma sanoi hymyillen pirteästi ja pommpi paikallaan, kunnes käännähti äkkiä ympäri ja lähti kiitämään kiveä kohti, sen paremmin informoimatta koska kisa alkaisi.
Akuma ei ollut kovinkaan nopea juoksemaan, kiitos pienen kokonsa, mutta hän oli sitäkin kestävämpi.. mutta ei yhtään ihmetellyt vaikka Rivaali menisi hänen ohitseen alta aikayksikön.

[Ikinobiru]

"Kyllähän kisa käy, rakastan kilpailuja", sanoi Rivaal Akumalle. Kuultuaan suden toisen kysymyksen, hän tarkensi katsettaan suoraan eteen ja nyökkäsi, siellähän se kivi nökötti. Ennen kuin Rivaal tajusi minne Akuma oli lähtenyt, hän levitti siipensä, otti hieman takapakkia ja lähti lentoon. Susi näytti vain pieneltä pisteeltä yläilmoista. Rivaal päästi aika ajoin korvia särkeviä kirkaisuja. Ne olivat vain merkkejä Akumalle missä hän oli.
Tunnetusti Aarnikotkat eivät olleet mitään luovuttajatyyppiä. Ei Rivaalkaan ollut, vaan päätti voittaa kisan. Hän otti vauhtia ilmassa, ja lähti kuin luoti konsanaan suoraan kiveä kohti. Tuuli vain suhisi Aarnikotkan korvissa. Tuulen kutittelu nauratti Rivaalia. 'Tämä se vasta on elämää', ajatteli hän. Rivaalia ei kutittanut pelkästään tuuli, vaan myös ajatus häviöstä. Narttuja ei pitänyt aliarvioida, muistutti hän itseään.

//En saanut tästä pitkää viestiä kahdesta syystä, sillä on ideanpuutetta eikä tarinaa oikein pysty jatkamaankaan.. :D//

[Aksutar]

Akuma

Akuma pinkoi minkä kintuistaan pääsi, pitkä ruoho aaltoili hänen ohi juostessaan ja kutitteli mahanpohjaa. Akuma vilkaisi taakseen, Rivaalia ei näkynyt missään.. kunnes hän kuuli korvia vihlovan kirkaisun ja katsahti taivaalle. Aarinkotka uros lensi kauniisti hänen yläpuolellaa, Akuma oli niin kateellinen, ettei itse osannut lentää!
Tajutessaan, että Rivaali oli melkein hänen edellään, Akuma lisäsi vauhtia ja päästi pitkän, korkeahko ulvahduksen samalla kun hyppäsi pitkän loikan heinien seassa. Tuuli humisi korviin, tuuli heilutti turkkia ja Akuma saattoi tuntea taas sen tunteen, kun mikään ei voinut pysäyttää. Hän vilkaisi jälleen taivaalle Rivaaliin ja näki tämän syöksyämässä kohti kiveä. Kivestä puheen ollen... Akuma ei kerennyt tajuamaan mitään, kun hän kompastui juureen tai johonkin muuhun mikä heinien seassa oli, Heitti muutamalla kierteellä kohti kiveä ja kopautti päänsä tuntuvasti kiveen.
Akuma ei tiennyt missä Rivaali oli, tällä hetkellä hänen päässään pyöri ja humisi. Hän otti pari hoipertelevaa askelta kauemmaksi kivestä, kunnes kuukahti selälleen pitkien heinien sekaan. Taivas oli kirkkaan sininen.. Linnut lauloivat... muutama hassu pilvenhattara lipui taivaalla. Sitten Akuma alkoi nauramaan. Hän nauroi sydämensä pohjasta, puristaen silmänsä kiinni ja oli itkeä ilon kyyneleitä.
"se oli humaus!" Akuma huudahti vaikka ei ollut edes varma oliko kukaan kuulemassa.

// ei se mtn ^^ //

[Ikinobiru]

Tuuli humisi nyt todella voimakkaasti Rivaalin korvissa, hän lensi niin kovaa. Vastaan tuli muutama korppi, jotka raakkuivat ilkeästi kovalla äänellä. Aarnikotka katsoi alleen, ja kuuli Akuman ulvonnan, ja vastasi taas samalla mitalla. Rivaalia nauratti tuulen kutitus.
Rivaal säikähti kun näki susinaaraan kompastuvan ja kierähtävän maahan. Rivaal syöksyi kuin luoti Akuman luo, kunnes huomasi tämän nauravan. "Sattuiko?" kysyi Rivaal varovaisesti. Kenties tuo susi oli lyönyt päänsä pahemman kerran, seonnut ja ruennut hullunkiilto silmissään nauramaan. Silloin Rivaal olisi pulassa, olihan hän joskus joutunut mielipuolten kanssa tekemisiin. Siitä seurasi vain harmeja - tappelu, ja valittettavasti kuolema. Se oli syynä Rivaalin lähtö Cantlakin -saarelta. Häntä vihattiin koska mielipuoli oli ollut koko saaren johtaja, mutta ilmeisesti johtajan aivoissa oli tapahtunut jotakin hässäkkää.
Rivaal ojensi siipiään ja katsoi Akumaa suurilla silmillään. "Tule", hän sanoi.

[Aksutar]

Akuma

"ei, ei sattunut!" Akuma hihkaisi Rivaalille kuullessaan tämän äänen. Hetken Akuma kieriskeli maassa, kunnes nousi ylös haparoivin akselin ja ravisteli päätään. Hetken maailma pyöri ympärillä ja näytti siltä kuin Rivaali olisi juuri kloonannut itsensä, mutta lopulta näkymät palasivat jälleen normaaleiksi ja Akuma sai huokaista helpotuksesta... hän ei ollut tullut hulluksi tai menettänyt näköään tai mitään muutakaan. Vain pikku.. tai no, vähän isompi kolaus päähän, jota nyt jomotti.. siihen tulisi varmasti kuhmu, mutta ei se mitään, se mikä ei tapa, vahvistaa.
Akuma vilkaisi jälleen Rivaaliin, kun tämä kehotti häntä tulemaan. Akuma lähti jolkottelemaan Rivaalin luokse, mutta pysähtyi nuuskimaan ilmaa. Jälleen outo haju.. mutta tämän hajun Akuma oli ennenkin haistanut... joskus aikaisemmin, eikä tästä hajusta tullut mitään hyvää mieleen. Lopulta Akuma vilkaisi tuulen suuntaan ja näki kauempana metsän reunalla pienen lauman tummia susia. Akuma laski päänsä ja alkoi murisemaan, katsellen susia kohti.
"nuo eivät ole meidän laumasta..." Akuma sanoi ääneen, pitäen yhä silmällä susia jotka vastasivat hänen murinaansa. Susia oli noin kuusi kappaletta.. ei niin paljoa, mutta ei Akuma niille yksin pärjäisi, ellei ihmeitä tapahtuisi. Sitten, täysin varoittamatta, sudet lähtivät hyökkäämään heitä kohti ja Akuma otti paremman asennon, ollakseen valmiina vastaanottamaan hyökkäyksen.

[Ikinobiru]

Rivaal kuuli Akuman murisevan ja katsahti tähän. Kauempana näkyi kuin näkyikin susilauma. Kuultuaan etteivät sudet ole samasta laumasta kuin Akuma, otti Rivaalkin valmiusasennon. Aarnikotka ei edes huomannut sanovansa "Anna minun hoitaa tämä". Rivaal päästi muikean kirkaisun ja nousi siivilleen. Hän syöksyi kohti tummaa susilaumaa vauhti siivissään ja verenhimo katseessaan.

//ja kuinkas sitten kävikään? : D Joo, ei tullut pitkä viesti ollenkaan, koska ei 'tämmöisessä tapauksessa' voi jatkaa pitkälle. : D//

[Aksutar]

Akuma

Samassa kun Rivaal oli noussut siivilleen, Akuma oli ponkaissut vauhtiin kohti susia. Rivaal lensi yläpuolella, kun Akuma kiisi läpi arojen pitkän nurmen.. tällä kertaa pienestä koosta oli Akumalle hyötyä, hän suorastaan upposi korkeaan heinikkoon, eikä hänestä näkynyt mitään. Hän pääsi yllättämään ensimmäisen suden, hyppäämällä tämän kaulaan, iskien hampaansa syvälle tämän lihaan ja reppien hengitystiet samantien auki. Akuma ei ollut hyvä taistelemaan, mutta hänen täsmäiskunsa olivat tappavia. Susi kaatui maahan haukkomaan henkeään ja sätkimään kuin kala kuivalla maalla, kunnes kuoli veren hukkaan. Akuma oli jo lähtenyt juoksemaan seuraavaa sutta kohti, hän ei ollut varma miten Rivaalilla meni, mutta kai aarnikotka sudelle pärjäisi? No, ei Akuma sitä tiennyt, mutta toivoi ja oletti.
Sitten tulikin se normaali taistelu, mitä koiraeläniten välillä saattoikin nähdä.. näykintää, puremista, ulinaa ja vikinää, aina sitä mukaan mitä toinen sai revittyä toisen nahkaa ja lihaa. Akuma pärjäsi kohtuu hyvin, vaikka saikin itseensä ruhjeita ja haavoja.

// no, ei se haittaa vaikka tulee välillä lyhyitä :D lyhyempiin on joskus kivempi vastata ^^ //

[Ikinobiru]

Sudet lähestyivät uhkaavasti, joten Rivaal oli skarppina ja heti kun saavutti vihollisen, upotti aarnikotka kyntensä tämän kaulaan tai naamaan. Susi toisensa jälkeen kaatui. Rivaal tunsi pistävän kivun oikeassa siivessään, siitä olikin lähtenyt jo paljon sulkia ja haava ammotti aukinaisena pulputen samalla verta. Susi hyökkäsi Rivaalin kimppuun kun tämä oli kivun lamaannuttamana pysähtynyt. Aarnikotkan suusta pääsi kammottava karjaisu, se karkoitti kaikki linnut lähellä olevista puista. Jotkut arimmat sudetkin pakenivat tätä karjaisua, se riipi niiden selkää ja korvia kuin kynnet lihaa. Rivaal saikin mojovan kuhmun lyötyään päänsä kantoon sekä monta haavaa ja mustelmaa. Mutta se ei vielä lannistanut aarnikotkaa. Haavoittuneena Rivaal raapaisi susia minkä ehti, ja kun tilaisuus tuli, hän yritti nousta siivilleen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, kipu vain yltyi ja esti liikkumasta. Nyt Rivaalia odottaisi varma kuolema, ellei hän pystyisi pakenemaan edes puun taakse. Hän pakomatkallaan kuitenkin lysähti maahan ja vikisi avuttomana Akumaa apuun. Susinaaras olisi Rivaalin viimeinen toivo, ellei ihmettä tapahtuisi.

[Aksutar]

Akuma

Akumalta meni melkein kaikki aika ja keskittyminen siihen, kun hän yritti näykkiä vastustajaa parhaansa mukaan... mutta toinen näykki yhtä 'innokkaasti', eikä brutaaleja keinoja kaihdettu.
Tosin sitten kuului korvia riipivä karjaisu, mikä sai taistelun hetkeksi pysähtymään. Sudet painoivat (Akuma siinä samassa) päätään alemmaksi ja luimistivat korvansa vilkaisten Rivaaliin, joka oli tuon karjaisun takana. Osa susista lähti häntä koipien välissä luikkimaan pakoon, mutta muutama jäi vielä paikalle. Ennen kuin Akuma kerkesi mitään tajuaamaankaan, yksi susista oli hypännyt hänen kimppuunsa ja molemmat vierivät maata pitkin, kunnes pomppasivat pystyyn ja jatkoivat toisten pureskelua.
Akuma tunsi kuinka hänen kehossaan olevat pienet haavat vihloivat ja polttivat ja mikäli yksikään niistä repeäisi isommaksi, hän tulisi kuolemaan verenhukkaan...

Akuma näki sivusilmällä kuinka Rivaal oli haavoittunut ja yritti paeta, mutta lysähti maahan ja vilkaisi avuttomana häneen. Akuma tiesi, että nyt oli toimittava nopeasti, ellei sitten halunnut haudata uutta tuttavaansa samana päivänä, mitä tämän tapasi. Akuma käänsi katseensa kimpussaan olevaan suteen, syöksähti tätä kohti ja viilsi sen rintaan hampaillaan pitkän viillon, samalla kun lähti juoksemaan kohti rivaalia.
Akuma sai juosta täysillä, jotta kerkesi juuri ja juuri Rivaalin ja susien väliin.
Hän liukui näiden väliin ja ponnisti vauhdilla susia kohti, tönäisten näitä sivummalle ja kiinnitti huomion itseensä. Sudet käännähtivät ympäri ja lähtivät juoksemaan Akuman perään, joka pinkoi jo kauempana.
"Odota siinä, palaan pian!!" Akuma huusi ja lisäsi lähes kuiskaten "jos palaan".

Hän johdatti sudet syvemmälle metsään, pimeähköön pusikkoon. Varjot liikkuivat täällä erittäin salaperäisesti, jopa pelottavasti. Puut olivat köynnösten peittämiä, lähes pystyyn kuolleita. Metsä oli erittäin tiheää ja piikikkäät puskat viiltelivät Akuman kasvoja, kun hän puski läpi okaiden. Akuma oli sen verran pieni, että pääsi pujottelemaan juuri ja juuri pensaiden lävitse... toisin kuin sudet. Nämä jumittuivat puskien väliin ja ulvoivat kivusta, kun puskien piikit viilsivät syvälle lihaan ja kiristyivät entisestään, kun nämä yrittivät rimpuilla ulos.
Akuma pääsi pusikoista pois ja suuntasi takaisin taistelu paikalle, läähättäen erittäin kuuluvasti. Hän jolkotteli hiljalleen lähemmäksi Rivaalia, kunnes pisti maahan istumaan ja lopulta makaamaan.
"ole-- oletko kunnossa?" Akuma kysyi huohottaen, kuunnellen samalla sydäntään joka jyskytti kuin patarumpu rinnassa.

[Ikinobiru]

Haavat olivat todella kivuliaat, ne virtasivat verta kuin mikäkin joki. Se oli kivuliasta Rivaalille, hyvin hyvin kivuliasta. Rivaal yritti ponnistella kipua vastaan, sinnitellä ja samalla yrittää ryömiä kohti isoa tammea. Ruohoa ja multaa irtaantui maasta kun aarnikotkan terävät kynnet raastoivat sitä.

Mutta sitten tuli hiljaisuus. Rivaal kuuli vain oman sydämensä sykkeen. Kaikki hidastui.

Kuolema kävi kuiskaamassa ilkeitä sanoja Rivaalin korvaan raapien samalla tämän sydäntä veitsellään. Aarnikotka yritti karjua, mutta hänen sustaan ei päässyt pienen pientäkään ääntä. Hän näki jo tunnelin päässä valoa, mutta sitten kaikki pysähtyi, kun Akuma sanoi hänelle palaavansa pian. Rivaal ei uskonut tätä todeksi, susi oli pelastanut tämän hengen! Pelkkä yksi lause onnistui herättämään puolikuolleen aarnikotkan. Rivaal huokaisi helpotuksesta mutta tunsi pian taas kamalan kivun siivessään. Rivaal oli luullut Akuman pelastaneen tämän hengen, mutta ei. Kaikki oli taas synkkää ja ankeaa.

"ole-- oletko kunnossa?"
Akuman huolestuneet sanat kaikuivat Rivaalin korvissa kuin huuto luolassa. Rivaal ei vastannut. Kaikki oli pimeää.
Elämän tuli oli sammumassa aarnikotkan kehosta, miten hän olikaan niin heikko. Rivaal mietti sitä, miten hän saattoi antaa elämän pihistä pois kehostaan niin helpolla. Ensimmäistä kertaa elämässään hän tunsi häpeää häviämistään kohtaan. Kaikki oli lopussa.

Puheet siitä miten kertaa koko elämänsä kun on kuolemassa, oli totta. Rivaal mietti itsekseen hymyillen Cantlakin -saarea ja niiden asukkeja. Miten hän oli tullut tänne ja tavannut Akuman. Sitten hän säpsähti. Akuma, hän saattoi olla pulassa! Rivaalin täytyi herätä! Täytyi!