Kävelyllä

[Aksutar]

Akuma

Akuma makasi hetken paikoillaan, kunnes nousi istumaan, irvistäen kivusta.. Rivaal ei vastannut? Tämä ei tainnut olla kunnossa, siihen ei neroa tarvittu totemaan sitä.
Akuma nousi jaloilleen ja käveli hitaasti Rivaalin luokse, peläten kokoajan pahinta. Hänen silmänsä kostuivat hieman ja hän päästi pitkähkön inahduksen, saavuttuaan Rivaalin vierelle.
"Rivaal.. nouse ylös?" Akuma sanoi laskien päänsä aivan Rivaalin pään viereen.
"nouse ylös.. mennään turvaan. Minä näytän sinulle kaaaunin paikan.. nouse nyt ylös, jooko?" Akuma sanoi, tökäten kuonollaan Rivaalin poskea.
Sitten hän nosti päätään hieman ja vilkaisi Rivaalin haavoja. Ne olivat pahempia mitä hänen, joten Akuma ei edes kyennyt ajattelemaan omia kipujaan juuri nyt! Nyt hän halusi saada Rivaalilta edes pienen elonmerkin!
Hän siirsi kuononsa Rivaalin haavan ylle ja nuoli tätä varovaisesti, yrittäen saada verenvuodon tyrehtymään. Sitten Akuma nosti päänsä ylös ja hyppeli Rivaalin eteen, laskien päänsä taas tämän pään viereen.
"ha-- haen sinulle marjoja! Odota tässä, ei mene kauaa!" Akuma sanoi ja hyppeli marjapuskien luokse, katkaisi yhden oksan jossa oli mehukkaita ja terveellisiä marjoja ja juoksi se suussaan Rivaalin luokse ja tiputti oksan Rivaalin viereen.
"jos.. jos pystyisit liikkumaan.." Akuma aloitti toiveekkaana "niin voisimme mennä syvemmälle metsään.. siellä kasvaa yrttejä jotka auttavat haavoihin! Millenium kertoi minulle niistä.." Akuma selitti, muistellen missä yrttejä kasvoi.

[Ikinobiru]

Rivaalia väsytti. Voi kuinka häntä väsytti ja koski joka paikkaan. Hän kuuli Akuman äänen, hän siis oli elossa ja susinaaras myös. Eli kaikki oli hyvin. Paitsi Rivaalin kunto. Hän ponnisteli, yritti päästä jaloilleen.

"A-Akuma..." aloitti Rivaal irvistellen kivusta. 'Minähän puhuin!', mietti hän iloisesti. "Voitko auttaa hieman..?" Aarnikotka yritti nousta mutta rojahti samantien maahan. Hän karjaisi ja kirosi. Ei hän voinut olla niin heikko, ei kukaan uskoisi sitä. Rivaal halusi päästä suojaisille seuduille parantamaan haavojaan. Lentämään hän ei kykenisi, se oli selvä. Jalat olivat naarmuilla ja mustelmilla, mutta kävelykunnossa, elleivät tämän aarnikotkan voimat olisi niin lopussa. Rivaal kuitenkin yritti pinnistellä, tosin ilman tulosta.

//Anteeksi lyhyehkö viesti, ei inspaa tälläkään kertaa. :--(//

[Aksutar]

Akuma

Akuma katseli muualle mietteliäänä, koittaen keksiä ratkaisua tähän tilanteeseen.. kunnes hän kuuli Rivaalin äänen! Akuman korvat nousivat pystyyn ja hän vilkaisi hymyillen Rivaaliin. Tosin hänen hymy hyytyi kun Rivaal rojahti takaisin alas ja kirosi kivusta.
Akuma jolkotteli Rivaalin ympärillä hetken, kunnes pisti maaten aivan tämän viereen.
"Pystytkö kävelemään, jos autan sinut ylös ja tuen sinua?" Akuma kysyi, hymyillen pienesti.
Ainakin Rivaal oli elossa, se oli hyvä! Akuma päätti pitää Rivaalin hengissä, millä hinnalla hyvänsä. Hän vaikka vahtisi vuorokauden ympäri aarnikotkaa, jos tämä ei pystyisi liikkumaan.
Sitten Akuma pujottautui Rivaalin kaulan/rintakehän alle ja alkoi nousemaan hitaasti.
"no niin, pinnistä" Akuma sanoi ja työnsi kaikin voimin Rivaalia ylöspäin, yrittäen saada tämän pystyyn.. toivottavasti rivaalin koivet kestivät.

// ei haittaa ^^ //

[Ikinobiru]

"Pystyn.. ehkä sitten - auh - kävelemään", Rivaal sanoi. Kipu oli jo vähitellen alkanut hellittää, ehkä se oli vain puutumusta tai väsyneisyyttä liikaan yrittämiseen. Aarnikotkan oli kuitenkin pakko yrittää, että pääsisi turvallisemmille seuduille. Saattaisi olla, että sudet keräisivät voimiaan ja hyökkäisivät uudelleen. Rivaal hylkäsi pahan ajatuksen ja keskittyi jaloilleen pääsemiseen, Akuma hyvänä apunaan.

Olisi se onnenpäivä, milloin Rivaal pääsisi syvemmälle metsään missä kasvaisi yrttejä, jotka parantaisivat haavat ja lievittäisivät kivun - ellei kuolema lopettaisi ne iäksi. Liian syvässä istui Rivaalin mielessä pelko tulevista vaaroista, liian syvässä istui pelko jossa muistikuviin perustuvat tarinat heräsivät eloon. Nyt Rivaalkin ihmetteli sitä; hän oli muuttunut heikoksi. Kuolemakin tuntui nykyään elolta paremmalta, sen hän oli todennut jo ennen tälle saarelle tuloa. Mutta enää hän ei olisi heikko, sen hän päätti. Aarnikotka päästi mahtavan huudon samalla kun hän nousi - kyllä, hän pääsi jaloilleen! Rivaal melkein hyppi onnesta, hymyili tälle onnelliselle hetkelle. Kyynelsilmin hän sanoi Akumalle: "Kiitos".

//Tarinani ovat mielestäni muuttuneet hiukan oudoiksi, jotenkin ristiriitaisiksi. Eivät kuvaa enää Rivaalin todellista luonnetta, vaan toista puolta hänestä. Kuvittelenko vain vai puhunko totta?

Kesälomalla minulla on hiukan kiireitä, joten saattaa olla että vastaamisessa kestää viikko tai enemmänkin. Ilmoitan vain jottet ihmettele minne hävisin. ^^//

[Aksutar]

Akuma

Sitten seurasi vaikein osuus, näin Rivaalin osalta. Nyt oli pakko päästä ylös, nyt oli pakko yrittää täysillä! Akuma päätti, ettei antaisi Rivaalin jäädä makaamaan 'tuleen'. He olivat liian riskialttiilla alueella! Mikäli sudet eivät palaisi niin ihmiset saattaisivat tulla.. haltijoista ei haittaa olisi ollut, nämä todennäköisesti olisivat auttaneet, kun taas ihmiset olisivat teurastaneet heidät sen sileän tien.

Sitten - aivan varoittamatta - Rivaal päästi mahtavan huudon joka kaikui pitkin aroja viestien siitä, että aarnikotka uros oli päässyt ylös! Akuma avasi silmänsä ja erittäin leveä hymy nousi hänen kasvoilleen sitä mukaa, mitä Rivaalin paino siirtyi omille jaloilleen.
Se oli kuin olisi päässyt maaliin, voittanut kilpailun, tehnyt ennätyksen. Sitä tunnetta ei pystynyt kuvailemaan. Niin helpottunut, kevyt ja onnellinen olo.. Rivaal kiitti Akumaa, mutta Akuma pudisti päätään ja hymyili, melkein itsekkin itki ilosta.
"Kiitos sinulle! Kiitos että yritit, kiitos ettet antanut periksi" Akuma sanoi ja pukkasi päätään vasten Rivaalin kaulaa, hieraisten sitä pienesti.
"Mutta nyt pitää vielä päästä metsään.. mennään hitaasti, ei mitään kiirettä" Akuma sanoi ja otti pari askelta metsää kohti ja jäi odottamaan pääsisikö Rivaal liikkeelle.

// heh, voi olla ^^ mutta ainahan hahmot muuttuu ja kehittyy :3 ja ei mitään kiirettä, nauti ihan rauhassa kesästä ^^ //

[Ikinobiru]

"Kyllä, meidän täytyy lähteä, ja äkkiä", sanoi Rivaal hieman hengästyneenä ponnistuksestaan.

Olisi kuin Rivaalin kivut olisivat lähteneet taivaan tuuliin, hymy teki hyvää koko ruumiille. Tällä hetkellä Rivaal oli kiitollinen jopa pikkulinnuille, ettei hän ollut kuollut ja Akuma oli hänen kanssaan. Kaikki tuntui mukavalta, olo oli nyt peloton ja voimakas. "Mennään", kehotti Rivaal ja otti muutaman juoksuaskeleen, kuitenkin pysähtyen pienestä nipistyksestä kyljessä. "Aiih.. No, jatketaas". Rivaal käveli hitaasti kaiken varalta.

Matkalla tähyillen ympärilleen Rivaal kuiskasi Akumalle: "Minusta tuntuu, että meitä seurataan." "Ehkä kuvittelen vain, mutta tunnen katseet selässäni". Aarnikotka kohotti katseensa hänen takanaan olevaan puuhun. Kukapa muu siellä oli, kuin pelkkä pöllö. Rivaal naurahti itselleen ja katsahti Akumaan. He olivat tulleet risteykseen. "Minne suuntaan nyt käännytään?" kysyi Rivaal.

[Aksutar]

Akuma

Akuma lähti kevyesti jolkottelemaan Rivaalin rinnalla kun tämä otti pari juoksuaskelta, mutta sitten pysähtyi ja jatkoi kävellen. Akuma naurahti pienesti ja hidasti itsekkin. Parempi ottaa rauhallisemmin ettei Rivaal ihan väsähtäisi.
Matka kului siis melko hitaasti, mutta varmasti. Hetken kävelyn jälkeen Rivaal kuiskasi jotain, mikä sai Akuman aistit valpastumaan. Heitä seurattiin? Ei kai.. ei Akuma mitään tuntenut saatika aistinut... ja pian selvisikin että Rivaal oli vain tuntenut pöllön katseen niskavilloissaan. Akuma naurahti siinä missä Rivaalkin, mutta piti silti aistinsa valppaana... ehkä Rivaal sittenkin oli tuntenut jotain muutakin.
Pian he tulivat risteykseen. Akuma katsahti jokaiseen suuntaan ja iski sitten nenänsä maahan.
"katsotaansa.." Akuma mutisi nuuhkien maata ja kierrellen Rivaalin lähettyvillä, kunnes kääntyi oikealle johtavalle polulle.
"tänne päin, täällä päin kasvaa niitä yrttikasveja" Akuma sanoi ja lähti kävelemään tietä eteenpäin.

[Ikinobiru]

Rivaal oli iloinen kuullessaan Akuman naurun, se oli niin elävä ja mukavan kuuloinen, että teki mieli nauraa lisää.

Risteyksessä Akuman opastuksella hän seurasi tätä, melkein jo silmissään ihana näky; yrttejä, jokin kuuma lähde kenties, marjoja, mitä ihmeellisempiä kasveja (ja tietenkin tämä oli vain Rivaalin mielikuva, hän omistaa nimittäin erittäin vilkkaan mielikuvituksen), parantumisen lähde. Vaikka Aarnikotkan hajuaisti ei ollut mitenkään hyvä, hän saattoi melkein haistaa raikkaiden lehtien tuoksun. Hymysuin hän seurasi Akumaa seuraavaan risteykseen.

"Ei voi.. ei voi olla totta!" huusi Rivaal kun näki kammottavan näyn - tappurapensaat ympäröivät ja peittivät tien alleen."Emmehän me tuosta pääse!". Ja kyllä, niin ensin Rivaalkin luuli, että hän voisi lentää pensaitten yli tien toiselle puolelle, mutta piikkisen oksat tuntuivat jatkuvan korkealle loputtomiin.

Rivaal katsoi Akumaan ja kysyi "Onko sinulla yhtään ideaa mitä me teemme nyt?".

[Aksutar]

Akuma

Akuma jolkotteli iloisesti eteen päin, mutta pysähtyi siinä missä Rivaal huudahti. Edessä oli suuri kasa tappurapensaita. Pensaiden yli ei päässyt hyppäämään - näin Akuman näkökulmasta, eihän hän edes miettinyt yli lentämistä - ja pensas näytti jatkuvan molempiin suuntiin tien molemmille puolille.. se oli kuin iso muuri!
"eeeh..." Akuma äännähti luimistaen korviansa, samalla kun vilkuili ympärilleen ja mietti miten he etenisivät.

Akuma käveli lähemmäksi pensasta ja tutki sitä tarkoin, jolkotellen edes takaisin sen edessä ja nuuhkien maata.
"tuota... siitä ei pääse yli, se on varma.. pujotteleminen sen läpi saattaisi onnistua minulta, mutta en tiedä sinun notkeudestasi... joten yksi varma ja turvallinen vaihtoehto on, että kierrämme sen. Nyt pitäisi vain päättää kumpaan suuntaan lähdemme katsomaan..." Akuma sanoi vilkaisten molempiin suuntiin, joista kumpikaan ei näyttänyt kovinkaan lupaavalta.
"Siinä oli kaikki mitä minä keksin... sinulla ideoita vai lähdemmekö kiertämään?" Akuma lisäsi, vilkaisten Rivaaliin.

[Ikinobiru]

Rivaal katseli epätoivoisena vuoroin tappuramuuria, vuoroin taas Akumaa. Kuultuaan Akuman ehdotuksen aarnikotkan päässä välähti: "Hei.. entä jos minä lennän katsomaan ylös miltä maasto näyttää, ja tulen sitten takaisin..? Odota hetki, tulen aivan pian." Rivaal peruutti, otti vauhtia ja lähti lentoon siitä kohdasta missä oli hetki sitten voivotellut muuria.

Yläilmoissa kaikki näytti niin pieneltä. Akuma näytti pieneltä rusinalta - ei, vielä pienemmältä, muurahaiselta. Rivaalin silmien eteen levittäytyi laaja näkymä: muuri jatkui vasempaan ainakin kaksikymmentä kilometriä, oikella viisi, mutta heti sen jälkeen näkyviin ilmestyi järvi - mutta hetkinen, ajatteli Rivaal. 'Tuo.. tuo järvihän on MUSTA!' Järvi oli siis öljyjärvi, niitä nähtiin vain jättiläisten asuinpaikoilla. Järven takana näkyi laaja puistoalue, jonka aarnikotka tunnisti parantumisen lähteeksi, vaikkei sitä ennen ollutkaan nähnyt. Yrttejä kasvoi joka puolella, ja valtavilla penkeillä istui punapartaisia jättiläisiä. Rivaal kauhistui ja lensi takaisin Akuman luo. Hän oli viipynyt ilmassa jo pitkän tovin ja hän oli väsynyt.

"A-Akuma.. Emme voi jatkaa matkaa yrttien luo, koska siellä on.. no, tiedäthän... Jättiläisiä. Tuolla on valtava öljyjärvi ja punapartaisia jättiläisiä jajaja... Vasemmalle muuri jatkuu kaksikymmentä kilometriä joten sinne on turha mennä koska kuitenkaan emme pääse parannuksen lähteelle", Rivaal sanoi susinartulle väsyneellä mutta kauhistuneella äänellä.

[Aksutar]

Akuma

Äkkiä Rivaal lähtikin lentoon. Akuma katseli aarnikotkan perään, jääden sitten istumaan paikoilleen ja katselemaan ylös taivaalle. Voi kuinka hänkin olisi halunnut lentää. Olisi ollut paljon helpompaa. Oli hän kyllä kuullut että velhot voisivat auttaa eläimiäkin taikuuden suhteen, joten ihan hyvinhän Akuma voisi tassutella jonkun velhon luokse ja kysyä, opettaisiko tämä hänet lentämään. Toisaalta, Akuma oli liian ujo sellaiseen, joten pysytään nyt vain ihan maan kamaralla ja annetaan siivekkäiden hoitaa lentäminen.
Paitsi eihän lentämiseen aina siipiä tarvittu, osasihan noidatkin lentää ilman siipiä! Tosin luutaa Akuma ei käyttäisi, ei vaikka se olisi ainoa keino lentämiseen.

Pian Rivaal saapuikin takaisin. Tämä näytti melko väsyneeltä lentämisen jälkeen. Pian Rivaal alkoikin kertoa mitä ylhäältä oli nähnyt. Matka näytti pyssäneen tähän. Rivaal kertoi jättiläisistä ja öljyjärvestä. Akuma kuunteli hiljaa ja nyökkäsi sitten pienesti.
"no.. matka jäi kai tähän sitten." Akuma sanoi katsellen maahan "Mutta sinun pitää nyt päästä lepäämään, jos emme kerran haavojasi voi hoitaa" Akuma lisäsi, nousten ylös ja katseli ympärilleen, josko näkyisi jotain missä he voisivat levätä, kuten luola tai pusikko.

[Ikinobiru]

Rivaal painoi päänsä alas väsyneenä. Hänen teki mieli mennä maate ja nukahtaa siihen paikkaan. Aarnikotka ravisteli päätään ja lönkytteli vasempaan päin, kohti Itää. "Jos me jonnekin meinaamme päästä lepäämään, mennään tänne. Ei näkynyt jättiläisiä eikä muutakaan epäilyttävää paitsi metsää, ehkäpä löydämme jonkun kylän, vaikka menninkäisten, minulle on aivan sama mikä siellä odottaa kunhan vain saan levätä!" ja sanaa 'levätä' hän painotti.

Uupumus oli kuitenkin vallannut hänet ja jykevä Aarnikotka rojahti maahan nukahtaen heti, vienon kuorsauksen saattelemana.

[Aksutar]

Akuma

Pian Rivaal lähtikin liikkeelle, sanoen että heidän kannattaisi mennä itään päin. Akuma nyökkäsi pirteästi ja lähti jolkottelemaan Rivaalin vierellä, kunnes tämä yhtäkkiä rojahti maahan ja alkoi samantien nukkumaan. Akuma katsoi aarnikotkaa kysyvästi, mutta naurahti sitten kevyesti ja pudisteli päätään. kai he sitten tässä voisivat levätä, mikäli Rivaal niin halusi.. tai no, halusi ja halusi, tämä kumminkin oli nyt pistänyt maaten ja veteli sikeitä.
Akuma katsoi ympärilleen ja varmisti että he olivat kohtuu turvallisella paikalla. Sitten hän jolkotteli hakemaan muutaman suuren oksan, jolla ympäröi hieman Rivaalia, ettei tämä näkynyt maastosta niin selvästi.
Sen jälkeen susi naaras jolkotteli vähän kauemmaksi etsimään ruokaa. Hän ei ollut aivan varma mitä aarnikotkat söisivät, mutta oletti että nämäkin olivat lihansyöjiä, joten Akuma pyydysti pari jänistä ja kipitti sitten takaisin Rivaalin viereen, odottelemaan että tämä heräisi, jonka jälkeen hän tarjoaisi aarnikotkalle pupua, mikäli liha kelpaisi.

[Ikinobiru]

//Anteeksi että vastaamisessa on kestänyt.//

Rivaal hengitti rauhallisesti ja näki syvää unta. Siinä hän oli Akuman kanssa kauniilla lähteellä, jota ympäröivät appelsiinipuut, kauniit, pehmeälehtiset pensaat ja lähteeseen laski kauniisti soliseva puro. Kukkia oli paljon ja ne loistivat sateenkaaren värisinä. Rivaal söi Akuman kanssa viinirypäleitä ja appelsiinipuusta appelsiineja. He joivat raikasta lähdevettä ja oli lämmintä.

Aarnikotka heräsi pienen pieneen pistoon jalassaan. Suonenveto, mikä ärsyttävä asia. Hän huomasi olevansa risujen ja lehtien peitossa ja oli aikeissa huutaa apua, kunnes huomasi Akuman vieressään jänösaaliin kanssa. Rivaal hieman hämmästyi kun näki jäniksen ja tokaisi: "Pthyi, minä en tuota jänistä syö, etkö tiennyt että olen KASVISSYÖJÄ!" (Rivaal on erittäin nirso) "Haluan vain parhaimpia hedelmiä, en missään nimessä lihaa!".

Rivaal nousi ja karisteli risut sulistaan. Hän nosti leukansa ja käveli kuin korkokengät jalassa lähimmän marjapensaan luo. Akumaan hän loi syvän katseen ja rupesi nauramaan. "Tosissaanko luulit minua kasvissyöjäksi! HEHEHEE! Annappas se jänö tänne, niin herkutellaan", Rivaal nauroi.

[Aksutar]

//eipä tuo mitään ^^ //

Akuma

Siinä aikansa odoteltuaan Akuma huomasi että Rivaal alkoi heräillä. Olisihan Akuma voinut herättää aarnikotkan kesken unien, mutta mitä suotta. Eihän heillä ollut kiire minnekkään.. tai no siis, ei Akumalla ollut kiire, siitä Akuma ei tiennyt oliko Rivaalilla kiire jonnekkin.
Susi väänsi kasvoilleen pienen virneen kun Rivaal heräsi ja seuraavan lauseen kuultuaan Akuma väänsi korvansa taakse ja hymyili yhä melko teennäisesti. Rivaal toitotti olevansa kasvissyöjä ja halsui vain parhaimpia hedelmiä eikä missään nimessä lihaa.
Susi naaras ei sanonut mitään vaan toljotti typerästi hymyillen aarnikotkaa, kun tämä käveli astetta ylväämmin lähimmälle marjapensaalle ja katsahti häneen syvästi.. kunnes alkoi nauramaan. Akuma naurahti pienesti katsoen kysyvästi Rivaaliin kunnes tuli ilmi että tämä oli vain vitsaillut.
Akuma tavallaan huokaisi helpotuksesta ja naurahti kevyesti, viskaten yhden jäniksen Rivaalille hymyillen.
"no jos totta puhutaan niin kyllä, luulin että olit kasvissyöjä" Akuma sanoi nauraen.
"mutta mitä me tästä eteeenpäin?" Akuma kysyi, puhuen monikossa.. ei hän vielä halunnut Rivaalista erota, vastahan tämä tähän tutustui.. tai no, eihän Akuma edes kunnolla tuntenut Rivaalia.