Kirjoittaja Ikinobiru » 28 Heinä 2008, 16:42
Rivaal katseli epätoivoisena vuoroin tappuramuuria, vuoroin taas Akumaa. Kuultuaan Akuman ehdotuksen aarnikotkan päässä välähti: "Hei.. entä jos minä lennän katsomaan ylös miltä maasto näyttää, ja tulen sitten takaisin..? Odota hetki, tulen aivan pian." Rivaal peruutti, otti vauhtia ja lähti lentoon siitä kohdasta missä oli hetki sitten voivotellut muuria.
Yläilmoissa kaikki näytti niin pieneltä. Akuma näytti pieneltä rusinalta - ei, vielä pienemmältä, muurahaiselta. Rivaalin silmien eteen levittäytyi laaja näkymä: muuri jatkui vasempaan ainakin kaksikymmentä kilometriä, oikella viisi, mutta heti sen jälkeen näkyviin ilmestyi järvi - mutta hetkinen, ajatteli Rivaal. 'Tuo.. tuo järvihän on MUSTA!' Järvi oli siis öljyjärvi, niitä nähtiin vain jättiläisten asuinpaikoilla. Järven takana näkyi laaja puistoalue, jonka aarnikotka tunnisti parantumisen lähteeksi, vaikkei sitä ennen ollutkaan nähnyt. Yrttejä kasvoi joka puolella, ja valtavilla penkeillä istui punapartaisia jättiläisiä. Rivaal kauhistui ja lensi takaisin Akuman luo. Hän oli viipynyt ilmassa jo pitkän tovin ja hän oli väsynyt.
"A-Akuma.. Emme voi jatkaa matkaa yrttien luo, koska siellä on.. no, tiedäthän... Jättiläisiä. Tuolla on valtava öljyjärvi ja punapartaisia jättiläisiä jajaja... Vasemmalle muuri jatkuu kaksikymmentä kilometriä joten sinne on turha mennä koska kuitenkaan emme pääse parannuksen lähteelle", Rivaal sanoi susinartulle väsyneellä mutta kauhistuneella äänellä.