Kirjoittaja Aksutar » 09 Touko 2008, 16:30
Akuma
Akumalta meni melkein kaikki aika ja keskittyminen siihen, kun hän yritti näykkiä vastustajaa parhaansa mukaan... mutta toinen näykki yhtä 'innokkaasti', eikä brutaaleja keinoja kaihdettu.
Tosin sitten kuului korvia riipivä karjaisu, mikä sai taistelun hetkeksi pysähtymään. Sudet painoivat (Akuma siinä samassa) päätään alemmaksi ja luimistivat korvansa vilkaisten Rivaaliin, joka oli tuon karjaisun takana. Osa susista lähti häntä koipien välissä luikkimaan pakoon, mutta muutama jäi vielä paikalle. Ennen kuin Akuma kerkesi mitään tajuaamaankaan, yksi susista oli hypännyt hänen kimppuunsa ja molemmat vierivät maata pitkin, kunnes pomppasivat pystyyn ja jatkoivat toisten pureskelua.
Akuma tunsi kuinka hänen kehossaan olevat pienet haavat vihloivat ja polttivat ja mikäli yksikään niistä repeäisi isommaksi, hän tulisi kuolemaan verenhukkaan...
Akuma näki sivusilmällä kuinka Rivaal oli haavoittunut ja yritti paeta, mutta lysähti maahan ja vilkaisi avuttomana häneen. Akuma tiesi, että nyt oli toimittava nopeasti, ellei sitten halunnut haudata uutta tuttavaansa samana päivänä, mitä tämän tapasi. Akuma käänsi katseensa kimpussaan olevaan suteen, syöksähti tätä kohti ja viilsi sen rintaan hampaillaan pitkän viillon, samalla kun lähti juoksemaan kohti rivaalia.
Akuma sai juosta täysillä, jotta kerkesi juuri ja juuri Rivaalin ja susien väliin.
Hän liukui näiden väliin ja ponnisti vauhdilla susia kohti, tönäisten näitä sivummalle ja kiinnitti huomion itseensä. Sudet käännähtivät ympäri ja lähtivät juoksemaan Akuman perään, joka pinkoi jo kauempana.
"Odota siinä, palaan pian!!" Akuma huusi ja lisäsi lähes kuiskaten "jos palaan".
Hän johdatti sudet syvemmälle metsään, pimeähköön pusikkoon. Varjot liikkuivat täällä erittäin salaperäisesti, jopa pelottavasti. Puut olivat köynnösten peittämiä, lähes pystyyn kuolleita. Metsä oli erittäin tiheää ja piikikkäät puskat viiltelivät Akuman kasvoja, kun hän puski läpi okaiden. Akuma oli sen verran pieni, että pääsi pujottelemaan juuri ja juuri pensaiden lävitse... toisin kuin sudet. Nämä jumittuivat puskien väliin ja ulvoivat kivusta, kun puskien piikit viilsivät syvälle lihaan ja kiristyivät entisestään, kun nämä yrittivät rimpuilla ulos.
Akuma pääsi pusikoista pois ja suuntasi takaisin taistelu paikalle, läähättäen erittäin kuuluvasti. Hän jolkotteli hiljalleen lähemmäksi Rivaalia, kunnes pisti maahan istumaan ja lopulta makaamaan.
"ole-- oletko kunnossa?" Akuma kysyi huohottaen, kuunnellen samalla sydäntään joka jyskytti kuin patarumpu rinnassa.