Jalat kantoivat kaus, aina sinne saakka kun suden jalkojen äänet muuttuivat kahdelle jalalle. Naisen jaloiksi muuttuneet äänet saivat miehen automaattisesti hiljentämään vauhtia. Chloros ei juossut kauaa, enää sen jälkeen, kun Lapis oli vaihtanut muotoaan. Hän lähes äkisti pysähtyi ja jäi seisomaan selkä naiseen päin. Mies ei huohottanut hengästyneenä, hän tuntui olevan täysin hiljaa. Hän kuunteli takaansa kuuluvia ääniä. Viherpään hartiat rentoutuivat ja tuo kääntyi viimein kohti naista. Hän ei nähnyt naista, joten hän ei myöskään nähnyt tämän haavoja, mutta hän haistoi veren sekä naisen oman että ihmisten veren. Ihmisten veri sai ihmissyöjän reagoimaan astumalla eteen päin. Rauhallinen, lähes maanitteleva kävely ohti naista oli ehkä turvatonta, arvaamatonta. Chloros kohotti kätensä kohti Lapista. Se ehkä näytti siltä, että hän kohottaisi kötensä lyödäkseen naista, mutta laski kätensä tuon poskelle. Mies tuli lähemmäs ja pyyhkäisi naisen silmän alta verta. "Oletko kunnossa?" hän ei ymmärtänyt miksi hän edes viitsi kysyä tuollaista asiaa, mutta se nyt tuli vain ihmissyöjän suusta.
Chloros vastoin kaikkia sisäisiä lakejaan, poisti maskin kasvoiltaan ja nuolaisi naisen kasvoille roiskunutta ihmisen verta. Chloros lipaisi puolikasta ala huultaan, mutta hän ei näyttänyt hymyilevän. Yhtä nopeasti maskin riisuttuaan hän asetti sen takaisin. "Ei sinun olisi tarvinnut mennä ihmisiä tappamaan...." minun vuokseni. Mies ajatteli ja pudisti ajatuksilleen päätään. Hän kohotti mustan silmänsö toise vihreisiin silmiin. "En todellakaan ymmärrä sinua ja tapaasi tehdä asioita. Enkä varmaan tule ymmärtämään." Chloros aloitti hitaasti. Hän kallisti päätään ja hymähti siihen. Ihmissyöjä laski katseensa. Olet virhe maailmassani. Tiesitkö? Chloros puhui telepaattisesti. Hän ei halunnut sano näitö sanoja ääneen, vaan lähetti mielummin ne Lapiksen päähän. Hajotat maailmakuvani yhdellä pienellä liikkeellä ja laitat inut tekemään asioita, joita en itsekään ymmärrä. Mikä oli susinaisen salaisuus? Oliko tällä kykyk hallita toisia vai oliko se silkkaa karismaa? Ei se oli jotain aivan muuta.
Ihmissyöjä näytti hyvin epäilevältä, mutta pian. Pian hän antaisi periksi itselleen. Niin hän myös teki. Viherpää laski taas kätensä naisen hiuksille. Hän piti hiuksia sormiensa välissä ja vei ne maskinsa eteen, ikään kuin hengittääkseen tuon hiuksien tuoksua. "Sinä todellakin olet virhe...." Chloros mutisi ja päästi irti naisen hiuksista. Yllättäen viherpää veti Lapiksen lähelleen ja painoi päänsä tämän rintaa vasten, vain kuunnellakseen tuon sydämen lyöntejä. Kun veri virtasi pitkin tuon kehoa ja kuinka tuo työläs lihas teki työtään. Huomaamattaan mies vei kätensä naisen ympärille eikä päästänyt irti.
Enää sanoja ei tarvittu, oli vain lumipyry ja he. Ihmissyöjä tunsi hiljaa, kuinka aika lipui ohitse, mutta hänen oli päästettävä irti. Hän tunsi itsensä heikoksi ja mitättömäksi, mutta silti niin turvalliseksi. "Miksi saat minut tuntemaan oloni siltä, etten halua nähdö juuri sinun kärsimystäsi ja nauttia siitä." kuiskaus joka kuulosti liian raalta, mutta oli arkipäivää. Chloros ei ehkä osannut käyttää oikeita sanoja, mutta hänen kehonsa osasi sen paljon paremmin.
Hän päästi lopulta naisen käsivarsistaan. Hän tunsi tahraantuneensa naisesta lähteneeseen vereen, mutta hänkin oli omassa veressään, kaikkien haavojen jälkeen. "Mikä sinä olet?" Chloros henkäisi. Hänen äänensä särähti.
//Niiin on! Tää on ihana rope, tosin Chloroksella on vähän hidas sytytys, mutta se tekee tästä vaan hauskempaa xD