Don't wanna be alone

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Mori » 08 Maalis 2015, 13:04

Edward

Kevät, oli sana jota miesoli kaivannut kauan sitten. Talven pimeys tuntui musertavan alleen aina välillä. Nyt Edward saattoi avata kirkkaaseen loisteeseen. Hän kömpi hiljaa ylös kolostaan, jossa oli viettänyt yön suden hahmossa. Heti ukos astuttuaan hänen eläimellinen hahmonsa vaihtui nuoren miehen hahmoon. Edward käveli pois kolotaan ja meni läheiselle purolle pesemään naamaansa. Hän joi janoonsa ja nautti pienestä auringon valosta. Ilmat olivat alkaneet lämmetä hieman, mutta oli edelleen melko viileää, eikä ihmissusi omistanut kenkiä kuitenkaan. Hän hieroi viileitä varpaitaan ja haukotteli. Hän pitäisi hakea aamiaista jotenkin. siinätosin saattaisi mennä kauankin.
Mies muuttui takaisin sudeksi ja lähti liikkelle. Saalistaminen vei paljon aikaa, mutta se oli vaivan arvoista. Muutaman minuutin päästä susi vainusi lähistöllä olevan peuran. Suden lihakset jännittyivät, se meni matalaksi ja alkoi liikkua hitaasti, äänettömästi. Peura ilmestyi pian suden vihreiden silmien näkökenttään. Edward hengitti hiljaa, valmistautui hyökkäykseen ja loikkasi. Suuri kokoinen susi sai kuitenkin pettyä, kun peura pinkaisi juoksuun. Ed pääti silti juosta sen perään. Hän ei päästäisi ruokaansa pakoon.

Peura loikki ja pinkoi minkä koivistaan pääsi. Sudella oli kova työ pysyä sen perässä. Edward ei luovuttanut, hän vaihtoi hahmoaan ihmiseksi, mikä helpotti kehon jäähdytystä ja lisäsi kestävyyttä. Peura taas alkoi uupua. Hien virratessa mies liikkui minkä jaloistaan pääsi. Astuean jokaisen risun, oksan ja montun päälle. Sula lumi roiksui hänen jalkojensa alla. Peura alkoi olla niin uupunut, ettei se kyennyt enää jatkamaan vaan alkoi kääntyä hieman vasempaa, kunne romahti jonnekin sinne. Mies seurasi perässä. Hän ei olisi uskonut pystyvänsä aamulla saalistamaan peuraa noin vain, mutta näemmä hän jaksoi. Hengästyneisyydestään hän ei huomannut tuntemattonta hajua, joka oli aivan liian lähellä. Ihmissusi käveli hitaasti uupuneen peuran luo. Hän laski kätensä sen kaulalle, jka tykytti kuin viimiestä päivää. Ihmissusi pyysi eläimeltä anteeksi, kiitti sitä sen antamasta ravinnosta ja lävisti sen kaulan suden kynsillään. Peura nytkähti, samalla kun veri suihkusi hiljalleenja likasi maan sen alla.
Ihmissusi katsoi eläimen kuolleita silmiä, kunnes havahtui siihen outoon hajuun. Hän kohotti säikähtäneenä ilmeensä kohti puita. "Kuka siellä?" Mies huudahti.

//Tiger olos hyvä!
Mori
 

Re: Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Tiger » 08 Maalis 2015, 16:02

Emily Greenwood

Astelin hiljaisesti pientä metsäpolkua pitkin. Kuulin sen kirotun puron heleän solinan. Sen saman puron minkä varrella koko elämäni oli räjähtänyt tuhansiksi palasiksi. Pysähdyin vavahtaen ja viritin olallani riippuvan varsijousen valmiiksi. Tein sen aina siinä kohtaa, ihan vai sen varalta jos yksikin haltia ilmestyisi eteeni. Mutta tänään - kuten aina ennenkin - kaikki oli tuskallisen rauhallista. Linnut lauloivat ja tuuli kahisutti kuolleita lehtiä, joita oli joka puolella maassa ja jokateki äänettömän liikkumisen niin vaikeaksi, oli kuinka harjaantunut tahansa. Nostin aseen ja suljin toisen sil.äni tiiraten toisella htäimen läpi. Mitään epäilyttävää ei näkynyt. Laskin jousta hivenen ja aloin etsiä pari päivää aikaisemmin virittämiäni ansalankoja. Liikuin kissamaisin pehmein askelin. Tähän aikaan vuodesta näillä main olisi myös peuroja. Ja vaikka inhosinkin niiden tappamista, perheelle oli saatava ruokaa.
Kumarruin ensimmäisrn ansalangan kohdalle. Se oli tyhjä. Kirosin hiljaa ja asettelin langan paremmin. Jäin vapisten tuijottamaan lankaa. Dan oli ollut oikea velho ansojen virityksessä. Hän oli opettanut minulle helpoimman ansan teon. Nousi ylös vavisten ja jatkoin matkaa toiselle ansalle.
Ansassa pyristeli tuuheaturkkunen jänis. Sihahdin tuskastuneena ja laskin jousen maahan. Vedin veitsen tupesta. Pysähdyin tuijottamaan jänistä. Eläimen tappaminen oli se inhottavin osa tästä. Seisoin pyristelevän eläimen edessä veitsi riippuen kädessä. "En pysty..." mumisin. Tungin veitsen tupeen. Varastossa olisi vielä ruokaa. Avasin langan. Jänis loikki hurjaa vauhtia karkuun. Huokaisin ja nostin jousen takaisin olalleni. En pitänyt tappamisesta. Se on aina yhtä kamalaa. Tassutin takaisin polulle ja jäin kuulostelemaan. Peura. Joka kuului juoksevan henkensä edestä. Nostin jousen ampuma-asentoon. Peura vilahti kaukana puiden keskellä ja katosi sitten. Liian kaukana. Lähdin varovasti peuran perään.
saapuessani paikalle missä olin nähnyt peuran, näin selvästi eläimen sorkanjäljet sulavassa maassa. Jonkin matkan päässä jäljet alkoivat muuttua epätasaisiksi. Peura oli selvästi alkanut uupua. Seisahduin silmät selällään. Jos peura pakenee uupumukseen asti, niin sen kannoilla on saalistaja. Muistin Danin neuvot. Jokainen oli syöpynyt lähtemättömästi mieleeni. Kohotin joustani valmiina ampumaan. Linnut olivat vaienneet. Tietysti...ne säikkyivät aina. Hengitykseni nopeutui kiivaasti hakkaavan sydämeni mukana. Tuulenpuuska kahisutti lehtiä.
Kuului huuto. Säpsähdin ja olin laukaista joouseni. Ääni ei tullut kaukaa. Pelko tulvahti mieleeni. Otin muutaman haparoivan askelen eteenpäin ja siirsin tiheän pensaanoksan tieltäni. Huomasin äkisti seisovani peuran ruhon edessä ja tuijottavani silmiin sen toisella puolella seisovaa miestä.

//Ensimmäinen ropetukseni!!!!!!!//
Tiger
 

Re: Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Mori » 08 Maalis 2015, 21:39

//Huom! Tnf:n säännöissä lukee, että ropetukset tulee kirjoittaa vain ja ainoastaan hän-kertojassa, ajattelin vain mainita, kun tämä on vielä eka ropesikin, niin ei tule muilta sitten huomautuksia :3

Edwradin syvän metsän vihreät silmät tuntuivat pysähtyneen paikoilleen. Hänen eteensä astui pikku hiljaa nuori tyttö, häntä muutaman vuoden nuorempi. Tuon siniset silmät olivat jähmettyneet pelosta. Tuo oli jännittänyt nuolensa kohti häntä. Mies tuijotti sanaa sanomatta tyttö, kunnes kohotti hitaasti kätensä kohti kirkasta taivasta. "Laske jousesi hyvä tyttö." hön sani lempeästi ja levitti kasvilleen lempeän hymyn. "Minä en tee pahaa." hän totesi ja katso sitten tista kättään, joka oli likaantunut verestä. Se tihkui vielä tuota punaista nestettä. Edward laski hitaasti katseensa maahan, hän ei halunnut tehdä kehenkään ensivaikutelmaa itsestän, julmsna surmaajana. Lopulta ihmissusi kohotti katseensa. Häne katseensa oli muuttunut, siinä näkyi säröjä menneisyydestä, mutta toivoa tulevasta.
"Mitä sinun ikäisesi tekee metsässä yksin, on vaarallista kulkea täällä näin." Ed totesi ja laski lopulta kötensä alas. Hän ei vinut paljastaa ihmistytölle mikä oikeasti oli. Hän ei voinut tehdä mitään nyt peuralle, koska tuo tyttö varmasti pelkäsi jo nyt aivan tarpeeksi. Ihmissusi oli tottunut siihen, häntä pelättiin ja vihattiin. Ihmissusi ei ollut kenenkään suosiossa, ei ihmisten eikä haltijoiden. "Laske aseesi, lupaan etten tee mitään pahaa." mies pyysi vielä viimeisen kerran. Hänen katsoi toisen sinisiin silmiin, tuo nuori tyttö näytti surulliselta. Elämän ilonsa menettäneeltä. Edward saattoi aistia myös tuon kehonkielestä ja ilmeisyä tuon tunnetilan.

Edward ei halunnut työntä nenäänsä toisen asioihin, jote hän piti suunsa kiinni. Toisaalta tytön onnettomuus tuntui huokuvan ylitse pääsemättömästi kohti ihmissutta. Edward ei halunnut muistaa, hän ei halunnut oman olonsa laskevan. Mies nosti katseensa uudestaan. "Kuka olet, olen Edward." hän esittäytyi, mutta ei noussut, koska oletti tytön pelkäävän äkkinäisiä liikkeitä. Lisäksi tytön nuoli ei ollut hopeaa, se ei näyttänyt siltä. Häntä ei haitannut, jos tyttö ampuisi häntä, kunhan hän ei paljastaisi itseään.
Mori
 

Re: Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Tiger » 09 Maalis 2015, 08:01

//anteeksi...unohdin//

Emily tuijotti miestä suu raollaan. Hänen katseensa liukui miehen vihreistä silmistä veriseen peuranruhoon ja takaisin. Tyttö pelkäsi aivan kuollakseen. Hän käänsi hyvin hitaasti varsijousen kärjen kohti lehtien peittämää maata. Mies oli sanonut ettei tämä satuttaisi häntä...tai pikemminkin luvannut. Emily ei vastannut miehen kysymyksiin heti. Hän vain tuijotti typertyneenä tätä. Kun mies esittäytyi Edwardiksi, Emily räpytteli silmiään ja aukaisi suutaan. "Minä...minä olen Emily", hän änkytti ja yritti suurin ponnistuksin saada hermonsa hallintaansa. Ei tämä mies...Edward... vaikuttanut uhalta. Ja toisaalta...mitäpä väliä sillä olisi jos hän tappaisikin Emilyn?

Emily palasi ajatuksistaan ulkomaailmaan ja katsoi Edwardin lempeää hymyä. Miten hän muistuttikaan Dania...ainakin osin. Nykyään kaikki muistuttivat Emilyä hänestä. "Minä olin metsästämässä", tyttö sai vaivoin sanotuksi jotenkuten vakaasti. Hänen mieleensä nousi pakostakin kysymyksiä. Oliko tuo mies paljain käsin kaatanut täyskasvuisen peuran? Emily tuijotti kuollutta eläintä ja sitten taas Edwardia. Hän ei voinut torjua ajatusta, että sekunnin murto-osassa tuo voisi hyvin tappaa minut. Ihmiset tekivät Emilyn aina epäluuloiseksi. Tyttö otti askelen taaksepäin varuillaan ja edelleen hieman peloissaan.
Tiger
 

Re: Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Maalis 2015, 10:27

Tyttö sanoi olleensa metsästämässä. Hän myös esittäyyi Emilyksi. Tosin, Emily oli hyvin pelokas, vaikka laski nuolensa. Se oli edelleen jännitetty. Edward ei sanonht mitään, hän katseli toista hiljaa. "Olenko pelottava?" ihmissusi kysyi alakuloisesti. Hän piti kättään maassa, joka oli verestä tumma. "Olen pahoillani, että pelästytin sinut... En minä oikeasti halua mitään pahaa, ihmisiä me molemmat kuitenkin olemme." valheita! Valetta! Edward oli ihmissusi, hän ei ollut enää ihmistä nähnytkään. Hän saattoi näyttää siltä enää ulkonäöllisesti, mutta ihminen hän ei enää ollut. Miehen vihreät silmät välähtivät, hänestä tuntui kauhealta valehdella, mutta hän ei halunnut antaa tytön pelätä yhtään enempää.
Ihmissusi asettui istumaan maaha, peursn viereen. Hän katseli tuon silmiin ja näytti surulliselta. Elämän lopettaminen oli aina surullinen tapahtuma. Ed kohotti katseensa taas Emilyyn. "Emily." hän lausui hymy suin. "Se on kaunis nimi." ihmissusi toivoi ilmapiirin rentoutuvan, tai sitten hönen mahankurinansa rentouttaisi sen tai ei. Kauhea nälkä miehellä kuitenkin oli.

Syvä huokaus kuului ihmissuden suusta. Hän rupesi liikkumaan lopulta, hän oli muutenkin Emilyä paljon pitempi. Ed katseli hetken ympärilleen, kun hän oli noussut seisomaan. Lähellä näkyi pieni lätäkkö vettä. Mies käänsi päänsä kohti tyttöä. Jos tuo aikoisi nyt ampua häntä, niin hän tosiaan toivoi, ettei tuo tähtäisi häntä päähän. Edward pääsi ehjin nahoin ainakin lätäkölle ja siinä hän pesi kätensä verestä. Vettä valuvalla kädellä hän pyyhkäisi hiuksiaan. Hän palasi hitaasti peuran luo ja katsoi sitten tyttöön. "Minusta, sinun ei kannattaisi metsästä, jos pelkäät noin paljon. On parempi, että totuttelet ensin johonkin muuhun, ennen kuin siirryt metsästämiseen." Edward totesi ja naurahti. "Sinun ikäisesi ei muutenkaan kannata liikkua yksin metsässä. Varsinkaan illalla. Metsä voi olla liian vaaralinen paikka sinulle." mies sanoi vakavana. Hän yritti olla rentona tytön edessä, mutta kyllä hänkin pelkäsi tytön puolesta itsensä takia ja tuon nuolen takia. Aina sattui, vaikka olikin ihmissusi.

//Ei mitään :3
Mori
 

Re: Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Tiger » 09 Maalis 2015, 16:26

Emilyn silmät välähtivät. Vai ei kannattanut liikkua täällä jos pelkäsi...etenkään hänen. Hänen mieleensä nousi väkisinkin Dan. Kun he olivat ensimmäisen kerran tavanneet... ihan tässä lähellä. Dan oli sanonut että metsä oli vaarallinen. Emily tuijotti tyhjästi Edwardia. "Minä" tyttö aloitti vihaisesti, "en pelkää tätä metsää." Hänen kätensä tärisivät kiukusta. Jousi putosi ja tömähti maahan laueten iskun voimasta. Nuoli jäi törröttämään pehmeästä maasta. Emily tuijotti miehen silmiin. "Minä hänet hautasin silloin... et sinä", hän ei edes piitannut ettei Edward tiennyt mistä ja kenestä hän puhui. Tyttö otti laukustaan nuolen jonka oli kiskonut silloin Danin kurkusta. Se oli yhä kuivuneen veren peitossa. "Minä kiskoin tämän irti hänen kurkustaan", Emily sähisi. "Näetkö? Se on haltianuoli. Ja hänen...silmänsä olivat auki..." Emily tärisi ponnistuksesta. "Ja senkin jälkeen...minä jatkoin. Kävin täällä joka päivä. Joskus olen täällä viikon. Ja sinä väität että tämä metsä on vaarallinen." Emily vetäisi veitsensä esiin ja tuijitti Edwardia haastavasti. Hän käänsi ranteensa niin että mies näki ranteessa olevan pitkän, vasta ommellun syvän haavan. Hän oli yrittänyt eilen tapattaa itsensä, mutta muisti sen vasta nyt. "Amy löysi minut!" Tyttö sähisi. "Minä olisin jo kuollut ilman häntä! Hänen olisi pitänyt antaa minun kuolla..." Emilyn ääni särkyi ja hän henkäisi terävästi.

Emilyn päässä naksahti. Hänhän oli meinannut iskea veitsen miehen rintaan. Ja mitä Edward oli tehnyt...osunut vain liian arkaan paikkaan. Emily raotti suutaan typertyneenä. Tytön veistä puristava käsi vajosi hitaasti kunnes veitsen kiiltava terä osoitti maata. "Anteeksi...minä.." hän änkytti puolksi peläten, että mies kävisi hänen kimppuunsa. Emily perääntyi askelen. Hän oli huutanut samalla tavalla vain Amylle, mutta hänen siskosa ymmärsi aina. Emily vavahti kasvoillaan sekavan hämmentynyt ilme. "Anteeksi...minä vain.." Emily yritti hymyillä, mutta epäonnistui.
Tiger
 

Re: Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Maalis 2015, 18:08

Emilyllä tuntui naksahtavan jossain päänsä sopukassa. Edward säpsähti, tyttö huusi minkä ehti, vaikkei mies ymmärtänyt tapahtumista mitään, hän ymmärsi, että tyttö oli joutunut kärsimään. Emily kertoi jostain, miehestä? Sitten tuo näytti veristä nuolta, sanoi käyneensä täällä aina, ollut viikkoja. Miehen kasvoille tuntui muodostuvan vääristynyt ilme. Hän kuunteli hiljaisena tytön huutoa ja vuodatusta, eniten häntä hirvitti nähdä tytön itse tekemä haava. Miehen vihreät silmät laajenivat. Emily tuntui kuitenkin rauhoittuvan, joten Edwardkin päätti olla rauhallinen.
Tyttö perääntyi. Tunteiden myllerrys tuntui olevan suuri. "Minä ymmärrän." ihmissusi totesi lempesti, hän nosti kätensä ja varoi tekemästä suuria liikkeitä. Jos tyttö iskisi häntä nyt puukolla, hän ei ottaisi sitä pahakseen. Mies laski lempeästi kätensä tytön päälaelle. Hän silitti tuota. Pieni hymy kasvoillaan, Edward katseli tyttöä. "Olet kokenut paljon, varmasti ja aivan liian nuorena." hän sanoi ja veti kätensä pois tytön päälaelta.
Emily oli näemmä menettänyt jonkun itselleen tärkeän. Haltijoiden kautta. "Uskon, että se, joka on nyt kuollut ek halua sinun kärsivän noin. Hänen kuolemansa ei varmasti ollut sinun syytäsi ja hän varmasti haluaa sinun jatkavan omaa elämääsi." Edward sanoi kääntöen kasvonsa pois tytöstä.
"Toisin kuin minulla, sinulla on vielä joku, joka pitää sinusta huolta ja rakastaa sinua, niinhän. Älä unohda sitä." mies katsoi peuraa, hänen ilmeensä oli ilmeetön. Tosiaan, vaikka Emily tuntui samanlaiselta henkilöltä kuin hän, he eivät olleet läheskään niin samanlaisia.

"Usko pois, jos sinä kuolisit. Hän, Amy jäisi varmasti ikävöimään sinua ja mitä sinä silloin teet, jos hän syyttää itseään kuolemastasi?" kovia sanoja, mutta ihmissusi oli kokenut itsekin menetyksen ja tiesi varsin hyvin, ettei tulisi saamaan mitään takaisin. Kukaan niistä kuolleista ei halunnut häntä tai haluaisi hänelle rauhaa. Vain ja ainoastaan eräs oli valmis suremaan hänen kuolemaansa. "Maailma on julma, se on ihmisten kirous ja lahja. Älä yritä ymmärtää, me vasta tapasimme ja uskon, ettet halua haavojesi syvenevän." Ed tuijotti tyttöä. Hän pudisti päätään. "Älä koskaan yritä enää itsemurhaa, sinä joka et ole tehnyt vielä mitään väärää. Sinulla ei ole mitään syytä kuolla nyt...." sanat himmenivät loppua kohden. Mitään syytä kuolla. Miten Edward voisi lohduttaa tyttöä? Ei hän osannut koska tämä aihe kuohutti hänen vertaan.
"Sinä elät!" mies huudahti yllättäen. "Sinä et tappanut ketään! Sinä sait menetyksen, mutta saatat parantua siitä! Luuletko, että tässä julmassa maailmassa olet ypöyksin? Sinulla on joku!" Edward jatkoi ja nosti siinä samassa peuran hartioilleen. Hän hengitti sisään ja rauhoitti mielensä. Hänen pitäisi hillitä itsensä. Hän ei halunnut puhua tästä, mutta hän ei halunnut kuunnella myöskään tälläistä.
Mori
 

Re: Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Tiger » 09 Maalis 2015, 20:12

Emily sulki silmänsä Edwardin laskiessa käden hänen päälaelleen silitti häntä hennosti. Oli liiankin helppoa kuvitella että Edwardin tilalla olisi Dan. Käden pehmeä kosketus tuntui hyvältä niin pitkän ajan jälkeen.

Emily kuunteli vaiti miehen puhetta. Sanat sattuivat, mutta hän seisoi jäykkänä. Hänen kätensä puristus veitsen ympärille, mutta hän pysyi paikoillaan. Tytön silmät räjähtivät auki, kun Edward nosti peurat vaivattoman näköisesti hartioilleen. Emily säpsähti ja liikahti. Hän pidätteli kyyneleitä. "En minä...sinä olet ihan oikeassa", hän änkytti tietämättä yhtään mitä sanoa. Emily laski katseensa ja tutki vielä punaista haavaa ranteessaan hämmentyneenä. Hän ei pystynyt selittämään äskeistä purkaustaan.

Emily kohotti katsettaan ja tarkkaili Edwardia tarkemmin. Hän ei näyttänyt juuri kaupunkilaielta. Pieni epäluulo heräsi Emilyssä. Hänen oli hyvin vaikea luottaa ihmisiin. Tuollainen purkaus oli vain poikkeus...hyvin harvoin sattuva poikkeus. Tyttö puri hammasta karkottaakseen ajatukset Danista. "Aiotko...sinä tappaa minut?" Hän kysyi vavahtaen. "ja...mistä sinä tulet?" Emily yritti keskittyä kysymyksiinsä. Hän pelkäsi yhä miehen käyvän hänen kimppuunsa. Hänen mielessään hän kävi yhä uudelleen läpi Edwardin sanoja. Ei hänellä ollut mitään syytä kuolla nyt... Vai oliko?
Tiger
 

Re: Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Maalis 2015, 20:40

Aioiko hän tappaa tytön? Mitä pötyä tyttö oikein puhui? Hänellä oli peura harteillaan, näyttikö hän tosiaan siltä, että aikoisi käydä tytön kimppuun. Mitä hän oli juuri sanonut? Edward kääntyi epäuskoinen katse suunattuna Emilyyn. "Oliko tuo vitsi?" ihmissusi kysyi. Hän katsoi tyttöä, joka piteli edelleen puukkoa käsissään. Mies huokaisi, hän ei pääsisi varmaankaan lähtemään, ennen kuin kertoisi jotain itsestään. "Mistä minä tulen?" Ed toisti ja laski peuran takaisin maahan. Hänen aamiaisensa... Jota hän ei pääsisi vielä edes syömään.
"Eräästä ihmisten kylästä, kunnes se kylä tuhottiin ja minä selvisin ainoana elonjääneenä. En halua muistella sellaista... Suothan anteeksi." hän sanoi hiljaisena. Hän ei halunnut puhua todellakaan siitä. Lisäksi hänen seuralaisensa tuntui hyvin epävarmalta ja ailahtelevaiselta. Tyttö ei selkeästikkään osannut suhtautua häneen positiivisella tavalla. Hetken päähän piston jälkeen hän otti askelia kohti Emilyä. Hän tarttui tämän käteen, joka piteli puikkoa. Samassa kädessä nätti olevan haava, jonka tyttö oli aiemmin maininnut. Miehen käsi oki vahva, jos tyttö rimpuolisi, tämä ei varmaankaan pääsisi irti. Edward tarttui puukon terään, hän puristi sitä kädessään, niin että punainen veri tipahteli alas maahan. "Haluatko tappaa minut? Eikö se tee sinusta samanlaista olentoa, kuin niistä jotka tappoivat rakkaasi?" ihmissusi kysyi. Hänen äänensä särisi. "Älä muutu sellaiseksi, mitä tuket katumaan vielä." Ed pyysi ja veti puukon tytön kädestään, hän heitti sen pois maahan. Puukon terästä haavoittunut kämmen tiputti hiljalleen verta maahan.

Edelleen tytön kädestä kiinni pitäen mies katsoi toisen silmiin. "En tiedä mitä päässäsi liikkuu, mutta et saa menettää itseäsi, jos menetät ei ole paluuta entiseen." ihmissusi sanoi ja päästi irti tytöstä. Hän nuolaisi veristä kättään. "Emily... Sinun pitää löytää itsesi ensin, siten voit varmasti antaa itsellesi anteeksi." Ed tuhahti ja repi paidastaan riekaleen, jonka sitoi kämmeneensä. Mies potkaisi vielä nuolen samaan suuntaan, missä verinen puukko makasi. Lisäksi Edward repi paitaansa lisää, tarttui kevyesti tytön käteen ja sitoi tuon haavan. "Jos pidät sitä näin se ei tulehdu." hän lausui na palasi takaisin peuran luo. Juuri kun hän oli ottamassa sitä, hän vilkaisi tyttöön. Aikoiko toinen vielä pysäyttää hänet vai ei. Aikoisiko tämä sanoa vielä jotajn tyhmää, joka sai Edwardin oman menneisyyden heräämään.
Mori
 

Re: Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Tiger » 09 Maalis 2015, 20:56

Emily tuijotti Edwardia järkyttyneenä. Hänelle ei tullut mieleenkään pyristellä vastaan, kun tämä tarttui tytön käteen raudanlujalla otteella ja toisella tarttui terään. Hän liikahti vasta kun näki veren tipahtelevan kuolleille lehdille hänen jalkojensa juuressa. Tyttö tuijotti miestä hivenen peloissaan.

Kun Edward väänsi puukon Emilyn kädestä ja viskasi sen kauemmas, tyttö otti monta askelta takapakkia. Hän värisi miehen astuessa hänen eteensä ja sitoessa tytön ranteen haavan. Hän irvisti ja kiskaisi kätensä irti heti kun Edward oli valmis. Mies oli juuri nostamaisillaan peuran, kun Emily aukaisi suunsa. "Sinulla ei ole aseita", hän sanoi vavahtaen ja puristaen toisella kädellä vastasidottua rannettaan. "Miten sinä tapoit tuon peuran?" Tyttö kysyi yrittäen urheasti kuulostaa tiukalta. Hän kävi Edwardin läpi silmillään. Ei....ei aseita eikä ylipäätään mitään millä voisi tappaa tuon kokoisen elikon. Emily perääntyi jälleen askelen taaksepäin ja nosti hitaasti varsijousensa takaisin käteensä nostamatta sitä kuitenkaan ampuma-asentoon. Hän tunsi olonsa hivenen turvattomaksi, muttei tehnyt mitään, katsoi vain.
Tiger
 

Re: Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Maalis 2015, 21:41

Silloin se tulikin. Tyttö epäili häntä. Edwrad ei kuitenkaan ollut sinisilmäinen ja tyhmä. "On parempi, ettet tiedä." hän totesi alakuloisen kuuloinen. Ikään kuin alistuneena kohyaloonsa, hän otti kiinni peurasta. "Tiesitkö, että ihminenkin pystyy tappamaan paljain käsin?" hän mainitsi. "Kaula on ihmisen alttiimpia aluita. Siksi minä tapoi tämän peuran paljain käsin. Ilman aseita. Nopea kuolema on sille parempi, kuin pitkä kärsimys." Edward sanoi ja nosti taas kerran peuran ylös harteilleen. "On todellakin parempi, ettet aina kysy kaikilta, keitä he ovat. On parempi olla hiljaa, ennen kuin vedät vielä vahingossa jonkun pimeyden esiin ja siinä samassa saatt olla mennyttä." hah! Mieshän puhui kuin vanhurska tietäjä.
Ihmissusi halusi kuitenkin pitää tytön loitolla. "Miksi ampuisit minua. En ole tehnyt sinulle mitään, en ole käyttätynt uhkaavsati eikä minulla ole aseita. Ammutko sinä sen takia aseettoman vain sen takia, että sinusta tuntuu, että se on oikein?" Edward hymähti. Liian nuori, ei ymmärtänyt elämää, mutta kovimman kautta sitä oppi. "Emme kuule elä missään paratiisissa. Se on ihmisten keksimä hölynpöly." ihmissusi sanoi ja lähti liikkeelle, selkä käännettynä tyttöön, jotenkin tuntui väärältä katsella noin nuorta tyttö, jotenkin se ahdisti Edwardin mieltä. Hän ei pitänt tilanteesta ollenkaan.

"Hei, hei" mies sanoi huiskaten kättään tytölle. Aina niin lempeä Ed ei jaksanut kuunnella tätä enää. Pelkona kirouksen aktivoituminen ja mahan pohjalla kuriseva nälkä.

//Tulipas siitä lyht
Mori
 

Re: Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Tiger » 09 Maalis 2015, 22:07

Emily liikahti kun mies heilautti kättään ja lähti astelemaan poispäin. "Kyllä minä tiedän ettemme elä missään paratiisissa", hän huusi tuon perään ja nappasi veitsen ja nuolen maasta. "Paremmin kuin sinä. Minulla ei ole enää äitiä, eikä Dania. Minjua kohdellaan kuin mielipuolta!" hän jatkoi vihastuen, mutta hillitsi itsensä. "Nykyään voi joutua ampumaan joka vastaantulijan, enkä minä halua raadella saalistettavaani susihahmossa!" Emily murisi ja heilautti varsijousen takaisin selkäänsä ja otti askeleen Edwardin perään. Sitten hän seisahtui järkyttyneenä tajuten juuri mitä oli päästänyt suustaan.

Ja juuri sen isä oli kieltänyt. Sen paljastamisen, että hän oli animaagi. Emily kirosi hiljaa. Hänellä ei sitten pysynyt mikään muistissa, ja nyt hän oli lipsauttanut sen suurimman salaisuutensa tuolle ventovieraalle miehelle, joka voisi aiheuttaa hänelle halutessaan liikaakin harmia. Emily puristi suunsa kiinni ja yritti estää seuraavan kirousten ryöpyn. Ei hyvä juttu... ei hyvä juttu ollenkaan. Tyttö puristi kätensä nyrkkiin ja tuijotti maata yrittäen keksiä jotain järkevää. Ei onnistunut. Hänen päänsä oli täysinn tyhjä. Isä nirhaisi hänet nyt, jos saisi tietää tästä.

Emily kohotti katsettaan. Raadella saalistaan kuoliaaksi sutena... miksi hän oli mennyt sanomaan sen. Sen ainoan asian minkä hän oli pystynyt pitämään salassa. eipä enää. Emily tuijotti miehen selässä roikkuvaa peuranruhoa. Häntä kadutti, pelotti ja hän halusi kääntyä kannoillaan ja juosta pois. Oli sitten ollut kirotun tyhmää jättää Batyro kotiin ja lähteä jalan...
Tiger
 

Re: Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Maalis 2015, 22:41

Raadella sutena, sitä Edward tosiaankaan ei olettanut. Toinen ei haissut sudelle, joten muodonmuuttaja tai ihmissusi työttä ei ollut. Eikä myöskään alkuperäinen susi, niin kuin eräs nainen oli. Edwardin suusta pääsi syvä huokaus. Hän kääntyi uudestaan, omatunto sanoi, ettei hän voinut jättää tyttöä. Toisaalta kova heikotus alkoi iskeä vasten miehen kasvoja, syynä kenties nälkä. Edward joutui tiputtamaan taas kerran saaliinsa ja hän huokaisi uudestaan. "Niin... Olet menettänyt äitisi sekä Danin?" ihmissudella ei ollut mitään hajua kuka tuo oli, mutta varmaan tärkeä henkilö. "Ja pystyt muuntautumaan sudeksi." Ed jatkoi hiljaa. Hän ei halunnut olla ilkeä, mutta nyt häntä otti päähän. Rauhallista Edwardia. Hän oli nälissään ja kuunnellut tuon tytön vuodatusta tarpeeksi. "Jotkut voivat sanoa sinua mielenvikaiseksi, mutta kuvitteletpas, jos omat vanhempasi sanoisivat sinua hirviöksi. Miltä se sinusta mahtaisi tuntua? Entä jos he toivoisivat sinun kuolemaasi, vaikka olisivatkin rakastaneet sinua aina?" syytöksiä, joita Ed enemmänkin kohdisti itseensä. Hänen pitkä pinnansa alkoi pikku hiljaa rakoilla. Viis tytön aseista. Ihmissusi ei kuitenkaan sanonut sitä, mitä olisi halunnut huutaa ja parkua, kuin pikkulapsi. "Sinulla sentään on osa perhettäsi, eikö niin... Minulla ei ole ketään tai mitään." pieni tauko. "Siksi sanoin, ettet halua tietää mitään minusta. On parempi olla tietämättä asioista.. Joskus totuus satuttaa paljon." menneisyyden totuus varjosti ja painosti.

"Ole kiltti, äläkä sano minulle että haluat kuolla. Minun täytyisi olla se, joka haluaisi kuolla. Sinä..." syvä hiljaisuus. Edward hieraisi kasvojaan. Miten hän muotoilisin tämän mahdollisimman hienovaraisesti. "Sinun pitäisi tehdä jotain paljon vakavampaa... Mutta ole kiltti äläkä tee." ihmissusi sanoi. Hän otti askeleen taakse päin, hän oli peuran vieressä. Yllättäen se iski, viiltävä kipu vei Edin jalat alta, hän sortui polvilleen.
Eih! Hän huusi päässään, mutta se oli myöhäistä. Hän kohotti anovan katseensa Emilyn omiin. "Ole kiltti ja pakene...." Ed pyysi. Hän sopersi jotakin, kunnes meni vasten maata. Miehen keho alkoi höyrytä vasemmalta puolelta. Hänellä oli nälkä, hemmetin iso nälkä. Niin heikkona, kun ihmissusi nyt oli. Kenenkään ei kannattanut edes yrittää tulla lähelle. Oikea käsi nytkähti ja samassa, kuin kova tuuli. Miehen ulkonäkö rupesi muuttumaan. Karvaa alkoi kasvaa kaikkialle, peittäen alleen vaatteet. Kasvon piirteet muuttuivat ja muodostivat kuonon. Suden korvat ilmestyivät ylös ja miehen keho muuntautui tällä kertaa ihmisen ja suden välimaastoon. Edward oli vielä järjissään, mutta hän ei voinut hallita heikossa tilassaan oman petonsa alkuun pantua muutosta. Suden kita avautui ja sieltä kuului kaikuva ja kumea ääni.

"Juokse."
Mori
 

Re: Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Tiger » 09 Maalis 2015, 23:09

Emily perääntyi tyrmistyneenä askelen. Hän tuijotti Edwardia. Ihmissusi....ninpä tietenkin. Tyttö äännähti silkasta kauhusta ja prrääntyi kiireesti hirvittävän näyn tieltä. Emily käännähti ja syöksyi takaisinpäin. Ihmissusi....ihmissusi. Emily vilkaisi taakseen ja onnistui kompastumaan polun poikki kiemurtelevaan puunjuureen. Tyttö mätkähti kivuliaasti maahan. Henki salpautuneena hän makasi sekunnin murto-osan ja kompuroi pystyyn. Jalkaa jomotti, mutta Emily jatkoi juoksuaa täydellisessä shokissa. Hän vilkuili jatkuvasti taakseen ja yritti samalla löytää sen polun joka johdattaisi hänet turvallisesti kotitilalle. Emily silmät laajenkvat pelosta. Ihmissudet haistoivat. Ja Edward tulisi haistamaan hänet jos lähtisi perään. "Puro..." Emily mutisi ja koukkasi polulta metsään kohti puron solinaa joka kuului vähän matkan päästä.

Emily säntäsi eteenpäin ja syöksyi saniaisten läpi. Hän huomasi liian myöhään olevansa aivan puron törmällä ja menetti tasapainonsa. Hän putosi loiskahtaen matalaan jokeen. Emily pärski ja nousi ylös jatkaen myöävirtaan astellen joen kivipohjalla. Nyt ei ehtisi pysähtyä. Emily taiteili liukkaalla pohjalla. Eteneminen on sietämättömän hidasta. Emily kiipesi takausin törmälle ja kiihdytti takaisin juoksuvauhtiin päästäkseen pois metsästä ja kotiin. Hän kiitti onneaan ettei varsijousi ollu kastunut juuri ollenkaan.

Häntä jahtasi ihmissusi. Tai Emily ei varmasti tiennyt tulisiko se hänen peräänsä, mutta se oli tällä hetkellä hänen pahin pelkonsa.

//tästä tuli ny vähän lyhyt. Taidanpa painua nukkumaa tästä XD//
Tiger
 

Re: Don't wanna be alone

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Maalis 2015, 23:21

Peto pääsi irti, se lähti syöksähtävään juoksuun nopeilla koivillaan. Suuri kita valmiina haukkaamaan palasen tuota inhaa lihaa. Kirouksestaan kärsivänä, ihmissusi juoksi tytön perässä. Se ohitti puron ja joka ikisen loiskeen tai tytön kaatumisen jälkeen, se saavutti tyttöä. Kuitenkin peto pysähtyi. Se jäi seisomaan ja haistelemaan. Se laskeutui nelin kontin, kunnes siitä tuli täydellinen isokokoinen susi, joka lähti häntä pystyssä toiseen suuntaan, mihin Emily oli juossut. Edward oli saanut itsensä aisoihin. Hän tuntui höyryävän vieläkin, mutta nyt hän jolkutteli takaisin peuran luo. Siellä hän muuttui takaisin ihmiseksi, joka oli vasemmalta puoleltaan täysin violetteja läiskiä täynnä. Hän nosti peuran harteilleen ja vilkaisi taakseen kerran. Hän katso pian metsän syvyyksiin peura harteillaan.
Mies laski jossain vaiheessa saaliinsa ja vihdoin ja viimein pääsi syömäänkin sen. Vatsansa täyteen Edward sieti paremmin kivusta syntyvää kipua, mutta se oli edelleen ylitsepääsemätön. Edward mietti, että vaikka kuinka paljon hän oli yrittänyt tehdä hyvän ensivaikutelman ja vaikka hän oli yrittänyt saada tytön ymmärtämään asioita, tuo ei halunnut ymmärtää. Muutoshan lähti itsestään. Lisäksi tyttö oli ollut kirjaimellisesti tyhmä. Miksi kukaan jäi ventovieraalle vuodattamaan omia, ei niin miellyttäviä asioita? Ed ei halunnut ajatella pahaa, hän vain tunsi huolestuneensa.
Kirouksesta edelleen kärsivänä, hän asettui maahan ja sulki silmänsä. Jos hän vain voisikin nukkua kaiken sen kivun alla.

//no prob.
Mori
 

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron