Lets hunt! K 15 || Janni, Mori

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Lets hunt! K 15 || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Huhti 2015, 19:46

Jack Fisher

Siintä oli hieman alle pari viikkoa kun Jack oli törmännyt harvinaisen erikoiseen henkilöön ja johon mies ei ollut uskonut ystävystyvänsä, tai luovansa minkään asteista tunne sidettä. Lähinnä vain siksi että tämä henkilö oli laskettavissa friikiksi ja olisihan Haulista loppujen lopuksi saannut äärinmäisen hyvät rahat oikealta ostajalta. Kuitenkin kaikki oli kääntynyt niin että Jack oli pitänyt tämän maagisen miekan itsellään, johon tämä nuori mies oli vangittu vailla omaa tahtoaan.. ja nyt tämä musta hiuksinen nuori mies käveli hänen kanssaan metsän reunalla. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, oikein mukava päivä lähteä kävelemään metsän reunalle haukkaamaan happea, kuten myös päästämään muutaman hassun friikin elämä, jos niitä vain löytyisi.
"En voi kyllä luvata sinulle joka viikko sieluja." Jack totesi kaksikon kävellessä ja pyöritellessään kädessään täysin tylsyyttään Haulin aseen kahvaa, kerta se miekan terä tallusteli hänen vierellään.
"Tiedät kyllä hyvin miksi." Jack puhui Haulille ja uskoi tuon sielu paran tajuavan sen verran ettei hän halunnut liikaa veristää mainettaan ja toinen syy oli että aina sitä ei vain onnistanut metsästys retkellä, ja Jackillakin oli työnsä vaikka siihen sisältyikin tappaminen niin myös moni muukin asia. Eikä Jack aina jaksanut lähtä vain Haulin tähden metsälle.. Tällä kertaa Jack kuitenkin oli lähtenyt kerta hänellä oli aikaa ja no voisi sanoa että hän oli sopinut jo Haulin kanssa muutama päivä sitten lähtevänsä vapaaehtoisesti. Päälleen Jack oli laittanut nahkasta ja raudasta tehdyn haarniska yhdistelmän mikä oli raskaan näköinen, mutta ulkonäöstään huolimatta sen verran kevyt ettei se hankaloittanut miehen liikkumista oikeastaan millään tapaa. Pystyihän haarniska mukautumaan Jackin petomuodonkin kanssa, vaikka taikuudella olikin pieni osuus asiaan. Mikään haarniska ei venyisi niin paljoa! Aseinaan Jack oli varannut haltia tekoisen pistomiekkansa ja tietenkin Haulin.. joka edelleenkin halusi tallustaa ulkona vapaana ja Jack joutui kanatamaan tyhjää kahvaa kädessään. Mutta parempi niin jos yllätys hyökkäys tulisi, vaikka Jack epäili suuresti liikkuiko näin metsän reunassa mitään tappamisen arvoista. Metsän puolelle Jack ei ollut kuitenkaan menossa tällä kertaa.. haltiat liikkuivat päivällä huomattavasti isommissa partoissa ja olisi silkkaa hulluutta mennä riehumaan toistakymmentä päisen partion kimppuun.

"Tosin, käykö sinulle että--!?" Jack oli aloittamassa Haulille puhumista kävellessään kun kauempaa kuuluva naisen kirkaisu keskeytti Jackin puheet. Mies vain vilkasi Haulia, pyytäen aavetta palaamaan miekaksi, ja kun se oli tehty teleporttasi Jack kerran huudon lähettyville ja näki mitä oli tapahtumassa. Vanhempi iäkkäämpi nainen oli joutunut jonkin kummajaisen hyökkäyksen kohteeksi. Nopeasti olisi voinnut sanoa tuota vaikkapa pieneksi peikoksi, joka selvästikkin havitteli helppoa lihaa iäkkäästä naisesta. Jack ei sen erikoisemmin jäännyt asiaa miettimään vaan teleporttasi jälleen, tarrasi peikon rumilusta päästä olevista sarvista vetäen taaksepäin ja survasi Haulin otuksen rinnasta sisään. Heikko korahdus ja järkyttynyt katse kohdistettuna Jackiin, joka sammui ja otus putosi maahan tömähtäen. Köyhä saalis Haulin kannalta, mutta ei auttanut valittaminen.
"Oletteko kunnossa rouva?" Jack kysyi ojentaessaan kättään maassa istuvalle järkyttyneen näköiselle vanhalle naiselle, joka pienen epäröinnin jälkeen otti miehen musta kyntisestä kädestä kiinni jolloin Jack veti vanhemman ylös.
"Voin saattaa teidät kotiinne.. Miksi tuo peto hyökkäsi kimppuunne?" Jack uteli vanhemmalta alkaen saattamaan vanhempaa metsän reunaa pitkin takaisin ihmiskylän muurien sisäpuolelle. Nainen itse kertoi että oli lähtenyt "kauniin nuoren" miehen kanssa metsälle kävelylle kun tuo olikin osoittautunut nälkäiseksi muodonmuuttajaksi.
"Kamalaa.." Jack vastasi naiselle ja miettien kuinka tyhmä sitä saattoikaan ihminen olla kun lähti yksinään ventovieraan kanssa kylän ulkopuolelle. Mutta toisaalta nainen oli jo iäkäs, eikä ajatus välttämättä juossut niin hyvin kuin pitäisi.

//Järjestys siis tosiaan minä, Janni ja Mori... ei skippailla muita >: Siinä wip kuva Jackin haarniskasta.
//
suskari
 

Re: Lets hunt! || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Huhti 2015, 20:17

Haul

Syvä lähes vaikertava huokaus karkasi miehen huulilta, toisen todetessa ettei voinut luvata viikottaisia metsästy reissuja. Kyllä Haul tiesi miksei Jack voinut luvata mitään, tuolla oli arvonsa pidettävänä ja työnsä hoidettavana. Jack joutui käyttämään aikansa tarkasti, pitääkseen hyvän elintilansa, jonka siivellä Haul periaatteessa lensi ja loppujen lopuksi hänen täytyi kunnioittaa ja kuunnella toista. Se ei kuitenkaan estänyt sielumiestä vaikertamasta asiasta, varsinkin nyt kun aika oli käymässä vähiin, fyysinen muoto tuntui aina jokseenkin heikolta, kun hän oli lähenemässä sen loppua.
"Tiedän, tiedän." Haul lopulta sanoi toiselle, kääntäen katseensa metsään, joka avautui kaksikon vierellä. Tähän aikaan tuskin oli paljoa mahdolisia saaliita liikkeellä, mutta Jackillä ei tainnut olla illemmalla aikaa? Mokoma eliittisotilas.

Jack oli aikeissa sanoa jotain, mutta kauempaa kantautuva kiljaisu keskeytti tuon. Haul käänsi katseensa äänen suuntaan, siinä missä toinenkin. Vielä ei voinut sanoa mistä oli kyse, mutta tietenkin he aikoivat ottaa asiasta selvää ja seuraavassa hetkessä oli Haul ihmishahmoineen kadonnut Jackin viereltä, tuon pyydettyä tätä muuttumaan takaisin miekaksi.
Teleportaten äänen luo, odotti kaksikkoa jonkinsortin peto, joka yritti saada iäkkäämmästä naisihmisestä illallisensa. Nopeasti Jack kuitenkin reagoi tilanteeseen, miekan upotessa peikkomaisen otuksen rintaan. Haul oli tyytyväinen ettei kyennyt miekkana tuntemaan tai haistamaan mitään, sen verran rumalta otus näytti, joka oli myös todella kehno ateria hänelle. Sielu oli heikoimasta päästä, miltei eläimen tasolla.
Jack näki velvollisuudekseen saattaa vanha nainen takaisin turvallisemmalle alueelle. Samalla tuo kyseli mitä oikein oli tapahtunut. Otus oli ollut muodonmuuttaja ilmeisesti. Koko sinä aikana Haul ei ollut näyttänyt usvaansa tai mitään muuta normaalista poikkeavaa. Hän saisi näyttää normaalilta aseelta niin kauan kunnes Jack olisi saattanut naisen.

//Uuuuuuh siisti armori! >:3 //
Janni
 

Re: Lets hunt! || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 08 Huhti 2015, 20:43

Chloros

Ilma ei tuntunut juurikaan miltään, kun tuulen puuska pyyhkäisi värikkäshiuksisen kolmikon ohitse. Luulisi, että heidät huomaisi puiden lomasta hiuksineen, mutta ei näyttänyt kukaan huomaavan. Viherpää tuntui jähmettyneen väijyvään asentoon puun oksalla, kun hän kuunteli hiljaisia ääniä, jotka kuuluivat alhaalta. Joku sanoi, että ettei voinut luvata keräävänsä sieluja toiselle, kun toinen taas vastasi siihen, että ymmärsi asian. Jos maskin läpi olisi nähnyt, niin olisi nähnyt puolet suusta nousevan pieneeseen virneeseen. He puhuvat sieluista.... Chloros totesi ja telepatian avulla keskusteli veljiensä kanssa. Livius laski kätensä maskinsa päälle. Hän tuntui huokaisevan, mutta nosti hyytävän hymyn kasvoilleen. Jos siellä on ihmisiä ja helppoa ruokaa, käy minulle. sinipää hykersi. Punapäiseltä ei edes tarvinnut kysyä. Hän tuntui hytkyvän levottomana ja huutavan veljiensä mieliin, että nyt mennään.
Kaiken kuitenkin keskeytti kirkaisu. Chloros käänsi päätään ja kuunteli kiljumista. Hän naurahti ja lähti samalla hetkellä liikkumaan pitkin puiden oksia. Veljet seurasivat muitta mutkitta. Paikalle oli ilmestynyt jo henkilöitä, joten Chloros päätti pitää hyvän etäisyyden. Hän hahmotti muutaman hahmon maassa, mutta ei osannut sanoa. Hän käänsi päätään Altaniin. Altan totesi, että yksi vanha nainen ja mies aseen kera. Peikkokin löytyi tai joku vastaava olento. Chloros ei innostunut vanhasta naisesta, vanhoilla ihmisiltä ei löytynyt tarpeeksi lihaa syödä. Toisaalta tuo mieskin ehkä kävisi ruuaksi, mutta äänen perusteella oli tämä mies kyseinen henkilö, joka oli keskustellut sielujen keräämisestä jonkun toisen miehen kanssa.

Tämä siis merkitsi sitä, että Chloros saattaisi hyötyä heistä, mutta keiden sieluja mies sitten keräisi? Se oli toinen asia, joka kiinnosti viherpäätä, hän halusi tietää, mutta samalla hän oli kärsimätön. Varsinkin kun tuo mies lähti taluttamaan vanhaa naista. Veisikö tämä naisen takaisin kotiinsa? Hetken päätöksen teon jälkeen Chloros lähti hiljaa liikeelle. Hän seurasi kaksikkoa hiljaa veljiensä kanssa. Chloros oli myös hyvin kiinnostunut siitä, mihin se toinen mies oli kadonnut. Hänestä tuli miekan terä. Altan vastasi ja nauroi äänekkäästi veljiensä päissä. Minä näin, kuinka hän muuttui ja muuttui teräksi, jota tuo mies pitelee. punapää perusteli ja hänen äänensä särisi. Chloros ei vastannut, mutta vaikutti hyvin tyytyväiseltä. Onneksi hänellä oli Altan, jolla oli silmät esillä, toisaalta Livius näki, mutta ei ollut halukas raottamaan silmiään peittävää maskia.

//Juu, ja uuuh! Hieno haarniska :3
Mori
 

Re: Lets hunt! || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Huhti 2015, 21:35

Jack veti Haulin takaisin vyöllensä roikkumaan samalla kun kuunteli vanhemman ihmisen puhetta, kun tuo lupasi tarjota nuoremmallensa kahvit kiitoksesta pelastamisestaan ja jopa maksaa pienoisen summan rahaa. Jack hymähti.
"Teidän ei tarvitse rouva maksaa." Jack totesi tähän ystävällisesti kieltäytyen, vaikka Haul olisikin saattanut olla kiinnostunut muutamasta kolikosta itselleen. Pitäisiköhän Haulille tehdä oma säästö lipas johon kerätä miehelle omiin hupeihinsa rahaa säästöön. Ei tarvisi aina häneltä kysellä sitä rahaa kuin pikku lapsi isältään.

Kuitenkin kesken matkan Jack näki liikettä edessään, kaksi suhteellisen kovaa ratsuilla lähestyvää henkilöä. Toinen nainen ja toinen mies kevyemmällä haarniskalla, sekä aseen kanssa. Jack kurtisti kulmiaan epäilevästi ja veti kätensä Haulin aseen kahvalle valmiina vetämään sen esille, mutta onneksi siihen ei ollut tarvetta kun kaksikko osottautuikin omiksi. Suhteellisen nuori mies ja nainen, oletettavasti joitakin tuttuja vanhemmalle naiselle.
"Sinäkö veit äitini!" Mies jyrähti pysäyttäen hevosen sivuttain Jackin eteen ja Jack sai tuntea miekan puhtaan kiiltävän hopeisen terän kurkullaan. Nuorempi nainen taas veti ilmeisesti vanhemman naisen "turvaan" tältä vieraalta ja pahalta mieheltä. Jack piti itsensä rauhallisena ja katsoi edessään olevaa miestä nostaen pienesti käsiään rauhoituksen eleenä.
"Arvon herra pelastin juuri äitinne peikolta, ruumis makaa kauempana." Jack sanoi rauhallisella äänensaävyllä ja muutaman sekunnin kestävän katse taistelun jälkeen mies veti miekkansa lopulta pois Jackin kurkulta.
"Lisäksi on varsin röyhkeää hyökätä eliittisotilaan kimppuun, mutta voin antaa anteeksi tämän kerran." Jack sanoi saaden miehen kohauttamaan yllättyneenä kulmiaan, sekä pyytelemään anteeksi.. ja ilmeisesti halusi mennä tarkastamaan tämän peikon ratsain, että Jack olisi puhunut totta. Jack ei sitä kieltänyt vaan antoi miehen mennä jääden naisten luokse.

// Random jatkoa.. ja lisää lihaa Chlorosille >:3 Ja kiitos, laitoin vaa että tiedätte minkä näkönen se on ^^ //
suskari
 

Re: Lets hunt! || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Huhti 2015, 22:54

Haul ei voinut muuta kuin odottaa, hän olisi avannut kyllä silmänsä, mutta Jack tuskin ilahtuisi siitä, sekä oli hän huomannut kuinka toista puistatti miekan epätavallinen katse. Hän olisi virnuillut, jos olisi pystynyt.
Haul joutui kuuntelemaan sivusta, kun Jack ja nainen juttelivat keskenään, pian lisää yllättäviä ihmisiä liittyi heidän seuraansa. Ilmeisesti naisen poika, joka oli ollut etsimässä äitiään. Tuo erehtyi Jackistä pahemman kerran, joka ei kuulostanut ilahtuneelta moisesta tervehdyksestä.
Haul uskaltautui pienesti raottamaan silmäänsä nähdäkseen nämä uudet tulokkaat. Mies oli armoriin varustautunut ja asekin tuolla oli, nuorempi nainen taas ei vaikuttanut sen erikoisemmalta. Sääli ettei Jack tahtonut surmata ihmisiä, Haul olisi mielllään syönyt miehen sielun. Sielu oli kenties kylmempi tappaja, kuin Jack, hän kun ei nähnyt sympatiaa ketään kohtaan, joka terän eteen joutui, oli tuo ihminen tai muu olento. Hänellä ei oikeastaan ollut vaihtoehtoja, hän oli vain ase.

//Pleh pluh plöh lyhyt :< //
Janni
 

Re: Lets hunt! || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Huhti 2015, 09:14

Hykertävä ääni tuntui kantautuvan viherpään suusta, kun hän kuunteli ääniä. Varsinkin, kun lisää ääniä ilmestyi paikalle. Nuoria tosin ja tämähän oli varsin lupaavaa. Yksi mies ja nainen. Huusivat vimmatusti vanhan naisen pelastaneelle miehelle. Jaa, luulivat kai miestä sitten kimppuun käyneeksi. Chloros hymähti, mutta hän ei sen enempää odotellut vaan lähti hitaasti liikeelle. Hän kiersi Liviuksen kanssa tapahtumaa paikkaa oikealle, kun Altan taas kiersi vasemmalle. Nelikon keskustellessa asioista ihmissyöjät ajattelivat toimia. Ensinnäkin siksi, että Chloros oli päätellyt, ettei tämä sieluja hankkiva aikonut tappaa yhtään ihmistä. Toki Chlorokselle toistenkin olentojen liha kelpasi, mutta ei hänen veljilleen. Sen takia tässä oltiin. Naisesta riittäisi hyvin alkuruuaksi, mutta Chloros tähtäsi hyväkuntoiseen mieheen.
Hän pysähtyi paksulle oksalle kuuntelemaan tapahtumia. Hän kuuli, kuinka nuorempi mies pahoitteli käytöstään ja sai viestin Altanilta. Nuori nainen pitelee vanhaa naista ja nuori mies on hyvin lähellä tuota "sielujen hankkijaa". Viherpää laski mustan, sokean silmänsä maahan ja kuunteli ihmisten hengityksiä. Hän kuunteli ja sulki silmänsä. Ei hän niitä tarvinnut, kun oli jo puoliksi puoli sokea. Hän suunnitteli kaikessa rauhassa kuunnellen keskustelua päänsä sisällä. Mitä teemme Regan? Aijotko vain iskeä? Eikö se ole liian riskabelia? Livius kysyi kallistaen päätään veljeensä. Chloros naurahti äänekkäästi telepatian avulla. Ulkoisia ääniä ei tulisi päästä, jotta saalis ei vain karkaisi paikalta. Minä tiedän, että se on, mutta mitä väliä? Minä vähät välitän ja tiedän että itse rakastat sitä mitä teemme... Hän varsinkin. hän nauroi ja nyökkäsi kohti punapäätä. Mitä vielä odottelemaan, oli aika toimia. Altan! Chloros huusi veljensä päänsä sisään nauraen sadistisesti.

Hetkeen ei tapahtunut mitään, sitten se ilmestyi. Välkehtivä neula, joka lävisti nuoren miehen kaulan selkärangasta alkaen. Siinä samassa viherpää oli ilmestynyt alas ja juossut hyvin nopeahkosti kohti nuorta miestä, joka kakoi yllättyneisyydestä. Nuori nainen tajusi vasta asian siinä vaiheessa, kun mies alkoi hitaasti kaartua kohti vanhempaa miestä nautinnollinen kiljaisu kuului viherpään korvaan. Hän heilautti kettinkinsä ja se vangitsi kuolevan miehen. Viherpää hyppäsi ja veti miehen mukanaa, samassa hän ohitti sielujen hankkija miehen. Musta silmä tuntui tuijottavan pilkkaavasti miestä.
Samassa nuori mies oli kadonnut jonnekin ylös puihin. Chloros tarttui miehen kaulassa olevaan neulaan ja tähtäsi nuoreen naiseen. Hän yritti saada sen läpi naisen otsan, mutta mitä sitä puolisokeana heittelemään, kun näkeväkään silmä ei ollut käytössä. Neulan heitettyään viherpää väänsi kuoleen miehen niskan nurin ja iski paljailla käsillään kaulaan ja repäisi pää ruumiista. Harmillista, ettei mies ollut elossa, tämä olisi sattunut niin saamaroisti.

Silti Chloros sai nautintonsa nuoren naisen huutamisen ohella, johon oli yhtynyt kuiva henkäily vanhan naisen suusta. Sanokaa hyvästi pojallenne. Kuului ääni naisten päässä. Viherpää heitti irroitetun pään alas puusta kohti naisia. Livius ilmestyi maahan ja havitteli naisen elämää. Hän kuitenkin varoi miestä, joka oli tuntui olevan ihmisten puoella. Harmikseen Liviuksen täytyi hyppiä sinne, missä Chloroskin oli päättömän ruumiin kanssa. Altan oli taas niin mystinen, ettei kaksikko itsekään tiennyt, missä heidän veljensä lymyili. Arvaamaton kakara tuo punapää.

//Huh, huh... Nyt sitten päätti ilmestyä xD
Mori
 

Re: Lets hunt! || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Huhti 2015, 11:52

Ratsain kulkeva sotilas ei pitkälle päässyt kun joutui itse hyökkäyksen kohteeksi mitä hirvittävimmällä tavalla. Miehen kaula lävistettiin neulalla, jota säesti naisen huuto, ja toisena hetkenä miehen kuoleva ruumis oli sidottu ketjulla.. ja raahattu sitten kauemmas metsän puolelle ainoasta taisteluun kykenevästä eliittisotilaasta. Jack oli havahtunut tilanteeseen naisen huudon myötä ja katsoi mitä halveksuvammin lähelle tullutta ihmismäistä viherpäätä, joka uhrinsa raahasi kauemmas. Jack ei ryntänyt otuksen perään vaikka ilmeisesti kumpikin nainen sitä anoi sotilaalta. Jack tiesi että oli liian myöhäistä auttaa sotilasta ja jos hän itse hyppäisi keskelle.. kaksikkoa? Hän saattaisi hetken päästä itse olla ongelmissa. Lisäksi Jack päätti suojella nyt niitä joita hän vielä pystyi suojelemaan. Ja naiset tosiaan olivat seuraavaksi näiden petojen kohteena kun tuo viherpää yritti neulalla tappaa nuorempaa naista. Jack vain naurahti kevyesti iskien toisen kädessään olevista käsisuojista mokoman sivuun komeassa kaaressa, kunnes neula vain jäi pystyyn maahan tyhjää toimittamaan.

"Teidän pitää lähteä täältä!" Jack käski kumpaakin naista, mutta kumpikin oli aivan liian järkyttyneitä toimiakseen minnekkään suuntaan.. etenkään siinä vaiheessa kun miehen pää lensi irti ruumiista heidän eteensä. Siinä vaiheessa Jack henkilökohtaisesti kilahti. Näillä pedoilla ei tosiaankaan ollut MITÄÄN kunnoitusta uhrejaan kohtaan. Nauttivat vain joka sekunnista siintä tuskasta minkä tuottivat. Toinen kaksikoista lähti lähestymään naisia kovalla vauhdilla maata pitkin, jolloin Jack astui eteen ja huitaisi mokomaa Haulilla kohden tietenkään osumatta minnekkään. Nopeasti mies veti aseensa takaisin tuppeensa ja kääntyi naisia kohden tarraten kumpaakin kädestä, teleporttasi kerran ja ilmestyi uudestaan ihmisten kaupungissa.
"Kostan poikanne kuoleman." Jack sanoi ennenkuin katosi naisten näköpiiristä ja ilmestyi takaisin missä oli ollut ehkä sekuntti sitten, vetäen Haulin uudestaan tupestaan.
"Näytetään näille paskiaisille." Jack mutisi miekallensa samalla pyytäen näin Haulia ottamaan jälleen voimansa hänen käyttöönsä. Näistä hirviöistä ei lähtisi yksikään hengissä! Jack teleporttasi jälleen kerran ja ilmestyi tämän viherpään luokse yrittäen vain yksinkertaisesti viiltää mokoman halki keskeltä.

// Eipä sulla Janni siinä kauheesti reagoitavaa ollu :-D //
suskari
 

Re: Lets hunt! || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Huhti 2015, 13:03

Haul vaistomaisesti avasi silmänsä yllättävien äänien täyttäessä metsän. Kaikki tapahtui niin äkkiä, että hänellä oli vaikea pysyä perässä. Oliko muodonmuuttaja palannut kostamaan kuolleista, vai mistä oikein oli kyse?! Haul ei myöskään nähnyt kunnolla mitä tapahtui, kerran kun roikkui Jackin vyöllä.
Lopulta toinen veti Haulin esiin, joka saattoi nyt nähdä nuorenmiehen pään lentävän kaaressa maahan. "Mit-" Tämä henkäisi, mutta ei järkytyksestä, ennenminkin yrittäessään päästä kärryille. Onneksi Jack oli tilanteen tasalla enemmän kuin hän. Ensimmäisenä prioriteettina miehellä oli saada naiset turvaan, teleporttaus kyvyllä se kävi helposti.
Teleporttaus kuitenkin siinä hässäkässä, sai Haulin entistä sekavammaksi. He olivat yhdessä sekunnissa kaupungissa ja toisessa takaisin metsässä. Oli todella vaikea pysyä tilanteen tasalla.

"Jack..." Haul mutisi kuullessaan toisen äänen, olisi aika näyttää niille paskiaisille. Yksi teleporttaus ja he olivat takaisin lähtöpisteessä. Pieni viive, kun Haul pääsi takaisin kärryille ja näki nyt selvästi Jackin edessä olean vihreä päisen vastustajan.
Miekan terän sivaltaessa, purkautui siitä sitä tuttua sinistä usvaa, joka kiri miehen käsivarsia pitkin tuon harteille. Haul oli aura Jackin ympärillä, nähden nyt kaiken selvästi. Aura sykähti, antaen Jackille lisää voimaa mitä tuo tarvitsi.

//No joo totta ja jösses täähän alko verisesti :D//
Janni
 

Re: Lets hunt! || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Huhti 2015, 15:07

Periaatteessa mies kävi kimppuun puolisokeaa vastaan ja hänen sokeaa näyttelevää veljeään vastaan, jonka takia kumpimaan sini- tai viherpää ei nähnyt miekasta purkautuvaa sinistä usvaa taikka auraa, joka miehen ympärille ilmestyi. Enemmänkin lähestyvä sivallus sai Chloroksen aistit herkiksi. Ensin kolmikko oli ollut täällä, sitten he olivat kadonneet ja tupsahtaneet takaisin aivan liian lähelle. Onneksi viherpää oli sen verran nopea, että ehti väistää pienen haaverin kera. Punainen juova vuodatti alleen pian kauniin punaisen puron, kun posken iho pääsi iloisesti vuodattamaan verta, mutta se haava katosi hyvinkin pian ja veren vuoto lakkasi. "Aih, kun mukava tervetulo toivotus." hän naurahti ja tarttui päättömään ruumiiseen ja piteli sitä kilpenään. Chloros ei edes tiedostanut haavansa syntymistä eikä katoamista, hän vain myhäili, kun tiesi, että vihollinen oli heidän kanssaan samalla korkeudella.
Livius oli varautunut veljensä selän takana ja jakeli tietoa, mitä sai selville mahdollisesta uhasta tai saaliista. Se nähtäisiin aivan kohta, kuka oli ja kenen saalis. Viherpää sen enempää odottelematta pudouttautui alas oksalta mukanaan päätön ruumin. Livius hypähti perään ja kaksikko kantoi rivakasti ruumista. Tosin samalla Chloros tyrkkäsi kätensä kehoon ja repi sieltä muutamia elimiä irti, kuten sydämmen ja siinä ohella keuhkot. Livius teki samoin, koska nyt tarvittaisiin voimia jos ei koskaan ja lähin voiman lähde oli heidän käsissään. Muitta mutkitta poskeen pistelemään, musta maskikin lensi maahan, kun ihmisen hampaat iskivat kiinni sydämen lihaan. Ah sitä veren makua suussa.

Kauaa siinä juoksussa ei voinut nauttia päivällisestä, kun mahdollinen uhka oli kintereillä tai sitten itsepäisesti ilmestyi nenän eteen. Miten vain, Chloros oli varautunut kaikkeen. "Livius..." hän sanoi myhäilevästi ja jätti ruumiin sinipäisen veljensä käsittelyyn, kun hän kääntyi ja lähti juoksemaan takaisin hakemaan maskiaan. Hajaantuminen oli tällä hetkellä paras vaihtoehto. Saakoot miekka mies hoidella heidät yksitellän, jos niin halusi. Lapsen omainen innostus nousi noille turmentuneille kasvoille, kun hän viimein noukki maasta maskinsa ja asetti ne kasvoilleen.
"Hoidetaan tämä sitten arvon herra." hän naksauttu suustaan ja samalla kuului aito naksahdus ja krunks-ääni kun ihmissyöjä nakkeli niskojaan. Hänen miekkansa ei ole tavallinen, muistakin se. Se näyttäisi tekevän jonkinmoisen auran tuon miehen ympärille. Sen lisäksi sillä on silmät. Altanin puhe keskeytti hänen ajatuksensa, mutta ne vain lisäsivät sitä lapsen omaista innostusta, joka pulppusi miehen päässä. Miekka tai ei, häntä vain yhä enemmän kiinnosti saada tämä miekka kimppuunsa. Olisiko miekasta hyötyä, jos hän sen veisi tuolta mieheltä ja sen lisäksi miekkahan oli persoona, sillä Altan oli nähnyt miehen muuttuvan teräksi ja nyt tuo miekka omisti silmät. Oikea löytö, mutta toisaalta mitä se häntä hyödytti? Hän pystyi tappamaan ihmisen pelkin käsin, että miekkaa hän ei välttämättä tarvisi. Ahnekkaan Chloros ei ollut, ellei ruuasta ollut kyse.

//Juu, raakaa on ja Chloros vaan hyppii nenille
Mori
 

Re: Lets hunt! || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Huhti 2015, 19:45

Miekan terä upposi lihaan viiltäen tätä otusta, mutta ei niin tappavasti kuin Jack olisi halunnut ja toivonut. Viherpäinen kummajainen oli saannut vain syvän viillon poskeensa josta valahti veri noro.. ja hetken päästä haava oli kadonnut. Jack kirosi mielessään. Mitä hän muka tarvitsi näiden tappamiseen!? Ristejä ja vihkivettäkö, hopeaa kenties? Vai riittäisikö pelkkä pään harteilta vetäminen saamaan nämä hiljaiseksi? Se jos mikä olisi kokeilemisen arvoista jolle mies virnisti itsekseen.
"En minä ole lopettanut.." Jack mutisi otukselle ollen jo valmiina iskemään uudestaan viherpäätä Haulilla, mutta tuo päättikin ottaa jalat allensa ja lähtä juoksemaan ruumiin kanssa karkuun. Jack sihahti, hyppäsi puusta alas ja syöksähti petollisen nopeasti kaksikon perään. Nopeuteen johon hän ei olisi normaalisti edes kyennyt ja jonka ansiota Jack pysyi loistavasti näiden hirviöiden perässä.
"Haul.. pidä huoli selustastani, näitä on varmasti enemmän lisää piilossa." Jack sanoi vilkaisten kädessään olevaa Haulia kun juoksi ruumista raahaavan kaksikon perässä, käyttäen myös teleporttaustaan päästäkseen isku etäisyydelle iskeäkseen vaikka jalat irti! Vaikka sekään ei tuntunut hidastavan kaksikko millään tasolla, päinvastoin.. otukset saivat jopa rauhassa syödä mies parkaa. Jack ei voinnut kuin kärsiä omantunnon tuskista miestä parkaa kohtaan. Miehestä tuskin jäisi tässä vaiheessa mitään haudattavaa muuta kuin tyhjäksi kalutut luut.

Hippa leikki kuitenkin päättyi lyhyeen kun kaksikko päätti hajaantua, toisen lähtien ruumiin kanssa ja toinen kääntyi.. hakemaan maskinsa. Jack pysähtyi itse turvallisen välimatkan päästä puristaen asetta kädessään kevyesti ja seuraten viherpäätä. Eikä Jack nähnyt mitään syytä käydä vastaamaan kummajaiselle, jolle tämä tuntui vain olevan peliä, lapsellista peliä toisten elämällä. Vastenmielistä! Niskojen rusahteruun mies vain kurtisti inhosta nenäänsä sen erikoisemmin reagoimatta. Jack ei nähnyt mitään syytä puhua tai kommunikoida tämän otuksen kanssa joten mies hyökkäsi kevyen näköisesti viherpäätä kohden yrittäen ylhäältä alas päin liikkeellä leikata otuksen rintakehän auki. Jack ei kuitenkaan tyytynyt tähän millään asteella vaan teleporttasi viherpään taakse.. melkoisen yllätyksen kera. Jack oli muuttunut peto muotoonsa ja yritti tarrata Chloroksesta valtavalla kädellä kiinni ja upottaa hampaansa tuon nahkaan repiäkseen lihaa irti luista.
suskari
 

Re: Lets hunt! || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 09 Huhti 2015, 20:11

Äsken alkanut taistelu muuttui nopeasti hippaleikiksi, kahden räikeähiuksisen olennon ottaessaan jalat alleen, Jackin tietenkin seuraten noita. Toisen tuskin olisi tarvinnut edes pyytää Halia huolehtimaan tuon selustasta, hän näki jo muutenkin ympärilleen tuon harteiden yläpuolelta. "Tietenkin." Tämä kuitenkin vastasi, jääden seuraamaan takaa-ajoa, kuin myös ympäristöä, joka vilisi silmissä.
Nämä oudot otuksen vaikuttivat sinäänsä humanoideilta, mutta monella tapaa eivät tuntuneet aivan ihmisiltä. Ruumis joita nuo kantoivat juostessaan painoi varmasti, normaali ihminen ei olisi moiseen kyennyt. Nuo myös näyttivät syövän ruumiin veristä lihaa siinä ohella. Näky vaikutti saavan Jackin olon vastenmieliseksi, kun taas Haul oli jokseenkin kiinnostunut näistä kummallisista otuksista. Näillä kahdella oli varmasi hyvin voimakkaat sielut tarjottavana.

"Jack, älä anna heidän eläimelisten tapojen hermostuttaa sinua." Haul totesi juoksuleikin viimein loppuessa. "Rauhallisuus ennenkaikkea."
Jack näki parhaaksi yrittää viiltää viherpään rintakehän auki, tehden heti perään seuraavan liikkeensä. Teleporttaus ja tämä oli jo toisen takana petomuotoonsa muuttuneena. Haul toisen kädessä näytti nyt kuin pieneltä tikarilta, hän ei sinäänsä pitänyt tästä muodota, koska pelkäsi ison kouran tiputtavan miekan kömpelösti. Sekä nuo suuret leuat saattoivat vahingossa tappaa saaliin yhdellä iskulla, mutta Haul kuintenkin pyrki luottamaan Jackin arviointikykyyn.
Janni
 

Re: Lets hunt! || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Huhti 2015, 20:56

Miekka osasi siis puhua tuossakin hahmossa. Tuon ääni ei tehnyt häneen vaikutusta, mutta se sai hänen verensä virtaaman kovemmin. Into ja hulluus tuntuivat pikkuhiljaa sekoittuvan yhteen. Ei hän koskaan ennen ollutkaan henkisesti vakaa. Ei niiden hemmetin vuosien jälkeen.Chloros ei yllättynyt, kun miekka mies ei edes viitsinyt vastata. Hän hykerteli itsekseen miehen lähestyessä. Tuo hyppäsi ja yritti mukavasti saada miekan upotettua miehen rinnasta läpi. hän vain pyörähti laiskasti väistäen iskun. Mies vaikutti mielen kiintoiselta vastukselta ja se sai vain Chloroksen myhäilemään hymy suin. Jos puolen suusta edes oli tunnistettavissa hymyksi.
Äkisti peto oli ilmestynyt hänen taakseen ja tarttui häntä jalasta. Viherpään mustasilmä laajeni, ei yllätyneisyydestä, kaiken pian selvensi se karmea nauru. Hän nauroi kun hänen kehonsa repäistiin kohti suurta kitaa. "Kukkuuu~ Chloros sanoi, kun hampaat lähenivät hänen lihaansa. Mies työnsi kätensä suojakseen ja se irtosi mukavasti pedon kitaan. Eikö ollut vähän epäreilua muuttua tuollaiseksi? Sitten tuo miekkakin näytti niin typerän pieneltä. "Hahahahaha!" viherpää nauroi, kun hänen olastaan purskahti verta maahan. Hän ei kuitenkaan aikaillut, vaan käänsi kehoaan niin, että hänen jalkansa luu rikahteli rikki ja lopulta mies oli kirtynyt jalkansa ansiosta 360 astetta ja hän yritti potkaista petoa päähän. Ihmissyöjän käsi oli kasvanut takaisin paikoilleen ja hän laski kätensä maahan, kun siihen oli mahdollisuus ja ponnisti niin, että hänen vankina olevansa jalka repäistiin pois kuin hänen purettu kätensä. Se kasvoi kuitenkin aivan liian nopeasti paikoilleen.

"Oli virhe alkaa leikkimään kanssani." Chloros myhäili ja taputti kättään. Ei Chloros niin särkyvää asiaa ollut. Lisäetuna vain oli, ettei hän tuntenut mitään noista katkenneista raajoista. Sen lisäksi hänellä oli jo uudet paikalla. Viherpää repäisi rosoisen kaapunsa yltään ja lähti liikeelle. Hän syöksähti kohti petoa ja yritti heittää kaapunsa tämän naamalle, jotta tuon keskittyminen nyt vähän herpaantuisi. Innostuneena leikistään mies yritti samalla potkaista miekka kättä, jotta se mokoma miekka irtoisi. "Hei sinä, miksi sinä tuollaisen pedon kanssa olet?" Chloros naurahti pilkkaavasti. Hän hypähti nopeasti pedon alta pois ja laskeutui kevyesti jaloilleen. Hän ei edes ollut hengästynyt. Musta maski oli saanut särön siitä ensimmäisestä miekan sivalluksesta, joka takia se helposti murenisi pois. Entä sitten, hän voisi upottaa hampaansa tuon tyhmän vihollisen lihaan.
"Jos sinä kaipaat sieluja, niin minä tarjoan..." hän nauroi kovaan ääneen. hänen musta silmänsä näytti liian iloiselta koko tapahtumasta. Aina vain parani. Viherpää hyökkäsi uudestaan, hän pyörähti nopeasti pedon jalkojen välistä ja tupsahti tämän eteen yrittäen upottaa toiseen silmään sormensa. Sokeuttaminen oli aina hyvä idea. tosin tällä miehellä oli aseen silmät mukana, mutta hänellä oli aina apu lähellä.

"Tiedätkö, mielestäni sinä et ole ihmistö nähnytkään tuolla olemuksella." Chloros totesi väistellen iskuja. "Mikä sinä olet?" hän kysyi ja samalla näkevä silmä avautui. Tikkaukset antoivat veren vuotaa taas, kun violetti silmä näki tumman olennon edessään ja vihdoin sen auran, josta Altan oli puhunut. Vai niin, tällainen siis tämä miekka oli. Hän naureskeli äänekkäästi. Miten mukavaa oli taas saada vähän leikkiä toisten kanssa. Kuolema ei edes pelottanut miestä, hän ei osannut pelätä sitä tämän pedon silmien edessä. Toisaalta Chloros oli yltä päältä pienissä haavereissa, jotka katosivat sekunneissa.
Mori
 

Re: Lets hunt! || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Huhti 2015, 08:52

Jack vilkasi Haulia, joka huomautti ettei mies saisi antaa vihallensa valtaa vaikka nämä otukset olivatkin vastenmielisiä ja eläimellisiä hirviöitä vailla tunteita. Harvinaisen raivostuttavia siis Jackin mielestä. Teloitukseen nämä pitäisi raahata, silppua ja repiä kappaleiksi, sitten polttaa viimeistä palaa myöten.
"Tiedän, kiitos kuitenkin muistutuksesta." Jack tokaisi hymähtäen Haulille.


Taitelu jatkui siinä asetelmassa kuin se oli alkanutkin, sama kissa hiiri pelinä kuin se oli alkanutkin. Vaikka se hiiri olikin juuri jäännyt kissan hampaisiin, tunkenut oman kätensä hirviön leukoihin jolloin Jack iski leukansa kiinni ja repi mokoman irti kerrasta veren roiskuessa, sylkäsiten sen maahan kuin roskan. Otus kuitenkin vain nauroi tapahtumalle kuin se olisi ollut yksi suuri vitsi, eikä Jack kyllä olettanutkaan että saisi tuota näin helposti kaatumaan. Viherpää oli jo kerran osoittanut omistavansa pirullisen tavan parantaa itseään. Peto avasi jälleen terävä hampaisen kitansa ja alkoi upottamassa hampaitaan suoraan kurkkuun, mutta viherpää osottautui ovelammaksi kuin tuo täysin epäinhimillisesti taipuien iski jalkansa pedon päähän. Jack murahti hieman pään vain hieman heilahtaessa iskun voimasta suomatta oikeastaan minkään asteista vahinkoa, mutta ainakin viherpää oli päässyt jälleen vapaaksi hyppimään ja riehumaan Jackin otteesta.
"Sinä se tässä virheesi olet tehnyt." Jack totesi naurahtaen kevyesti viherpäälle joka puhui että hän oli tehnyt virheen haastaessaan kummajaisen taisteluun. Jos tuo ajatteli tosiaan näin, tuo ei tiennyt yhtään mitään mitä tuolla oli vastassa! Jack ei itsekkään vielä ollut edes väsynyt tai hengästynyt.. Hänen pitäisi vain saada otuksen pää harteilta irti tai vain repiä niin hemmetin moneen palaan ettei tuosta olisi enään kuin jauhelihaksi. Viherpää hyökkäsi jälleen repien kaavun niskastaan ja likaisia keinoja käyttäen yritti sillä peittää Jackin näkyvyyttä.. Jack vain kohotti kädesään olevaa miekkaa ja halkaisi mokoman halki juuri sopivasti nähdäkseen että viherpää tavoitteli hänen kädessään olevaa asetta, yrittäen potkaista sitä. Jack vain laiskan oloisesti kohotti kättään ylemmäs ja jalka vain hapoi ilmaa ja otus siirtyi kauemmas käyden puhumaan Haulille.
"..Älä kuuntele tuota, se on vain vastenmielinen eläin." Jack tokaisi Haulille kun viherpää selvästikkin halusi Haulia itselleen. Tiesikö otus Haulin voimista? Jos näin oli, Jackin oli syytä pitää huolta aseestaan.. myös sen tähden ettei halunnut menettää ystäväänsä, johon oli juuri tutustunut.
"Ellet halua alentua elämään heidän tasollaan." Jack hymähti kuiskaten Haulille ja viitaten siihen millaiset kissan päivät Haulilla olikaan Jackin kanssa silloin kun pääsi vapaaksi vankilastaan. Lisäksi Jack kohteli Haulia kuin ihmistä ja henkilöä. Mikä tuskin olisi mahdollista näiden kanssa kerta eivät itse sitä edes olleet.

Maski naamainen hyökkäsi jälleen pujotellen itsensä Jackin jalkojen välistä pedon eteen ja yritti tökätä sormella silmään. Jack käänsi päätään niin että mokomat sormet menivät kohteestaan ohi ja yritti purra viherpäältä sormet irti kerta oli ne liian lähelle leukoja tuonnut.. ja jälleen tuo surkea otus sitten lähti karkaamaan lähietäisyydestä. Jack murahti ja syöksähti perään kynsien, leukojen että Haulin yrittäessä raadella tätä vikkeläksi osottautunutta otusta, joka sitten kyselikin mikä hän oli. Jack tuijotti viherpäätä kuin idioottia. Luuliko tuo tosiaan että hän oli vastaamassa? Jack ingoorasi siis otuksen kysymykset ja naurut teleportaten jälleen maskillisen taakse yrittäen viiltää terävillä kynsillään selän syvältä auki. Jack teleporttasi samantien uudestaan ja ilmestyi Choloroksen eteen yrittäen potkaista sellaisella voimalla otusta rintakehään, joka heittäisi aikuisen ihmisen kuin märän rievun ilman halki useita metrejä ja tappaisi samantien. Jack ei tietenkään edes kuvitellut tämän riittävän, mutta viherpään ollessa vielä ilmassa, jos oli osunut, ilmestyi tämän yläpuolelle ja koitti halkaista jälleen kerran viherpään halki keskeltä miekallaan.
Kaiken tämän jälkeen Jack siirtyi sivummalle katsomaan mitä oli saannut aikaiseksi, jos siis oli saannut tuohon mitään aikaiseksi. Jack vilkasi Haulia.
"Nopea kaveri.. tässä voi mennä hetki. Tarvitsen ryypyn tämän jälkeen." Jack tokaisi vitsaillen Haulille. Tietenkin Jackin oli todellakin tarkoitus saada Haulille tämän sielu ja tämän ystävien.
suskari
 

Re: Lets hunt! || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Huhti 2015, 10:05

Haul oli kuullut tämän oudon vastuksen sanat, niin kuin oli myös Jack, joka vakuutteli nyt hänelle ettei mokomaa kannattanut kuunnella, ellei halunut valua noiden tasolle. "Hyvänen aika Jack, älä viitsi." Sielu hymähti toisen sanoihin. "En ole vaihtamassa puolia moisen kannibaalin takia." Toki eihän Haul voisi estellä itseään, jos miekka saattuisi vääriin käsiin, hän kyllä oli kertonut tämän toiselle ja toivonut että tuo ymmärsi. Mutta vapaaehtoinen petos Jackiä kohtaa ei todellakaan ollut kannatava teko, heillä oli hyvä sopimus menossa, sekä toistensa seura oli mukavaa vaihtelua.

Taistelu jatkui mitä kummallisin kääntein. Viherpää ei vaikuttanut olevan moksistaan kivusta taikka irti revitystä kädestä, koska se näytti kasvavan takaisin paikalleen samantien. Vihulainen yritti härnätä ja harhauttaa Jackin monella tapaa, mutta onneksi mies oli valppaana. Haul puolestaan ei voinut muuta kuin seurata sivusta ja pitää huolen toverinsa voimista, sekä tuon selustasta. Näistä oudoista vihollisista toinen oli kadonnut jonnekkin, varmaan seurasi tappelua toisaalla viihteen vuoksi, mutta ei sitä koskaan tiennyt milloin tuo päätti tulla toverinsa apuun.
"Ja minulle koko pullo." Haul naurahti Jackin vitsiin takaisin, huomionkin kiinnittyessä hetkellisesti takaisin taisteluun. Jack ja viherpää tuntuivat olevan tosi tasaarvoisia keskenään taistelijoita, tämä jokseenkin huoletti Haulia, jos häntä ei olisi kuinka hyvin Jack pärjäisi tätä outoa otusta vastaan?
Janni
 

Re: Lets hunt! || Janni, Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Huhti 2015, 14:03

Tuon pedon kuvotus ihmissyöjää kphtaan oli lähes käsin kosketeltavaa. Siitä jos mistä mies nautti. Halveksunta, ahdisyus, pelko ja viha. Kaikki nuo negatiiviset tunteet saivat miehen haluamaan lisää. Tämän takia hän eli. Teleporttaaminen oli tuhmaaja hyödytöntä. Jos kerran tiesi siitä osasivarautua siihen. Iskut selkään ihmissyöjä ohitti kevyellä pyrähtövällä liikeellä. Luulisi, että tuosta ja oppisi miten mies väisti teleporttaamisen iskut. Uusi teleporttaaminen ja Chloros haukotteli. Hän halveksi Jackiä, mikä hänessä oli tuota petoa vastaan? Oliko se, että hän vain hommasi ruokansa elääkseen. Toisaalta ruuan hankkiminen jonkun toisen silmien edessä lli vähän epätavallista jopa ihmissyöjälle. Hän vain oli vähän kaivannut jännitystä tylsään elämäänsä. Eikä pieni taistellut tehnt hallaa hänellä. Vastustaja myös osoittautui hyvin tasavertaiseksi vai liekö se takia, että hänellä oli tuo outo miekka.
Kun peto teleporttasi ja potkaisi Chlorosksen ilmaan mies hymähti. Eikötoinen muuta keksinyt, hänen suustaan tuli verta, mutta hän uusi kylkiluitaan ja oli suojannut elimiään käsillään, joiden luut uusiutuivat pika vauhtia. Vielä ilmassa leijuen peto ilmestyi hönen naamansa eteen ja kohotti miekkaansa. "Aaaah, en voi vielä antaa henkeäni. Likaista peliä." hän totesi ja tarttui miekkaan puolustukseksi niin kovaa, että se halkaisi hänen kätensä. Chloros kuitenkin liikutti halkaistua kättään, jopa sormet liikkuivat. Viherpää nauroi. "Älä annan kenenkään yllättää." kylmä ääni sanoi, kun nuo sormet kiertyivät iljettävällä tavalla Haulin ympärille. Hän yritti vetäistä miekan, mutta os se ei onnistuisi, hän repäisi kätensä pois.
Iskeytyminen maahan oli vaaraton, kun Chloros teki voltin ja laskeutui kevyesti maahan, vaikka voimaa oli potkussakin, joka oli lähtettänyt hänet taivaisiin. Jalat jarruttivat vauhtia, jonka jälkeen hän nousi mukavasti jaloilleen. Mies heilautti hieman kahtia leikattua kättään ja puoliskojen koskiessa toisiinsa, ne sulautuivat yhteen ja siinä taas se ehjä käsi oli.

Viherpää ei oikeastaan ollut kiinnostunut miekasta, mutta hän halusi saada sen pois tuo pedon kädestä. Piteli sitä kuin omaa henkeään. Entä jos terän rikkoisi? Mitä sitten tapahtuisi ja terälläkin oli omat tunteensa,vai oliko tunteita ollenkaan. "Aaaaah, etkö muuta keksi kuin typerän teleporttaamisen..." hän totesi ja hymähti tylsistyneenä. Jos tämö leikki alkaisi käydä liian lepsuksi, olisi aika saada vähän lisää jännitettä. Mies lähti juoksemaan kohti petoa. Hän hyppäsi ja yritti potkaista tätä päähän. Jos tuö körmy ei saisiedes pientö tälliä niin samoissa mentiin.
Samassa ostain ylhäältä päin hyppäsi maahan punahiuksinen mies. Altan hykerteli ja liittyi veljensä seuraksi. Hän yritti heittaa pitkiä neuloja tuohon ihmeelliseen olentoon ja oli hyvin kiinnostunut mahdollisesta kokeilusta saada tuntea pedon liha omissa käsissään. Jo oli aikakin. Chloros ajatteli ja huokaisi. Hän ja punapää tekivät yhteistyötä. Punapääheitteli neulojaan, ne eivät tietenköän tehneet kovin pahaa jälkeä, mutta tiettyihin pisteisin osuessaan ne saattaisivat hyvinkin haitat kehon hallintaa ja siihenhän tässä tähdättiin.
Mori
 

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron