Beauty and the beast

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Huhti 2015, 17:49

Sil tirskahti ja Ryus saattoi tuntea kuinka tuo pidätteli hytkyen nauruaan. Moinen sai miehen häpeäämään, oliko hän sanonut jotain tyhmää? Ehkä olisi ollut parempi, että hän olisi pitänyt suunsa kiinni, se oli helpoin keino vältyä kaikelta, mutta sen takia mies vältyi kaikelta mukavalta, mitä muiden kanssa keskustelessa saattoi kokea.
Nainen kuitenkin kiitti miehen sanoista ja totesi vähättelevään sävyyn, että kävely oli alkanut sujumaan. Nyt kun lisko tarkemmin ajatteli, ei hän ollut edes nähnyt toisen kävelevän! Ei ihmekkään että toinen oli nauranut, miksi hän ei ajatellut ennen kun sanoi mitään? Ehkä hän oli tarkoittanut toisen liikehdinnällä potkuja sun muuta, kun tuo oli puolustautunut miehiä vastaan.

Kaiken sen ajatelun seasta Ryus ei aluksi huomannut kasvoja lähestyvää kättä, eikä edes tuntenut niin kevyttä kosketusta paksun nahkansa läpi. Silin sanat herättivät miehen lopulta. Hän oli tuon mielestä lempeä. "Se on varmasti ylättävä. Näytänhän pedolta." Ryus totesi, jokseenkin apeasti. Mies ei inhonnut ulkonäköään, enneminkin sitä kuinka moni pelkäsi häntä sen takia. Ei se tietenkään kenenkään syy ollut, pelko oli luonnollinen asia.
Kaksikon kulkiessa hyvää vauhtia kohden kylää, jostain kaukaa saattoi kuulla ääniä. Niistä ei ottanut selvää. "Mitä nuo äänet ovat?" Ryus kummasteli kuunnellessaan. Kuuluivatko ne kylästä? Mies ei kuitenkaan ryhtynyt empimään, vaan jatkoi määrätietoisesti eteenpäin, kulkien kohti ääniä, jotka voimistuivat ja selkeytyivät.

//Awwww jooo söpöö :D //
Janni
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Mori » 19 Huhti 2015, 18:59

Niin ehkä, ulkonäkö teki tepposet. Kyllä häntäkin pidettiin vähä-älyisempänä, koska hän oli rampa. Joten Sil ymmärsi kyllä toisen näkökulmasta tuon tilanteen. Ryusin kysyessä mitä ne äänet olivat, sai Sil kääntää ääntään. Hän kuuli, mutta ei tarpeeksi hyvin. "Ihmisiä." hän totesi. Hän laski kätensä miehen kädelle, joka piteli häntä. "Jos... Jos päällesi hyökätään..." nainen aloitti käsi vapisten. "Juokse!" hän sanoi vakavana ja katsoi sitten eteensä. Kylän avautuessa vastaan Sil piti paidastaan tiukemmin kiinni. Ei hänkää pitänyt ihmisten katseista, mutta täällä hän asui.
Varsinkin, kun ihmiset pysähtyivät katsomaan, mikä oli tullut esiin metsän siimeksestä. Sil näytti niin pieneltä ja ehkä kuolleelta, kun roikkui siinä miehen käsillä. Se saattoi luoda vaikutelman pahasta olennosta, joka oli päättänyt tupsahtaa ihmisten ilmoille. Ensimmäisen kiljaisut pääsivät ihmisten suusta ja Sil säpsähti. Hän katsoi Ryusia hädissään. Olisipa hän voinut tuupata miehen kauemmas, mutta tuo oli niin iso, että se oli mahdotonta hänelle. Hänen yllätyksekseen hänen käteensä tartuttiin ja päätään kääntämällä hän lensi sulavassa kaaressa maahan. Ihmiset tunkivat kohti Ryusia ja joku tarttui Silin olkiin, kuin suojellakseen tätä. Vartioita alkoi ilmestyä ja muita kyläläisiä omine aseineen. Sil säikähti pahan kerran, hän yritti kompuroida parhaansa mukaan pystyyn, mutta se tuntui olevan turhaa. "Eih!" hän huusi hädissään kaiken sen ihmisten paljouden seasta. "Älkää!" metelin seasta hänen ääntään tuskin erotti.

Ensimmäiset aseistautuneet ihmiset piirittivän lohikäärmeen puolikkaan ja Sil saattoi katsoa avuttomana maasta tapahtumia. Hänen vaaleat hiukset valuivat hitaasti kasvoille, kun hän yritti parhaansa mukaan nousta. Joku tarttui häneen ja pudisteli päätään. Sil oli jo säikähtää, mutta näki yhden veljistään. Huolestunut ilme kasvoillaan mies nosti siskonsa pystyyn. "Sil! Mitä on tapahtunut? Miksi sinun vaattesi ovat tuon näköiset ja mitä tuo hirviö tekee-?" veli ei saanut vuoroaan loppuun, kun Sil ravisti veljensä kädet irti itsestään. "Hän pelasti minut!" hän huusi ja kääntyi. Hän ei odotellut, onneksi Ryusin ympärille oli tullut jonkin näköistä tilaa, koska kukaan ei uskaltanut tulla lähemmäs miestä. Tuon tilan nainen käytti hyväkseen ja ponnisti, kuulessaan vielä veljensä hätääntyneen äänen. Hän käänsi kasvonsa veljelleen, jotka näyttivät, ettei mitään hätää ollut. Pöly vain lensi ilmaan, kun nainen hyppäsi ilmaan. Korkean hypyn ansiosta hän laskeutui maahan suoraan Ryusin eteen. Sil puristi vielä paitaansa ja heitti kätensä suojelevasti häntä kaksikertaa suuremman olennon eteen.

"Antakaa hänen olla! Hän ei ole t-tehnyt mitään v-väärää!" Sil huusi, mutta sanat alkoivat takeltaa, kun hän yritti kaikkien sääntöjensä vastaisesti puhumaan. Ihmiset katsoivat paheksuvasti häntä ja joku vartijoista käski hänen väistää. Ei, Sil ei väistäisi, jos Ryusia aijottaisiin satuttaa. Niinhän se sieltä tuli. Vartija miekkansa kanssa. Mies mylväisi, että jos nainen kerran tahtoi puolustaa taruolentoa, kuolkoot saman tien tuon mukana. Nainen menikin nopeasti kyykkyyn, potkaisi nilkallaan miehen nilkkaa ja tökkäisi samalla miehen miekkaa pitelevää kättä. Käsi lamaantui ja roikkui rentona miehen kylkeä vasten, samalla kun tuo horjahti maahan. Miekka kolahti kiville. Sil nosti sen urheasti, mutta hänen kehonsa tärisi. Hän heitti kuitenkin miekan pois ja työnsi Ryusia. "Mene!" hän pyysi kyyneleet silmissään. Ihmisten joukosta tunki esiin hänen veljensä, joka tarttui hänen käsiinsä ja lähti repimään takaisin ihmisten luo. "Sil! Etkö ymmärrä, hän ei kuulu tänne?" veli kysyi, mutta Sil pudisti päätään. "Hänet tapetaan!" hän itki ja pyrki irti veljensä otteesta, kaatuen maahan. Hän ei halunnut tätä, ei ihmisten paheksuvia katseita eik pelastajansa kuolemaa. "Mene jo!" Sil huusi ja katsoi Ryusiin pyytävästi.
Hänen veljensäkin katsoi Ruysiin. Vartijat katsoivat olentoa ja hymähtivät. "Jos vielä tulet, saat päästä henegstäsi." he tyytyivät sanomaan.

//Oho, tuli pitkä xD Jos sitten sil ja Ruys tapais vielä tän kauniin hässäkän jälkeenkin?
Mori
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Huhti 2015, 19:46

Ryus vilkaisi Siliä, joka näytti huolestuneelta ja pyysi nyt vakava ilme kasvoillaan miestä pakenemaan, jos jotain pahaa sattuisi. Puolilohikäärme ei kuitenkaan ehtinyt vastata, kun edessa avautuvan kylän porteista asteli joukko ihmisiä. Aivan kuin nuo olisivat heitä odottaneet. Oliko se miesjoukko hädissään tullut huutelemaan kyläläisille, kuinka metsässä lähellä kylää lymyili peto?
Ihmiset tuijotteivat näkemäänsä peläten, kuin myös agresiivisestikin. Rohkeammat yksilöt johdattivat kiivasta joukkoa kohti kaksikkoa ja pian, joku ennätti jo kurottamaan Siliä kohti. Ryus ei oikein tiennyt mitä tehdä, tämä vain yritti ottaa epäröiviä askelia taakseen, mutta joku jo repi naisen alas hänen sylistään. Sil oli yksi noista, joten tietenkään mies ei vastustellut, mutta ei voinut olla näyttämättä huolestuneelta.

Ihmis joukko oli päässyt saartamaan kookkaan liskon, joka nyt hätääntyen yritti löytää tietä ulos. Sen hälyn keskeltä Ryus saattoi kuulla Silin äänen, mutta keskittyminen riisteettiin muualle, muutaman miehen huitaistessa miekalla Ryusia kohti. Metalli kalahti miehen käsivarsia vasten, tämän suojautuessa. Miehet yrittivät onneaan uudestaan, mutta Ryus huitaisi pitkällä hännällään nuo kauemmas. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut vahingoittaa, ei hän mitään pahaa aikonut, vaikkakin se kiivas häly sai miehen olon uhatuksi. Ryus ei voinut itselleen mitään, matala murina kuului tämän kurkusta, kun terävät hampaat paljastuivat. Ryus reakoi niin kuin normaali eiläin tälläisessä tilanteessa, tietenkin se pahensi vain asioita.

Puolilohikäärme painautui alemmas ja käänteli päätään puolelta toiselle, pitäen ihmisiä silmällä ja kaukana itsestään voimakkaammalla murinalla. Miehen hengitys oli silkasta paniikista kiivastunut ja äkkinäiset liikkeet saivat tämän näyttämään entistä pelottavammalta. Ryus ei tiennyt kuinka kauan olisi tätä kestänyt, mutta onneksi Sil ilmestyi kuin tyhjästä hänen eteensä, yrittäen puolustaa häntä. Toisen näkeminen rauhoitti miestä saman tien, mutta olo oli edelleen turvaton.
Vartijaksi sonnustautunut mies käski naista väistymään, mutta tuo ei totellut, joten mies uhkasi tappaa tuon myös jos niikseen tuli. Sen kuuleminen sai Ryusin säikähtämään, mutta Silin reakointikyky oli nopeampi kuin hänen ja tuo puolustautui saman tien ketterällä potkulla, joka lamaannutti miehen käden.

Ryus puolestaan ei pysynyt kärryillä, vasta kun Sil ryhtyi työntämään tätä, havahtui lisko. "S-Sil." Mies henkäisi, muttei liikkunut. Hän oli huolissaan, luulivatko kyläläiset Siliä jonkinlaiseksi petturiksi hänen takiaan? Pärjäisikö toinen? Ryus päästi kaihoisan äänen, jonkun tullessa tarttumaan Sillistä ja vetämään kauemmas liskosta. Nainen huusi, käski häntä menemään, kuin myös vartija, joka ei tahtonyt lähtä lisko toistamiseen. Ryus jäi katsomaan hetkeksi itkevää Siliä, ennen kuin käänsi selkänsä. Ihmiset väistivät hädissään pois miehen tieltä, tuon juostessa metsän siimekseen.

//Joo, pohdiskellaan tarkemmin yksärillä vaikka :3 //
Janni
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Huhti 2015, 09:02

Sil katsoi, kuinka Ryus meni vähän huolestuneen näköisenä juosten pois. Hän pyuhki kyyneliään ja yritti olla mahdollisimman pieni, jotta kukaan ei kiinittäisi sen enempää uomiota, mutta kyllä häneen kiinnitettiin. Hänen veljensä nosti hänet seisomaan ja katsoi häntä uudestaan, "Mitä sinulle on tapahtunut?" veli kummaksui katsellessaan siskonsa paitaa. Mies katsoi lohikäärmeen puolikkaan perään. Tietysti luullen, että tuo oli sen tehnyt. Sil pudisti päätään hiljaa. "N-ne olivat rosvoja...." hän supisi ja veli laski katseensa takaisin siskoonsa. Mies näytti ymmärtävän ja laski takkinsa tämän päälle. Sil veti takkia suojakseen ja he lähtivöt vähin äänin pois tapahtumasta.
Silti heidät tultiin pysäyttämään ja pyytämään kuulusteluihin. Siltä varalta, ettei Sil tai hänen veljensä ollut salaa haltijiden puolella. Kuulustelussa Sil selitti vain sen totuuden, että oli tullut rosvojen hyökkäämäksi ja taruolento oli vain pelastanut hänet pulasta. Kuulusteluissa selvisi ainakin se, että Sil ja hänen veljensä eivät vielä olleet tutustuneet ihmisten tapoihin täällä mantereella, vaan olivat jostain kauempaa. Lisäksi nainen sai anteeksi tapauksen, koska a. Hän oli rampa ja b. Hän ei vielä ollut ehtinyt sisäistää kylän sääntöjä. Töstö edes ne oli hyvö muistaa.
Sil saapui kotiinsa ja vanhemmat ja muut veljet olivat ehtineet huolestua pahemman kerran. Anteeksi pyytömistä siinä olikin sekä tapahtumien selvittelyä. Vaikka he olivatkin ihmisten puolella sanoivat hänen vanhempansa: "Kiitikö häntä? Hän sentään toi sinut tänne oman henkensä uhalla?" hänen äitinsä intti, kun hän parsi tyttärensä paitoja. "Kiitin." Sil vastasi tyynesti ja istui ikkunan äärellä. Hän pelkäsi, että Ryusin perään olisi lähetetty joitain metsästäjiä.

***

Ilta hämärsi jo, kun Sil istui pihalla. Hän keinui hiljalleen puutarha tuolissa vilttiin kääriytyneenä. Sisältä loisti valot ulos ja naisen lisäraajat lojuivat keinun alapuolella. Sil kuunteli hiljalleen hiljenevää metsää. Pian tulisi yö ja maailma heräisi taas uuteen aamuun seuraavana päivänä. "Sil, eikö sinun pitäisi tulla jo sisälle? Täällä alkaa olla kylmä." hänen isänsä laski kätensä hänen olalleen. Sil pudisteli päätään. "Ei vielä..." hän mutisi ja isä ei voinut kuin hymähtää ja tuoda vielä toisen viltin tyttärensä ympärille. "Sano, kun olet valmis tulemaan sisään. Haen sinut." hän totesi ja meni sisälle.
Nainen laski päänsä polviinsa ja sulki silmänsä. Olikohan Ryus kunnossa?
Mori
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Huhti 2015, 16:45

Hämärä oli laskeutunut aikaa sitten ja yön pimeys oli seuraamassa tuota. Kylän muurien ulkopuolella tiheikössä kyhjötti hahmo, jonka silmät hohtivat sen hämärän keskellä. Ryus ei ollut päivällä juossut pitkästi, ainoastaan pois näköetäisyydeltä. Mies ei ollut pystynyt lähtemään takaisin omille teilleen, kun tiesi vaarantaneensa Silin hengen vain koska oli ollut tuon seurassa. Mitä jos tuota uhannut varsia todella tekisi toiselle jotain tai pahempaa olisi tehnyt jo? Se olisi puolilohikäärmeen syytä, eikä hän voisi antaa ajattelemattomuudelleen anteeksi. Ryus oli siis päättänyt jäädä odottamaan iltaa, joka hiljentäisi kylän vilkaan elämän kaikkien painuessa yöpuulle ja hän voisi mennä varmistamaan oliko toinen kunnossa.
Kylän porteista oli turha livahtaa sisään, sillä niitä vartiooitiin, kenties hänen varaltaan, taikka se oli normaali käytäntö. Ryus oli silmäillyt pidemmän aikaa edessä kohoavaa muuria, joka oli ihmiselle kookas, eikä sen yli noin vain pääsisi, kun taas liskolle se vain tuntui normaalia korkeammalla aidalta. Maltamatta odottaa sen enempää Ryus asteli muurin luokse, vilkuillen valpaana ympärilleen ja yrittäen pysyä mahdollisimman matalana. Muurin yli pääseminen ei todellakaan ollut vaikeaa. Vain voimakas loikka ja kynnet tarrasivat tukevasti muurin reunalta kiinni, jolloin mies kykeni kampeamaan itsensä sen päälle. Muurin päältä pystyi näkemään lähes koko kylän. Muutamien talojen ikkunoissa paloi vielä valo, mutta kadut näyttivät hiljaisilta. Toki jossain kauempana näkyi liikkuva valonlähde, kenties yksi vartia lyhdyn kanssa partioimassa katuja?
Ryus kohotti päätään hieman nuuhkien ilmaa tarkasti. Mies oli perinyt äitinsä tarkan hajuaistin ja kiitos sen hän pystyi erottamaan tutun hajun ilmasta. Se oli näin muurin päältä heikko, koska tuskin Sil muurien pällä oli kulkenut, joten matka saikin johtaa alas kylän puolelle.

Ryus kulki matalalla käyttäen kaikka raajojaan, pysähtyen välillä nuuhkimaan ympäristöään, sekä vilkuilemaan mahdollisten kyläläisten varalle. Mies onneksi sulautui hyvin pimenevään iltaan sinisten suomujensa ansiosta. Jonkin aikaa Ryus sai kulkea, kun pääsi alueelle, joka pääosin koostui ihmisten kodeista. Väistellen ikkunoita joista kajasti valoa, mies pääsi talon nurkalle, joka tuoksui vahvasti jo Silille. Ryus kurkisti rakennuksen takaa nähden pienen pihan ja puutarhatuolin, jossa istui moneen vilttiin kääriytynyt mytty. Mies päästi äänähdyksen pienestä innosta, mutta pysähtyi saman tien kun tajusi, ettei ollut ajatellut kuinka lähestyisi naista. Ei hän voisi noin vain hypätä piilosta, toinen voisi säikähtää ja siitä syntyisi uusi paniikki kylässä.
"S...Sil..." Ryus kuiskasi hiljaa, empien pahan päiväisesti, työntyen nurkan takaa hieman esiin. "Sil... Onko kaikki hyvin?"
Janni
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Huhti 2015, 19:40

Vaikka alkoikin olla jo pimeää ja hiljaista kuului yllättäen läheltä inahdus. Sil nosti päätään vilttien seasta. Hän käänteli päätään ja arveli vain kuvittelevansa asian. Kuullessaan oman nimensä ja vieläpä erityisen tutun äänen hän käänsi päätään äänen suuntaan. Hopeiset silmät tuntuivat vavahtelevan, kun Ryus työntyi hiljaa nurkan takaa. Hän henkäisi kerran. Heitti vilttinsä sivuun ja viis veisasi hopeisista jalkateristään. Nainen pudottautui valkealla yöasullaan maahan ja rupesi konttaamaan kohti suurta liskoa, hän tarrasi miehen jalkaan ja nosti katseensa vakavana ja hädissään ylös. "Mitä sinä t-täällä teet??" Sil pihisi kuiskien. Hän katseli ympärilleen peläten, että joku näkisi kaksimetrisen olennon. "K-kunnossa!" hän sanoi hiljaa ja tietysti tarkoitti olevansa kunnossa. Jalkaterättömät jalat pitivät hänet hyvin polviasennossa, kun nainen kurtisti kulmiaan ja pamautteli heikosti nyrkkejään miehen suomuilla panssaroituun jalkaan. "S-sinut nähdään vielä!" hän supisi peloissaan, eikä voinut olla levollinen siitä, että mies näytti olevan kunnossa.
Nyrkkien heikko paukuttaminen kuitenkin loppui ja alkoi kuulua pientä nyyhkytystä. Nainen vei kätensä kasvoilleen ja pyyhki niitä mahdollisimman nopeasti. Hän ei halunnut itkeä Ryusin edessä. Nyyhkytyksestä huolimatta kuului pientä ulinaa tai mantra jota Sil mutisi. Sanoista saattoi saada selvää sinällään, että nainen pyysi anteeksi. Olisi ollut parempi vain, jos mies olisi jättänyt hänet reunalle eikä toisen olisi tarvinnut kokea sitä ihmisten paljoutta. "Ryuuus..." hän äännähti itkun ja helpotuksen sekaisesta nyyhkyttämisestä. Lopulta se muuttui nikotteluksi, kun Sil yritti rauhoittaa itseään helpotuksen tunteesta. Oli siinäkin nyt nainen, joka itki toisen edessä, että sai tämän varmasti huolestumaan hänestä.

Lopulta hetken hengittelyn jälkeen nainen nosti punertavan katseensa suureen liskoon. Hän viittoi miestä kyykistymään niin alas kuin mahdollista. Hän oli kykenemätön seisomaan, joten hän oli vielä lyhyempi eikä hän halunnut puhua miehen jalalle kokoajan. Kun Ryus oli Silin mielestä tarpeeksi matalalla, hän tarrasi miestä tämän leuasta hellästi ja hinkkasi poskeaan tuon kuonoon tai nokkaan mikä ikinä sd olikaan. Näin osoittaen ehkä vähän hölmölläkin tavalla välittävänsä pelastajastaan suuresti. Olihan Ryus ensimmäinen hänen ystävänsä. Ainakin hän toivoi tämän olevan.
Sil päästi nopeasti irti ja läsähti takaisin maahan, kun rahkeet eivät enää riittäneet. Olisi kai hänen pitänyt ottaa tekoraajansa mukaan, mutta pelko siitä, että joku näkisi oli pakottanut hänet liikkeelle nopeimmalla tavalla. "O-onneksi olet... Kunnossa." hän supisi lopulta ja hymyili arasti miehelle.

//Okei... Mä ite hajosin Silin konttaamiselle (D
Mori
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Huhti 2015, 20:21

Sil huomasi Ryusin ja tuo kiiruhti miltei hätääntyneenä miehen luo, joutuen konttaamaan. Mies yritti puistella toiselle päättään ettei tuon tarvinnut tulla, mutta nainen oli jo hänen jalkojensa juuressa. Sil kysyi pihisten mitä mies täällä teki. "Olin huolissani, se mies... Pelkäsin että jouduit ongelmiin, minun takiani." Ryus selitti kuiskaten, kumartuen alemmas toisen puoleen.
Sil ei vaikuttanut niin iloiselta hänet nähdessään, tuo heikosti hakkasi liskoa pienillä nyrkeillään, kuin tämä olisi tehnyt jotain väärin. Ryus puolestaan katseli toista sekavan näköisenä. "Anteeksi." Ryus mutisi toiselle takaisin.
Pian Sil alkoi myös itkemään, joka hätäännyttti miehen saman tien. Ei hänen ollut tarkoitus saada toista itkemään. Eikö toinen halunnut häntä tänne noin kovasti? "S-Sil..." Ryus yritti epätoivoisena rauhoitella toista, joka oli lysähtänyt maahan.

Nainen näytti rauhoittuvan hieman ja viittoi Ryusia lähemmäksi. Mies kyykistyi kunnolla ja kumartui lähemmäs toista, joka tarrasi häntä leuasta käsillään. Ryusin silmät laajenivat, tämän tuntiessa toisen kyynelistä kostean posken vasten kuonoaan. Jos hän olisi kyennyt punastumaan, niin nyt olisi sen paikka, ainakin kasvoja tuntui kuumottavan, muttei se päälle pän näkynyt.Mies päästi kurkustaan värisevän äänähdyksen, muttei perääntynyt toisen antamasta hellyyden osoituksesta. Ryus ei tiennyt sinällään mitä edes tehdä.
"T-Tie...Tietenkin...olen." Ryus takelteli pahasti sanoissaan äskeisen jälkeen, Silin huokastessa että mies oli kunnossa. Liskon katse nousi hetkellisesti naisesta siihen puutarha tuoliin, jossa toinen oli istunut. Mies päätti nostaa toisen syliinsä siitä kylmästä maasta ja kantaa takaisin tuoliin vilttien sekaan.


//Se on söpö pikku ressukka (:3 //
Janni
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Huhti 2015, 20:44

Hän naurahti heleästi, kun Ryus takelteli sanoissaan. Kyllä hän ymmärsi, että tuo oli yllättynyt hänen käytöksestään ja varsinkin molemmat olivat arkoja yksilöitä saattoi Sil ymmärtää helposti miehen tilanteen tämän näkökulmasta. Hän olisi jo aukaisemassa arasti suutaan pyytääkseen anteeksi äskeistä, mutta miehen kädet nostivat hänet tuon syliin, josta nainen yllättyi. Ryus lähti kävelemään kohti puutarhakeinua ja laski hänet siihen. Sil tarttui Ryusin peukaloon, koska miehen kämmen oli aivan liian iso hänen pienille käsilleen pitää. "Kiitos." hän totesi ja antoi miehelle onnellisen hymyn. Pienesti peukkua puristaen ja sitä ravistellen hän kiitti toiseen kertaan vielä. "M-minulla ei ole... Ystäviä... Olethan sinä... Minun ystäväni... Ryus?" Sil kysyi ja nosti odottavan katseensa mieheen. Hän istui vilttien keskellä kuin pieni eläin, joka tuijotti itseään paljon suurempaa ja ehkä pelottavampaa olentoa.
Silti Sil ei pelännyt, ei tippaakaan. Hän saattoi olla hölmö, kun uskoi omaan käsitykseensä miehen luonteesta. Hänen mielestä Ryus ei tekisi pahaa kärpäsellekään, jos tuota ei uhattaisi. Hän halusi uskoa liskon hyvyyteen ja tämän viattomaan käytökseen lähes mustavalkoisesti. Toisaalta sotilaiden sanat taruolennoista kaikuivat hiljaa hänen mielessään. Taruolennot olivat vaaraksi ihmisille. Ehkä jotkut, mutta ei ainakaan Ryus. Eihän.

Sil päästi miehen peukusta irti ja katseli ympärilleen. "Pärjäätkö?" oli pieni tuttu kysymys naisen huulilta. Hän ei tiennyt miten mies yöpyisi varmasti tuolla oli vielä pitkä matka kotiinsa. Sen lisäksi tuo ei edes ollut ehtinyt varmastikaan tehdä töitään. Sil mutristi huuliaan taputti miehen poskia yrittäen tsempata toista kun sanat eivät riittäneet. Tietysti naisen vetäytyminen paljasti kaiken, että siihen oli kerätty aika lailla rohkeutta. Hänen kätensä tärisivät, ne tärisivät aina. Epävarmuus oli Silille tuttu tunne, eikä hän koskaan osannut arvioida mitä toisten mielissä liikkui. Hän oli aivan surkea siinä.
Nainen nosti punoittavat kasvonsa ujosti takaisin ylös, jotta näkisi Ryusin. Ystävyyden merkki hän tavutti huulillaan ja pudisti nolouttaan päätään. Kiusallinen ilmapiiri tuntui laskeutuvan hänen ylleen. Sen kuitenkin rikkoi isän huhuilu sisältä. Sil säpsähti ja katsoi Ryusia. "S-sinun pitää mennä!" hän kuiskasi nopeasti. "Sil! Eiköhän olisi aika tulla sisälle?" hänen isänsä ääni läheni ja nainen katsoi Ryusiin. Hän soi tälle hymyn ja heilautti tälle kättään. Hän toivoi hartaasti näkevänsä miehen uudestaan. Hän halusi tietää enemmän asioista, enemmän näistä taruolennoista.

Silin isä ilmestyi pihalle. Sil käänsi hymy suin kasvonsa isälle, joka näytti yllättyneeltä tyttärensä mielentilan kohentumisesta. "Taisi ulkoilma tehdä terää?" mies kysyi, kun hän nappasi tyttärensä lisäraajat käteensä ja nosti Silin syliinsä. "Juu." Sil vastasi rauhallisesti ja kaksikko meni sisään.

//Uuuu, ei taho lopettaa vielä!!! :O Keksitäänkö vähäsen lisää? XD
Mori
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Huhti 2015, 23:55

Ryus kyykistyi Silin vierelle, joka oli tarttunut häntä peukalosta. Toisen käsi oli niin pieni hänen omaansa verrattuna. Nainen puristi hänen peukaloaan hellästi, mutta lisko ei itse edes uskaltanut laskea sormeaan tuon kädelle, kuin muka pieninkin kosketus rikkoisi sen.
Sil kiitti hymyillen, joka sai Ryusin kohottamaan katseensa kunnolla tuohon. Naisen kysymys sai puolilohikäärmeen kallistamaan päätään. Ystävä? Hänkö? "Mmm...jos minä kelpaan... ystäväksi." Mies totesi niin odottavan näköiselle naiselle.

Ryus nyökytteli Silin huolehtiessa uudemman kerran pärjäisikö hän. Miehellä ei olisi mitään hätään, kunhan ei vain tulisi nähdyksi kylän muurien sisäpuolella.
Hiljaisuus valtasi kaksikon välin jälleen, mutta tällä kertaa se ei tuntunut niin epämukavalta. Tilanne ehkä rohkaisi Siliä kohottamaan kätensä Ryusin poskelle, jota tuo nyt silitti. Jälleen mies ei tiennyt miten reakoida, mutta antoi vain toisen silittää, jos tuo kerran halusi. Ryus jäikin tuijottamaan Siliä ja sen enempää ajattelematta kumartui puskemaan hellästi kuonollaan tuon poskea. Hiljainen ja tyytyväien urahdus pääsi tämän suusta.

Tilanteen rikkoi yllättävä ääni talon sisältä, joka sai Ryusin säpsähtäen nostamaan päänsä ja vilkuilemaan ympärilleen. Sil myös hätäisesti käski miestä menemään, jota lisko vilkaisi ennen kuin nousi paikaltaan ja kiiruhti rakennuksen nurkalle mistä oli tullut. Ryus soi kuitenkin viimeisen katseen olkansa yli, ennen kuin katosi piiloonsa.
Naisen isä tuli hakemaan tyttärensä takaisin sisään, joka oli nyt paljon pirteämmällä tuulella, kiitos Ryusin.

//Ei niiin!! Yksärillä juonimaan >:3 //
Janni
 

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron