Beauty and the beast

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Mori » 18 Huhti 2015, 12:39

Sil

Kevät oli vihdoin tullut jäädäkseen. Lunta ei näkynyt enää missään ja ilmakin vaikutti hyvin leudolta tänään. Hopeiset terät painoivat maahan jälkiä, joita ei voisi olla huomaamatta. Sil oli päättänyt lähteä metsälle, ihan pienelle retkelle, vaikka hän ei halunnutkaan lähestyä mitään suuria seikkailuja. Kömpelö kävely tuntui turhauttavalta, mutta hän ei halunnut juosta, sillä olisi menettänyt metsän katselemisen kokemuksen. Uusi paikka tuntui hyvin oudolta ja lumoavalta. Sil näki edessään pidemmän kepin, jonka noukki tuekseen. Askeleet tuntuivat edelleen hyvin hallitsemattomilta. Mikseivät jalat voineet tehdä samoin kuin muilla?
Nainen pysähtyi lopulta ja nojasi puun runkoon. Hän törkki muurahaispesää kepillään ja katseli muurahaisten heräämistä ja kaoottista kipittelyä. Se sai hänet hieman paremmalle päälle. Vaikka hän ei kävellä osannut kunnolla, hän saattoi seisoa ja juosta sydämensä kyllyydestä.

Sil jatkoi matkaansa, juurikaan tietämättä mihin päin suuntasi, kunhan vain tutki paikkoja. Jokin sai hopeasilmän pysähtymään. Lähettyviltä kuului ääniä. Hän ei tiennyt miten hänen olisi pitänyt reagoida, mutta varovasti hän alkoi perääntyä. Kun sitten puhutaan naisen kömpelöistä lisäraajoista, niin eihän siitä mitään tullut. Pieni ynähdys ja rasahdus, kun nainen lensi takamukselleen kaikkien puiden oksien läpi maahan. Äänet hiljenivät ja juuri kun Sil luuli, ettei kukaan tulisi paikalle joku ilmestyi hänen nenänsä eteen. Säikähdys valtasi naisen.
"Mitä sinunlaisesi nuori nainen tekee yksin metsässä?" vanha mies kysyi, mutta kyllä ulkonäöstä näki ettei tämä ollut hyväntahtoinen. Sil ei sanonut mitään, hän yritti perääntyä, mutta osuikin jonkun toisen miehen jalkoihin. Paniikki alkoi hitaasti kaivertaa naisen mieltä. Kaksi miestä ja lisää saapui paikalle. Nainen katsoi hädissään ympärilleen. Äkisti hänen olilleen laskettiin kädet. "Ei mitään hätää, olet turvassa, niin kauan kun saamme pitää vähän hauskaa!" jymisevä nauru täytti naisen pään ja miehet painoivat hänet maahan. Silloin jos koskaan Sil kirkui. "Eih! Päästäkää irti!" miksi hän oli tullut metsään yksin?

Rimpuillussaan hän potkaisi jotain miestä poskeen terällään. Verivana valui pitkin tuon poskea. "Mitkä hiton jalat nämä ovat?" mies kysyi ja pamautti naisen maahan. Sil ynähti ja yritti sinnikkäästi saada itsensä irti. Hän saikin kätensä irti ja tökkäsi lähintä miestä ollaan, jolloin tämän käsi retkahti veltoksi. "Käteni! Saatanan huora!" mies huusi ja joukkio miehiä kävivät naisen kimppuun. Sil ei pystynyt potkimaan, häntä pidettiin kiinni ja joku tarttui hänen paitaansa. Hopeiset silmät anoivat armoa ja kyyneleet lähtivät vierimään. "Ei!" Hän kirkui, kunnes hänen suunsa peitettiin.

//Janni kera Ryusin!
Mori
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Huhti 2015, 15:04

Ryus

Hän oli kaukana poissa kotoa, mutta työt vaativat häntä kulkemaan pitkiä matkoja. Ryus oli lupautunut hankkimaan kotikylänsä puusepälle tietynlaista puuta, jota kasvoi vain Quinnin metsässä. Mies kun oli useaan otteeseen kaatanut puita kylänsä lähettyviltä ja hän kun oli raavain mies koko kylästä, joten homma sujuisi nopeasti. Hyvän hinnan seppä oli hänelle tarjonnut. Ryus oli ottanut mukaansa kirveen, joka roikkui hänen vyöltään. Sen kahva ja terä oli normaalia kirvestä isompia, jotta puolilohikäärmeellä itsellään olisi sitä helppo käyttää. Äiti oli nakannut poikansa olalle nahka repun, jossa olisi muutamaksi päiväksi syötävää, makuualustakin oli rullattu ja kiinnitetty soljilla roikkumaan. Mies itse ei niin tarpeelliseksi nähnyt makuualustaa, hän kun oli tottunut nukkumaan ilman moista luonnon helmassa muutenkin, mutta oli ottanut sen mukisematta vastaan.

Ryus ei vielä ollut löytänyt etsimäänsä, mutta vaitonaisesti silmäili ympärillään olevaa metsää. Se oli niin hiljainen ja rauhallinen, verrattuna kylän meluun. Täällä sai jopa olla yksin omassa rauhassa, ei tarvinnut pelätä muille puhumista. Mies kyllä sai pian katua ajatuksiaan, kuullessaan jostain kaukaa kiljaisun. Ääni oli kimeä, kenties kyseessä oli naisihminen? Ryus murahti kuullessaan lisää ääniä, naurua, ne olivat paljon matalampia, kenties miespuolisia ja noita oli usempi. Ei ollut mitenkään vaikea päätellä, että kiljaisun päästänyt oli jonkinlaisessa pulassa. Mies ei tietenkään voinut kääntää selkäänsä, jos tiesi jonkun olevan vaarassa, vaikka kuinka epämukavalta tilanne tuntuisi.
Raskaat askeleet kääntyivät äänien suuntaan ja muutamalla juoksu askeleella pääsi hän lähemmäs ääniä ja näki kauempana joukon hahmoja kerääntyneenä jonkin ympärille. Ryusin katse kapeni anelevan äänen parahtaessa uudestaan. Mies ei ajatellut yllättävänsä porukkaa mitenkään, asteli vain kiireesti joukkiota kohti, joista yksi mies huomasi kookaan hahmon lähestyvän. Ryus päästi kurkustaan eläimellistä murinaa, paljastellen hampaitaan, joka sai lopulta muidenkin huomion. Mies ei aikonut käydä kehenkään vielä käsiksi, jos hänen olemuksensa olisi tarpeeksi mokomien häätämiseen.

//Tadadadaa prinssi ujo on saapunut :D //
Janni
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Mori » 18 Huhti 2015, 15:29

Kädet hänen vartalollaan tuntuivat erityisen pelottavilta. Paitaa yritettiin edelleen avata, mutta kun sitä ei saatu riisuttua päätti miehet ottaa puukot esiin. Sil tärisi, hän ei tehnyt mitään enää, hän pelkäsi ja toivoi vain miesten jättävän hänet rauhaan. Puukon sivaltaessa paidan puolittain auki sai naisen hätkähtämään. Hän yritti uudestaan. Hän ei halunnut tätä, hän ei halunnut. Päästäkää irti hän kiljui mielessään, mutta suusta ääntä ei kuulunut. Äkisti joku miehistä pysähtyi tuijottamaan jotakin ja samoin tekivät muutkin. Paikalle oli ilmestynyt jokin sininen olento, jonka Sil erotti vain sumeasti kyyneltensä seasta.
Miehet näyttivät empivän, mutta joku otti esiin miekkansa ja yritti hyökätä olentoa päin. Loppu tulos oli se, että mies pakeni huutaen paikalta nopeasti. Muut miehet katsoivat olentoa ja tarrasivat naiseen. "Sinä tulet mukaan, ellet halua jäädä tuon ruuaksi!" murahti häntä pitelevä mies. Sil ei saanut sanaa suustaan vaan hänet nostettiin rivakkaan ylös ja alettiin raahata mukaan. Hän ei halunnut sitä, joten nainen potkaisi miestä polvellaan ja irrottautui tämän otteesta. Kiroten mies tönäisi Silin kohti olentoa ja lähtivät pakoon.

Nainen kääri rikkoutuneet paitansa ympärilleen, koska koki itsensä hyvin paljaaksi. Hän tärisi ja käänsi päätään kohti olentoa. Kun kuva kirkastui, hän saattoi vain hengähtää. Hän ei päässyt ylös peloltaan ja shokistaan. Hän saattoi vain yrittää kontata pois tieltä. Hän ei halunnut tulla syödyksi, mutta syvällä sisimmässään nainen tiesi olennon pelastaneen hänet.
"Älä... Tapa minua..." hän pyysi tärisevällä äänellään, kun hän oli päässyt puun viereen ja katsoi olentoa. Sil piteli jalkojaan ja terät välkähtivät auringossa. Kun hän tarkemmin katsoi hän saattoi vain todeta, että olento näytti jonkin tapaiselta liskolta. Siniseltä, suomuiselta liskolta.
Mori
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Huhti 2015, 15:54

Yhden miehen hyökkäys yritys jäi mitättömäksi, miekan kolahtaessa Ryusin hartiaa vasten. Terä ei uponnut koviin suomuihin. Tämä sai liskon murahtamaan, joka oli tarpeeksi miehelle ottaa jalat alleet. Muutkin näyttivät tajuavan paeta paikalta, mutta yksi jäi riuhtomaan vieltä nuoren näköistä naista mukaansa. Nainen kuitenkin pisti hanttiin, potkaisemalla miestä, joka lopulta päätti tyrkätä poloisen surmansuuhun. Tietenkään ei mies ollut mikään nälkäinen eläin, joka oli tullut saalista etsimään.

Mies jäi aloilleen, varmistettuaan että miesjoukkio varmasti pötki pakoon, kunnes käänsi katseensa ihmisnaiseen, joka yritti kontaten päästä pakoon petoa. Toinen pelkäsi häntä ja ymmärrettävää se oli, joten Ryus ei aikonut tehdä mitään äkkinäisiä liikkeitä, ilmekin oli palautunut neutraaliksi.
Nainen tärisi pelosta päästessään puun juurelle ja jäi tuijottamaan Ryusia. Toinen pyysi olla tappamatta tuota, moinen sai miehen urahtamaan, mutta ei hänen tarkoitus ollut pelotella, väärinkäsitys tuintui vain ikävältä. Lisko kyykistyi alas, yrittäen näyttää vähemmän pelottavalta, vaikka oli edelleen selvästi kookas naiseen verrattuna. "En minä sinua halua tappaa." Ryus totesi hieman vaisusti matalalla äänellään, tuijottaessaan naista. "Olet-ko, kunnossa?" Mies vielä kysyi hieman empien.
Janni
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Mori » 18 Huhti 2015, 16:15

Liskomainen mies kyyristyi tekeytyen mahdollisimman pieneksi. Niin toinen oli paljon pitempi kuin hän. Hänen oli vaikeaa kokoa ajatuksiaan, mutta hän yritti parhaansa mukaan. Olennon sanoessa, ettei hän tappaisi häntä. Sai naisen silmät laajentumaan. Toinenhan puhui! Olento puhui, joten sen täytyi olla älykkäämpi kuin muut eläimet. Sil kohotti kasvojaan, jotka olivat kastuneet kyyneleistä. Toisen kysyessä oliko hän kunnossa, sai naisen hieman tiukentamaan otettaan vaatteistaan. "Kyllä... O-olen kunnossa." hän totesi ääni väristen. Vielä ne vasten mieliset kädet tuntuivat hänen ihollaan. Hän katsoi olentoa. "K-kuka sinä olet?" Sil kysyi hitaasti, hän ei saanut ääntään hallintaansa, kuulosti kuin hän olisi ollut paleltumassa.
Nainen koski hiljaa jalkojaan ja katsoi teriään. Hän ei ollut pystynyt puolustaman itseään. Kuinka typerä hän olikaan ollut. "Kiitos." Sil sanoi hellästi ja ujosti. Hän kiitti sydämensä pohjasta toista, kun tämä oli tullut hänen avukseen. "Oletko sinä kunnossa? Sinuunhan osui se miekka..." hän kysyi arasti, mutta ei liikkunut yhtään lähemmäs. Olisi varmaankin parempi pysyä hyvällä etäisyydellä toisesta. Ihan ensimmäinen syy oli naisen repeytyneet paidat, jotka paljastivat hänen vaalean ihonsa.

Sil vilkaisi, ettei häneen ollut tullut haavoja, ei ollut. Sitten pellavapää katsoi taas liskoa. "Mmm... M-mikä sinä olet?" hän kysyi arasti ja laski katseensa, kuin suojautuen tulevaa katsetta. Hän ei halunnut toisen pahaa katsetta itseensä, mutta hänellä ei ollut mitään tietoa siitä mikä tämä olento oli miehiään tai rotujaan. Sil ei koskaan ennen ollut törmännyt taruolentoihin. Niin hän päätteli miehen rodun ainakin olevan. Ei tämä ainakaan ihminen ollut. Hopeiset silmät katsoivat toista uudestaan ja uudestaan. Ne tutkivat kohdettaan tarkasti. Toisen kasvot eivät olleet ihmisen ja tämä näytti kävelevän kahdella jalalla.

Sil liikahti hitaasti. Hän nousi hitaasti seisomaan pidellen repeytymän kiinni. Seisominen oli helppoa, mutta hitaasti liikkuminen ei onnistuisi, jos hän haluaisi paeta paikalta. Hänen täytyi tyytyä katselemaan liskoa jonkin aikaa. Sil otti puun tukiessa häntä muutaman varovaisen askeleen. Äkisti hän horjahti ja kaatui kohti maata. Sil näytti siltä, että hän voisi kuolla nyt häpeästä.
Mori
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Huhti 2015, 19:33

Nainen myönsi olevansa kunnossa, ainakin näin fyysisesti, pelko puolestaan näytti värisyttävä tuon mieltä edelleen. Tämä oli yksi niistä syistä miksi Ryus tahtoi palata Mor vuorille, siellä kukaan ei pelännyt häntä, täällä kaikki kiersivät hänet kaukaa. Mutta tietenkin Mor vuorilla oli omat vaaransa, jotka olivat paljon suurempia kuin pikku kyläpahasessa taikka tässä metsässä.
Nainen uskaltautui kysymään kuka mies oikein oli, se sai liskon kohottamaan pienesti päätään apeudesta. "Ryus." Hän kertoi lyhyesti. Hänen varmaan pitäisi udella vuorostaan toisen nimeä, vai mitä? Keskustelu oli aina niin vaikeaa, onneksi nainen päätti itse jatkaa sitä kiittämällä häntä ja kysyen vuorostaan oliko Ryus kunnossa, se mies kun oli iskenyt tätä aseella. "Um... Olen, suomuni ovat paksuja." Mies selitti vaitonaisesti, jääden katselemaan toista, joka yritti kerätä revittyä paitaa paremmin suojakseen. Tajuten mitä nainen yritti piilotella parhaansa mukaan, Ryus käänsä katseensa pois toisesta, ei hän halunnut aiheuttaa toiselle epämukavaa oloa.

Nainen tahtoi tietää mikä mies oikein oli lajiaan. Ryus hymähti alkuksi hiljaa kysymykselle. "Puoli...lohikäärme." Mies kertoi. "Olen puoliksi ihminen."
Ryus saattoi kuulla kuinka nainen päätti nousta ylös. Varoen mies vilkuili toista. Naisen seisominen vaikutti huteralta, joka sinäänsä vaikutti oudolta, mutta miehen katseen laskeutuessa alemmas, huomasi hän toisen oudot hopeaiset jalat. Ne eivät olleet tavalliset jalat. Huomaamattaan Ryus oli jäänyt tuijottamaan uteliaisuuttaan toisen jalkoja ja ehtikin huomata kuinka nainen horjahti. Ryus ei oikeastaan ajattullut, kun oli jo hyökännyt toista kohti, ottaen tuon yhdellä kädellä vastaan, ennen kuin nainen ehti kaatua maahan. Iso käsi oli löytänyt tiensä toisen kyljelle ja sen tajuttuaan säpsähti lisko, päästäen varoen toisesta irti. "A-Anteeksi." Mies henkäisi, ottaen askeleen taemmas.
Janni
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Mori » 18 Huhti 2015, 23:18

Nainen ei tiennyt mitä sanoa. Toinen oli lohikäärme ja puoliksi ihminen. Hän ei koskaan ollut kuulutkaan mitään vastaava, mutta kaatuessahan sitä juuri mietittiinkin. Jämäkkä käsi otti hänet vastaan ja Sil henkäisi yllätyksestä ja helpotuksesta. Hän kuitenkin näki, kuinka toinen hätkähti ja päästi irti hellästi pahoitellen tapahtunutta. Sil laskeutui hitaasti polvilleen, koska koki ettei hänen jalkansa kantaisi. Hän katsoi kuinka toinen perääntyi. Sil tunsi äkisti hirveän ahdistuksen siitä että toinen perääntyi ja kuin automaattisesti hän tarttui toisen käteen. Hopeiset silmät anoivat toista. Tärisevä käsi puristautui hädin tuskin toisen kättä vasten. "Ä-älä mene...." Sil sanoi, mutta säikähti ja perääntyi. Hän piti paidastaan kiinni ja laski katseensa. Hän nosti kuitenkin katseensa ja sinnikkäästi liikutti suutaan. "En pysty. Kävelemään... Älä jätä minua tänne..." Sil sanoi hiljaa ja laski kätensä pois omilta jaloiltaan. Hän veltostui ja peitti hitaasti jalkateränsä.

"E-ei sinun... Tarvitse pyytää anteeksi... M-minä olin se, joka kaatui..." hän sanoi arasti ja pellavaiset hiukset laskeutuivat hänen kasvojensa suojaksi. Nainen nosti katseensa ja istui hiljaa paikallaan. "Kiitos... Sil." hän aloitti ja tunsi heti punan nousevan kasvoilleen. Kuinka tönkkö esittely häneltä. Hän avasi suunsa uudestaan, mutta sanoja ei juurikaan tullut, joten tyttö laski taas katseensa. Hän olisi halunnut sanoa, että ei hän pelännyt toista oikeastaan. Ryus oli pelastanut hänet ja auttanut häntä. Hän ei vain voinut lakata tärisemästä, koska hän muisti edelleen kädet kehollaan.
Sil kuunteli koko hiljaisuutta. Jotenkin se tuntui panostavalta. Hän katsoi paitaansa, joka oli iloisesti repeytynyt auki keskeltä. Sil kurtisti silmiään ja asetti vaatteensa paremmin. Ei hän voinut palata kotiin tämän näköisenä, varsinkaan kun hän ei edes päässyt tärisevillä jaloillaan juoksemaan.

"Ryus..." Sil lausui kerran ja nosti katseensa lohikäärmeen puolikkaaseen. "Anteeksi..." hän pyysi. Että hänestä oli vaivaa toiselle, että toinen oli joutunut kuuntelemaan hänen itsekästä pyyntöä. Hän näki, ettei mies ollut kovin halukas keskustelemaan eikä kyllä Silkään. He olivat sillä tasolla aika samankaltaisia.
Mori
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Huhti 2015, 01:28

Ryusin perääntyessä ehti nainen tarttua miestä kädestä. Toinen pyysi ettei lisko menisi, vaikkei tämä ollut muuta kuin ottanut askeleen taakseen. Ryus oli jähmettynyt tuijottamaan toisen pientä kättä hänen omallaa, ei hän pelännyt muiden kosketusta, mutta hän ei tiennyt mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Ote kuitenkin höltyi hyvin äkkiä.
Nainen ei kyennyt kävelemään, tuo toisin sanoen pyysi Ryusin apua. Mies ei tiennyt mitä sanoa taikka mitä tehdä. Tämä tuijotti vain hiljaa naista, joka yritti selittää jotain arasti. Ei liskon tarvinnut pyydellä anteeksi naisen mielestä, sekä ilmeisesti tuon nimi oli Sil.

Hiljaisuus laskeutui kaksikon harteille, molemmat olivat selvästi hyvin ujoja persoonia, joten tilanne saattoi tuntua molemmista kiusalliselta. Sil kuitenkin päätti rikkoa sen anteeksi pyynnöllä, jota Ryus ei oikein ymmärtänyt Oli jo jotenkin sekavaa kun he molemmat olivat pyydelleet anteeksi vuorotellen. Ryus kurtisti kulmiaan tilanteelle, hän tiesi ettei voisi noin vain jättää naista yksin metsään tässä kunnossa. Ne miehetkin saattaisivat palata.
Ryus päästi syvän henkäyksen, kuin valmistautuen johonkin, ennen kuin pakotti itsensä ottamaan askeleen lähemmäs Siliä ja viemään kätensä tuon selälle, sekä polvitaipeiden alle. Nainen nousi kevyesti liskon käsivarsille. Ryus ei uskaltanut vilkaista toiseen ja oli heti valmis laskemaan tuon alas, jos tuo halusi. "V-Voin saattaa sinut." Ryus totesi "Kerro vain suunta."
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 19 Huhti 2015, 13:51, muokattu yhteensä 1 kerran
Janni
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Mori » 19 Huhti 2015, 11:11

Ryus näytti olevan hämillään. Eikä ihme, sanat mitä kumpikin päästi suustaan tuntuivat olevan vain jatketta omille sanoilleen. Tai ainakin Silin omat. Hän näytti kiusaantuneelta siitä, ettei osannut sanoa mitään ja ettei osannut keskustella. Hän oli loppujen lopuksi syntynyt rampana, eikä voinut elämälleen mitään. Se ärsytti hyvin paljon naista, mutta hän oli jo antanut kohtalolleen anteeksi.
Ryus tuli äkisti lähemmäs ja vei kätensä hänen alleen. Hopeiset silmät värähtivät ja painautuivat tiukasti kiinni. Ikään kuin odottaen jotain. Oliko hän tehnyt jotain väärin? Oliko toinen vihainen? Aikoiko tämä nyt heittää hänet jonnekin vai? Miehen sanat kuitenkin pysäyttivät ja Sil uskalsi avata silmänsä. Ryus tarjoutui saattamaan hänet. Olihan siitä hyötyä, hän ei millään voinut juosta tämän näköisenä, varsinkin kun paita aukeaisi juostessa. Paitaansa puristaen Sil tuntui muuttuvan pieneksi mytyksi miehen käsissä. "M-m..." hän aloitti hiljaa. "Minä asun ihmisten kylässä..." hän sanoi hiljaa. Nainen kohotti katseensa. "Tulin tuolta päin... " hän osoitti ujosti sormellaan suuntaa josta oli tullut.

Ei hän tiennyt taruolentojen ja ihmisten välisestä sodasta, mutta ei hän ihmisten lähettyvilläkään ollut nähnyt taruolentoja, joten ajatus tuli hänen päähänsä. Voivatko taruolennot edes mennä ihmisten ilmoilla. Hädissään nainen katsoi miestä. "O-onko se turvallista?? S-sinun tulla...?" hän kysyi. Hän ei tiennyt, hän oli vasta tullut tänne ja ei tiennyt juurikaan mitään maan tavoista. Joutuisiko toinen vaaraan, jos hän saattaisi hänet? Sil tunsi päänsä olevan aivan liikaa ajatuksia ja painautui ikään kuin automaattisesti turvaa hakien Ryusin suurta kehoa vasten. Nainen oli muutenkin kooltaan paljon pienempi mitä toinen. Tuon seisoessa hän hädin tuskin ylettäisi koskemaan miestä vyötärölle. Ajatus suuresta miehestä sai Silin avaamaan silmänsä. Hän katsoi ylös kohti miestä ja hivuttautui kauemmaksi tämän kehosta. Hän tajusi, että hänen käytöksensä oli melko kiusallista. Hänen olisi tehnyt mieli pyytää anteeksi taas.

//Mä en kestä xD Nää on niin samantapaisia luonteiltaan etten kestä! Söpöjä ovat!
Mori
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Huhti 2015, 11:29

Sil ei näyttänyt pistävänsä hanttiin Ryusin nostettua tuo syliinsä. Toki oli hän nähnyt pienen säikähdyksen toisessa, tuon suljettua silmänsä. Onneksi nainen uskaltautui kertomaan missä asui ja osoitti hänelle suunnan. Ryus ei voinut muuta kuin astelle osoitettuun suuntaan.
Hätäinen kysymys kuului yllättäen liskon sylistä. Oliko miehen turvallista mennä ihmisten kylään? Ryus ei ollut ehtinyt edes ajatella moista. Oli kyllä totta että suurinosa ihmisistä ei katsonut taruolentoja hyvällä, mutta Ryus tiesi myös kylistä, jossa ihmiset asuivat sovussa taruolentojen kanssa. Sillin tietämättömyys kuitenkin tuntui siltä, että tuon kotikylä oli ainoastaan ihmisten asuttama.

"En tiedä." Ryus kuitenkin vastasi. "Mutta... kyllä minä pärjään... älä huoli." Mies jatkoi. Tämän puhe kuulosti entistä vaivalloisemmalta, mutta ihan vain siksi, koska nainen oli mennyt painautumaan häntä lähemmäs. Tietenkin ei mies sille voinut mitään, kun piteli toista sylissään, mutta toinen tuntui hakevan jonkinlaista turvaa hänestä. Ryus ei tiennyt osasiko antaa sitä.
Sil itsekin näytti tajuavan tekonsa ja yrittikin perääntyä kauemmaksi. "Olenko mielestäsi... epämukava?" Mies kysyi.

//Niinpä, reppamat kokojan pyytelemässä anteeksi toisiltaan :D //
Janni
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Mori » 19 Huhti 2015, 11:55

Ryus kysyi häneltä, oliko tuo epämukava. Sil pelästyi hieman. "E-Et!" hän huudahti ja sulki suunsa nopeasti ja näytti siltä, että alkaisi itkemään ihan kohta. Hän ei olisi halunnut huutaa, mutta mitä hän sille voi, kun ei tiennyt mitä tehdä. "Mi-minä en pidä sinua... Epämiellyttävänä." Sil rohkaistui puhumaan lähes normaalilla äänellä. Toki toisen iso koko ja olemus tuntuivat olevan ja näyttävän pelottavalta, mutta epämiellyttävä Ryus ei ollut. Tärkeintä oli se, mitä oli sisältä ei se mitä oli päältä. Ryus oli hänen mielestään aivan muuta kuin epämiellyttävä. Aluksi hän oli kyllä katsonut pelkkää miehen ulkonäköä, mutta siihen vaikutti osin tuon käytöskin. Lohikäärmeen puolikkaan käytöksen muuttuminen ja todellisen olemuksen paljastuminen saivat hänet lopettamaan pelkonsa.
"Olet... Ystävällinen..." hän totesi ja soi miehelle ensimmäistä kertaa aran hymyn, jossa oli aitoa kiitosta. "Jos... Jos..." nainen aloitti arasti ja näytti miettivän hetken. "Pärjäätkö todella?" Sil kysyi ja katsoi miestä. Hän tunsi, että olisi vastuussa siitä, jos miehen päälle hyökättäisiin. Se olisi sitten hänen syytään. Ei sellaista saisi tapahtua. Hän ei millään halunnut sellaisen tapahtuvan. Ei ainakaan henkilölle, joka oli pelastanut hänet. Jolle nainen tulisi ehkä olemaan velkaakin.

Sil katseli hiljaa ympärilleen ja ajatteli. Miksi toinen ei kysynyt hänen jaloissaan, aina toisinaan hänen vanhassa kylässää kaikki kyselivät. Miksi hänellä oli tuollaiset jalat ja miksi hän edes eli. Ryus ei ollut kysynyt mitään sellaista, josta nainen tunsi syvää helpotusta. Ei se olisi häntä haitannut, mutta oletti miehen vain olevan liian ujo kysymään moista. Ei hänkään kehdannut kysyä mitään toiselta. Oikeastaan hän ei tiennyt mitä kysyä. Jos hän kysyisi jotain henkilökohtaista, vihastuttaisiko se miehen? Hän ei halunnut toisen vihaa päälleen. Hän halusi uskoa, että toinen oli hyvä ja lempeä tuon ison ulkokuorensa alla.
"Mmmm..." Sil yritti, mutta ei keksinyt mitään sanottavaa. Ei säästämään voinut alkaa puhumaan ja hän ei todellakaan tiennyt mitä hän sitten vastaisi toiselle. Miten hän rikkoisi edes tämän kiusallisen hiljaisuuden.

Nainen nosti hitaasti katseensa ja näki miehen kaulan ja jykevän leuan. Hän tunsi olevansa aivan pieni Ryusin vierellä. Niin pieni, jota tuo kantoi. Painoikohan hän edes miehen käsivarsilla?

//Nauroin kun luin Sillin. Silli!! Sil susta on tullut kala xD
Mori
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Huhti 2015, 14:21

Sil vastasi lähes hätääntyen Ryusin kysymykseen. Nainen ei pitänyt miestä epämiellyttävänä. Toivottavasti toinen ei sanonut noin vain koska pelkäsi saavansa liskon ärtymyksen niskaansa, ei hän olisi moisesta suuttunut. Sil kuitenkin vielä lisäsi pitävänsä Ryusia ystävällisenä. Pieni huojentunut äänähdys karkasi liskon suusta, hän jopa rohkeni vilkaisemaan toista. Hymyilikö nainen hänelle?
"Pärjään." Ryus vakuutteli lyhyesti, naisen huolehtiessa edeleen siitä mitä tapahtuisi, kun he pääsisivät tuon kotikylään asti. Vaikkakin tilanne ei näyttänyt varmasti ulkopuolisen silmin hyvältä. Iso liskomainen peto kantamassa naista käsivarsillaan. Pystyisikö Sil arkuudeltaan selittämään tilannetta, jos joku käsittäisi tilanteen väärin ja olihan mahdolista että vaikka joku ymmärtäisikin, nuo eivät saattaneet pitää taruolennoista lankaan.

Matka jatkui eteenpään vaivattomasti. Sil ei tuntunut painavalta lainkaan, kevyt kuin höyhen, eikä tuon kanniskelu ollut mitenkään vaivaksi. Ryus kyllä ymmärsi miksi toinen ei kunnolla kävelemään pystynyt, ne ahdistelevat miehet olivat pelotelleet naista pahan päiväisesti, sekä toisen jalat eivät oleet tavalliset. Toki lisko olisi halunnut kysyä miksi toisella oli moiset jalat silkasta mielenkiinnosta, mutta ei saanut itseään sen kynnyksen yli kysyäkseen. Hän saattaisi jopa vaivaannuttaa toisen sellaista kyselemällä.
Sil yritti rikkoa hiljaisuutta, mutta onnistui vain päästämään pienen äänen. Oli totta että keskustelu olisi tehnyt tilanteesta miellyisemmän. "Mmmm..." Ryus puolestaan yritti. "Miksi kuljit yksin? Metsässä siis."

//Voi ei, onks siellä kirivirhe :'D //
Janni
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Mori » 19 Huhti 2015, 14:51

Keskustelun aloitus kummaltakin osapuolelta tuntui olevan ison urakan alla. Ryus aloitti kuitenkin. Saman tapaisella äännähdyksellä. Hän kysyi, mitä nainen oli tehnyt metsässä ihan yksinään. Sil mietti hetken. Mitä hän olikaan tullut katsomaan? "M-minä... Yritin opetella kävelemään..." kuinka tyhmältä se ikinä kuulostikin, oli se naisen omakohtainen totuus. Hän oli yrittänyt kävellä. "Ja...." hän aloitti. Empi hetken ja jatkoi sitten: "Halusin... Katsella kevättä." Sil sanoi ja vilkaisi ympärilleen. Eihän se näkynyt vielä niin selvästi, mutta kevään merkkejä näkyi siellä täällä.
"M-mitä sinä teit... Metsässä?" hän kysyi vuorostaan. Nyt kun hän katsoi tarkemmin, lohikäärmeen puolikas kantoi mukanaan kirvestä ja alustaa tai jotain vastaavaa. Oliko toinen pitkälläkin matkalla kenties? Pitkittikö hän nyt Ryusin matkaa? "Olenko... Vaivaksi?" Sil katsoi odottavasti mieheen. Hän mietti, oliko hän hidastanut miehen päivän töitä tai jos hänestä todellakin oli vaivaa. Omatunto alkoi hiljaa kolkuttamaan naista takaraivoon. Miksi hän oli pyytänyt toista jäämään? Hän vain vaivasi toista omilla henkilökohtaisilla syillään.

Sil katseli vaihteeksi ympärilleen ja nosti taas katseensa mieheen. "Mistä sinä olet kotoisin?" hän kysyi yllättäen ja näytti heti sulkevan suunsa, koska tunsi menneensä ehkä liian nopeasti henkilökohtaisempiin asioihin. Häiritsiköhän sen toista. Sil oli kuitenkin luonteeltaan jonkin asteinen utelias persoona, vaikka arka olikin.
Hän saattoi vain anoa armahdusta päässään. Ympäristö vilisi hänen silmiensä edessä. Puita, taivasta ja maata. Ryus oli nopeampi kuin ihmiset, sen Sil oli tajunnut ainakin tästä puolilohikäärmeestä. Ei mikään tavallinen ei, aivan jotain uutta ja uskomatonta.

//Ei haittaa jos on kirivirheitä xD Tulipas lyhyt
Mori
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Huhti 2015, 16:53

Kävelyn harjoittelua ja kevään katselua, sinänsä ymmärrettävää, tosin hieman ajatelematonta näin yksin kulkea, mutta ei Ryus moittia tahtonut.
Sil tahtoi myös tietää miksi mies oli metsässä. "Minä... hmm... tein töitä. Etsin tietynlaista puuta eräälle puusepälle." Lisko selitti yllättävn pitkästikin.
Nainen näytti vaihtavansa puheenaiheen takaisin pahoittelevaan sävyyn. Oliko tuo vaivaksi miehelle? "Et." Jäykkä lyhyt vastaus, mitä muuta oli odotettavissa? Olisi Ryus tahtonut sanoa ettei Silin tarvinnut moisesta huolehtia, hän oli tyytyväinen että sai auttaa. Mutta ei, ei hän pystynyt puhumaan ääneen.

Oli mukavaa nähdä kuinka nainen kykeni kyselemään häneltä asioita, tuo oli varmasti tottunut häneen enemmän. "Kotoisin Mor vuorilta, asun nykyään Emem nimisessä kylässä." Ryus yritti samalla lailla parhaansa keskustelun suhteen, hänkin tahtoi uskaltaa puhua. "Tuota... sinun kävelystäsi... Mielestäni liikuit hyvin." Mies yritti olla kohtelias.

//Ei toi lyhyttä ole ees nähnykään :D ja hei mitäs siel kyläs vois sitten tapahtua, et syttyiskö siel kunnon kaaos ku Ryus ilmestys Silin kanssa paikalle? :D //
Janni
 

Re: Beauty and the beast

ViestiKirjoittaja Mori » 19 Huhti 2015, 17:13

Toinen oli kotoisin Mor vuorilta. Sil paralla ei ollut hajuakaan missä se oli, mutta oli iloinen siitä kuitenkin, että mies kykeni vastaamaan. Vaikka hän oli kokenut itse kysymyksen melko tungettelevaksi. Ryus myös sanoi, että asui nykyään Emem nimisessä kylässä, siitäkään Silillä ei ollut tietoa, mutta hän nyökkäsi ujosti. Toinen oli puunkaataja, kuinka rauhallinen työ varmaan. Helpokin, mitä tuli miehen kokoon nähden. Sil uskoi, että Ryus oli vahva ja puiden hakkaaminen ei ollut ongelma tai mitään.
Aihe siirtyi hänen kävelemiseensä. Ryus sanoi hitaasti, hänen kävelemisensä olevan hyvännäköistä tai siis miehen mielestä hän liikkui hyvin. Nainen tirskahti ja hän hytisi pienesti miehen käsillä. Pieni hymy kasvoillaan, hän katsoi Ryusiin. "Kiitos... Se on alkanut... Sujua." hän sanoi ja väläytti nyt leveämmän hymyn kasvoillaan. Pelko alkoi hitaasti väistyä naisen mielestä ja samoin shokki. Hän tunsi olonsa hyvin rauhalliseksi miehen käsivarsilla, vaikka näky varmaan olikin aivan katselijan tulkinnan varassa.

Nainen nosti varovasti kättään ja toisella hän edelleen puristi paitaansa. Hieman empien hän koski miehen leukaa juuri ja juuri. "Sinä... Olet lempeä..." hän totesi hennosti ja vei kätensä nopeasti pois miehen leualta. Ryus ei muistuttanut mitään inhimmillistä olentoa. Mies kuitenkin käveli kahdella jalalla ja muistutti hieman ihmistä, vaikka ei se päälle päin näkynytkään. Sisällä tuntui olevan ujo mies, joka ei osannut puhua tai ilmasta itseään tarpeeksi hyvin.
Hiljaisuus laski uudestaan, mutta pian sen täytti kylästä kantautuva ihmisten meteli. Sil kohotti päätään ylös päin. Hän käänsi katseensa Ryusiin. Hän alkoi empiä, ehkä olisi parempi, jos mies vain jättäisi hänet tähän? Huoli alkoi nousta hitaasti naisen kasvoille.

//Juu, kauhea kaaos ja ihmisten vyöry, mutta sitten pelastetusta tulee pelastaja! (D
Mori
 

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron