Kirjoittaja Aksutar » 27 Touko 2015, 19:25
Pikkuhiljaa Fritz oli saanut brutaalilla pieksemisellään sarvipäisen uuvuksiin. Ei se nättiä jälkeä ollut, mutta ei kenraali ajatellut säästellä mokomaa yhtään. Hän oli täällä tappaakseen, Briarin kyläpäälliköstä ei olisi mitään hyötyä heille elävänä. Tietenkin, Briar varmasti suuttuisi tästä ja ihmisiä vastaan äänensä kohottaisi... Mutta se oli muutenkin vain ajan kysymys, koska se kyläpahainen heitä vastaan olisi kääntynyt! Näin jos Constantinelta kysyttiin. Uupumuksesta puuskuttava kenraali katseli nyt maahan jäänyttä sarvipäätä kypäränsä suojista, naurahdellen voitonriemusta väsyneesti välistä. Yhteenotto riehui taustalla, Fritzin joukkojen pitäen Lorythasin ratsastajat kiireisinä. Ei kukaan ehtinyt väliin, ei kukaan noista.
"Sentään olen mies, enkä tuollainen sarvipäinen sekasikiö", Hengästynyt kenraali ärähti, "Onneksi teistä päästään pikkuhiljaa kuitenkin eroon".
Askel vei puheiden lomasta hitaasti sen tapparan puoleen, joka lähistöllä mudassa lepäsi. Ase poimittiin maasta jonka jälkeen askel vei takaisin Lorythaksen luokse. Rumasti se toinen jalka kävi työntämään kyljellään makaavan puoliverisen selälleen, sen jalan myös jääden lepäämään rusentavasti puoliverisen vatsan tienoille. Seyrille ei annettu mahdollisuutta nousta tai paeta enää minnekään, samalla kun se tappara nousi jälleen ylös ottaakseen vauhtia iskuun kohden puoliverisen kaulaa...
Mutta sitä iskua ei koskaan saatettu loppuun.
Luokseen kutsuvaan katseeseen Darius kävi vastaamaan varovaisella katseella, samalla kun uskaltautui varovaisin askelin kävelemään viimein Lokenen luokse. Haukansilmä kävi pienesti koskemaan naaraan kaulaa, varovaisesti silitellen, kauempana siitä suuresta haavasta. Ei hän ollut varma antoiko Lokene kenenkään koskea haavaansa, mutta sentään tuo ei näyttänyt hyökkäävän. Darius henkäisi kuitenkin terävästi naaraan käydessä hänen nimensä toistamaan. Tai ainakin kenraali oletti sen olevan hänen nimensä, oli Lorythaskin tuon toistanut silloin talvella aroilla... Sen enempää Darius ei ymmärtänytkään, vaikka Lokene kovasti koitti selittää hänelle. Valitettavasti kenraali ei vieläkään ymmärtänyt lohikäärmeiden kieltä, mikä kävi kyllä turhauttamaan tässä tilanteessa. Darius koittikin päätään pudistella lohikäärmeelle merkiksi siitä, ettei tuon puheista mitään selvää ottanut, kun yllättäen Iriador kävi huudahtamaan mainiten Fritzin ottavan yhteen Briarin lentäjien kanssa metsän reunalla. Se selitti Lokenen haavan, ilmeisesti naaras oli yrittänyt hakea apua Briarista, mutta ei sinne asti kyennyt. Ehkä siis oli onni, että kuiskaus oli sattunut ohi kulkemaan?
"Se ei kuulu meille, jatketaan matkaa", Tannivh esitti käskyn, jonka Darius kävi heti kumoamaan. Kenraali oli selvästi turhautunut tilanteesta, sen alkoi nähdä Haukansilmän kasvoilta. Hän halusi auttaa, mutta oliko se hänen paikkansa? Kannattiko sinne mennä väliin sotkemaan kuvioita?
"Emme ole suunnitelleet iskua Fritzin ja tuon miesten kimppuun, Kenraali hyvä varmaan muistaa miten siinä viimeksi kävi, kun päätitte spontaanisti sen joukon kimppuun hyökätä?", Tannivh jatkoi, kuulostaen kysymyksenä kanssa jokseenkin katkeralta. He olivat menettäneet viime syksynä yhden kapteeninsa ja aimo määrän sotilaita ottaessaan yhteen Fritzin kanssa, joten sinällään Tannivhlla oli pointtinsa.
"Mutta tällä kertaa Fritzillä ja hänen miehillään on vastassa muitakin, kuin vain me", Darius kävi nyt jo väittämään vastaan, samalla kun lähti kävelemään Náron luokse, "Muutama jää tähän, sitokaa lohikäärmeen haavat - aivan sama millä, vaikka telttakankaalla - jos se antaa teidän auttaa. Loput mukaani, menemme katsomaan tilanteen".
"Winder---"
"Jos meillä on tilaisuus kaataa vihollisen eliittikenraali, me myös käytämme sen tilaisuuden!", Haukansilmä ei aikonut kuunnella enempää vastaväitteitä, noustessaan Náron selkään, "Katsomme tilanteen siellä, jättäkää ratsunne kauas taistelusta - olettaa voi, että paikalla on lohikäärmeitä ja Fritzin sotilaita, ratsuilla on siis aivan turha mennä liian lähelle. Nopeasti nyt".
Náro komennettiin liikkeelle, tuulenjuoksijan lähtiessä laukkaamaan kohden metsänreunaa. Tannivh pyöritteli silmiä päässään huokaillen, jakaen kuitenkin ryhmän kenraalin ohjeiden mukaisesti, samalla mainiten että pieksisi Winderin itse jos tuo turhia riskejä aikoi ottaa. Lopulta kuiskauksen sotilaat lähtivät kenraalinsa perään, kohden metsän reunaa, josta taistelun ääniä alkoi kantautumaan mitä lähemmäksi päästiin.
Metsän laidalla oli tosiaan taistelu menossa, kun kuiskaus paikalle saapui. Kauempaa katsellen, pysytellen kasvuston suojissa piilossa, samalla kun osa sotilaista kävi laskeutumaan ohjeiden mukaisesti jo ratsailta.
Darius ei kuitenkaan laskeutunut Náron selästä. Tuo ei myöskään antanut lisäohjeita, saatikka neuvotellut puuttuisivatko he tilanteeseen vai ei. Sanaakaan sanomatta kenraali käski Náron uudemman kerran laukkaan, suoraa kohden taistelua, sotilaiden ja kapteenin huutaen kenraalinsa perään, hulluko tuo oli?! Ei siihen kuitenkaan jääty ihmettelemään sen pidemmäksi aikaa, kapteenin jakaen nopeasti käskyt, jonka jälkeen sotilaat lähtivät kenraalinsa perään liittyäkseen taisteluun.
Darius oli nähnyt Fritzin. Darius oli myös nähnyt Lorythaksen, joka maassa oli, vihollisten eliitin jaloissa. Ilmeisesti he olivat tulleet juuri sopivaan aikaan, tosin Dariuksen oli pakko tapojensa vastaisesti vain rynniä paikalle Náron kanssa, taktikoinnista välittämättä, mikäli mieli Lorythasin pelastaa. Joten, juuri ennen kuin se valtava tapparan terä olisi alas heilahtanut, kävi Náro kirjaimellisesti törmäämään Fritziä päin, tönäisten kenraalin voimalla kauemmaksi puoliverisestä. Darius kävi samalla tiputtautumaan alas syndraen selästä, jääden seisomaan Lorythasin vierelle, Fritzin ja Seyrin väliin. Nopeasti katse käväisi pienesti huolestuneena Lorythaksessa, kenraalin kuitenkin pysyen hiljaa. Hän halusi polvistua tuon puoleen ja varmistaa, että kyläpäällikkö oli kunnossa, mutta ei kehdannut... eikä ehtinyt.
Yllättävä väliintulo sai Fritzin karjahtamaan, kolossin lentäen kauemmaksi, jälleen maahan, saaden uudemman kerran kammeta itsensä ylös. Se raivo kasvoi entisestään, Constantinen nähdessä kuka heidän väliinsä oli tullut. Kuiskaushan tästä kaikesta vielä puuttuikin! Kuinka sattuikaan, taas...
"Winder!", itseään kampeava vuori ärjyi, "Liittolaisiako pelastat?!".
"Tuon saastaisen sekaverisenkö? Älä naurata Fritz, tulin pieksemään sinut", Haukansilmä naurahti kuivahkosti, kääntäessään huomionsa Fritzin puoleen.
"No mitä jos tapetaan se pois alta, ennen kuin aletaan taas miehestä mittaa ott--", Pidemmälle Fritz ei sanoissaan ehättänyt, kun kauemmas kaartanut Náro oli palannut viholliseliitin kimppuun.
"Pystytkö kävelemään...", Darius kysyi olkansa yli Lorythakselta, "mene syrjemmälle. Pidän Fritzin kiireisenä. Lokene on turvassa".
"Iriador tule kanssani, meidän pitää saada Fritziltä haarniskaa pois, edes kypärä... Minä pidän hänen huomionsa, koita sinä iskeä panssareiden väliin ja kiinnikkeisiin..", Telepaattinen viesti lähetettiin korkeahaltialle, Dariusken seuraillen kuinka Náro kiusasi tapparan kanssa riehuvaa Fritziä, ennen kuin Haukansilmä kävi käskemään ratsuaan perääntymään. Náro totteli, vastentahtoisesti, mutta perääntyi silti, jolloin Fritz käänsi huomionsa jälleen Haukansilmään ja puoliveriseen, Dariuksen nyt käyden lähestymään jo uupuneemman puoleista Fritziä.
// :------DD NIII. EXIT ONLY ON. Ootas vaan kyl mä ton piirrän vielä johonkin väliin ihan varmasti. HIENOSTI JAKSOIT JOO YAY<3 OTA LISÄÄ //