In to the woods || Suskari


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Heinä 17, 2015 5:59

In to the woods || Suskari

Liluth

Miltei kaksi viikkoa oli kulut siitä kun Haul oli tuonut oudon veraan kotiin ja Jack oli Haulin avustuksella yrittänyt tappaa tuo. Kaksikon harmiksi vieras oli päässyt pakoon ja Haul oli saanut ikävän ruhjeen jalkaansa, kampailtuaan tämän oudon vieraan kanssa, joka sattui olemaan myös aave. Liluth oli saanut vastuukseen hoitaa miehen jalkaa päivittäin ja hyvällä huolenpidossa, oli haava nähtenyt umpeutumaan. Haul tosin oli edelleen liikunta rajoitteinen, eikä voinut kävellä ilman kipuja. Kyllä mies oli välillä nousut ylös jaloittelemaan, mutta muuten oli tuo vaatinut huolenpitoa.
Siinä miehen toipumisen ohellä, oli tuo yrittänyt opettaa Liluthia lukemaan, niin kuin Jack oli kehoittanut. Kerran päivässä tyttö sai tunnin tai pari istua Haulin seurassa, joka luki ääneen tytölle kirjaa ja yritti saada tuota tunnistamaan tuttuja sanoja, mitä tuo käytti puhuessaankin. Liluthin oppiminen oli osoittautunut vaikeaksi, sillä ei Jack omistanut mitään kirjoja, jotka oli tarkoitettu lukemisen opetteluun. Haul oli myös yrittänyt kirjoittaa jotain yksinkertaista haltialle luettavaksi, mutta miehen käsiala oli osoittautunut vaikea lukuiseksi. Liluth oli tietenkin ollut pahoillaa siitä, ettei oppinut niin helposti, mutta Haul oli vakuutellut ettei tuo edes ollut odottanut tytön oppivan parissa viikossa.

Tänään Jack oli ottanut Liluthin mukaansa ostoksille, joka oli tytön toinen kerta. Haltian oli ollut aika pistää se soma mekko ylleen, jonka mies oli hänelle viime kerralla osatanut. Liluth myönsi, että se oli nätti ja hän arvosti sitä, kuinka Jack oli se häntä varten hankkinut, mutta edelleen ei neito voinut sille mitään, että tunsi olonsa nukeksi. Mitään Liluth ei mennyt ääneen sanomaan, tämä oli vain kulkenut miehen rinnalla ostoskori kädessään, näyttäen huolettomalta.
Ostoksissa ei mennyt sen kauemmin kuin viimeksi. Haltia oli olettanut, että oli aika palata kotiin, mutta Jack oli mennyt ja ehdottanut, että he voisivat tehdä pienen kävelyretken kaupungin ulkopuolelle metsän laitaan.
"M-Mutta minä en ole ikinä poistunut tästä kaupungista... Onko se turvallista?" Liluth kyseli pienesti hätääntyneenä. "Eikö metsässä ole vaarallisia eläimiä?" Ei tyttö yleensä kyseenalaistanut isännänsä ehdotuksia, mutta silkka pelko tuntemattomasta, käski tyttö olemaan varovainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Heinä 17, 2015 9:56

Re: In to the woods || Suskari

Jack oli jälleen kerran ottanut Liluthin mukaan lähtiessään kaupungille ostoksille ja hankkimaan syötävää kotiin, joka tietenkään ei ollut yksistään syy lähteä kaupungille haltiattaren kanssa. Jackilla oli taka-ajatuksena ottaa nainen mukaansa metsän reunalle ja no rauhassa selvitellä asioita ilman että muita olisi kuulemassa tai näkemässä, joka Jackin kohdalla teki naiselle puhumisesta helpompaa. Tästä syystä Jack ei pelkästään ostanut ruokaa vaan myös hieman herkkuja evääksi pienelle metsä käynnille, myös Liluthille, eikä vain itselleen.
"Liluth, menemme tänään kylän ulkopuolelle metsän laitaan." Jack ilmoitti Liluthille aikomukistaan samalla kun alkoi ottamaan suuntaansa kohden kaupungin portteja. Tietysti Jack olisi voinnut teleportata, mutta toisaalta se taas tuntui typerältä ja laiskalta ajatukselta, joten he kävelisivät. Jack vilkasi vieressään kävelevän Liluthin suuntaan, joka sanoi ettei ollut ikinä poistunut kaupungista, kysellen sitten perään oliko se turvallista. Jack ei voinnut olla pienesti hymähtämättä ja oli vastaamassa, mutta Liliuthille iski kysymys tulva ja pelko siitä että metsä olisi vaarallinen paikka.
"No.. valehtelisin jos sanoisin metsän olevan turvallinen." Jack vastasi Liluthille niin kuin asia oikeasti olikin. Metsä, tai sen laidat, eivät koskaan olleet turvallisia, joka oli aikanaan Haulin kanssa todistettu sen murhaaja kolmikon kanssa sekä sen peikon.
"Metsässä on tietenkin vaarallisia eläimiä, mutta sitä vaarallisemmat ovat verenhimoiset friikit joita siellä liikkuu myös." Jack kertoi ehkä vähemmän lohduttavasti selvästi äänessään kantaen sitä kaunaa mitä mies tunsi friikkejä kohtaan. "Ne kuitenkin liikkuvat syvemmällä metässä, jonne emme ole menossa." Jack lohdutti.
"Otin kuitenkin aseeni mukaan varmuuden vuoksi." Ei Haulia, kerta mies oli vielä toipilas, vaan kaksi kuunsirpin muotoista hopeista asettaan ja tietenkin Jack oli laittanut päällensä kevyemmän harjoittelu haarniskansa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Pe Heinä 17, 2015 11:38

Re: In to the woods || Suskari

Jackin sanat metsästä eivät auttaneet Liluthin pelkoa lainkaan, mutta pientä lohtua antoi se tieto että he eivät olleet menossa syvemmälle metsään, jossa nämä pahimmat vaarat lymysivät. Jack vielä lisäsi, että tuo oli ottanut aseensa mukaan. Haltia näytti pelokkaalta, mutta tämä ei lähtenyt kieltäytymään, tuskin tytöllä olisi edes ollut rahkeita siihen.
Kaksikon tie siis vei kohti kaupungin portteja, joita Liluth ei koskaan ollut nähnyt. Ne tuntuivat isoilta.. Porttien molemmin puolin seisoi vartiat, jotka tarkkailivat porteista sisään ja ulos kulkevia ismisiä. Liluth meni lähemmäs Jackiä huomaamatta, miehellä oli aseet joilla voisi puolustautua, kun taas hänellä ei mitään muuta kuin kori käsissään. Liluthin katse kääntyi portista näkymään, joka avautui edessä päin. Leveä tie kaartui kohti korkeita puita ja katosi metsän siimekseen, jota tuntui jatkuvan molempiin suuntiin länteen ja itään loputtomasti.
Liluth ei ollut varma mitä ajatella, näkymä oli tavallansa kaunis, mutta loputtomalta näyttävä metsä sai tytön niskavillat pystyyn. "M-Miksi käymme kylän ulkopuolella? Jos saan kysyä?" Liluth tajusi viimein udella. Ei tyttö hermoilultaan ollut ehtinyt ajatella syytä metsän reunalla kävelylle.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Heinä 18, 2015 8:54

Re: In to the woods || Suskari

Jack ei enään puhunut mitään matkan aikana, kerta ei Liluthikaan ääntä päästänyt sinä aikana, vaan mies ohjasi naista kohden kaupungin portteja joita vartijoitiin kellon ympäri ja jokainen tulija, sekä menijä tarkastettiin hyvin tarkkaan. Kaikki epäilyttävä tietenkin käännytettiin takaisin, vangittiin tai mahdollisesti teurastettaisiin saman tien. Jack ei tässä tapauksessa ollut mikään poikkeus tapaus vaan miehen asiaa kysyttiin ja minne hän oli menossa nuoren naisen kanssa. Jack vastasi tähän rehellisesti menevänsä metsään nuoren naisen kanssa viettämään aikaa, eikä vartijat sen erikoisemmin miestä alkaneet kuulustelemaan ja matka sai jatkua. Porttien ulkopuolella heidän edessään avautui tie kolmeen suuntaan syvemmälle metsään, joka tosiaan tuntui jatkuvan ikuisuuksiin pimeään puiden peittämään metsään, jossa oli ties mitä mörköjä mahdollisesti vastassa. Jackin suurin huoli oli kuitenkin haltoissa tällä hetkellä.
"...Haluaisin vain jutella kanssasi, rauhassa." Jack vastasi Liluthille hiljaisella matalalla äänellä. Miehen oli harvinaisen vaikea jopa myöntää sitä, haluavansa viettää naisen kanssa edes hetken aikaa kahdestaan. Se kuulosti typerältä ja tuntui tekevän miehestä pehmon. Jack ei kuitenkaan asiasta käynnyt enempää sanomaan vaan lähti nainen mukanaan kävelemään tietä pitkin niin kauan, kunnes se haarautui ja kääntyi itäänpäin Liluth mukanaan.

Tie, jonka Jack oli valinnut, ei suoraan johtanut pimeään ja auringon hylkäämään metsään vaan jatkui pitkän aikaa lähellä metsänreunaa, kunnes se lopulta alkoi hitaasti kääntymään kohden metsän synkempiä puolia. Tässä vaiheessa Jack kääntyi ja oli ottanut suunnakseen suoraan jatkuvan, mahdollisesti käytöstä pois otetun vanhan tien, jossa näkyi vielä selvästi että sitä oli käytetty joskus kasvavasta ruohosta huolimatta. Tätä, hieman vaikea kulkuisempaa tietä pitkin, Jack johdatti nuorta haltiatarta kulkemalla edellä ja seuraten myös ohessa ympäristöä vaarojen varalta vaikka sää oli kaunis ja linnut lauloivat iloisesti oksillaan.
Lopulta Jack pysähtyi pehmeälle sammaleen täyttämälle pienelle aukealle, jossa oli muutama kiven murikka ja vanha kaatunut puu seurana. Paikkaan pääsi mukavasti auringon valoa harvakseltaan olevien puiden välistä ja Jack ainakin oletti ettei kukaan täältä heitä nyt etsimällä lähtisi etsimään, tai edes sattuisi vahingossa paikalle.
"Voit laskea korin ja istua alas." Jack sanoi ja kaivoi vyöllään olevan vesileilin, josta otti kulauksen ja ojenti sen Liluthille tarjotakseen naiselle juotavaa. Matka oli ollut kuitenkin suhteellisen pitkä.
"Nyt.. Haluatko kertoa tapahtumista?" Jack kysyi palaten takaisin pariviikkoa sitten esittämäänsä kysymykseen, johon mie ei ollut toivotunlaista vastausta saannut.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti La Heinä 18, 2015 9:24

Re: In to the woods || Suskari

Liluth seurasi Jackiä, joka jonhdatti hänet kaupungista pois päin kaartuvaa tietä pitkin kohti metsää. Mitä pidempää he kulkivat, harveni väki heidän ympäriltään. Päätie oli jäänyt taakse ja mies johdatti tyttöä syrjäisemmälle tielle, joka alkoi muistuttaa enemmän polkua. Syvemmälle metsään he eivät onneksi menneet ja niin kuin Jack oli sanonut metsän reunaa he vain kulkivat. Tosin se pieni metsäaukea sijaitsi enemmän metsän puolella, mutta sinne tulviva valo, ei tehnyt paikasta niin pelottavaa. Haltia ei voinut muuta kuin katsella ympärilleen, katsellen tätä villiä luontoa, josta oli vain kuullut puhuttavan. Se oli niin vihreä kaupungin harmaisiin kivirakennuksiin ja mukulakivi katuihin verrattuna. Taivaskin näytti sinisemmältä ja pilvet valkeammilta.
Liluth havahtui ihmettelyltään, kun kuuli Jackin kehoittavan häntä laskemaan korin alas ja istuutumaan. Tyttö käänsi katseensa miehen puoleen ja siitä sammaleen peittämään maahan. Varoen haltia laski korin maahan ja silmäili sitten paikkaa missä istua. Isohkot kivenlohkareet olivat paras vaihtoehto, joten tyttö istahti alas. Jack ojensi vesileiliä Liluthin puoleen, joka otti sen vastaan kiittävästi nyökäten ja huikkasi siitä pienesti vettä.
Ojennettuaan leilin takaisin, Jack esitti kysymyksen, joka sai haltian kurtistamaan kulmiaan kysyvästi. "Mmm... Kertoa mistä tapahtumista?" Liluth kysyi, ei tyttö muistanut parin viikon takaisia asioita noin helposti.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Heinä 20, 2015 6:48

Re: In to the woods || Suskari

Jack otti naisen ojentaman vesileilin vastaan ja sulki korkin samalla kun Liluth kävi sitten kysymään mistä tapahtumista isäntä mahtoi puhua. Eikö Liluth muistanut? Jack huokaisi hieman. "Mainitsit meidän kaupungilla käydessään, että sinulle oli tapahtunut jotakin entisen isäntäsi kanssa." Jack aloitti kertomaan mistä olikaan koko asia lähtenyt liikkeelle vain virkistääkseen naisen muistia. "En halua olla törkeä, mutta mielenkiintoni heräsi." Jack myönsi ja lisäsi hieman hiljaa. "...enkä pysty keskittymään kun muita on paikalla. Siksi toin meidät tänne." Jack ei voinnut sille mitään ettei voinnut puhua Liluthin kanssa samalla tavalla kotona, kuin tässä nyt, se oli ehkä se ryhmä paine ja se kun häntä tosiaan pidettiin friikkien vihaajana. Ei sitä asiaa tietenkään miehestä pois saannut, mutta naisessa oli jotakin mikä halusi repiä pitkillä terävillä kynsillään miehestä esille sen lempeän puolen. Jack tietenkin halusi taistella asiaa vastaan kaikin mahdollisin tavoin etsien syitä ja tekosyitä miksi olikaan toiminut naista kohtaa niin lempeästi. Jack ei myöntänyt asiaa itselleen vieläkään.

"Enkä uskonut että sinä olisit halunnut avautua kaikkien kuullen?" Jack totesi ääni normaalimpana ja asettui itsekin istumaan alas isommalle kivelle siihen Liluthin lähelle.
"Tietenkään en voi pakottaa sinua mihinkään... mutta.. olisi ihanaa saada sinua hieman ujosta kuorestasi ulos." Jackin olisi tehnyt mieli jatkaa sanojaan, kehua sitä kuinka reipas nuori nainen Liluth olikaan ollut sen pienen hetken kun he olivat olleet vaateostoksilla. Se oli paistanut auringon lailla naisesta ja oli ollut tavallaan suloista, omalla tavallaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ma Heinä 20, 2015 8:56

Re: In to the woods || Suskari

Liluthin ilme muuttui hieman huolestuneeksi, kun Jack meni huokaisemaan ja joutui nyt selittämään mitä oli kysymyksellään tarkoittanut. Toinen tahtoi vain tietää mitä haltialle oli käynyt tämän entisen isännän alaisuudessa. Tytöstä itsestä asia tuntui päivän selvältä, isäntä saattoi tehdä ihan mitä halusi omaisuudellaan.
Mies vielä selitteli miksi he olivat tulleet tänne asti puhumaan asioista. Toinen jaksoi selittää, vaikka Liluth tuskin sen suurempia selityksiä olisi edes vaatinut, olisi tytölle riittänyt sekin että mies olisi vain huvikseen tahtonut tulla tänne.
Siinä Jackin puhuessa, sanoi tuo jotain yllättävää, joka sai haltian katsomaan tuota hieman yllättyneenä. Oliko mies juuri sanan "ihanaa"? Se oli hyvin harvinaista, eikä Liluth ollut aivan varma kuinka reagoida toisen sanoihin. "En minä ole ujo... Olen vain varovainen." Liluth selitti nyt vuorostaan saadessaan suunvuoron. "Mutta kenties se on sama asia kuin olla ujo." Tyttö kuitenkin lisäsi kuultuaan ajatuksensa nyt ääneen.

"Voin kyllä kertoa tarkemmin entisestä isännästäni..." Vaikka Jack oli myöntänyt ettei pakottanut Liluthia, ei tyttö voinut olla tottelematta ja vastamatta miehen kysymykseen. "Hän... ei omannut vaimoa tai perhettä. Hän oli yksinäinen mies ja minä olin hänen orjansa, hänen omaisuuttaan. Ei hän vaimoa kuitenkaan kaivanut, enemmän vain... naista, joten hän..." Liluth tunsi oudon vaikeuden saada sanat ulos suustaan, vaikka hän oli ollut valmis kertomaan sen Jackille. Tyttö näytti hämmentyneeltä siinä yrittäessään saada sanoja ulos suustaan.

//Awwww Jack x3 //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Heinä 21, 2015 9:46

Re: In to the woods || Suskari

Jack ei voinnut olla huomaamatta naisen yllättynyttä katsettaan itseään kohtaan, mutta ei sanonut asian suhteen yhtään mitään vaan päätti olla hiljaa. Ei hän omasta mielestään mitään niin erikoista ollut tehnyt tai sanonut. Liluth kuitenkin ryhtyi puolustamaan ettei ollut ujo vaan.. halusi olla varovainen? Jack kohotti kulmiaan hieman kysyvänä. Tietenkin Liluth oli syytäkin olla varovainen asemansa puolesta, sillä Jack pystyi ilman rangaistusta jopa tappamaan naisen vaikka huvikseen tai jos haltiatar teki jotakin väärää. Mutta vielä Liluth ei ollut siihen antanut aihetta... jos tappamis yritystä ei laskettu, mutta se oli sovittu jo ja nainen oli saannut rangaistuksensa.
"Huomasin sen kyllä kaupassa.. mutta et käsittääkseni ole antanut minulle syytä ottaa sina silmätikuksi, kuten Luvonin kohdalla?" Jack kysyi hieman ihmeissään naisen varovaisuutta uusien isäntiensä kanssa, joista toistaiseksi kumpikaan ei nähnyt naista ilkikurisena pahan tekijänä, jota pitäisi vahtia ja rangaista. Liluth oli toiminut näihin päiviin asti hyvin. Haltiatar ei osoittanut kapina mieltä.
"Sinun ei tarvitse pelätä minua, eikä Haulia... vaikka myönnän antaneeni varsin ilkeän alkuvaikutelman." Jack myönsi hiljaisella äänellä, Mitä hän naiselle tuollaisia puhui!?

Liluth kävi kertomaan entisestä isännästään, jolla ei ollut minkäänlaista perhettä ja oli yksinäinen mies, ja Liluth oli miehen orja, joka kaipasi vierelleen naista.. mutta ei vakituista vaimoa, joten Liluth ilmeisesti sai olla korvike. Se millä tavalla mies Liluthia oli käyttänyt oli naiselle hyvin vaikea sanoa ja jo pelkästään se riitti ynnäämään miehen mielessä mitä oli tapahtunut naiselle. Mitä voisikaan muuta odottaa yksinäiseltä ja perheettömältä mieheltä, joka kaiken kukkuraksi taisi olla pahimman luokan pervo.
"Hän raiskasi sinua?" Jack kysyä töksytti Liluthin yrittäessä saada sitä ulos omasta suustaan. Jack kyllä ymmärsi asian vaikeuden, mutta ei valitettavasti osannut tuntea juuri nyt kamalan suurta empatiaa naista kohtaan omien ajatusmaailmojensa tähden. Jack kun tunnetusti ei friikeistä pitänyt ja no hän ei nähnyt siinä mitään väärää jos friikkejä kaltoin kohdeltiin. Soiväthän nämä ihmisiä ja tekivät heille samaa vielä suuremmassa mitta kaavassa.
"Olen... pahoillani asiasta." Jack sanoi pahoitteli ehkä kylmemmän kuuloisesti mitä olisi ehkä pitänyt.

// Heheh :3 //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ti Heinä 21, 2015 11:55

Re: In to the woods || Suskari

Liluth oli vain nyökännyt Jackin sanoihoin, ettei hänen tarvinnut tuota pelätä. Ei tyttö miestä ihmisenä pelännyt, enemmänkin sitä miksi toinen kykeni muuttumaan ja tuolla oli mahdollisuus heittäytyä täydeksi pedoksi, joka ei osannut kontrolloida itseään. Ei haltia miestä petomaisuudestaan syyttänyt, mutta tyttö toivoi näkevän toista enemmän ihmisenä kuin hirviönä. Loppujenlopuksi kuka tahansa pelkäisi moista olentoa.

Liluthin yritettyä selittää mitä entinen isäntä oli tälle tehnyt, meni Jack suorasanaisesti auttamaan haltiaa sanoissaan. Miehen sanat saivat tytön säpsähtämään, mutta pian tämä myöntävästi nyökkäsi. "Jos sitä siksi voi sanoa, kun kyseessä on orja... Se ei ole rikos." Haltia totesi, saaden vielä Jackiltä myötätuntoa, joka äänensävyltään kuitenkin kuulosti kylmälätä. Se ei kuitenkaan loukannut tai haitannut Liluthia, mitä enempää hän saattoi odottaa? "Ei sinun tarvitse olla pahoillasi." Haltia totesi. "En kuitenkaan ymmärrä... Miksi tahdoit tietää tämän?" Liluth kummasteli. "Mutta jos asia ei minulle kuulu... Anteeksi kysymykseni." Tyttö meni kiireesti lisäämään, tosin vastausta neito ei vielä ehtinyt kuulemaan, kun tämä tunsi jonkin kipittävän jalkansa yli. Liluth oli nopeasti ylhäällä, kiljahtaen hätäisesti ja miltei varmaillaan kiven päällä, jolla oli hetki sitten istunut. "M-Mikä se oli?!" Haltia hätiköi katsellen maata alapuolellaan, nähden pienen liskon kipittävän kiven luota heinikon suojiin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Heinä 22, 2015 6:56

Re: In to the woods || Suskari

Liluth oli oikeassa, nainen oli orja, joten sen ilkeän miehen teot eivät olleet laskettavissa rikoksiksi joista olisi voinnut rangaista ja lähettää miehen tyrmiin miettimään mitä oli tullut tehtyä. Eikä Jack käynnyt tähän enään omaa mielipidettään esille tuomaan, sillä se olisi varmasti ollut mitä loukkaavin Jackin luonteen tuntien.
"En näe syytä haukkuakaan sinua." Jack totesi pienesti hymähtäen kun Liluth kävi sanomaan ettei miehen tarvinut olla pahoillaan siitä mitä naiselle oli tapahtunut. No ei Jack suoranaisesti ollut, vaikka jossakin määrin ehkä olisi halunnutkin olla pahoillaan, mutta hänen vihansa friikkejä kohtaan ei antanut miehen ajatella niin. Liluth kävi utelemaan vielä lisää, kysellen miksi Jack oli halunnut tietää naisen menneisyyden tapahtumat, jolloin Jack laski katseensa maahan hieman vaikean näköiseltä näyttäen purren kevyesti hammasta yhteen. Ei hän voinnut sanoa.. Liluth kävi kuitenkin vielä perään pahoittelemaan ettei asia hänelle kuulunut, eikä Jackin näin tarvinnut käydä asiaa kertomaan. Jack vilkasi naisen suuntaan ja oli käymässä sanomaan jotakin kun aivan yllättäen nainen nousi kiljaisten ylös kiven päälle, ihmetellen mikä otus se olikaan ollut. Jack vilkasi salaman nopeasti katoavan liskon perään, eikä oikeastaan ehtinyt näkemään eläimen kun vilaukselta, mutta se riitti hyvin päättelemään mikä eläin oli kyseessä. Jack ei voinnut olla hymyilemättä.
"Ei se ollut kuin pieni lisko, täysin vaaraton." Jack sanoi hieman naureskellen. "Sisilisko tarkemmin sanottuna." Jack lisäsi hieman hymyillen vinosti naiselle, joka sydärin melkein oli saannut pienestä luonto kappaleesta. Toisaalta ei Liluth ollut koskaan käynnyt luonnon helmassa, joten eläimien tunnistaminen saattoi olla.. vaikeaa, lievästi sanottuna.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ke Heinä 22, 2015 8:08

Re: In to the woods || Suskari

Voisi sanoa että Liluthin käytös oli huvittavaa. Haltiat tunnettiin yleensä luonnonläheisinä olentoina, jotka toisinaan olivat yhtä luonnon kanssa. Tämä haltia puolestaan vaikutti täydeltä vastakohdalta ja no tuskin kaupungissa kasvanutta pystyi syyttämään, luonto oli vieras käsite Liluthille.

Haltia näytti häkeltyneeltä edelleen, mutta Jackin vino hymy sai tämän nolostumaan. Pieni sisilisko oli harmiton, turhaan tyttö panikoi. "Uhm... Niin tietenkin." Haltia sopersi laskeutuen varoen alas kiveltä, vilkuilen kuitenkin epävarmasti heinikon suuntaan minne pikkuotus oli kipittänyt.
"Anteeksi." Liluth vielä pahoitteli istahtaessaan takaisin kivelle.

//Lyhyt pleh :< //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Heinä 23, 2015 10:26

Re: In to the woods || Suskari

"Sinun tarvitse anteeksi pyydellä." Mies naurahti Liluthille kun nainen pyyteli anteeksi säikähtämistään ja laskeutui alas kiveltä takaisin istumaan. Jack itse puolestaan nousi kävellen ostos korin luokse ja lähti sitä penkomaan.
"Se miksi halusin kuulla.. tarinasi.." Jack aloitti kuulostaen loppua kohden kankealta ja vaikea sanaiselta, mutta oliko se yllätys kun miehen oli muutenkin vaikea myöntää mitään naiselle. Teoistaan huolimatta. "..Minä vain.. olin utelias!" Jack suoastaan töksäytti naiselle, vaikka miehen kasvoilta saattoikin nähdä sen ettei Jack nyt täysin totta puhunut. Tai no ei valehdellutkaan, mutta ei jälleen kerran kertonut kaikkea haltiattarelle. Jack kyllä tiesi että joskus hän putoaisi sinne suden kuppaan ja joutuisi kertomaan tunteensa naiselle, mutta vielä Jack ei tuntenut itseään valmiiksi moiseen. Millaisen kuvan hän antaisikaan muille jos ottaisi haltian vaimoksi.. Hän saattaisi pahimassa tapauksessa menettää asemansa ja luottamuksensa sille jota hän oli luvannut suojella hengellään.

Jack suoristui ostoskorin ääreltä josta oli kaivanut esille pullon, jossa punaista nestettä, mutta tällä kertaa vain mehua ja otti sen seuraksi muutaman puisen mukin joista toisen ojensi Liluthille. Jack kaatoi mehua naisen mukiin ja myös omaansa, jonka laski vielä kivelle odottamaan. Jack kumartui takaisin korin puoleen ja kaivoi sieltä muutaman siististi paperiin käärittyn pasteijan, joista toisen ojensi Liluthille. Jack asettui takaisin istumaan kivelle ja otti pienen hörpyn mehustaan.
"...tai mitä minä valehtelen.." Jack sanoi hiljaa katsoen maahan ja yritti jatkaa sanojaan, mutta hänen suunsa ei halunnut sanoa sitä ääneen. Mies ei vain pystynyt siihen! Niinpä Jack hiljeni muutaman sekunnin ajaksi täysin katsoen vain edessään kasvavaa ruohoa.
"Olen rakastunut sinuun!" Jack lähes ärähti ja nousi yllättävän nopeasti ylös kiroten itsekseen mitä oli tullut snaottua.

// Jack sä teit sen! //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti To Heinä 23, 2015 2:23

Re: In to the woods || Suskari

Liluth asetti kätensä syliinsä ja kuunteli nyt kun Jack yritti selittää miksi hän oli tytön menneisyyttä kysellyt. Mies oli ollut vain utelias, joka tuntui yllättävältä haltiasta. Ei kukaan ollut häestä yleensä utelias, korkeintaan muut orjat jotka hänen kanssaan olivat työskennelleen, mutta isännät olivat aina asia erikseen.
Tyttö nyökkäsikin pienen hymyn kera, eikä kyseenalaistanut Jack ilmettä, joka vihjaili ettei toinen kertonut aivan kaikkea. Mutta niin kuin hän itse oli sanonut, ei asia kuulunut hänelle.

Haltian katse seurasi toista, joka oli päättänyt ryhtyä penkomaan ostoskoria. Ostosten seasta mies löysi pullon punertavaa mehua ja kaksi puista mukia. Mitään kyselemättä, vaikka tämä olisi halunnut, tyttö otti toisen mukin vastaan. Jack kaatoi mehua molempiin kuppeihin ja palasi korin luokse. Sieltä löytyi vielä paperi käärö, jonka sisältä löytyi pasteijoita. Tyttö oli luullut, että Jack oli ostanut herkut itselleen ja kenties Haulille. Liluth sai pasteijankin käsiinsä ja tämä nyt katselinkin mehua ja rapeaa leivosta käsissään, kuin ei tietäisi mitä niillä tehdä.
Hiljaisuus oli kestänyt pienen tovin, mutta Jack meni yllättäen sen rikkomaan ja haltia riisti katseensa pois mukista ja pasteijasta. Mies palasi aiempaan aiheeseen. Toisen näytti olevan vaikea sanoa jotain ja Liluth oli menossa sanomaan, ettei tuon tarvinnut sanoa hänelle mitään, mutta Jack oli nopeampi. Punertavanruskea katse laajeni, samalla kun tyttö säikähti miehen yllättävää ärähdystä. Liluthilla meni hetki ymmärtää mitä toinen oikein oli sanonut ja kun tämä viimein havahtui, oli neito enemmän ymmällään. "M-Mitä..?" Liluth henkäisi, samala kun epävarmuudesta tärisevä käsi päästi mukista irti, joka tippui maahan, kastellen nurmen mehulla. Pasteija puolestaan tipahti tytön syliin. "M-Mutta... Jack herra..." Haltia oli niin häkeltynyt ettei edes huomannut aikaan saamaansa vahinkoa.

//OOOOOOHH Jack my boy! //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Heinä 23, 2015 10:10

Re: In to the woods || Suskari

Siinä missä Liluth ei ollut uskoa korviaan mitä Jack oli sanonut, oli Jack hermo rauniona sen suhteen mitä oli tullut sanottua ja myönnettyä. Mies kirosi sitä mielessään mitä oli tullut juuri myönnettyä ääneen haltiattarelle ja miehen olisi oikeastaan tehnyt mieli lyödä itseään enemmän kuin muutaman kerran. Jack tiesi rakastumisen "friikkiin" olevan väärin ja täysin rangaistavaa.. Niin, hän rankaisi itseään kun hän pääsisi kotiin! Hän saisi anteeksi tunteidensa myöntämisen ja kaikki olisi jälleen hyvin! Jack vilkasi ajatuksistaan Liluthin suuntaan, joka oli silkasta järkytyksestään tiputtanut mukin kädestään maahan ja pasteija puolestaan makasi naisen mekolla. Kieltämättä tuon asian myöntäminen oli järkytys itse kullekkin ja Jack vilkasi maahan nopeasti miettien mitä sanoisi.. hän ei voinnut vain luikerrella tästä karkuun. Hän oli myöntänyt sen ja sanonut sen ääneen.
"....Niin.. minä.. tunsin sen jo silloin kun.. kohtasimme." Jack myönsi änkyttäen epätavallisen hermostuneena ja yritti katsoa naista, mutta ei tuntunut kykenevän siihen vaan käänsi katseensa pois lähes samantien jonnekin metsään. "En myöntänyt sitä... se on väärin.. saastaista.. ja minä.. ottaisin vaimoksi orjan? ..ei ikinä." Jack puhui ehkä hieman epäkunnoittavasti Liluthia kohtaan ja naurahti hieman teennäisesti viimeisille sanoillensa tietämättä itsekkään oliko se nyt tottakaan. Tietenkin Jackin aseman ottaen huomioon olisi suorastaan vastenmielistä ottaa orja vaimoksi, joka oli vielä haltia. Mutta toisaalta Jack ei voinnut sille mitään mitä tunsi naista kohtaan.
"..Haluaisin sinut, mutta... se ei tulisi onnistumaan." Jack puhui hiljaa ja lähinnä vain itsekseen metsän suuntaan, josta laski katseensa mustaan terävä kyntiseen käteensä. Hän oli sisäisesti ihminen, mutta ulkokuoreltaan aivan muuta, jota ei ikinä olisi halunnut olla. Joten oliko loppujen lopuksi niin väärin ottaa haltia vaimoksi? Toisaalta Jackin uskonto ja opit taistelivat sitä kaikkea vastaan.

// Ei pitäisi lukea vastauksia kaupungilla (D Ihmiset kattoo ku hullua, kun lukiessa hymy korvissa asti. //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti To Heinä 23, 2015 11:31

Re: In to the woods || Suskari

Liluth tosiaan ei tiennyt mitä ajatella, ei kukaan olllut kertonut rakastavansa häntä tuolla tavalla. Toki oli tyttö saanut osakseen lepertelyjä ja kehuja kylpylässä, mutta niiden takana oli aina ollut jotain muuta. Tämä tilanne oli täysin eri, Jack jopa vaikutti todelta vaivaantuneelta koko asiasta ja kun tuo yritti selittää, mies kuulosti enemmän siltä ettei tahtonut niitä tunteita, se oli väärin ja saastaista. Haltia ei tiennyt miksi tunsi olonsa Jackin sanojen myötä surulliseksi, ehkä hänkin oli vain tunteistaan sekaisin, kuka tahansa olisi moisen uutisen kuuntuaan?
Liluthin katse laski alas ja tämä viimein huomasi millaisen sotkun oli saanut aikaan. Haltia ei kuitenkaan säikähtänyt ja panikoinut niin kuin yleensä, haltia vaikutti enemmän siltä kuin purskahtaisi kohta itkuun.

"An-A-Anteeksi..." Liluth sanoi hiljaa pää edelleen painoksissa. "Jos o-olisin kertonut heti alussa.... että olen haltia... Olisit pysynyt kaukana minusta... ja..." Haltia yritti selittää. "Jack herra ei olisi tässä ahdigossa nyt... Anteeksi."

//No se ei ole yhtä paha ku kirjottaa jotaki k-varotuksella olevaa ropee kännykällä bussissa :D //
Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia