In to the woods || Suskari


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Heinä 24, 2015 10:02

Re: In to the woods || Suskari

Jack antoi katseensa valua Liluthiin, joka avasi suunsa ja kävi pahoittelemaan sitä kaikkea mitä oli tapahtunut ja mitä ehkä olisi pitänyt tehdä toisin, että asiat olisivat paremmin. Asiat olisivat paljon paremmin jos Haul ei olisi tuonnut haltiaa hänen kotiovellensa ja vaatinut tuota jäämään. Ja ehkä vika oli Jackissa itsessään myös. Hän oli päästänyt naisen asuntoonsa, vaikka olikin tiennyt tunteistaan haltiatarta kohtaan. Olisi ollut vain järkevintä kääntää nainen pois heti, mutta nyt se oli liian myöhäistä.
"Älä syytä itseäsi.." Jack sanoi Liluthille. "Vika ei ole kenessäkään muussa kuin minussa.. minä päästin sinut sisään ja annoin tunteilleni vallan." Jack myönsi hiljaisella äänellä, josta paistoi pettymys häntä itseään kohtaan. "Mutta nyt sille on myöhäistä tehdä mitään, se on tehty." Jack sanoi hieman huokaisten ja kääntyi Liluthia kohden nyt kohden kävellen naisen luokse ja pysähtyi aivan naisen eteen ilman mitään kunnoitusta välimatkasta. Jack nosti kätensä naisen kasvon sivuja vasten katsoen naista silmiin ja mitään sanomatta antaen kätensä vaihvikkaa, haltiattaren hiuksia hyväillen, hiipien kiertyä naisen niskaa vasten, jolloin Jackin ote tiukkeni ja mies riuhtasi jopa epämiellyttävästi naisen pään taakse pakottaen kaulan paljaaksi. Lähes yhtä nopeasti Jack oli vetänyt aseensa Liluthin kurkulle aikomuksenaan vain päättää naisen elämä viiltämällä kurkku auki, mutta sai aikaiseksi vain pienen naarmun naisen kaulaan kun aseen terä oli pysähtynyt. Jackin käsilllä oleva ase tärisi ja Jack tuijotti naista silmiin sillä kylmän viiltävällä katseellaan, joka huusi murhan himoa naista kohtaan juuri nyt, mutta myös sitä kuinka paljon mies välitti naisesta. Lopulta Jack vain ärähti ja riuhtasi otteensa naisesta astuen kauemmas kiroten itseään ja sitä miksei voinnut tehdä sitä... se oli vain surkea haltia, orja!
"Mikä sinussa on.. Miksen oi tehdä sitä.." Jack puhui lähinnä itselleen iskien vain raivoa purkaakseen aseensa syvälle lähimpään puunrunkoon. Sitä mies jäi itsekseen tuijottamaan hetkeksi aikaa, kunnes käänsi katseensa Liluthiin.. Mies ei sanonut mitään, mutta Jackista näki että hän oli jälleen siitä tilassa jossa hän oli ollut ensinmäisellä tapaamisella. Yhtä sekaisin nupistaan taistellen itsensä kanssa. Hän toisaalta halusi ja toisaalta taas ei.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Pe Heinä 24, 2015 2:26

Re: In to the woods || Suskari

Jack vakuutteli, ettei Liluthin tarvinnut syyttää itseään, vika oli täysin miehen oma. Haltia ei sanonut mitään, mutta siinä hiljaa ollessaan, tyttö pohti mikä oli niin väärin rakkaudessa. Toki neito ymmärsi heidän asemiensa suuren eron, mutta sellaisen tunteen pitäisi kumota kaiken ja olla välittämättä mistään muusta... niin se ainakin toimi saduissa.
Liluth kohotti arasti katsettaan, huomatessaan Jackin tulleen lähemmäs. Miehen käsi nosti tytön kasvoja, luoden katsekontaktin heidän kahden välille. Liluth ei tiennyt mitä Jack oikein teki tai mitä tuo aikoi tehdä, mutta siihen tyttö sai pian vastauksen. Mies nykäisi haltiaa hiuksista, vetäen tämän pään taakse. Liluth henkäisi yllätyksestä ja näytti pientä kipua kasvoillaan, kun toinen oli niin kovakourainen. Haltian kädetkin hamuilivat toisen kättä niskansa takana. "J-Jack...her.. mi..."Tyttö sopersi silkasta pelosta, mutta hiljeni kuullessaan kun toinen veti aseensa esille ja tunsi sen kylmän terän kurkkuaan vasten. Kauhusta laajentuneet silmät, vuotivat jo kyyneliä. Pieni kirvelevä tunne kertoi terän viiltävän ihoon pinta naarmun, joka ei neidon tilaa auttanut laisinkaan. Hetken Liluth luuli Jackin viiltävän hänen kurkkunsa auki, mutta mies yllättäen päästi hänestä irti. Tuo astui kauemmas kiroten ja vaikuttaen vihaiselta. Liluth puolestaan tärisi kauttaaltaan, tuijottaen kyyneleiden sumentamalla katseella miestä, joka puhui itsekseen ja purki raivoaan lähimpään puuhun aseellaan.
Liluth säpsähti Jackin kääntäessä katseensa takaisin häneen. Haltia saattoi tuntea sydämmensä hakkaavan kiivaasti rinnassaan. Mitään sanomatta, Liluth nousi ylös äkkipikaisesti, pasteija tippui maahan tytön sylistä, ennen kuin tämä pinkaisi juoksuun. Liluthin suuntana oli se polku mitä pitkin he olivat aukiolle tulleet ja määränpäänä oli missä tahansa muualla kuin Jackin lähellä.

//WOOOHOUU tämäpä otti käänteen nopeasti, Jack ei noin isketä naisia :D //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Heinä 26, 2015 7:35

Re: In to the woods || Suskari

Jack tuijotti Liluthia, joka nousi ja lähti nopeasti juoksemaan takaisin tulo suuntaan, josta he olivat tulleetkin. Jack tuijotti hiljaa naisen perään juurikaan ilme värähtämättä ja aina niin kauan kun nainen oli kadonnut, jolloin mies siirsi katseensa puussa kiinni jököttävään aseeseensa, tarraten sen kahvasta ja riuhtasi sen irti asettaen takaisin vyölle. Mies kääntyi kävellen muutamalla askelleella samaan suuntaan minne haltiatarkin oli lähtenyt juoksemaan karkuun.. kai se nainen oli haettava, tai tuo vielä eksyisi ja sitten Jack saisi kotona huutia Haulilta suoralta kädeltä. Ei sillä etteikö Jack saisi jo sanomista päälle käymisestä, jos nainen kävisi kertomaan.. Tai vaikkei kertoisikaan, jälki kaulassa herättäisi kysymyksiä. Haul oli tarkka silmäinen ja huomaisi sen varmasti. Jack huokasi ja teleporttasi, joutui oikeastaan teleporttaamaan enemmän kuin muutaman kerran ennenkuin sai naisen näkyviinsä ja viimisen kerran teleporttasi naisen eteen, ottaen naisen toisesta kädestä kiinni estääkseen pako yritykset.
"Et pääse yksinäsi kylään takaisin." Jack sanoi hiljaa Liluthille katsomatta tuota kasvoihin, mutta otti vielä kiinni naisen toisestakin kädestä kiinni lopettaakseen itsensä lyömisen tai repimisen.. mitä ikinä tekikään. Siinä sitten Jack tuijotti naista hiljaa ilme vakavana kuin patsaalla kertomatta mitään mitä mies ajatteli.. ainakin siihen asti, kunnes miehen poskia pitkin tippui kyynel jos toinenkin. Jack ei sanonut tai myontänyt sitä, mutta hän katui sitä mitä oli yrittänyt tehdä.. kerta oli liian tunne vammainen kertoakseen sitä, tai näyttääkseen sitä muuten kuin näin. Miehen vahvat kädet alkoivat tärisemään minimaallisesti ja Jack päästi irti katsoen itseään kuin ei olisi ymmärtänyt mistä oli kysymys.. Miksi hän itki!?

// Minkäs sille voi kun oli tunnevammainen ja vihaa friikkejä (D //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Heinä 26, 2015 2:50

Re: In to the woods || Suskari

Liluth juoksi niin nopeasti kuin kykeni, kompuroidenkin välillä epätasaisella polulla, mutta pakotti itsensä vain jatkamaan. Haltia parka hengästyi nopeasti, eikä itkeminen auttanut asiaa. Ei hän ennen ollut joutunut juoksemaan henkensä edestä.
Tyttö ei tiennyt minne juoksi, mutta toivoi löytävänsä sen tien joka johdattaisi takasin niille porteille mistä pääsisi takasin tuttuun ympäristöön. Siitä eteenpäin Liluth ei tienyt mitä tekisi, palaisiko kotiin Haul herran suojaan vai olisiko palaamatta kotiin ollenkaan.
Tytön suunnitelmat kuitenkin joutuivat umpikujaan, jonkin ilmestyessä yllättäen tämän eteen. Liluth törmäsi hahmoon, joka seuraavassa hetkessä tarrasi häntä kädestä. Haltia kiljaisi yllätyksestä, nostaen katseensa ja harmikseen näki Jackin. Vaistomaisesti Liluth ryhtyi riuhtomaan kättään irti miehen otteesta, joka oli hyödytöntä. Jack tarrasi häntä vielä toisestakin kädestä. "E-Eih... Älä..!" Haltia huusi, mutta turhaan.

Liluth väsyi nopeasti, mutta parhaansa mukaan tämä yritti rimpuilla. Tämä ei uskaltanut katsoa miestä, tuon sanatkin meni ohi tytön korvien.
Liluth huohotti ja roikkui nyt miehen otteessa kuin räsynukke. Liluthin oma keho värisi kauttaaltaan, joten tämä ei tuntenut pientä värinää Jackin omissa käsissä. Yllättynyt henkäys karkasi haltian suusta, miehen otteen höltyessä ja tytön valahtaessa maahan takamukselleen. Liluth yritti kömpiä kauemmas miehestä, nostaen pelokkaan katseen toiseen takasin, joka... itki? Haltia jähmettyi tuijottamaan miestä omien kyyneliensä lomasta, hän oli kuluttänut miltei kaiken adrenaliinin, joka oli purkautunut paniikin aikana, häntä väsytti ja pelotti.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Heinä 30, 2015 8:31

Re: In to the woods || Suskari

Jack seurasi kyyneleet silmissä kun Liluth kaatui pyllyllensä maahan ja jäi hämmentyneenä tuijottamaan edessään seisovaa isäntäänsä. Jack tuijotti takaisin laskien kummatkin kätensä ehkä liiotellun hitaasti asevyöllä roikkuvalle kahdelle aseelle. Yhtä hitaasti Jack veti aseensa pois vyöltään ja antoi tippua niiden maahan samalla kun itse laskeutui polvilleen haltiattaren eteen. Mies oli ottamassa naista halaukseen itseään vasten, mutta veti kätensä pois tajutessaan ettei Liluth ehkä siihen ollut valmis tai halukas sen jälkeen mitä hän oli tehnyt. Tai yrittänyt tehdä.
"Anteeksi.." Jack mumisi hiljaa katsoen edessään olevaa haltiatarta kastanijan värisiin silmiin, kunnes käänsi sen vain pois. "En tarkoittanut.. minä.." Jack puhui lisää ja jokaisella sanalla mitä hän yritti sanoa oli kuin jokainen sana olisi jäännyt kurkkuun kiinni.
"Olen niin pahoillani!" Mies lähes huusi itkun sekaisena tietämättä oikein mitä tässä nyt pitäisi tehdä tai toimia. siitä oli niin kauan kun hän oli käsitellyt oikeasti naisia ja Liluth oli haltia, josta hän piti.. mutta vihasi samaan aikaan.

// Ompas könkkönen, mut koita saaha jotaa irti :-D //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti To Heinä 30, 2015 10:39

Re: In to the woods || Suskari

Liluth liikutti käsiään maatavasten, ollen valmiina työntämään itsensä ylös, jos tilanne sitä vaatisi. Hetkeen Jack ei sanonut tai tehnyt mitään, mutta kunnes tuon kädet liikkuivat, nauliutui tytön katse niihin. Miehen ote lähestyi tuon aseita, joka sai haltian paniikin jälleen kohoamaan ja tyttö aikoi työntää itsensä ylös, mutta onnistui vain kömpelösti hivuttautumaan taakseen, astuessaan vahingossa mekonhelman päälle, joka oli jo ennestään lian peitossa.
Liluth kuitenkin pysähtyi jälleen, aseiden kalahtaessa maahan, samaan aikaan kun Jack laskeutui polvilleen. Liluthin hengitys värisi, tämän tuijottaessa miestä, joka nyt pyysi anteeksi. Haltia ei sanonut mitään, näytti vain entistä pelokkaammalta toisen yrittäessä tulla lähemmäs, mutta tuo tajusi pysyä kaukana.

Jack yritti sanoa jotain ja pienen takeltelun jälkeen, tuo miltei huusi olevansa pahoillaan, joka sai tytön säpsähtämään. Hiljaisuus laskeutui kaksikon välille, tytön tuojottaessa Jackiä, jonka ajatukset olivat sekaisin. "M-Minä... uskoin..." Liluth pinnisteli itseään puhumaan. "...että si-sinussa olisi jo-tain hyvää... mutta, en tiädä enää..."

//Höpsis ^u^ //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Heinä 30, 2015 11:03

Re: In to the woods || Suskari

Jack tuijotti haltiattaren pelokkaita silmiä siinä kaikessa hiljaisuudessa, kunnes nainen uskalsi varoen avata suunsa kertoen että oli uskonut Jackissa olevan jotakin hyvää, mutta ei enään tiennyt. Jack katsoi maahan purren suu tiukkana viivana hammasta yhteen mitään muutamaan sekunttiin sanomatta, joka oikeastaan tuntui ikuisuudelta. Lopulta mies nosti katseensa naiseen surullisena ja pahoillaan siitä mitä oli yrittänyt tehdä.
"Liluth.." Jack aloitti hiljaa katsoen haltiatarta sinisillä silmillään. "Olen aina pitänyt sinusta.. siitä lähtien kun kohtasimme, mutta on totta että olen myös paha.. en ole kiltti." Jack selitti Liluthille hieman tökerön kuuloisesti, mutta sitä oli niin vaikea selittää. Sitä tunteiden sekamelskaa mikä pyöri miehen mielessä.
"Haluaisin kovasti vain ottaa sinut kainalooni ja paijata.. mutta pieni ääni muistuttaa minua aina että se on väärin." Se vanha lapsuudesta asti opittu tapa että kaikki friikit olivat pahoja, sitä ei voinnut noin vain pyyhkiä miehen mielestä. Eikä asiaa ollut auttanut kohtaaminen aavekoiran kanssa, eikä myöskään sen kolmikon.. Kaikki se pahuus ruokki tätä ajatus maailmaa ja nyt miehen eteen oli isketty haltiatar, jota kohtaan mies tunsi muutakin kuin murhan himoa. Se oli hyvin uutta miehelle, jolle kaikki sosiaallinen elämä oli jäännyt heikoksi 200-vuoden aikana.
"Mutta se oli kuitenkin... tunteet sinuun, joka esti minua tekemästä sitä." Jack sanoi hiljaa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti To Heinä 30, 2015 11:46

Re: In to the woods || Suskari

Liluthin sanat näyttivät hieman murtavan Jackiä, joka joutui olemaan hetken aikaa hiljaa, ennen kuin tuo kykeni jälleen puhumaan. Mies yritti selittää ajatuksiaan ja tunteitaan. Liluth yritti ymmärtää Jackiä, mutta jokin sana iski tyttöön niin syvälle, että tämä miltei säpsähti. Väärin? Oli väärin välittää haltiasta? Kyllä tyttö tiesi sodan ihmisten ja haltioiden välillä, mutta mitä hän ikinä oli toiselle tehnyt, tai ylipäätään kenellekkään? Liluth ei ymmärtänyt ja se sai jonkin oudon tunteen kvistämään rinnassa, oliko hän... vihainen? Eih, ei hän saisi olla isännälleen vihainen!

Jack vielä kertoi kuinka tunteet olivat lopulta estäneet tuota tekemään sen mistä ei olisi ollut takaisin paluuta. "Mutta... tunteesi... eivät estäneet sinua y-yrittämästä sitä..." Liluth totesi ääneen ennen kuin ehti kunnolla edes ajatella. Pelko valtasi nopeasti tytön, hän oli mennyt sanomaan vastaan isännälleen! "Ah..! Mih..." Tyttö panikoi, nostaen käden suulleen kuin peläten sanovansa jotain pahempaakin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Heinä 31, 2015 1:28

Re: In to the woods || Suskari

Jack kohotti kulmiaan kun Liluth yllättäen kävi sanomaan isännälleen vastaan, että Jack tosiaan oli yrittänyt sitä mitä kukaan selväjärkinen ei olisi koskaan yrittänyt, etenkään sille josta välitti. Nainen kävi kuitenkin nopeasti panikoimaan vastaan sanomista isännällensä vetäen kätensä suunsa eteen, kuin peläten sanovansa vielä jotakin vastaa isännällensä. Jack ei voinnut olla pienesti hymähtämättä.
"Ei se haittaa.." Jack lohdutti naista ettei Liluthin suora sanaisuus ollut haitannut miestä juuri ollenkaan. Se oli vain ollut totuus, hän oli yrittänyt tappaa naisen. "Liluth.. sinä tiedät varmasti että vihaan friikkejä?" Jack kysyi naiselta. Olihan asia käynnyt selväksi jo kylpylässä kun Jack oli työntänyt naisen pois luontaan. "Eikä se johdu vain tästä sodasta.. vihani yltää aina lapsuuteni asti, minut opetettin siihen." Jack kertoi Liluthille se miten asia oli. "Ja nyt kun tunnen sinua kohtaan jotakin.. en tiedä mitä tekisin." Jack sanoi puristaen käsiään kevyesti nyrkkiin näyttäen jostakin olevan vihainen, mutta ei Liluthille vaan itselleen.

"Saanko anteeksi typeryyteni?" Jack kysyi nostaen katseensa Liluthiin pienen hiljaisuuden jälkeen. "Kysyn tätä nyt tuttavanasi, en isäntänäsi." Jack lisäsi ettei nainen nyt alkaisi mielistelemään häntä turhaan. siitä vain jäisi tyhjä aukko.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Pe Heinä 31, 2015 6:06

Re: In to the woods || Suskari

Liluth rauhoittui huomatessaan, ettei Jack suuttunut hänen käytökselleen, totesi vain ettei se haitannut. Tyttö itse ei tahtonut moisen toistuvan, joten häntä itseään se haittasi. Haltia laski kätensä pois suultaan, jääden tuijottamaan miestä, joka yritti selittää syytä sille miksi vihasi "friikkejä". Se oli opetettu toiselle pienestä pitäen, niin kuin Liluth oli opetettu kunnioitamaan isäntäänsä kaikesta huolimatta.
Haltia ei sanonut mitään, kuunteli vain nyt kun Jack pyysi häneltä anteeksi. Mies vielä lisäsi ettei pyytänyt anteeksi isäntänä vaan tuttavana.
Haltia pysyi edelleen hiljaa, pohtien mitä oikein sanoa toiselle. Varoen neito nousi ylös seisomaan, vieden kätensä siististi eteensä, samaan tapaan niin kuin hän aina isäntänsä läsnäollessa seisoi. "O-Olet isäntäni... e-et tuttavani... Mutta isäntä saa aina tekonsa anteeksi." Liluth sanoi painaen päänsä kumarrukseen, niin kuin hänet oli lapsesta asti opetettu.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Elo 03, 2015 12:05

Re: In to the woods || Suskari

Haltiatar oli hiljaa ja niin oli Jackin, niin kauan kun nainen nousi ylös maasta vetäen hennot kätensä eteensä, kuten aina teki hänen läsnä ollessa ja kävi antamaan hyväksymisensä miehen anteeksi anomiseen. Se ei ollut sellainen kuin Jack olisi toivonut.. Liluth sanoi ettei Jack ollut naisen tuttava, mutta suostui antamaan anteeksi vain siksi että Jack oli naisen isäntä. Jack laski katseensa maahan pitäen katseensa siellä jonkin aikaa, kunnes nosti katseensa takaisin naiseen. Mies nousi ylös maasta ottaen samalla aseensa käsiinsä ja asetti ne vyöllensä. Jack kohotti hieman epäröiden kättään naisen suuntaan, kun Liluth piti päätään alhaalla kumartuessa, ja otti varoen naisen leuasta kiinni nostaen katsomaan omia kasvojaan, niitä jään sinisiä silmiä, joista näkyi se kuinka pahoillaan mies oli. Hetken Jack antoi tämän kauniin hiljaisuuden pysyä hänen ja haltiattaren välillä, kunnes laski omaa päätään ja laski pienen kevyen suudelman naisen otsalle.
"Olen silti pahoillani." Jack sanoi hiljaa laskien otteensa irti naisen leuasta ja astui muutaman askeleen kauemmas kääntäen selkänsä Liluthille ilmoittaen näin sanattomasti että he palaisivat kotiin. Haul saisi varmasti sätkyn..

// Jaaa Haul varmaan on kotosalla? //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ma Elo 03, 2015 12:35

Re: In to the woods || Suskari

Liluth teki parhaansa piilottaakseen pelkonsa, Jackin hivuttaessa kätensä varovasti hänen leualleen. Moni muukin olisi vapissut moisen tilanteen jälkeen, mutta haltia pisti pelolle hanttiin. Hän ei saanut näyttää pelkoaan isännälleen, tuo oli sanonut olevansa pahoillaan, ei hän saanut pelätä.
Tytön katse tuntui tiukalta ja väkinäiseltä, miehen tuijottaessaan tyttöä silmiin. Punertavan ruskea katse kuitenkin sulkeutui Jackin kumartuessa suukottamaan tytön otsaa. Liluth veti syvää henkeä, miehen kaikotessa, hän oli unohtanut hengittää. Jack vielä toisti olevansa pahoillaan, ennen kuin käänsi selkänsä, elehtien että oli aika mennä. Liluth oli aikeissa astella kyselemättä toisen perään, kunnes tämän katse iski miehen käsiin. "Um... Missä... Missä ostoskori on?"

Sillävälin kotona Haul linkutti vaikean näköisesti käytävää pitkin olohuonetta kohti. Jalan haavat olivat edelleen siteissä, mutta olivat alkaneet umpeutua muutama päivä sitten. Mies olisi varmasti kyennyt jo muuttamaan muotoaan aaveeksi, mutta turhaa hän riskejä alkaisi ottaa, jos hänellä vielä kerran aikaa jäljellä oli. Mies huokaisi tyytyväisenä päästessään takaisin nojatuoliin istumaan. Täysi vesilasillinen laskettiin pienelle pöydälle nojatuolin viereen. Mies olisi passittanut Luvonin hakemaan juotavaa, mutta haltia oli lukkojen takana. Haul ei ollut parhaimmassa kunnossa estämään toista, jos tuo yritti jotakin ja muutenkin hänen oli hyvä jaloitella.
Mies nappasi kirjan vesilasin viereltä, jota hän oli ollut lukemassa. Se tietenkin oli Jackin kirja, joka nyt oli ainoa ajanviete mitä Haulilla oli kaksikkoa odotellessaan.

//Siellähän se toipilaana :D //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Elo 03, 2015 8:59

Re: In to the woods || Suskari

Jack havahtui naisen esittämään kysymykseen ja kääntyi katsomaan naista, joka kysyi ostoskorista, ja sitten tyhjään käteensä. Aivan, hän oli unohtanut sen aivan tyystin ostoskorin olemassa olon tässä kaikessa sähläyksessä.
"Odota siinä.." Jack sanoi ja joutui teleporttaamaan muutaman kerran että pääsi takaisin heidän pienelle leiripaikalle, ja josta noukki mukaansa tämän ostoskorin ja muutamalla teleporttauksella oli takaisin naisen luona. Jack ojensi korin naiselle kannettavaksi kääntyen kävelemään takaisin kohden linnan portteja.

Paluu reitti oli sama kuin aikaisemmin, ainoana erona oli että Jack ei puhunut mitään Liluthille tässä matkalla. Hän oli pyytänyt naiselta anteeksi tekoaan, mutta hänestä tuntui vain että hän oli tehnyt yhden suuren haavan lisää naisen rintaan, jonka hoitaminen tulisi olemaan vaikeaa. Eikä Jack oikeastaan ollut varma miten lähtisi hoitamaan naista kaiken sen jälkeen mitä hän oli aiheuttanut ja tehnyt. Miksi hän edes ylipäätänsä mietti tälläisiä? Liluth oli orja ja vielä haltia!
"Voit kertoa... Haulille, jos se yhtään helpottaa oloasi. En suutu." Jack sanoi hiljaa ilme vakavana ajatuksistaan huolimatta, jos nainen tuntisi olonsa paremmaksi jos pääsisi avautumaan Haulille. Mies kun pärjäsi paremmin haltiattaren kanssa, toisin kuin Jack.
Kotiin saavuttuaan Jack astui sisälle ja odotti Liluthin myös sisälle ennen kuin sulki oven. Jack riisui asevyönsä ja kävi heittämässä sen huoneensa sängylle ennenkuin köpötteli olohuoneeseen, jossa Haul luki kirjaa. Mikä oli outo näky.
"Hei.." Jack tokaisi hieman vaisuna miehelle ja saattoi istua toiselle nojatuolille. "Liluthilla on sinulle asiaa." Jack sanoi hieman hiljaisena, sillä ajatteli ettei Liluth välttämättä uskaltaisi käydä puhumaan asiasta hänen läsnäollessa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ma Elo 03, 2015 10:58

Re: In to the woods || Suskari

Jack päätti käydä hakemassa ostoskorin kykyjensä avulla. Liluth sai odottaa aloillaan, ei miehellä kauaa kestänyt. Tyttö otti korin vastaan ja lähti yhtä hiljaisena kuin Jack seuraamaan tuota kohti kaupungin portteja.
Matka kotiin oli hiljainen, ennen kuin mies päätti avata suunsa ja kertoa, että haltia oli vapaa kertomaan tapahtuneesta Haulille. Liluth ei sanonut mitään, mutta pisti asian korvan taakse, tyttö ei kuitenkaan ollut varma pystyisikö edes kertomaan asiaa ääneen.

Ovi kuului käyvän, joka sai Haulin nostamaan katseen kirjastaan. Liluth asteli hiljaisena olohuoneen oviaukon ohitse keittiöön, eikä huomannut nojatuolissa istuvaa miestä, jonka katse seurasi tyttöä kysyvästi. Jack myös ilmesty olohuoneeseen hetken kuluttua ja kuulosti vaisulta. "Mikä tämä hautajais tunnelma on?" Haul kummasteli, laskien kirjan pöydälle, vaivaantumatta laittamaan merkkiä väliin. Toinen kertoi Liluthilla olevan hänelle asiaa, joka sai Haulin kurtistamaan kulmiaan. Tyttö ei ollut näyttänyt siltä, että tuolla asiaa olisi ollut. "Liluth!" Haul kutsui tyttöä. Keittiöstä kuului vaimea tömähdys, niin kuin jotain olisi tippunut lattialle. Hetken kuluttua haltia asteli olohuoneen ovelle. "Haul herra kutsui." Tyttö sanoi apean näköisenä. "Jack sanoi, että sinulla oli asiaa minulle." Mies totesi, mutta vastaukseksi tuli vain päänpudistelua.
Haul tuijotti haltiaa nyt todella vakavana. Mies päätti nousta ylös jalastaan huolimatta ja linkutti tytön luo, joka näytti nyt hieman huolestuneelta, toipilaan tuolla tavalla noustessa ylös. "Haul herra... älkää." Lilluth yritti, astuen kiireesti miestä vastaan, joka ei näyttänyt ottavan tytön sanoja kuuleviin korviinsa. Näin läheltä Haul saattoi nähdä punertavan viivan tytön kaulalla, joka sai miehen tarttumaan tuota leuasta ja nostamaan päätä, nähdäkseen haavan paremmin. "Mistä tämä on tullut?" Haul kysyi, muttei Liluth vastannut. "Mistä tämä on tullut?" Mies toisti, mutta esitti kysymyksensä nyt Jackille, jota katseli olkansa yli vakavana.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Elo 03, 2015 1:04

Re: In to the woods || Suskari

Haul kyseli mikä tämä hautajais tunnelma oikein oli, johon mies ei valitettavasti saannut vastausta. Ei edes Jackin suusta, joka istui paikoillaan hammasta purren kovin vaisun ja hiljaisen näköisenä. Jokin selvästi painoi miehen mieltä. Haul kävi kutsumaan Liluthin paikalla Jackin pyynnöstä, jolloin keittiöstä kuului kevyt tömähdys, kuin jokin olisi pudonnut, ja pian Liluth tuli huoneeseen. Jack katsoi pois naisesta ja oli hiljaa kun Haul kävi sanomaan naiselle että Jackin mukaan haltiattarella oli jotakin asiaa Haulille. Liluth ei kuitenkaan käynnyt vastaamaan vaan pudisteli päätään ettei mikään ollut hätänä. Tällöin Haul nousi ylös kipeän jalkansa kanssa, Liluhtin yrittäessä sanoa vastaan, mutta eihän mies kuunnellut vaan nilkutti Liluthin lähelle ja huomasi haavan naisen kaulalla. Haul otti kiinni naisen leuasta nähdäkseen haavan paremmin ja kysyi mistä haava oli tullut, mutta nainen ei saannut vastaista suustaan. Haul kääntyi kysymään saman kysymyksen Jackilta joka puristi kevyesti tuolinsa käsinojia katsoen vain hiljaa lattiaa tuntien aaveen katseen päällään. Jack ei oikeastaan useampaan sekunttiin vastannut mitään Haulille.. hän pelkäsi miehen reagtiota, mutta Jack keräsi itsensä miten nyt ikinä pystyikään ja lausui vastauksensa. "Yritin tappaa hänet!" Jack vastasi ääni väristen, eikä katsonut Haulia eikä Liluthia.. hän tiesi tehneensä väärin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia