Metsästäjä ja metsästetty

[suskari]

Jack väänteli ja käänteli siinä tuskaisena paikallaan pidellen jalkaansa oman aikansa kunnes sai kasattua hieman itseään, ettei huutaisi kuin pieni lapsi, katsellen hieman ympärillensä. Jack katsoi ylös.. jossa oli jyrkkä seinämä, josta ei hänen jalkansa kanssa päässyt varmasti ylös. Jack käänsi itsensä tuskaa purren vatsalleen ja raahasi itsensä kielekkään reunalle katsoen alas, jossa oli vielä monen monta metriä alas suoraan pudotukseen kylmään kivetystä vasten. Alas pääseminenkään ei siis ollut vaihtoehto.. Jack tunsi kuinka epätoivo alkoi valtaamaan hänen mieltään. Kukaan ei tulisi etsimään häntä täältä ja hän kuolisi tänne hitaasti nääntymällä nälkään, sekä janoon päivien tuskailun jälkeen. Kuulosti ikävän tutulta tavalta lähtä.. Jack katsoi vielä ylös, josta oli monta metriä kiivettävää jos niin aikoi tehdä. Eikä Jackilla oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa. Joko hän kuolisi yrittämättä tai yrittäisi ja kuolisi tai selviytyisi kiipeämisestä ihmeen kaupalla. Se pieni toivo houkutti miestä ja Jack raahasi itsensä kontalleen kallion seinämää vasten pyyhkien verta ja hikeä kasvoiltaan.
"Jumala anna minun selviytyä.." Jack mutisi lähinnä vain itsekseen samalla kun tarrautui kiinni seinämästä käsillään ja auttoi itsensä seisomaan yhden jalan varaan, toisen vain roikkuessa vääntyneenä vieressä pienesti täristen. Jack veti henkeä ja lähti silkalla käsi voimalla kiipeämään kallion seinämää ylös vain hieman toisella jalalla vain tukien. Tehtävä ei ollut helppo sillä Jack ei ollut mikään kokenut vuorikiipeilijä ja useaan kertaan miehen käsiin tarrautui irtokiviä, jotka olivat vähällä pudottaa miehen alas. Mies piti kuitenkin pintansa sinne hieman yli metriin asti, kunnes fyysiikan lait tulivat vastaan ja mies putosi enemmän ja vähemmän mukavasti takaisin kielekkeelle lähes itkien jalkaansa, joka oli vähällä jäädä miehen oman painon alle. Jack kirosi ja kiristeli hampaitaan pidellen jalkaansa ja katsoen ylös..

[Mori]

Edward kuunteli ääniä alhaalta, ei kai mies hyvä yrittänyt kiivetä. Ihmissusi kurkisti taas rotkon reunalta, samalla kiristäen sidottua paidan riekalettaan. Siellä Jack oikein iloisesti yritti kiivetä käsiensä varassa ja loppu tulos oli se mitä hön oli pelännytkin. Toinen tippua takaisin. "Pysy siellä! Äläkä liiku! Pahennat vain tilannetta!" ihmissusi huusi äkisti. Häntä otti kaaliin, ettei hän ole voinut puuttua asioihin siinä nähden, että joku kuolisi hänen takiaan tai hänen kädestään. Nyt hän toimisi, vaikka kuinka heikko olisi. Edward tuijotti Jackiä hetken, silmästä silmään katsellen toisen tuskaa ja rvioiden omaa veren hukkaansa.
Hän käänsi pian selkänsä ja muuttui sudeksi joka laukkasi kuin tuuli tutujen hajujen luo. Hän näki, kuinka metsästäjät sitoivat yoistensa haavoja ja manasivat ihmissutta, kuinkinmihmetellen, miksi tuo oli pyytänyt anteeksi. Sitten susi sulkesi suoraan niiden keskelle ja miehet huudahtivat yllätyksen ja järkytyksen sekaisella äänellä.

Ed ei kuitenkaan tehnyt mitään uhkaavaa, vaikka miehet ottivat aseet esille. Hän vain vilkaisimkiehiin ja nappasi maasta köysi kasan suuhunsa ja juoksi pois. Koska Ed oli tehnyt miehistä vähemmän liikkumiskykyisiä, miehet eivät jaksaneet alkaa jahtamaan sutta. Edward palasi kuitenkin hetken päästä ja toinen pelästynyt huuto kajahteli ilmoille ja tällä kertaa hän kövi varastamassa miesten yhden laukun, josta pilkotti siteitä. Muutenkin nuo näyttivät olevan valmiita omien haavojensa kanssa.
Edward saapui kamat suussaan rotkon reunalle ja muuttui ihmiseksi. Hän otti yhden siderullan käsiinsä ja irroitti oman vertapunertavan riekale kasan itsestään, siten haavansa. Sen jälkeen hän kävi hakemassa kaksi madollisimman suoraa ja yhtä pitkää keppiä, jotka otti kainaloonsa. Hän otti köyden, sitoi sen läheiseen ja tukevaan puuhun tiukasti. Edward ptti köydestä tukevasti kiinni, otti laukun sekä kepit ja alkoi hitaasti laskeutua alas.

Hän katsoi Jackiä. "Pysy siinä." hän vaati ja laskeutui kiellekeelle. Hän laski laukun alas ja tuli Jackin luo tuijottaen tuota kasvoihin. "En tee muuta kuin sidon jalkasi ja tuen sen. Älä liiku tai joudun sitomaan sinut." Edward selitti ja silmäili miehen haavoja. Jalka tehtiin nyt ja loput sitten ylhäälöä, jos tuo suostuisi siihen. Ihmissusi otti miekkansa ja sen avulla repi Jackin housua auki. Hän suoristi jalan hyvin varovasti, ettei siihen sattuisi. Sen hälkeen hän asetti kepit jalanmolemmin puolin ja alkoi sitoa jalkaa siteellä. Kepit saisivat tukea jalan suoruutta, joka mahdollisti sen, ettei se mennyt huonommaksi. Edward sitoi sen tukevasti ja katsoi saavutustaan tyytytäisenä.
Sitten hän nousi ja otti laukun harteilleen. Hän otti köydestä, jonka ojensi Jackille. "Sido se itseesi. Nostan sinut ylös." hän totesi ja Edwardotti hetken päästä köydestä kavuten nopeasti ylös ja tarttui sitten köyteen odottaen. "Oletko valmis?" Ed huhuili alas. Vastausta tai ei, hän alkoi nostamaan Jackiä ylös. Kiitos verenpuutteen hänen kehonsa tuntui astetta heikommalta ja kyljet särkivät hirveästi. Hänen onnistui nostaa mies ylös loppujen lopuksi.

Ihmissusi huohotti heiman ja pyyhki kasvojaan, hänen kasvoillaan oli verta ja hän tuijotti toisen verta käsissään. Hän oli siis loppujen lopuksi kajonnut toiseen. Hän otti laukusta lisää sidetarpeita. "Sitoisin kätesi." mies totesi tyynesti, mutta ei lähestynyt hetkeen Jackiä, koska hänen piti kerätä vähän voimia itseensä.
Hän nousi hetken päästä ja tuli toisen lähelle, mutta pysytteli heiman vielä kauempana. Mistä hän ei voinut tietää, ettei toinen yrittäisi tappaa hänt tässä ja nyt.

[suskari]

Jack säpsähti ylhäältä kuuluvaa ääntä, joka pyysi häntä olemaan liikkumatta. Jack nosti katseensa ylös ja näki tutun naaman, eikä tuntenut olevansa kovinkaan iloinen. Se oli se susi! Aikoisi syödä hänet kuitenkin nyt kun hän oli loukkaantunut, eikä pystynyt liikkumaan kunnolla. Oli tämäkin loppu. Tosin miksi hukka sitten käyttäytyi noin huolehtivasti? Äh, yritti vain saada hänet luulemaan että olisi hyvän tahtoinen auttaja ja sitten repisi hänet palasiksi omaksi illalliseksi. Ed katosi pian kielekkeeltä ja jätti loukkaantuneen miehen jylhään yksinäisyyteen kiroamaan kohtaloaan. Jack tosiaan sitä kirosi.. hän ei halunnut joutua syödyksi.

Pian mies havahtui ylhäältä kuuluviin ääniin ja katsoi ylös näkemättä mitään. Mitä se susi nyt touhusi? Jack katseli omassa hiljaisuudessaan ja tuskissaan ylös kuunnellen Edin touhuja ylhäältä, kunnes mies astui esille köyden kanssa ja muutamien välttämättömien hoitotarvikkeiden kanssa. Jack kohotti kulmiaan ollen lievästi sanottuna tyrmistyneen näköinen. Mitä se susi nyt aikoi? "Pysy siinä." Ed sanoi ja alkoi laskeutumaan alas kallion reunalta köytensä kanssa. Jack katsoi hätääntyneen näköisenä ympärillensä yrittäen epätoivoisena keksiä jotakin millä voisi puolustaa itseään sudelta.. tai oikeastaan hän ei voinnut mitään muuta kuin raahata itsensä aivan pienen kielekkeen reunalle kun Ed laskeutui alas. Jack tuijotti Ediä peloissaan takaisin kun tuo katsoi häntä.. ja sanoi vain sitovansa hänen jalkansa, pyytäen ettei mies tekisi mitään tai ihmissusi joutuisi sitomaan hänet. Kuulosti hyvin lohdulliselta.
"Mistä tiedän että voin luottaa sinuun!?" Jack murahti, mutta Ed ei ilmeisesti kuunnellut vaan tuli lähemmäksi hänen poikki olevaa jalkaa ja veti miekkansa. Jack tuijotti mustaa kiiltävää terää järkyttyneenä peläten nyt menettävänsä jalkansa, mutta sen sijaan Ed alkoi varoen leikkaamaan housuja auki nähdäkseen vahingon. Mies tuijotti Ediä suu auki hämmentyneenä suden kiltteydestä, eikä ollut enään mistään varma.. Miksi tuo auttoi häntä!? Tuo kummajainen voisi vain tappaa ja syödä hänet helposti! Sen sijaan että kuluttaisi energiaa hänen auttamiseen.

Ed alkoi asettamaan varoen jalkaa takaisin paikalleen ja Jack puri hammasta yhteen hakaten nyrkillä kivistä kalliota irvistellen ja väännellen kivusta. Jalka oli Edin toimesta, onneksi, nopeasti takaisin paikallaan ja Ed alkoi sitomaan sitä muutaman kepin avulla ettei jalka menisi pahemmaksi. Jack seurasi sitä hiljaisena sivusta niin kauan kunnes mies sai työnsä tehtyä ja nousi ylös ojentaen Jackille köyden. Jack tuijotti köyttä ja sitten Ediä, joka pyysi miestä sitomaan sen ympärillensä että loukkaantunut saataisiin ylös. Ed lähti nämä sanat sanottunaan kiipeämään ylös ja Jack katsoi hetken empien kädessään olevaa köyttä, mutta lähti sitten sitomaan sitä kainaloidensa alta itsensä ympäri, tarkistaen vielä lopuksi että solmu kestäisi hänen painonsa nykäisten köyden pätkästä muutaman kerran. Kohta ylhäältä kuuluikin kysymys oliko mies valmis, johon Jack ei vastanut mitään, mutta valmistautui henkisesti. Pian Ed kävikin vetämään miestä ylös ahdingostaan aina ylös asti. Jack jäi hiljaa istumaan toiseen käteensä nojaten katsoen Ediä, joka kaivoi sidetarpeita.
"Yritä niin revin sinut kappaleiksi!" Mies murahti agresiivisesti yrittäen päästä ylös paikoiltaan, mutta ei päässyt jalkansa tähden edes kunnolla ylös vaan joutui jäämään siihen makaamaan kyljellään, josta kääntyi selälleen makaamaan.
"Miksi et vain syö minua?" Jack kysyi kammetessaan itsensä takaisin istumaan ja otti toisen aseensa käteensä. Hän ei luottanut suteen.

[Mori]

Hän pysähtyi Jackin uhkauksen kuullessaan. Edward seurasi kuinka toinen väänteli ja käänteli itseään minkä ehti. Tuon murisi aggressiivisesti ja yritti nousta, mutte kaatui vain kyljelleen ja kieri siitä selälleen. Kysymys, jobka mies kysyi oli lohduton. Edward pudisteli päätään hitaasti. "En minä syö." hän aloitti rauhallisesti. Hän asertui istumaan maahan eikä liikkunut siitä.
"En minä syö ketään... Enkä halua syödä." ei hän ek syönyt muta sen hän tiesi. Hän myös tiesi syvällä sisimmässään, ettei hänen petonsakkaan syönyt. Hän vain tiesi että se raateli ja tappoi. Ei syönyt. Se tappoi vai huvikseen. Edwars risti kätensä siderullan ympärille. "Minä en taistele huvikseni, jos sitä luulet. En myöskään tapa huvikseni." hän totesi ja sulki silmänsä jatkaen puhumistaan.

"Autan koska haluan ja autan koska en halua sinun kuolevan. En halua nähdä enää yhdenkään olennon menettävän henkeään minun takiani ja minun käsistäni." hän virkkoi, mutta sulki sitten suunsa. Jack nousi istumaan ja tarttui aseeseensa. "En minä aijo tappaa sinua." Edward otti miekkansa ja laski sen nätisti maahan. "En myöskään koske aseisiin mielelläni. Voit olla varautunut ja luottamuksesi ei riitä, mutta minä en aijo pahaa kenellekään. En alkujaan edes halunnut tehdä pahaa." hän mutisi ja katsoi siderullaa käsissään.

Edwardin näkökenttä huojui, hän ei aikoisi kuitenkaan kupsahtaa siihen. Mitä ikinä toinen mies yrittäisikään hänelle, hän ei aikoiso se tapahtua. Hänellä oli vielä paljon asiaa tehtävänään. Hänen oli korjattava itsensä. Edward tarkasteli miestä nyt vähän lähemmin. Tuon ulkonäköä ja tuon hajua. Mies hausi voimakkaasti jollekin, joka ollut ihmisen tai suden. "Mikä sinä olet?"
Hän tiesi, että Kalmalla oli miehen aito keho. Hän myös tiesi, että kaksikko oli erotettu toisistaan ja Jack eli korvikkeessa. Mutta yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan. Mikä se peto muoto oli? Se näytti ihmissudelta, mutta oli suurempi ja erilainen kuin hän.

[suskari]

Jack kurtisti kulmiaan kun Ed kävi puhumaan oikein kunnollista puolustus saarnaa itsestään. Jack tuhahti, vai ei muka syönnyt! Odota vain kun selän kääntäisi! Jack ei kuitenkaan alkanut tässä vaiheessa puhumaan sudelle vastaan vaan kuunteli hiljaa mitä miehellä oli sanottavaa hänelle, jokaisen sanan Jack kuunteli kaikessa hiljaisuudessa. Mies jopa vakuutteli ettei tekisi hänelle yhtään mitään. Mies puristi kädessään olevaa ainoata asetta ja tuijotti ihmissutta vihreisiin silmiin, joka karkasi kuitenkin musta teräiseen aseeseen, joka siirettiin syrjään.
"Miksi et söisi? Kaikki friikit niin tekevät!" Jack kävi murahtamaan vihdoinkin kun Ed oli saannut suunsa puhtaaksi toimistaan. "Te olette pahoja, kaikki! Tapatte meitä, revitte kappaleiksi.. paistatte.. tapatte huviksenne, olemme teille kuin lasten leikkikaluja!" Jack ärähti Edille, hän ei halunnut uskoa miestä ja tuon sanoja vaikka kieltämättä Ed oli todistanut jo hyvän tahtoisuutensa nostamalla Jackin ylös kallion kielekkeeltä. Silti Jack oli täysin sokea, omien ajatustensa vanki. Hän ei ymmärtänyt Edin toimia.
"Ei sinun kuulu auttaa minua!" Mies vielä lisäsi hieman epätoivon säväshdys äänessään, kuin mies olisi pienesti toivonut Edin tappavan hänet tähän. Ei oikeastaan, mutta ihmissuden toimet olivat niin nurin kurisia.. hänelle oli aina opetettu että friikit olivat pahoja, niihin ei ollut luottamista.
"Ja minähän yritin tappaa sinut.." Jack mutisi hiljaa laskien hieman kädessään olevaa asetta, mutta ei päästänyt irti. Se oli hänen ainoa tuki ja turva.

"Mikä luulisit minun olevan?" Jack murahti vastauseksi Edille kun tuo kysyi mikä hän oli tarkasteltuaan häntä sen pienen hetken. "Olen ihminen siinä missä kuka tahansa muukin." Jack lisäsi oman ajatuksensa siintä mikä hän oli, vaikka hänen kehonsa enään ollutkaan ihmisen niin hänen mielensä oli yhä ihmisen. Jack pyyhki verisiä kasvojaan jo osittain kuivuneesta verestä ja katsoi sitä. Hänellä ei ollut hajuakaan oliko hän saannut jalkansa lisäksi muita vammoja itseeensä. Korkeintaan päähän jonkin asteisen tällin, sillä hän ei muistanut putoamista. Vain sen kun hän oli yrittänyt Edin ottaa hyppysiinsä.

[Mori]

Te olette pahoja! Kaikki friikit niin tekivät! Tapatte meidät ja pidätte leikkikaluinanne! Turpa kiinni. Edward ajtteli, ku hän kuutenli Jackin saarnaa taruolentojen pahuudesta. Miehen älöhtäessä, etrei hänen kuulunut auttaa tätä sai Edwardin kasvot vääntäytymään. Hän pursti heikosti siderullaa kösisään ja kuunteli syytöksiä, nieli niitä hitaasti, kuin pahaksi mennyttä ruokaa. Kyllä, Jack oli yrittänyt tappaa hänet. Se ei muuttanut sitä tosiaa miehessä, että hän muka haluaisi vuorostaan tappaa tämän miehen. Ei, hän ei halunnut tappaa miestä. Hän halusi pelasta tämän, muuten hän syyttäisi itseään miehen kuolemasta.
Jack todetessa, että oli ihminen sai ihmissuden värähtämään pienesti. Sitten kaikki hiljeni, oli hiljaista, kun kaksikko vain istui paikoillaan juurikaan tekemättä mitään. Edward nosti lopulta vösyneen katseensa ja hän hymyili Jackille hyvin lohdutonta hymyään.

"Luuletko, ettei minulla ole tunteita vihollistani kohtaan jos olen friikki?" Edward sanoi. "Eivät kaikki ole pahoja! He ovat lähes samanlaisia kuin te ihmiset. Heilläkin on elämä ja perhe, jota rakastaa!" Edward sanoi ja alkoi pikku hiljaa korottamaan ääntää, joka kuulosti enemmän epätoivoiselta kin vihaiselta. Hän ei tiennyt miten takoa se toisen päähän, mutta rukoili, että hänen sanansa saavuttaisivat miehen. "Minä olen ehkö ihmissusi, mutta en ollut aina sellainen. En voi kutsua itseäni enää ihmiseksi, mutta olin sellainen. Kerran minulla oli kaikki! Perhe, työ ja asioita joista unelmoida ja ne vietiin minulta yhdessä hetkessä. Luuletko tosiaan, ettei näillä sinun vihaamillaso friikeillä ole tunteita sääliä vihollistaan ja katua tekojaan. Luuletko että kaikki ovat verenhimoisia, vihan sokaisemia ja ravokkaita tappajia?" Edwardin silmissä loimusi, kun hänen mielensä alkoi mennö mustaksi.

"Sinä pidät turpasi kiinni! Sinulla ei ole oikeutta tuomita ketään pelkön ulkonäön vuoksi. Sinä et tiedä heistä mitään, etkä siis voi ajatella heidän puolestaan! Yhtälailla! Minä olen ehkä friikki, mutt minä en halunnut tappaa yhtäkään niistä miehistä, kaduin jokaista miekan viiltoani ja rukoilin, etten tehnyt liian syvää haava. Sinuakin kohtaan minä tunsin pelkoa. Koska pelkäsin, että sinä haavottuisit tai kuolisit minun kädestäni!" saarnausta tai ei, mutta Ed pääsi vihdoin purkamaan nieltyä haukkumistaan.
"Jos olisin tappanut sinut olisin katunut ja syyttänyt siitä itseäni loppuelämäni!" hän sanoi sähisten ja veti kätensä puskaan, kunnes nousi ja otti miekan ja lähti laukun luo ja tunki siteen sinne takaisin. Sen jälkeen ihmissusi vain istahti selkä Jackiä päin. Hän selvitteli päätään ja suutaan.

[suskari]

Kaksikon ylle saapui jäätävä hiljaisuus kun Jack oli saannut suunsa puhtaaksi. Mies tuijotti Ediä hiljaa ja odotti tuon sanovan edes jotakin, mutta ihmisusi oli ja pysyi hiljaa niin kauan että se tutui ikuisuudelta. Lopulta mies nosti katseensa Jackiin hymyillen hänelle. Jack tuijotti sitä hymyä hiljaa kurtistaen kulmiaan ja kuunteli sen jälkeen alkavaa uusinta saarnaa. Ed kävi jopa korottamaan ääntään.
"Olen nähnyt liian monta ystävääni ja tuttavaa kuolevan teidän kynsiinne, että ei.. en näe teissä enää mitään hyvää." Jack ärähti takaisin Edille tuon yrittäessä puolustaa kovin kiivassti lajiaan ja sitä mitä hän oli. Ed kävi jopa kertomaan itsestään että oli joskus aikanaan ollut ihminen, kuten Jackin, mutta joutunut muutoksen eteen yhdessä yössä.
"He ovat.. minulle on aina opetettu niin pienestä lapsesta asti ja kuten sanoin, olen saannut näkemykseeni myös hyvää todistetta." Jack lisäsi vielä kun Ed yritti saada mies parkaa tajuamaan ja näkemään etteivät kaikki friikit olleet pahoja, vaan hyvin inhimillisiä.. kuten ihmiset itsekkin. Jack ei kuitenkaan voinnut sille mitään että hänet oli jo polven korkuisena opetettu tähän. Hänet oli aviopesty jo nuorena ja se jätti jälkensä aikuisenakin.
"En halua nähdä teissä mitään hyvää." Jack murahti, mutta niin ärähti Edkin takaisin käskien miehen pitämään suunsa kiinni. Jack hiljeni.. ja kuunteli.

Yllätys oli suuri kun Ed meni sanomaan ettei ollut tappanut yhtäkään niistä perässään olevista miehistä, vaan haavoittanut ja toivoen ettei olisi pistänyt liian syvälle. Oliko siinä järkeä? Tuo mies joukko teki tätä työkseen ja heti parannuttuaan ne olisivat vain uudessa jahdissa, mahdollisesti jopa Edin erässä Jackista riipumatta. Ed myös kertoi pelkäneensä tappavan hänet.. Jack katsoi maahan, eikä oikein osannut sanoa mitään. Ei sillekkään kun Ed vakuutteli että olisi kadunnut koko loppu ikänsä sitä yhtä tappoa, jonka olisi tehnyt.
Tämän täytettävän saarnan jälkeen Ed nousi paikoiltaan, mennen laukun luokse ja tunki harson sinne takaisin jääden Jackia kohden selkä kohden. Jack katsoi hetken miehen selkää, mutta käänsi sitten katseensa ympäröivään metsään. Hän oli täysin tuon pedon armoilla... jos tuo päättäisikin yllättäen olematta olla kiltti, niinkuin tuo itse väitti.
"....Voin hyväksyä apusi tämän kerran." Jack sanoi vakavana siirtäen katseensa Ediin. "Mutta se ei tarkoita ettemmekö olisi seuraavalla kohtaamisella vihollisia." Jack lisäsi ja hiljeni muutaman sekunnin ajaksi. "...Ja kai minäkin olen ihmissusi, jossakin määrin." Mies sanoi lähes kuiskaten kipeästi mitä oli myöntänyt.

[Mori]

Niin varmaan, ehkä toinen oli imissusi ainoastaan ulkonäöllisesti, mutta Edward ei mennyt arvostelemaan toisen tuskaisen myöntämisen jälkeen. Kuin oman rotunsa tunnustamisessa olisi jotakin pahaa. Edward liikahti, hän työnsä kätensä takaisin laukkuun ja otti sieltä uudestaan siderullan. "Laske aseesi, en voi sitoa sinun kättäsi, jos pitelet asetta kädessäsi. Lisäksi tiedät varsin hyvin, ettei hopea oli hyväksi kinulle." Edward totesi ja liikkui hitaasti Jackin luo. Ojensi kätensä tälle odottaen tuon ojentavansa omansa, joka pitöisi sitoa. Hän suoritti toimen piteensä hiljaisena, kunnes alkoi keskustelemaan aivan normaalisti. "Vaikka sidonkin haavasi, ei se minua haittaa että tulet perääni ja yrität tapppaa minut. Kaipa olen sen ansainnut... Mutta lupaa kinulle, ettet kuole." hän naurahti kipeän kuuloisesti.
Olihan se kummalista pyytää miestä olematta kuolematta, muta Ed ei ainakaan halunnut nähdä toisen kuolevan hänen käsistään. "En mene tuomitsemaa perheesi opetuksia tai muutakaan niistä. Ymmärrän kyllä, ettet pääse vihastasi meitä kohtaan... Mutta minä tosiaan oli kerran ihminen ja minua pelätään niin teidän kuin haltijoiden puolella." Edward mutisi ja päästi lopulta irti Jackin kädestä.

Mies ei muutenkaan halunnut nähdä mitään hyvää heissä, joten tuo luki varmastikin hänen avunantonsa epäilyttäväksi. Edward ei tuominnut eikä syyttänyt, hän ei tuntenut vihaa vaan sääliä toista kohtaan. Hän ajatteli, että kuinka paljon tuo menettikään. "Jos olet jossakin määrin ihmissusi... Oletan, että se vain tarkoittaa ulkonäköäsi ja voimaasi. En ainakaan huomaa, että hopea tai mikään muukaan sellainen satuttaa sinua." hän totesi ja perääntyi sitten hakeman laukusta jotakin, jolla voisi puhdistaa toisen naaman tai tämä voisi puhdistaa sen itse.
"Sinä ainakin kykenet palaamaan normaalin ihmisen elämään." Ed sanoi äkisti. Hän tunsi pientä kateutta siitä, kuinka mies asui ihmisten luona. Tuon ei tarvinnut pelätä menettävänsä itseään. Hän olisi antanut mitä vain saadakseen sen kaiken tylsän elämän takaisin. Silti se oli tehty eikä siitä ollut pois pääsyä.

[suskari]

Ed liikahti ja kävi kaivamaan uudestaan laukkua ottaen sieltä siderullan. Ed pyysi että Jack laskiksi aseensa maahan ja Jack katsoi ainoata asettaan kädessään ja empien laski aseensa vierelleen maahan, kuitenkin niin että pystyisi halutessaan iskemään sillä tuota sutta suoraan naamaan jos yrittäisi jotakin. Ed käveli hitaasti miehen luokse ja ojensi kätensä miehen suuntaan kehottaen näin miestä ojentamaan oman kätensä paikattavaksi. Jack mitään sanonut, mutta nosti mitään valittamatta kätensä Edin sidottavaksi. Ihmissusi työskenteli hiljaisesti, mutta yllättäen kävi puhumaan.. Jack tuijotti Ediä kuin idioottia kun tuo pyysi ettei hän kuolisi jos hän lähtisi tuon perään uudestaan. Mies naurahti ehkä hieman pilkallisesti.
"Todellakin.. tapan sinut ja vien taljasi ystävällesi." Jack totesi virnistäen paljastaen ajatustaan miksi edes oli yksinomaan Edin perässä. Kyllä Jackille tietenkin olisi riittänyt pelkkä Edin ihmissusimaisuus syyksi tappaa mies, mutta että tälläisella vaivalla. Siihen oli syynä vain se kirottu kirppusäkki.
"Mutta lupaan olla kuolematta." Jack virnisti pienesti lupautuen ettei kuolisi.. eikö olisi sitten ihan sama antaa itsensä kuolla tässä ja nyt? Kuin olla jahdattavana.
"Niin olin minäkin, mutta en ole ikinä tappanut ketään.. toisin kuin sinä, ilmeisesti." Jack sanoi Edin sanoihin, että oli joskus ollut ihminen. Se oli hyvinkin totta. Ihminen muuttui ihmissudeksi vain kirottuna tai suden purreeksi tulemalla. Mitä Jack oli kuitenkin saannut Edin sanoista selvää mies oli tappanut muita petona. Se oli seikka, joka laski Edin arvoa miehen silmissä.. senkin lisäksi että tuo oli Kalman ystävä.
"Mutta että haltoiden pelätään puolelta? Luulin niiden rakastavan friikkejä." Jack kysyi vetäen paikatun kätensä syliinsä ja päätti raahata itsensä nojaamaan läheistä puuta vasten, että istuminen olisi helpompaa.

"Ilmeisesti.. sain sen kirotun kirouksen kun se rakki joutui hukan raatelemaksi." Jack vastaili Edille tuon esittämiin kysymyksiin hänen ihmisusi puolestaan. Myöhemmin hän tietenkin sai vielä mustalla magialla tehdyn kehon, jossa hän nytkin oli, mutta sillä tuskin oli mitään tekemistä minkään kanssa. Ainostaan hän oli paljon tavallista herkempi kirkollisille asioille.
"Normaaliin? En nyt sanoisi niinkään.. Mutta kokeile haltoita, he ovat suvaitsevaisempia." Jack totesi, mutta ei käynnyt avautumaan asiasta yhtään sen enempää. Tuskin se Ediä kiinnostaisi.
"Miksi roikut sen koiran kanssa?" Jack kysyi Ediltä näin ohi mennen, sillä hän saattaisi istua tässä jonkin tovi ihmissuden seurana. Ei hän pääsisi ilman apua minnekkään.
"Luulisi sinun syönneen sen jo." Jack naurahti kevyesti katsoen tummunutta ja turvonnutta jalkaansa. Jalkaa särki mielettömästi, mutta Jack ei valittanut.. oli se nyt parempi kun täysin vinksallaan ja luonnottomassa asennossa.

[Mori]

Edward ei kaivannut Jackin arvostusta tai sääliä itseään kohtaan. Hän oli mikä oli ja hyväksyi itsensä sellaisenaan. Sellaisena hirviönä. Haltijoiden pelko tuntui Jackistä lähesnuarettavalta, mutta ihmissusi ei suhtautunut asiaan yhtä kevyesti. "Luuletko, että he rakastavat sellaista, joka hyökkää heidän päälleen ja muuttaa heidät samanlaisiksi kuin minä? Ei kukaan tällaista elämää halua." Ed totesi.
Jackin vielö lisätessä, että hännen pitäisi kokeilla haltijoiden elämää sai hönet vain hymähtämään. Heidän elämänsäkin oli normaalimpi kuin hänen. Miksi roikut sen koiran kanssa? Kysymys tuli aivan puun takaa, eikö Edward osannut varautua siihen, mutta kerta Jack nosti kissn pöydälle niin kyllä hän siihen vastaisi.

"Koska hän on hyvä ystäväni." Edward vastasi yksin kertaiseksi, eikä sanonut enempää. Hän ei kuunnellut, jos Jack alkoi saarnaamaan Kalman kauheudesta ja mitä tuo oli tehnyt hänelle. Totta, Kalma oli vienyt kehon, mutta Jackillä oli nyt oma. Muuta hän ei tiennyt, ehkä Kalma tuhosikin Jackin elämän. "Aloita alusta." Edward sanoi ja nosti katseensa yötaivaalle. "Sinulla on katyopäänpäällä ja ihmisiä ympärilläsi sinulla on tarkoituselämässäsi... Miksi et siis voi aloittaa puhtaalta pöydältä?" hän kysyi, vaikka tiesi ettei asia ollut niinkään yksinkertaista.
"Ja kuten sanoin. Minä en syö ketään. Se, että olen ihmissusi ei tee minusta ihmissyöjää." Edward totesi vielä lopuksi. Hän laski katseensa taivalta ja nousi ylös pidellen kylkeään. Hän katsoi hiljaisena kättään, joka oli kauniisti värjäytnyt tumman punaiseksi.

Edward otti laukun ja heitti sen Jackin viereen. Sitten hän otti miekkansa ja laittoi sen asevyölleen rennosti. Hän kuunteli tuulta ja sen tuomia ääniä. Hän punnitsi, auttaisiko toisen takaisin kylille, jossa tuo voisi teurastaa hänet vai jättäisikö hän miehen kylmästi tähän. Kumpikaan vaihtoehto ei kuulostanut hyvältä.

[suskari]

"Voiko haltia muka muuttua ihmissudeksi?" Jack kysyi katsoen Edi kulmiensa alta kohottaen toista niittä kysyvästi. Hän ei ollut koskaan kuullut, tai nähnyt puhuttavan haltiasta joka muuttuisi ihmissudeksi.
"Mutta hukka pieni, jos sinulla on sydäntä säästää vihollisesi.. mikseivät he sinua huolisi?" Jokainen ei todellakaan ollut valmis säästämään vihollistaan, kuten Ed nyt oli tehnyt. Pelastanut hänet hitaalta ja tuskalliselta nääntymis kuolemalta ja vielä hoitanut hänen haavojaan.
"Uskon että heidän riveissään on hurjempiakin tapauksia kuin yksi ihmissusi.. voisit saada sieltä jopa apua." Jack kertoi, mutta miksi? Alkoiko hän muka nyt puolestaan nössöilemään!? Ei, hän ei saannut! Ei hän voinnut.. Äh, tuon suden nössöily taisi olla tarttuvaa sorttia.

Koska koira oli ystävä, Jack naurahti hieman kuivasti tuolle. Tietäisipä hukka millaista hirviötä piti kaverinaan. Tosin samanlaisia nuo olivat, yhtä hirviöitä kumpiki jos Jackilta kysyttiin. Ed vaihtoi kuitenkin aihetta käyden vertailemaan miehen elämää omaansa kuin tietäisi siintä muka jotakin. Tosin suurimmalta osin mies oli oikeassa. Jackilla oli asiat paljon paremmin kuin sudella, hänellä oli koti, ystäviä ja jokin tarkoitus elämässään.. vaikka se sitten oli friikkien tappamista.
"Koska.. minä kaipaan heitä.." Jack sanoi hiljaa Edille kun ihmissusi kysyi miksei hän voinnut aloittaa puhtaalta pöydältä. Jack olisi halunnut niin paljon, mutta hänen menneisyytensä kiusasi häntä aina vain enemmän ja enemmän.. hän kaipasi vanhempiaan, perhettään ja ystäviään, sekä kotikyläänsä.
"Eihän se koira ole ihmistä nähnytkään." Jack naurahti, mutta vakavoitui katsoen Ediä, joka näytti miettivän jotakin. "No mitä aiot pelastajani? Jäädä siihen, vai jättää minut tähän?" Jack kysyi Ediltä.. ilta alkoi viilenemään ja hän oli loukkaantunut, eikä kyennyt kunnolla liikkumaan. Kotiin palaaminen tällä jalalla veisi tunteja ja paljon voimia. Pahimmassa tapauksessa veren houkuttelemat pedot löytäisivät hänet.

[Mori]

Kyllä, haltia voi muuttua ihmisudeksi mutta tällöin sitä varmaan sanottaisiin paremmin nimellä haltiasusi tai jotain vastavaa. Edward oli muutenkin kohdannut miehen, joka oli ollut haltija ja joka myös omasi saman kirouksen kuin hän. Tosin tuo ei pysytynyt hallitsemaan omaa muotoaan vaan muuttui ainoastaan täydenkuunaikan sudeksi.
Haltijat eivät huolineet häntä ei kirouksen eikä ulkonäön takia. Lisäksi Ed pysytteli kieluiten poissa kylista ja kaupungeista. "He pelkäävät." hän vastasi. Jack sanoi uskovansa, että niiden riveissä oli ehkä hurjempiakin kuin ihmissudet. "Ei siitä hurjuudesta ole... Vaan kirouksesta ja hallittavuudesta." toteamus oli vähän köyhä, mutta selitti kyllä hyvin miksi häntä ei katsottu misään oikeastaan hyvällä. Ainakin Edwardista itsestään tuntui.

Apua ja apua. "Ei tähän ole apu keinoja kuin itsensähillitseminen." Ed naurahti kuivasti. Eikö Jack pystynyt aloittamaan puhtaalta pöydältä, koska kaipasi heitä. Kyllä, Edward kaipasi myös omaa perheettään ja kyläänsä ja jopa tylsää kirkollista työtään. Toisaalta hän oli jo päättänyt jättää sen taakseen, vaikka se kummitteli aina joskus. "Voit silti aloittaa uudestaan, vaikka kaipaisit. Et saisi sitoutua liikaa menneeseen." hän mutisi ja käänteli päätään.
Ivallisesti Jack kysyikin, mitä hän aikoisi tehdä. "En ainakaan vie sinua mihinkään keskelle kaupunkia tai kylää." hän vastasi. Ehkä hänen vain pitöisi lähte käymään siellä missä muutkin metsästäjät olivat olleet ja houkutella peräänsä. Toisaalta nuo liikkuivat hieman hutaasti, mutta oli siellä muutamia, joilta Ed oli vain viiltänyt hieman kättä tai kylkeä, mikö eimlisi yhtä vaivalloista kuin jalkojen haavat.

Edward muyttui sudeksi ja katsoi Jackiä hetken, se tuumi ja lähti liikkeelle jättäen miehen siihen oman onnensa ojaan. Tosin susi juoksi halki metsän aina metsän reunoille asti. Se nuuhki hieman ilmaa ja seurasi ihmisten hajuja. Lopulta se näki haluamansa. Ratsuilla olevat vartijat olivat menossa partioimaan metsään ja se sopi hyvin Edwardille. Hän ei haukkunut, koska sudet juurikaan pystyneet haukkumaan, vaan ulvaisi ja miehet kääntyivät katsomaan sitä. Edward kääntyi ja lähti pakoon, kun ratsut oli pakotettu seuraamaan suurta sutta.
Hän vei ratsuja helpoimman tien kautta ja sitten se sukelsi metsään. Vartijat näyttivät närköstyneiltä, mutta Edward tupsahtikin ihmisenä heidän nenän eteen. "Tätä tietä, arvon herrat." hän sanoi. Vartijat katsoivat hetken miestä ja olivat kysymyssä jotakin, mutta Edward oli jo kadonnut. Hieman epävarmoina he käskivät hevosiaan astumaan tiheikköön, jossa suuri susi jo odotttelikin. Vartijat tunsivat silkkaa hämennystä, miksi tai minkä takia tuo heitä tänne johdatti. Vai oliko tämä kenties ansa. Miehet olivat jo kääntymässö takaisin, mutta susi hyökkösi vain tönäisten miehen alas ratsultaan.

Mies kirosi ja lähti jalan perään toinen tuli perässä. Edward oli pian kadonnut ja vartijat timmelsivät metsässä nähden rotkon ja siellä hahmon.

[suskari]

Jack ei sanonut mitään kun Ed kävi sanomaan vastaan että kaikki oli kiinni hänen mielensä vahvuudesta, ei siintä jos joku vähän auttaisi. Ihme henkilö jos Jackilta kysyttiin. Toisaalta Edin peto oli jotakin sellaista mitä ei voinnut ohjailla, toisin kuin miehellä itsellään jolla oli kesympi versio.
"Se ei ole niin yksinkertaista!" Jack murahti Edille tuon ystävällisistä ehdotuksista aloittaa kaikki alusta, eikä jäädä sinne menneisyyteen hukkuneena. Olisipa se ollutkin niin helppoa ja yksinkertaista aloittaa kaikki tuosta noin vain alusta ja unohtaa menneet... ei, hän ei pystyisi siihen niin kauaan kun se rakki kummitteli hänen mielessään ja olisi elossa.
"Reunallekin riittäisi jos annat jonkin kepin että pysyn pystyssä." Jack tuumasi Edille, joka ei omien sanojensa mukaan ollut miestä viemässä kylään. Voisihan tuo auttaa hänet kylän lähelle, josta hän voisi jonkin kepin kanssa raahata itsensä takaisin ihmisten ilmoille. Ilmeisesti Jackin ehdotus meni kuuroille korville kun susi muotoinen Ed yllättäen lähti.
"Hei!" Jack huusi ihmissuden perään ja yritti ylös, mutta ei vain päässyt, joutuen jäämään kiroten yksinäisyyteensä puun vierelle istumaan. Toivoen että hukka oli jonkin idean saannut.. muuta kuin hänen syömisensä tai jättämisen tähän itsekseen selviytymään. Sittenhän ilta vasta parantuisi!

Jack istua nökötti siinä hiljaisuuden keskelle yksinään ensiapulaukku vierellään ja oli muutamaan otteeseen yrittänyt itse ylös, mutta ei ollut saannut muuta kuin lisää tuskaa aikaiseksi itselleen. Miehen hiljaisuus keskeytyi kun Jack kuuli puhetta kauempaa.. ja pian metsän reunassa näkyi kaksi ihmismäistä tummaa hahmoa. Kaksi tuttua naamaa oli ilmestynyt metsän siimeksestä.
"Olen täällä!" Jack huusi miehille, jotka olivat huonon yönäkönsä tähden empineet lähestyä Jackia suoraan, mutta kuullessaan tutun ääneen miehen huusivat muutkin paikalle auttamaan samalla kun itse juoksivat loukkaantuneen luokse. Miehet kyselivät Jackin vointia ja mitä oli tapahtunut. Jack empi hieman vastata, mutta sanoi että susi oli jahdin päätteeksi pelastanut hänen henkensä ja ilmeisesti tuonnut metsästäjät tänne. Tästä nousi lisää hämmästystä ja keskustelua miesten keskuudessa.
"Muistakaa että olen maksanut teille tuosta sudesta.." Jack huomautti samalla kun hänet autettiin hevosen selkään. Vaikka Ed olikin osoittanut lempeyttään, ei Jack silti ollut laskemassa metsästys jousta alas. Hän jatkaisi tätä niin kauan kun saisi haluamansa.. tai koira olisi hengissä.
Kun Jack oli saatu turvallisesti hevosen selkään lähti mies kulkue takaisin kohden tuttua ihmisten kylää nuolemaan haavojaan ja parantamaan itseään.