Jack väänteli ja käänteli siinä tuskaisena paikallaan pidellen jalkaansa oman aikansa kunnes sai kasattua hieman itseään, ettei huutaisi kuin pieni lapsi, katsellen hieman ympärillensä. Jack katsoi ylös.. jossa oli jyrkkä seinämä, josta ei hänen jalkansa kanssa päässyt varmasti ylös. Jack käänsi itsensä tuskaa purren vatsalleen ja raahasi itsensä kielekkään reunalle katsoen alas, jossa oli vielä monen monta metriä alas suoraan pudotukseen kylmään kivetystä vasten. Alas pääseminenkään ei siis ollut vaihtoehto.. Jack tunsi kuinka epätoivo alkoi valtaamaan hänen mieltään. Kukaan ei tulisi etsimään häntä täältä ja hän kuolisi tänne hitaasti nääntymällä nälkään, sekä janoon päivien tuskailun jälkeen. Kuulosti ikävän tutulta tavalta lähtä.. Jack katsoi vielä ylös, josta oli monta metriä kiivettävää jos niin aikoi tehdä. Eikä Jackilla oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa. Joko hän kuolisi yrittämättä tai yrittäisi ja kuolisi tai selviytyisi kiipeämisestä ihmeen kaupalla. Se pieni toivo houkutti miestä ja Jack raahasi itsensä kontalleen kallion seinämää vasten pyyhkien verta ja hikeä kasvoiltaan.
"Jumala anna minun selviytyä.." Jack mutisi lähinnä vain itsekseen samalla kun tarrautui kiinni seinämästä käsillään ja auttoi itsensä seisomaan yhden jalan varaan, toisen vain roikkuessa vääntyneenä vieressä pienesti täristen. Jack veti henkeä ja lähti silkalla käsi voimalla kiipeämään kallion seinämää ylös vain hieman toisella jalalla vain tukien. Tehtävä ei ollut helppo sillä Jack ei ollut mikään kokenut vuorikiipeilijä ja useaan kertaan miehen käsiin tarrautui irtokiviä, jotka olivat vähällä pudottaa miehen alas. Mies piti kuitenkin pintansa sinne hieman yli metriin asti, kunnes fyysiikan lait tulivat vastaan ja mies putosi enemmän ja vähemmän mukavasti takaisin kielekkeelle lähes itkien jalkaansa, joka oli vähällä jäädä miehen oman painon alle. Jack kirosi ja kiristeli hampaitaan pidellen jalkaansa ja katsoen ylös..