Kirjoittaja Sumikko » 07 Elo 2015, 15:49
Shawn Korppikatse
Shawn istui Kavyan selässä, laadukkaasta ruskeasta nahasta valmistetussa satulassa ja katseli tietä. Tie jatkui horisontin taa, se oli kavioiden ja jalkojen kuluttama. Ja voi, miten se pöllysikään hiekkaa, Kavya laukatessa heistä jäi taa vain tomuinen pilvi ja kavioiden jäljet maahan. Tietä reunustivat rehottavat ruohot. Ruoho ei ollut sitä samaa makeaa, jota Shawn normaalisti Kavyalle kantoi, se oli pitkää ja kuivaa. Mies ja hevonen olivat kulkeneet tietä kaksi tai kolme päivää, Shawn ei jaksanut laskea tarkkaan. He olivat lähteneet ihmisten kaupungista, ja kulkeneet kohti itää, Quinn-metsän laitoja kohden. Shawn oli kulkenut samaa reittiä useasti, metsän kohdalla tie kääntyisi pohjoiseen ja parivaljakko kulkisi yhden ihmisten kylän läheltä ohi. Tämä kylä ei kuitenkaan ollut Shawnin määränpää, he jatkaisivat yhä pohjoisemmas erääseen puolueettomaan kylään. Sinne hänet ja Kavyan oli kutsunut Shawnin vanha ystävä, jota mies ei ollut nähnyt moneen vuoteen. Shawn ja hänen hevosensa olivat pian viestin saavuttua lähteneet matkaan, ja tässä he nyt olivat, Quinn-metsän laidalla.
Mies kannusti Kavyaa jatkamaan metsän syvyyksiin, ja hiirakko lähti reippaasti liikkeelle. Päivä oli aurinkoinen, ja niin hevonen kuin mieskin olivat tyytyväisiä päästessään puiden viilentävään varjoon. Jossain heidän yläpuolellaan huusi mustarastas. Shawn vastasi linnulle, joka hämmentyneenä lensi katsomaan, kuka oli tunkeutunut sen alueelle. Rastas käänteli päätään, se ei nähnyt muita kuin matkalaisen hevosensa selässä, mutta ei ihminen saatika hevonen osannut laulaa kuin se, eikö niin? Pöllämystynyt lintu nousi taas siivilleen ja meni menojaan. Shawn virnisti.
Kavya pysähtyi vähän ajan päästä purolle juomaan, ja Shawn hyppäsi sen selästä alas. Mies joi itsekin muutaman kulauksen viileää vettä, ja vilkaisi ympärilleen. He olivat pienellä aukiolla, jota reunustivat rehevät lehtipuut. Aluskasvillisuus oli tiheää lukuunottamatta kohtaa, josta vaikutti lähtevän polku. Varoen mies astui metsäiselle kulkuväylälle, ja lähti kävelemään sitä pitkin pehmein askelin. Kavya nosti päänsä ruohosta, jota se oli hamunnut, ja hörähti kummastuneena. Minne sen isäntä oli matkalla? Tiehän kulki aivan toiseen suuntaan. Niin sekin koukkasi polulle.
Shawn ei ollut aikonut jatkaa matkaansa polkua pitkin kauas, mutta suunnitelmiin tuli pienehkö muutos. Miehen edessä seisoi komea peura selkä tulijoihin päin. Äkätessään heidät, se pinkaisi vastakkaiseen suuntaan. Peura kulki kuitenkin hyvin vaivalloisesti, ja Korppikatse huomasi, että toinen sen kauniin vaaleanruskeista takajaloista oli veressä, ja peura ei astunut lainkaan sillä maahan. Huolestunut mies lähti seuraamaan eläintä Kavya uskollisesti perässään. Idea ei tainnut olla kovin hyvä, sillä peura hermostui, tilanne muistutti siitä varmastikin paljon metsästyksen takaa-ajoa. Se kääntyi ympäri ja laski sarvensa tanaan Shawnia kohden. Mies koitti rauhoitella eläin, mutta turhaan.