Madness is our new friend ||K-varotus


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Tammi 08, 2016 4:16

Re: Madness is our new friend ||K-varotus

Seth piti tästä miehestä. Suoraan asiaan, ei mitään ylimääräisiä kiertelyitä ja näemmä tuo myös ymmärsi jutun juonen, ilman että sitä piti käydä selittämään kuin tyhmälle! Ei kysymyksiä, ei vitkuttelua. Kaunista.
Velho kävi seuraamaan kuinka Chloros häntä kiertele, huppupäisen hullun pysytellen paikoillaan, antaen ihmissyöjän kierrellä ja kaarrella omaa rataansa. Tietenkin hän oli siinä samalla varuillaan - ei hän todellakaan luottanut tuohon hulluun täysin! Koskaan ei saanut luottaa kehenkään, varsinkaan Chloroksen kaltaisiin mielipuoliin. Vain yksikin naksahdus ja täydellinen tilaisuus ja nuo kävivät puukottamaan selkään. Tästä johtuen velho olikin koko ajan valmiina siirtymään pois paikalta, magian avulla kadoten ennen kuin viherpää pääsisi edes käsiksi.

Eipä tuo hyökännyt, ainakaan vielä. Kyseli vain, oliko se tapaaminen tässä. Nyökäten velho kävi hymähtämään myöntävästi, ennen kuin virnuilevan pärstävärkkinsä kävi vielä avaamaan.
"Kyllä, tämä oli tässä. Juokse pois, kettuseni. Joskin, ennen kuin menet, voisin antaa sinulle jo ensimmäisen pyyntöni", Seth virnuili, samalla kun sormiaan naksutteli, "Tarvitsen lapsen verta. Pienen, viattoman, neitsytlapsen verta - aivan sama etsitkö purkin mihin sitä pullotat tai raahaatko minulle lapsen raajan, kunhan saan verta. Tarvitsen myös muodonmuuttajan verta - tai ihmissuden, molemmat kelpaavat. Moisistakaan tuskin on sinulle mitään vastusta, hmm? Ja jos on, niin saatpahan haastetta. Tuo minulle nämä, mutta älä suotta kiirehdi - minulla on aikaa odottaa. Saavu vain tuliaisten kanssa tänne, minä kyllä tulen paikalle. Mielellään yöllä, päivisin me emme niin helposti pääse metsäretkelle".
Se, mihin velho tarvitsi näiden verta, oli sitten toinen juttu. Ei Chlorosin sitä tarvinnut tietää, tuskin tuota edes kiinnosti. Viherpää saisi lähteä omille teilleen ja metsästää käsiinsä kaiken tarvittavan - tai sitten jos leikistä luopuisi jo ensimmäisen haasteen tullen, saisi Seth jäädä ilman lahjoja. Tietenkin se harmittaisi, mutta aina ei voinut voittaa. Olihan tämän hullun kanssa leikkiminen jo muutenkin riskialtista ja pettymyksiin kannatti varautua. Ja se, miten velho tulisi tietämään että Chloros häntä täällä odotti, jääkööt sekin mysteeriksi. Tuskin tuo edes älysi moiseen huomautukseen kiinnittää huomiota. Mutta kuten todettu, oli riipuksessa lumous, jolla Seth kykeni seurailemaan missä päin tuo hullu viiletti, totta kai hän tiesi jos tuo tällä tapaamispaikalla pyöri.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Pe Tammi 08, 2016 6:40

Re: Madness is our new friend ||K-varotus

Seth nyökkäsi ja sanoi vielä, että Chloros oli saanut luvan poistua. Kutsui ketuksi ja sellaista, mutta ei viherpää sitä ottanut pahalla. Tosin velho vielä lisäsi hyvästeihinsä, että hän voisi asettaa ensimmäisen pyyntönsä hakua koskien. Chloros oli jo kääntynyt toiseen selätysten, mutta kuunteli, kuinka toinen selitti mitä halusi. Velho halusi lapsen verta, pieni hymy alkoi pikku hiljaa levetä velhon puhuessa, vaikkei sitä hymyä edes olisi voinut nähdä sen mustan maskin alta. Seth sanoi, että veren toimitus saisi olla millä tyylillä tahansa tai siis jollain, jolla sitä verta saatiin kuskattua hänelle. Chloros pienesti naurahti toiselle. "Lisään siis ruokalistaani lapsen ja muodon muuttajan." Hän totesi ja hänen äänensä tuntui kieroutuneelta.
Seth tietysti antoi yksityiskohtia siitä minkälaista verta sen piti olla. Lapsen piti olla neitsyt ja mitä netsyellä tarkoitettiin oli sama ja se. Chloros ei kuitenkaan kiirehtinyt, kun toinen sanoi, ettei näistä kahdesta rodun edustajasta pitäisi olla haastetta ja jos oli, niin sepä oli mukavaa. Chloros kyllä muisti tavanneensa ihmissuden ja polttaneen tuon selän haavat kiinni, tietysti mahdollisimman hitaasti ja impaten sitä kärvetyneen lihan tuoksua. Seth kertoi myös että hänen pitäisi vain ottaa rennosti ja tuoda "tavarat" kun ehtisi tähän paikalle ja velho ilmestyisi myös paikalle. Chloros nauroi matalasti. "Aye, herrani." Hän sanoi ivallisesti ja heilautti ikään kuin kättään hyvästiksi kadoten sitten yön pimeyteen.

Noh mitä sitä hoppuilemaan, mutta se että hänen oli nimen omaan haettava juuri jonkinlaista ja tiettyä saalista, sai ihmissyöjän kehon värisemään. Pari päivää tapaamisesta oli kulunut ja viherpää seisoi rauhallisesti ihmisten asunalueen reunalla. Hän naksautteli niskojaan ja harteitaan. Tästä tulisi aivan liian hauskaa. Jokainen lihas tuntui odottavan hetkeä, milloin toiminta alkaisi ja niin, ensimmäinen askel otettiin kohti ihmisiä.
Chloros ei tietenkään mennyt kävelemään kaikkien keskelle vielä päiväsaikaan. Hän liikkui talojen varjoissa ja odotti. Hän kuunteli, mutta joutui pian avaamaan toisen silmänsä, koska hän ei oikeastaan tiennyt mikä oli lapsi. Polven korkuinen, hieman isompi vai hänen kokoinen. Kyllä, häneltä puuttui sivistys ja opetus, mutta se ei estänyt elämistä. Hän seisoi hieman varjoisella kujalla, kun maata pitkin vieri pallo, joka osui hänen jalkoihinsa. Ihmissyöjä laski katseensa palloon, jolloin pallon päälle tipahteli verta. "Ah! Vihreät hiukset!" Pienen pojan ääni sanoi, jolloin Chloros nosti katseensa poikaan. Hän hykerteli nahassaan. Hitaasti hän otti askeleen pojan luokse ja kyykistyi pikkuisen. Poika näytti hetken innokaalta löytämästään, mutta tuntui menevän hiljaiseksi. "Oletko neitsyt?" Ihmissyöjä kysyi kuiskien ja poika ei näyttänyt vastaavan, sillä Chlorosin käsi oli painautunut pojan suuta vasten ja mies nosti koko ipanan ylös pidellen tuon kasvoista kiinni. Poika rimpuili hänen otteessaan, mutta mies ei päästänyt irti. Hän hymisi pienesti ja oli lähtemässä liikkeelle, kun kujalle ilmestyi toinen hahmo. "Mill! Kuinka kauan siinä pallon hakemisessa menee?" Ehkä hieman poikaa vanhempi tyttö, suunnilleen kymmenen vuotias, ilmestyi kujalle.

Tyttö pysähtyi Chlorosin nähdessään ja näki, kuinka mies piteli poikaa kasvoista kiinni. Tyttö oli avaamassa suunsa huutaakseen, mutta ihmissyöjä oli nopeampi. Hän työnsi sormensa tytön suuhun ja tarttui samalla vapailla sormillaan tytön leukaan. "Ssssshhhh, prinsessa. Jos haluat elää vielä vähän pidempään, olet hiljaa." Chloros kuiskasi ja nappasi tytön sen jälkeen kainaloonsa hän tukki tuonkin suunsa.
Kummankin lapsen kanssa hän lähti pois ihmisten ilmoilta, pitäen kummankin hiljaisena. Kukaan ei kuullut, eikä nähnyt, joten mies saattoi hyvin mennä odottamaan yötä, sitä ennen hänen piti hakea jonkun muodon muuttajan verta. Hän saapui tapaamispaikalle päiväsaikaan ja iski lapsen vasten puuta, jolloin nuorempi menetti tajuntansa iskusta ja tyttö inahti. "Hmm? Kuulinko jotakin?" Chloros kysyi vetäessään esiin kettingin. Hän sitoi lapset yhteen ja veti kettingin pätkästä selkäänsä. Noh, parempi kantaa mukana, jos vaikka tulisi nälkä ja jos metsässä joku nyt satuisi huomaamaan kaksi lasta sidottuna puuhun, saattaisivat nuo päästä pois. Mukaan ottaminen oli siis viisain tapa.

Iltaan mennessä ihmisyöjä palasi tutulle paikalle. Hänellä oli edelleen lapset selässään, mutta nyt hän raahasi toisellä kädellään ruumista, muodonmuuttajan ruumista. Valitettavasti muodonmuuttaja oli valinnut huonon eläimen. Peura kun ei päässyt ihmissyöjän kynsistä minnekään. Lapset olivat silti vielä elossa, toisin kuin muodonmuuttaja ja heidät Chloros laski maahan kettinkeineen. Ruumiin mies iski lasten viereen, jotka tärisivät ja muutamia kyynelien jämiä saattoi nähdä näiden kasvoilla. Nyt Chloros vain odotti, kieroutuneesti hän silitti tärisevien lasten päitä. "Noh, noh. Ei mitään hätää..." Hän kuiski lasten korviin. Hän istui lasten kanssa siinä. "Teidän pitää vain odottaa kilttiä ja hellää velhoa, joka hakee teidät pois. Ei hätää, kohta kaikki on paljon mukavempaa." Hän sanoi ja silittely pojan päälaella muuttui puristukseksi. Siinä vaiheessa poika ei voinut enää hillitä kiljumistaan, kun Chloros murskasi pienen pojan kallon samaisella sekunnilla. Tyttö pojan vierellä huusi, mutta mies työnsi sormensa toisen suuhun. "Hys, hän tulee." Chloros kuiski ja irroitti maskinsa kasvoiltaan, alkaen juoda pojan kallossa murskattuja aivojen riippeitä katsellen, kuinka tytön pelko ja kauhu kerääntyi tuon silmiin ja täseviin hampaisiin.

//Siellä on nyt menossa totaallinen ja brutaalinen näytös :DDD
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 06, 2016 7:04

Re: Madness is our new friend ||K-varotus

Chloros poistui, sen suuremmin ihmettelemättä tai kyselemättä, eikä velhokaan tuon perään käynyt huutelemaan. Kaipa mokoma osasi hommansa, se nähtäisiin sitten, kun aika koitti.
Ne muutamat päivät velho vietti hovissa, osin tuntien omantunnontuskia siitä minkälaiseen sopimukseen itsensä oli saattanut sen viherpäisen perkeleen kanssa - mutta toisaalta, Seth ei välittänyt. Se hullu ääni päässä vain teilasi ne katumisen aikeet saman tien, eikä velho loppupeleissä kyennyt edes pahoillaan olemaan. Mitä hän muista välitti, kunhan hänellä itsellään oli kaikki hyvin! Vihreäpäisestä lähetistä ei tietenkään kerrottu kenellekään, velhon pitäen visusti salassa yhteyshenkilönsä. Sen lisäksi että Chloros siitä joutuisi vaikeuksiin, jos paljastuisi, saisi myös velho kuulla kunniansa. Ja tästä hän tuskin kykeni itseään puhumaan turvaan. Tuskin Lilykään olisi enää miestään suojellut, jos tämä salaisuus olisi päivänvaloon joutunut.

Kuitenkin, muutaman vuorokauden sisään mokoma "lähetti" vaikutti olevan valmis. Velho oli seuraillut tuon liikkeitä loitsujen avulla ja nyt kun kannibaali näytti liikkuvan sovitun tapaamispaikan lähettyvillä, päätti velho lähteä liikkeelle. Ja juuri sopivaan aikaan, kun Seth jälleen kolkutteli alitajunnassa, ilmaisten halustaan päästä "leikkimään". Niinpä illan tullen valkohapsinen hullu veti mustan, hupullisen viittansa muiden romppeiden ylle ja suuntasi kohti metsää, sovittuun paikkaan, jossa Chloros ilmeisesti jo odotti. Kieltämättä toinen oli ollut nopea työssään - mikä oli vain hyvä! Velho pääsisi itse jatkamaan projektejaan, ei tarvinnut turhaan odotella ja tylsistyä.
Kaikessa rauhassa mielipuoli taittoi matkansa kaupungin halki porteille ja sieltä kohden metsää, sille sovitulle paikalle. Pitämättä minkäänlaista kiirettä ja koko ajan tarkkaillen ympäristöään - sehän tästä olisi puuttunut, että joku olisi häntä lähtenyt seuraamaan. Tosin jos se olisi ollut joku yksinäinen, utelias idiootti, olisi sen idiootin elämä päättynyt tänä iltana tähän metsään...

Viimein velho kuitenkin saapui paikalle, jo kaukaa haistaen sen tuoreen veren rautaisensuolaisen hajun, kuullen myös huutoja. Koko paikka suorastaan väreili kauhua ja surua, mikä vain innosti velhoa entisestään. Nähdessään ne lapset, muodonmuuttajan raadon ja itse pääpirun, ei velho voinut olla virnuilematta pirullisen sadistisesti.
"Ah, toit pienokaiset eväsretkelle! Kuinka suloista", Seth avasi suunsa kun kuuloetäisyydelle oli päässyt. Katsellen minkäänlaista sääliä ilmeessään kuollutta poikaa ja pelosta kyynelehtivää ja tärisevää tyttöä. No, noiden veri aika varmasti oli neitseellistä, voisi veikata.
"Oletan, ettet kohdannut suurempia vaikeuksia?", velho tiedusteli Chlorosilta, kävellessään lähemmäs ja kaivellen povitaskustaan pieniä lasipurkkeja, joihin verta saattaisi valuttaa, "Mistä löysit ne?", kuului lisäkysymys, Sethin tarkoittaen lapsia.



// Ei pylly et arvaakaan kuin monta kertaa oon tässä kuukausien aikana naureskellu ku Chloros vaan menee ja kysyy toiselta "oletko neitsyt" :DDD EI TOMMOSIA KYSELLÄ NOIN SUORAA CHLOROS :---DDD JA SIITÄ TAAS MIELEEN ANTEEKS ON KESTÄNY VASTAILLA T_T //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ke Huhti 06, 2016 9:01

Re: Madness is our new friend ||K-varotus

Hätää kärsivä lapsi. Tyttö parka, tuoksui kyllä helvetin hyvälle. Ruoka-ajatuksella tietysti. Chloros ei ole koskaan ajatellut seksuaallista puolta. Kai hän sai tyydyksensä sadistisuudestaan. Pojan ruumin roikkui kettingeissä, kun tyttö istui paikoillaan aivan shokissa. Tuo ei enää huutanut, vaan tuijotti eteensä mihinkään reagoimatta. Ihmissyöjä istui näiden vieressä hyräillen ja pitäen kättään pojan kallon sisällä. Hän oli repinyt aivot irti ja antanut pään sisäisen nesteen valua tytön vaatteille. Ei sitä poan päätä voinut enää sanoa pääksi. Toisen silmämunan Chloros oli syönyt ja toisen hän oli kaivertanut ulos ja leikki sillä. Välillä hän tiputteli sitä vahingossa tytön syliin ja näytti muka yllättynnyttä ja nosti sen pahoittelevasti tytön sylistä.
Velho ilmaantui hetken päästä paikalle. Totesi melkeinpä heti, että oikein kauniin eväsretken oli järjestänyt, mikä se sitten ikinä olikaan. Seth sanoi sitä suloiseksi. Chloros saattoi olla sivistymätön ja kulttuureista tietämätön, mutta hän onnistui nauramaan pilkallisesti. Enemmän lapsille kuin itse miehen sanoille. Hän vaihtoi puolta ja tuli shokkia kärsivän tytön luokse ja otti tuon leuasta kiinni käännelen kasvoja kuin nuken. Hän ei edes avannut näkevää silmäänsä ja muka leikki näkevänsä mustalla silmällään. Se liikkui minne sattui ja miten halusi.

Hetken tytön lääppimisen jälkeen. Hän kääntyi Sethiin, joka tiedusteli mistä hän oli lapset hankkinut. "Tuossa nyt sattui olemaan lähellä jonkinlainen kylä", Chloros totesi kieroutuneesti. Helppoa saalistusta. "Tuon minä hankin metsältä", Chloros totesi ja osoitti muodonmuuttajaa. Muodonmuuttajan haju poikkesi muista ja tuon olemus myös. Hän tiesi ihmisen ja muodonmuuttajan eron, sillä oli ollut erittäin läheisissä tunnelmissa sellaisen kanssa. Seth tiedusteli vielä tehtävän mahdollista vaikeustasoa. Viherpää nousi seisomaan ja rusautteli niveliään siellä täältä. "Ihan oikeassa olet", hän totesi nauraen matalalta. "Tuo on kyllä ylimääräinen, mutta jos kelpaa niin menkööt", hän totesi ja jäi sitten vain seisomaan aloilleen. Hän odotti jämiä, ruoka oli aina hyvää missä muodossa tahansa. Olihan hänelle muutenkin luvattu roippeet, joita velho ei tarvinnut. Luutkin kelpasivat, niiden sisällä oli aina jotain syötäväksi kelpaavaa.
Hän astui kuitenkin kehiin, sillä eihän tyttö vuotanut. Velho ei varmaankaan halunnut tahria itseään vereen ja lisäksi, miksi hän antaisi toiselle sen kunnian? Hän katkaisi mielummin itse tytön luut, kuin antaisi velhon tehdä sitä jollain tylsillä taioilla. Se tuska piti tuntea käsissää. Chloros tarttui shokissa olevan jalkaan ja taittoi sen kuin risun kahtia. Luu nousi pintaan, rikkoen ihon ja päästäen veren, sekä korkean parahduksen ilmaan. Tytöstähän nousi hienot nuotit ilmoille. "Teidän jälkeenne", hän totesi Sethille ja astui rauhallisen askeleen taaemmas.

//Hahahahahah, nauran tääl sun reaktiolle. Chloros on tyhmä kasa, koska sillä ei oo esteitä. Totta kai se menee ja kysyy kaikkea suoraan päin naamaan. XDD CHLOROS ANNA MENNÄ VAIN o/ Mutta ei se mitään :D Ei mulla tässä ikävä ollu ;____; köhköh//
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Huhti 06, 2016 10:05

Re: Madness is our new friend ||K-varotus

Läheisestä kylästä. Kuinka sattuikaan. Toivoa tietenkin sopi, ettei Chloros niin tyhmä ollut, että aina lähimmästä paikasta haki saaliinsa tai tilaukset - tuohan jäisi kiinni ennen kuin ehtisi oman nimensä ääntää. Tosin, tuskin kannibaali niin typerä oli. Tuo olisi jäänyt jo ajat sitten satimeen ja joutunut mestattavaksi, jos niin tyhmä oli. Ihan yhtä lailla kuin karjan kimppuun käyvät sudet, ihmisiä syövät taruolennot tapettiin, jos liian monta kertaa samaan paikkaan erehtyivät iskemään.
Mitään ongelmiakaan ei kuulemma ollut ilmennyt, mikä oli vain entistä parempi. Ongelmitta he varmaan saisivatkin olla tämän yön, mikäli lapsia kaipasi vanhemmat, ehättäisivät nuo perustaa etsintäpartion korkeintaan vasta myöhään yöstä tai seuraavana aamuna. Totta kai huolestunut isä saattoi lapsiaan etsiä, mutta kunhan sieltä kokonaista metsästäjälaumaa ei tulisi pikkuisten perään, niin kaikki oli hyvin. Ei sillä, etteikö velho ja viherpää olisi pärjännyt tavallisille ihmisille varmasti, mutta jos yksikin noista olisi päässyt pakoon ja todistanut velhon kasvot, siitä ei hyvää seuraisi.

Osin jopa ihaillen Seth seurasi kuinka Chloros leikitteli uhreillaan. Oli tuokin taiteenlaji, jos velholta kysyttiin. Saada nyt joku pelkäämään noin - kuulemma pelkoon saattoi myös kuollakin. Ja sen Seth oli todistanut myös kerran. Siihen jos joku kykeni, pelotella nyt toinen hengiltä, oli todellinen mestari.
Kuivan huvittunut naurahdus karkasi suusta Chlorosin käydessä taittamaan tytön jalan kahtia. Hän ei voinut olla virnuilematta shokissa olevan neidon parahduksen kuullessaan, selvästikään Chloros ei aikonut pitää kiirettä lelujensa suhteen.
"Voi kuinka huomaavaista", Seth naureskeli viherpään antaessa hänelle tilaa, eikä mustakaapuinen käynyt sen suhteen aikailemaan. Velho asteli lähemmäs uhreja, käyden tytön puoleen. Sipaisten sormellaan tuon verta sormenpäähän, nostaen sormen sitten suuhunsa. Puhdasta se oli - neitsyt verta. Ei käytetty koskaan rituaaleissa. Täydellistä. Tyttö oli onneksi niin shokissa, ettei kyennyt muuta kuin järkyttyneenä katsomaan velhoa, joka jalkansa kimppuun kävi. Verta valui vuolaasti rikotusta jalasta, joten ei tarvinnut kuin viedä lasipurkki haavan alle ja odottaa, että se täyttyisi. Vielä toinenkin pullo täytettiin tytön verellä, ennen kuin Seth nousi jaloilleen ja perääntyi, painaen lasipurkkien kannet kiinni ja nuollen sitten näppejään puhtaaksi tytön verestä.

"Hän on sinun, tee mitä haluat illallisellasi nyt - toki olisin halunnut viiltää hänen kaulansa auki ja valuttaa veret ulos kuin minkäkin uhrieläimen, mutta sinä näytät nauttivan hitaammasta prosessista, joten nauti ihan rauhassa", Velho hymisi, samalla kun pisti täytettyjä lasipulloja takaisin povitaskuunsa. Tuon jälkeen hän vielä sytytti kätensä liekkeihin, polttaen viimeisetkin veret irti kämmenistään, jonka jälkeen mokomat olivat täysin putipuhtaat. Tuon tehtyään Seth siirtyi muodonmuuttajan puoleen - kätensä hän oli puhdistanut tämän takia. Neitsytveri ei saanut sekoittua muodonmuuttajan vereen, hän tarvitsi molemmat puhtaana. Joten näin oli helpompi.
"Oletko koskaan koittanut nylkeä ihmistä elävältä?", Seth kysyi samalla kun muodonmuuttajan kimppuun kävi - tuosta verenottaminen olisi hankalampaa, mokoma oli jo kuollut eikä veri täten virrannut jos haavoja teki. Joten, sen suuremmin ihmettelemättä kävi velho repimään kynsin ja pienen puukon kanssa tuon rintakehää auki - sydämestä ja suurista verisuonista saisi varmasti jotain puristettua irti.
"Se on harvinaisen rentouttavaa ja kaunista puuhaa - kannattaa kokeilla joskus. Sikäli mikäli osaat nylkeä mitään", Seth naureskeli.


// Chloros senkin saapas :---D Kettu ku haluan nyt piirtää tästäkin lyhyen sarjiksen, mut akldjwöega. Chloros on mun sankari (D EI OLLUT IKÄVÄ KÖHKÖH //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti To Huhti 07, 2016 8:06

Re: Madness is our new friend ||K-varotus

Velho astui uhrinsa luokse ja puhui niin sanottuja kohteliaita sanoja. Tämä hoiti homman nopeasti ja tuntui nuolevan näppejään. Noh, ei tuo haissut muutenkaan täysin ihmiseltä. Chlorosia ei kuitenkaan kiinnostanut minkä maan matonen toinen oli. Häntä kiinnosti lupa saada vielä elossa oleva lapsi parkumaan. Sethin tehdessä tilaa ja suoden hänen illastavan ruokansa hitaalla tavalla, mitä hän yleensäkin harrasti. Seth esitti myös oman mielipiteensä siitä, mitä olisi hallunut tytölle tehdä. Viherpää kohautti olkiaan hyräillen. "Nautin", hän vastasi ja astui lapsen eteen. Tuon keho värähti pikkuisen, kun miehen suuri käsi silitteli taas lasta. Hän ei säästellyt, vaan yksin kertaisesti otti toisen kädestä kiinni ja puraisi tuon hoikkaa kättä. Lapsista sai niin vähän lihaa irti. Hän repi lihaa toisen kädestä, samalla kun tyttö oli taas herännyt kipuun ja kirkui minkä kurkustaan sai.
Siinä samalla, kun Chloros soi hitaasti ja hyvin sotkuisesti. Seth kysyi oliko hän koskaan yrittänyt nylkä ihmistä elävältä. Kuulema oli oikein terapeuttisen rauhallista. Chloros mietti ja samalla hän katkaisi tytön niskanikamat, päättäen näin tuon elämän. Kyllähän ihmisiä elävältä oli teurastanut, mutta ei oikeastaan koskaan ollut kokeillut nylkemistä. "Täytyy kokeilla", hän nauroi. Todellakin, kuinkakohan pitkään ihminen kestäisi ihon repimistä irti lihastaan? Kuinka kauan kestäisil, että kipu ajaisi nuo hulluuden partaalle tai tappaisi nuo. Mistähän sitä pitäisi edes aloittaa toisen nahan repiminen, mutta se olikin hauskin osa. Kun ei tiennyt, piti vain kokeilla.

Mies repi tytön vaateet ja upotti kätensä toisen lihaan vatsan päältä, repien vatsan alueen auki. Hän tarkasteli hajua ja heitti kaikkea turhaa pois, kuten suoliston, haiman, pernan, keuhkot jne. Sydämen hän söi sekä maksan ja munuaiset. Sitten vain kaluttiin luita, kunnes tytöstä ei ollut jäljellä kuin hiuksia, tuon vaatteet ja osa luista. Samoin tehtiin pikkuiselle, kuolleelle pojalle.
Seth näytti olevan valmis ja Chloros pyyhki suutaan verestä. Hän löyhkäsi. Hän toi maskinsa naamansa eteen ja mietti, ettei jaksanut siivota. Ei hän koskaan siivonnut. Livius teki sitä omille saaleilleen, muttei Chloros. Sillä koko kauneushan piti jättää muiden järkyttämiseksi. Hän rakasti sitä, kirkkumista, epätoivoa ja surua. Vihakin oli hauska asia ihmisten tunteissa. Viha saattoi olla tappaavaa, sehän tässä olikin vallan hauskaa.

//XDD Chloros on aina tollanen pölkky :-----D Kyllä, sarjakuvasi kyllä oli paras. Tiivisti Chloroksen täydellisesti XD Vihdoinkin se on jonkun sankari XDDD Se on lutunen mies//
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Huhti 10, 2016 5:43

Re: Madness is our new friend ||K-varotus

Velho kävi virnuilemaan itsekseen Chlorosin päättäen joskus kokeilla ihmisten nylkemistä - tai no, kävi siihen hommaan myös joku muu humanoidi, jos siitä lähdettiin tai "hätätapauksessa" eläinkin, jos jostain halusi aloittaa. Idea kuitenkin oli pitää uhri mahdollisimman pitkään hengissä, samalla kun mokomalta nahkaa irti viilteli.
Seth kuitenkin keskittyi omiin tekemisiinsä, repien sen sydämen toisen rintakehästä esille ja puristellen sieltä verta lasipurkkeihin, antaen Chlorosin leikkiä viimeisellä elossa olevalla uhrillaan, ennen kuin viherpää päätti käydä ruokailemaan. Silloin velhon mielenkiinto heräsi ja tuo yhä useammin vilkuili omien puuhiensa lomasta Chlorosin tekosia. Hän ei välittänyt humanoidienlihasta, vaikka tarvitsikin noiden verta aina silloin tällöin pysyäkseen elossa. Mutta Chlorosille näytti maittavan se liha enemmän kuin hyvin.

Jahka Seth oli valmis, siisti tuo pullot ja pisti taskuunsa talteen, siinä vielä sormiaan nuoleskellen puhtaaksi, ennen kuin kääntyi Chlorosin puoleen.
"En tiedä mihin sinun kaltainen hiippari valuuttaa käyttäisi, mutta ota silti tämä", Seth avasi suunsa, samalla kun kaivoi vyöltään pienen kangaspussin, jonka heitti Chlorosia kohden - ottakoot mukaansa tai jättäisi siihen jos halusi, pussista löytyi pari kultakolikkoa jolla varmasti jotain mukavaa itselleen saisi jos halusi. Tosin osasiko tuo hullu edes valuuttaa käsitellä, sitä Seth ei tiennyt ja jos totta puhuttiin, ei edes välittänyt. Jonkinlaisen palkinnon hän silti halusi antaa tuolle tästä hyvin tehdystä työstä ja tällä hetkellä Sethistä ei ollut keksimään, mitä moinen hullu mahdollisesti haluaisi. Kertokoot itse jos jotain mieli.
"Suoriuduit ihailtavan nopeasti ja täydellisesti viimeksi antamastani "tilauksesta", joten voinen samantien kertoa sinulle, mitä seuraavaksi tarvitsisin", valkohapsinen jatkoi, "Tarvitsen keijun verta - miksei siipiäkin siinä samalla, jos satut ehjiä saamaan. Kai tiedät miltä keijut näyttävät? Siroja, pieniä humanoideja, joilla on ötökänsiipiä muistuttavia siipiä".
"Sellaisen jos tuot, elävänä tai kuolleena, tai edes sitä verta pienen pullollisen, olisin kiitollinen", Seth hymisi, samalla kun astui lähemmäs Chlorosia ja ojensi tuolle yhden tyhjän, pienen lasipullon johon tuo verta voisi ottaa. Voisi tuokin kokeilla veren valutusta pulloon, se oli harvinaisen hauskaa puuhaa myös, jos Sethiltä kysyttiin.


// Chloros ei oo penaalin terävin kynä :---D Pistin koko sydämeni siihen sarjakuvaan, hyvä että kelpas (D Chloros on mun sankari, tarviin oman Chloroksen //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Su Huhti 10, 2016 7:59

Re: Madness is our new friend ||K-varotus

Miksi näitä kylmiä, littaisia ja pyöreitä asioita taas kutsuuntiinkaan? Kolikoiksi, rahaksi ja valuutaksi. Aivan, sillähän sai jotakin. Chloros ei kyllä tehnyt mitään rahalla, mutta kai hän voisi pitää sitä syöttinä ihmisille, kerta nuo olivat niin ahneita rahan suhteen. Hän otti pussin Sethiltä ja työnsi sen vain sitten repaleisen kaapunsa uumeniin. Kai tässä kohtaa pitäisi kiittää, joten Chloros kiitti. Seth sitten siinä rupesi kertaamaan kuinka hienon suorituksen hän oli tehnyt ja kertoi antavansa uuden tehtävän. Kyseessä oli keiju. Chloros mietti, kun Seth kysyi oliko hän nähnyt keijuja ja rupesi kuvailemaan näitä. Ei, Chloros ei ollut nähnyt keijuja koskaan, mutta oli haistanut. Lisäksi Sethin pitäisi pikku hiljaa alkaa ymmärtämään, ettei mies käyttänyt näköään kuin kuka tahansa puoli sokea. Hän ei avannut tikattua silmäänsä vain etsiäkseen keijuja tai katsellakseen maisemia. Hän avasi silmänsä vain silloin, kun häntä uhattiin todella tai hän halusi nähdä miltä jonkin kasvot näyttivät, kun ne kärsivät todella.
Metsässä keijujen tuoksu oli imelän kukkaismainen ja sekoitus ihmisen ja taruolentojen hajua. Se oli jotain, joka pisti miehen nenän vain nyrpistelemään. Keijuja Chloros ei syönyt, ensinäkin niitä ei ollut mitään kuin luuta ja nahkaa. Toiseksi hän ei pitänyt niiden hajusta sitten olenkaan. Kyllä on hän varmaan tunnistaisi keijun, kun sellaisen kohtaisi. Mikään ongelma tässä ollut. Sethin pitäisi vain alkaa ymmärtää, että kysymykset kannatti esittää muodossa -oletko haistanut tai tuntenut?
Tarvittiin keijun verta, kokonaisena, elävänä tai kuolleena. Seth antoi vielä pullonkin verta varten. Ihmissyöjä otti pullon ja tunki senkin jonnekin sinne kaapunsa alle. "Ah, kyllä minä sinulle tuon sitä verta tai sitteb ehkä kokonaisen keijukaisen. Mitä sanot pienesti sulosoinnuista?" hän tuumaili myhäillen ja se oli sitten siinä. Hänen asiansa ja hänelle annettu tehtävä oli loppuun käsitelty, eikä hänellä ollut mitään tekemistä toisen kanssa niin kauan kunnes hän kävisi pyydystämässä keijun tai keijuja.

Hän kumarsi isoin elein ja nauroi kun lähti vain jättäen jälkeensä järkyttävän veri sotkun. Hän ei siivonnut, ellei se ollut sitä varten, että hän piilotti jälkensä. Tämä oli hänen tapansa nauttia elämästä ja kukaan tullut kertomaan, että piti siivotta. Ellei se ollut sitten Livius.

//Kyllä, jos oman Chlorosen hankit, niin hoito-ohjeet menis kutakuinkin näin: 1. pidä häkissä, jos et halua tulla syödyksi 2. Syötä raakaa lihaa ja vettä 3. Pidä sille välillä seuraa. Yeeess! Kiitos pelistä oli mahtavaa :DDD
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Huhti 10, 2016 8:40

Re: Madness is our new friend ||K-varotus

"Kuulostaa vallan mainiolta", Seth hymisi Chlorosin perään, sen suuremmin lähtemättä tuon kanssa enää rupattelemaan. Eivät he täällä kuulumisia olleet vaihtamassa muutenkaan. Ja niiden sanojen myötä viherpää päätti poistua paikalta, kumartaen suurin elein, saaden velhon virnuilemaan itsekseen. Punainen katse seurasi hetken, kuinka mielipuoli paikalta poistui, jättäen jälkeensä sen hirveän sotkun mitä kolmesta ruumiista jäi. Valkohapsi katseli hetken sitä hävitystä ympärillään, kunnes hymähtäen otti ja poistui yhtälailla paikalta, sen suuremmin murehtimatta uhrien perään. Joku totta kai itkisi kun tajuaisi, että rakkaat lapset olivat mennyttä, mutta eipä se hänelle kuulunut. Tosin jos nuo olivat olleet orpoja, ei ketään kiinnostaisi.


// Kutistan Chloroksen ja pistän sen marsun häkkiin. Se saa juoda marsun juomapullosta ja välillä heitän sille sitten lihaa sinne syötäväks 8) Ja jos tulee tylsää ni voin hankkii sille juoksupyörän! Ja samoin, kiitos pelistä! //
Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia