Kirjoittaja Mori » 08 Tammi 2016, 18:40
Seth nyökkäsi ja sanoi vielä, että Chloros oli saanut luvan poistua. Kutsui ketuksi ja sellaista, mutta ei viherpää sitä ottanut pahalla. Tosin velho vielä lisäsi hyvästeihinsä, että hän voisi asettaa ensimmäisen pyyntönsä hakua koskien. Chloros oli jo kääntynyt toiseen selätysten, mutta kuunteli, kuinka toinen selitti mitä halusi. Velho halusi lapsen verta, pieni hymy alkoi pikku hiljaa levetä velhon puhuessa, vaikkei sitä hymyä edes olisi voinut nähdä sen mustan maskin alta. Seth sanoi, että veren toimitus saisi olla millä tyylillä tahansa tai siis jollain, jolla sitä verta saatiin kuskattua hänelle. Chloros pienesti naurahti toiselle. "Lisään siis ruokalistaani lapsen ja muodon muuttajan." Hän totesi ja hänen äänensä tuntui kieroutuneelta.
Seth tietysti antoi yksityiskohtia siitä minkälaista verta sen piti olla. Lapsen piti olla neitsyt ja mitä netsyellä tarkoitettiin oli sama ja se. Chloros ei kuitenkaan kiirehtinyt, kun toinen sanoi, ettei näistä kahdesta rodun edustajasta pitäisi olla haastetta ja jos oli, niin sepä oli mukavaa. Chloros kyllä muisti tavanneensa ihmissuden ja polttaneen tuon selän haavat kiinni, tietysti mahdollisimman hitaasti ja impaten sitä kärvetyneen lihan tuoksua. Seth kertoi myös että hänen pitäisi vain ottaa rennosti ja tuoda "tavarat" kun ehtisi tähän paikalle ja velho ilmestyisi myös paikalle. Chloros nauroi matalasti. "Aye, herrani." Hän sanoi ivallisesti ja heilautti ikään kuin kättään hyvästiksi kadoten sitten yön pimeyteen.
Noh mitä sitä hoppuilemaan, mutta se että hänen oli nimen omaan haettava juuri jonkinlaista ja tiettyä saalista, sai ihmissyöjän kehon värisemään. Pari päivää tapaamisesta oli kulunut ja viherpää seisoi rauhallisesti ihmisten asunalueen reunalla. Hän naksautteli niskojaan ja harteitaan. Tästä tulisi aivan liian hauskaa. Jokainen lihas tuntui odottavan hetkeä, milloin toiminta alkaisi ja niin, ensimmäinen askel otettiin kohti ihmisiä.
Chloros ei tietenkään mennyt kävelemään kaikkien keskelle vielä päiväsaikaan. Hän liikkui talojen varjoissa ja odotti. Hän kuunteli, mutta joutui pian avaamaan toisen silmänsä, koska hän ei oikeastaan tiennyt mikä oli lapsi. Polven korkuinen, hieman isompi vai hänen kokoinen. Kyllä, häneltä puuttui sivistys ja opetus, mutta se ei estänyt elämistä. Hän seisoi hieman varjoisella kujalla, kun maata pitkin vieri pallo, joka osui hänen jalkoihinsa. Ihmissyöjä laski katseensa palloon, jolloin pallon päälle tipahteli verta. "Ah! Vihreät hiukset!" Pienen pojan ääni sanoi, jolloin Chloros nosti katseensa poikaan. Hän hykerteli nahassaan. Hitaasti hän otti askeleen pojan luokse ja kyykistyi pikkuisen. Poika näytti hetken innokaalta löytämästään, mutta tuntui menevän hiljaiseksi. "Oletko neitsyt?" Ihmissyöjä kysyi kuiskien ja poika ei näyttänyt vastaavan, sillä Chlorosin käsi oli painautunut pojan suuta vasten ja mies nosti koko ipanan ylös pidellen tuon kasvoista kiinni. Poika rimpuili hänen otteessaan, mutta mies ei päästänyt irti. Hän hymisi pienesti ja oli lähtemässä liikkeelle, kun kujalle ilmestyi toinen hahmo. "Mill! Kuinka kauan siinä pallon hakemisessa menee?" Ehkä hieman poikaa vanhempi tyttö, suunnilleen kymmenen vuotias, ilmestyi kujalle.
Tyttö pysähtyi Chlorosin nähdessään ja näki, kuinka mies piteli poikaa kasvoista kiinni. Tyttö oli avaamassa suunsa huutaakseen, mutta ihmissyöjä oli nopeampi. Hän työnsi sormensa tytön suuhun ja tarttui samalla vapailla sormillaan tytön leukaan. "Ssssshhhh, prinsessa. Jos haluat elää vielä vähän pidempään, olet hiljaa." Chloros kuiskasi ja nappasi tytön sen jälkeen kainaloonsa hän tukki tuonkin suunsa.
Kummankin lapsen kanssa hän lähti pois ihmisten ilmoilta, pitäen kummankin hiljaisena. Kukaan ei kuullut, eikä nähnyt, joten mies saattoi hyvin mennä odottamaan yötä, sitä ennen hänen piti hakea jonkun muodon muuttajan verta. Hän saapui tapaamispaikalle päiväsaikaan ja iski lapsen vasten puuta, jolloin nuorempi menetti tajuntansa iskusta ja tyttö inahti. "Hmm? Kuulinko jotakin?" Chloros kysyi vetäessään esiin kettingin. Hän sitoi lapset yhteen ja veti kettingin pätkästä selkäänsä. Noh, parempi kantaa mukana, jos vaikka tulisi nälkä ja jos metsässä joku nyt satuisi huomaamaan kaksi lasta sidottuna puuhun, saattaisivat nuo päästä pois. Mukaan ottaminen oli siis viisain tapa.
Iltaan mennessä ihmisyöjä palasi tutulle paikalle. Hänellä oli edelleen lapset selässään, mutta nyt hän raahasi toisellä kädellään ruumista, muodonmuuttajan ruumista. Valitettavasti muodonmuuttaja oli valinnut huonon eläimen. Peura kun ei päässyt ihmissyöjän kynsistä minnekään. Lapset olivat silti vielä elossa, toisin kuin muodonmuuttaja ja heidät Chloros laski maahan kettinkeineen. Ruumiin mies iski lasten viereen, jotka tärisivät ja muutamia kyynelien jämiä saattoi nähdä näiden kasvoilla. Nyt Chloros vain odotti, kieroutuneesti hän silitti tärisevien lasten päitä. "Noh, noh. Ei mitään hätää..." Hän kuiski lasten korviin. Hän istui lasten kanssa siinä. "Teidän pitää vain odottaa kilttiä ja hellää velhoa, joka hakee teidät pois. Ei hätää, kohta kaikki on paljon mukavempaa." Hän sanoi ja silittely pojan päälaella muuttui puristukseksi. Siinä vaiheessa poika ei voinut enää hillitä kiljumistaan, kun Chloros murskasi pienen pojan kallon samaisella sekunnilla. Tyttö pojan vierellä huusi, mutta mies työnsi sormensa toisen suuhun. "Hys, hän tulee." Chloros kuiski ja irroitti maskinsa kasvoiltaan, alkaen juoda pojan kallossa murskattuja aivojen riippeitä katsellen, kuinka tytön pelko ja kauhu kerääntyi tuon silmiin ja täseviin hampaisiin.
//Siellä on nyt menossa totaallinen ja brutaalinen näytös :DDD