Kukkoilija ja kerjäläinen


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ke Huhti 20, 2016 9:45

Re: Kukkoilija ja kerjäläinen

Kaipasiko hän koskaan ihmisiä tai elämää ympärilleen. Edward pyöräytti lihan toisin päin ennen kuin vastasi toisen kysymykseen. Hänen äänensä oli haikea. "Kyllähän minä kaipaan, en ehkä kuitenkaan paljoa ihmisiä", hän vastasi naurahtaen kuivasti. "Minulla on ystäviä metsästä, vähän sieltä ja täältä. En koe olevani yksin ja törmäämme aika usein toisiimme", hän sanoi, mutta eivät he oikeasti niin usein tavanneet. Tyttöystäväkin oli tavattu muutama kuukausi sitten. Hän vietti yksinäistä elämää ja hän tiesi sen. "Ajattelet varmasti, että tämä on hyvin yksinäinen elämä, jota elän", hän totesi ja katsoi Thea. "Niinhän tämä on, mutta se on parasta kaikille", hän sanoi mystisesti ja sulki silmänsä. Nuotion pieni tuli lämmitti ja mies pyysi naista istumaan siihen lähelle, ettei illaksi kääntyvä päivä jäädyttänyt toista. Hän heitti uuden puun nuotioon.

"Thea", hän sanoi ehkä yllättävän vakavana. Hän kuitenkin korjasi ääntään, ettei toinen pelästynyt liikaa. Odottaisi mahdollista saarnaa. "Sinun on parempi, ettet kerro kellekään kennen kanssa vietit päiväsi. Sinun on myös luvattava, ettet kerro minun olleen epäihminen. Se saattaisi synnyttää ehkä huhuja sinua kohtaan ja partioita minun perääni", hän totesi hymy huulillaan. Kuitenkin niin kaukainen hymy. Heidän maailmansa olivat liian erilaisia. Oli hyvä saada tietysti uusia ystäviä, mutta hän yleensä pyrki työntämään ihmiset pois luoltaan. Ihmiset kun tuppasivat rikkoutumaan liian helposti. Ei ihmisillä ollut taikakeinoja, joiden avulla nuo taistelivat, Ei noilla ollut mitään suuria voimia, joiden avulla tuhota taikka nopeutta ynnä muuta sellaista.
Sellaisia voimia kuten ihmissusilla. Kestävyyttä ja muuta sellaista. Sellaista tappavaa voimaa. Mies nosti kepin irti maasta ja repäisi mureaksi muuttuneesta lihasta palan naiselle. Pyytäen tätä aloittamaan. Sen jälkeen hän repäisi itselleen palasen ja asetti kepin hieman kauemmaksi nuotiosta.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 734

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ke Huhti 20, 2016 11:45

Re: Kukkoilija ja kerjäläinen

Kulmat kurtistuivat, kun kuunteli hieman haikeaksi sävyttyvää puhetta elämästä ja yksinäisyydestä. Ei se tuntunut Ediä omien sanojensa mukaan vaivaavan, mutta Thea oli kuulevinaan että toinen kuitenkin voisi kaivata enemmän kontakteja. Ehkä pelkäsi jotain tapahtuvan, jos olisi enemmän ihmisten kanssa? Tai muiden metsän olentojen. Villikko asettui metsäläisen vierelle, kohteliaan etäisyyden päähän ja riittävän lähelle nuotiota, jotta ei paleltuisi kun aurinko alkaisi laskemaan. Hetken hiljaisuus tuntui hyvältä, sillä tätä kohtaamista hänen täytyi pohtia hetki hiljaa itsekseen. Mies oli niin kovin hyvä ja ystävällinen, epäilemättä syvästi lojaali ja luotettava, oikeastaan hänen pitäisi sanoa toiselle että aatelisneitojen kanssa ei kannattanut alkaa kaveeraamaan. Etenekään hänen. Hänen luontonsa vain oli rakennettu valehtelemaan, manipuloimaan ja tavoittelemaan omaa hyvää ja yleensä jossain vaiheessa itseään kiltimmät ja puhtaammat tuppasivat jäämään jalkoihin. Kuitenkin Ed oli kovin puoleensavetävä, luotettavana ystävänä siis, tämän miehen kohdalla aikoi kunnioittaa aiempaa mainintaa mielitietystä. Ei hän halunnut iskeä kiviä noihin rattaisiin, ei ollenkaan. Mikä oli tolkuttoman outoa, sillä mikään muu ei ollut hauskempaa kuin draaman aiheuttaminen – etenkin kun itse pääsi tarkkailemaan sivusta.

Metsäläisen pyyntö olla puhumatta tämän olemassaolosta ja heidän tapaamisestaan sai naisen tuntemaan pientä myötätuntoa. Toinen oli kovin hieno olento, sellainen joka voisi olla omiaan yhdistämään ihmisiä ja metsäläisiä, mutta selvästi ei siihen halunnut ryhtyä. ”No, huhuja minusta nyt liikkuu jo”, naurahti olkiaan kohauttaen, ”mutta lupaan, että en puhu sinusta kun kyselevät kenen kanssa olen viettänyt aikaani. Usko pois, perheeni on tottunut kaikenlaisiin vinkeisiini, joten ei huolta. Kunhan menen ennen yötä kotiin, niin he eivät kerkeä nähdä meitä yhdessä”, lupaili ja aikoi pitää lupauksensa. Ed oli päässyt hänen ihonsa alle omalla ystävällisyydellään ja hienoisella surumielisyydelläkin, kuinka noin hyvää voisi vedättää? Eikä tämä metsäläinen mikään tyhmäkään ollut, ei varmasti kun kykeni elämään ilman yhteisöä keskellä metsää.

Tarttui ojennettuun lihanpalaan ja iski epäröimättä hampaansa siihen. Se maistui voimakkaasti riistalta, metsältä ja marjoilta. Olisi ehkä kaivannut jotain kastiketta, tai mausteita, mutta päivän mittaan huomaamatta kasvanut nälkä piti huolen siitä että liha maistui ihmeenkin hyvältä. ”Eihän tämä pahaa ole”, Thea lausahti saatuaan suunsa tyhjäksi. Pyöritteli loppua palasta kädessään ja irrotti siitä aina sopivin väliajoin pienemmän palan jonka sitten vei suuhunsa. Oikeastaan oikeinkin hyvää, puhtaan ja konstailemattoman makuista. ”Minä en ole erityisen hyvää seuraa”, lausui mietteliäänä ja vilkaisi metsäläistä vierellään. ”Ja nautin olla juuri tällainen, mutta sinunlaisiasi hyviä olentoja kohdatessani tunnen pienen syyllisyyden pistoksen kaikista ajatuksistani”, hymähti päätään pudistaen. Hullua, mutta totta. Onneksi hän tapasi näin hyviä otuksia hyvin harvoin. Ja ehkä mieli olisi muuttunut, jos olisi tiennyt Edin toisen puolen.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Pe Huhti 22, 2016 1:28

Re: Kukkoilija ja kerjäläinen

Thea lupautui pitämään hänen olemassa olonsa salassa. No toisaalta mitä se olisi kertonut jos nainen olisikin mennyt sanomaan, että oli viettänyt iltaa jonkun miehen kanssa. Jos kerran naisesta jo huhuja liikkui. Kyllähän Edward oli ymmärtänyt, ettei tämä nainen ollut mikään siveä, muttei liian lähenteleväkään. Ainakaan mitä hän omassa päässään oletti. Kaksikko ruokaili siinä nuotion rätisyttäessä puita ja lämmittäen heitä. Thea yllättyi aivan, ettei liha ollutkaan pahaa niin kuin ehkä oli mhdollisesti luullut. "Hienoa, että maistuu. Eihän minulla ole suolaa tai mitään, se on vain käräytetty hienoisesti tulessa, joten kai siinä nyt vain maistuu liha", hän totesi naureskellen. Oli mukavaa, että joku osasi arvostaa pelkän lihan makua suussaan. Toiset eivät osanneet arvostaa ja olihan Edwardkin jo alkanut olemaan sinällään jo niin tottunut, ettei mauton liha haitannut. Raakakin kun jo meni helposti suuhun, mikä oli niin eläimellistä kuin olla ja voi.
Thea totes äkisti, ettei hän ollut erityisen hyvää seuraa. Totesi vielä perään, että tunsi syyllisyyttä, kun tapasi hänen kaltaisiaan olentoja. Edward laski kalutun luunsa maahan ja katsoi Thea. "Ei sinun tarvitse tuntea syyllisyyttä. Tietysti, jos teet jotain pahoja asioita voit tunteakin", hän totesi ja virnisti. Ilme kuitenkin vakavoitui kovin nopeasti. "Minun pitäisi sanoa, etten ole hyvää seuraa. Juurikin siksi, että olen teidän ihmisten vihollinen ja siksi, ettet tiedä kaikkea minusta. Hyvä niin. En halua säikytellä ketään, mutta pidän mielummin etäisyyttä kaikkiin", hän totesi ja otti kepissä olevan lihan ja mursi sen vielä kahtia, ojentaen toisen puoliskon naiselle. Saisi nyt luvan syödä sen edes pois.

Syötyään Edward sammutti nuotion. Hän kippasi vain sen päälle multaa. "Saatan sinut metsän reunalle, en edemmäs. On turvatonta kulkea yksin illalla pimeässä metsässä", hän totesi ja ojensi kätensä herrasmiesmäisesti auttaakseen naisen ylös jaloilleen. Matka alkoi rauhaisalla kävelyllä. Edward katseli hämärtyvää ympäristöä. "Minulla oli oikein mukavaa kanssasi. Toivon, ettet aiheuta liikaa ongelmia perheellesi ja ettet tee mitään pahoja", hän sanoi ja kuullosti siltä kuin olisi ollut toisen isoveli, joka kaitsi siskoaan tuhmista asioista.
Ihmissusi käveli naisen vierellä, koska tuon taakse jättäminen aiheuttaisi sen, ettei hän tuntisi oloaan turvalliseksi naisen puolesta. Jos nainen pyrki hänen edelleen hän pyrki tuon tahtiin, sillä Edward oli aina vähän liian varuillaan. Ei metsä kuitenkaan mikään suojaisin paikka ollut.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 734

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Pe Huhti 22, 2016 9:34

Re: Kukkoilija ja kerjäläinen

”No, en minä tapa ketään, enkä varasta”, vastasi puolustuksekseen, kun Ed tuumi olevan ihan oikein tuntea syyllisyyttä jos teki oikeasti pahoja asioita. Siinäpä ne Thean hyveet taisivat ollakin, hän ei tappanut ketään eikä tuntenut tarvetta varastamiseen ja siihen sopi olla tyytyväinen. Hän kuitenkin huijasi, vietteli, manipuloi ja sai ihmiset antamaan hänelle vaikka viimeiset ruokansa, jos niikseen tuli. ”Sittenhän me olemme juuri hyvää seuraa toisillemme, kummankin pitäisi pysytellä kaukana muista eläjistä”, hymähti ja pudisti päätään, ihmetellen samalla tätä kummallista tarvetta potea syyllisyyttä tekemisistään. No, ehkä tällainen hetki kerran vuoteen oli tarpeellinen, että ei aivan menettäisi itseään pahalle. Tai muullekaan. Otti vastaan ojennetun lihapalan ja ryhtyi hiljaisuuden vallitessa nakertelemaan sitä, miksihän tämä mies piti itseään niin pahana että hänen ei sopinut liikkua muiden seurassa? Aatelisneito ei osannut päältäpäin arvioida mikä olisi tämän rotu tai laji, ihmiseltä tuo hänen silmiinsä näytti. Mitä nyt toki oli ilmeisen voimakas, ainakin siitä päätellen kuinka oli kohdannut aatelismiehet muutamia päiviä aiemmin. Ja hänen ratsunsa kammoksui miestä, joten tuskin toinen ihan ihminenkään oli – ja niinhän Ed oli joskus sanonutkin.

Thealla oli vielä hieman pureskeltavaa jäljellä, kun Ed ryhtyi sammuttamaan nuotiota kaatamalla maata sen päälle. Oli ihailtavaa kuinka metsäläinen huolehti ympäristöstään, sillä lukemattomia kertoja oli nähnyt ihmismiesten jättävän yhä kytevän nuotionpaikan taakseen. Täytyi olla vain joku suuremman lykky, ettei noista ollut syttynyt metsäpaloja. ”Se olisi mukavaa”, lausahti lähinnä kohteliaisuus syistä ja tarttui ojennettuun käteen. Ennen kuin Ed kerkesi protestoida, kiepsautti käsivartensa toisen käsikynkkään ja miehen lähdettyä liikkeelle, vauhditti omat askeleensa toisen liikkeisiin. ”Joojoo, isoveli”, virnisti kuin mikäkin kuriton kakara, se kai hän todellisuudessa olikin. ”Vaikka, minun vanhemmilleni tekee vain hyvää, että joku pitää heidät virkeänä. Veljeni ovat niin kovin kilttejä ja viihtyvät virallisissa tanssiaisissa niin hyvin, että minun läsnäoloni ei ole välttämätöntä”, hymähti. Hänen veljensä tosiaan viihtyivät tanssiaisissa ihmeen hyvin. Kai se johtui nuorten miesten halusta löytää puoliso, tai edes joku nainen jota voisi yrittää riiata.

”Äläkä sinäkään hankkiudu ongelmiin. Olisi mukava tavata sinut vielä uudelleen täällä, on virkistävää tuntea joku noin hyvä”, puheli ja tällä kertaa ei edes lämpimikseen vaan todella tarkoittaen sanojaan. Ed oli totisesti virkistävä tuttavuus. Metsä alkoi uhkaavasti jo harventua heidän rauhallisen kulkunsa myötä, olisi toki mukava päästä kylpyyn ja valmistautumaan seuraavaan päivään, mutta toisaalta harmillista sanoa hyvästit.


// Oon kyllä tykästynyt Ediin, niin mainio ja monisyisen oloinen hahmo :) Huippua, että voi olla noin hyvä ja silti siellä on se petokin jossain kytemässä. //
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Pe Huhti 22, 2016 10:38

Re: Kukkoilija ja kerjäläinen

Ai neiti ollut sali neitoja. Toisaalta se oli täysin ymmärrettävää, kun tuo pimeässä metsässä vielä loikki. Nainen otti kuitenkin vitsikäästi vastaan hämen saarnamismuotoiset ohjeensa ja puolusti itseään vanhemmillaan, jotka täytyi pitää vierkeinä. Ed naurahti vienosti. "Kunhan et tuota heille kuolemaan johtavaa virikettä", hän totesi. Miehen äänessä kävi aavistuksen verran vakava, ehkä hieman traumaperäinen synkkähkl vivahde. Olihan ihmissusi brutaalisti murhannut vanhempansa ja kokonaisen tuntemansa kylän. Kokonaisen kylän. Neiti hänen vierellään varmasti hyppäisi kaksi metriä mihin tahansa suuntaan, jos saisi tietää.
Thea vuorostaan saarnasi hänelle. Pyysi häntä pysymään poissa ongelmista. Edward ei vastannut tähän. Korkeintaan nyökkäsi pieneellö viiveellä. Ihmissusi ei voinut pysyä poissa ongelmista. Muuten hän vain eristäytyisi kokonaan, jos sellaista lupaisi. Positiivista oli kuitenkik se, että Thea tunsi hänen olevan hyvä. Edward tunsi pientö iloa sekä surua. Ei hän ollut hyvä. Ainakaan hänen itseluottamuksensa sen suhteen ei ollut hyvä.

Metsän alkaessa harventua mies pysähtyi. Hän näytti tuijottavan suoraan ja odottavan. Hän laski kätensä naiden kädelle, joka lepäsi hänen käsivarrellaan. Hän nosti sen pois hellösti ja katsoi Theaan. Toinen halusi tavata hänet uudestaan, joka oli vallan iloinen ajatus, mutta sellaista lupausta hän ei välttämättä voinut pitää. "En lupaa mitään, mutta jos tapaamme uudemman kerran, voin opettaa sinulle vielä muutaman niksin metsästämisen suhteen", hän sanoi virnistäen ja laski kätensä tuon selkään. Hän työnsi toisen hellästi matkaan.
Edward ei harrastanut kovin muodollisia jäähyvästejä, koska ne tuntuivat aina niin ikäviltä. "Käyttäydykin kunnolla", hän sanoi neidin perään. Sen jälkeen hän kääntyi ja lähti kävelemään metsään takaisin, kun ilta sumu alkoi nousta pikkuhiljaa. Edward oli kuunnelluy tarpeeksi ja pitänyt huolen, että Thea pääsisi sivistyksen pariin mahdollisimman turvallisesti. Kuin hän olisi kaitsinut tosiaan lasta.

//Njooh. Edward on tollanen monitoimitunne mies. Siitä on vaikka mihin ja sehän on sen tietämättä aika leidikiller xD Sellanen stereotypinen unelmapahismies xD//
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 734

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Pe Huhti 22, 2016 11:00

Re: Kukkoilija ja kerjäläinen

Kulmat rypistyivät, kun oli aistivaan toisen sanoissa jotain sävyjä joita ei osannut aivan selittää. Ihan kuin niiden lausuminen olisi riipaissut jostain syvältä, mutta niin pieni tuo sävy oli ettei Thea voinut olla varma oli kuvitellut sen kokonaan. Sääli, että tämä mies oli valinnut elämän metsässä. Pientä iloa toisen elämään mahtoi tuoda se mielitietty, josta Ed oli aiemmin puhunut – se piristi myös Thean mieltä, että tällä metsäläisellä oli joku josta välitti. Kaikki he tarvitsivat sellaisen. Jopa hänenkaltaisensa itserakas nirppanokka tarvitsi perhettään, heidän huolenpitoaan ja toisaalta myös jarruttavaa vaikutusta. Totta kai hän ajatteli, tai ainakin välillä yritti ajatella, perheensä hyvinvointia. Vaikka eihän se useinkaan hänen oman hyvinvointinsa edelle mennyt. Edin kämmen tuntui lämpimältä hänen kämmenensä selkää vasten, veljelliseltä ja turvalliselta. Ei protestoinut, kun käsivartensa siirrettiin pois käsikynkästä ja vastasi metsäläisen katseeseen hymyillen, ei kai tälle miehelle kuin voinut hymyillä vilpitöntä ja hyväntahtoista hymyä. Toisen hyvyys tuntui tarttuvan häneenkin ja se tunne oli mukava, lämmin ja kevyt.

”Se on siis sovittu ja siispä toivon, että tapaamme vielä. Metsästystaitoni ovat vähintäänkin puutteelliset edelleen”, hymähti ja nyökäytti päätään sanojensa tueksi. Pienen hämmennyksen vallassa totteli lempeää kosketusta selällään ja astui askeleen kauemmas miehestä, toisen ja kolmannenkin. Kääntyi vielä kulkemaan hetken matkaa takaperin, tuhahti toisen sanoille. ”Minähän käyttäydyn aina hyvin”, virnisti ja iski silmäänsä, heilautti vielä kättään hyvästeiksi ennen kuin käänsi selkänsä tuolle ystävälliselle olennolle ja lähti harppomaan reippain askelin kohti kotiaan. Mitenhän hän tämänkin reissun selvittäisi. No, helposti oikeastaan, juuri sillä tavalla kuin satoja kertoja aiemminkin.


//Nojoo :D
Mutta, kiitos pelistä ja mun puolesta voidaan suunnitella jossain välissä jotain uusiakin pelejä :) //
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Pe Huhti 22, 2016 11:17

Re: Kukkoilija ja kerjäläinen

//Juu kiitos pelistä. Oli mahtavuutta :'D Ja suunnitellaan joo sitten lisää uusia pelejä :3//
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia