Perhepalaveri

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja Aksutar » 10 Huhti 2016, 21:10

Edna Eregion


Kevät teki jo kovaa vauhtia tuloaan ja sen myös huomasi. Lumet olivat sulaneet ja maa oli märkää kaikkialla, luonto alkoi pikkuhiljaa vihertämään ja päivät pitenemään. Kevään tulo piristi kummasti, ainakin Ednaa. Ehkä piristymisen syynä oli myös se, että oli saanut jutellakseen kunnolla tahon jos toisenkin kanssa ja asiat olivat jälleen parempaan päin. Olo ei ollut enää niin ahdistunut ja raskas kaiken aikaa ja untakin sai nukkumaan mennessä ilman sen suurempia murehtimisia.
Tänä keväisenä iltana kun aurinko oli jo pikkuhiljaa laskemassa mailleen, oli Edna perheineen lähtenyt kuitenkin vielä ulos. Ilma oli mukavan lämmin, vaikkakin auringon laskiessa alkoi sääkin kylmetä iltaa kohden. Tästä johtuen noidanalku oli pukenut pikku tyttärensä lämpimiin vaatteisiin - joskin ei niin puhtaisiin. Nuhjuisemmat, vähemmän hienommat vaatteet saivat kelvata metsäretkelle, jossa Karen kuitenkin halusi itse koittaa kävellä ja möyriä maassa. Kovasti tyttö myös lapasiaan olisi halunnut riisua jotta kunnolla sammaleista metsää olisi saanut tunnustella, mutta eipä tuo onneksi vielä itse kyennyt riisumaan niitä niin helposti saatikka nopeasti.
Itselleen Edna oli heittänyt ylleen vihreät haaremihousunsa ja löysän, pitkähihaisen tunikan, sekä pitkän kangastakin. Mukaan oli myös napattu olkalaukku - josta löytyi loitsu- ja yrttikirja, sirppi ja pari pienempää veistä -, tyhjä kori johon noita voisi tarvittavat juuret kerätä, sekä kangasliina, jota voisi käyttää vauvankantoliinana, sikäli mikäli Karen päättäisi väsähtää eikä kumpikaan heistä jaksaisi tyttöä käsissään kantaa.

Koko meno matkan Edna olikin Karenia kantanut ja tytölle jutellut, tuon opetellessa yhä vielä puhumaan. Kovasti lapsi yritti jo toistaa sanoja ja innoissaan yritti jotain selitelläkin, mutta eihän mokomasta vielä ollut järkeviä keskusteluja käymään. Kuitenkin Karen, siinä missä Ednakin, näytti olevan enemmän kuin innoissaan tästä myöhäisillan "perheretkestä".
Viimein kun saavuttiin paremmin metsään, kävi Edna ojentamaan Karenin Kalmalle.
"Saat nyt leikkiä isin kanssa, kun äiti etsii vähän aarteita", Edna naureskeli Karenille, joka kovin innoissaan olisi halunnut myös "aarteita" etsimään, joskaan tyttö ei näyttänyt yhtään harmistuvan vaikka "isän" syliin joutuikin.
"Katso ettei hän syö mitään maasta...", Noidanalku vielä neuvoi Kalmalle, ennen kuin lähti itse etsiskelemään puiden juurista juuriyrttejä ja siemeniä, joita mahdollisesti oli talven yli ollut piilossa lumen alla.



// Ssussssskkkkiiii plz //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Huhti 2016, 23:46

Kalma, Jack

Talvi oli väistymässä ja kevät oli tulossa kovalla vauhdilla kun huurteinen luonto oli heräämässä talvesta jälleen eloon. Lumi oli sulannut jo suurimmalta osin, tehden maasta savisen ja märän, loskaisen. Kalma oli lähtenyt pienen perheensä kanssa ulos kerta Edna tarvisti kasveja varastoon ja no jonkun joka vahti selustaa kun mustalainen keräisi kasveja, sekä lapsenvahdin. Karen oli tietenkin otettu mukaan kerta pikkuista ei voinnut yksinään jättää tuhojaan kotiin tekemään ja oli muutenkin aivan liian pieni jätettäväksi yksinään, joten lapsi oli mukana. Kalmaa se ei haitannut ja muutenkin oli mukavaa kun kaikki oli taas hyvin, etenkin Ednan kannalta kun asioista oli puhuttu ja selvitetty.

Kalma seurasi hiljaisena sivusta kun matkalla Edna leikitti ja jutteli Karenin kanssa, josta ei kyllä juttelu kaveria saannut vielä. Vaikka kovasti asiaa tuntui olevan pienemmällä. Kalma ei leikkiin mukaan mennyt vaan tarkasteli hiljalleen pimenevää metsää, sen varjoja, ääniä ja hajuja joita aavekoiran nenään satunnaisen tuuli toi mukanaan. He poistuisivat heti jos jotakin epäilyttävää ilmaantuisi. Kalma ei halunnut yhtään riskeerata perhettään, etenkin nyt kun Karen oli matkassa.
Metsän pimentoihin päästyään Edna tyrkkäsi Karenin isällensä syliin, jonka Kalma tietenkin otti vastaan mielellään jutellen muutaman hassun sanan tytön kanssa kun äiti kertoi lätevänsä etsimään aarteita. Kalma taas sai huomautuksen ettei Karen saisi syödä mitään maasta.
"Tietenkin." Kalma tokaisi tähän ja laski pienemmän alas samalla kun Edna meni etsimään tarvitsemiaan kasveja. Karen oli innoissaan kun oli päässyt aivan uuteen maailmaan maan tasolle, mutta Kalma tietenkin vieressä piti vahtia tytöstä, ettei söisi mitään vaarallista. Karen seisoi siinä isänsä housun puntista tukea pitäen, katsellen näkymää mikä kohtasi pienen lapsen edessä. Ja yhtä pian Karen oli jo menossa pikku jaloillaan tutkimaan maailmaa.. kaatuen, mutta nousten yhtä reippaasti ylös. Kalma ei niin paapomaan alkanut että nostaisi lasta ylös jos vähän horjahti. Kunhan katsoi silmä tarkkana jokaisen lapsen askeleen perään.

***

Jack oli suorastaan yllättynyt, hyvällä tavalla, kun oli sattunut oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Rakki, pienen perheensä kanssa oli metsä reissulla ja lapsi oli mukana, joka oli Jackin siittämä. Joten lapsi oli hänen, katsoi sitä mistä suunnalta tahansa. Jack ei ollut vielä kertaakaan onnistunut näkemään lastaan sillä Edna, karvaisen miehensä kanssa, oli onnistunut pitämään lapsen tähän päivään asti piilossa. Jack oli seurannut metsän laitamilta asti kolmikkoa jalan piilosta, pitäen huolta siintä ettei Kalma huomaisi häntä millään tavalla. Kun kolmikko oli lopulta pysähtynyt ja Edna ojensi lapsen aavekoiralle, oli Jack pysähtynyt myös paksun puun taakse, jonka runko peitti hänet. Sieltä käsin mies näki ensinmäistä kertaa lapsensa.. Vaikkei Jack ollutkaan lapseensa kontaktissa ollut kertaakaan niin silti Jack tunsi itsensä "ylpeäksi isäksi" jollakin tasolla. Olihan lapsi hänen.
Jack seurasi useamman minuutin aloillaan perheen touhuja, siirtäen hieman asentoaan jalallaan jolloin mies vahingossa rasutti hiljaisella äänellä oksan poikki.. Jack kirosi mielessään painautuessaan puunrunkoa vasten.

Kalma oli juuri ottamassa vastaan Karenilta kiveä, jonka tyttö oli löytänyt maasta kun ylinmääräinen ääni kantautui aavekoiran korviin. Tuskin ihmiskorva sitä olisi kuullut, mutta Kalma kuului kuinka oksa oli hiljaa rasahtanut. Kalma suoristautui seisomaan jääden hetkeksi katsomaan äänen suuntaan ennenkuin nappasi Karenin syliinsä.
"Meidän pitää mennä." Kalma sanoi kääntyen Ednaa kohden nyt, joka kasveja oli kerännyt tähänkin asti.
"Älä suotta kiirehdi lähtöäsi." Tuttu ääni kajahti metsässä ja astui esille pimenevästä metsästä tullen lähemmäksi. Jack laski kasvoillaan olevan hupun alas ja paljasti arpiset kasvonsa, jossa ei ollut pelkästään enään Kalman tekemää haavaa vaan toisen silmän yli oli vedetty musta silmälappu. Silmän alapuolella oli pitkä tuoreemman näköinen arpeutuma. Silmää itsessään ei enään ollut.
"Saanhan minä lastani tulla katsomaan? Vai mitä?" Jack kysyi ja jäi varo metrien päähän tieteän ettei ollut tervetullut tämän perheen lähelle. Kalma kurtisti kulmiaan.
"Häivy, sinua ei kaivata!" Kalma murahti pitäen Karenia tiukassa otteessaan, vahingoittamatta kuitenkaan lasta. Jack hymyili pienesti, mutta ei tehnyt elettäkään hyökätäkseen. Tällä kertaa hän ei ollut se joka riitaa haastaisi.
suskari
 

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Huhti 2016, 21:48

Sivusilmällä Edna lähinnä seuraili Karenia ja Kalmaa, keskittyen omiin puuhiinsa enemmän. Muutaman nokkosen sekä saniaisen hän löysi heti ensitöikseen ja pari juurikasvia, joista olisi hyötyä kyllä ennemmin tai myöhemmin. Harmi etteivät Luca ja Cailean olleet mukana, ehkä nuo olisivat löytäneet tryffeleitä lähimaastosta. Totta kai voisihan Kalmakin vainuta moisia jos osasi, mutta Ednalla ei ollut tapana pyytää puolisoaan tekemään koiramaisia askareita - se ei vain tuntunut oikealta. Vähän kuin olisi vaatinut kentauria ratsuksi - tosin olihan Edna jo kentaurilla ratsastanut. Ei kyllä vaatinut tuota häntä kantamaan! Eravor itse oli tarjoutunut ratsuksi, jos siitä lähdettiin.

Kauaa Edna ei omissa puuhissaan ehättänyt olla, kun Kalma jo ilmoitti että heidän pitäisi lähteä. Edna ehätti kohottaa katseensa puolisonsa puoleen, kun tuttu ääni kävi keskeyttämään tämän rauhallisen retken. Sillä samalla sekunnilla kun Edna kuuli Jackin äänen, oli noita ponkaissut pystyyn ja harppoi Kalman luokse. Terävänkärttyinen katse seurasi koko ajan Jackia, Ednan pysähtyen kumppaninsa vierelle tuon jututtaessa Jackia. Heti ensimmäisenä Edna kävi ojentamaan kätensä kohden Karenia, pyytäen - tai no, vaatien jos Kalma ei tyttöä helpolla luovuttanut - omaan syliinsä. Ja jahka tyttärensä käsiinsä oli saanut, perääntyi Edna pienesti Kalman taakse. Tosin sen sijaan että olisi jatkanut hiljaista, vihaista tuijotustaan, repesi Edna yllättäen nauramaan, Kun Jackia oli tutkinut hetken.
"Olet sinäkin kovia kokenut!", Edna huudahti laantuvan naurunsa keskeltä, "Ei ihme ettei sinua ole hovissa näkynyt - tuskin prinsessa tuon näköistä perkelettä enää panisi!", Noita jatkoi, yllättävänkin ivallisesti.
"Vai joko löysit muita joita raiskata kujilla, kun siniveriseltä ei herunutkaan?", Eihän Edna sitä tiennyt, oliko Jack päässyt jakamaan vuoteen prinsessan kanssa, mutta ei yhtään ihmetellyt jos niin olisi käynytkin! Hän piti sitä naista hempukkana ja Jackia vain hyödyttömänä idioottina - ties vaikka jonkun taudin olisi saanut tunkiessaan kaluaan reikään jos toiseen. Tai se käsitys Ednalla oli Jackista, ei hän tiennyt sen pahemmin mokoman yksityiselämästä. Eikä kyllä halunnutkaan. Hänen silmissään Jack oli julma, typerä ja ennen kaikkea mitätön mies, joka katkeruuttaan satutti ketä vain.
Siinä uhoamisensa ohessa Edna oli myös valmis roihahtamaan tuleen kera Karenin. Loistava loitsu, jonka hän oli Hansilta oppinut. Taikatuli kun ei satuttanut häntä, tai henkilöitä joita hän halusi suojella, mutta poltti kyllä helvetisti jos joku lähelle yritti. Tosin siinä missä opettajansa kykeni tulta hallitsemaan myös ympäristön suhteen, pitäisi Ednan liikkua alati kun tulessa oli, jottei sytyttänyt ympäristöään tuleen....
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Touko 2016, 20:43

Edna harpoi miehensä luokse sillä samalla sekunnilla kun Jack oli suunsa avannut, ja pyysi sanattomalla eleellä Kalmaa ojentamaan Karenin itselleen. Kalma teki sen mielihyvin ja ojensi varovasti nuorempansa äidillensä pitäen tiukasti Jackia silmällä. Edna puolestaan perääntyi taaemmas miehensä taakse suojaan.

Jack seurasi perheretkeä sivusta hiljaisena kun tilanne oli muuttunut, ah niin ihanan kireäksi kun naamansa oli vain näyttänyt. Oli se niin huvittavaa kun oli saannut tämän pienen perheen varpaillensa muutamalla hassulla teolla. Tosin Jackin itsekseen hilpeily loppui hyvin nopeasti kun aina niin räväkkä suinen mustalainen alkoi aukomaan suutaan, tai pikemminkin ryhtyi nauramaan ja vasta sitten aukomaan suutaan. Rasittava ärsyttävä nainen.
"Arvet tekevät miehen.." Jack tokaisi hiljaa kun Edna kävi huomauttamaan hänen muuttuneesta ulkonäöstä ja ettei sen tähden enään prinsessalle kelpaisi. Kuka niin sanoi? Ei hän ollut koskaan edes tarjoutunut prinsessalle sillä tavalla. Tosin eihän tuo rääväsuinen mustalainen sellaista ymmärtänyt.
"Ja enhän minä niin voin tehdä kerta minulla on jo lapsi." Jack virnisti Ednalle varsin merkittävästi tietäen kyllä että Edna tiesi mitä hän tarkoitti. Miehen kasvoilla ollut virne kuitenkin hiipui pois miehen kasvoilta kun Edna sytytti itsensä ja lapsen ympärille suojaavan liekkimeren. Loistu oli liiankin tuttu arpinaaman silmissä, Black.. se tummanpuhuva ukko oli opettanut sen mustalaiselle.

"Ihailtavaa miten olet jo kiintynyt lapseemme Edna." Jack sanoi samalla kun hymy palautui miehen kasvoille. Nyt hän oli varma siintä että Edna puolustaisi lasta kaikelta ja kaikilta, jopa opettajaltaan ja epätasapainoiselta kasvatti isältään, jopa biologiselta isältään. "Minun ei tarvitse pelätä hänen puolestaan... kun samassa talossa asuu ihmissyöjä." Jack jatkoi sanojaan ja valutti katseensa nyt puolestaan edessään seisovaan aavekoiraan sylkien suorastaan sanan "ihmissyöjä" aavekoiran kasvoille. Kalma kurtisti kulmiaan näyttäen ärtyneeltä Jackin sanoihin, mutta ei hyökännyt.
"Ala painua koloosi, jos sinulla ei ole muuta sanottavaa!" Kalma murahti Jackille osoittaen kädellään metsän suuntaan. Jack katsoi hetken metsän suuntaan hiljaa vakavoituneena. "Sinähän törkeä olet, vasta tulin." Jack vain tokaisi tähän ja sai Kalman toistamaan käskynsä uudestaan. Jackia vain ei tuntunut asia kiinnostavan tuon taivaallista.
"Tosin taidat olla jo kyllästynyt rakki mieheesi?" Jack kysyi vielä vilkaisten Ednaa Kalman yli ja sitten Kalmaa virnuillen. Se oli sitten vain sekuntti sen jälkeen kun Jack oli Kalman nenän edessä nyrkki kohotettuna iskemään. Kalma oli kuitenkin edelleenkin se nopeampi ja pääsi helposti väistämään ilmaa halkovan nyrkin.

"Vie Karen pois täältä!" Kalma ärähti Ednalle nopeasti ja sitten kääntyi Jackia kohden, joka oli vaihtanut muotonsa pedoksi. Vaatteet olivat repeytyneet pedon yltä suurimmalta osin ja no koko oli valtava. Kalma nielasi tyhjää perääntyen muutaman askeleen taaemmas. Jack otti askelia perässä huomattavasti agresiivisemmin kuin hyökkäysvaunu ja sivalsi helposti kynsillään Kalman takin etumuksen auki. Pintanaarmuja kummempaa ei tullut, mutta Kalma repi takkinsa irti ja heitti sen päin Jackin kasvoja. Kalma sai hetkellisen tilaisuuden iskeä tai perääntyä.. Kalma valitsi jälkinmäisen ja otti etäisyyttä petoon huutaen Ednaa poistumaan.
suskari
 

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Touko 2016, 01:50

Arvet tekevät miehen. Edna ei voinut muuta kuin nauraa tuon kuullessaan.
"voi heikko, heikko miehuutesi", Noita herjasi silmäpuolta, ennen kuin tuo lähemmäs pyrki. Sillä samalla sekunnilla Edna sytytti itsensä ja Karenin tuleen, tytön sylissä vain nauraen liekit nähdessään. Taapero oli tottunut liekkeihin tässä muodossa, joten pikkuiselle tämä oli vain leikkiä. Leikkiä tämä ei kuitenkaan ollut Kalmalle saatikka Ednalle, mutta antoi lapsen uskoa niin. Ei tuo olisi ymmärtänyt pahan tai hyvän päälle, moraali oli vauvalle niin kovin absurdi ja tuntematon käsite.
"Lapsi on minun ja Kalman. Ei sinun. Hän ei koskaan ollut sinun, eikä tule olemaan", Noita sähähti raiskaajalleen, "Hyvä sinun on nyt suutasi soittaa ja statusta vaatia. Mene ja hanki oma perheesi - vai eikö sinusta ole siihen? Iskeekö sitoutumiskammo? Eikö sinusta ole mieheksi, niin kuin Kalmasta?", Edna herjasi ja jatkoi, ennen kuin edes vastausta ehti haikailla, "Ei sinusta tietenkään ole, ei kaltaisistasi raiskaajista ole. Mene ja tunge munasi suohon".

"Ainoa johon olen kyllästynyt, on sinun olemassaolosi", Edna ehätti naurahtaa Jackille vastaukseksi, ennen kuin Kalma kävi hyökkäämään tuon kimppuun. Totta kai Edna olisi toivonut, että he olisivat sanaharkan saattelemana päässeet poistumaan pois paikalta, mutta niin ei nyt käynyt.
Kalmalle Edna ei kommentoinut mitään, tuon käskien häntä viemään Karenin pois paikalta. Totta kai Edna halusi viedä ihmettelevän lapsosen pois paikalta, mutta se ei nyt käynyt. Kerta Jack koiramaisessa petomuodossaan keskittyi enemmän Kalmaan, jäi liekehtivä noita lapsensa kanssa paikalle pyörimään, taka-alalle totta kai. Samalla siellä kauempana tilannetta seuraillessaan Edna kävi kaivamaan kaulaltaan esiin riipuksen, jonka nosti suunsa eteen ja kävi kuiskimaan sanoja. Kutsuen paikalle opettajaansa, anoen tuolta apua tilanteeseen. Totta kai Edna luotti Kalmaan ja tuon kykyihin, mutta kerta Karen oli mukana tilanteessa, halusi noita olla varma siitä ettei mitään pahaa tapahtuisi....
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Touko 2016, 11:20

Jack riuhtasi ärähtäen takin pois naamaltaan yhden silmän skannatessa nopeasti tilannetta. Kalma oli jäännyt kauemmaksi ja suojaamaan vaimoaan.. ja tuo laukoi suutaan minkä ehti. Jack nauroi mustalaiselle takaisin.
"Voi, antaisin mielelläni sitoutumiseni vaikka heti mutta valitettavasti en usko että pitäisit siintä. Ja kuka sanoi ettei minulla olisi jo jotakuta?" Jack kysyi Ednalta vain lyödäkseen noidan alun epäröinnit ja herjaamiset maahan. Hänellä oli valittu, mutta se suhde oli toistaiseksi salainen ja piilotettu palvelijan, sekä isäntä suhteeseen.
"Sääli olisimme tulleet hyvin toimeen." Jack vielä hymähti ennenkuin laski katseensa edessään olevaan aavekoiraan, joka käski naistaan häipymään lapsensa kanssa linnanmuurien sisäpuolelle ennenkuin jotakin sattuisi. Jack otti askelia kohden aavekoiraa nostaen suuren kätensä ylös ja iski kämmenellä Kalmaa kohden. Isku hipaisi Kalman pään sivua, mutta sai Kalman horjahtamaan sen hetken ajan hakemalla tasapainoa. Siinä ajassa Jack kävi leuoillaan tavoittelemaan aavekoiraa leukojensa väliin, mutta pirulainen ehti kadota teleporttaamalla. Kalma ilmestyi taaemmas ja Jack kiinnitti katseensa kauempana olevaan Ednaan, joka mutisi jotakin... Loitsu? Ei tulisi onnistumaan! Jack laskeutui alas nelinkontin avaten suunsa ja alkoi ladata energia-ammusta. Kalma katsoi sivusta Jackia ja sitten Ednaa. Kalma ei voinnut muuta kuin toimia: Kalma juoksi yhä energia-ammusta lataavaa petoa kohden sokealta puolelta, jolloin Jack ei nähnyt Kalmaa, ja tarrasi tuota korvasta repien pedon päätä sivulle. Jack murahti päästäen ammuksen irti Kalmaa kohden. Se räjähti taistelijoiden keskelle. Kumpikin sai vammoja, palovammoja ja ruhjehaavoja iskusta. Jack perääntyi pidellen kasvojaan, jotka olivat osumaa saanneet ja Kalma puolestaan oli vasemmasta kädestään menettänyt hihansa, iho oli palannut ja ruhjehaavoilla, kuten myös saman puolen kylki.
suskari
 

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2016, 16:32

Edna, Black


Noita kävi nauramaan ivallisen kuivasti, tuolla mitättömyydelläkö joku rakas? Niin varmaan, sitä ei uskonut kukaan - ja jos tuolla joku oli, niin kävi sääliksi kyllä sitä naista... tai miestä. Mistä sitä tiesi. Silti, Vain typerä, aivokuollut idiootti lähtisi Jackin kaltaisen raiskarin heilaksi! Eihän tuo osannut edes arvostaa naisia. Edna ei kuitenkaan mitään sanonut Jackin pauhaamiseen, siinähän inisi, ei tuo ollut noidan kommenttien arvoinen enää.
Sen sijaan Edna keskittyi kutsuloitsuunsa, huomaten kyllä kuinka Jack oli pistänyt sen myös merkille... Ja Kalma myös.
"Kalma älä!", mustalainen ehätti vain huudahtaa kumppanilleen, joka väliin meni - hän olisi kyllä itse voinut Karenin kanssa siirtyä muualle siirtymäloitsun ansiosta, mutta liian myöhäistä se nyt oli. Sen sijaan että Edna olisi joutunut väistämään tai ottamaan osumaa, kävi Jackin energia-ammus purkautumaan kaksikon välille, vahingoittaen molempia. Sen myötä taistelu pysähtyi hetkeksi ja sen hetken aikana Edna siirtyi Kalman vierelle, yhä pidellen Karenia sylissään toisella kädellä, siinä missä toinen käsi ojentui kohden Jackia. Liekit hänen ja Karenin ympäriltä kuihtuivat ja siirtyivät noidan ojennettuun käteen, tummahipiän ollen täten valmiina heittämään tulipalloja kohden Jackia, jotta voisi suojella haavoittunutta kumppaniaan.

Yksin Ednan ei kuitenkaan tarvinnut toimia. Ennen kuin kukaan ehätti mitään tilanteessa tehdä, ilmestyi paikalle viides osapuoli. Black pöllähti paikalle tyhjästä, ilmestyen varjoista Kalman ja Ednan vierelle. Huppunsa suojista mustiin pukeutunut kaljupää kävi vilkaisemaan Ednan ja Kalman puoleen, mitään sen pahemmin sanomatta, kääntäen huomionsa kuitenkin Jackin puoleen.
"Kehtaat käydä Hänen Majesteettinsa sotilaan kimppuun?", Black totesi kovinkin rauhallisena, ollen kyllä tietoinen siitä, että myös Jack kuului tasolla tai toisella armeijaan, "Petturiksiko rupesit? Mitä armeijakin sanoisi, jos saisi tietää tästä? Tai Hänen Majesteettinsa itse?", velho jatkoi ja vaikka suutaan soitti, oli tuo koko ajan valmiina iskemään Jackiin, jos mokoma päättäisi hyökätä. Yksikin uhkaava ele kohti heitä ja maasta nousisi mustan magian avulla tummia, pitkiä piikkejä, jotka hyvällä tuurilla lävistäisivät koko perkeleen niille sijoilleen.
"Oletteko kunnossa...", Kuului kuitenkin nopea, ohimenevä kysymys Ednan ja Kalman suuntaan velholta, noidan vain nyökäten nopeasti siihen. Edna pysyi yhtälailla valmiina Jackin suhteen, antamatta tuolle tilaisuutta yllättää ketään. Karen pysyi onneksi yllättävänkin hiljaa äitinsä sylissä, halaillen Ednaa ja katsellen pelokkain, kostein silmin Jackia ja ihmetellen mitä oikein oli tekeillä...

/// 4.6.2016. Hhhhiiiljaista joten vedän hahmot pois. ota yhteyttä jos huvittaa jatkaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Kesä 2016, 11:29

Taistelijoiden välillä oli lyhyt tauko kun kumpikin oli ottanut osumaa. Kalma piti vierellään roikkuvaa osumaa ottanutta kättään ja Jack alkoi toipumaan ollen jo valmis iskemään aavekoiran maahan terävien kynsien kera kun rakin viereen ilmestyi hahmo. Jack käänsi katseensa Kalman viereen tulleeseen noitaan, joka siirsi ympärillään suojaavat liekit käteensä ja oli valmis taisteluun. Jack murahti tyytymättömänä ainoa korva luimuun painettuna. Helvetin noidat ja näiden temput!
Kalma oli tyytyväinen Ednan antamasta tausta tuesta, mutta olisi parasta vetäytyä ja antaa olla. Ei tässä saannut kuin nenillensä ja turhia haavoja. Jack saattaisi hyvinkin vielä pystyä vastaamaan heihin kahteen, etenkin nyt kun Kalma oli haavoittunut ja no Edna oli kokematon taisteluiden suhteen.. ja lapsi. Kalma ei kuitenkaan ehtinyt suutaan avata kun paikalle saapui kolmas osapuoli, joka Kalmalle oli ehkä suurin yllätys. Black? Miksi? Kalma oli jo ajatellut tuon tummanpuhuvan hahmon unohtaneen ja hylänneen hänet.. sen jälkeen mitä oli tapahtunut. Pyytämättä mitään anteeksi. Tai sitten tuo vaivautui vain oppilaansa tähden, mikä ei ollut yllätys.

Jackille Blackin väliintulo oli kuin myrkkyä, pedon silmät kaventuvat aivan kapeaksi kuin kissalla ja voi luoja kun se katse huusi murhan himoa tätä kaljupäistä velhoa kohtaan. Aina niin paljon tiellä ja harmina, tälläkin kertaa. Velho avasi suunsa ja kysyi heti ensinmäisenä että kuinka hän oli kehdannut käydä hänen majesteettinsa sotilaan kimppuun. Jackille kysymys herätti lähinnä hilpeyttä suupielien hieman nykiessä. Tuo koirako kuninkaan sotilaita!? Älkää naurattako!
"Kuninkaan.. sotilas? ..Tuo?" Jack kysyi hieman kumartuen velhon puoleen ja nyökkäsi Kalmaa päin pienesti. Kyllä Jack tiesi että alusta alkaen Kalma oli ollut kuninkaan sotilas, kerta siihen oli tarjoutunut säästääkseen nahkansa. "Sotilas kyllä, mutta ei kuninkaallinen.." Jack sylkäsi sanansa ulos pilkkaavasti ja halventavasti. Yksi sotilas sinne tai tänne, kukaan ei välittäisi. Sotilaita katosi metsään hyvin usein.
Black jatkoi suunsa soittoa, syyttäen Jackia petturiksi tuon pikkuisen lemmikin päälle karkaamisen jälkeen, uhkasi armeijalla ja jopa itse kuninkaalla. Jack olisi halunnut niin nauraa, mutta vakavoitui ymmärtäen sen ettei hänen sanansa välttämättä kovinkaan paljoa painannut kuninkaan edessä jos Black päätti laulella asioista. Blackilla oli itsellään asemaa, mutta hänellä ei juurikaan sitä ollut, vaikka prinsessa suojana olikin, mutta Jack ei halunnut tahallisesti hakea ongelmia. Ne eivät auttaneet hänen suunnitelmiaan yhtään tämän pikku perheen tuhoamisessa.
"En, mutta aijoitko sinä ilman todisteita lähteä laulamaan? Kun et ole tähänkään asti sitä tehnyt, Black? Vai pitäisikö sanoa Nikolai?" Jack teki kiusaa velholle. Tuolla ei ollut todisteita, muuta kuin kahden ala-arvoisen kansalaisen sanat häntä vastaan. Ja miksi nyt kävisi laulamaan asioista kun olisi velholla ollut tilaisuutensa jo monta kertaa tehdä se, jopa todisteiden kera.
"Eikä minua haittaa vaikka kuolisin tämän asian tähden." Jack lisäsi hiljaa kuiskaten ja veti kasvoillensa mairean virneen. "Joten turhaan pelottelet." Jack hymähti ja astui taaemmas siirtäen katseensa velhosta Ednan sylissä olevaan Kareniin, sitten Ednaan joka niin vakavissaan oli tilanteessa mukana. Tässä välissä Black kysyi oliko kolmikko kunnossa, johon Edna antoi suoran vastauksen nyökkäämällä. Kalma oli hiljaa lähinnä mulkoillen velhon päälle ja Blackin olisi syytä tietää miksi!

Jack katseli useamman sekunnin hiljaa paikallaan edessään seisovaa nelikkoa ja punnitsi tilannetta. Hän voisi iskeä ja saada nenillensä tai etsiä paremman ajan iskeä. Silloin kun velho ei pääsisi suojelemaan rakkaitaan. Heikon hetken, jota kukaan ei odottaisi.
"Saatte pitää hänet.." Jack totesi hieman pettyneellä äänensävyllä kun suoristautui seisomaan. Tämä taistelu oli hävitty, mutta sota ei. Joten Jack saattoi poistua tällä kertaa rauhassa ja ilman suurempia haavoja. Ja seuraavana hetkenä suuri peto oli kadonnut. Kuka tietää minne. Kalma rentoutui ja katsoi velhoa..
"Jaksoit sitten paikalle tulla?" Kalma murahti ja lähti kävelemään jo kotiaan kohden odottaen Ednankin tulevan. Kyllä, Kalma mökötti Blackille kuin lapsi.. tosin ei syyttä suotta.

// Ainia huvittaaa! //
suskari
 

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Kesä 2016, 12:31

Velho pyöräytti silmiä päässään Jackin naureskeluille. Kalma työskenteli hänen kuninkaan armeijassa joten tuo kuului kuninkaan sotilaisiin - vai oliko Kalma muka jonkun muun armeijan leipiin hypännyt? Ei velhon tietääkseen. Jackin pitäisi katsoa faktansa selviksi, ennen kuin lähtisi sylkeään erittämään. Tosin mitä tuollaiselta idiootilta nyt saattoikaan olettaa? Ei mitään.
"Hui kamala. Tiedät sittenkin asioita", velho tokaisi kovinkin kuivasti, Jackin hänen toisen nimensä mainitessa. Oliko tuo sitten ihme, jos mokoma sen tiesi? Olihan Jack ollut Nimuen ja Lilyn kanssa tekemisissä, ne kaksi naista jotka varmasti tiesivät Hansin toisen nimen.
"Minulla on todisteita ja todistajia", kaljupäinen lisäsi sen aksenttinsa kuuluen entistä paremmin puheessaan. Se tuntui aina korostuvan huomattavasti, kun kaljupäinen nyrpeänä tai kyllästyneenä puhui.
Hänellä oli kyllä todisteensa ja todistajat, kuten totesikin - tässäkin heitä seisoi kolme yhtä vastaan, kyllä Ednan ja Kalman sana painaisi jonkin verran todistajina, varsinkin jos nuo ottaisivat "avuttoman, kunnon kansalaisperheen"- roolin lausuntoja antaessaan. Ja jos tämä selkkaus etenisi ihan kuninkaalle asti, Hans kyllä pitäisi huolen, että kuningas kuulisi kaikista niistä vääryyksistä, mitä Jack oli tehnyt. Ja Henryn tuntien, ei Jackilla sen jälkeen olisi mitään mahdollisuuksia vakuuttaa itseään syyttömäksi.

Sanojensa mukaan silmäpuoli ei kuitenkaan pelännyt kuolevansa "tämän asian tähden".
"En pelottelekaan. Kerron vain faktoja", oli piikikäs vastaus Jackille, velhon jaksamatta lähteä toista sivistämään yhtään enempää. Eikä tarvinnutkaan, kun Jack ilmoitti että he "saisivat" pitää Karenin, ennen kuin paikalta kävi katoamaan. Edna tuhahti kuivasti, he ihan SAIVAT pitää tämän lapsen? Kuka Jack oli päättämään Karenista! Ei tuo ollut tytön isä, ei vaikka mitä väittäisi. Tuon oli täysin turha lompsia paikalle ja olettaa, että voisi tytön itselleen kalastella.

Jackin poistuttua, päätti Kalma suunsa avata. Velho ja noita vilkaisivat aavekoiran puoleen, joka ei kovin kiitollinen väliintulosta ollut. Miksi, sitä Edna ei tiennyt, mutta Black oli harvinaisen tietoinen, miksi piski hänelle vihainen oli. Joten, sen sijaan että mitään tuolle olisi piikitellyt takaisin, hymähti Black vain terävästi.
"Saattaisitko meidät kotiin...?", Edna kysyi yllättäen opettajaltaan, "Kalma on haavoittunut ja jos Jack palaakin vielä, en tie--"
"Kyllä kyllä", mustakaapuinen velho keskeytti noidan, joka meinasi lähteä syitä luettelemaan, miksi saattaminen olisi tarpeellista nyt. Edna hiljenikin hymähtäen, nyökäten kiitokseksi avusta, ennen kuin katsoi kaikki tavaransa mukaan ja kiiruhti Karen sylissään Kalman perään. Black puolestaan jäi seuraamaan kaksikkoa muutaman metrin päähän, pysytellen hiljaa ja pitäen sitä ympäristöä silmällä varmuuden vuoksi. Joskin, tuskin Jack nyt niin tyhmä olisi, että heti perään yrittäisi uudemman kerran päälle.

"Olethan kunnossa?", Edna kysyi Kalmalta, kun tuon vierelle pääsi, toisella kädellään varovaisesti koskien puolisonsa käsivartta.



// Jackin ja Blackin nimeä ei saa mainita samassa lauseessa koska tulee mieleen vaan Jack Black ja kung fu panda //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Kesä 2016, 22:12

Kalma ei paljoa jäännyt naistaan, tai lastaan, odottamaan vaan käveli verkkaisesti eteenpäin vilkaisten vain kerran taakseen kun Edna jäi puhumaan velhon kanssa. Kiitti tai jotakin, Kalma ei sitä tehnyt mainittavista syistä. Eikä kauaa mennytkään kun Edna tuli miehensä vierelle. Kalma loi katseen Ednaan ja huomasi silloin myös Blackin seuraavan heitä hieman kauempaa. Kalma kurtisti kulmiaan, mutta jätti kapinoimisen siihen. Seuratkoon jos halusi. Kalman katse siirtyi mustalaiseen, joka kysyi mieheltään oliko tuo kunnossa koskien Kalman kättä. Kalma naurahti. "On ollut huonompiakin päiviä." Kalma vastasi ja päätti ottaa naisensa kainaloonsa kulkemaan samalla kun vilkasi olkansa yli yhä perässä vaappuvaan velhoon.
"Entä Karen?" Kalma kysyi silittäen tytön hiuksia ja no lapsi näytti säikähtäneeltä, mutta oli ainakin fyysisesti kunnossa mikä oli kaikkein tärkeintä. Kotona lapsen kanssa voisi leikkiä, että paha hetki unohtuisi leikin varjoon, tai ehkä kaapista löytyisi herkkuja? Ei Kalma muistanut kun Edna oli nykyään se joka enemmän piti huolta ruokapuolesta. Kalma vain hankki sen ruuan ja auttoi jos tarve oli.

Kalma ilme kuitenkin vakavoutui hieman ja aavekoira katsoi Ednaa. "Miksi pyysit häntä mukaan?" Kalma kysyi hiljaa kuiskaten vaikuttaen tuohtuneelta ajatuksesta ottaa velho samaan matkaan, tai saattajaksi kotiin. Miksi tuo pahanilman lintu sitten olikaan raahattu mukaan.
Matka kotiin kuitenkin sujui muuten rauhallisesti ilman uusia kanssa käymisiä ja kun kotiin päästiin, koirat tietenkin olivat vastassa yhtä iloisena kuten aina, ja Karen päästettiin leikkimään omiaan niillä muutamalla harvalla lelulla joita taloudesta löytyi. Kohta lapsi pitäisi nukkumaankin laittaa ja ilta puurolle. Kalma itse kävi puolestaan hakemassa sohvan vierellä olevalle pöydälle hoitotarvikkaita käteensä ja kasvoihinsa. Pintanaarmuja ja palannutta ihoa, mutta kai nekin pitäisi hoitaa? Kalma istahti sohvalle ja katsoi velhoa.
"Saatoit kotiin, voit painua koloosi." Kalma murahti käskevään sävyyn kaljupäälle.
suskari
 

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Kesä 2016, 00:35

Kovasti aavekoira vakuutteli, että huonompiakin päiviä oli kokenut. No niistä päivistä Edna ei ilmeisesti ollut tietoinen, kerta huolestui näin paljon jo "näin pienestä". Mitään noita ei kuitenkaan kommentoinut, tyytyen vain hymähtämään pienesti.
"Säikähti korkeintaan... ei hän taida ymmärtää, mitä oli meneillään", Mustalainen vastasi Kalman kysellessä tyttären perään. Eipä Karen kovinkaan itkuiselta vaikuttanut, mutta selvästi tyttö oli hämillään ja silmät kostuneena. Sikäli mikäli yhteenotto olisi jatkunut, varmasti Karen olisi alkanut rääkymään täyttä kurkkua, kun meno pelottavammaksi ja oudommaksi olisi muuttunut.

Kalman seuraava kysymys sai Ednan vilkaisemaan puolisonsa puoleen kysyvästi, jokseenkin ärtyneesti. Miksi hän oli velhon kutsunut mukaan? Millainen kysymys tuo oli olevinaan?! Olisiko hänen vain pitänyt katsoa vierestä, kun Jack olisi Kalmaa muljuttanut ja ties tappanut! Tai juosta vain pakoon Karen kainalossa ja ihmetellä, miksei Kalma koskaan kotiin palannut?! Edna ei vastannut mitään aavekoiralle, tuhahti vain terävästi ja keskittyi matkantekoon. Tästä voitaisiin puhua sitten kotona. Totta kai Edna ymmärsi, että jotain kitkaa velhon ja aavekoiran välillä oli, mutta silti, Kalman kysymys oli noidan mielestä typerä ja jopa loukkaava. Eihän hän ikimaailmassa olisi voinut antaa puolisonsa vain kuolla sen mielipuolen käsiin eikä hän todellakaan kyennyt itse auttamaan Kalmaa niin, että he olisivat kaikki kolme selvinneet elävänä paikalta pois. Totta kai hänen oli pakko turvautua Hanssiin...

Matka kävi aina kotiin asti, koirien tervehtien omistajiaan kun sisään astuttiin. Karen oli jo rauhoittunut järkytyksestään ja sai energiaansa purkaa lelujen ääressä, siinä missä Edna vähensi vaatetta ja kävi nopeasti viemään korinsa keittiön puolelle.
Black puolestaan jäi ulko-ovelle seisoskelemaan ja katselemaan, tummanruskean katseen lähinnä nauliintuen Kalmaan, joka haavojaan aikoi katsoa. Eipä huppupäinen kauaa saanut varjona nurkassa seisoskella, kun Kalma häntä jo hoputti poistumaan. Hans kohotti toista kulmaansa hymähtäen terävästi, hetken vain tuijottaen aavekoiraa, ennen kuin kääntyi sitten ympäri ja kävi astumaan ulos asunnon ovesta. Mitä hän täällä sitten enää, kuten Kalma sen ilmaisi....
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Kesä 2016, 18:36

Kalma tuijotti nurkassa märehtivää velhoa siinä missä Black takaisin häntä, joka hymähtäen ja kulmaansa kohottaen sitten päätti poistua asunnosta ihan ovea käyttäen.. Yleensä Hans ei käyttänyt ovea vaan no katosi kuin tuhka tuuleen. Oliko se vihjaus? Katusiko Black tekojaan? Kalma istui siinä sekunnin, ehkä toisenkin ennenkuin nousi ja teleporttasi ulos, ulko-oven toiselle puolelle jossa Black teki yhä lähtöään. Olisi varmasti vielä sekunnin odottamisen jälkeen ehtinyt katoamaan ja poistumaan omaan pikku mökkiinsä, tai minne ikinä olisikaan poistunut. Kalma silmäili pemydessä velhoa keskiruumiista kasvoihin ja jäi katsomaan niitä vakavana kuin patsas.
"Harvoin sinä ovia käytät.." Kalma mutisi kärttyisen oloisesti, mutta huokaisi sitten. Ei asia edennyt minnekkään jos kumpikin mökötti toisillensa, eikä suuta avattu. "Okei, olen pahoillani että tulin möykkäämään kotiisi.. turhasta." Kalma pahoitteli äänentason hiljentyessä hieman loppua kohden. Ehkä se oli turha käynti, tai sitten ei. Se riippui miltä suunnalta asiaa katsoi. Heidän puolustamatta jättäminen ei kuitenkaan ollut kovinkaan.. kilttiä. Vaikka Edna oli toiminut väärin ja sitä rataa, jopa Kalma itse kun oli siinä tilanteessa Jackin päälle käynnyt kuin yleinen syyttäjä.
"Mutta tosiaan odotan että edes kadut sitä mitä aiheutit." Kalman ääni synkkeni. Tietenkin Kalma ymmärsi että tapahtunut oli ollut Sethin syytä ja aikaa saannosta, mutta silti.. ei Kalma voinnut ohittaa sitä vain olkia kohauttamalla.
"Tiedän että olit Seth.. mutta.. hänen, sinun puheesi.. Haluatko minusta tosiaan sellaisen?" Kalma kysyi.
suskari
 

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Syys 2016, 15:44

Eipä velho kauas ehtinyt karata, kun aavekoira paikalle pöllähti, mielessään selvästi jotain. Mutta oliko se jotain sitten kaksinkeskeinen keskustelu vai selkäsauna, sitä ei Kalmasta pystynyt tähän väliin lukemaan. Tuli sieltä mitä tahansa, pysähtyi Black paikoilleen ja jäi tuijottamaan alaviistoon pienempäänsä kaikessa hiljaisuudessa.
"Joskus on hyvä leikkiä ihmistä", Oli nopea, kuivahkonkuuloinen vastaus Kalman huomautukseen ovien käyttämisestä. Sen enempää velho ei sanonut, jääden kuuntelemaan kuinka Kalma nyt yllättäen kävi pahoittelemaan tekojaan, kutsuen möykkäämistään jopa turhaksi. No sitä se ehkä olikin, ainakin Blackin mielestä, mutta ei velho mitään ääneen sanonut. Antoi vain aavekoiran jatkaa, kerta tuo nyt halusi ja suostui puhumaan.

Silmiään räpäyttämättä velho odottikin kiltisti, että aavekoira sai suunsa puhtaaksi. Sitten seurasi hiljaisuus, joka kesti pienen ikuisuuden. Ei Black pitänyt tällaisista keskusteluista, ei hän ollut niissä hyvä, mutta kai nyt jotain kannatti sanoa.
"Katumus on tunne jota harvoin koen", Velho aloitti lopulta, "Mutta ehkä tämän tapahtuman kohdalla se on jo olemassa", Sen suoremmin ei Blackia saanut sanomaan, että mies katui kyllä tekojaan ja tapahtumia, vaikka ei siitä syviä omantunnontuskia kokenut.
Mitä taas tuli kysymykseen siitä, halusiko velho aavekoirasta pedon, ei Black vastannut mitään heti. Katse kuitenkin kävi kaventumaan, velhon kääntäen kasvojaan paremmin Kalman puoleen.
"Minä en halua saatikka vaadi keneltäkään mitään", lopulta kaljupäinen aloitti, "Mutta sinun ei kuulu leikkiä ihmistä, perhettä, kun et itseäsi täysin pysty hallitsemaan. Me emme ole kuin he", hyvähän Blackin oli puhua, kun itse yhtälailla oli holtiton ja toisinaan kontrolloimattomissa. Mutta hän ei yrittänytkään kiistää sitä sadistista puoltaan, vaan toteutti itseään salassa. Hän tiesi olevansa hirviö.

"Kerro Ednalle että lähden matkalle", Äkisti velho vaihtoi puheenaihetta, "Hänen on turha tulla linnalle oppituntien toivossa muutamaan viikkoon".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Syys 2016, 17:33

Kalma, Jack

Tilanteen valtasi hiljaisuus, jota velho piti jonkin aikaa yllä, mutta lopulta tuo kaljupää avasi suunsa ja Kalma nosti minimaallisesti päätään velhon suuntaan. Vastaus ei ehkä ollut sellainen mitä jokainen olisi hyväksynyt anteeksi pyynnöksi Blackiltä, tai keneltä muultakaan, mutta Kalma oli tuntenut tämän velhon jo useamman vuoden joten näitä sanoja pystyi pitämään jo suuressa arvossa velholta. Kalman kasvoille piirtyi pieni kapea hymy.
"Jos nuo sanat tulisivat muulta kuin sinulta.. purisin sitä." Kalma tokaisi virne kasvoillaan. "Mutta eiköhän päähän taputus tällä kertaa riitä rauhoittamaan ärsytetyn koiran." Kalma naurahti ja silkasta äänensävystä saattoi kuulla kuinka paino putosi koiran harteilta ja että Kalma oli antanut anteeksi velholle. Ei Kalma kenelle hyvänsä vain vitsaillut, etenkään jos oli loukkaantunut tai vihainen jostakin.

Velhon katse kapeni ja pää kääntyi pienesti katsomaan paremmin aavekoiraa kohden, jolloin Kalma tunsi olonsa ehkä hetkeksi ahdistuneeksi tilanteesta. Mielen omasta pelosta siintä että Black tosiaan halusi hänestä petoa, jota voisi käskyttää muiden kimppuun kuin noh hyvin koulutetun koiran. Black ei kuitenkaan halunnut vaatia aavekoiralta mitään, kuten ei muiltakaan, mutta sitten tuli se iän ikuinen mollaaminen siitä että Kalma leikki ihmistä ja kotia. Kalma katse kapeni hetkeksi ja kulmat kurtistuivat.
"Se on oma valintani, jos haluan perheen. Ei sinun." Kalma tokaisi takaisin, mutta ei alkanut nostattamaan sen erikoisemmin ääntään. Ei nyt uutta riitaa tästäkin asiasta.

Sitten Black vaihtoi puheenaihetta ja kertoi lähtevänsä matkalle muutaman viikon ajaksi, jolloin Edna ei saisi opetustaan. "Kerron, mutta älä sinä katoa matkallasi." Kalma virnisti ja käveli muutaman askeleen verran lähemmäksi velhoa, nosti nyrkissä olevan kätensä ja tuuppasi tuttavallisesti velhon laihaa kättä.
"Hyvää matkaa sitten..tuo tuliaisia." Kalma hymähti ja päätti jättää velhon rauhaan oikuiltaan ja hyvästien kera poistui takaisin kotiinsa.

****

Kului päivä tai pari, Black oli lähtenyt reissullensa, Edna oli kotona katsomassa Karenin ja karvakuonojen perään samalla kun Kalma oli juuri palaamassa linnan suunnalta kotiin palkkansa kanssa. Kuukauden työt oli tehty ja oli palkka päivän aika, joka sisälsi muutaman hopea kolikon mutta se riitti ihan hyvin hänelle ja aavekoiran perheelle. Itse rahapussi oli vain tungettu takin taskuun ja Kalma oli palaamassa kotiinsa kun kujan kautta oikaistessaan havahtui askelten ääniin kadun puolelta. Kalma kurkkasi nurkan takaa ja huomasi tutun selän.
"Helga!" Kalma hihkasi iloisesti vanhemman mustalaisen perään ja otti naisen kiinni muutamalla ripeämmällä askeleella. "Mitä sinä näin myöhään ulkona?" Kalma kyseli ja toi samalla esille ettei se ollut välttämättä turvallista näin yksin. Kaupungissa liikkui yö aikaan ties mitä hirviöitä kuokkimassa, eikä Kalma tarkoittanut itseään.
"Parempi että saatan sinut, tai Edna murjoo minut jos sinulle käy jotakin." Kalma totesi päättäväisesti ja lähti kävelemään Helgan kanssa katuja pitkin kertoen perheensä kuulumisista ja muusta turhasta asiasta Helgalle.

Kalma ei ollut yhtään väärässä niistä hirviöistä kujilla väijymässä helppoa saalista. Tumma hahmo oli seurannut Kalmaa pitkältä linnalta aina Helgan kohtaamiseen asti ja seurasi yhä hiljaisuudessa kaksikkoa. Jack alkoi lisäämään askeleitaan ja alkoi ottamaan kaksikkoa kiinni, jolloin Kalma jo kuuli miehen lähestyvät askeleet takaa jotka muuttuivat raskaammiksi ja painavemmiksi kun mies lähestyi. Jack oli vaihtanut muotonsa ja Kalma tönäisi hätäisesti Helgan pois terävien kynsien tieltä, jotka upposivat helposti aavekoiraan joka sai vielä paiskautua saman iskun voimasta kiviseen maahan. Kalma köhähti yskien, jolloin Jack vain virnisti ja potkasi maassa makaavaa kylkeen. Kalma huusi ja Jack jatkoi tarraten aavekoiraa jalasta kiinni alkaen paiskomaan pitkin seiniä ja maata.. niin kauan kunnes rakki hiljeni ja pudotti sen maahan. Sitten Helga, jonka perään silmäpuolinen peto lähti ja sai kiinni muutamalla juoksu askeleella ja asettui naisen eteen.
"Olen pahoillani tästä, rouva." Jack pahoitteli ja nosti kätensä ja iski kämmensyrjällä naista päähän, mutta sen verran voimaa säästäen ettei olisi kuolettavasti vahingoittanut. Jack koukkasi helposti mustalaisen maasta matkaansa kainaloon ja kääntyi ylös pyrkivän Kalman puoleen, käveli miehen luokse ja nosti päästä pitäen pystyyn eteensä päästämättä irti.
"Vie viestini Ednalle: Odotan häntä joella aamuun asti, jos häntä ei näy tyttäreni kanssa hänen äitinsä maksaa siintä." Jack latoi vaatimuksensa pöytään ja ennenkuin Kalma ehti vastaan mitään sanomaan paiskattiin aavekoira takaisin maahan. Jack käänsi selkänsä Kalmalle. "Ja jos hänellä on ylinmääräistä seuraa... no tiedät kyllä." Jack sanoi vielä ennenkuin katosi kirjaimellisesti paikalta. Kalma jäi haukkomaan henkeä kipujensa kanssa ja pyrki ylös murtuneiden luiden, sekä haavojen kera ylös. Hänen oli kerrottava Ednalle!

Siinä meni tunteja ennenkuin Kalma oli päässyt ylös maasta ja raahannut itsensä ovelle, omalle tutulle koti ovellensa. Kalma makasi oven edessä vatasallaan ja yritti henki pihisten huutaa Ednaa ovelle, mutta se oli vain pihinää jota noita tuskin kuuli. Onneksi Edna ei ollut yksin kotona. Koirat kuulivat kyllä ja kumpikin juoksi ovelle raapien sitä.. joista nuorempi yritti mennä hakemaan Ednaa avaamaan ovea.
suskari
 

Re: Perhepalaveri

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Loka 2016, 14:02

Black, Edna, Ardashir


Velho vain katseellaan seuraili, kuinka aavekoira lähemmäksi tuli ja kaljupäisen käsivartta kävi tuttavallisesti tuuppimaan. Mitään velho ei itse tehnyt, tyytyen vain hymähtämään pienesti näille matkatoivotuksille, jättäen Kalman sitten omaan arvoonsa, ennen kuin velho jälleen kirjaimellisesti katosi paikalta. Olkoot tämä tässä, olisihan velho ja koira voineet vääntää kättä siitä mitä kenenkin kannatti tehdä ja mitä ei, mutta parempi vain kerrankin pitää suu kiinni ja antaa asioiden olla. Ei heidän heti edellisen riidan perään tarvinnut uutta kehitellä.


____


Arki jatkui ja vuorokaudet vaihtuivat. Edna ei tietenkään aluksi ollut kovin innoissaan siitä, että Black tuolla tavoin vain lähti jonnekin, eikä viitsinyt edes henkilökohtaisesti noidalle ilmoittaa! Mutta, samaan aikaan hän oli myös iloinen, että Kalma ja Hans olivat saaneet asiansa sovittua ja käsiteltyä. Ja olihan hänellä nyt paremmin aikaa Karenille ja Kalmalle, äidistään ja Letosta puhumattakaan.
Leto oli ollut viettämässä päivää Ednan ja Karenin kanssa, kolmikon palatessa kotiin koiria käyttämästä iltasella. Yhä mykän ihmisen roolissa piilotteleva enkeli oli hankkiutunut nuoren noidan seuraan, kun tuon äiti oli lähtenyt omia asioitaan hoitamaan kaupungin ulkopuolelle, eikä ollut huolinut Letoa matkaansa. Nelisiipi oli ollut harvinaisen tyytyväinen mustalaisten seuraan ja viihtynyt niin Ednan kuin Helgankin seurassa, Karenista puhumattakaan. Ednan puolisoa Ardashir ei vielä ollut tavannut, tuo kun tuntui aina olevan jossain menossa tai sitten ei tullut Ednan mukana Helgaa tervehtimään. Mutta eipä se Letoa haitannut.

Helga todellakin oli käynyt vieraisilla läheisessä kylässä ja näin illan tullen matkasi kotia kohden hiljaisilla kaduilla. Ei hän olettanut törmäävänsä kehenkään, vähiten itse Kalmaan, kun Aavekoira yllättäen paikalle tupsahti.
"Ajattelin lenkkeillä - ehkä saisi parikiloa pois ja mahtuisin vanhoihin vaatteisiini", Ennustaja heitti vitsillä virnistäen, Kalman kysellessä mitä hän täällä teki. Herrasmiesmäisesti Kalma ehdotti kotiin saattamista, mihin Helga suostui muitta mutkitta. Olihan se mukava kuulumisia myös Aavekoiran kanssa vaihtaa ja matka sujuisi joutuisammin tällä tavoin. Tosin, se matka sai kuitenkin todella epämukavan mutkan aivan yllättäen...

Ilta alkoi olla jo pitkällä, mikä tietenkin huolestutti Ednaa. Äidin olisi pitänyt jo palata, Kalmasta taas noita ei osannut mennä varmuuteen, tuo kun meni ja tuli miten sattui. Leto puolestaan vaikutti turhankin rauhalliselta tilanteeseen nähden, ymmärtämättä varsinaisesti että ehkä olisi kannattanut olla huolissaan. Enkeli olikin oleskeluhuoneen puolella leikkimässä puupalikoilla Karenin kera, siinä missä Edna hääri keittiössä lihamuhennosta valmistaen. Kokkaus jäi kuitenkin kesken, kun koirat alkoivat ulko-ovella rapistella ja raapia, selvästi koittaen saada Ednan ovelle. Mitä ikinä siellä olikaan, lähti Edna piskien perään ja varovaisesti avasi oven, kurkistaakseen ulos nopeasti.

"Kalma!", Noidanalku kävi parahtamaan nähdessään runnotun kumppaninsa, käyden heti astahtamaan ulos ja kyykistymään Kalman vierelle, "Mitä tapahtui? Kuka sinun kimppuun kävi?!", Lieni kai tyhmä kysymys... mutta toisaalta, eihän sitä aina voinut olla varma. Jack ei todellakaan ollut ainoa tässä valtakunnassa, joka vihasi Ednan ja Kalman kaltaisia.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron