Do I know you


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Heinä 18, 2018 11:59

Re: Do I know you

Niketa hymyili lempeästi vanhukselle, kun tuo muistutti hänen menevän toisinaan jopa vieraiden edelle. Hän oli kuitenkin jo niin sitoutunut majakkaan, että itsekäs ajattelu oli varsin haastavaa. Hänellä oli omat haaveensa ja unelmansa, mutta ne olivat lähes kaikki tavanomaisia. Kumppanin löytäminen, lapset, miellyttäviä vieraita ja sodan loppu. Viimeinen oli tottakai kerrassaan utopistinen. Siltä se ainakin vaikutti. Puolueettoman majatalon pitäminen oli toisinaan kerrassaan haastavaa.

Selatessaan päiväkirjaansa ja miettien kaikilta kannoilta asiaa, Niketa uskoi voivansa lähteä. Tottakai hän joutuisi asiasta sopimaan kokin kanssa sekä järjestelemään turvatoimia ja… Yhtäkkiä hänen ajatuksensa juoksivat seinään päin ja hajosivat kun vanhus totesi, ettei aika olisi millään tavalla este. Vaikka Niketa oli majatalon sisällä mahtava valta, hän ei ikinä ollut edes kuvitellut aikajanalla hyppimisen olevan mahdollista! Aika oli aina vain... ollut hänen koskemattomissaan. Kukaan edellinenkään pitäjä ei ollut edes uskaltanut leikkiä niin mahtavalla voimalla. Se, että kulkija ehdotti asiaa niin rennosti sai majatalon pitäjän sydämen sykähtämään. Hän ei olisi noita, ellei ajatus olisi suorastaan hetken kiljunut houkutuksia. Hän olisi voinut nähdä vanhempansa viimeisen kerran, veljensä.... Hän voisi tietää mitä hänen tulevaisuutensa pitäisi sisällään jopa, jos osaisi muotoilla pyyntönsä oikein. Mutta halusiko hän todella niitä asioita? Kyllä, mutta ei. Hän oli sanonut hyvästinsä jo kauan sitten. Ikävä ei ikinä katoaisi, mutta hän oli jo päässyt yli kivusta, joka tuli kun hän ajatteli menetettyjä läheisiään. Haluaisiko hän lisäksi todella tietää oman tulevaisuutensa? Mitä jos se olisi kammottava? Ei, hän ei halunnut tietää. Niimpä Niketa totesi: ”Olen otettu ehdotuksestanne, mutta tämä hetki, paikka sekä seura on vallan mainio. Minä uskoisin, että voimme mennä huomen aamulla ja silloin ajankaan ei tarvitse liikkua minun vuokseni”. Hetken epäröityään hän kosketti hellästi vanhuksen kättä: ”olen kuitenkin otettu, että olitte valmis siirtämään kelloja vuokseni”. Hän taputti luisevaa kämmenselkää ja palasi syömään. ”Lisäksi äitini sanoi aina, että yön yli nukkuminen tekee ihmeitä järjelle sekä jaksamiselle. Saatte tekin levätä kunnolla ja puhdistetut vaatteet aamulla ja kunnon aamupalan jälkeen maailma on paljon paremmin valloittamisen arvoinen. Enkä minä haluaisi nähdä tätä pientä ihmettä väsyneenä ja sänkyäni kaipaavana”, Niketa sanoi naurahtaen.



Lopun aterian Niketa pyrki juttelemaan niitä näitä, vaikka hän olisikin todellisuudessa halunnut kirmata kokin luokse kertomaan, että hän - Niketa - kävisi ihmisten kaupungissa huomenna. Innostus ei ollut kuitenkaan syy olla epäkohtelias. Tosin kun ruoka ja jälkiruoka oli syöty, hän kohteliaasti vetäytyi hetkeksi ja juoksi huoneesta päästyään Kokin luokse. Tai paremminkin, satama kiidätti hänet läpi seinien muodostuneista oviaukoista. Asia oli selvä muutamassa minuutissa ja emäntä palasi posket punoittaen ja silmät innostuneina vieraan luokse. ”Huomenna saat viedä minut ostoksille”, hän totesi matkaajalle eikä koettanut enää laisinkaan piilottaa miten innoissaan oli. Hän varmasti kääntyilisi ja kierisi sängyssää, mutta hyviä asioita piti toisinaan odottaa. "Jos haluatte istua hetken tulen ääressä, se hoituu kyllä. Voin myös järjestää mukavan kylvyn huoneeseenne ja ohjata teidät sinne", Niketa kertoi rauhoittaen itsensä. Hän ei ollut enää viisitoista kesäinen tytönhupakko, jotenka hän käyttäytyisi ikänsä mukaisesti. Hän voisi sallia itselleen muutaman ilon hypyn myöhemmin. Kun kukaan ei näkisi.​
Avatar

Monarkki

Viestit: 13932

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 15, 2018 6:29

Re: Do I know you

Hyväksyvä, määrätietoinen hymy nousi vanhuksen kasvoille, kun noita kävi kieltäytymään tarjouksesta leikkiä ajan kanssa. Harva kieltäytyi siitä, yleensä käyden suuna päänä kyselemään minne olisi mahdollista matkata ajassa ja mitä tapahtuisi, jos he sen tekisivät. Puhumattakaan sitten tulevaisuuden tietämisestä, kovin moni halusi sinne kurkistaa, miettimättä yhtään, miten se vaikuttaisi nykyhetkeen. Joskus oli parempi elää onnellisen tietämättömänä, kuin kauhuissaan odottaa jotain kamalaa, josta tiesi.
"Minulla on aikaa, jos muutatte mielenne", vanhus hymisi majatalonemännälle, antaen tarjouksensa jäädä auki, mutta ei siihen sen enempää enää palannut. Niketa ei muuttaisi mieltään illan aikana, mutta ehkä joskus tulevassa, kun aika olisi oikea...

Ruokailu jatkui keveämpien aiheiden parissa, noidan pitäen kiltisti seuraa vanhukselle, joka aterian edestään söi hiljalleen. Ja kun ruokailu oli saatu päätökseen, poistui Niketa hetkeksi seurasta, Archelauksen suoden sen noidalle, jääden itse odottamaan sijoilleen. Kauaa ei harmaahapsen tarvinnut yksin viihtyä, kun noita jo palasi paikanpäälle ja ilmoitti halustaan päästä ostoksille huomenna. Innostuksen saattoi myös nähdä naisen olemuksesta, sen pilkkeen silmäkulmassa saaden sokean hymyilemään itsekseen.
"Mitä vain neiti haluaa", Kuului lempeänmatala vastaus hymyn takaa, ilmeen muuttuen lopulta mietteliäämmäksi, kun Niketa lähti ehdottelemaan tulenääressä istuskelua tai huoneeseen vetäytymistä kylvyn ääreen.
"Kylpy kieltämättä kuulostaisi loistavalta idealta. Sen myötä voisin vetäytyä lepäämään", mies pohti, pitkää partaansa sukien, ennen kuin sijoiltaan nousi nikamat rutisten ja paukkuen.
"Joten jos viitsitte, voisitteko saattaa minut huoneelle. Sen jälkeen voin teille myös toivottaa hyvät yöt, aamulla tapaamme uudestaan, mielenkiintoisissa merkeissä".
Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia