Sikapaisti || Cardea || K18-varoitus

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Sikapaisti || Cardea || K18-varoitus

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Heinä 2019, 18:32

Mardyr

Kesäinen päivä oli harmaja ja tuuli havisutti metsän puita enteillen tulevaa sadetta. Sää ei ollut tosin ainoa harmajalla tuulella. Tiheikön halki löntystävä epätavallisen suuri villisika vaikutti varsin yrmeältä jonka syöksyhampaiden tielle ei kannattaisi joutua. Karju oli tuohtunut ihan hyvästä syystä ainakin omasta mielestään ja oli päättänyt lähteä tuulettumaan metsän helmaan.

Mardyr oli leiriytynyt joukkoineen metsäaukealle viimeisimmän työnannon merkeissä. Heidän oli määrä kuljettaa tavaraa ihmisten puolelle laittomasti ja joukon pomona mies oli päättänyt patistaa kaksi alaistaan varmistamaan reitin etukäteen, jonka he kulkisivat rajan yli yön turvin. Miehet olivat tosin palanneet Mardyrin harmiksi pian takaisin ja ilmoittaneet nähneensä ihmisten partion jotka olivat huomanneet heidät. Miehet olivat saaneet etumatkaa hevosillaan palatessaan leiriin, mutta uskoivat partion kyllä seuranneen heitä jalan, joten oli vain ajan kysymys milloin nuo löytäisivät leirin. Tietenkin Mardyr oli hermostunut alaistensa töppäilystä ja kiukun puuskassaan oli ennättänyt passittaa kaikkia pakkaamaan kimpsut ja kampsut sekä etsimään uuden leiripaikan syvemmältä metsästä. Sillävälin hän joutuisi päästelemään vähän höyryjä kirouksen puskiessa niskaan. Ehkä hän sattuisi törmäämään tähän kyseiseen partioon ja hoitaisi tämän ongelman itse? Siinä hän aianakin voittaisi aikaa joukolleen siirtyä.

Kärsä maata nuuhkien karju kulki eteenpäin haistaen kyllä niiden kahden pölvästin jäljet, muttei ollut vielä törmännyt ihmisiin. Isot sorkat kuopivat välillä maata Mardyrin nähdessä kavioiden jälkiä joita olisi helppo seurata, jos tiesi mitä etsi. Täytyikö hänen aina olla siivoamassa muiden sotkut? Karju päästi matalan röhähdyksen turhautuneena.
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 06 Elo 2019, 23:59, muokattu yhteensä 2 kertaa
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Sikapaisti || Cardea K18

ViestiKirjoittaja cardea » 15 Heinä 2019, 07:00

Nessa

Muodonmuuttaja oli päättänyt jälleen kerran seikkailla kauemmas haltiakuninkaan hovista. Hän aina kiltisti palasi kotiin, mutta hänen kaltaistaan olentoa oli lähes mahdotonta pitää missään varsinaisesti kiinni. Niinpä hän oli päätynyt metsään ja löytänyt ensin kettuna kuljettuaan karhun. Karhu ei ollut odottanut joutuvansa muodonmuuttajan kuluttamaksi ja pian ketun luut olivat jääneet karhun luolaan. Sieltä otso oli lähtenyt lyllertämään ja tutkimaan maailmaa. Siitä oli aikaa kun Nessa oli viimeksi ollut karhuna ja tämä yksilö oli valtava. Se oli selkeästi ollut hyväkuntoinen uros, mikä jo itsessään oli houkuttanut Nessaa, mutta selkeästi tämä oli ollut myös ruoka-aikaan kotona. Säkäkorkeus oli lähemmäs kaksimetriä, mutta niin suuri eläin osasi liikkua yllättävän hiljaa metsässä. Karhun kuulo oli loistava ja pian se nappasikin jotain kiinnostavaa. Röhähdys sai Nessan hyvinkin uteliaaksi ja nälkäiseksi, sillä hän oli varmasti kuullut possun. Ne olivat aina olleet oikein makoisia. Karhun oli helppoa napata pian saaliinsa tuoksu ja ei aikaakaan kun Nessa näki jo kinkun nuuhkimassa maata. Se oli iso sika, mutta Nessa oli isompi. Häijyn näköiset torahampaat saivat ajattelemaan asiaa kahdesti, mutta possu kuin possu. Ei se voisi pärjätä hänen kokoiselleen muodonmuuttajalle.

Karhu juoksi hurjaa vauhtia esiin piilostaan ja nosti valtavan käpälänsä lyödäkseen possun ruumiin maahan, jotta hampaat pääsisivät tekemään todellisen tappamisen. Oli varmasti näky kun suuri ruskea karhu vain ilmestyi puskista, kuin metsä olisi sen vain tipauttanut sinne. Nessa oli oikein tyytyväinen omista kyvyistään kulkea olennon luonnolle tyypillisesti. Hän oli ennenkin elänyt karhuna ja opetellut niiden tavat. Siitä oli jo kauan, mutta hän muisti kuinka mukavaa oli ollut nallenna. Kovinkaan moni asia ei luonnossa nimittäin ryppyillyt sille ja turkin lämpö oli suorastaan mukava. Kuitenkin ongelmana oli, että hellyyden kipeänä oli toisinaan vaikeaa löytää ketään paijaamaan. Luonnollinen reaktio kun oli jättää karhut rauhaan ja jos hän kävi liian innokkaaksi muutama nuoli ajoi viestin perille. Siksi Nessa viihtyi pienempinä petoeläiminä, joita ihmiset eivät nähneet niin suurina petoina ja siksi kissat olivat olleet ihania olentoja! Ne olivat niin taitavia metsästäjiä, mutta kukaan ei pahastunut kissasta kehräämässä takan edessä ja ne namuset... Mutta nyt Nessa aikoi pitkästä aikaa metsästää itselleen possua.
Viimeksi muokannut cardea päivämäärä 06 Elo 2019, 23:58, muokattu yhteensä 1 kerran
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Heinä 2019, 12:06

Tiheikön rytinä sai Mardyrin säpsähtämään ja hetken tämä luuli etsimänsä ihmispartion yllättävän hänet, mutta kyseessä oli aivan jotain muuta. Valtava karhu joka kömpelön näköisestä koostaan huolimatta syöksyi kohti mitä ilmeisimmin sikapaisti mielessään. Kiroten ajatuksissaan karju väisti ison käpälän juuri ja juuri. Tämä kääntyi maata kuopien karhun puoleen joka tuntui tehneen surkeasta päivästä surkeamman. Sen sijaan, että villisika olisi pinkonut pakoon ajatteli tämä purkaa turhautumistaan kontioon, joka oli valinnut väärän illallisen itselleen.

Jahkailematta kauaa hyökkäsi Mardyr puolestaan karhua kohti syöksyhampaat edellä joilla yritettiin koukata pedon leuan alle kurkkuun. Olivathan hampaat tylpäkärkiset, mutta kyllä tarpeeksi suurella voimalla niillä pääsisi nahan läpi ja älyllisena otuksena karju tähtäsi valtimoon jos mahdollista. Otsosta saisi ihan mukavan taljan vaikka talviviitaksi tai oman teltan sisutukseksi.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja cardea » 15 Heinä 2019, 14:31

Nessan possu lounas ehti juuri ja juuri väistää karhun käpälän, eikä se suinkaan aikonut pönkiä pakoon. Ehei, possu päätti laittaa kampoihin ja se laittoikin heti kovat peliin. Nessa väisti notkeasti kaulaan tarkoitetun iskun ja hymyili. Tosin karhun naamalla se näytti irvistykseltä, mutta eihän possu tiennyt eroa! Karhu käveli hieman kauemmas mittaillen selkeästi seuraavaa liikettään vain hetken ennen kuin se koetti kaataa sian selälleen. Nessa käytti taktiikkaa, jota normaali karhu tuskin olisi tehnyt. Se ei varmasti olisi koettanut saada vihollistaan vain ympäri. Eihän Nessakaan inhimillinen ollut, mutta sillä oli yllättävän paljon älyä ja vuosien kokemusta. Siksi se näytti ensin menevän possun toiselle puolelle ennen kuin koetti molemmilla tassuillaan työntää possun kumoon. Jos hän pääsisi mahaan käsiksi, ei eläimellä olisi mitään mahdollisuuksia ja sen isot hampaatkaan eivät olisi enää niin pelottavia.

Jos possu osuisi karhuun ja haavoittaisi sitä, olento ei vuotaisi verta niin kauan kuin kyseessä olisi liha haava vaan se kutoutuisi takaisin yhteen nopeasti. Se kyllä sattuisi, mutta ei ollut Nessalle vaaraksi. Ainoastaan luiden murtaminen olisi hyyyvin hankalaa muodonmuuttajalle, mutta nekin hän saisi muovattua muilla kudoksilla takaisin. Se vain ei olisi enää yhtään niin hyvä luuranko kuin ennen ja se olisi vähemmän hyödyllinen. Nessa kun halusi pitää aina luut hyvässä kunnossa. Olento myös muutti itseään hieman painavammaksi hyökätessään kohti possun kaato mielessään. Karju oli niin valtava, että mikään pikku töytäisy ei riittäisikään.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Heinä 2019, 17:12

Etujalat tömähtivät takaisin maahan syöksyhampaiden tehdessä hudin karhun väistäessä iskun. Pitkä matala tuhahdus karkasi karjun kärsästä tämän mulkoillessa kontiota, joka yhtälailla tuntui mittailevan häntä. Mardyrin murheet olivat saaneet nyt unohtua toistaiseksi ja sisällä myllännyt ärtymyskin alkoi hieman laantua tämän joutuessa nyt taistelemaan hengestään varsin varteen otettavan vastustajan kanssa. Olihan tämä jokseenkin hauskaakin.

Karhu teki uuden yrityksen, mutta kävi yllättämään karjun odottamattomalla liikkeellä. Mardyr yritti pysyä sorkillaan, mutta karhulla oli yllättävän paljon voimaa tönäisyssään. Ajatellen nopeasti karju käytti tönäisyn voimaa hyödykseen kaatuessaan selälleen, mutta kierähti ympäri suojatakseen vatsaansa ja jos kontio tahtoi käydä kiinni saisi tuo helpon otteen paksusta niskasta joka tosin oli vain rasvaa ja kudosta. Kipeäähän moinen varmasti tekisi ja saisi sian mylvimään kivusta, mutta se ei estäisi vastaan pyristelyä.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja cardea » 17 Heinä 2019, 19:30

Possu pyöri kuin pieni tynnyri ja päätyi maha maata vasten, mikä ei ollut ideaalia. Tosin liike oli niin hassu, että Nessa myöhemmin tulisi itse pyytämään tönäisyjä hölmistyneiltä palvelijoilta, jotta saisi hiottua saman radan itselleen. Se näytti niin hauskalta! Karhu ei kuitenkaan alkanut pyörimään vaan nappasi niskasta kiinni ja koetti vetää possua. Suu täyttyi karvasta, nahasta ja hieman verestäkin. Nessa kuitenkin maistoi jotain hassua veressä. Maku oli sellainen, jota Nessa ei halunnut sen enempää maistaa. Karhu oli ehtinyt tehdä komean riuskaisun taaksepäin, joka ei varmasti tuntunut miellyttävältä, mutta aivan yhtä yllättäen se päästi irti.

Karhun kuonosta pääsi hyvin jopa inhimillinen ääni ja se juoksi nopeasti kauemmas. Nessa halusi maun pois suustaan, joka oikeastaan muuttui hänen pää tehtäväkseen. Karhu alkoi nuolla kaarnaa ja nousi takajaloilleen koettaen käpälillään pyyhkiä suutaan. Sylkeminen oli aika hankalaa karhuna... Seuraavaksi otso nappasi suuhunsa kasan varpuja ja veti ne alas päästäen koko ajan ääniä, jotka välittivät puhdasta yök reaktiota. Mitä ihmettä possu oli mennyt syömään? Nessa tuumi koettaessaan saada tassuillaan ärsyttäviä pieniä karvoja pois.

Nessa kellahti selälleen kuin koittaen kuperkeikalla saada paremman maun suuhunsa. Se ärisi ja puhisi ja lopulta vain mulkoili possua työntäen kieltä pois suustaan. Nessa heilautti tassuaan possulle ja karhun suusta kuului hyvin selkeä villisian röhkäisy. Ehkä hän voisi jutella possun kanssa niin hän voisi sitten tietää, mitä toinen oli syönyt, ettei vain itse maistuisi samalta myöhemmin? Ehkä karhut eivät vain pitäneetkään possuista? Karhu veti syvään henkeä ja tuhahti sitten. Hän haistoi taikaa ja aivasti rajusti. Nessa ei kamalasti välittänyt taioista, jotka maistuivat pahoilta.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Heinä 2019, 19:59

Possu vinkui kimeästi karhun repäistessä hampaidensa otteen niskasta irti jostain syystä. Ikävän jäljenhän se jätti, mutta tuskin mitään kuoleman vaarallista. Moista ei karju edes ryhtynyt sen kummemmin miettimään kömpiessään kiireesti jaloilleen kääntyen karhua vastaan jälleen valmistautuen ottamaan uuden hyökkäyksen tuolta vastaan. Tosin sen sijaan uutta hyökkäystä ei tullut. Kontio käyttäyty varsin kummallisesti nuollessaan maata ja näyttäen siltä kuin olisi maistanut jotain pahaa. Mardyr ei osannut muuta kuin tuijottaa ymmällään. Yökkikö karhu?

Tietämättä mitä oikein tuijotti karju ei ollut varma käyttääkö tilaisuus hyökätä uudemman kerran tai kenties paeta. Ei, ei hän nyt pakenemaan ryhtyisi, ei hän ikinä paennut taistelusta, mutta oliko tämä enää taistelu? Karhu ei enää osoittanut halua hyökätä ja tuo päästi suustansa röhkäisyn. Tämä ei tainnut olla tavallinen karhu.
Karju tuijotti suu hämmennyksestä raollaan kontiota. Hän oli villisika kyllä, mutta omasi normaalin puolihaltian mielen, joten ei hän osannut puhua... sikaa? Tai eläimille yli päätään. Ei kai tässä auttanut kuin ottaa riski ja selvittää asia.

Villisika näytti nousevan takajalkojensa varaan seisomaan, jonka myötä tämän ruumiinrakennekin näytti muuttuvan. Paksu turkki vetäytyi ja paljasti altaan ihmismaisen kehon vaatetuksen ja muun varustuksen kera. Kärsä lyheni normaaliksi nenäksi, mutta jäljelle jäi torahampaat. Miehen jalatkin pysyivät sorkkina karvapeitteen kera.
"En minä noin pahalle voi maistua. On siinäkin epäkohtelias villipeto jolle ei kunnon sikapaisti kelpaa." Mardyr murahti mukamas loukkaantuneena kun ei ollut tullut syödyksi. Käsi laskeutui vyöllä roikkuvalle miekan kahvalle ihan varmuuden vuoksi, kun taas toinen käsi kävi kokeilemaan veristä niskaa. Karhun hampaiden muotoinen haavahan siellä oli ja tahri miehen käden punaiseksi. Tuijottaen hetken kättään kävi Mardyr lipaisemaan omaa vertaan ihan vain uteliaisuuttaan. "Maistuu normaalilta vereltä, kyllä minä ainakin itseni söisin."
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja cardea » 17 Heinä 2019, 21:16

Nessaa ei sian hämmästys sinällään ihmettänyt. Tuntui varmaan veikeältä kommunikoida toisen toisen lajin kanssa. Tosin kun siasta alkoi tulla... mies? Nessa laskeutui takaisin neljälle jalalle ja lähestyi varoen. Karhu nuuhki ilmaa ja toinen tuoksui yhä sialta, mutta myös haltialta ja ihmiseltä... Pitkän elämänsä aikana Nessa ei voinut valehdella edes haistaneensa mitään vastaavaa. Hän tiesi, etteivät haltiat tai ihmiset maistuneet yleensä niin pahoilta, kuin mitä possun veri oli, mutta... Karhu urahti ja ravisti päätään saadakseen ajatuksen pois suussaan viipyvästä jälkimausta.

Hetken Nessa pohti, jättäisikö itsensä puhekyvyttömäksi, mutta pian hän muotoili sisälmyksiä niin, että sai muodostettua sanoja. "Taikaa, pahan makuista... Yök…" olento totesi ja maiskutti suurta kitaansa. Ääni ei todellakaan ollut ihmismäinen, mutta sanoista sai selvää. "Nessa pitää possuista, kovasti. Mukavan rasvaisia... Sinä et ole herkkua. Minä tarvitsen namusia", muodonmuuttaja totesi kuin ei olisi äsken ollut murhaamassa possua. Sen sijaan se käveli ison miehen luokse ja haisteli ilmaa. "Ei... sinä et ole namunen", se totesi ja haisteli toiveikkaina vaatteiden suuntana. Ehkä toisella oli piilossa namusia? Taskut olivat oikein hyviä paikkoja namuille ja aarteille, mutta tällä possulla ei näyttänyt olevan taskuja. Karhu koetti vielä varmuuden vuoksi kurkata, mutta ei ainakaan nähnyt. "Sinun kannattaa kantaa namusia, sitten et ole töykeä", muodonmuuttaja ehdotti täysin loogista ideaa.

Suuri karhu istahti alas ja tapitti sitten suurta miestä silmiin. "Nessa on pahoillaan pipistä. En minä purisi, jos tietäisin, että sinä maistut pahalta. Onko se jokin hyvä myrkky?", Karhu tiedusteli ja nosti suuren tassunsa varovasti kohti verisiä sormia.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Heinä 2019, 00:13

Mardyr hätkähti paikallaan karhun kidasta yllättäen kuuluessa sanoja. Olihan se yllätys, mutta ei sinänsä mitenkään epätavallista. Olivathan he edelleen haltioiden mailla joilla monenlaiset taruolennot saivat kulkea vapaasti hän mukaan lukien. "Jos kerran puhua osaat, ehkä ensi kerralla osaat kysyä ensin kenen niskaan käyt. Näillä main moni metsäneläin ei ole sitä miltä näyttää." Mies totesi muttei vielä rentoutunut karhun tallustaessa lähemmäs häntä nuuhkimaan, mutta ei hän muuta tehnyt kuin tuijotti toista kulmat vakavassa kurtussa.

"Namusia?" Mardyr toisti hieman ihmetellen mistä kontio oikein puhui ja taisipa tuo ohessa sanoa oman nimensä. Nessa. "No en syötävä namunen ainakaan." Mies virnisti omalle vitsilleen. Karhu ei siis selvästi ollut pitänyt hänen maustaan ja jotenki se liittyi taikuuteen. Maistoiko tämä puhuva nalle maistaa hänen kirouksensa? Kaikkea sitä.
"Mi- Töykeä?" Mardyr murahti Nessan sanojen myötä ja hetken tämän kasvoilla saattoi nähdä jälleen sian piirteet, jotka kuitenkin katosivat yhtänopeasti kun olivat tulleen miehen huokaistessa rauhoittuakseen. "Ei minulla juuri ole aikaa kanniskella namuja mukanani taikuutta maistelevien ja puhuvien karhujen varalle." Mies totesi.

Karhulla oli sentään sen verran kohteliaisuutta, että tuo pahoitteli tekemästään haavasta. "Eli olisit syönyt minut jos maistuisin hyvälle?" Mardyr totesi ja hän kun oli luullut toisen säästäneen hänet siksi koska oli humanoidi olento. "Eikä minussa mitään myrkkyä ole. Taidat maistaa vain kiroukseni, jos sellaisen edes pystyy maistamaan."
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja cardea » 18 Heinä 2019, 18:05

Kyllähän Nessa tiesi, että moni haltioiden lähellä oleva ei ollut sitä, miltä näytti. Eihän hänkään ollut, mutta asia meni kovin monimutkaiseksi ja pitkäveteiseksi, jos hän alkaisi kaikilta kyselemään. Siksi olento ei edes kommentoinut asiaa vaan keskittyi etsimään namusia. "Namusia, herkkuja, karamellejä, jälkiruokaa..." Nessa myhisi ja tuhahti miehen omalle namu statukselle paljon puhuvasti. Hän sitten totesi, että oli kovin töykeää olla ilman herkkuja. Otso kallisti päätään ja totesi: "niin... maailmassa on vain yksi Nessa, mutta kyllä muutkin pitävät niistä. Sinäkin voisit syödä niitä. Lapset pitävät niistä myös kovasti". Hänestä oli lähes eriskummallista, että joku ajatteli, että vain hän söi namusia. Toki linnassa oli namusia, jotka olivat joskus vain Nessalle, mutta se antoi joskus omia namusiaan muillekin. Ei paljoa, mutta ehkä muutaman jos hän piti henkilöstä. Aranilla tosin oli itsellä niin paljon namusia, että Nessan ei tälle tarvinnut tarjota enää.

Karhu tapitti töistä ja hörähti: "tietenkin. Possulla oli hyvät komeat luut. Nessa olisi voinut käyttää niitä. Tosin... Nämä luut ovat oikein mukavat myös. Vain kovin isot. Minä taidan haluta takaisin kettuun". Otso totesi ja nousi seisomaan neljälle jalalle jättäen Karjun varjoonsa ennen kuin töpsähti takaisin neljälle tassulle. "Niin... iso, kovin iso... Ei oikein ole mukavan kokoinen tornipesään", olento tuumasi ja venytteli karhun raajoja nakkeli päätä. Voisihan Nessa pienentää itseään, mutta luut olivat niin isot, että ei hän edes muuttumalla lähes luurangoksi edes voisi olla pieni. Hän piti hiippailusta ja joskus kun hän oli söpö ja löysi haltioita tai ihmisiä, häntä hoidettiin. Kissat olivat siksi parhaita. Ne olivat hurjia petoja, mutta kesyttäneet hienosti ihmiset ja haltiat. "Olisiko täällä jossain kissa, jonka luut Nessa voisi ottaa?" Olento tiedusteli kuin olisi täysin normaalia tietää missä olisi lähin katti saatikka tuon luut. "Ehkä sinä maistut pahalta, koska minä olen tämä karhu?" Olento ehdotti tuumien pulmaansa ja nuuhki hieman maata ja tuli sitten karjun luokse. Hän tökkäsi veretöntä kättä kuonollaan. "Ehkä sinä voisit myös paijata tai rapsuttaa minua? Minä olen hyvä paijattava", Nessa kertoi luoden toiveikkaat silmänsä karju mieheen varoen samalla ujuttaen valtavaa päätään käden alle.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Heinä 2019, 18:27

"En minä sitä tarkoit... Äh anna olla." Mardyr huokaisi karhun selittäessä ettei namuset olisi yksin tuolle. Miehestä tuntui kuitenkin jankaavan turhaa mitättömästä asiasta, ei hänellä ollut aikaa moiseen. Nessalla puolestaan näytti olevan aikaa höpötellä lisää hänenkin edestä. Puhuva eläin selitti jotain luista ja ketuista sekä ties mistä. Toinen taisi olla hieman monimutkaisempi otus mitä vain pelkkä puhuva karhu. "Mitä tarkoitat luilla?" Mies ihmetteli toisen isoa ruhoa silmäillen. "Ja mistä minä tiedän missä lähin metsäkissa lyllertää." Tämä lisäsi.

"Puhut paljon, mutta teet yllättävän vähän järkeä." Mardyr totesi Nessan pulman pohdintaan. Katse seurasi kontiota tuon astellessa lähemmäs ja kävipä tuo tökkäämään miehen miekalla lepäävää kättä. Vai pitäisi nallea rapsuttaa. "Enpä tiedä, onko sinussa kirppuja?" Mardyr kysyi hieman härnäävään sävyyn.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja cardea » 18 Heinä 2019, 18:40

Moni Nessan tavannut ymmärsi nopeasti, että olennon ajatuksen juoksu oli aivan omanlaistaan. Hän ei aina edes muistanut itse, mitä oli höpötellyt! "Luilla? Kehon runkoa. Luita. Mihin kaikki kiinnittyy ja pitää selkärankaiset mukavasti liikkeessä. Sitten Nessa voi ottaa ne ja matkia", olento sanoi ja pohti sitten kissaksi muuttumista. "Sinä olisit voinut nähdä sellaisen tai haistaa..." karhu totesi kuin asia oli päivän selvää. Mieshän esitti kerrassaan hölmöjä kysymyksiä olennon mielestä.

Järkeä? Eihän Nessa juuri järjestä välittänyt. Sille oli paljon tärkeämpää tyydyttää omia tarpeitaan ja varmistaa namuset. "Puhuminen on mukavaa. Laulaminenkin. Eikä Nessan tarvitse aina olla järkevä. Sitä varten on muita. Minä voin olla Nessa. Sitten kun pitää olla vakooja, Nessan pitää vähän muistaa olla vähemmän Nessa. Se on sellainen leikki", olento totesi alkaen hanakammin tökkimään kättä. Se kuitenkin katsoi kummissaan miestä tuon kysellessä kirpuista. "Ei. Nessa syö kirput. Nyt sinä voit silittää", karhu sanoi ja istahti alas tehden selväksi, että nyt hän haluaisi huomiota. "Nessa voi sitten paijata sinuakin", olento lupasi ollakseen reilu.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Heinä 2019, 21:17

Karhu tosiaan puhui mitä sattui tai sitten hän ei vain pysynyt tuon ajatuksen juoksun perässä. "Tiedän mitkä luut ovat, mutta mitä tarkoitat matkia luilla?" Mies kysyi ja yritti olla hieman tarkempi kysymyksillään siinä toivossa, että Nessa olisi tarkempi vastauksissaan. Häntä ehkä alkoi hieman mietityttämään mikä tämä karhu todella olikaan, hän ei ollut nähnyt vastaavanlaista ennen. Toki puhuvat eläimet eivät olleet mikään harvinaisuus, mutta jokin tuon puheissa viittasi johonkin muuhun.

"Vai olet sinä vakooja ja mitä mahdat vakoilla?" Mardyr kysyi hymähtäen huvittuneena kuvitellessaan ison karhun yrittämässä hiiviskellä yön varjoissa. Kirppuja ei kuulemma ollut, ne syötiin kontion omasta toimesta ja tarjosipa tuo itsekin paijausta hänelle. "Etköhän ole paijannut minua tarpeeksi." Mies totesi pyörättäen sormellaan niskaansa kohti, joka edelleen vuosi verta, sekin pitäisi päästä puhdistamaan leiriin.
Ei hänen tosin auttanut kuitenkaan rapsuttaa karhun päätä, joka oikeastaan tuntui vieraalta. Milloin sitä pääsi karhua silittelemään ilman, että tuli raadelluksi? Tosin ei hän ollut mitään hellitelijä tyyppiä, mutta oli karhun turkki oikeastaan ihan mukavan pehmeä.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja cardea » 18 Heinä 2019, 22:00

No Nessa ei voinut aina olla varma, mitä muut tiesivät. Hän kun oli elänyt jo niin kauan, että hän toisinaan unohti, että se myös aiheutti tiettyä määrää tietoa. Lisäksi varmasti myös hulluutta, mutta lähinnä mielenkiintoisia pieniä pätkiä syvältä muistista. "Minä muotoudun niiden ympärille tietenkin", olento vain sanoi ja tömäytti maata tassullaan. "Ei nämä ole Nessan. Ei Nessalla ole edes omia. Minä aina löydän uudet tai sitten saan ja sitten minä voin olla vaikka mitä", olento kertoi ja lipaisi huuliaan. "Minä pidän luista, mutta en jos ne ovat rikki tai jokin puuttuu", hän kertoi näyttäen koko hammasrivistöään.

Vakoojat eivät kai yleensä olleet kovin innokkaita kertomaan, että vakoilivat. "Minä vakoilen sitä, mitä tarvitaan. Sitten minä kerron mitä ne tekivät ja sitten minä saan namuja. Joskus minun pitää olla joku muu ja leikkiä heitä", Nessa kertoi innoissaan ja selkeästi ylpeänä totesi: "minä olen erityisen hyvä". Nessa ei kuitenkaan enää sanonut mitään muuta kun hänen koko olemuksensa keskittyi paijauksiin. Karhu hyrisi, käänteli itseään ja puski varovasti miehen vartaloa vasten kerjäten lisää. Nessan silmät olivat sulkeutuneet ja hän ei aikonut liikkua mihinkään. Paijaukset ja namuset olivat hänen lempi asioitaan koko maailmassa.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Heinä 2019, 22:59

Nessan selitys oli hivenen tarkepi ja pienellä päättelyllä Mardyr kokosi kasaan mitä toinen oikein tarkoitti. "Olet siis jonkinlainen muodonmuuttaja, johon tarvitset vain luurangon." Mies totesi. Varsin mielenkiintoista, tämä ajatteli partaansa sukien ohimennen.
Mitä taas vakouluun tuli selitti karhu varsin yksinkertaisesti kuinka vakoili. "Kenelle oikein vakoilet?" Oli karjun seuraava kysymys, joka oli kenties se mielenkiintoisempi asia tietää.

"Niin varmaan oletkin." Mardyr totesi virnistäen rapsutellessaan nallea korvan takaa. Mahtaisiko vakoilevan muodonmuuttajan kanssa ystävystymisestä olla hyötyä? No totta helvetissä, varsinkin hänen työssänsä. Tosin Nessa vaikutti varsin vapaan oloiselta sielulta, jonka mieli myös tuntui yksinkertaiselta hieman kuin eläimellä, mutta tuskin toinen täysi hömelö ollut. "Millaisista namuista pidät?" Mardyr päätti kysyä, ehkä leiristä löytyisi jotain naposteltavaa.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron