Sometimes Angels Need Help Too


Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Su Huhti 30, 2017 12:11

Sometimes Angels Need Help Too

//Enkeliiiiiiii//

Niketa oli huolehtimassa majatalon kukka- ja yrttipenkeistä sinä kauniina keväisenä päivänä. Hän oli odottanut innolla sormiensa upottamista multaan. Todellisuudessa Satama olisi voinut hoitaa kasvit itsekseen, mutta joitain asioita Niketa halusi tehdä suhteellisen perinteisesti. Hän rakasti kylvämistä ja hieman kivistäviä lihaksia, kun hän tunsi todella tehneensä jotakin. Majatalossa ei myöskään ollut useatakaan asiakasta. Olennot alkoivat jälleen liikkua talven hellitettyä, mutta useat odottivat vielä pienen hetken. Eräs haltia piti Niketalle seuraa hetken ja he kesksutelivat tietyistä yrteistä. Nyt vieras oli kuitenkin vetäytynyt takaisin huoneeseensa ja Sataman mukaan torkkui riippukeinussaan.

Kun Majatalo ilmoitti uudesta vieraasta Niketa suoristautui ja pyyhki otsaansa hieman kämmenselällään. Hän vilkaisi maata, mutta pesi kätensä nopeasti pienessä saavissa, joka kätevästi nousi maasta, ja kiiruhti vieraan luokse. Majatalo nmittäin informoi tämän olevan loukkaantunut. Pitäjä ei ehkä näyttänyt vaaralliselta kiiruhtaessaan luuta kädessään eteenpäin. Lisäksi olennot tuppasivat aliarvioimaan pienen naisen kykyä suojella ketään. Niketa oli kuitenkin kokenut pitäjä ja hän hallitsi maataan - kirjaimellisesti. Hän oli selvinnyt melkoisista koettelemuksista ilman naarmua ja tämä vieras ei ollut ensimmäinen, joka ilmestyi paikalle loukkaantuneena. Talo oli jo valmistautunut tuomaan heille pienen parantajan huoneen, jos olento maksaisi vierailustaan ja täten astuisi Sataman suojelukseen.

Viipottaessaan eteenpäin Niketa kohensi kaapuaan, joka sinä päivänä oli harmaa hopeisilla kukilla sekä ehkä hieman väärä valinta puutarha töihin. Valitettavasti hänen ruskeansa oli pyykissä eilen tapahtuneen pienen keittiö katastrofin takia. Sille oli syynsä, miksi hän palkkasi kokin. Kaavun alla oli kuitenkin järkevät housut, pitkähihainen paita ja neule.

JTP

Avatar

Kansalainen
Kansalainen

Viestit: 98

Liittynyt: Ti Huhti 04, 2017 7:20

Viesti Su Huhti 30, 2017 12:27

Re: Sometimes Angels Need Help Too

Andelethar

Anay lensi pitkään päämäärättömänä ja tietämättä mitä tehdä. Hän ei ollut pitkiin aikoihin joutunut minkäänlaiseen tappeluun kenenkään kanssa, mutta nyt hän oli kohdannut vihollisen, joka oli vähintäänkin hänen veroisensa, ellei jopa moninkertaisesti vahvempi. Onnekseen enkelillä oli kuitenkin vielä henki tallella, vaikka hän ei ollutkaan päässyt taistelusta ehjin nahoin. Yhtäkkiä Anayn ajatukset katkesivat ja hän katsoi edessään siintävää, puista majataloa. Siitä tuntui huokuvan jonkinlainen aura... mutta miten talolla voisi olla aura? Eikä Anay ollut suuremmin perehtynyt auroihin, eikä niiden näkemiseen. Ehkä hän vain kuvitteli kaiken. Silti, tuo majatalo kiinnosti häntä ja Anayn oli pakko laskeutua. Ei pelkästään kiinnostuksestaan, vaan myös koska hän ei jaksanut enää. Lentäminen ja taisteleminen olivat vieneet hänen voimansa tyystin. Ehkä hän voisi viettää hetken aikaa tuossa majatalossa, saada sieltä turvaa. Vaikka minkälaista turvaa tuollainen talo voisi hänelle kuitenkaan tarjota?

Andelethar asteli lähemmäs taloa, katseli sen lähiympäristöä, kunnes tajusi itseään kohti kiiruhtavan naisen. Hän ei näyttänyt enkelin silmiin mitenkään erityiseltä, ehkä tuo oli majatalon asiakas tai kenties jopa sen emäntä. Enkeli ei kuitenkaan tahtonut olla epäkohtelias ja nostikin heikosti toista kättään tervehdykseksi, taas yksi maan tallaajien tapa, joka oli enkelille hieman tuntematon, mutta jonka hän oli kuitenkin oppinut ja tajusi myös tehdä silloin tällöin.
"Hei. Hei." Enkeli tervehti naista ensin yleiskielellä, sitten vielä haltiakielellä, mikäli jompikumpi ei veisi viestiä perille. "Tiedättekö tämän majatalon pitäjän?" Enkeli kysyi ja tarjosi tuntemattomalle pienen hymyn, vaikka sekin oli vain pakotettu ele, eihän hän halunnut olla epäkohtelias.

//enkeli saapuu ja JTP seuraa!//
In the ruins they stand, a guardian without anyone left to guard.
Like a broken vessel or a dull sword, useless.
But they know that life can be cruel, it can be hard.
So if someone can rise, it's they, even when the fight is endless.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Su Huhti 30, 2017 12:36

Re: Sometimes Angels Need Help Too

Enkeli, ihan ihka aito hemmetin enkeli, oli laskeutunut Sataman maille. Niketa ei ollut kristitty tai muutenkaan harras uskovainen, mutta näky oli silti melko yllättävä. Hän ei kuitenkaan näyttänyt sitä saavuttaessaan vieraansa. ”Hei”, hän sanoi yleiskielellä ja hiljensi hieman vauhtiaan. Toinen ei näyttänyt olevan kuoleman vaarassa. ”Minä olen Niketa Aenor ja Kulkijan Sataman pitäjä, etsitkö levähdys paikkaa tai suojaa?” Noita ei hukannut aikaa vaan meni suoraan asiaan. Hän myös katseli ylöspäin hieman epäileväisenä. Hän ei halunnut taivaallista taistelua pihalleen. Sellainen vei aina aikaa siivoukseen ja vaaransi muut vieraat.

Ruskeat silmät palasivat enkeliin, kun hän oli vilkaissut horisontin selväksi. ”Jos etsitte turvapaikkaa, tarvitsen jotain maksuksi, jotta astutte suojelukseemme sekä voin auttaa haavojen tai muiden vammojen kanssa”, Niketa kertoi ja hän hymyili kuin äiti pienelle lapselle, vaikka joutuikin katsomaan reilusti ylöspäin olennon silmiin, jotka olivat hätkähdyttävän siniset.

//Sori lyhyt :D //

JTP

Avatar

Kansalainen
Kansalainen

Viestit: 98

Liittynyt: Ti Huhti 04, 2017 7:20

Viesti Su Huhti 30, 2017 12:56

Re: Sometimes Angels Need Help Too

Ah! Nainen esittäytyi olevansa itse majatalon pitäjä ja samalla kävi kysymään, mikäli enkeli tarvitsisi levähdyspaikkaa tai suojaa. Anay ei voinut olla huomaamatta, että tuo katseli myös taivaalle epäilevästi ja hän olisi halunnut sanoa, että kukaan ei seurannut häntä, mutta Andelethar ei oikeastaan ollut niin varma. Ei tämän suhteen. Joten ehkä olisi vain parempi, jos enkeli pääsisi suojaan, pois jokaisen ohi lentävän silmien nähtävistä.
"Mukava tavata teidät, Niketa Aenor, nimeni on Andelethar, lyhyemmin myös Anay." Enkeli sanoi toiselle. Samalla nainen kävi myös sanomaan, että tarvitsisi jotain maksuksi, mikäli enkeli haluaisi majatalon palvelujen seuraan.
"Tietenkin." Anay sanoi, eihän hän voinut odottaa, että häntä ilmaiseksi kukaan laskisi majataloon sisään. "Ja kyllä, etsin majapaikkaa täksi yöksi, myös lääketieteellisistä palveluistanne olisi minulle hyötyä." Anay sanoi ja näytti haavojaan, niinkuin toiselle ei vielä olisi selvä enkelin sekaisesta ulkomuodosta, että hän ei ollut täydessä terässään.

"Minkälaista maksua peritte?" Enkeli kysyi, kaivaen samalla taskujaan etsien rahaa. Se ei ollut enkelille yleisin valuutta, mutta hän tiesi kantaa sitä mukanaan, sillä se näytti olevan ihmisille melko tärkeää. "Pystyn maksamaan teille hieman hopeaa, mutta mikäli teitä kiinnostaa magia-" Anay sanoi, ihan vain siltä pohjalta, että oli aistinut majatalossa olevan jonkinlaista taikuutta. "- minulla olisi myös toisenlainen tarjous. Olen kuullut, että enkelien sulat ovat melko harvinaisia löytää ja niitä voi käyttää useaan eri taikajuomaan." Andelethar lisäsi ja heilautti väsyneesti siipipariaan. Ei hän kuolisi, vaikka muutaman sulan menettäisikin. Äskeisessä taistelussa niitä tuli menetettyä enemmänkin. Ja kyllähän sulista saisi kylässä sievoisen summankin, mikäli nainen lähtisi niitä myymään.
"Ja kuinka hyvin pystytte lupaamaan, että olen turvassa majatalossanne?" Enkeli lisäsi mietteissään ja tutki edessään avautumaa näkymää puutalosta. Se ei näyttänyt järin kestävältä, mikäli joku siihen hyökkäisi, eikä Anay ollut vielä nähnyt yhtäkään turvamiestä.

//no problemo! Itelläkin aina välillä :D //
In the ruins they stand, a guardian without anyone left to guard.
Like a broken vessel or a dull sword, useless.
But they know that life can be cruel, it can be hard.
So if someone can rise, it's they, even when the fight is endless.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Su Huhti 30, 2017 1:08

Re: Sometimes Angels Need Help Too

Andelethar olisi oikea kielen solmija, jotenka Niketa painoi mieleensä lyhyemmän version ja lukitsi sen sinne. Anya oli valmis maksamaan ja näytti myös hieman haavojaan. Niketa kumartui lähemmäs luutaansa nojaten. ”Mh… Voin kyllä auttaa, mutten parantaa kokonaan”, hän sanoi ja nyökkäsi pienesti. Majatalo oli asettanut huoneen paikoilleen heitä odottamaan. Enää heidän tarvitsi solmia sopimus, joka tapahtui vaihtamalla valuuttaa.

”Se riippuu. Kuninkaalta enemmän kuin palvelijalta”, Niketa vastasi ja mittaili toista silmillään. Hän oli laskemassa sopivaa summaa, kun Anya ehdotti jotain paljon houkuttelevampaa. Vuosien saatossa talo oli kerännyt itseensä hyvän kokoelman kaikkea kiinnostavaa ja Niketa tiesi sulkien ominaisuuksista. Hänen edeltäjänsä oli kirjoittanut niistä omaan kirjaansa. ”Ne tulisivat enemmän tarpeeseen kuin hopea”, noita myönsi, mutta kun toinen kyseenalaisti hänen kykynsä puolustaa, hymy muuttui vaaralliseksi.

”Kulkijan Satama on vanha majatalo ja olen sen 128 pitäjä. Minun aikanani ei yksikään vieraistani ole kuollut tai haavoittunut. Koko sukuni historian aikana vieraita on kuollut vain seitsämän”, noita napautti maata luudalla ja heidän ympärilleen nousi suojaava kupu. Se oli ohuen ohuen lasin näköistä, mutta lujaa kuin timantti. ”Ette ole saapuneet aivan tavanomaiseen majataloon ja vieraideni turvallisuus on minulle tärkeintä”, noita sanoi ja hymyili sitten pehmeämmin. ”Tulkaahan, mennään sisälle. Valmistin meille sairastuvan. Voitte luovuttaa maksun siellä ja sitten tarkistan haavanne. Haluatteko syötävää tai juotavaa sen jälkeen?” hän kysyi kuin ei olisi juuri luonut heidän ylleen suojakuorta, jonka ohittaminen veisi kauan taitavaltakin maagilta.

JTP

Avatar

Kansalainen
Kansalainen

Viestit: 98

Liittynyt: Ti Huhti 04, 2017 7:20

Viesti Su Huhti 30, 2017 1:28

Re: Sometimes Angels Need Help Too

Nainen näytti kiinnostuneen Andeletharin tarjouksesta käyttää hänen sulkiaan maksuvälineenä. Anay tyytyi vain nyökkäämään vastaukseksi. Enkelin toiseen kysymykseen Niketaksi esittäytynyt tuntui suhtautuvan vakavemmin ja tuon selittäessä, kuinka majatalo oli kulkenut naisen suvussa, Anay näki että asia oli pitäjälle tärkeä, joten enkeli päätti olla aiheen suhteen hieman varovaisempi. Myöskin sen takia, että kun nainen oli puheensa puhunut, loi tuo kuin tyhjästä majatalon ylle jonkinlaisen suojaavan kentän ja Andelethar tiesi sen verran magiasta, että osasi yhdistää noin suuret loitsut vahvaan magiaan. Eikä Niketa kuitenkaan näyttänyt edes väsyneen moisesta, puhumattakaan siitä, ettei tuon ollut tarvinnut edes lausua loitsua, kuten Anay oli usein nähnyt maagikoiden tekevän.
"Ymmärrän. Mukava tietää, että tulen olemaan täällä suojassa." Enkeli vastasi, epävarmana siitä, mitä hän voisi naiselle sanoa. Hänen onnekseen Niketa kutsui Anayn kuitenkin sisälle ja he lähtivät kohti majatalon sisäänkäyntiä.
"Kiitos." Enkeli vastasi pitäjän kutsuun astua sisään ja hänen kertoessaan, että hän oli valmistanut heille jo sairastuvan. Missä ajassa, hän olisi halunnut kysyä, sillä tuohan oli ollut kokojan enkelin läsnä, mutta päätti kuitenkin olla hiljaa. Olihan se jo selvää, että taikuudesta tässä majatalossa oli kyse.
"Ei kiitos, minulla ei ole nälkä tai jano." Enkeli vastasi naisen kysymykseen, sillä hän ei oikeastaan tarvinnut ihmisten ravintoa pysyäkseen hengissä.

"Olette siis jonkinlainen maagi?" Anay kysyi samalla kun he siirtyivät sairastupaan. "Minullakin on jonkinlainen maaginen taito, mutta se on harmikseni melko heikko. Toisaalta, minulla on siipeni." Enkeli jatkoi ja ihan vain demonstroidakseen, sytytti pienen musta-valkean liekin kämmenelleen. Hän ei kuitenkaan halunnut vaikuttaa uhkalta, joten melko nopeasti enkeli myös puristi kätensä nyrkkiin ja tukahdutti liekin.
"Voin antaa teille nyt maksunne." Anay sanoi myöhemmin, laskien toisen siipensä alemmas. Se oli taistelussa jo ottanut osumaa, joten pari sulkaa oli muutenkin puolitiessään lähteä irti. Anayn ei tarvinnut kuin nykäistä ja sulat olivat hänen kädessään, eikä se edes tuntunut nipistystä suuremmalta. Sitä paitsi, se oli pieni hinta naisen tarjoamista palveluista. Kyllähän hän kasvattaisi uudet sulat, mutta näin turvalliseen majataloon harvemmin törmäisi. Enkeli ojensi sulat naista kohti, epävarmana halusiko tuo niitä vielä enemmän. Hän ei kuitenkaan itse aikonut sanoa mitään, sillä jos hän esittäisi että voisi niitä vielä antaa, ehkä nainen haluaisi viedä häneltä ne kaikki. Vaikka tuskin, olihan tuo mukavan ja ystävällisen oloinen emäntä.
In the ruins they stand, a guardian without anyone left to guard.
Like a broken vessel or a dull sword, useless.
But they know that life can be cruel, it can be hard.
So if someone can rise, it's they, even when the fight is endless.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Su Huhti 30, 2017 1:55

Re: Sometimes Angels Need Help Too

Suojassa enkeli hyvinkin olisi. Niketa oli valmis takaamaan sen. Hän kulki edellä majataloon, jonka ovi aukesi heille itsestään. Omistaja oli niin tottunut tähän kaikkeen, ettei enää kiinnittänyt huomiota vaan vei vieraan käytävän kolmannen oven kohdalle, josta pääsi siistiin sairastupaan, jossa oli pöytä, tuoli sekä aikalailla koko majatalon parantava voima sekä tankki. Tankkiin Niketa laittoi vakavien tapausten kohdalla liemen, joka vauhditti paranemista huomattavasti.

”Itseasiassa, olen noita. Se on vaatimuslstalla tähän työnkuvaan”, Niketa kertoi ja hymyili pienesti. Enkeleillä kai oletettiin olevan järkyttävästi taikavoimia, mutta siivet olivat jo itsessään tarpeeksi. Toisen sytyttäessä liekin kädelle, Niketa vilkaisi ylös. ”Suosittelen välttämättään tulta sisätiloissa. Satama ei pidä siitä erityisesti. Onneksi se ei päättänyt kastella sinua”, noita sanoi ja rauhoittavasti silitti seinää. Tuli oli tuhoisaa rakennuksille ja majatalo ei pitänyt siitä, jos joku muu poltti mitään. 

Enkeli ehti nyppäisemään sulat ja Niketa otti ne vastaan ja Majatalo työnsi lattiasta hänen luokseen kauniisti kaiverretun rasian. Hän asetti sulat sinne huolella ja antoi talon imeä sen takaisin. ”Hienoa, katsotaan nyt niitä haavoja”, hän sanoi ja viittoili enkelin tuolille ja haki itse kulhon puhdasta vettä sekä liinan. Hän työnsi myös taskuunsa pari purkkia ja haavan sidonta välineet seurasivat perässä. ”Reagoitko huonosti joihinkin yrtteihin tai metalleihin?” hän tiedusteli kohteliaasti kumartuessaan lähemmäs ja varovaisesti pesi ensimäistä näkyvää haavaa. Ne näyttivät ainakin puhtailta. Se oli hyvä merkki. Oli aina parasta, jos vastustajan terä oli puhdas ja terävä. Sitä harvoin ajatteli taistelun tuoksinnassa, mutta tulehdukset olivat monelle taistelijalle lopulta vaarallisia sekä tappavia pahimillaan.

JTP

Avatar

Kansalainen
Kansalainen

Viestit: 98

Liittynyt: Ti Huhti 04, 2017 7:20

Viesti To Touko 04, 2017 4:05

Re: Sometimes Angels Need Help Too

Toinen kertoi olevansa noita, joka oli jopa 400 vuotiaalle enkelille hieman uusi tuttavuuus. Moneen noitaan hän ei kuitenkaan ollut ennen törmännyt, tai ei ainakaan uskonut että oli. Tuskinpa jokainen noita kuitenkaan itsestään suurta haloota piti. Eikä tainnut sen puoleen Niketakaan. Andelethar kohotti kaseensa myös puiseen kattoon ja lausui äänettömän änteeksipyyntönsä talolle, vaikka uskoi, ettei tuo sitä välttämättä havaitsisi. Enkeli seurasi kiinnostuneena, kuinka majatalo tarjosi naiselle rasiaa, johon tuo laski sulat ja kuinka rasia katosi samalla tavalla lattialautojen uumeniin. Sitten Niketa pyysi saada katsoa enkelin haavoja ja Anay nyökkäsi. Hän irroitti haarniskansa ja varovasti kuori verestä ihoon kiinni liimautuneen vaatteen haavan tieltä.

"Ei ole, ainakaan en usko." Enkeli sanoi Niketan kysymykseen ja mietti asiaa hetken. Ei hän koskaan ollut törmännyt moiseen... yliherkkyyteen. Ehkä jos kyseessä olisi jokin epäpyhä metalli tai vastaava, mutta Anay uskoi, että Niketan tarvikkeet olisivat siltä osin puhtaat.
"Oletko asunut täällä koko ikäsi?" Enkeli kysyi hetken päästä, pitääkseen keskustelua yllä. "Mainitsit jotain, että majatalo kuuluu suvullesi? Ovatko kaikki suvussasi noitia?" Anay ei ainakaan tiennyt itse suvustaan mitään. Eikä hän sanoisi, että enkelit ovat hänen sukuaan. Oliko hänellä siis sukua ollenkaan? Asia sai hänet mietteliääksi ja pian enkeli vajosikin omiin ajatuksiinsa.
In the ruins they stand, a guardian without anyone left to guard.
Like a broken vessel or a dull sword, useless.
But they know that life can be cruel, it can be hard.
So if someone can rise, it's they, even when the fight is endless.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Touko 24, 2017 9:27

Re: Sometimes Angels Need Help Too

Koska Niketalla oli niin rajaton taikavoima majatalossa, hän ei ollut ikinä peitellyt taikuutta. Hän ei vahingoittanut milloinkaan vieraitaan sillä tai aiheuttanut maanlaajuista sairastelua. Niimpä noita oli saanut olla rauhassa ja pitkä suku oli taannut selkeän tuntemuksen ylpeydestä siitä, mikä hän oli.

Kun Anya alkoi kuoriutua esiin haarniskastaan, Niketa irvisti myötätuntoisesti. ”Me voimme pestä ja kiillottaa tuon sinun puolestasi”, hän sanoi ja kumartui sitten katsomaan haavaa. Hän kostutti liinan lämpimään veteen ja hyvin hellästi alkoi pestä verta pois. ”Hyvä, mutta en käytä yleisesti kuin normaaleja yrttejä. Harvinaisempia tuskin tarvitaan”, hän totesi ja jatkoi työskentelyä.



Koska noita oli paikannut vuosiensa aikana lukuisia haavoja, hän kykeni helposti juttelemaan samaan aikaan. Kädet tiesivät jo mitä tehdä. ”Synnyin täällä ja käyn harvoin missään. Satamassa on tarpeeksi tekemistä niin, ettei vaelteluun jää aikaa”, noita totesi hymyillen. Lisäksi hän oli hyvin haavoittuvainen muualla. Sitä muiden ei tarvinnut tietää. ”Majatalo on aina kulkenut meidän suvussamme ja jokainen pitäjä on ollut noita. Aina pitäjän perheeseen ei syntynyt taikavoimaista, mutta suvussa on ollut jatkajia. Siitä on ollut kuitenkin kauan kun niin kävi. Minun sisaruksistani osalla oli ja osalla ei. Satama mieltyi minuun ja minä en myöskään tuntenut kaukokaipuuta. He käyvät yhä toisinaan tervehtimässä minua ja lähettelemme kirjeitä”, Niketa kertoi ja alkoi sekoittamaan pientä haudetta. ”Satama tuntuu oikeastaan perheen jäseneltä, ellei enemmänkin”, Niketa sanoi ja siveli hellästi pöydän pintaa.

JTP

Avatar

Kansalainen
Kansalainen

Viestit: 98

Liittynyt: Ti Huhti 04, 2017 7:20

Viesti To Touko 25, 2017 2:15

Re: Sometimes Angels Need Help Too

"Jos siitä ei ole teille turhaa vaivaa. Olen teille kyllä jo valmiiksi erittäin kiitollinen." Enkeli sanoi Niketan ehdotukselle, että haaniska voitaisiin pestä ja kiilottaa majatalossa. Niketa oli selvästikin tosissaan, kun puhui, että Anaysta pidettäisiin huolta. Enkelin mielestä oli hyvin mielenkiintoista ja jännittävää, kuinka Niketa puhui majatalosta ja sen ympäristöstä tuolla tavalla. Andelethar seurasikin toisen puhetta mielenkiinnolla, kiinnittäen huomiota noidan ilmeisiin ja Anay oli varma, että Niketa oli onnellinen täällä. Sellainen oli toisinaan harvinaista löytää, tuntui kuin jokainen etsisi omaa paikkaansa, omaa tarkoitustaan, mutta noita oli löytänyt omansa.

"Minulla ei ole perhettä." Anay kävi sanomaan majatalon pitäjän puhuessa, että Satamaksi kutsuttu paikka tuntui hänelle perheenjäseneltä. "Mutta tiedän miltä tuntuu rakastaa ja näen sinun silmissäsi, että sinä rakastat tätä paikkaa." Enkeli sanoi hymyillen toiselle. Tällä kertaa hymy ei ollut vain tyhjä kohteliaisuus ja opeteltu ihmisten tapa, vaan Andelethar tunsi oikeaa ja vilpitöntä onnea toisen puolesta. Niketa vaikutti muutenkin erittäin ystävälliseltä ihmiseltä, jollaisia oli viime päivinä ollut vaikea löytää.
"Jos majatalo siirtyy aina suvussanne eteenpäin, oletteko koskaan miettineet lapsien hankkimista?" Siivekäs kysyi mielenkiinnosta. "Onko teillä kenties mielittyä?" Anay naurahti kiepeästi ja iski noidalle silmää. "Amor varmasti saisi teidätkin lähtemään majatalonne suojista etsimään elämänkumppanianne." Anay vitsaili, vaikkei ollutkaan varma, tajuaisiko noita enkelin vitsiä. Andelethar oli usein törmännyt tilanteeseen, jossa hän vitsaili enkeleistä ja muut eivät tajunneet. Sama kävi kyllä enkelillekin monesti, kun hän ei tajunnut ihmisten vitsejä.
Hiljaa myös Andeletharin sormet kävivät sivelemään pöytää, yrittäen viestittää kiitollisuutta, vaikka ei enkelillä mitään kokemusta ollut talon kanssa kommunikoimisesta.
In the ruins they stand, a guardian without anyone left to guard.
Like a broken vessel or a dull sword, useless.
But they know that life can be cruel, it can be hard.
So if someone can rise, it's they, even when the fight is endless.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ti Kesä 27, 2017 11:00

Re: Sometimes Angels Need Help Too

Kiitollisuudelle Niketa tuhahti: ”Sinä olet vieras”. Siinä oli kiteytettynä koko majatalon idea. Vieraiden eteen tehtiin mitä tahansa. Hän huolehtisi enkelistä, kuten oli luvannut. Se oli hänen tarkoituksensa: palvella ja suojella vieraita, sekä toisinaan takoa järkeä. 



Kun enkeli kertoi, ettei tuolla ollut perhettä, Niketa kosketti lempeästi tuon olkaa. ”Olen pahoillani, mutta perhe ei aina ole samaa verta. Monihan valitsee omansa ja voi olla paljon läheisempi näiden kanssa, kuin voisi kuvitella”, nainen totesi ja hymyili Anyan puhuessa rakkaudesta. ”Niin… Tämä paikka kirjaimellisesti kasvaa kiinni sinuun”, noita naurahti kevyesti. Todellisuudessa hän oli otettu ja majatalokin tuntui pehmentäneen ilmaa huoneessa lempeämmäksi. Se tuoksui myös noidan mielestä hennosti kedolta.

Kysymys lapsista oli aika tunkeileva, mutta Niketa epäili sen tulevan hyvästä kohtaa ja uteliaisuudesta. ”Olen, mutta monikaan mies ei ole valmis hyväksymään… tätä. Majatalo on vallitseva osa ja minä olen… vahva. En ole vuosiin riiastellut kenenkään kanssa. Onhan minulla ollut heiloja, mutta useat pelästyvät. Hänen pitää olla melko erityinen henkilö”, pitäjä lopulta sanoi ja lisäsi: ”Enkä minä poistu täältä. Se ei olisi hyvä idea. Joku enkeli voisi jäädä silloin ilman apua…” Omistaja katsoi vierastaan silmät tuikkien hieman naurusta. ”Lisäksi… Satama on mustasukkainen. Se vei ensimmäisen poikaystäväni kaikki vasemmat sukat sekä kutisti housut”, noita kertoi ja nauroi hieman muistolle, joka oli aikanaan ollut kauhistuttavan nolo nuoresta tytöstä. Aika muutti asioita.

JTP

Avatar

Kansalainen
Kansalainen

Viestit: 98

Liittynyt: Ti Huhti 04, 2017 7:20

Viesti Ti Heinä 18, 2017 3:42

Re: Sometimes Angels Need Help Too

Andelethar pystyi aistimaan majatalon ilman muuttuneen lempeämmäksi, vaikka enkeli olisi voinut vannoa, ettei moinen ollut edes mahdollista. Hymyillen siivekäs kääntyi tarkastelemaan noidan eleitä, mikäli niistä jokin kielisi, että kyseessä oli jonkinlainen taika. Noidan vastaus enkelin kysymykseen lapsista sai siivekkään kuitenkin siirtämään huomionsa tämän sanoihin enemmän kuin hänen eleisiinsä, olipa kyse taiasta tai ei, ei sillä oikeastaan ollut minkäänlaista väliä. Varsinkin kun lopputulos oli hyvinkin mieluinen, enkeli olisi melkein voinut vannoa että ilma vaihtoi myös aromia... johonkin maanläheiseen, ehkäpä? Ehkä tämä ei ollutkaan noidan tekemisiä vaan Sataman.
"Minusta tuntuu, että vaikka sinulla ei olisikaan majataloa pidettävänä, sen pitäisi olla erityinen henkilö." Andelethar kommentoi Niketan kertoessa, ettei hänellä ollut - vielä - ketään tiettyä, miellittyä ja että tuon pitäisi olla melko erityinen henkilö. "Eikö rakkaus toimi sillä tavalla? Jos toinen ei ole erityien, vaan tuiki tavallinen, ehkä hän ei olisikaan se oikea?" Enkeli puoliksi totesi ja puoliksi kysyi kepeästi naurahtaen. Ajatus rakkaudesta oli siivekkäälle kuitenkin mielenkiintoinen, suojelusenkelinä hänen ei ollut tarkoitus rakastaa ketään, mutta silti enkeli olisi voinut vannoa, että toisinaan, joitain harvoja yksilöitä kohtaan hänen tunteensa olivat vain... vanhvemmat kuin mikään muu.

"Tuossa olet kyllä oikeassa." Anay naurahti Niketan sanoessa, ettei hän voisi jättää majataloa. "Mutta, eikö jokaisella silti ole oikeus omaan aikaan ja rauhaan?" Nainen sanoi ja venytteli varovasti haavoittuneita alueitaan, ikään kuin testaillen kuinka paljon liikettä nuo kestäisivät ja missä siivekkään raja kulkisi. "vaikka toisaalta, kuka minä olen mitään sanomaan, kun tuntuu etten itsekään osaa aina ottaa taukoa, ennenkuin jo löytää uuden suojeltavan. Mutta tällaisessa tilanteessa, kun toisen henki on käsissäsi, ei kai sitä voikaan hengähtää." Suojelusenkeli jatkoi puhumistaan, enemmän jopa itsekseen, ajatuksiinsa vajonneena, kunnes lopetettuaan nosti taas katseensa Niketaan ja hymyili. "Vai mitä mieltä sinä olet?" Anay kysyi, haluten tietää noiden mielipiteen asiaan, Niketa oli kuitenkin osoittautunut hyvin viisaaksi, joten hänellä oli varmasti asiaan hyvä mielipide annettavana.
In the ruins they stand, a guardian without anyone left to guard.
Like a broken vessel or a dull sword, useless.
But they know that life can be cruel, it can be hard.
So if someone can rise, it's they, even when the fight is endless.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ma Syys 11, 2017 10:17

Re: Sometimes Angels Need Help Too

Noita ravisti kevyesti päätään erityisyydelle. ”Äitini oli hyvin tavallinen ihminen, siinä missä isäni mahtava velho. Me pitäjät taidamme tarvita juuri heitä eniten. Niitä tuiki tavallisia ihmisiä, joka muistuttaa muustakin maailmasta”, Niketa sanoi ja pyyhkäisi nutturasta karanneen suortuvan korvan taakse. Hän kertoili nuoruuden kokemuksistaan enkelille hoitaessaan tuon kovin runnottua kehoa. ”Hmh… Minä ja majatalo olemme yhtä. Kun en ollut vielä pitäjä, minä… olin minä. Nyt minä olen myös majatalo ja minä olen osa majataloa. Me olemme yksi ja sama. Sen vuoksi, minä en voi vain sulkea ovea ja olla. Lisäksi en tietäisi mitä ajatella, kun en tietäisi missä kaikki ovat tällä hetkellä ja mitä Sirius tek… kissa pirulainen, irti minun työstäni”, Niketan katse oli hetkeksi muuttunut etäiseksi. Samalla hetkellä noidan kissa, ainakin sillä hetkellä kissa muodossa oleva, lemmikki sai kyytiä lankakerän sotkemisesta. Noita palasi kuitenkin nopeasti takaisin enkelin seuraan. ”Anteeksi, Sirius päätti luoda minulle aivan uudenlaisen solmun. Mihin jäinkään?” Niketa pohti hetken ennen kuin muisti ja pyyhki ensin pienemmät haavat ja laittoi niihin haudetta ja alkoi sitomaan.

”Sinä siis olet sellainen suojelus enkeli, mistä kerrotaan lapsille? Varjelet ja niin edelleen?”, Niketa kysyi pitääkseen potilaansa ajatukset muualla. Haavojen hoito kun saattoi hieman kirpaista. Sitä olisi helpompaa kestää, jos asiaa ei edes voisi ajatella.

//Sowwy ryhyt. verryttelen vielä vähän kirjoittamista//

JTP

Avatar

Kansalainen
Kansalainen

Viestit: 98

Liittynyt: Ti Huhti 04, 2017 7:20

Viesti La Loka 07, 2017 11:07

Re: Sometimes Angels Need Help Too

Enkeli kuunteli kiinnostuneena noidan kertomaa vanhemmistaan. Oli jokseenkin outoa ajatella, kuinka Niketa sanoi olevansa yhtä majatalon kanssa, mutta samalla ajatus tuntui lämmittävältä, läheiseltä. Oli varmasti mukava kun on yksi ja tietty paikka, johon tulla - tai tässä tapauksessa pysyä, koti. Enkelillä ei sellaista niinkään ollut, tai jos hän ajatteli taivasta kotinaan, ei hän sinne voisi noin vain mennä. Mutta ehkä hän ei sellaista toivonutkaan, sillä Anayn mielestä oli paljon mukavempi liikkua vain paikasta toiseen, eikä sitoutua mihinkään.. paitsi tietenkin suojeltavaan jos sellainen olisi. Yhtäkkiä Niketa vaihtoikin aihetta kissaan ja Anay ei voinut olla naurahtamatta kepeästi kun huomasi kissan saaneen lähtöpassin lankakerän kimpusta. Niketa keskittyi pian takaisin enkeliin ja Anay hymyili toiselle tuon kysyessä, mihin hän oli jäänyt. "Niin... en osaa ollenkaan kuvitella miltä tuntuisi olla yhtä majatalon kanssa, mutta toisaalta, nyt kun näen minkälaista täällä on, se on varmasti hyvin kotoisaa." Enkeli päätyi sanomaan toiselle.
"Ah... aivan, kyllä. Suojelusenkeli, vaikkakin epäonnistunut sellainen." Andelethar vastasi noidan kysymykseen. "Tarkoitan vain, ettei minulla ole enään ketään ketä suojelisin ja minun olisi tarkoitus löytää uusi suojelemisen kohde, mutta en ole vielä onnistunut siinä... nyt minä suojelen vain kaikkia ketä kykenen." Anay sanoi katseensa jähmettyen yhteen kohtaan, hänen miettiessä itsekin asiaa, siitä oli jo niin pitkä aika kun hän oli viimeksi tietänyt oikeasti mitä tehdä elämällään. Se oli niin outoa. "Minulla pitäisi siis olla vain yksi suojeltava, mutta... ehkä vielä joskus." Anay sanoi ja kohotti katseensa tuntiessaan pienen kirpaisun siteen laittamisesta.
In the ruins they stand, a guardian without anyone left to guard.
Like a broken vessel or a dull sword, useless.
But they know that life can be cruel, it can be hard.
So if someone can rise, it's they, even when the fight is endless.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 556

Liittynyt: Pe Loka 02, 2015 4:35

Viesti Ke Marras 01, 2017 12:10

Re: Sometimes Angels Need Help Too

Niketa virnisti ja oli kuiskaavinaan: "Mutta arvaa kuinka itsepäinen se saa olla! Minä joudun koko ajan tappelemaan sen kanssa. Onneksi se muistaa miten tehdä minun lempi viiniäni itse. Jotenka se auttaa sovinnon pidossa". Majatalo oli hänelle rakkain asia tässä maailmassa. Tavallaan hän toimi talon suojelusenkelinä. Ajatus oli aika ilkikurinen, erityisesti kun hän oli oikean enkelin läheisyydessä. Kun tuo kertoi olevansa epäonnistunut, Niketa laski hellästi hetkeksi kätensä tuon olalle. "Voi... Olen pahoillani Anya", noidan ääni oli täynnä myötätuntoa. Toisesta mahtoi tuntua karmealta! Mutta kenen tahansa suojelu oli varmasti todella haastavaa. "Oh.. Olisitpa tullut viikon etukäteen, olisin voinut työntää sinulle erään herran, joka oli mennyt suututtamaan noidan ja tämä oli saanut epäonni kirouksen niskoilleen. Se oli melkoinen haaste, jopa minulle! Miehet nyt yleensä ovat tunnettuja ajattelun puutteesta ja ainakin omat veljeni olivat omalla idiotismillaan loistavia toheloita. Sen takia minä olin yleensä kepposten aivot tai kohde", Niketa jutteli kevyesti ja suoristautui hetkeksi katselemaan omaa edistystään. Hän katsoi enkeliä silmiin ja hymyili: "sinä löydät jonkun varmasti."

Noita käänsi hetkeksi selkänsä ja nouti hieman lisää sidettä ja palasi puuhaansa. "Meillä on hieman samanlainen työnkuva. Sataman sisällä kaikki ovat minun suojeluksessani. Erään sukutarinan mukaan eräs enkeli ei oikein pitänyt siitä, että yhtäkkiä hänen suojattinsa olikin meidän vierailunsa ajan. Sinä olet minun ensimäinen enkelini. Ainakin luulen niin... En voi olla varma, sillä isäni aikana meillä kävi paljon vieraita ja joku heistä olisi voinut myös olla. Enkä minä aina kysy, mitä rotua joku edustaa ja siivet eivät ole tae", Niketa höpötteli ja alkoi viimeistelemään hiljalleen työtään. "Millainen jonkun pitää olla, jotta sinä voisit sanoa, että hän on sinun suojattisi?" Niekta kysyi kiinnostuneena. Hän oli toki tutustunut kristinuskoon, mutta noidista ei siellä oikein välitetty. Hän olikin pysynyt enemmän äiti maan palvojana ja pakanana.

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia