Sometimes Angels Need Help Too

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Re: Sometimes Angels Need Help Too

ViestiKirjoittaja JTP » 18 Joulu 2018, 01:29

Anay naurahti noidan kommentille majatalon taidosta tehdä hänen lempiviiniään ja piakkoin kiitti tuota hänen myötätunnostaan enkeliä kohtaan. Kun hän sitten alkoi kertomaan kuinka satamassa kaikki olivat hänen suojeluksessaan, Anayn mielenkiinto alkoi nousta.
"Mielenkiintoista." Enkeli sanoikin kun Niketa kertoi enkelistä, joka ei ollut - tarinan mukaan- turhan kiitollinen, siitä että hänen suojattinsa oli Niketan suvun suojeluksessa hetken aikaa. "Mutta voi kyllä kuvitella, kuinka suojelusenkelin rooli suojeltavan kanssa saattaa muuttua jopa omistavaksi ja miltei mustasukkaiseksi, olen kuitenkin pahoillani tuon enkelin puolesta, mikäli tarina on totta." Anay päätyi vastaamaan. Hänen nuoruusaikoinaan oli varmasti aika jos toinenkin milloin hänkin oli käyttäytynyt ajattelemattomasti ja liian suojeluhaluisesti, ajattelemattomasti toisia kohtaan. Ehkä hän teki vieläkin välillä niin.. mutta enkeli ainakin toivoi, ettei turhan usein. SItten Niketa kysyikin, minkälainen toisen pitäisi olla, että hänestä tulisi Anayn suojatti.
"En oikein tiedä." Andelethar myönsi aluksi.

"En sinällään itse valitse suojattiani, minä vain tiedän kun joku on se oikea." Enkeli naurahti hieman, ajatellen kuinka hänen sanansa saivat sen kuulostamaan siltä kuin hän puhuisi rakkaudesta. Mutta ehkä se olikin vähänniinkuin rakkautta. Ainakin hänen ensimmäinen suojattinsa oli ollut. "Mutta uskoisin, että hänen pitää olla viaton ja syytön, jotta hänen suojelemisensa on tärkeää." Andelethar mietti kulmansa hiljalleen mennessä ruttuun. "Tai ehkä ei... ehkä jokainen kuitenkin ansaitsee oman suojelijansa, olipa kyseessä sitten hyvä tai paha persoona. Itse en ole suojellut ketään sielultaan pahaa henkilöä, mutta kuka sen tietää." Enkeli vastasi olkapäitään kohauttaen.

//wow. olen todella pahoillani näin pitkästä kestosta, enkä edes tiedä onko minulla tarpeeksi hyvää tekosyytä tähän, mutta toivotavasti vastaust ei ollut kauheaa kakkaa >: sori!//
JTP
 

Re: Sometimes Angels Need Help Too

ViestiKirjoittaja cardea » 02 Tammi 2019, 23:05

Niketa hymyili hieman enkelille: ”ajattelin samaa. Ei varmasti ollut mukavaa tuntea, kuin joku olisi ominut suojattisi. Satama ei kuitenkaan juuri ajattele muiden kuin vieraidensa tunteita. Onneksi kaikki palautui normaaliksi kun sopimus päättyi ja he saattoivat jatkaa matkaansa”. Onneksi satama oli lähes aina vain tilapäinen hengähdys paikka ja vaikutukset jäivät hyvin vähäisiksi kenenkään elämässä. Tottakai se vähäinen hengähdys saattoi kääntää mahdollisuuksia, mutta siihen ei kannattanut mennä tulkitsemaan liian syvälle.

Suojatin löytäminen ei kuulostanut enää laisinkaan niin helpolta, kuin olisi voinut aluksi ajatella. ”Oh… Melkoinen vaatimus lista näinä päivinä. Tai… Lapset kai ovat lähes aina viattomia. Luuletko, että sen vuoksi heillä on usein enkeleitä juuri? Tai siis… näin olen ymmärtänyt niistä muutamista tarinoista, joita olen kuullut. Ollakseni rehellinen, en ole juuri koskaan kiinnittänyt pyhään kirjaan sen suurempaa huomiota. Se on hyvä lukukokemus, mutta… Niin on moni muukin. Lisäksi en oikein välitä siitä, kuinka meistä noidista puhutaan. Tottakai kaikissa lajeissa on mädät omenansa, mutta hmhm…. Minun työni ei helpotu laisinkaan, jos minun luullaan syövän pentuja aamiaiseksi. Suosin ehdottomasti paahdettua leipää ja kunnon puuroa”, Niketa totesi ja virnisti hieman ilkikurisesti.


Heidän puhuessaan Niketa oli saanut työtään hyvän verran eteenpäin. ”Kaikki näyttää aina paljon pahemmalta aluksi. Olet ollut onnekas”, noita totesi vetäytyessään hieman kauemmas katsomaan tilannetta. Eihän näky mitenkään kaunis ollut, mutta se olisi voinut olla myös paljon pahempi. Lisäksi hänen sitomansa haavat olivat olleet ne pahimmat. Hän palasi työhön päättäväisenä, että enkeli saisi pian levätä. Sen tarpeessa tuo todella oli!
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron