Anay naurahti noidan kommentille majatalon taidosta tehdä hänen lempiviiniään ja piakkoin kiitti tuota hänen myötätunnostaan enkeliä kohtaan. Kun hän sitten alkoi kertomaan kuinka satamassa kaikki olivat hänen suojeluksessaan, Anayn mielenkiinto alkoi nousta.
"Mielenkiintoista." Enkeli sanoikin kun Niketa kertoi enkelistä, joka ei ollut - tarinan mukaan- turhan kiitollinen, siitä että hänen suojattinsa oli Niketan suvun suojeluksessa hetken aikaa. "Mutta voi kyllä kuvitella, kuinka suojelusenkelin rooli suojeltavan kanssa saattaa muuttua jopa omistavaksi ja miltei mustasukkaiseksi, olen kuitenkin pahoillani tuon enkelin puolesta, mikäli tarina on totta." Anay päätyi vastaamaan. Hänen nuoruusaikoinaan oli varmasti aika jos toinenkin milloin hänkin oli käyttäytynyt ajattelemattomasti ja liian suojeluhaluisesti, ajattelemattomasti toisia kohtaan. Ehkä hän teki vieläkin välillä niin.. mutta enkeli ainakin toivoi, ettei turhan usein. SItten Niketa kysyikin, minkälainen toisen pitäisi olla, että hänestä tulisi Anayn suojatti.
"En oikein tiedä." Andelethar myönsi aluksi.
"En sinällään itse valitse suojattiani, minä vain tiedän kun joku on se oikea." Enkeli naurahti hieman, ajatellen kuinka hänen sanansa saivat sen kuulostamaan siltä kuin hän puhuisi rakkaudesta. Mutta ehkä se olikin vähänniinkuin rakkautta. Ainakin hänen ensimmäinen suojattinsa oli ollut. "Mutta uskoisin, että hänen pitää olla viaton ja syytön, jotta hänen suojelemisensa on tärkeää." Andelethar mietti kulmansa hiljalleen mennessä ruttuun. "Tai ehkä ei... ehkä jokainen kuitenkin ansaitsee oman suojelijansa, olipa kyseessä sitten hyvä tai paha persoona. Itse en ole suojellut ketään sielultaan pahaa henkilöä, mutta kuka sen tietää." Enkeli vastasi olkapäitään kohauttaen.
//wow. olen todella pahoillani näin pitkästä kestosta, enkä edes tiedä onko minulla tarpeeksi hyvää tekosyytä tähän, mutta toivotavasti vastaust ei ollut kauheaa kakkaa >: sori!//