Kirjoittaja suskari » 19 Heinä 2018, 14:31
Jack ei lievästi sanottuna tiennyt mitä sanoa kun Niketa niin kevyesti puhui siitä kuinka tämä talo ei huolisi miestä syötäväksi, vaan olisi enemmän kiinnostunut polttopuista joita majatalon emännän olisi muistettava hankkia. Aivan kuin se olisi ollut normaalia, mutta ehkä tällä mantereella oli vaikea määritellä mikä oli normaalia ja mikä ei. Hän oli jo niin paljon törmännyt mitä erilaisempiin otuksiin.. ja tämä taisi olla niistä jo erikoisin. Elävä talo, kaikkea sitä. Tosin tähän asti hän oli melkolailla törmännyt vain pahoihin otuksiin, jotka halusivat satuttaa häntä tai hänen läheisiään.
Se oli ohi, lopultakin. Mies makasi uupuneena muutaman minuutin haavan sorkkimisen jälkeen hoitopöydällä ja tasasi hengitystään hikoillen tuskan hikeä. Katse seurasi Niketaa, joka nousi ylös ja siirtyi kaapeille, josta nainen kaivoi esille alkoholipitoista potilaalle ja kaatoi sitä lasiin. Jack itse nousi sillä aikaa hieman istuvampaan asentoon hyvin varovaisella liikkeellä, ettei haava aukeaisi. Mies sai kokea yllätyksen kun hänen noustessaan jotakin pehmeää osui selkään. Jack käänsi hieman päätään ja huomasi taakseen ilmestyneen tyynyn. Hetken se sävähdytti, mutta ehkä pienesti hymähtäen mies asettui makaamaan sitä vasten ja saattoi ottaa Nakamin ojentaman juoman vastaan. "Kiitos." Jack kiitti ja käsi täristen pienesti mies otti siamauksen ja tunsi kuinka se lämmitti hänen runnottua kehoaan sisältäpäin. Se rentoutti mukavasti, etenkin kun hän tunsi edes kerran täällä ollessaan olevansa turvassa ja saisi nukkua ensi yön rauhassa.
"..Se kipu.. ei ole mitään verrattuna siihen miksi sen sain." Jack sanoi vaisuna katseen synkentyessä kun mieli palasi tapahtumiin, jotka olivat päättyneet Liluthin kuolemaan. Kuolemaan, joka oli hänen syytään, katsoi sitä miltä kantilta tahansa tai sanoivat muut mitä tahansa. Se kaikki oli ollut hänen syytään. Aivan kaikki.
Niketa kertoi, että hauteen pitäisi olla haavan päällä jonkin aikaa ja Jack saisi levätä sillä aikaa kaikessa rauhassa hauteen parantaessa miehen haavaa. Niketa itse neuloisi sillä aikaa. Mies hymähti sille itsekseen ja otti siemauksen juomastaan. Hieman pidemmän kuin aikasemman.
"En ole allerginen." Jack vastasi Niketan viimeiselle kysymykselle ja joi jälleen lasistaan. Ehkä turhankin nopeasti, mutta hän oli tottunut masennus päissään juomaan juuri känni hakuisesti ja pieni ääni päässä halusi sitä jälleen. Pitkän tauon jälkeen. Jack oli kuitenkin luvannut ettei riehuisi, mutta pieni humaltuminen ei tekisi pahaa kenellekkään ja se auttaisi kipuihin ja kolotuksiin. Ehkä hän nukahtaisi paremmin?
Jack kuunteli kaikessa hiljaisuudessa sitä hiljaista kilinää Niketan neuloessa ja samalla siemaili juomaansa nopeasti alas kurkustaan, kunnes lasi oli tyhjä. Jack katsoi sen tyhjää pohjaa ja sitten siirsi sen vierellään olevalle pöydälle.
"Tiesitkö.. olet yksi harvoista, jotka ovat ystävällisiä minulle.. kiitos siitä." Jack alkoi puhumaan noidalle, vaikka takaraivossa oli yhä pieni epäluottamus naista kohtaan niin silti hänen oli vaikea kuvitella näin ystävällisestä naisesta mitään pahaa. Kerrankin kun joku ei pelännyt häntä tai yrittänyt tappaa ensi näkemällä, vaan oli tavallinen.
Hauteen alkaessa vaikuttamaan ja ajan kuluttua umpeen Niketa otti hauteen pois ja kääri loukkaantuneen miehen haavan vielä valkoisen sideharso kerroksen alle. Jack makasi hiljaa toiminpiteen ajan ja kun haava oli lopultakin paikattu saattoi Jack nousta varoen istumaan, sekä siitä seisomaan. Niketa lähti johdattamaan loukkaantunutta miestä omaan huoneeneensa, vaikka portaat olivatkin yksi suuri taistelutanner, joka oli juuri sellainen kuin mies oli toivonutkin. Se oli kotoisa pienen takkatulen kanssa, lipasto, nurkassa oleva pehmeä sänky ja vielä kirjapöytä, sekä kruununa päälimmäisenä oli oma baari jossa oli alkoholi juomia. Hieman kauempana oli ovi, josta löytyi kylpytila. Jack nilkutti sisälle ja kääntyi vielä Niketaa kohden.
"Kiitos tästä." Mies kiitti haltoissaan ja ehkä hieman piristyneenä. Hän saisi tämän yön levätä katto pään päällä!
Niketan poistuttua Jack saattoi riisua vaatteitaan hieman ja kävi nopeasti peseytymässä, mutta nyt toistaiseksi vain kasvonsa ja hiuksensa. Hän ei jaksanut muuta. Jack kuivasi hiuksiaan pyyhkeeseen ja kävi korkkaamssa kirjoituspöydän äärelle yhden kokonaisen pullon alkoholia. Sillä hän nukkuisi tämän yön toivottavasti. Mies istui pitkää iltaa kynttilän valossa itsekseen ja juotti itseään humala tilaan jo toisen pullon kanssa, jolloin miehen noustessa hän horjahti sivu suuntaan, mutta pystyssä pysyen kuitenkin. Mies veti peiton sivuun ja rojahti sänkyyn hyvin nopeasti. Uni tuli nopeasti, mutta se oli vain hetkellinen varjo.
Jack nukkui useamma tunnin rauhassa kun aamuyöllä se alkoi, hänen painajaisena. Aluksi se alkoi itsekseen puhumisella, josta mies alkoi liikkumaan unissaan rauhattomasti ja lopulta hikoillen Jack säpsähti hereille. Ensin järkyttyneenä, mutta tajutessaan olevansa hereillä ja turvassa majatalossa mies rauhoittui jääden kuitenkin istumaan sängylle.