Sikapaisti || Cardea || K18-varoitus

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja cardea » 18 Heinä 2019, 23:43

Nessa tuhahti ja katsoi miestä. "No niinhän minä sanoin", ainakin hän luuli sanoneensa niin, ehkä hän oli taas käyttänyt vääriä sanoja tai kieliä. Niin joskus kävi ja silloin Nessa yleensä ei tiennyt tehneensä mitään sen kummempaa. Hän oli käyttänyt yhtä kielistä, joita oli uponnut hänen mieleensä ja se siitä. Vakoilusta mies oli kiinnostunut ja olento hyrähti: "Aranille, koska hän on hyvin mukava ja antaa Nessalle herkkuja. Minä pidän hänestä oikein paljon". Hyvin harva varmaankaan ensimmäisenä ajatteli, että niin kasuaalilla tavalla tiputettu nimi saattoi kuulua haltioiden kuninkaalle. Aranin lemmikkinä olo oli tuonut Nessalle monia etuja, joista hän nautti äärimäisen paljon. Ensinnäkin, hänen ei tarvinnut usein pelätä mitään palatsissa, koska hän oli tärkeä. Lisäksi hän sai paljon herkkuja, nättejä kiviä ja huomiota. Hän lähti toisinaan näille matkoilleen löytääkseen uusia luita ja vain tutkiakseen maailmaa. Sitten hän usein kertoi näkemästään Aranille höpötellessään asioitaan. Joskus hän ehkä unohti kertoa, mutta hän ei ikinä pettäisi kuningasta tietäen.

Rapsuttelu tuntui taivaalliselta ja karhu örähti välillä tyytyväisenä. Namuista puhuminen sai kuitenkin jo lähes sulaksi muuttuneen jättiläisen terästymään. "Onko sinulla namusia sittenkin? Minä en haistanut niitä ja minä haistan paljon", olento kysyi suorastaan innoissaan. "Minä pidän monista herkuista. Aran kantaa sellaisia, mitkä on kääritty hienoon paperiin ja ne ovat hänen taskussaan, josta Nessa saa niitä ottaa jos on somasti. Sitten minä pidän kakkusista, uuu… kakkusista, joissa on paljon valkeaa herkkua päällä. Se on hyvää missä vain. Hiilet on makoisia, erityisesti jos se on koivua tai katajaa... Lisäksi ne sotkevat mukavasti, jos joku on ollut minulle tuhma ja joutuu sitten siivoamaan", karhu pölötti nopeaa tahtia ja välillä koetti nuuhkia uteliaana rapsuttelijaansa. "Minä pidän niistä pienistä punaisista marjoista... oikeastaan kaikki marjat ja sitten mansikat. Minä pidän mansikoista. Sitten on sitä hopeaa nestettä, joka on oikein makoisaa, mutta alkemistit aina suuttuvat kun juon sen. Mitäs jättävät sen niin somiin pulloihin! Minusta somat pullot pitävät aina sisällään herkkuja", karhu vaikutti hyvin loukkaantuneelta tästä vääryydestä ja tuhahteli ja sen naama näytti jopa paheksuvalta. "Hyvin töykeää", se totesi murahtaen. "Onko sinulla herkkuja jossain piilossa?" Nessa kysyi sitten uteliaana.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Heinä 2019, 01:09

Aran. Miksi nimi kuulosti tutulta? Hän oli kuulut sen ohi mennen jossain, mutta etunimen perusteella tämä Aran voisi olla kuka tahansa. Moista ei pahemmin jääty pohdiskelemaan, kun Mardyr kävi kysymään mistä namusista Nessa oikein piti. Se tosin tuntui virheelta karhun ryhtyessä paasaamaan ja selittämään lähes tulkoon kaikesta mistä piti. Sen verran karju pysyi perässä, että ymmärsi toisen pitävän makeasta. Sitä valitettavasti ei löytyisi palkka-armeijan leiristä, mutta toisen mainitessa hiilen se oli varma nakki, tosin toinen kuulosti varsin nirsolta sen suhteen.

"Ei minulla mukana ole, mutta leirissäni on kyllä hiiltä ja ehkä marjojakin." Mardyr totesi jonkinlaisena houkuttimena, vaikkei tarjoilu häävi ollutkaan verrattuna makeisiin ja leivonnaisiin. "Olet tervetullut käymään." Mies ehdotti. "Minun täytyy päästä hoitamaan tämä paijaamasi niskakin." Tämä lisäsi viittoen haavaansa, joka oli alkanut tyrehtyä ja oli puhdistusta vailla. Ties mitä sairauksia muodonmuuttaja kantoi suussaan.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja cardea » 19 Heinä 2019, 09:46

Jos halusi Nessan puhuvan, ruoka oli aina hyvä kysymys. Haltiamuodossaa Nessan suu oli usein täynnä jotain. Hän oli kuin taapero steroideilla, sillä hän kiipeili kaikkialle, teki jatkuvia sotkuja, laittoi kaiken suuhunsa ja vaati huomiota. Leiristä puhuttaessa karhu kallisti päätään. Hän voisi tulla käymään? Hän piti leireistä, niissä oli aina kaikkea mielenkiintoista. "En minä paijannut sitä, minä purin. Minä olen parempi paijaamaan. Sinua en nuole, mutta siinäkin olen hyvä. Minä nuolin hiljattain fisu naista. Hän maistui hassulta, mutta oli oikein hyvä paijaaja. Paras pitkään aikaan", Nessa kertoi ja ravisteli massiivista kehoaan hieman ennen kuin astui muutaman askeleen taaemmas ja katsoi odottavasti miestä. Hän voisi hyvin haistella mistä toinen oli tullut, mutta se voisi olla epäkohteliasta.

Nessa ei juuri ajatellut sitä, miltä voisi vaikuttaa kun massiivinen karhu pelmahtaisi leiriin, jossa karjuksi muuttuva mies oli lähtöisin. Hän ajatteli vain sitä, että sieltä voisi löytyä ehkä herkkuja! Hän oli kuin koira, jota ruoka motivoi enemmän kuin mikään tässä maailmassa.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Heinä 2019, 12:12

"Se oli vitsi. Onko sinulla huumorintajua lainkaan?" Mardyr huokaisi Nessan korjatessa hänen sanojaan ennen kuin tuo ryhtyi selittämään niitä ja näitä. Puhumat elukat olivat kyllä ihmeellisiä olentoja, mutta hän ei ollut eläessään tavannut näin puheripulista yksilöä. Toki eihän toinen ollut pelkkä puhuva karhu vaan muodonmuuttaja, mahtoiko se vaikuttaa asiaan?

"Tätä tietä." Mardyr totesi lähtien astelemaan suuntaan josta oli tullut. "Muuten, satuitko näkemaan ihmispartiota ennen kuin minuun törmäsit?" Mies päätti kysyä sillä häntä edelleen huolestutti ihmisten läsnäolo metsässä. "Tosin olisitko popsinut heidät suihisi? Silloin sinulla ei olisi ollut syytä käydä minun kimppuun täydellä vatsalla." Tämä pohdiskeli ääneen partaansa raapien.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja cardea » 19 Heinä 2019, 15:18

Huumorintaju oli niin suhteellinen, että Nessa ei aina ymmärtänyt sitä. Hän joskus leikki jekkuja, mutta sanallinen huumori oli yleensä hänelle käsittämätöntä. Siksi olento ei sanonutkaan mitään, sillä ei hän oikein osannut vastata. Hän oli melko totinen, mutta moni piti häntä silti hassuna. Ehkä se johtui vain siitä, kuinka Nessa näki maailman? Karhu ei pohtinut asiaa enempää vaan lähti seuraamaan miestä kuin hyvin koulutettu koira, vaikka oli lähes samankokoinen. "Ihmisiä? Ei... Ei ihmisiä. Pari oravaa kyllä", Nessa kertoi ja nuuhki ilmaa kiinnostuneena. "Enkä minä syö ihmisiä, jos niitä on monta. Ne tökkivät aina jollain terävällä ja se ei ole kivaa. Eikä ihminen edes ole kauhean herkullista. Niillä on kyllä joskus nameja. Minä syön mieluummin haltian, mutta Aran ei ikinä ilahdu siitä. Minulla on omat haltialuut, kun olen haltia. Sitten joskus minulla on ihmisten. Minä pidän kuitenkin haltia luistani. Ne ovat pienet, mutta vahvat ja minulla on monia säihkyviä kivi koruja", olento kertoi ja hyrähti tyytyväisenä ajatellessaan aarteitaan.

Otso haisteli ilmaa leirin lähellä selkeästi kiinnostuneempana. "Me olemme kohta perillä, eikö?" Hän kysyi vielä ja vilkaisi sitten miestä pohtivana. "Pitäisikö minun etsiä pienemmät luut? Minä olen nyt aika iso", hän kysyi ja nousi takajaloilleen näyttääkseen kuinka iso. Karhu oli eläessään ollut massiivinen olento, jonka joku olisi varmasti kaadettuaan saanut paljon mainetta ja kunniaa muilta metsästäjiltä. Nessa kuitenkin halusi ehkä hieman kätevämmän kokoisen ruumiin. "Ei sinulla sattuisi olemaan ruumiita?" olento kysyi hyvin kohteliaasti, kuin se olisi jokapäiväistä.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Heinä 2019, 16:12

Vai ei Nessa pitänyt ihmisenkään mausta? Toinen oli karhuksi varsin nirso, mutta eipä tuo karhu luonnollisesti tainnut olla, sen hän tuntui jatkuvasti unohtavan. "Noh toivottavasti ne ihmiset ovat suunnanneet muualle." Mies totesi itsekseen silmäillessään ympäristöään. Papupata jatkoi höpinöitään ihmisistä ja noiden teräaseista, kuin myös mainitsi omistavansa haltian luutkin joita käytti. "Oletko siis tarkalleen mitään vai riippuuko olemuksesi täysin luista?" Mardyr kysyi silkasta uteliaisuudesta.

Mieskin saattoi haistaa savun heidän saapuessa lähelle aukeaa, jolta oli alkujaan metsään lähtenyt. "Emme vielä, käskin poikia vaihtamaan leiripaikkaa." Mardyr kertoi samalla kun he astuivat aukiolle, joka omasi viitteitä entisestä leiristä. Nuotiosta oli jäljellä hiiltyneet polttopuut, jotka oli sammutettu vedellä ja maa oli kavioiden, kärryjen ja askelten talloma. "Olisivat he voineet tehdä vähän parempaa työtä." Mardyr mutisi astellessaan hiiltyneen nuotion ohi.
Nessan utelut luiden vaihdosta ja ruumiista sai miehen katsahtamaan tuohon olkansa yli. Seisomaan noussut karju sai miehen hätkähtämään, toinen tosiaan oli iso. "Ihan miten haluat. Minulla ei ole kuitenkaan ruumiita, mutta jos kuljet nelinjaloin ja selitän miehilleni mistä on oikein kyse kukaan ei käy kimppuusi." Karju selitti.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja cardea » 19 Heinä 2019, 18:00

Kun mies kyseli, mitä hän oli itse, vastaus oli selvä. "Minä olen Nessa tai no... teidän suunne ei taivu minun oikeaan nimeeni, mutta minä olen Nessa". Hän ei sanonut, että kun hän 'suli' pois vanhoilta luilta hän oli käytännössä vain kasa elävää massaa. Se massa pysyti laajenemaan ja täyttämään kokonaisen karhun tai kutistumaan pienen hiiren kokoiseksi, mutta se oli käytännössä Nessa. Hän kasvatti itsestään kaikki lihakset, keuhkot ja muut mitä tarvittiin elämiseen. Hän voisi luoda omat luunsa, mutta sitten hän olisi paljon haavoittuvaisempi. Hän suosi mieluummin muiden kasvattamia.

Leiripaikalle tultaessa Nessa näki vain hätäisesti hylätyn paikan. Nessaa hieman huoletti kaikki jäljet nähtyään mihin hän oli menossa. Toisella ei kuitenkaan ollut mitään käteviä ruumiita lähellä, jotenka Nessa tuhahti ja mätkähti takaisin nelin jaloin. "Ihmiset ja haltiat ovat vain niin kovin yllätäviä toisinaan", Nessa totesi ja lähti sitten tallustamaan selkeitä jälkiä pitkin. Hän piti karhun aistinsa tarkkoina muita eläimiä varten. Toisinaan Nessa kantoi mukanaan vaihto luita, mutta tällä kertaa hän ei ollut uskonut törmäävänsä mahdollisiin herkun antajiin.

"He eivät ole kamalan hyviä piilosissa", Nessa totesi jonkin aikaa kuljettuaan ja katseltuaan jälkiä. "Tosin hevoset harvoin ovat. Ne eivät ymmärrä oikein välttää pehmeää maata", kerhu kertoi ja painoi oman tassunsa kavion viereen kävellessään. "Kuinka monta sinun laumassasi on?" olento kysyi uteliaana ja käänsi silmänsä miehen suuntaan uteliaana.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Heinä 2019, 19:24

Toiselta ei suuremmin liikenyt sen kummempaa selitystä itsestään, Nessa oli Nessa, siinä se. Joko toinen ei halunnut kertoa tai tuo ei ollut ymmärtänyt kysymystä. Oli kai paras lakata yrittämästä. "No kuka tahansa olisi sinunlaisen pedon nähdessään." Mardyr hymähti Nessan sanoihin. "Mutta kuten sanoin, mieheni kyllä ymmärtävät kun selitän, olenhan sentään pomo." Mies vakuutteli.

Matka jatkui pois aukiolta metsän siimekseen kaksikon ryhtyessä seuraamaan jälkiä, jonka palkka-armeija oli jättänyt jälkeensä. "Eivät kyllä." Mies oli samaa mieltä kontion kanssa. "Mutta eivät he täysiä idiootteja ole." Tämä kuitenkin lisäsi heidän astuessa metsätielle joka oli yleiskäytössä joten joukon jälkiä ei erottanut tien pinnalta muista jäljistä. Nyt kysymys kuului kumpi suunta? Mardyrin täytyi vain luottaa oikeaan kätensä, Sydelliin, että tuo ohjasti joukoa määränpään suuntaan. Eli he kääntyisivät tästä oikelle tietä pitkin.

"Parisenkymmentä miestä." Mardyr vastasi nallen kysymykseen. "Heistä ei kukaan heru sitten luiksesi." Mies lisäsi varmuuden vuoksi.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja cardea » 19 Heinä 2019, 20:06

Nessa mittaili hetken karjua ja uskoi, että mies voisi komennella muita. Ei Nessaa, koska Nessa totteli vain Arania, mutta muita. Joskus hän oli kiltisti muillekin, mutta saattoi sitten tehdä mitä halusi. Nalle vain nyökkäsi suurta päätään ja ei kyseenalaistanut asiaa enempää. Isona karhuna hän saisi vahinkoa aikaan, jos tarve vaatisi. Vaikka Nessa oli kävelevä papupata puheensa puolesta, hän oli myös peto, joka oli selvinnyt tuhansia vuosia. Häntä oli ehkä todella hankalaa tappaa, mutta ei mahdotonta, jotenka se oli saavutus ja vaati tietenkin taitoja myös.

"En minä sanonut heitä idiooteiksi. Se on tuhma sana, mutta piilosta he eivät osaa leikkiä. Ovatko he parempia jahtaamisessa? Minä pidän siitäkin leikistä tai sitten he voisivat olla hyviä peilissä. Minä opin sen hiljattain. Sinun pitää aina liikkua kun joku ei katso ja sitten jähmettyä ja odottaa kunnes he kääntyvät. Se on aika jännää. Kiltti pikku haltia leikkii sitä joskus laumalaisineen ja minäkin saan osallistua, jos lupaan olla nätisti haltiana. Kissana minä saan aina olla mukana", Nessa ehdotti mahdollisia sotilaiden vahvuuksia ja sitten katseli hetken miehen varustusta. "Tosin... Te ette taida välittää kamalasti leikeistä. Yleensä sotilaat eivät ja minä toisinaan leikin hippaa vartoiden kanssa ilman, että se on heistä kivaa", olento myönsi lauhkeasti.

Tielle tullessaan he lähtivät oikeaan suuntaan, sillä karhu pystyi haistamaan miesten tuoksun. He eivät olleet kylpeneet hetkeen, jotenka se oli melko vahva. Parikymmentä oli melko vähän, eikö? Nessa ei ollut aivan varma, sillä numerot eivät oikein käyneet järkeen, mutta hän muisti, että hänellä oli niin monta varvasta ja sormea yhteensä haltiana, jotenka ei se ollut kamalasti. Hän tuhahti sitten luista. "Mutta, entä jos joku heistä on kuollut? Saanko minä ne sitten? Ei kukaan tarvitse luita kun he ovat kuolleet" Olento kysyi.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Heinä 2019, 23:05

"Usko pois osa heistä on idiootteja ja näin miesten kesken haukumme toisiamme jatkuvasti silkasta toveruudesta." Mardyr selitti miesten sosiaalisista tottumuksista. Hän ei kerennyt paljoa taaskaan sanomaan, kun Nessa oli jälleen äänessä, hyvä jos tuolta sai suunvuoroa välillä. "Ei palkka-armeijalla ole aikaa leikkeihin." Karju totesi. Toinen oli varsin lapsenomainen loppujen lopuksi, ehkä tuo oli mielentasoltaan lapsi se selittäisi paljon.

"Kukaan heistä ei ole kuollut tai tule kuolemaan vähään aikaan." Mardyr totesi karhun toiveajattelulle. "Ja sitä paitsi luut kuuluu haudata ruumiin kera, se on kunnioitettava teko vainajalle." Mies lisäsi.
Kaksikko sai astella jokusen matkaa tietäpitkin, kunnes silmiin pisti kuin myös nenään puiden yli kohoavan savun. Miehet eivät sitten olleet löytäneet kuin märkää puuta, kun nuotio noin tummasti savutti. "Taidamme olla perillä." Mardyr totesi poiketessaan tieltä tiheikköön, joka näyttikin vankkureiden runtelemalta.

Leiriksi oli valittu niittyaukea, jolle tämä pieni komppania mahtui hyvin. Muutama teltta oli ennätetty pystyttää, sekä pieneltä mökiltä näyttävät vankkurit oli parkeerattu niityn laidalle useamman hevosen viereen, jotka oli sidottu puihin. Leiri oli kohtuu kaukana tiestä, ettei turha meteli sinne asti kantautuisi. Savu tosin oli asia erikseen, mutta kaippa se siitä tasaantuisi. Kahdenkymmenen miehen joukkio oli kyllä pieni armeijaksi, mutta joukossa oli varsin kyvykkäitä yksilöitä jotka tekivät töitä kolmenkin miehen edestä. Sekä eivät he ottaneet tehtäviä vastaan mitä tällä miesmäärällä ei saisi aikaan. Joukossa oli monenlaista naamaa ja persoonaa, aina haltioista taruolentoihin, sekä oli mukana ihmisiäkin.
"Tervetuloa takais-" Vaalea haltia siilihiuksilla oli tervehtimässä Mardyriä, mutta lause jäi kesken tuon huomatessa kontion ja tuon käsi kiireesti meni miekan kahvalle, joka tuon vyöltä roikkui. Moni muukin mies hätkähti näkyä. "Ei hätää, tapasin vain uuden tuttavuuden. Nessa pojat, pojat Nessa." Karju esitteli karhun miehille.

//Kirjottelin Mardyrin esittelyyn listan muutamasta npc hahmosta, joita voi tarvitessa käyttää vapaasti jos haluaa :3 //
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja cardea » 19 Heinä 2019, 23:30

Nessa oli hirvittävän surullinen armeijan puolesta. Leikit kun olivat valtavan mukavia, mutta usein itseään aikuisiksi kutsuvat eivät antaneet itsensä muistaa sitä. Siksi Nessa taisi pitää lapsista aavistuksen enemmän kuin aikuisista. Eivätkä he olleet niin pikaisia tappamaan hänen toiveitaankaan, kuten Mardyr. "Se on hyvän ruuan ja luiden tuhlausta. Sitä paitsi, madotkin syövät niitä ja kukaan ei ole vihainen niille", Nessa huomautti ja onnistui saamaan karhun kuulostamaan murjottavalta.

Maantietä ei tarvinnut kulkea kohtuuttoman kauas kun savu tuoksui ja se oli selkeästi merkki, että he olivat lähellä. Otso tassutti kiltisti perään ja haisteli kiinnostuneena ilmaa kun heidän eteensä astui vaalea haltia poika. Tuon käsi liikkui nopeasti miekalle ja Nessa piiloutui nopeasti suuren tuttavansa taakse ihan vain varmuudeksi. Se mahtoi näyttää hullulta, sillä vaikka mies oli iso, karhu oli valtava. Nessa kuitenkin astui takaisin "esiin" esittelyjen myötä. "Hei pojat", karhu totesi ja tapitti poikia kiinnostuneena. "Sinä sanoit, että täällä on namusia", Nessa muistutti ystävällisesti ja alkoi nuuhkia maata kiinnostuneena. Hän kuitenkin pysyi kaukana hevosista, sillä ne eivät olleet kiinnostavia ja kaviot todella sattuivat osuessaan. Karhu tassutteli nuotiolle josta kohosi hyvin kiinnostava tuoksu ja löi takapuolensa maahan yhden pojan vierelle. "Oletteko te armeija, koska teidän kaikkien nimi on poika? Eikö se ole vähän hölmöä? Te voisitte keksiä kaikki oman nimen, niin kuin minä tein. Sitten tietää, ketä pitää kutsua. Tosin minä en aina tule kun kutsutaan", karhu totesi vieressään olevalle ihmiselle, jolla oli paljon karvaa naamassaan. Tuo ei sanonut mitään, vain tuijotti ja Nessa käänteli päätään hieman kummissaan. "Poika?" Hän kysyi sitten ja toinen murahti jotain lähtien pois hänen vierestään. "Ei kovin kohteliasta..." Nessa mutisi ja käänsi katseensa haltiaan, joka taisi olla syypää hyvään tuoksuun. "Onko sinulla namusia?" Nessa tietenkin keskittyi olennaiseen.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Heinä 2019, 00:34

Nessan kanssa taisi olla turha inttää mistään, ei varsinkaan ruumiista. Onneksi kaksikko pian sai muuta ajateltavaa heidän saapuessa leiriin jossa yilanne rauhoiteltiin pikimmiten. Tosin Nessa kaipasi jo namusiaan jota tuolle oli luvattu ja yllättipä puhumisellaan koko leirin väen. "Juu aivan tietenkin. Solomon? Onko meillä marjoja?" Mardyr huikkasi leirin poikki vaalea kutriselle miehelle parran kera, joka asteli esiin teltan takaa paljastaen kimon hevosen ruumiinsa. Kentauri asteli lähemmäs vilkaisten ohimennen vierasta karhua. "Ei taida olla." Tämä vastasi. "Hmm... Selvä sitten. Jester menehän etsimään vieraallemme marjoja." Mardyr patisteli puolituista pikku miestä telttojen edessä. "Mitä miksi minä?!" Tuo valitti ensitöikseen. "Koska osuit silmääni ja olet huomaamatton, nyt vauhtia." Karju hoputteli kättänsä heilutellen samalla kun asteli Nessan perässä nuotiolle. "Mutta--" "Nyt!" Mies ärähti näyttäen puolituiselle sikamaista naamaansa, joka palasi ennalleen pikkumiehen vilistäessä metsikköön.
"Kuka tämä... karhu on?" Sydell tuli utelemaan johtajaltaan kuiskaten. "Muodonmuuttaja, uusi tuleva ystävämme." Mardyr vastasi lyhyesti yhtä hiljaa.

"Voi ei meidän kaikkien nimi ole poika. Pomo vain puhuttelee meitä ryhmässä. Minun nimeni on Wes hauskatutustua Nessa." Vanhempi ihmismies totesi astellessaan nuotion ääreen ja istahti alas. Harmaahapsti taisi pelastaa Vancen, jolta karhu oli käynyt utelemaan namusia. Punapää ei pahemmin puhunut ja oli ujonkin oloinen. "Namusesi saapuvat pian." Mardyr lupaili astuessaan karhun vierelle.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja cardea » 20 Heinä 2019, 00:59

Onneksi Mardyr ymmärsi kysellä namusten perään, se teki Nessan olosta paljon paremman. Lisäksi ruuan löytäminen yleensä teki hänestä lauhkean kuin lampaan. Tietenkin olettaen, että hän sai ruokaa, ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun hän oli purrut muiden koettaessa viedä hänen osuuttaan. Ei kannattanut edes kysyä mitä hän toisinaan edes piti osuutenaan, sillä joskus posliini lautanenkin kuului hänestä syötäviin asioihin. Kentaurin näkeminen ei hetkauttanut Nessaa laisinkaan. Hän oli lisäksi jo asettunut nuotion luokse. Hän ei kuullut muiden kuisketta itsestään, koska hän oli paljon kiinnostuneempi karvaisesta ihmisestä. Hän ei ollut edes puhunut ihmiselle pitkään aikaan, mikä oli sinällään osa hauskuutta.

Paikalle asteli vanhempi mies, joka kertoi että poika ei ollut suinkaan kaikkien nimi. Karhu käänsi päänsä toisen puoleen ja kallisti sitä osoittaen tarkkaa kuuntelua. "Wes… Minä ajattelinkin, että se on hassua, mutta ei sitä koskaan tiedä", karhu totesi pitäen tästä ihmisestä heti jo enemmän kuin karvaisesta. Hän ei ehtinyt kuitenkaan kamalasti juttelemaan kun pomo oli jo vierellä. "Uuuu… oikein mukavaa. Tässä on Wes, ei poika", karhu totesi ja käänsi päänsä ihmisen puoleen uudestaan. "Nessa luuli pomoa hetken possuksi ja ajatteli syödä sen. Se maistui kuitenkin kovin pahalta. Minä en pidä siitä mausta. Ihan hirvittävä. Eikä hänellä ollut minulle edes namusia antaa! Onneksi täällä niitä on. Nuo hiilet eivät tule olemaan kyllä kamalan makoisia... Märkä puu ei vain ole hyvää", karhu selitti ja muisti sitten Mardyrille sanoa: "Ehkä se on hyvä, että sinä maistut pahalle. Muuten et olisi kertonut namusista".
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Heinä 2019, 02:39

"Kyllä minä Wesin nimen tiedän, tiedän kaikkien nimet täällä." Mardyr totesi tarttuen sormillaan nenänvarteensa ja puristaen silmänsä kiinni yrittäen olla hermostumatta Nessan hölmöyden tähden. "Siitä tuli kuitenkin mieleen. En ole esittäytynyt. Nimeni on Mardyr tai voit kutsua karjuksikin." Mies totesi. "No jo on, kyllähän esittelyt pitäisi tehdä heti ensitapaamisella, varsinkin neidille." Wes mukamas nuhteli Mardyriä. "Miten niin neiti?" Karju ihmetteli. "No eikös Nessa ole neidin nimi?" Vanhempi totesi katsahtaen karhun puoleen kysyvästi. Mardyr ei ollut oikeastaan varma oliko Nessalla sukupuolta, mutta miehellä oli kyllä pointinsa nimen suhteen. Iso kontio ei tosin kovin neidiltä tuntunut.

Nessan sepitellessä hiilistä, namusista ja Mardyrin mausta moni tuijotti karhua ihmeissään, mutta monia myös näytti huvittavan pomon paha maku. "Pfff, karju ei kyllä ole käynyt kylvyssä viikkoihin joten ihmekös tuo." Satyyri tirskui vankkureiden kulmalta, johon muutama muu yhtyi. Tito sai mulkaisun osakseen Mardyriltä, joka sai satyyrin hiljenemään.
"Tässä." Sydell ilmestyi paikalle johtajansa vierelle ojentaen kostutettua riepua. Tarkkasilmäinen haltia oli pistänyt miehen haavan merkille samantien. "Kiitos." Mardyr mutisi ottaen rievun käteensä ja painoi sen niskalleen irvistäen yllätyksestä. Haltia oli valellut sen alkoholia. "Olisit voinut tuoda pullonkin." Mardyr kehoitti ja Sydell nyökkäsi ymmärtäen poistuen paikalta.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Sikapaisti || Cardea

ViestiKirjoittaja cardea » 22 Heinä 2019, 12:05

Mies tunsi kaikkien nimet? Miksei tämä sitten ollut kertonut niitä! Nessa tuhahti paljon puhuvasti. "Karjuksi? Uu se on paljon mukavampi nimi", Nessa sanoi ja käänsi päänsä Wesin puoleen. Hetken Nessa mietti mitkä sukuelimet hänellä oli tällä hetkellä ja ne olivat kyllä uroksen, mutta hän kieltämättä suosi naisten ruumiita. "Nessa on Nessan. Tällä hetkellä minä olen uros, mutta yleensä kyllä ihmisenä tai haltiana haluan olla nainen. Paljon mukavamman kokoisia ja mahtuvat paremmin pieniin paikkoihin. Lisäksi jostain syystä kukaan ei pidä niin vaarallisena", muodonmuuttaja totesi kuin asia olisi päivänselvä.

Pahan maun suhteen kylpeminen ei kyllä käynyt päinsä, koska veri ei välittänyt siitä kuinka usein joku kävi kylvyssä. Naurusta Nessa päätteli tämän kuitenkin olevan vitsi ja ei kommentoinut mitään sen enempää. Mardyrin sihahdus sai karhun kääntämään päätä. "Onneksi minä purin, enkä käyttänyt tassuja. En varmaan olisi lopettanut ennen kuin olisin maistanut", Nessa sanoi ja tuuppasi Wessin kättä sitten kuonollaan. "Sinä voisit vähän paijata. Nessa paijaisisi takaisin, mutta Karjun mielestä se ei ollut kamalan hyvä ajatus, vaikka minä lupasin olla varovainen. Minä olen hyvä paijaaja", olento kertoi ja koetti olla hyvin paijattavan näköinen. Noh... useita satoja kiloja painava karhu ei ehkä ollut ensimmäinen, jonka uskoisi odottavan korvarapsuja. "Oletko sinä varma, ettei täällä ole kissan luita? Minä olen hyvä kissa", Nessa tiedusteli Mardyriltä painaessaan päätään aina vain päättäväisemmin Wessin suuntaan.
RosalbaNessaNiketaDiana
cardea
Porvari
 
Viestit: 900
Liittynyt: 02 Loka 2015, 16:35

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron