Kirjoittaja cardea » 18 Heinä 2019, 23:43
Nessa tuhahti ja katsoi miestä. "No niinhän minä sanoin", ainakin hän luuli sanoneensa niin, ehkä hän oli taas käyttänyt vääriä sanoja tai kieliä. Niin joskus kävi ja silloin Nessa yleensä ei tiennyt tehneensä mitään sen kummempaa. Hän oli käyttänyt yhtä kielistä, joita oli uponnut hänen mieleensä ja se siitä. Vakoilusta mies oli kiinnostunut ja olento hyrähti: "Aranille, koska hän on hyvin mukava ja antaa Nessalle herkkuja. Minä pidän hänestä oikein paljon". Hyvin harva varmaankaan ensimmäisenä ajatteli, että niin kasuaalilla tavalla tiputettu nimi saattoi kuulua haltioiden kuninkaalle. Aranin lemmikkinä olo oli tuonut Nessalle monia etuja, joista hän nautti äärimäisen paljon. Ensinnäkin, hänen ei tarvinnut usein pelätä mitään palatsissa, koska hän oli tärkeä. Lisäksi hän sai paljon herkkuja, nättejä kiviä ja huomiota. Hän lähti toisinaan näille matkoilleen löytääkseen uusia luita ja vain tutkiakseen maailmaa. Sitten hän usein kertoi näkemästään Aranille höpötellessään asioitaan. Joskus hän ehkä unohti kertoa, mutta hän ei ikinä pettäisi kuningasta tietäen.
Rapsuttelu tuntui taivaalliselta ja karhu örähti välillä tyytyväisenä. Namuista puhuminen sai kuitenkin jo lähes sulaksi muuttuneen jättiläisen terästymään. "Onko sinulla namusia sittenkin? Minä en haistanut niitä ja minä haistan paljon", olento kysyi suorastaan innoissaan. "Minä pidän monista herkuista. Aran kantaa sellaisia, mitkä on kääritty hienoon paperiin ja ne ovat hänen taskussaan, josta Nessa saa niitä ottaa jos on somasti. Sitten minä pidän kakkusista, uuu… kakkusista, joissa on paljon valkeaa herkkua päällä. Se on hyvää missä vain. Hiilet on makoisia, erityisesti jos se on koivua tai katajaa... Lisäksi ne sotkevat mukavasti, jos joku on ollut minulle tuhma ja joutuu sitten siivoamaan", karhu pölötti nopeaa tahtia ja välillä koetti nuuhkia uteliaana rapsuttelijaansa. "Minä pidän niistä pienistä punaisista marjoista... oikeastaan kaikki marjat ja sitten mansikat. Minä pidän mansikoista. Sitten on sitä hopeaa nestettä, joka on oikein makoisaa, mutta alkemistit aina suuttuvat kun juon sen. Mitäs jättävät sen niin somiin pulloihin! Minusta somat pullot pitävät aina sisällään herkkuja", karhu vaikutti hyvin loukkaantuneelta tästä vääryydestä ja tuhahteli ja sen naama näytti jopa paheksuvalta. "Hyvin töykeää", se totesi murahtaen. "Onko sinulla herkkuja jossain piilossa?" Nessa kysyi sitten uteliaana.