Sikapaisti || Cardea || K18-varoitus

[Janni]

Nessa vitsaili yhtälailla mitä Mardyrkin tilaanteesta huolimatta ja taipui varsin vaivattomasti miehen tahtoon kirjaimellisesti. Toinen jopa päätti avustaa pitämällä omista jaloistaan kiinni, jolloin karju itse saattoi laittaa kätensä molemmin puolin tuon päätä ja kumartua siitä aina alas suutelemaan toista halutessaan. Nessan ratsastus oli antanut heille molemmille hyvän lämmittelyn joten mies ei kaihostellut liikkeillään tämän alottaessaa samantien reippaan rytmin.

Kuten arvata saattoi Nessa ei aikonut olla hiljaa eikä Mardyr voinut asialle juuri mitään, mutta ei miehen päähän tällä hetkellä edes mahtunut moiset murheet. Sen sijaan yltyvä rytmi sai Mardyrin itsensäkin kertomaan kuinka hyvältä Nessa tuntui. Murahdus toisensa perään karkasi miehen huulilta ja pari kertaa röhkäisykin taisi lipsahtaa, jota ei kuitenkaan ennätetty häpeämään.

[cardea]

Nessan olo oli taivaallinen. Hän nautti jokaisesta työnnöstä, suudelmasta ja yksinkertaisesta tosiasiasta, että häntä huomioitiin. Mitä kiivaammin Mardyr liikutti lantiotaan, sitä enemmän Nessa voihki ja valitti. "Mardyr, minä..." Nessa parahti tuntien koko selkä rankansa jäykistyvän ja kun keho jännittyi sievälle kaarelle vieden varpaatkin kippuraan. Naisen tajunta räjähti säkenöiviksi pisteiksi nautintoa ja vain vaivoin sai pidettyä jalkansa paikallaan. Hän vavahteli ja ei voinut käsittää, miten jokin niin fyysinen saattoi tuottaa niin paljon nautintoa.

"Tulen", Nessa haukkoi ulos saatuaan selkärankansa takaisin alas, vaikka hänen koko kehonsa vapisi yhä jälkiaalloissa. "Mardyr, tuntuu niin hyvältä", hän hengitti ulos ja katsoi tuota ihaillen. Nessa ei välittänyt kenenkään ulkonäöstä suuresti, mutta kun hänet sai tuntemaan olonsa tälläiseksi… Nessa ei unohtanut sitä heti.

[Janni]

Hän taisi viimein tehdä jotain oikeinkin Nessan suhteen tuon äänistä päätellen, jotka varmasti kyllä kuuluivat leirin toiselle puolelle. Lopulta Mardyr saattoi kuulla toisen voihkinnan seasta parahduksen, joka tuntui hivelevän korvia juuri oikealla tavalla. Nainen taipui nautinnollisesti hänen allaan ja eikä aikaakaan, kun mies tunsi kuinka toisen naiseus kiitti hyvästä työstä saaden karjunkin hivelemään huippuaan.

Painaen lanteensa vielä viimeisen kerran voimalla Nessaa vasten puristi Mardyr taljan käsiensä alla nyrkkeihinsä laueten pitkään aikaan nautinnolla jonka naisen ruumis ainoastaan sai aikaan. Nautinnosta vaikertaen karju oli taivuttanut päänsä taakse ja se valahti nyt takaisin alas katsoen Nessaa allaan joka houkkoi henkeään yhtälailla mitä hän. Tuo jopa kehui kuinka hyvältä mies tuntui. "En... yhtä hyvältä mitä sinä." Karju totesi hengästyneenä hymähtäen.

[cardea]

Nessa katsoi Mardyria tuon lauetessa ja ihaili, miten miehen keho työskenteli. Muodonmuuttaja varovasti vapautti jalkansa ja teki tilaa taljoille, taputtaen niitä merkitsevästi. "Mardyrin kannattaa levätä hetki", olento sanoi ja välittömästi painui miestä vasten kun tuo oli painanut maate. Nessa kiehnäsi itsensä hyvään asentoon ja huokaisten tyytyväisenä jäi paikalleen. "Nessa on tyydyttynyt", nainen totesi ja suukotti ihoaan poskensa alla. Yhdessä makaaminen oli mukavaa, vaikka ei Nessa siinä kauaa viihtyisi. Hän ei nukkunut, jotenka makaamiselle ei ollut mitään järkevää syytä hänelle. "Jos Nessa törmää Mardyriin uudelleen, voimmeko tehdä tämän sitten myös?" Nessa kysyi silitellen sormillaan miestä.

Oli ollut mukavaa saada tuntea olonsa niin hyväksi, mutta Nessa tiesi, ettei se ollut hänelle muuta. Hän oli sitoutunut Araniin ja halusi olla vain kuninkaan lemmikki. Hän piti Mardyrista kyllä, mutta valinta oli helppo. Lisäksi haltioiden kaupungista oli löytynyt fisunainen, joka osasi myös miellyttää Nessaa näillä tavoin. Tosin Nessa piti miehekkäistä murahduksista ja otteista, mutta fisunaisella oli omat tempunsa, joista nauttia. Oli Nessalla muitakin, mutta fisunainen oli viimeisin. "Nessan pitää pian lähteä. Aranilla voi olla jo ikävä. Nessa on ollut poissa muutaman päivän", olento totesi kiehnäten poskeaan Mardyria vasten kehräten hiljaa. "Onneksi sinä maistuit pahalta", olento huokaisi tyytyväisesti.

[Janni]

Mardyr vetäytyi Nessan päältä tuon kehoittaessa häntä käymään makuulle tuon viereen. Se kyllä kelpaisi. Mies kävi kyljelleen toisen vierelle joka käpertyi samantien häntä vasten. Hän ei valittanut laski vain kätensä naisen kyljelle lepäämään. "Se on hyvä." Karju totesi lyhyesti tasaillessa hengitystään, jopa sulkien silmänsäkin ihan vain hetkeksi nauttien naisen lämmöstä vierellään.
"Toki, mutta toivottavasti minun ei tarvitse loukata sinua, jotta voin lepytellä sinut näin." Karju vitsaili Nessan kysymykseen raottaen toista silmäänsä.

Muodonmuuttaja ilmoitti aikeensa lähteä pian takaisin kuninkaan helmoihin. Karjun suunitelmalla ei taunnut olla alkujaankaan mitään mahdollisuutta. Nessa oli selvästi aivan liian lojaali kuninkaalle lyöttäytyäkseen hänen leiviinsä tai edes olemaan avuksi, mutta pääasia taisi olla se, että Nessa oli tyytyväinen ja oli unohtanut hänen typeryytensä.
"Mitä tuo nyt tarkoittaa?" Mardyr naurahti naisen sanoihin, jotka äänensävyltään kuulostivat kehulta, mutta sanoiltaan ei.

[cardea]

Nessa kallisti päätään miehen todetessa, ettei toivon mukaan tarvitsisi loukata Nessaa toisella kertaa. "Ei... Sinä voit vain viedä minut telttaan, koska sinä taidat olla vähän kaino", Nessa sanoi täysin vakavana, sillä hän ei napannut huumoria, mutta puhui kyllä totta. Hän kertoi, että lähtisi pian Aranin luokse ja Mardyr, viisaasti, ei vastustellut tai sanonut mitään. Ihmetteli vain, mitä Nessa mahtoi tarkoittaa. "No, minä en onneksi syönyt sinua päivällisenä niin kuin ajattelin. Sain sinusta sen sijaan hyvää seksiä. Se on paljon mukavampaa kuin ruoka, koska Nessa ei saa sitä tarpeeksi", olento kehräsi ja näykkäisi lempeästi Mardyrin kaulaa, muristen matalasti vielä päälle.

Muodonmuuttaja kapusi takaisin Mardyrin päälle hajareisiin ja katsoi tuota hymyillen. Hän painoi suukon miehen huulille ennen kuin nousi seisomaan. Hän venytteli tyytyväisesti kehoaan ja paijaili ihoaan kuin kiittäen sitä äskeisestä. "Nessan on ehkä hyvä nyt mennä. Voiko Mardyr sanoa heihei Wessille Nessan puolesta?" nainen kysyi kyykistyen taljojen viereen. Hän ei aikonut pitkittää jäämistään, sillä se oli turhaa. Hän voisi hyvin lähteä kulkemaan takaisin pesälleen. Ehkä hän jopa säilyttäisi nämä luut tulevaisuutta varten.

[Janni]

"Kaino?!" Mardyr toisti pöyristyneenä. "Enkä ole. Kyllä kai sinäkin olet mieluummin omassa rauhassa mitä keskellä leiriä muiden päälisteltävänä." Mies totesi tuhahtaen, muttei antanut itsensä sen kummemmin kiihtyä, ei hän oikeastaan edes jaksanut näin raukeassa tilassa. Mitä taas Nessan kummalliseen kehuun tuli oli kyseessä vain se maistiainen, jonka toinen oli saanut häntä puraistessaan karhuna. "Niin se." Karju tokaisi. "Mutta jos et saa tarpeeksi niin aina voit etsiä minut, eiköhän löyhkäni ole helppo löytää." Mardyr virnisti.

Mies kääntyi selälleen Nessan päättäessä nousta vielä kerran siihen päälle, suukotti hänen huuliaan ikään kuin hyvästeiksi johon mies vastasi ja nousi sitten ylös selvästi lähtöä tehdäkseen. "Kaippa minä voin, jos sinulla on niin kiire." Karju totesi nousten istumaan. "Vie kunkulle terveisiä." Mies totesi lähinnä vitsinä, mutta toisen tuntien Nessa ottaisi sen tosissaan.

[cardea]

Nessa kallisti päätään huvittuneena ja totesi: "Ei Nessaa ole ikinä häirinnyt katsojat. Nessa tietää, että muita häiritsee". Olennolle, joka rakasti kosketusta ja herkkuja oli ollut pieni oppimisvaihe ymmärtää tietyt asiat. Hän oli oppinut, että moni halusi pitää seksin salaisena. Nessa ei tänä päivänäkään ymmärtänyt miksi, mutta teeskenteli toisinaan ymmärtävänsä. Muodonmuuttaja kikatti löyhkälle: "Jos sinulla on yhä näin monta miestä, te olette melko helppoja. Iso joukko jättää isot jäljet". Oli aina helpompaa löytää monta ihmistä kuin vain yksi. Lisäksi Karju ei välttämättä ollut kovin yleinen johtaja.

Mardyrin istuminen sai Nessan hymyilemään ja hän tanssahteli toisen luokse kallistaen päätään terveisistä Aranille. "Ei hän taida välittää, koska ei tiedä sinua. Etkä sinä halunnut Nessan kertovan", olento sanoi ja kumartui viimeisen kerran Mardyrin puoleen ja suuteli tuota. "Heihei Mardyr", hän sanoi miehen huulia vasten ja niine hyvineen vipelsi pois teltasta, luikahtaen metsään ja välttäen vartijat. Hän ei epäröinyt askeleissaan, sillä hän oli menossa kotiin.

[Janni]

Helposti ison joukon kyllä löytäisi, jos tiesi mitä etsisi. Toki he toisinaan kulkivat siinä mielessä etteivät tahtoneet tullä löydetyksi, mutta tuollaiselta kummajaiselta tuskin oli helppo piiloutua. Niin kuin olettaa saattoi ei Nessa ymmärtänyt miehen vitsiä. "Siksi se oli vain vitsi." Karju totesi hyristen saadessaan vielä yhden suudelman huulilleen. Ehkä jonain päivänä Nessa ymärtäisi hänen huumorinsa päälle?

"Hei Nessa." Karju sanoi hyvästit takaisin ennen kuin muodonmuuttaja luikahti ulos teltasta. Tunika jäi tuolta jälkeen, mutta eipä tuo tainnut sitä tarvita suunnatessaan ulos leiristä. Mies itse kävi takaisin makuulle, hän ei tahtonut vielä astua ulos muiden pilkan kohteeksi. Kyllä hän miehensä tiesi. Hän makaisi tässä niin kauan kunnes Sydell tulisi patistamaan häntä ylös kunnon hämärän tullen ja he voisivat jatkaa matkaansa rajan yli.

//Tää oli varmaan tässä, kiitos pelistä :3 //