Kirjoittaja suskari » 12 Elo 2019, 00:44
Kiinnostus toisesta maksavasta osapuolesta ei suuremmin saannut palkkametsästäjän kiinnostusta heräämään, mutta ainakin tuo kuunteli. Ivor päätti yrittää vielä kerran.
"Meillä on tarjota sinulle aseita, jotka ovat huomattavasti omianne tehokkaampia ja arvokkaampia. Kuten varmasti huomasit." Ivor selitti ja viittasi hänen aikaisempaa katkaisemaa miekkaan, jonka puolikas yhä makasi jossakin maassa. Ivor toivoi saavansa tämän miehen kanssa yhteis ymmärryksen. Jos ei, tästä tulisi veristä heidän kaikkien kannalta. Ivor ei aikonut kiltisti talutettavana kulkea kohti kuolemaansa.
"Jos haluat lisää, meillä olisi myös lohikäärmeen nahkoja.. tiedät varmasti että ne ovat arvokasta tavaraa." Ivor kertoi lisää samalla kun palkkametsästäjä käski riisumaan heidät aseista. Pelkistä lohikäärmeen luistakin oikeissa käsissä maksettiin maltaita.
"Sinä olet revittynä kappaleiksi, ennenkuin ehdit pelkuri joukkosi kanssa edes tappaa minua. Enkä tarvitse siihen kirvestäni." Refgor murisi terävät hampaat esillä välähtäen puoliveriselle ja uroksen silmistä näki kuinka tuo olisi hyvin pian valmis repimään tämän miehen kappaleiksi.
Mardyrin miehet aikoivat yrittää sitoa susipetojen kuonoja kiinni köysillä, lassota niitä ratsailla pysyen. Ivor käänsi päätään ensimmäisen köyden mennessä ohi kohteestaan. Tähän lasson heittäjä ärähti huomauttaen huonosta käytöksestä. Ivor luimisti korviaan muristen, vain saadakseen uuden lasson kohden kuonoa. Peto käänsi jälleen päätään.
"Haluan vastauksesi." Ivor huomautti väistelyn ohesta karju miehelle ja tuon vastauksesta riippuen tästä tulisi helppoa tai vaikeaa. Refgor katsoi vierellä veljensä toimia ja jalkaansa nostaen potkaisi yhden ratsastajista maahan hevosensa kanssa. Nauraen päälle. Saatanan kirppu.
"Refgor.." Ivor komensi ja katsoi tummaturkkia varteen otettavasti. Nämä eivät tappaisi häntä, mutta Refgorin henki oli huomattavasti höllemmässä. Ivor ei tosin enempää ehtinyt sanomaan kun tunsi voimakkaan nykäisyn, kun useammalla hevos voimalla peto yritettiin kaataa maahan, samalla kun köysiä heitettiin kuonon ympärille useampi kuin yksi kappale. Ivor iski vastaan jalkavoimalla, ettei kaatuisi, mutta ei pystynyt enään pysäyttämään sitä kuinka köydet kiristyivät kuonon ympärille ja sulkivat sen. Refgoria seurasi perässä sama kohtalo, mutta Ivor ei suostunut liikkumaan tai kaatumaan, se tuijotti Mardyria hiljaa.