Palkkapäivä

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Heinä 2019, 20:53

Ivor (Refgor npc)

Se oli aivan tavallinen kesäpäivä, linnut lauloivat puissa ja oli kuuma kuin uunissa auringon porottaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Kärpäset pyörivät tuoreiden saaliiden ympärillä kuin mitkäkin haaskalinnut kun kaksi insan heyvania suolesti lihaa hirvistä ja muutamasta kontiosta. Lohikäärmeen liha ei kuulunut tällä kertaa listalle kerta metsästäjiä ei ollut tarpeeksi ja haltiat vahtivat aroja. Tosin näin kuumalla säällä kevyempi saalis ei ollut yhtään pahitteeksi ja turha hikoilu jäisi vähemmälle.
"Mitä jos käytäisiin uimassa tämän jälkeen?" Refgor töksäytti äkisti kun oma saalis kasa oli tyhjennetty sisäelimistä. Ivor vilkasi omalta työskentelyltään Refgoria, eikä voinut olla pienesti hymyilemättä.
"Käydään leirin kautta. Otetaan halukkaat mukaan, Tomikin nauttisi varmasti." Ivor sanoi ja oli varma että tuo kivinaama punastui korviaan myöten, mutta nyökkäsi.

// Jaaaaanniii kera poson kans
suskari
 

Re: Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Heinä 2019, 21:46

Mardyr (Sydell npc)

"Eksyit varsin kauas leiristä." Vallea hipiäinen ja siilitukkainen haltia totesi vieressään astelevalle sorkkajalalle, joka veti huikkaa leilistä, jonka Sydell oli hänelle ojentanut. "Ei sitä suutuspäissään ajattele minne juoksee." Mardyr vastasi makustellen huulille jäänyttä viinan makua sulkien samalla korkin. Sydell oli lähtenyt etsimään häntä mustan kirjavalla ratsullaan, jota tuo nyt talutti vierelleen kaksikon astellessa metsikön halki. Leili ojennettiin takaisin toisen haltuun, tämä oli haltian typerä käytäntö yrittää pitää karjun juomista jonkinlaisessa kurissa. Hänen juomisensa viime aikoina oli saanut hänet lipsumaan johtajan tehtävistään, joten tämä oli jonkinlainen rangaistus.

"Kuuletko tuon?" Mardyr yllättäen kysyi pysähtyen kuuntelemaan haltian tehdessä samoin. "Puhetta." Sydell totesi. Jostain etäältä se kantautui. "Parasta vilkaista." Karju totesi johon toinen ei pistänyt vastaan. Sydellille ei tarvinnut sanoa, että tuo jäisi etäämmälle ratsunsa kanssa, jottei aiheuttaisi turhaa ääntä. Sillävälin Mardyr asteli nii keveästi mitä sorkiltaan pystyi lähemmäs äänten lähdettä, saattaen nyt kurkkia tiheikön lomasta kahta hahmoa suolistamassa kaatojaan. Metsästäjiä todennäköisesti ja eivät nuo ihmisiltä näyttäneet. Karju viittoi Sydelliä seuraamaan ennen kuin asteli lähemmäs nyt sen turhemmin piilottelematta. Hän ei ollut varma miksi, mutta tuo punaturkkinen yksilö tuntui etäisesti tutulta. Hän ei uskonut tavanneen tuota ennen, mutta oli nähnyt jossakin. Asia oli parasta selvittää.

"Päivää." Mardyr ilmoitti läsnäolonsa astumalla esiin tiheiköstä, mutta pysyi kuitenkin sopivan etäisyyden päässä ihan vain varmuuden vuoksi.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja suskari » 20 Heinä 2019, 22:58

Kummankin koirapedon katseet kääntyivät kohden tulijaan. Ivor veti vyötäröltään esille nuolen, jonka asetti nuolelle ja kiristi tähdäten nyt tulijaan, joka heitä tervehti kuin tuttujaan. Ivor kurtisti kulmiaan ja muisteli läpi haltioiden sotilaita joita oli tavannut. Tosin noin ruma naamainen haltia demoni tai vastaavan luulisi jääneen mieleen. Kuka tämä oli?
"Varsin rohkea saapuminen." Refgor huomautti tulijalle heilauttaen kädessään suurta kirvestään, joka jätettiin hartialle lepäämään ja valmiina iskemään tuo olento lyhyemmäksi. Ivor vilkasi kumppaniaan, mutta kääntyi katsomaan tulijaa, jolla kieltämättä oli rohkeutta lähestyä useita metrejä suurempiaan näinkin vapaasti. Moni pelkäsi heitä jo pelkän koon takia.
"Kieltämättä.. Ja päivää sinullekkin. Kuka olet?" Ivor kysyi nyt suoraan, mutta tuulen kääntyessä uros haistoi haltian ja ilme muuttui ärtyneemmäksi.
"Haiset haltialle.." Ivor huomautti ja vilkasi metsän suuntaan, eivätkö haltiat antaneet jo periksi? Pitkävihaista sakkia. Ivor nyökkäsi Refgorille tarkistamaan lähistön metsän.
"Tapa jos löydät haltioita." Ivor käski halutakseen nähdä tämän miehen reagtion.
suskari
 

Re: Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Heinä 2019, 23:25

"Eikö!" Mardyr rehvasteli susipäisen pedon tokaisuun rohkeudesta. Punaturkki oli vetänyt jousensa esille ja virittänyt sen. "Ihan rauhassa, satuin vain kulkemaan ohitse." Mies totesi laskien kätensä lepäämän miekkansa nupille rennosti. Ei hän halunnut vaikuttaa uhkaavalta, mutta jos häntä uhottiin nuolella kyllä hän halusi miekkansa vetoetäisyydelle varalta.

"Ohikulkija niin kuin sanoin, nimi on Mardyr. Minua tosin alkoi mietityttään olemmeko tavanneet jossain, näytät tutulta?" Karju kysyi partaansa raapien. Punaturkki oli tarkka kuonostaan haistaessaan hänestä haltian. Joko tuo haistoi Sydellin tai sitten hänen puoliverisyytensä. "Tietenkin, olenhan valitettavasti puoliverinen." Karju totesi katseen kääntyessä tummaturkkiseen kaveriin, jolle tämä raitapuku selvästi antoi merkkiä ja käskipä tuo tappaa haltiat jos niitä löytyi. "En tosin ole ole heidän puolellaan, jos sitä murehdit. En ole kenenkään puolella." Mardyl selitti nostaen kätensä venytellen niskansa taakse piilottaen näin kätensä jolla näytti käsimerkkiä Sydellylle, joka oli vielä tiheikössä pienen matkan päässä. Haltia näki johtajansa käskyn perääntyä sekä olla varuillaan ja niin tuo teki niin hiljaisesti kuin suikin nousten vielä ratsaille, vetäen miekan huotrastaan. Tämä ei kuitenkaan aikonut poistua karjun lähistöltä, hän turvaisi tuon selustan suojasta.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Heinä 2019, 00:04

"Yleensä nämä ohikulkijat väistävät meitä." Oli tokaisu tummaturkkisen suusta, mutta toisaalta saattoi tämä mies olla muuten pipi päästään. Ivorin tarkka katse seurasi kuinka käsi asetettiin lepäämään miekan kahvalle, mutta moni olisi tehnyt niin tässä tilanteessa.

Seuraavaksi tämä mies esitteli itsensä Mardyriksi ja vakuutti olevansa vain ohikulkija, yhä. Sekasikiö oli myös varma, että oli tavannut hänet jossain. Ivor naurahti sarkastisesti.
"Muistaisin tuon naaman, enkä itsekkään ole kovin unohdettavissa, mutta Ivor on nimeni." Ivor vastasi Mardyriksi esittäytyneelle miehelle. Sai omistaa pahan dementtian jos hänet unohti..
Ivor oli yhä hieman epäluuloinen ja mies vakuuttikin olevansa puoliverinen, joka kävi kieltämättä järkeen jos katsoi tämän miehen ulkonäköä. Vanhemmat eivät tainneet olla maailman kaunein pariskunta? Ivor vilkasi Refgoriin, mutta ei tarkoittanut että tummaturkki perääntyisi pois tehtävältään.
"Liikut siis yksin?" Ivor kysyi laskiessaan katseensa uuteen tuttavuuteensa samalla kun Refgor katosi läheiseen metsään, tai no ainakin väritykseltään. Yksikin ylinmääräinen hajujälki paljastaisi tämän miehen Refgorin etsiessä jälkiä kavereista.
"Joten.. tunnet minut, vaikka et ole ollut haltoiden puolella?" Ivor ynnäsi miehen kertomaa ja äkisti laski nuolen, mutta jätti sen valmiuteen. "Kerro minulle, mistä tunnet minut?" Ivor tivasi ja vilkasi kumppaniaan, joka oli nyt siirtynyt kauemmas.

Musta kirsu teki töitä etsiessään hajuja ilmasta, että maasta. Samalla kun katse haravoi maata ja jonkin matkan päästä tummaturkki löysi hevosen jälkiä ja pari nuuhkaisua kertoi ylimääräisestä. Jälki oli tuore ja uros katsoi suuntaan, jonne jäljet johtivat. Näkemättä kuitenkaan ketään. Refgor nousi avatakseen suunsa ja huutaakseen löydöstään kumppanillensa.
suskari
 

Re: Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Heinä 2019, 02:00

Susinaaman kommenti oli ohisuora haukku hänen naamaansa kohtaan, joka sai Mardyrin silmäkulman nytkähtämään. Hän ei pitänyt moisesta, mutta piti silti pintansa varsin hyvin. Punaturkin nimi oli Ivor. Hmm Ivor, nimi oli tuttu myös, mutta edelleen hän tiesi ettei ollut tavannut toista ennen.
"Tällä hetkellä olen yksin, niin kuin näkyy, mutta jokusen matakaa tuohon suuntaan on leirini. Olen näes palkka-armeijan johtaja." Mardyr selitti heilutellen kättänsä satunnaiseen suuntaan tahtomatta paljastaa leirinsa paikkaa, mutta näin muuten mitä sitä turhaan salailemaan. "Tarkoitin en ole heidän puolellaan, olen kyllä heidän mailla kulkenut, kuin myös ihmisten. Sekä kyllä tunnen jostain, naamasi on tuttu ja nimenkin olen kuulut jostain tai kenties olen lukenut." Karju pohdiskeli. Palat alkoivat loksahtaa kohdilleen. Sana, petturi, nousi mieleen, haluttu petturi. Oiva summa tapetusta ja sitäkin parempi napatusta raitaisen punaturkkisesta susipedosta nimeltä Ivor. Tätä nuistellessaan Mardyr otti pari vaitonaista askelta eteenpäin näyttäen edelleen olevan mietinnöisään partaansa sukien.

"Aaaah! Aivan, Ivor! Haluttu petturi!" Mardyr julisti käyttäen hyödykseen toisen laskettua asetta ja veti omansa irti vyöltä hyökäten terä edellä. Nuoli saattaisi lentää, mutta mies luotti äkkipikaiseen liikkeeseensä yrittäen samalla ennakoida västöliikettä ja mitäs yksi pikku tikku olkaan taikka käsivarteen haittaisi, sehän vain pistäisi suututtamaan.
Miehen julistus kantautui pitkälle metsän siimekseen Sydellin korviin, joka oli tarkkaillut etäämmältä tumma turkista petoa. Johtajan äänen kuullessaan otti haltia sen merkkinä hyökätä myös itse karauttaen hevosensa liikkeelle, joka rynnisti esiin tiheikön keskeltä. Haltia veti miekkansa sivulle yrittäen sivaltaa sillä petoa laukatessaan tuosta ohi.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Heinä 2019, 08:05

Palkka-armeijan johtaja? Ivor vilkasi suuntaan jonne tämä mies kädellään vilkutteli ja kieltämättä tieto ei keventänyt koirapedon mieltä juuri laisinkaan. Päinvastoin. Palkkasotilaat kun kulkivat rahan perässä sodasta ja taistelusta toiseen. Mies myös korjasi, että oli kulkenut kummakin osapuolen mailla, vaikkei puoluetta suoraan omistanut. Ivoristakin mies oli kuullut tai vähintäänkin kuullut. Ivor tuijotti karjuhaltiaa kulmat kurtussa ja korvat pienesti luimussa. Hän ei ollut niin suuri julkkis että hänet tietäisi koko manner ja ainoa paikka josta hänestä nykyään luki, oli etsintäkuulutus. Mikä tieto ei lämmittänyt pedon mieltä yhtään sen enempää ja uros kurtisti kuonoaan kun Mardur käveli lähemmäs partaansa sukien....
Ja sieltä se tuli, lause jota punainen paholainen oli pelännyt ja ehkä odottanut miehen suusta. Mardur syöksyi päälle, vetäen tupestaan nyt miekkansa. Ivor oli hieman yllättynyt, että mies uskalsi lähteä yksin kaatamaan kolmi metristä petoa, jolla olisi voimaa repiä tuo kappaleiksi. Tosin tuo oli maininnut armeijansa.

Ivor ei lähtenyt vetämään nuolta jouselle, sillä se ei pelastanut häntä enään päälle pyrkivältä mieheltä. Sen sijaan uros nappasi nuolesta paremman otteen ja koitti sillä mätkästä hyökkääjää sivulta, jotta tuo saisi vähintäänkin ilmalennon osakseen. Vasta sitten Ivor latasi uuden nuolen jouseen ja tähtäsi miestä, ja vapauttaen nuolen saatuaan sekasikiön tähtäimeensä. Nuolella, joka vastasi kooltaan keihästä.

"Se ei kulje yksin! Haltia!" Refgor huusi tiedon Ivorin korviin ja käänsi korvansa laukan suuntaan kun hevonen juoksi kohden. Refgor käänsi hieman päätään, mutta ehtimättä tehdä mitään miekan terä leikkasi suojaamatonta kylkeä. Refgor murahti, ehkä hieman horjahti, mutta kipuun tottunut entinen palkkasotilas nousi ja heitti kirveensä kohden ratsua kaataaksen sen ratsastajan kanssa maahan. Hyökkäys ei jäänyt siihen vaan paljain käsin tummaturkki tavoitteli syöksyen haltiaa ja musertaakseen tuon käsiinsä kuin koira vinkulelun.
Ivor kuuli kumppaninsa huudon ja ehkä oli jo arvannut ettei armeijan johtaja yksin liikkeellä olisi, etenkään rahan kiilto silmissä. Mutta Ivor jaksoi ihmetellä miehen rohketta käydä päälle näin, tuolla oli pakko olla jokin temppu takataskussaan. Kysymys vain kuului, että mikä?
suskari
 

Re: Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Heinä 2019, 13:53

Ilmalentohan siitä koitui Mardyrin arvioidessa hukan päätöksen teon väärin. Puun runko otti miehen vastaan, josta tämä mätkähti vatsalleen maahan älähtäen. Piru vie se teki kipeää, hyvä ettei ilmatkin olleet lyöty pihalle. Kammeten itsensä ylös niin kiireesti mitä ähkimiseltään pääsi saattoi karju nähdä viritetyn nuolen uudelleen ja seuravassa hetkessä se lensi kohti. Väistöliike ei ollut aivan tarpeeksi nuolen terän sivaltaessa suojaamattomaan käsivarteen syvän haavan. Voi miten häntä ärsytti, sekä huvitti saman aikaisesti.

Sydell oli saanut sivallettua tummaturkkia kylkeen, mutta se ei tietenkään ollut tarpeeksi tuota kaatamaan. Pitäen silmällä petoa huomasi hatia tuon kohottavan kirveensä. Suojaakseen ratsuaan teki tämä äkkikäännöksen puunrungon taakse, johon teräase upposi voimakkaan tömähdyksen kera. Moinen pelästytti hevosen, joka nousi takajaloilleen haluten vain poistua paikalta, mutta kokenut ratsastaja ei sitä sallinut. Haltia pysytteli satulassa juuri ja juuri. Tummaturkki rynni sillä aikaa kohti, eikä Sydell voinut muuta kuin yrittää kääntää hevosensa petoa vastaan ja toivoa että tuo iskisi paniikissaan kaviolla lähelle tullutta petoa.

Mardyr saattoi kuulla toisen hukan ilmoituksen toverilleen, mutta hän ei voinut muuta kuin luottaa oman toverinsa kykyihin puolustauitua. Kunhan tuo pysyisi ratsailla tuo olisi hyvässä asemassa isoa petoa vastaan. "Anna tulla!" Mies yllytti punaturkkia miekka ojossa tekemättä kuitenkaan uutta hyökkäystä. Hänen huvittuneisuutensa tuntui pidättelevän suuttumusta, siitä oli päästävä eroon.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Heinä 2019, 14:47

Nuoli osui, mutta ei niin tappavasti kuin ehkä olisi toivonut. Käsivarsi veressä mies nyt nousi ja alkoi haastamaan punaturkkista miekka ojossa. Ivor katsoi sitä hetken, mutta ehkä hieman huokaisten aloitti sitä mitä vastustaja toivoi. Ivor veti nuolen vyöltä ja tähtäsi miestä jälleen, päästäen nuolen irti. Osui tai ei demonikoira ei enää antanut armoa kun panokseksi oli laitettu henki ja pian uusi nuoli oli jousella samalla kun Ivor pakotti miestä pysymään etäällä tai saamaan osuman nuolesta. Miten vain. Nuolet eivät riittäneet kuitenkaan loputtomiin, jolloin Ivor vain hylkäsi jousen ja veti selästään miekan. Miekan, joka leikkasi lohikäärmeenkin paksua nahkaa. Ivor pyöräytti tutusti asettaan, mutta ei hökännyt.
"Lähtisit, tapatat itsesi turhaan." Ivor huomautti ja noh tietenkään rahan kiilto silmissä taisteleva palkkasoturi ei sellaisia kuunnellut. Niinpä Ivor syöksyi nyt miestä kohden tarkoituksenaan viiltää alhaalta ylös ja samaa liike rataa jatkettiin vetämällä viilto kohden miestä. Mies iski miekkansa väliin ja metallisen kalahduksen sijaan vain kuului kuinka metalli antoi periksi napsahtaen ja miekan terä lensi ilmassa pudoten lähimpään heinikkoon makaamaan. Ivor katsoi sitä ja sitten puolihaltiaa, ehkä hieman huvittuneena jopa.
"Mene kotiisi poika, jos tuo on parastasi." Ivor sanoi ja laski miekan sivulleen. Hän ei halunnut tappaa miestä, vaikka tuo olikin päätä tullut hakemaan.

Refgorilla oli omat hupinsa kun valtava peto syöksyi kuin höyryjuna ratsastajaa ja hevosta kohden, joka iski takajalkansa vasten Refgorin alavatsaa. Pysähtyikö peto? Hädin tuskin kun valtavat leuat aukenivat tarkoituksenaan napata kyytiläinen. Leuat puristuivat yhteen ja veri purskahti suuhun ja luut rutisivat kun Refgor puristi leukojensa väliin hevosen pään. Hevonen sätki enää elottomana kun tummaturkki repäisi palan irti päästä ja antoi loppu ruumiin pudota maahan. Refgor tajusi ohittaneensa haltian ja sylkäisi maahan verisen kallon palan. Minne se piru livahti?
suskari
 

Re: Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Heinä 2019, 18:25

Ivor antoi tulla, kun niin käskettiin, mutta Mardyr oli valmiina keskittyen vain väistelemään sen mitä kerkesi. Eihän iso mies pystynyt olemaan salaman nopea joten jokainen nuoli hipo ja viilsi. Käsivarsi, kylki, reisi, sääri ja olipa yksi nuoli leikannut muutaman hiussuortuvan irti. Kaikesta huolimatta karju seisoi verta vuotaen ja huohottaen kasvoilla enää vain irvistys.

Nuolten loppuesa otti susipeto oman miekkansa esiin, joka oli monin kerroin suurempi mitä Mardyrin oma. "Enpä usko." Hän vain vastaisi toisen kehoitukseen ja oli miekka valmiin ottamaan toisen vastaan. Terä asetettiin poikittain suojaksi alhaalta tulevan sivalluksen esteeksi. Mies jännittyi ottaamaan iskun voiman lihaksillaan vastaan, mutta miekan terä ei ollut yhtä vahva asetta pysäyttämään. Metalli helisi katketessaan saaden Mardyrin katseen laajenemaan yllätyksestä tämän tuijottaessaan miakan tynkäänsä.

Ivor soi karjulle mahdollisuuden lähteä ja kutsuipa tuo vielä häntä pojaksi. Lakien katseensa hetkeksi alas Mardyr puristi miekkaansa kahvaa rystysen valkoisina. "Minä teroitin tämän vasta!" Mies yllättäen mylvi nostaen katseensa punaturkkiin vihaisena. Toista ei kuitenkaan tervehtinyt puolihaltiaan kasvot vaan vihaisen villisian. Mies näytti myös saavan kokoa ruskean kirjavan turkin peittäessä tämän kehon, vaatteet ja varusteet allensa. Pian Ivorin edessä seisoi suunnaton villisika pitkine syöksyhamapineen, joka ei jahkaillut rynniä ne edellä toista kohti.

Sydell ei voinut muuta kuin henkäistä pedon ollessa moksiskaan saamastaan kavion iskusta. Haltialla ei ollut aikaa jahkailla, joten kiireisen päätöksen tehden tämä otti lyhyen miekkansa hampaidensa väliin ja nousi kyykkyyn satulan päälle jolta ponnisti samaan aikaan, kun tummaturkki iski hampaansa hevos parkaan kiinni. Sydell tarrui lähimman puun alimpaan oksaan ja kiipesi sen päälle ketterästi jatkaen siitä matkaa korkeammalle puun lehvästön suojaan. Sieltä tämä jäi seuraamaan allaan tapahtuvaa verinäytöstä.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Heinä 2019, 21:12

Toisin kuin moni muu olisi reagoinnut, mies raivostui kuin Ivor olisi juuri jonkin perintökalleuden mennyt hajoittamaan. Mies ärähti, että miekka oli juuri teroitettu. Ivor kurtisti kulmiaan ja oli sanomassa jotakin kun demonikoira jäi hiljaiseksi, kun mies nosti lasketun katseensa demonikoiraan. Tosin se ei ollut enään mies vaan täysikasvuinen villisika, vaikkakin huomattavasti suuremmassa koossa kuin normaalisti. Ivor kohotti kulmiaan ja jännitti samalla sekunnilla kätensä lihakset kun villisika haltia lähti kohden, mutta lyhyt jalkainen sika sai nopeasti vauhtia kavioihinsa ja vaikka pienempi oli niin jalkojen läpi rynnätessään kaatui suurikin hirviö. Ivor kaatui kyljelleen miekka kätensä päälle ja nostaessaan katseensa joulukinkku kääntyi ja syöksyi yllättävänkin nopeasti kohden. Ivorin oli nousemassa ylös ja poistuakseen miekkakätensä päältä kun karju iski kehonsa vasten demonikoiraa. Ivor murahti kun syöksyhampaat upposivat kyljen sisään ja sian liikuttaessa päätään ne hankaatuivat syvemmälle ja tekivät haavoista vain syvempiä, pahempia. Ivor parahti ja irvisteän työnsi itsensä irti karjun hampaista ja yritti ylös samalla lennosta, mutta kaatui toisen polvensa varaan pitäen kylkeään käden tahrautuessa hyvin nopeasti punaiseen nesteeseen. Olisi pitänyt varautua paremmin, eikä laittaa tavallisia nahkoja päälle. Ivor kuitenkin puristi yhä miekkaa kädessään ja odotti nyt alhaalla, ettei sika pääsisi jalkoihin käsiksi.

Musta kirsu nuuhki ilmaa etsien haltiaa, joka oli kadonnut ja mustaturkki vilkasi Ivorin ja sen sekasikiön taistelun suuntaan, josta kuului Ivorin kivun älähdys. Refgor nosti hieman kättään ja kirves vain ilmestyi liekkien kanssa uroksen käteen. Haltia sai olla, Ivor saattoi tarvita apua. Mustaturkkinen kääntyi ja lähti palaamaan toverinsa luokse.
suskari
 

Re: Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja Janni » 21 Heinä 2019, 22:55

Armoa ei annettu, Mardyr oli ajatellut haluavansa hukan elävänä isompaa raha summaa vastaan, mutta jos tuo ei aikoisi alistua tai tuo suututtaisi häntä liikaa ei hän jättäisi paljoa toisesta jäljelle. Sian syöksyhampaat olivat tylpät, mutta voimaa niiden takana oli, joten kyllä ne nahan läpi iskivät hyvällä iskulla. Iskettyään toisen maahan teki Karju äkkikäänöksen ja kävi kimppuun uudestaan mitään pidättelemättä. Veri tahri syöksyhampaiden kärjet punaiseksi ja rauta haisi sian kärsään tuoreeltaan.

Mardyr otti askeleen taaemmas Ivorin repiessä itsensä irti syöksyhampaista ja valahtaessa maahan. Matala ja syvä henkäys karkasi karjun kärsästä kuumana. Tämä oli aikessa käydä kimppuun uudemman kerran, mutta korva värähti taakse kuulemaan parahiksi tiheikön kahinan jonkun lähestyessä.

Sydell sai huokaista helpotuksesta mustaturkin jättäessä tämän rauhaan, mutta haltia tiesi ettei pomo pärjäisi yksin kahta isoa susipetoa vastaan. Reitin ollessa selvä kapusi vaaleaverikkö alas puusta ja kiiruhti metsän siimekseen kohti palkka-armeijan leiriä.
Karju kääntyi ympäri saapuvaa tummaturkkia vastaan ja avasi kitansa mylviäkseen tuolle vihaisesti ennen kuin rynni vuorostaan tuon päälle aikeena antaa samanlainen käsittely kuin tuon kaverille.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Heinä 2019, 23:20

Ivor odotti, että karju hyökkäisi kimppuun, jotta voisi iskeä miekkansa tuon suureen kalloon ja päättää taistelun siihen. Muuttuisikohan tuo takaisin ihmismäisemmäksi? Jos ei, tuosta saisi melkoisen paistin. Sika ei kuitenkaan tullut kimppuun, vaan siinä missä porsas kuuli lähestyvän, niin Ivor kuuli myös ja nähdessään Refgorin veren peittämänä ja yksin. Pieni toivo nousi demoni koiran mieleen. Ilmeisesti Refgor oli onnistunut poistamaan ylinmääräisen haltian? Aikaa ei jäänyt vaihtamaan kuulumisia kun Refgorilla oli itsellään vastassa vihainen ja äkäinen karju. Uros naurahti kovaan ääneen! Mikä tuo oli olevinaan!? Ensi vuoden kinkku!? Tosin nauru jäi lyhyeksi kun sika hyökkäsi suoraan kohden. Refgor hymyili vain ja maistoi sian lihan suussaan tuo nosti kirveensä ja yritti iskeä kirveen suoraan karjun selkään, eikä jättänyt sitä yhteen yritykseen vaan yritti murskata tuon kirveellään.

Ivor seurasi kaksikon taistelua ja saattoi hengähtää, sekä nousta irvistäen maasta samalla kun uros repäisi maasta nuolen ja saattoi ottaa jälleen käyttöönsä jousen, johon nuoli viritettiin.
"Hei! Minut haluat pekoni!" Ivor yritti houkutella karjua kimppuunsa Refgorin sijaan, antaakseen tuolle hetken aikaa perääntyä pois tuli linjalta. Ivor veti jousta ja päästi nuolen irti tarkoituksenaan osua niskaan pään taakse. Se tappoi tavallisen villisian samantien.
"Haltia pakeni." Refgor päätti kertoa Ivorille, joka vilkaisi nopeasti Refgoria. Voi saatana, nyt se hakisi koko miehistön tänne!
"Hoidetaan tämä possu nopeasti." Ivor sanoi ja otti nyt miekkansa ja Refgor kirveensä kun kaksi petoa hyökkäsi yhtä aikaa peto muotoisen Mardyrin kimppuun vain vaikka hakatakseen tuo kuoliaaksi aseillaan.
suskari
 

Re: Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Heinä 2019, 00:14

Mustaturkki väisti syöksyhampaita ja iski kirveellään karjua, joka sai tämän mylmivään kahtakovemmin. Vertakin roiskui, mutta kirves ei ollut tehnyt mitään muuta kuin iskenyt paksuun rasvaa ja kudosta täyteen olevaan harjakseen. Suunnaton sika oli monilta puolin eristetty paksulla rasvakerroksella, jonka läpi pääsemiseksi sai tehdä töitä. Tosin kipua Mardyr siitä huolimatta tunsi ja se sai tämän vain entistä vihaisemmaksi. Estääkseen toisen iskun yrityksen, yritti karju koukata syöksyhampaillaan tummaturkkia vyötäröltä ja nakata tuo kauemmas itsestään.

Karju käänsi raivokkaan katseensa Ivoriin tuon ilkkuessa. Punaturkki oli jälleen virittänyt jousensa, jonka isoja nuolia Mardyr ei enää aikoisi väistellä. Tämä otti nuolen niskaansa sen upotessa kirveen lailla vain rasvakerrokseet ylettymättä niihin tärkeisiin kuolettaviin kohtiin. Ivor teki kuitenkin paljon vahinkoa ottaen huomioon kuinka tavalliset nuolet vain kimposivat paksusta nahkasta tai upposivat vain parinsentin syvyyteen.

Verta roiskui ympäriinsä Mardyrin rynniessa kahta susipäistä petoa kohti niin kuin aikaisemmin. Mardyr oli tehnyt taktiikkansa varsin selväksi kaksikolle, rynni päälle syöksyhampaat ojossa, mutta oli aika osoitaa ettei hän ollut sika mieleltään. Vähää ennen yhteenottoa laski karju päänsä ja antoi kärsänsä sekä hampaansa pureutua maahan nykäisten sitten hiekkaa, multaa ja ties mitä muuta metsän pohjan tavaraa ylös kohti kaksikon näköä. Tämä myös pysähtyi äkinäisesti yrittäen koukata edes toisen aseen syöksyhampaansa lomaan jumiin ja repiä irti tuon otteesta.
SeuranhakuMoranaMardyr
Avatar
Janni
Porvari
 
Viestit: 347
Liittynyt: 29 Touko 2019, 17:14

Re: Palkkapäivä

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Heinä 2019, 13:15

Kirves upposi sian lihaan, mutta vain tuon paksuun rasvakerrokseen pääsemättä siitä kunnolla läpi. Refgor murahti. Seuraavaksi hän survoisi kepin tuon suusta sisään ja tunkisi roviolle! Tosin siinä missä Refgor ei ollut tyytyväinen, niin ei juuri sikakaan ollut kun tuo mylvi ja hyökkäsi syöksyhampaat ojossa tummaturkin kimppuun. Lantiota kohden yritettiin, mutta Refgor ei aikonut päästää sikaa iskemään herkkään paikkaan ja hyppäsi taaemmas. Possun hampaat kuitenkin nihrasivat jalasta väistön aikana.

Tämän jälkeen Madyr kääntyi raivoissaan kohden Ivoria ja sai kuin saikin nuolen niskaansa, mutta se ei riittänyt kaatamaan tätä jättiläis sikaa. Olisiko tässä pitänyt ottaa lohikäärmeille tarkoitetut nuolet ja jouset mukaan, että tuo peto suostuisi kaatumaan helposti ja mukavasti!? Ivor murahti kun pysähtymättä peto rynni päälle, eikä hänellä juuri nyt ollut jouseen uutta nuolta lähettyvillä. Ivor tarrasi miekkaansa ja hylkäsi jousen syöksyessään sikaa kohden, johon Refgor liittyi yhtälailla mukaan.
Ivor huomasi kuinka karju upotti kuononsa maa-ainekseen ja hetkeä myöhemmin pölläytti suuren kasan multaa ja hiekkaa kahta koira demonia kohden. Ivor ehti vetää kätensä eteen, mutta kahdella kädellä kirveestään pitävä Refgor sai hiekkaa naamalle senkin täydeltä. Refgor murahti ärähtäen ja yritti saada pikaisesti likaa pois silmiltään, jolloin oli myös helpompi kohde palkkiometsästäjälle. Karju käänty Refgoria kohden ja yritti saada tuon aseen käsiinsä.
"Säälittävä.." Ivor mumisi samalla kun hyppäsi kohden porsasta nyt takaa ja tuikata miekallaan tuota kyljestä sisään ja tällä miekalla jos se millä onnistuisi. Olihan possumiehen asekin katkennut kuin lelu tämän miekan edessä. Ivor ei tosin ehtinyt viemään hyökkäystään kunnolla loppuun, kun nuoli upposi miekkaa pitävään käsivarteen. Pienempi mitä he itse käyttivät, mutta kyllä sekin kipeää teki. Isku jäi vajaaksi ja sika jäi varrastamatta. Ivor siirtyi kauemmas ja huomasi metsään saapuneen ratsuväen.
suskari
 

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron