Puu parat

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Puu parat

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Touko 2008, 15:14

Emilié

Oli kaunis, hiljainen ja aurinkoinen päivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, eikä paljoa tuullutkaan. Päivä oli jo pitkällä, vain yö kukkujat nukkuivat enää.
Metsässä oli kohtuu hiljaista... Vain linnun laulu ja pieni suhahtelu kuului.. suhahtelu? Mistä se kuului? Pieni Dryadi tyttö hyppelehti pitkin puiden oksia, välillä suhahtaen lehdistön läpi toiselle oksalle. Hän suuntasi kohti metsän reunaa, tarkistaakseen reuna metsikön puiden tilan. Olihan hän puiden henki, piti hänen pitää niistä huolta.
Hypellessään Emilié hyräili iloisesti, tervehtien jokaista pientä metsän eläintä, joka vastaan tuli. Lopulta hän alkoi lähestyä metsän reunaa, joten hän pysähtyi suuren puun oksalle ja nosti kätensä vasten puun runkoa. Samassa hän 'sulautui' puun runkoon ja katosi näkyvistä, kunnes astui pois puun rungosta maahan. Emilié tarkisti ympäristönsä, jottei lähistöllä näkynyt ketään/mitään uhkaavaa ja hyppeli sitten iloisesti hyräillen kohti reunoja.
Reunoille päästyään hän veti syvään henkeä ja katseli kauniisti aaltoilevaa heinämerta, mikä heilui aroilla. Oi kuinka Emilié olisi halunnut mennä käymään aroilla, mutta puollustuskyvytön ja pieni dyadi ei voinut sinne mennä, ehkä sitten jonain päivänä, kun hän olisi kasvanut.. ja siihen kuluisi vielä aikaa.
Lopulta hän lähti kävelemään metsän reunoja pitkin, katsellen ja tarkastellen puita iloisesti hymyillen... kunnes hänen hymynsä hyytyi. Edessä päin näkyi hakkuu alue, josta oli kaadettu puita kymmenittäin.. Emilié katsoi järkyttyneenä aluetta, kävellessään sen läpi. Kyyneleet nousivat pikku dryadin silmille ja hän oli vähällä lähteä vollottamaan täyttä kurkkua kaadettujen puiden keskellä. Hän istahti yhdelle suurelle kannolle, nosti jalat eteen koukkuunsa ja halasi niitä, painaen samalla kasvonsa vasten polviaan ja alkoi nyyhkyttämään itsekseen siinä.
Emilié ei tiennyt ketä tästäkin tempauksesta olisi pitänyt syyttää, ihmisiä vai haltijoita, joten hän tyytyi märehtimään asiaa yksikseen ja mököttämään omalla söpöllä tavallaan molemmille osapuolille.

// suomipimu ja Fireheart & Mayflower tänne, tai sitten vain toinen noista ^^ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Puu parat

ViestiKirjoittaja Arilyn » 20 Touko 2008, 16:56

//Nonniin... Mie, Fireheart ja Mayflower ollaan saavuttu paikalle...^^//

Fireheart & Mayflower

On jälleen yksi kaunis, lämmin ja aurinkoinen päivä. Metsän eläimet kuljeskelevat metsässä ympäriinsä. Muutama suloinen oravan poikanen telmii sammalikossa ja Mayflower seuraa hymyillen niiden telmimistä läheiseltä kannolta. Mayflower on poistunut haltiakylästä metsään. May rakastaa metsää kyllä kovin, mutta menisi mielellään tutkimaan asioita metsän ulkopuolellekkin. Mutta sen hänen iso veljensä on kieltänyt jyrkästi. Mayflower uppoutuu mietteisiinsä ja ei huomaa kun pienet oravan poikaset kipittävät jo takaisin emon luo pesäkoloonsa.
Fireheart kuljeskelee puusta toiseen metsässä. Hän on menossa tarkastamaan metsää vihamielisten ihmisten varalta. Fireheat saapuu Mayflowerin lähettyvillä olevaan puuhun. Haltia katsoo pitkään siskoaan ennen kuin laskeutuu taitavasti puusta ja astelee pikku siskonsa luo. Mayflower havahtuu ajatuksistaan ja kääntyy katsomaan veljeään hieman hymyillen. Fireheart hymyilee takaisin lempeällä hymyllään ja suukottaa siskonsa otsaa. "Mitäs sinä olet tänään tehnyt?" Hän tiedustelee siskoltaan. "En oikeastaan mitään mainittavaa..." Mayflower mainitsee totuuden mukaisesti. Fireheart miettii hetken vakavan näköisenä ja sitten alkaa taas hymyillä. "Mitäs mieltä olisit jos pelattaisiin vähän..?" Hän ehdottaa ja hymy muuttuu ilkikuriseksi virneeksi. "Hippaa?" Mayflower kikattaa ja lähteekin juoksemaan karkuun. "Et saa kiinni!" Fireheart nauraa ja antaa siskolleen hieman etumatkaa. Mayflower juoksee metsän reunaa päin ja hänen veljensä, joka on hieman ketterämpi metsässä liikkuja saavuttaa häntä hyvää tahtia. Pian Fireheart syöksyy siskoonsa päin kaataen tämän eräälle mättäälle ihan metsän reunassa. Sisarukset nauravat ja telmivät hetken. Kohta Mayflower nousee ylös ja kuulostelee. "Fireheart... Kuuletko?" Hän kysyy hiljaa. Fireheart kuuntelee ja kuulee nyyhkytystä. Fireheart ja Mayflower lähtevät juoksemaan nyyhkytystä kohti joka kuuluu ihan vähän matkan päästä. Heidän askeleensa eivät kuulu ollenkaan, joten on vaikea tietää heidän tulevan. Fireheart saapuu hakkuu alueelle ja katsoo murheellisena kaikkia niitä kaadettuja puita. "Julmaa..." Mayflower kuiskaa veljensä takaa. Sitten sisarukset huomaavat pienen, itkevän dryadi tytön...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2008, 10:53

Emilié

Emilié nyyhkytti vasten polviaan. Hän ei kuullut kenenkään tulevan, saatika nähnyt kenekään tulevan, mutta hän aisti... puut kertoivat. Lehdet heiluivat hiljaa tuulessa kuiskaillen sanojaan Emilién korvaan. Häntä tarkkailtiin?
Emilié oli nyt liian turhautunut nostamaan katsettaan jaloistaan, joten hän antoi kehonsa sulautua puun kantoon ja katosi pian kokonaan näkyvistä. Hetkeen häntä ei näkynyt missään, kunnes hän ilmestyi suurehkon puun oksalle, kahden punatukkaisen haltijan taakse.
"Sääli oli se ku' puut kaatoivat. Ne oli viel' nuoria, mu' nyt niiden elämä on riistetty pois.." Emilié sanoi sorjalla äänellään, katsellen haltijoiden ohi kantoihin, jotka suorastaan huusivat kivusta hänen silmissään. Hän pystyi jopa kuvittelemaan veren niissä!
Emilié katosi pian taas puun runkoon ja ilmestyi ulos puusta maan kamaralle, vähän matkan päähän haltijoista. Emilién pitkät, kiharat hiukset heiluivat pienesti tuulessa, nyt kun hän antoi niiden olla aukinaisina. Emilié tutkaili tarkkaan tätä kaksikkoa ja nyökkäsi sitten pienesti.
"te ette puita kaataneet?" Hän lähinnä totesi mitä kysyi, mutta olihan se hyvä silti, varmuuden vuoksi kysäistä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 21 Touko 2008, 13:51

Mayen

Mayflower katsoo kiinnostuneena kun Emilié sulautuu kantoon. Se on uutta ja mielenkiintoista, siis tutkimisen arvoista. Mayn veljellä taas suojeluvaistot heräävä ja tämä kietoo kätensä suojaavasti siskonsa ympärille ja hivelee pienesti tämän hiuksia.
Emilién alkaessa puhua molemmat haltiat kääntyvät sinneppäin. Mayflowerin kasvoille tulee ymmärtäväinen ja myötätuntoinen ilme, mutta Fireheartin ilme on enemmän epäilevä. Emilién tullessa ihan maahan, Fireheartkin uskoo ettei tämä olisi vaarallinen.
"Oi emme! Emme ikinä kaataisi yhtän elävää puuta!" Mayflower vakuuttaa surullisen kuuloisena. Fireheart menee tutkailemaan kantoja ja tuumii hetken. "Ihmisten jälkeä... ei haltioiden..." Hän sanoo hiljaa, vakavalla ja murhaavan kuuloisella äänellä. Mayflower ei järin tykkää veljensä äänestä kun se kuulostaa tuolta, eikä lempeältä ja rakastavalta niin kuin se yleensä kuulostaa. Mayflower tutkailee katseellaan Emiliétä. Hän ei ennen pässyt näkemään ainuttakaan dryadia näin läheltä. "Anteeksi, mutta kuka sinä olet?" Mayflower kysyy mahdollisimman ystävällisesti Emiliéltä.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Touko 2008, 16:07

Emilié

Emilié katseli hiljaa haltijoita, kunnes naispuoleinen haltija sanoi, etteivät he kaataisi ikinä elävää puuta. Hyvä niin, se sai Emilién hymyilemään ja luottamaan näihin hieman.. paitsi miespuoleinen haltija pisti Emilién varuilleen.
Selvisi että puut olisivat ihmisten kaatamia? Emilié mutristi suutaan hieman ja manasi ihmisiä mielessään. Eivätkö ne tollot ajatelleet mitään muuta kuin itseään? ikävää. Emilié havahtui omista maailmoistaan tyttö haltijan ääneen ja nosti katseensa pienesti hymyillen tähän.
"oh, anteeksi. Minä olen Emilié, tämän metsän osan vartija" Emilié esitteli itsensä pienesti niiaten.
Sitten hän katseli hetken aikaa hiljaa haltijoita, tarkkaillen näiden ulkonäköä.. heissä oli jotain samaa.. ainakin hiusten väri, sen nyt huomasi tyhmäkin! Olivatko nämä sisaruksia? Voi olla, mutta eihän sitäkään tiennyt varmaksi ellei kysyisi.
"entäs te, keit' te olette?" Emilié kysyi lempeästi hymyillen ja jatkoi "ja saanen kysyä: satutteko olemaan sisaruksia? Hiuksistanne vois' jopa niin päätellä" Emilié sanoi huomauttaen haltijoiden hiuksista.
nyt kun Emilié oli täysin keskittynyt näihin kahteen, hän ei kiinnittänyt huomiota ympäristöön.. mikä olisi ollut suotavaa, varjoissa nimittäin liikkui jotain...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 21 Touko 2008, 17:07

Mayflower & Fireheart


Fireheart kumartaa kohteliaasti Emiliélle ja luo katseen Mayfloweriin, joka niiaa sitten. "Hauska tavata Emilié!" Mayflower sanoo hymyillen. "Minä olen Mayflower ja tuo on veljeni Fireheart, eli olemme kyllä sisaruksia... Tulemme haltia kylästä tuolta ihan läheltä, satuimme vain tälle paikalle... Mitä sinä muutes teet tarkalleen kun olet metsänvartia? Minunkin isoveljeni vartioi ihmisten varalta kylää ", Mayflower selittää innoissaan.
Fireheart kuulostelee tarkkaavaisesti ympäristöä ja kuulee jotain/jonkun. Fireheart on muutenkin aina varuillaan ja epäilyttävä lähestyvä ääni saa hänet vielä enemmän varuillaan olevammaksi. "May..." Hän sanoo melkein kuiskaten keskeyttäen tyttöjen keskustelun. Mayflower katsoo kysyvästi veljeään ja tulee tämän käskystä hänen luokseen. Fireheart viittoo myös Emiliétä tulemaan luokseen...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Touko 2008, 13:45

Emilié

Emilié hymyili iloisesti tytölle, kun tämä kertoi että oli hauska tavata. Nyt Emilié piti yhä enemmän tästä tytöstä, joka esittelikin itsensä pian Mayfloweriksi ja toisen haltijan hänen veljekseen, Fireheartiksi. Emilié ei ennemmin ollut kuullut vastaavia nimiä, mutta kerta se oli ensimmäinenkin.
"hauska tavata" Emilie sanoi hymyillen ja jäi kuutelemaan Mayflowerin kysymystä.
"Minä varmistan ettei puille tehdä pahaa, pidän huolta että ne pysyvät terveinä ja saavat tarpeeksi vettä. Minä kasvatan niitä, pidän niille seuraa ja lopulta lasken ne lepoon, kun aika koittaa" Emilié selitti 'työnsä' pää piirtein, demonstroiden samalla käsillään puheensa mukana. Emilié oli vielä jatkamassa, kunnes Fireheart keskeytti heidät ja viittoi heitä tulemaan luokseen.
Tässä vaiheessa Emilié vilkaisi nopeasti ympärilleen ja kuunteli aivan hiljaa. Ei edes lintujen ääniä. Emilié sulki silmänsä ja kuunteli puita.. ne kuiskivat, varoittivat ja huusivat. Metsässä oli joku tai jokin, sitä Emilié ei tiennyt mikä, mutta jotain se oli! jotain vaarallista? varmaan, nykyään kaikki oli vaarallista, mihinkään ei voinut luottaa. Emilié käveli hiljaa Fireheartsin lähelle, mutta pysytteli näistä kauemapan kuunnellen yhä puita.
"se on jossain täällä.." Emilié sanoi lopulta katsellen ympärilleen, ottaen askeleen lähemmäksi kantoa.. ihan varmuuden vuoksi.
"en tiedä mikä se on.. mutta se on lähellä" Emilié lisäsi, vilkaisten taivaalle, ettei sielläkään olisi mitään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 22 Touko 2008, 17:05

Mayflower & Fireheart


Mayflower takertuu veljeensä kuullessaan itsekkin äänen. "Pelottaa..." Mayflower mutisee hiljaa ja peloissaan. Fireheart on valmiina hyökkäykseen ja kietoo toisen käsistään Mayflowerin ympärille. Hänen tekisi mieli sanoa ettei mitään hätää ole muttei ole varma olisiko asiat kuitenkaan niin joten jättää sanomatta. Fireheartin silmät kiertelevät äänen suunnassa, mutta hän ei nää vielä ainakaan mitään uhkaavaa. Toisaalta täällä voi olla vaikka vihamielisiä ihmisiä, kun ihmisethän täällä ovat puita vähän aikaa sitten kaataneet. Korkeintaan päivä takaperin, Fireheart päättelee ja tiukentaa kättä siskonsa ympärillä.
"Puhut siis puiden kanssa..?" Fireheart sanoo toteavasti, mutta hänen sanoihinsa sisältyy selvästi kysymys. "Voitko kysyä mikä se on?" Fireheart kysyy ihan vakavana, vilkaisee Emilién suuntaan ja sitten taas suuntaa tarkat silmänsä ääntä kohti. Mayflower katselee peloissaan myös ääntä kohti, puristaen isoveljeään kovempaa.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2008, 13:20

Emilié

Emilié nyökkäsi pienesti kun Fireheart kysyi osasiko hän puhua puiden kanssa. Kyllähän hän voisi kysyä mikä se oli, mutta enää ei ollut tarvetta.
"se on muuttuja.." Emilié vastasi katsahtaen sivulleen.
Hakkuu alueen reunalla seisoi epämääräinen musta hahmo. Hahmosta erotti vain valkeat silmät ja jonkinlaiset raajat, mutta sen paremmin siitä ei voinut sanoa mikä otus se oli. Sen ruumis oli kuin tummaa sumua, joka liikehti koko ajan. Emilié olisi voinut vaikka heittää kiven sen läpi ja siltikään se ei olisi vahingoittunut, kivi vain olisi lentänyt sen läpi.
"siitä ei ole haittaa jos se on tuossa muodossa.. se on kuin aave, siihen ei voi koskea eikä se voi koskea" Emilié kertoi ja jatkoi "mutta jos se muuttaa muotoaan niin sitten on syytä olla varuil--"
Emilién lause jäi kesken kun otus jo lähti muuttamaan muotoaan. Sen musta sumuinen ruumis alkoi muodostua ihmismäisemmäksi, sille kasvoi iho ja vaatteet, hiukset ja kunnon raajat, kunnes se oli täydellisessä muodossaan ihminen... eikä mitenkään ystävällisen näköinen. Muuttuja vetäisi vyöltään miekan ja lähti hitain, mutta varmoin askelin kävelemään heitä kohti, kunnes lähti juoksemaan.
"no nyt on syytä pelätä" Emilié huomautti ja hypähti kannon päälle, valmiina katoamaan sen sisään.. toisaalta, eihän hän voinut jättää Mayfloweria ja Firehearttia yksin, joten hän päätti pysyä paikallaan ja katsoa mitä tuleman piti..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 23 Touko 2008, 13:44

Mayflower & Fireheart

Mayflower kuuntelee kiinnostuneena Emilién kertoessa muuttujasta. Hänestä otus näytti melko karmivalta, mutta se moni asia saattaa antaa aluksi pahan kuvan. Fireheart taas ei pidä tuosta olennosta yhtään. Se ei voi olla vaaraton. Ei sillä että Fireheart olisi koskaan vielä nähnyt aikaisemmin muuttujaa, mutta hän ei pidä siitä silti. Mayflower säikähtää ihan kunnolla muuttujan muuttuessa ja Emilién todetessa että nyt olisi jo syytä pelkoon eikä muuttujan ilkeät kasvotkaan paranna asiaa. "IIK!" Mayflower kiljaisee ja hypähtää kauemmas.
Muuttujan muuttuessa ihmismuotoon ja lähtiessä heitä kohti, sekunttiakaan epäröimättä, kahdella ripeällä liikkeellä, Fireheart on vetänyt juosensa ja ampunut joukon nuolia muuttujaa päin. "Juokse May!" Hän huutaa siskolleen ja ampuu joukon uusia nuolia. Sisko on hänelle tärkeintä tässä mailmassa ja ei ikinä antaisi itselleen anteeksi jos tälle kävisi jotain. Fireheart olisi valmiina taistelemaan henkensä edestä
milloin vain jos sisko on vaarassa. Fireheart on kylän parhaimpia jousiampujia ja osuu aina kohteeseensa. Fireheart toivoo ettei poikkeusta tapahtuisi nytkään.
Mayflower seisoo vain paikallaan ja katsoo itkuisin silmin veljeään. Ei häntä voisi yksin jättää tänne! Ei! Siihen May ei suostuisi! Mayflower vetää oman jousensa ja ampuu myös muuttujaa kohti. Mayn ampumistaidoissa on vielä rutkasti parantamisen varaa eikä tästä ole paljoa apua, mutta pakkohan hänen oli jotain tehdä.
"Ei May! Mene! Pois! Älä tule!" Fireheart huutaa siskolleen, pitää tarkat silmänsä tiukasti vihollisessa ja on valmiina ampumaan uuden nuolisateen... ja pahimmassa tapauksessa tästä saattaa tulla miekka taisto, Fireheart ajattelee ja voi ihan tuntea miekkansa, joka on hänen vyöllään...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2008, 20:09

Emilié

Emilié seurasi sivummalta tilannetta, kun Fireheart käski siskonsa juosta pakoon ja alkoi ampumaan muuttujaa nuolilla. Osa niistä osuikin, mutta muuttuja ei näyttänyt olevan moksistaan. Hetkeä myöhemmin myös Mayflower alkoi ampumaan nuolillaan muuttujaa, joka jatkoi yhä matkaansa haavoistaan välittämättä. Emilié tiesi kyllä, että nuo otukset eivät pysähtyisi ennen kuin kuolisivat, oli hän ennenkin joutunut tekemisiin niiden kanssa... metsässä kun niihin törmäsi aika usein. Emiliétä pelotti silti.. eihän hänellä olisi mitään hätää, hän voisi luikkia pakoon silmän räpäyksessä ja jättää nämä kaksi taistelemaan jos hän vain haluaisi!
Mutta ei hän halunnut.. ei hän halunnut jättää heitä, Mayflowerissa oli jotain mistä Emilié piti. Jotain suloista, mitä hän ei muissa ollut koskaan nähnyt, hän jopa piti Mayn nimestä enemmän mitä muista kuulemistaan!
"Pysykää tässä!" Emilié huudahti äkkiä ja katosi kannon sisään.
Hetkeen häntä ei näkynyt missään, kunnes hän ilmestyi näkyviin lähellä muuttujaa, kiinnittäen tämän huomion itseensä. Muuttuja vaihtoi suuntaa Emilién perään, joka lähti sulautumaan kannosta toiseen, ilmestyen aina välillä näkyviin ja välillä kadoten kokonaan näkyvistä.
Emilié johdatti muuttujan metsään.. liikkuen puista toiseen, heitellen tätä kepeillä ja kaikella mitä käsiinsä sai, Emilié sai pidettyä huomion itsessään ja sai näin muuttujan jättämään sisarukset rauhaan.. nyt vain piti saada itsensä turvaan.
Emilié johdatti sen yhä syvemmälle ja syvemälle metsään, aina pimeimpiin sopukkoihin, piikki pensaikon luokse. Emilién oli helppo liikkua pensaikossa, hän kun oli niin pieni ja kasvit eivät satuttaneet häntä.. mutta muuttuja oli eri asia. Tämän oli vaikeampi liikkua ja piikit viiltelivät sen naarmuille kun se tunki väkisin pensaiden läpi Emilién perään. Lopulta sen vauhti alkoi hidastua ja hidastua, kunnes se lysähti maahan polvilleen ja kaatui vatsalleen. Se kuoli veren hukkaan ja myrkkyyn, jota pensaissa oli.
Emilié pujotteli pois pensaista ja lähti juoksemaan takaisin Mayflowerin ja Fireheartsin luokse, varmistaakseen että nämä olivat kunnossa. Hänen kasvoillaan oli pieniä naarmuja, joista valui vihreää verta, mutta se ei Emiliétä haitannut, ne olivat vain pinta naarmuja.
"oletteko kunnossa?" Emilié kysyi hengästyneenä, saapuessaan takaisin Mayfloverin ja Fireheartsin luokse.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 23 Touko 2008, 20:41

Mayflower & Fireheart

Mayflower olisi halunnut kovasti juosta Emilién perään, mutta Fireheart takertui häneen kiinni eikä päästänyt.
Emilién palatessa Mayflower juoksee tarkistamaan onko tämä kunnossa. Huomatessaan naarmut tämän kasvoissa May kaivaa joitain yrttejä vyötäröllään olevasta pienestä laukusta ja asettelee niitä naarmujen päälle. Sitten hän hymyilee suloisesti. "Kyllä me ollaan ihan kunnossa..." Hän sanoo.
Fireheartin katseessa on selvää kunnioitusta, mistä ei ollut aikaisemmin merkkiäkään. Myös hänen ilmeensä on muuttunut huomattavasti ystävällisempään suuntaan. Fireheart tulee Emilién luo myös ja hymyilee rauhalliseen tapaansa. "Ei ollenkaan huonosti..." Hän sanoo ja painaa suukon Emilién poskelle. Tuollaiset sanat Fireheartin suusta ovat harvinaisia, todella harvinaisia! Hän tuskin ikinä kehuu muita, mutta nyt hän näkee siihen oiken hyvän syyn.
Mayflower on mielissään siitä että hänen iso veljensäkkin on hyväksynyt Emilién ystäväksi tai ei ainakaan enää mulkoile tätä tai vastaavaa. Oli Maylle ihan uutta, että veli kiittää haltioiden kiitos-poskisuukolla, se saa Mayflowerin hymyilemään entistä leveämmin. Nyt hänkin voisi olla Emilién ystävä, ilman veljensä estelyä...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2008, 23:04

Emilié

Mayflower tuli tarkistamaan Emilién kunnon, hänestä oli erittäin liikuttavaa että May hoisi hänen haavansa, hän kun oli joutunut itse hoitamaan haavojaan sen jälkeen kun äiti kuoli. Emilié hymyili pienesti Maylle, mutta siirsi sitten katseensa tämän veljeen kun tämä tuli paikalle. Emilié joutui katsomaan yläviistoon Firehearttia, kun tämä oli sen verran pidempi. Nyt Fireheartin katseessa oli jotain uutta, kun tarkemmin katsoi, mut---
Emilién ajatuksen kulku pyssäsi kuin seinään, kun hän tunsi Fireheartin huulet poskellaan. Pikku dryadi tyttö rohahti täysin punaiseksi ja hymyili vaivautuneesti, sulkien silmänsä samalla.
"hehee, mitäs pienistä" Emilié sanoi lopulta hieroen takaraivoaan hermostuneesti, potkiskellen samalla maata jalkojensa alla.
"e-en tiedä teistä, mutta minä haluaisin mennä pois täältä.. kaadetut puut eivät pahemmin paranna miel' alaani" Emilié sanoi vilkaisten vielä kerran ympärilleen.
Hakkuu alue oli hänen silmissään kuin hautuumaa... synkkää ja kuollutta, vaikka ihmiset pitäisivätkin sitä mitättömänä asiana.
"Haluaisittek' tulla käymään kotipuulla?" Emilié kysy kysyi hymyillen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 23 Touko 2008, 23:31

Mayflower & Fireheart


Fireheart hymyilee ehkä hieman huvittuneena ja ehkä myös hieman kiusoittelevasti Emiliélle tämän punastuessa. May taasen kikattaa hieman. Hän näki ensimmäistä kertaa veljensä pussaanvan ketään muuta kuin perheenjäsentä. May oli pistänyt merkille monien haltia neitojen katseet hänen veljensä perään, kyllähän May tiesi että monien mielestä hänen veljensä oli komea, eikä hän itsekkään voinut pahemmin vastaan väittää. Se joka hänen veljensä rakkauden joskus saisi tulee olemaan mailman onnenlisin tyttö... May ajattelee. Niin kultainen tuo iso veli vain oli...

Fireheart vilkaisee hakkuualueelle ja irvistää. "Minäkään en kannata yhtään tänne jäämistä..." Hän sanoo. Mayflower nyökkää ja katsoo inhoten hakkuualuetta.
Fireheart hymyilee oiken ystävällisesti Emiliélle. "Oi, oiken mielellämme haluaisimme", hän sanoo ja tietää puhuvansa myös siskonsa puolesta. Mayflower hymyilee ja tarttuu uutta dryadi ystäväänsä kädestä. Fireheart tulee heidän väliinsa ja ottaa siskoaan ja myös Emiliétä kädestä kiinni. Mayflower painaa päätään iso veljeään vasten ja hymyilee. "Mihinkäs päin täältä suunnataan Emilié?" May tiedustelee. Tästä päivästä tulee oikein tapahtuma rikas... May ajattelee. Hän sai uuden ystävän, tutustui kahtee uuteen lajiin mitä ei ollut ennen tavannut... Ehkä tässä metsässä on sittenkin vielä paljon asioita mitä tutkia.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Touko 2008, 19:06

Emilié

Emilié hymyili sisaruksille, kun Mayflower otti häntä kädestä kiinni ja pian tämän jälkeen Fireheart tuli hiedän väliinsä ja otti molempien käsistä kiinni. Emilié ei koskaan ollut kulkenut kenekään kanssa käsikädessä ja tämä oli hänelle uutta ja myös hauskaa.
"aa! Tuonne päin!" Emilié sanoi ja osoitti metsään etusormellaan ja lähti kävelemään, pitäen yhä kiinni Fireheartsin kädestä.
Metsässä oli jälleen eloa, lintuja lenteli edes takaisin ja ne lauloivat ohimennen omia laulujaan. Emilié tykkäsi kuunnella lintujen laulua, mutta vielä ihanampaa oli kuunnella puiden laulua! Ne lauloivat aina öisin.. Emilién koti puu lauloi hänelle aina iltaisin, ennen kuin hän nukahti. Sen ääni oli erittäin rauhoittava ja lempeä, aivan kuin äidin ääni..

Hetken käveltyään he saapuivat suuren tammen luokse. Tammi oli erittäin paksu ja korkea, sen paksut juuret kumpuilivat sen ympärillä niin, että niiden alle mahtui piiloon. Oksat olivat paksuja ja vankkoja, lehdet terveen vihreitä, eikä puussa muutenkaan näkynyt mitään vaurioita. Emilié oli pitänyt siitä huolen, ettei hänen puuta satutettaisi.
"Tulk'" Emilié sanoi päästäen viimein irti toisen kädestä ja hyppeli puun juurille. Hän kopautti rystysillään pari kertaa suuren kuuren kaarnaan ja samassa tämä juuri lähti liikkeelle. Juuri nousi ylös ja lähti kietoutumaan puun rungon ympärille, muodostaen näin pienen 'käytävän' siihen, jotta haltijat pääsisivät kävelemään ylös. Emilién ei olisi tarvinnut kävellä juurta pitkin, hän olisi voinut vain sulautua runkoon ja tulla pois siitä latvassa, mutta tällä kertaa hän päätti kävellä.
"tutkikaa ihan vapaast', puu ei satuta teit" Emilié sanoi istahtaen yhdelle oksalle ja heilutteli pienesti jalkojaan.
Hänen 'pesänsä' oli ylimmillä oksilla, se oli täynnä kaikkea rojua, varsinkin kaikkea kiiltävää.. Emilié tykkäsi kaikesta kiiltävästä, joten häneltä löytyi vaikka mitä.. lusikoita, medaljonkeja, peilejä, pulloja ja muuta krääsää.. kyllä häneltä muutama kirjakin löytyi, mutta niistä ei ollut kovinkaan paljon iloa, hän kun ei osannut lukea.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron