Puu parat

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Arilyn » 24 Touko 2008, 21:46

Mayflower & Fireheart


Sisarukset seuraavat Emiliétä sen tammen luo, missä Emilié asuu.

Mayflower kiipeää ihan Emilién perässä ylös puuhun, mutta Fireheart arastelee hieman ennen kuin tulee perässä. Mayflower tutkiskelee tavaroita mitä Emilié säilyttää pesässään.
"Vau... Paljon kiiltäviä juttuja..." May sanoo, eikä ole kaikista esineistä edes täysin varma mitä ne ovat, silti ne ovat hänestä hienoja. Fireheart istuutuu myös eräälle oksalle ja katselee siskoaan, Emiliétä ja pesässä olevia tavaroita. Hetken päästä hän kurottaa yhteen kirjoista ja selailee sitä. Hänen silmänsä hyppivät riviltä toiselle. Hän ei varsinaisesti ole hyvä lukemaan, mutta tajuaa hieman kirjasta.
Mayen tulee istumaan Emilién viereen samalle oksalle. "Keräät siis kiiltäviä esineitä..." Hän sanoo. Sitten hän madaltaa ääntään. "Keräätkö myös ihmisille kuuluvia kiiltäviä esineitä? Olen kovin kiinnostunut uusita asioista..." May sanoo ja selittää uteliaisuuttaan.
Pian Fireheart kyllästyy selaamaan kirjaa ja laskee sen varovaisesti takaisin pesään. Sitten hän kaivaa omasta vyötärölaukustaan pienen korun. Sen ketju on nahkaa ja koru itse on kultaa. Koru on kauniisti kuvioitu kultapallero, kuviot on kaiverrettu erittäin taidokkaasti. Fireheart on löytänyt sen joskus metsästä. Fireheart tulee Emilién luo ja pujottaa korun tämän kaulaan. "Haluaisitko tuon kokoelmaasi..? Minä kun en sitä tarvitse.." Hän sanoo ystävällisesti hymyillen. May katsoo korua Emilién kaulassa ja hymyilee. "Nätti koru..." Hän sanoo.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Touko 2008, 19:40

Emilié

Emilié seuraili sivummalta kun May tutki hänen pesäänsä. Itse hän istuskeli okaslla ja heilutteli jalkojaan iloisesti ilmassa. Fireheart otti yhden kirjoista käteensä ja lähti selaamaan sitä. Hetken pesää tongittuaan Mayflower tuli Emilién viereen istumaan. Emilié nyökkäsi iloisesti Mayn kysyessä, keräilikö hän kiiltäviä esineitä.. tai no, lähinnä totesi niin, mutta Emilié nyökkäsi silti. Sitten May madalsi ääntään ja kysyi, keräilikö Emilié myös ihmisille kuuluvia kiiltäviä asioita. Emilié veti naamaansa peruslukemille, mitä ihmeellistä ihmisten tavaroissa oli? Kyllähän Emilié niitäkin keräili, hänelle kelpasi kaikki! Niin ihmisten kuin haltijoidenkin tavarta, olihan hän sentään keräiliä.
Emilié aavisti, että May laski ääntään veljensä takia, joten hänkin älysi pitää suunsa kiinni ja hetken Mayhyn katsottuaan hän nyökkäsi, kyllä hän keräsi ihmisille kuuluvia esineitä.
Sitten Fireheart laittoi kirjan takaisin ja nousi ylös. Emilién silmiin osui heti kiiltävä koru jonka Fireheart pian pujotti hänen kaulaansa. Emilié katsoi korua erittäin yllättyneenä ja pyöritteli sitä sormillaan, kunnes nosti katseensa hymyillen Fireheartsiin ja kietaisi kätensä tämän ympärille.
"Kiitos! Se on todel kaunis! Kiitos" Emilié sanoi ollen erittäin iloinen että oli jopa saanutkin näiltä jotain.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 26 Touko 2008, 07:33

Mayflower & Fireheart


Emilién nyökätessä Mayn kysymykseen Mayn silmiin syttyy pieni kiilto. "IIIH! IHANAA!" Hän ilonkiljahtaa mielessään. Fireheart ei todellakaan antaisi hänen mennä keräilemään tai tutkimaan ihmisten tavaroita metsän ulkopuolelle, mutta jos Emiliéllä oli jo ihmisille kuuluvia kiiltäviä asioita hän voisi tutkia niitä. May hypähtääkin taas tutkimaan Emilién kokoelmaa pesää.
Fireheart hymyilee Emilién tykätessä korusta, mutta Emilié kietoessa kätensä Fireheartin ympärille, haltia punastuu hieman, mutta kuitenkin punastuu. "Öööäää... Kiiiiiva kun tykkäät..." Hän sanoo hieman änkyttäen, mikä aiheuttaa joidenkin kirjaimieni venymisen ja hieroo toisella kädellä takaraivoaan. Punastuskin laskee nopeasti, Fireheartin onneksi.
May nostaa pesästä hopeisen haarukan ja alkaa tutkiskelemaan sitä. "Ööh... Emilié? Mikä tämä on?" Hän kysyy varovaisesti. Se näyttäisi hänestä kovasti tikarilta. Hän ottaa oman tikarinsa vyöltä ja vertaa niitä. Eiii! Ne eivät näytä sittenkään samalta! Tai hei... Ehkä ihmisten tikarit ovat erinlaisia kuin haltioiden. Siinä tapauksessa haltioiden tikarit ovat hienompia, ja eivät yhtä kömpelöitä... Mayen pohdiskelee tutkiessaan haarukkaa.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Touko 2008, 13:03

Emilié

Emilié päästi lopulta hymyillen irti Fireheartsista ja niiasi tälle vielä, ennen kuin hyppeli Mayn perässä pesälleen. May tutkiskeli haarukkaa.. emilié naurahti pienesti, eikö May ennen haarukkaa ollut nähnyt? Hänelle se sattui olemaan ihan normaali asia, sen verran hän ihmisistä tiesi.
"Se on haarukka" Emilié sanoi ja jatkoi "Sil syödään. Terävät piikit isketään ruokaan ja si sen avul nostetaan murkinat suuhun" Emilié selitti, demonstroiden samalla miten se toimi.
Toisaalta haarukkaa olisi voinut pitää jonkin sortin tikarina, Emilié kyllä huomasi kuinka May vertaili tikariaan ja haarukkaa keskenään.. mutta toisaalta se olisi ollut liian koomista kuvitella joku taistelemassa haarukalla taikka sitten lusikalla! Se olisi ollut jo koomisuuden rajoissa.
Sitten alhaalta, puun juurilta kuului kopinaa ja iloista äännähtelyä. Emilié vilkaisi alas ja näki Guggyn, hänen oman lemmikki kauriin. Se oli tullut takaisin metsästä tervehtimään häntä ja mitä todennäköisemmin kinuamaan herkkuja.
"Tuo on Guggy. Se on miun ratsu" Emilié sanoi nyökäten alhaalla pomppivaan kauriiseen.
Emilié nappasi pesästään pienen vihreän omenan ja lähti laskeutumaan juuri polkua alas päin, kunnes hyppeli iloisesti Guggyn luokse ja silitti tätä, samalla kun antoi omenan lemmikilleen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 27 Touko 2008, 17:53

Mayflower & Fireheart


"Harrukka?" May sanoo yrittäen toistaa mitä Emilié sanoi ja hänelle kertoi haarukasta. Fireheart naurahtaa. "Ei kun, haarukka", hän sanoo. Mayflower kikattaa. "Oli mikä oli... Ei näytä todellakaan kätevältä." May sanoo ja laittaa sen takaisin pesään. Vai käyttivät ihmiset haarukoita. Tappelivatkohan he useinkin ruokaansa vastaan niillä? Tai peräti metsästivät niillä! Fireheat nauraa taas siskonsa mietiskelevälle ilmeelle.

"Oih! Ihana!" May huutaa ja katsoo Emilién pikku ratsua. Niin suloinen! Maylle tulee heti hinku päästä silittelemään sitä niinkuin aina tuli kun oli kyseessä hänen mielestään suloinen eläin. "Saako sitä silittää?" May kysyy kuitenkin ensin kohteliaasti tullessaan alas seisomaan Emilién viereen ja ojentaessaan kättään Guggyä kohti antaakseen kauriin haistella. Tuo oli niin suloinen pikku kauris, ajatella että se oli oikeasti Emilién lemmikki. Oli varmaan dryadi tyttönenkin ylpeä ratsustaan. May katselee sitä pitkään ja tutkivasti. Fireheart hyppää puusta alas myös katsomaan Guggyä. Fireheart palauttaa mieleensä aikoja, jolloin pikku poikana oli juossut kavereineen kauriiden kanssa kilpaa. Se se olin olikin ollut kivaa. Fireheart katsoo hymyillen kaurista ja uppoutuu muistoihinsa...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Touko 2008, 13:06

Emilié

Emilié silitteli Guggya kun kuuli Mayn hihkaisun ja pian tämä olikin jo heidän luonaan.
"Toki sit saa silittää, Guggy tykkää kun sit rapsuttaa korvan takaa" Emilié sanoi ja samalla itse siirsi kätensä kauriin korvan taakse ja rapsutteli sitä.
"mie löysin sen joskus mettästä" Emilié aloitti, silitellessään lemmikkiään "se oli vast ihan pien ja haavottunu. En mie sit tiiä oliko ihmiset, haltijat vai pedot sen emän vieneet, mut Guggy oli ihan yksi. Mie sit hoidin sen kuntoon ja kasvatin, kunnes sen ois ollu aika lähtee.. mut eihän se minnekkä lähteny, se halus jäädä. No, mie sit annoin sen jäädä, siit on ollut tosi paljon apua ja seuraa.. tosin sen ratsuks kouluttaminen oli melko hankalaa, mutta kyllä seki nykyää onnistuu" Emilié selitti, hymyillen pienesti muistellessaan niitä aikoja, kun oli saanut 'tapella' kouluttaessaan Guggya ratsuksi.

Sitten Emilié käveli Guggyn vierelle, otti molemmilla käsillä kiinni sen selästä ja hyppäsi yhdellä, keveällä ja sulavalla hypyllä sen selkään. Guggy seisoi rauhallisesti paikoillaan ja mutusteli vielä omenan viimeisiä paloja, näyttäen erittäin tyytyväiseltä.
"Nykyään se on näin rauhallien, ei se täst mihinkään liiku ellen mie käske" Emilié sanoi taputellen Guggyä kaulaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 02 Kesä 2008, 08:26

Mayflower & Fireheart

May oli heti silittelemässä ja paijjaamassa Guggua. Fireheart katsoi virestä ja kuunteli ihan kiinnostuneena Emilién selitystä Guggyn löytämisestä, kouluttamisesta, jne. Mayflowerin korvien läpi taisi kyllä mennä kaikki, mutta puolet vain jäivät sinne, kun hän oli kiinnittänyt kaiken mielenkiintonsa Guggyyn ja sen silittelyyn.

Emilién hypätessä, niinkin sulavasti kuin tämä nyt hyppäsi, ratsunsa selkään Fireheart nyökytteli hyväksyvästi. Tytössä oli hiema haltiamaisuutta, ei niin kovin paljoa, mutta ihan rahtusen verran. Emilié oli myös melko fiksu, olihan tämä nyt sentään pelastanut älykkyydellään haltia sisarukset siltä omituiselta usva otukselta, muuntujaksikohan sitä oltiin nimitetty.
"Aika hienoa varmaan kun on oma ratsu." May sanoo ihailevasti samalla paijjaten Guggyn päätä. "Ihan varmaan onkin..." Fireheart sanoo hymyillen.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Kesä 2008, 18:29

Emilié

Emilié taputteli Guggya vielä hetken kaulaan, samalla kun May paijasi kauriin päätä. Guggy oli onnensa kukkuroilla kun sai osakseen huomiota ja vielä kaiken lisäksi hoivausta! Se oli viime aikoina ollut melko yksinäinen, kun Emilién piti hoitaa hommiansa, mutta nyt se sai taas olla kaiken keskipisteenä.
Emilié laskeutui lopulta alas Guggyn selästä ja antoi sen hypellä vapaasti. Guggy palasi aina yöksi puun juurelle ja nukkui kiltisti siellä, kunnes lähti aamulla etsimään itselleen ruokaa. Se oli melko omatoiminen eläin, Emilién ei tarvinnut muuta kuin pitää sille seuraa ja silloin tällöin hoitaa sitä, se riitti.
"Kyl sie voit kokkeilla ratsastaa sil, jos sie haluut" Emilié sanoi hymyillen Maylle.
"Kyl se siut kestää, et sie ny paljoo voi painaa ku oot haltija" Emilié lisäsi. Eihän May nyt vointukaan painaa paljoa! Hänhän oli haltija ja kaiken lisäksi melko siro. Ja Emilién täytyi myöntää että hänestä May oli myös melko nätti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 02 Kesä 2008, 19:23

Mayflower & Fireheart

"Ihan tosi?! Saisin ratsastaa Guggyllä?! Ihanaa!" May hihkuu ja suukottaa kauriin päätä. Sitten Mayflower menee Emilién ratsun vierelle ja tarttuu tätä selkään varovaisesti.
May muistelee mielessään kuinka Emilié oli Guggyn selkään hypännyt ja matkii sen. Hän pomppaa yhdellä sirolla ja kevyellä liikkeellä kauriin selkään.
"Voi jännää!" Mayflower sanoo ja silittelee Guggyn kaulaa. Fireheart katsoo hieman huolissaan siskoaan. Ei kai tämä ollut enne kauriilla ratsastanutkaan...
"Olethan varovainen, joohan?" Fireheart huolehtii. "Juu juu, Emiliéhän jo sanoi että hän on kouluttanut Guggyn..." May sanoo hymyillen yli huolehtivaiselle veljelleen.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Kesä 2008, 16:57

Emilié

Emilié katseli hymyillen kun May hyppäsi Guggyn selkään ja silitti sitä kaulasta. Fireheart varoittelikin Mayta, mutta haltija tyttö vain hymyili ja vakuutteli olevansa varoivainen.
"Ei Guggy mitään pahaa tee, ei ainak' tarkoituksel" Emilié sanoi ja lähti kävelemään eteenpäin ja Guggy lähti häntä seuraamaan May selässään.
"Te tuutte varmaan haltijoiden kyläst?" Emilié totesi lähinnä itsekseen, kävellen takaperin eteenpäin, jotta näkisi Guggyn joka seurasi häntä kiltisti, aivan kuin odottaen palkkiota.
"Mie ja Guggy voidaan saattaa teit sinne päin.. mie en oo ku pari kertaa käyny haltijoiden kyläs, mut kyl mie tiiän miten sinne 'löytää' " Emilié selitti viitaten siihen, ettei haltijoiden kylään voinut löytää vaan sinne piti eksyä.
"ootteko työ kuullu mitteen uutta sodast? Viimesin juttu mit mie kuulin oli se, ku mettästä paloi roppa kaupal puita yhes kahakassa mikä käytiin tässä taannoin.." Emilié vaihtoi puheen aiheen sotaan.. eihän se mikään maailman pirtein aihe ollut, mutta piti sitä nyt ajantasalla pysyä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 03 Kesä 2008, 20:37

Mayflower & Fireheart

"Joo me tullaan haltiakylästä..." May sanoo. May ja Fireheart hymyilivät itsekseen Emilién sanoessa että tietää miten 'löytää' haltiakylään. Se ajatus vain oli huvittava. Paikka minne ei voi muuta kuin eksyä, löytyy..? Hupaisaa todellakin.
Emilién alkaessa puhua sodasta Fireheart alkaa katselle ihan muualle. "Minä en ole oiken kuullut mitään uutta..." May sanoo ja luo katseen veljeensä. Fireheart on tietysti kuullut yhtä ja toista, mutta ei puhu sodasta koskaan Mayflowerin kuullen. Mayflower ei kyllä pidä siitä että iso veli pitää häntä niin pikkuisena, mutta asialle ei taida voida tehdä mitään.
Fireheart miettii jotain muuta puheenaihetta kuumeisesti. "Itse asiassa kyllä haltiakylään voi löytääkkin... Jos siis olet haltia ja tiedät missä se on. Vaikka etsimällä etsisin kylää, juoksen sinne nopeinta reittiä minkä tiedän ja sitten tulisin perille, seisoisi se siellä omalla paikallaan..." Fireheart sanoo mietiskellen. "Eli minun on mahdotonta olla löytämättä kylää... Ehkä koska olen haltia, en tiedä." Hän jatkaa.
May miettii hetken. Hän oli varman että joskus oli mennyt ihan oikeaa reittiä ja silti ei ollut löytänyt kylää, mutta ei sanonut sitä ääneen. Fireheart ei alkaisi luopua ajatuksesta että hän oli liian pieni ja nuori, varsinkaan jos hän tuollaista tälle kertoisi...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Kesä 2008, 14:33

Emilié

Emilié huomasi tunnelman vaivautuneisuuden, kun puheeksi tuli sota. May myönsi ettei tiennyt mitään, mutta Fireheart katseli muualle ja oli kuin ei olisi ollutkaan. No, ehkä olisi paras vaihtaa puheenaihetta. Voisi Emilié sitten muilta kysellä...
No, Fireheart hoisi puheenaiheen vaihtamisen. Puheeksi tuli jälleen haltijoiden kylä. Emilié nyökytteli pienesti Fireheartin puhuessa, osoittaakseen että ymmärsi mitä tämä tarkoitti.
"Kyl sinne 'löytää' jos tietää mit ettii. Ainakin mie niin oon kuullu, mut ku ei koskaan voi olla varm' mitä ettii. Mie kyl onnistun joskus ilmestymmään haltija kylän puihin, mut sekään ei ain onnistu.." Emilié sanoi, tosin viimeisen lauseen hän lähinnä mutisi itsekseen, miettien miten ei aina voinut onnistua löytämään sitä paikkaa puihin sulautuneena.. se paikka oli todella hyvin loihdittu.
Pian he alkoivat olla jo syvemmällä ja syvemmällä metsässä. Emilié oli siltikin perillä missä päin he olivat, hän tunsi metsän kuin omat taskunsa! Paitsi nyt vanhan metsän aluetta tai haltijoiden kylän läheistä metsää.. niitä hän ei niin pahemmin ollut tukinut.
"Onks teil muut perhet ku toisenne?" Emilié kysäisi, pitääkseen puhetta yllä, ettei ihan täydessä hiljaisuudessa pitänyt kävellä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 04 Kesä 2008, 22:59

Mayflower & Fireheart


"Juu! On meillä vanhemmat." May sanoo hymyillen. "Ne asuu samassa kylässä, mutta eivät samassa talossa..." May jatkaa. Hänen äänensävyssään on hieman jotain sellaista, 'näin se on. en tiedä vain miksi' juttua. Fireheart hymyilee ja pörröttää siskonsa hiuksia. "Mut mehän pärjätään ihan okei itekseen... Eiks niin? Ei olla turhaan vanhempien rasitteena..." Fireheart sanoo. Mayflower hymyilee takaisin iso veljelleen. Tämä on oikeastaan huolehtinut hänestä kummankin vanhemman edestä ja myös itsensä edestä. Melko pienestä asti, May on ollut kaksin isoveljensä kanssa, ja aina silloin tällöin vain piipahtanut vanhempien luona.
"No onko sinulla perhettä Emilié?" Mayflower kysyy. Fireheart vetäytyy sivummalle tytöistä, mutta ei mene kuitenkaan kauas...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Kesä 2008, 17:51

Emilié

May kertoi että heidän vanhempansa asuivat samassa kylässä, mutta eivät samassa talossa. Se pisti Emilién hieman hämilleen, eikö lapset yleensä asuneet vanhempiensa kanssa, kunnes menivät naimisiin ja muuttivat oman rakkaansa kanssa yhteen? No, kukin tavallaan. Emilié kyllä uskoi sen, että nuo kaksi pärjäisivät ihan hyvin omillaankin. Ei Maylla pitäisi olla mitään hätää, kun oli noin huolehtivainen ja kiltti isoveli tukena.
Sitten May kysyi Emilién perheestä. Emilié laski katseensa hetkeksi maahan, kunnes nosti kasvonsa ylös melko väkinäisesti hymyillen ja pudisti päätään.
"Ei ole ei. Isääni mie en koskaan oo nähnykkään ja äiti kuoli ku ihmiset kaatoivat sen sydän puun... mie oon siit lähtien eläny yksikseni.. mutta Guggy on miun perhe, se riittää" Emilié sanoi koittaen peittää kyyneliään.. joskus menneisyyden muisteleminen sattui, aivan kuin veitsellä olisi iskenyt sydämeen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 06 Kesä 2008, 19:32

Mayflower & Fireheart


Emilién puhuessa perheestään Maytä alkaa itkettää. Se kun ei ole perhettä ollenkaan on varmasti aivan kamalaa... May kurottautuu halaamaan Emiliétä. "Olen pahoillani äitisi puolesta..." May sanoo.
Fireheartkin tulee halaamaan Emiliétä. "Menneitä ei vain voi muuttaa... Vaikka miten kaipaisi jotakuta kovin rakasta takaisin..." Hän sanoo ja päästää irti.
May katsoo itkuisin silmin veljeään. Kuinka tämä osasi olla aina niin tyyni ja viisas... Sitten May katsoo Emiliétä ja yrittää hymyillä tälle. "Älä kuitenkaan mieti tuollaisia kiltti... Et saa olla surullinen." May sanoo ja vaikka hymyileekin, silmissä on myötätuntoa ja surua.
Arilyn
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron