Puu parat

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Kesä 2008, 15:01

Emilié

Emilié ei kerennyt edes tajuamaan mitä tapahtui, kun May jo halasikin häntä. Joku halasi häntä? Se tuntui.. mukavalta ja lämpimältä. Dryadin elämä oli yksinäistä, harvemmin sitä kenenkään kanssa tuli juteltua, saatika halailtua.. sitten vielä Fireheartkin halasi häntä! Emilié meni jälleen aivan punaiseksi ja laski kasvonsa kohti maata, hymyillen itsekseen hiustensa suojassa. Älä kuitenkaan mieti tuollaisia kiltti... Et saa olla surullinen May sanoi.. Hetken Emilié vielä tuijotti maata, kunnes nosti kasvonsa kohti Mayta ja hymyili levesäti.
"niin, turhaan sit' menneitä murehtimaan. Tulevaisuus on edessä, sit'hän täs pitäisi murehtia" Emilié sanoi pirteähköllä äänellä, posket punertaen yhä pienesti.

Pian he alkoivatkin lähestyä haltijoiden kylää. Sen tiesi ilmasta. Ilma oli raikkaampaa ja muutenkin puut ja kasvit olivat vihreämpiä.. Emilié vilkaisi ympärilleen, kunnes pysähtyi ja kääntyi kohti Mayta ja Firehearttia.
"no, täs työ varmaan jatkatte..." Emilié sanoi. Hänellä ei ollut mitään asiaa Haltijoiden kylään.. eihän hän edes tuntenut sieltä ketään, paitsi nyt Mayn ja Fireheartin.
tosin olisihan se kiva taas vaihteeksi käydä kylässä.. mutta kuten sanottu, ei hänellä mitään asiaa sinne ollut.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 09 Kesä 2008, 19:12

Mayflower & Fireheart


"Joo voidaanhan me tästä jatkaa..." May sanoo hiljaisella äänellä. Halitia tytöllä kävi kovin sääliksi Emiliétä. Tämä asui ihan yksin... May on jo lähdössä kävelemään pois päin, kun Fireheart kysyy: "Haluisit sä Emilié tulla pistäytymässä tuolla kylässä? Se olis kivaa..."
May katsoo iloisena ja innoissaan ensin Firehearttia ja sitten Emiliétä. "Joo tulethan?!" Hän hihkuu innoissaan. Tuskin Emiliéllä olisi oikein muutakaan tekemistä. May ei kamalasti dryadien tekemisistä tiennyt, mutta oli melko varma että Emiliéllä olisi aikaa. Eihän niiden metsä puiden vartiointiin voinut aina mennä koko päivää? Eikä Emilié varmaan jaksa kerätä koko loppu päivää kiiltäviä siistejä esineitä? Tuskinpa. Mihinköhän muuhun Emilié oikein käytti aikaansa? Istuiko hän koko ajan vain tylsistymässä puussa? Hmmmm...
"Mitä sinä muutes yleensä teet, sen puiden vartioinnin ja kiilto esineiden lisäksi?" May kysyy hymyillen Emiliéltä.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Kesä 2008, 16:37

Emilié

May oli jo lähdössä pois päin ja Emiliékin otti pari askelta takaisin päin, kunnes Fireheart ehdotti, että Emilié tulisi pistäytymään kylällä! Emilié vilkaisi Fireheartiin silmät loistaen innostuksesta ja vilkaisi sitten Mayhyn joka vielä yllytti tulemaan mukaan.
"tot' kai mie tuun jos työ kutsutte!" Emilié sanoi hymyillen ja vaihtoi suuntaansa kohti kylää.
Sitten May kysyi mitä Emilié yleensä teki. Hän mietti hetken, kunnes vastasi.
"En mie oikeestaan mittään muuta teekkään. Saatan mie välil käydä kävelyl ja leikkiä Guggyn kans.. ja pittäähän miun ruokavarastoja täydentää. Oikeestaan en tiiä mitä teen päivisin, mut silt tuntuu et kaikki aika menee aina johonkin.. harvemmin sitä on koskaan kok' päivää vappaana." Emilié selitti, jääden tarkemmin miettimään, mihin hänen aikansa aina kului.
Ei hän todellakaan tiennyt. Aina oli tekemistä, kuten siivous, ruokavarastojen täydennys, Guggyn hoitaminen, puiden hoitaminen... kaikki. Emiliéllä oli niin paljon askareita ettei hän itsekkään aina ollut ajan tasalla, mitä kaikkea hänen piti tehdä.
"ent työ? Mitä te teette päivisin?" Emilié kysyi, laittaen kätensä selkänsä taakse.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 30 Kesä 2008, 09:06

Mayflower & Fireheart

Mayflower kuuntelee suurella mielenkiinnolla Emilién selittäessä omista päivistään. Fireheart taasen vain kuunteli ja pisti muistiin. Emilién arki ei kuulostanut kovin jännittävältä, lähinnä yksitoikkoiselta. Mayn päivissä piti aina olla jotain vipinää muuten hän olisi valittanut tylsyyttä.
"No mitäs kaikkea me sit tehdään... mä keräilen hedelmiä, sieniä. Kuljeskelen metsässä ja kylässä toivoen löytäväni jotain tekemistä, harjoittelen jousiammuntaa, piipahdan perheeni luona ja olen veljeni kanssa..." May listaa tekemisiään. "Mihinhän se aika oikein aina meneekään" Hän lisää vielä pohdiskellen.
Fireheart miettii hetken ennen kuin vastaa kysymykseen omalta osaltaan. "Jututan toisia kylässä, autan apua tarvitsevia, partioin kylän lähettyvillä, kuljen metsässä... No mitäs kaikkea haltian nyt oletetaan tekevän." Fireheart sanoo hymyillen.
He ovat kävelleet erään viehettävän pienehkön talon luo, joka on puuhun rakennettu. "Ja nyt ylös..." May sanoo ja kiipeää riippu tikkaita. Fireheart kiipeää siskonsa perässä. Talo on oikeastaan pieneen kokoon nähdesään aika tilava kahdelle haltia nuorukaiselle. Talossa on vain yksi huone mihin vie ovi, muuten kaikki huoneet ovat vain väliseinillä yhdistettyjä. May menee keittiö osaan talosta ja laittaa hedelmiä kuppoon ja asettaa pöydälle. Fireheart hymyilee Emiliélle. "Mitäs pidät?" Hän kysyy ja kävelee samalla keittiöön ja istuutuu pöydän luo.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Kesä 2008, 17:15

Emilié

Emilié kuunteli tarkkaan kun sisarukset listasivat tekemisiään. Näiden päiväohjelma oli selvästikkin erillainen, mitä hänellä, mutta niinhän meidän kaikkien.
Emilién täytyi kyllä yhtyä Mayn mietintöihin siitä, mihin se aika oikeastaan kuluikaan. Aina aamulla oli aikaa, mutta sitten yks kaks yllättäen olikin jo ilta, vaikka ei edes tiennyt mitä loppujen lopuksi päivän aikana oli tehnyt. Johonkin se aika aina kului, vaikka sitä ei aina huomannutkaan.
Pian he saapuivat pienehkön talon luokse, joka oli rakennettu puuhun. Emilié katsoi hetken aikaa ihmeissään, kunnes lähti kiipeämään riipputikkaita pitkin Fireheartin perässä. Se tuntui hassulta, Emilié kun ei koskaan ennemmin ollut kiivennyt riipputikkaita pitkin.. ei hän yleensä joutunutkaan kiipeämään puuhun, hän kun pystyi sulautumaan puunrunkoon ja tulemaan ulos sitten latvassa.
Talo oli pieni jä sievä, mutta Emilién silmissä se oli suuri! ainakin verrattuna hänen pesäänsä. Hän katseli ympärilleen ihmeissään, aivan kuin tarkistaen joka nurkan katseellaan. Lopulta hän katsahti Fireheartiin ja hymyili.
"Tää on upia! Työ siis asutte tääl?" Emilié sanoi katsellen ympärilleen yhä, ihaillen pikku asuntoa.
"tosi upia.." Hän lisäsi puoli ääneen.. nyt hän toivoi että hänellä itselläänkin olisi ollut talo.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 31 Heinä 2008, 13:29

Mayflower & Fireheart

May kikattaa hiljaa Emilién kehuessa heidän taloaan. "Joo, asutaan me", Mayflower sanoo. Hän itse ei niin hirveästi talon upeudesta tiennyt, mutta olihan täällä turvallista ja ihan mukavaa. Enemmän kotoisaksi May tunsi olonsa kuitenki ollessaan metsässä. Istumassa puun oksalla, katsomassa pienten eläinten telmimistä ja kuunnellessaan metsän kertomia satuja... Niin. May tykkää kuunnella metsän huminaa ja muodostaa siitä kertomuksia... Hän haaveilee joskus voivansa kuulla niitä ihan oikeasti, mutta niin kuin Fireheart hänelle usein on sanonut, hänellä taitaa vaan olla niin vilkas mielikuvitus että kuulee puiden puhelevan. Mayflower tykkää kertoa kuulemiaan ja keksimiään satuja pikkuisille haltia lapsille, kylän omana-tarhassa.
Fireheart katselee muistelevasti ympärilleen. Hän oli itse ollut mukana tämän talon rakentamisessa. Hänestä se oli ihanan suojaisa, mukavan turvaisa. "Tämä on kyllä aika upea... Paljon kauniimpi kuin ihmisten ihmeelliset rakennelmat." Fireheart sanoo. Tottahan toki tämä oli joitain ihmisten taloja nähnyt mutta piti niitä erittäin kamalina ja epämukavina...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Heinä 2008, 20:58

Emilié

Emilié katseli yhä ympärilleen, ihmetellen kuinka suuri näiden talo oli, verrattuna hänen pikku pesäänsä. Olihan pesä kotoisa ja mukava, mutta öisin siellä oli melko viileä.. sen takia Emilié viettikin suurimmat osat öistä puunrungon sisällä, sinne kun onnistui sulautumaan.
Lopulta Emilié kiinnitti katseensa Fireheartiin, joka katseli melko poissaolevasti ympärilleen. Sitten hän alkoi kehumaan omaa taloaan ja mainitsi siinä ohimennen ihmisten talot. Emilié nyökkäsi ja nosti etusormensa pystyyn avaten siinä samalla suunsa.
"Ihmisten kylä on paljon.. synkempi, mitä haltijoiden kylä. Äit' kielsi miua menemäst' sinne - silloin ku hän vielä eli - koska ihmiset ovat kuulemma erittäin... ilkeit. Mie olen törmänny' muutamaan ihmiseen metsäs, mut' en koskaan jutellut näille." Emilié kertoi, muistellen niitä kertoja kun oli puun oksilla kököttänyt piilossa metsässä liikkuvilta ihmisiltä.
"Oletteko te koskaan jutelleet heil?" Emilié kysyi varovaisesti.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 05 Elo 2008, 11:35

Mayflower & Fireheart

Emilién kysyessä ovatko he koskaan puhuneet ihmisille, May avaa suunsa hymyillen ja aikoo vastata, mutta sulkee melkein saman tien suunsa. "No emme. Puolihaltiat tai ihmissudet ovat ehkä lähimpiä ihmisen kaltaisuutta niistä olennoista joita minä olen jututtanut..." Fireheart sanoo.
May nyökkää nopeasti. "Minä en ole puhunut edes ihmissusille, mutta puolihaltian olen tavannut", May sanoo katsoen maahan. Veli ei pitäisi jos tietäisi Mayn joskus puhuneen ihmiselle. Se ihminen oli ollut ystävällinen... Se ei halunnut sotaa... Se ei halunnut haltioita vihata... Se oli heidän puolellaan.
Mayflower avaa suunsa sanoakseen kerrankin veljelleen mitä suoraa ajattelee, mutta ei saa mitään ulos suustaan, joten sulkee sen ja huokaa. Fireheart ei huomaa Mayn äkillistä sisällistä kamppailua vaan menee ovelle päin. "Minun täytyy mennä... Toivoittavasti vielä nähdään Emilié!" Tämä sanoo ja poistuu ovesta ulos.
"Minä olen puhunut ihmiselle." May sanoo niin hiljaa, että hänen äänensä haipuu kuiskaukseksi. "Oikein mukavan ihmisen kanssa..."
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Elo 2008, 13:04

Emilié

Fireheart kertoi että ihmisusi tai puolihaltija oli lähinnä ihmistä oleva olento, jolle hän oli puhunut. Kyllä Emiliékin noille otuskille oli puhunut, se ei ollut ihme hänen mielestään. May sanoi ettei ollut edes tavannut ihmissutta, mutta oli puhunut puolihaltijalle. Puolihaltijat olivat melko yleisiä.. ainakin ihmisten puolella Emilié oli heitä nähnyt enemmän, mitä Haltijoiden puolella.
"Miekin olen puhunu semmotteille.." Emilié huomautti ohimennen.
Emilié vilkaisi nopeasti May'hyn, tämä näytti jotenkin.. estyneeltä sanojensa suhteen. Johtuiko se Emiliéstä? Vai tämän veljestä? Sitä Emilié ei tiennyt, mutta pian Fireherat nousikin ja sanoi lähtevänsä.
"Nähään!" Emilié huusi haltijan perään ja vilaisi sitten May'hyn, joka avasi suunsa nyt, kertoen että oli puhunut ihmisille. Emilien silmät suurenivat ja hän hymyili erittäin innoissaan, kävellessään lähemmäksi Mayta.
"Millane se oli? Oliks se ilkee, meinasko se tappaa siut?" Nyt alkoi sitten kysymys pommitus. Emilié kun ei itse ollut koskaan puhunut ihmisille ja nyt kun tapasi jonkun joka oli, uteliaisuus heräsi! Emilié halusi tietää kaiken!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 10 Elo 2008, 17:11

Mayflower

May alkoi hymyillä huomatessaan toisen reaktion siihen mitä May oli äsken sanonut. Hän alkoi heti palaa halusta kertoa Emiliélle ihan kaiken.
"Se oli tosi mukava... Ei se yrittänyt mua tappaa... Se oli... kiltti. Oikein mukava..." Mayflower sanoo. "Semmonen ihmisten hallitsijan jälkeläinen... Sillä oli hevonen... Se sanoi ettei tykää sodasta..." May muistelee ja pitää tauon ennen kun jatkaa: "Se kehui minun ampumataitojani... Siinä ihmisessä oli jotain sellaista mitä niissä muissa mitä olen metsässä näynyt, ei ole ollut... No empä kyllä ole puhunutkaan niille muille... Sen ihmisen silmät olivat kiltit... Kasvot ystävällisemmät kuin muilla ihmisillä..." May hymyilee lempeästi. "Siitä ihmisestä tulisi hyvä hallitsia ihmisten rodulle..."
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Elo 2008, 13:47

Emilié

Emilié hymyili innoissaan ja kuunteli hiljaa, kun May kertoi kaiken mitä siitä kyseisetä ihmisestä tiesi. Siinä samalla Emilié nyökytteli päätään ja katsoi taukoamatta suoraan May'hyn.
Ihmisten hallitsijan jälkeläinen? Eli ei mikä tahansa tallaaja! May kertoi että ihminen oli ollut ihan kiltti ja kehunut jopa Mayn ampumataitoja. Emilié ei koskaan ollut kuullut että ihmiset olisivat niin kilttejä..
"sie meinaat... um.. um.. um... mikäs se nimi oli.. mie oon kuullu sen joskus ku ihmiset puhu mettäs.. ohimennen.. eiks sil kuninkal' ookki kaks last? tytär ja poik'... Mie en oon nähny kettään kuninkaallist, en edes haltijoiden kuningast'.. mut kuullu kyl oon, Aranist' puhutaan paljonkin metsän eläint' kesken." Emilié selitti, hetken mietittyään.
"mut sie olit si onnekas! jos kert' ihan kuninkaallisen näit." Emilié lisäsi hymyillen ja siirsi hiuksiaan korvan taakse.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 03 Syys 2008, 18:02

Mayflower


May pudisteli päätään. "Anteeksi, en minä tiedä mitään ihmisten kuninkaasta tai oikein muustakaan ihmisiin liittyvästä..." Haltia tyttö tunnustaa.
"Saattoihan tuo jotain siskosta ohimennen puhua, en ole ihan varma vaikka tarkka kuuloinen olenkin", Mayflower sanoo hetken pohdittuaan. Aran? May ei ollut koskaan nähnyt tuota haltia kunigasta, eikä paljoa tästä kuullutkaan ollut. Joitain huhuja tai tarinoita ehkä oli hän ohimennen kuullut. Haltia kuninkaan tapaaminen olisi oletettavasti todella hienoa, mutta May piti itseään niin tavallisena 'pulliaisena', että tuskin koskaan kuningasta tapaisi. Hänen veljensä oli muutamia kertoja kuninkaan juttusilla käynyt ja käskyjä hakenut, mutta tämäkin oli enemmän mitä May... Mayn kuulemien tarinojen mukaan Aran on mahtava ja suuri johtaja, tosin tarinoita on voitu suurennellakkin, eihän Mayflower sitä oikein tietää voinut. "Olisi oikein hienoa tavata haltia kuningas..." May sanoo Emiliélle haikeasti. "Haaveeksi kuitenkin jää..."
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Syys 2008, 12:16

Emilié

Olisi oikein hienoa tavata haltia kuningas? Totta tosiaan! Emilié oli aina halunnut tavata haltia kuninkaan, mutta kuten May sanoikin, se jäisi kuitenkin haaveeksi. Tuskin kuninkaalla oli aikaa rupatella 'tavallisen' kansan kanssa, kun tämä joutui hoitamaan kansansa asioita ja huolehtimaan siitä, että ihmiset saataisiin tuhottua.. Ehkä joskus kun sota oli ohi? tosin silloin nykyinen kuingas saattaisi olla jo kuollut, joko vanhuuteen tai kaatunut sodassa. Ei Emilié sitä tiennyt, itseasiassa hän ei ollut ollenkaan varma kuinka vanhoiksi haltiat elivät.. hän itse oli metsän henki, joten hän ei kuolisi vanhuuteen.
"no.. kai sit' joskus voi haaveilla, vaikka ei koskaan hänt' näkiskään. Mut kai sitä jossain sattuu törmäämään, jos hyvä tuuri käy" Emilié sanoi lopulta hymyillen pienesti.
"mut miun tarvii varmaan koht lähtee.. pittää viel tarkistaa osa metäst, ennen ku pimee tulee" Emilié sanoi, hieman surullisemmalla äänensävyllä.. ei hän vielä olisi halunnut lähteä, mutta pakko mikä pakko.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Arilyn » 07 Syys 2008, 11:11

Mayflower

Niin, ehkä Maykin saattaisi joskus nähdä niin mahtavan henkilön... sodan jälkeen... Sodan, jossa ei välttämättä oli ainuttakaan voittajaa.

Mayflower heräsi ajatuksistaan Emilién sanoessa että mennä pitäisi. Haltia hymyili ja halasi toista. "Oli tosi ihana kun sain jutella kanssasi... me varmaan nähdään taas joskus... Ystävät kun eivät koskaan katoa, tai unohdu..." May sanoo ja päästää irti toisesta yhä hymyillen...

//Tää tais sit olla tässä, kiitos mahtavasta seurastasi Aksulainen ^^ *hali*//
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Syys 2008, 12:50

Emilié

Emilié yllättyi pienesti kun May halasi häntä, mutta sen kummempia marisematta Emilié kietaisi kätensä Mayn ympärille ja halasi häntä takaisin. Emilié ei ennen ollut pahemmin haleja saanut.. ainoa henkilö jota hän oli halannut, oli hänen oma lemmikkinsä, mutta siihen se jäi.
"me varmast' nähdään viel, siitä mie pidän huolen" Emilié sanoi hymyillen samalla kun May irroitti otteensa hänestä.
"mut mie menen.. nähdään taas!" Emilié sanoi, vilkuttaen nopeasti ja hypähti sitten alas Mayn talosta, hypellen iloisesti lähimmälle puulle ja sulautui sen runkoon.

//juu, kiitos kovasti peliseurasta ^^ *hug*//
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron