Kello käy, kello käy ihmissusi... || Ay!

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Kello käy, kello käy ihmissusi... || Ay!

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Maalis 2009, 20:21

Puita kohosi korkealle taivaalle ja loivat jo muutenkin synkkään maahan tummia varjojaan auringon laskiessa jonnekkin niiden taakse, jossain kaukana. Oli taas se aika kuukaudesta kun hänen olisi muututtava sudeksi. Verenhimoiseksi hirviöksi ja hulluksi murhaajaksi, joka janosi ihmis verta. Hän ei pitänyt siintä, joten siksi hän oli tullut näinkin kauas kaupungista ja muista asutuksista ja ettei satuttaisi muita tahallaan. Mutta eihän hän nykyiselleen tilalleen mitään mahtaisi, joten hänen oli hyväksyttävä se mikä oli... Hirviö.

Ken katseli hetken hiljaisuudessa puiden latvoja, jotka keinuivat hitaasti tuulen keinuttaessa niitä. Saaden myös miehen ruskeat hiukset lentämään osittain miehen silmille ja karkoittamaan näkökenttää. Ken veti kädellään hiuksia taaemmas pois kasvoiltaan ja laski katseensa pienen huokaisun kera. Hänellä oli myös toinen syy miksi oli tullut tänne metsän laitamille... Muutoksen aikana kun vaatteet tuppasivat repeytymään, etenkin takki ja kengät. Eikä hän hän halunnut ostaa uusia ja riskeerata oman henkensä menemällä ihmisten asumuksille, joten ne oli parempi piilottaa uteliailta. Ken katsahti piakisesti ympärilleen ja varmistettuaan ettei ketään ollut hän ryhtyi napittamaan takkiaan auki, jonka viskasi puun juurelle. Seuraavaksi alkoi lähtemään hänen hihaton musta paita...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ay » 09 Maalis 2009, 21:01

Jälleen metsän siimeksessä hän piti itsnesä turvassa. Varmastikkin ihmiset eivät uskaltaisi astella tällaisessa paikassa helposti. Jokainen puu toi naiselle lohutua, kun ei ollut kuoleessa metsässä. Metsä oli hyvinkin ilon anataja, jostakin syystä. Täälä oli eloissaa, kun edellisestä puu metsästä. Vaikka oman askeleet olivat tuonneet pientä vihreyttä edelliseen. Pellot jäivät kauaksi taakse, kun Suan asteli metsän sisemmäksi. Vaaleat hiuksensa ja samoin ihonsa erottui hyvin tummaisesta pohjasta. Vaaleisiin hiukseen seassa oli lehtiä mitkä olivat kellastuneet. Hymy loisti kasvoillaan, vaikka pienesti hän muisti vanhempansa tästä metsästä. Sen hän ei kuitenkaan antanut häiritä elämän iloaansa.

//hieman lyhyt alku.//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Maalis 2009, 21:30

//Pikku vika ;)//

Ken viskasi mustan paidan takin kanssa puun juurelle. Nyt paidan alta paljastui lihaksikas ja hyvä kuntoinen ruumis, joka vietteli miehen voimakkuudesta kaikin puolin. Muita vaatteitaan hän ei viellä alkanut riisumaan, sillä keskiyöhän oli viellä pitkä aika ja loput vaatteista ehtisi riisumaan myöhemmin. Silti hän jo tunsi kuinka hänen peto puolensa karjui jo lihaa jossakin syvällä takaraivossa, vaikka se olikin pientä ja hallittavissa, mutta täysikuun noustessa sekin muuttuisi.
Mies oli käymässä istumaan vaatteidensa viereen istumaan, mutta säpsähti kun kuuli jostakin metsän pimennoista ääntä... Ken pomppasi hetkessä pystyyn ja veti uskollisen hopeisen miekkansa tupesta esiin, karjaisten samalla äänen suuntaan: "Kuka siellä!?" Ken jäi seisomaan aloilleen jalat pienessä haarassa ja tuijottaen eri parisilla silmillään äänen suuntaan miekka vieressään hieman koholla valmiina iskemään ja tappamaan.
Tämäkin viellä... ja juuri ennen muutosta. No saisihan tämä tyyppi kohdata pienoisen yllätyksen kun hän muuttuisi ihmissudeksi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ay » 09 Maalis 2009, 22:41

Jokaisen askeleesta jalan jälki jäi kasvi vyöhyke missä kasvoi nurmea ja pieniä kukkia. Rauhallisuus jäi lyheeän, koska hänen taakse ilmestyi jokin. Suan katsoi taakese päin ja kauhistui. Hieno ilta kävely ei ollutkaa hyvä tai oikeastaa paikka minne hän voisi jäädä nukkumaan. Mies seisoi puoli alasti edessäänsä ja puukko kädessä.
" Olkaa hyvä ja säästäkää henkeni. " Suan sanoi.
Nainen oli pelokas, koska hänelle ei ole opettu suojelemaan itseäänsä puukoilta. Yleisisti naista ei ole koulutettu laisinkaan taistelu tilanteisiin. Jokaisessa tällaisissa tilanteissa hän luotti vaistoonsa. Varovasti nainen katsoi aneliasti miestä, ettei tekisi hänelle mitään. Hän oli vain metsän siimekseksi suojaa yöksi missä hän voisi nukkua.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Maalis 2009, 18:52

//Se ei ole puukko se on miekka...//

Kulmat nousivat aavistuksen verran hämmentyneisyydestä ja joksikseen ihmetyksestä... Nainen ja haltia viellä kaiken lisäksi. Mies laski miekkansa ja veti sen takaisin tuppeensa. "Säästän toki arvon neiti..." Mies hymähti ystävällisemmin kuin hetki sitten. "...Ja anteeksi hyökkäiväysyydestäni sitä kun ei koskaan tiedä mikä niskaan hyökkää." Mies pahoitteli syvästi äskeistä käytöstään ja haroi hieman nolostuneena hiuksiaan. Olipas noloa käydä uhittelemaan ja huitomaan miekallaan lähes puolustus kyvytöntä naista.
Ihmissusi kävi sitten neitokaista hieman tarkemmin läpi katseellaan... Vaalea ja todella kaunis nuori neito, mutta vaikutti jotenkin ujolta ja aralta. Mies hymähti itsekseen, kai tuosta nyt joksikin aikaa hänelle seuraa liikenisi, mutta kuun noustessa tuo saisi lähteä- hän ei halunnut vahingoittaa tuota turhaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Maalis 2009, 19:32

//Sori//

Hän olisi nopea jaloistaan hän ei uskaltanut juosta pakoon. Miekka teki sen verran vaikutuksen pelkoon, että hänen täytyi seisoa, kuin patsas. Miehen alotessa puhumaan hän saattoi hiukan rentoutua. Ääni oli pahoitteliasta ja sanat samaa luokkaa. Kaikkein ihaninta oli se, että mies laski miekkansa tuppiinsa. Nyt hän totaalisesti pystyi rentoutumaan ja se huomasi hänen kasvoissaansa. Miekan laskeminen oli iso ele hänelle. Häntä ei haitannut, jos halusi tapaa hänet. Se haittasi, jos mies teksisi miekan avulla. Hän ei halunnut tuntea kipua. Miekka toi ajatuksiinsa pahoja jälkiä ja olemuksia. Itsestään hänestä tuntui, että hän oli aiheuttanut tämän itselleen. Kai hän oli jotenkin kävellyt hyökkääväisesti miestä päin, että miekka nousi ylös.
" Ei ollut pelästyttää teitä. Olen vain etsimässä yö sijaa. " Suan sanoi heiveröisesti.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Maalis 2009, 21:38

Mies hymähti pienesti haltijan sanoihin, ehkä jopa hieman huvittuneestikkin, sillä harvoin ketään kuuli etsivän yösijaa keskeltä korpea. No onneksi tuo oli haltija ja haltijat olivat muutenkin hieman outoja luonto hörhöjä, mutta samalla hyviä taistelijoita. Tai ainakin silloin kun koulutuksen ovat saanneet. "Ei se mitään... Tekevälle sattuu." Mies sanoi sitten haltijan pahoitteluihin että tuo oli pelästyttänyt hänet, ja kattia kanssa! Koskaan ei voinnut olla liian varovainen, etenkin jos tuppasi olemaan friikki. Tai olihan hän joskus ollut ihminen, mutta joutunut sittemmin pakenemaan saadessaan tämän kamalan kirouksen ylleen. Että hän olisi halunnut manata tämän olo muotonsa alimpaan helvettiin lopullisesti, mutta eihän hän sille mitään voinnut.
"Mutta mikä on neidin nimi? Itse olen Ken Christianson." Mies kysyi tuon luonnon kauniin neidon nimeä ja itsensä esitellessään kumarsi piensti pienen aatelis kumarruksen tuolle. Pitihän sitä kohtelias olla.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Maalis 2009, 22:34

Pienen iloisuuden hymy mies sai naisen kasvoille, kun puhutteli kivoillen. Siitä nainen piti kovasti, mutta oli hassua puheskella kohteliaisuutta metsässä. Metsässä kaikki rosvot eleilivät ja kohteliaisuudesta ei ollut sanakaan mukana. Miehen kumarukkseen Suan piti helmasta ja niijasi. Niijatessa hänen päänsäkin kumartui mukana. Miehille hieman helpompaa heillä ylä vartalo liikkui ja naisilla koko vartalo.
" Olen Suan Suner. " Haltia esittäytyi itsensä.
Ystävällisesti he olivat tutustuneet toisiinsa ja varsinkin tahti sopi hyvin Suanille. Pienesti Suan säikähti, kun korppi lennähti hänen ylitse. Korppi oli todella läheltä lentänyt naista. Suan katsoi perään kummastuen, että miksi korppi lensi niin läheltä. Hänellä ei ollut mitään kiiltäviä esineitä hiuksissaansa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Maalis 2009, 19:46

Ken

"Kaunis nimi..." Mies sanoi kohteliaisuuttaan. Eihän hän mikään rosvo tai mikään muukaan murha miehiä ollut vaan soturi, joten hän ei nähnyt syytä olla käyttäytymättä kohteliaasti ja olihan hän kasvanut ihmisten parissa nuoruutensa... Kunnes sai tämän kirouksen ylleen. Mies katsahti synkkenevälle taivaalle aavistuksen huolestuneen näköisenä. Muutama tähti oli jo syttynyt tuikkimaan taivaalle ja kohta perässä saapusi verinen kuu- täysikuu. Katse laskeutui takaisin tuohon neitoon, joka näytti jo rauhoittuneen alkuun nähden. Hyvä se, mutta hänen oli nyt hieman pakko huolestuttaa tuo uudestaan. Kuten oli jo todettu, eihän tuota haluaisi tappaa tai vahingoittaa.
"Neiti minä pyytäisin teitä poistumaan ennen kuun nousua... Muun ajan saat olla kanssani." Mies kertoi ja toivoi mielessään, että tuo uskoisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ay » 12 Maalis 2009, 20:09

Omasta mielestään nimi oli enemmän soitukas, kuin kaunis. Nyökkäämällä hän kuitenkin kiitteli miestä kehumisesta nimestäänsä. Miehen katseet muuttuessa ylemmäksi taivaalle samoin hänen katseensa kääntyivät sinne katsomaan. Taivas oli niin puhdas. Kohta kuukin oli esillä heille. Hän katse siihen asti, kun mies sanoi hänelle. Nähtävästi hän oli loukannut herraa jotenkin, kun halusi olla yksin kuun loisteen aikana. Mielellään hän ei jäisi mäkättämään vastaa, että miksi hänen seuranasa kelpaisi.
" Jätän teidät ihan rauhassa. Oli hauska tutustua, vaikka oli lyhyt hetki. " Suan sanoi hymyillen.
Pienesti hän niijasi ja asteli metsän syvykseen etsimään yö sijaintia. Missä hän voisi nukkua tämän yön tai jopa pari lisä yötä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Maalis 2009, 22:42

Ken

"Kiitos samoin." Mies kiitti ja jäi hetkeksi aikaa viellä seuraamaan kun tuo kuvan kaunis nainen katoisi metsän pimentoihin. Katse kävi taivaalla huolestuneena. Toivottavasti haltija ehtisi tarpeeksi kauas ennen kuin kuu nousisi ja muuttaisi hänet.
Mies istahti sittemmin puun juurelle odottamaan kaikessa rauhassa nousevaa kuuta. Muutaman minuutin päästä kuu alkoikin näkyä puiden latvojen seasta ja mies alkoi tuntemaan kipua kun muutos alkoi... Mies alkoi kiemurrella kivusta ja murista kuin eläin ja hitaasti miehen koko alkoi kasvamaan ja nenän paikalle alkoi työntymään kuono. Pian muutos oli viimein valmis ja nyt äskeisen ihmisen paikalla seisoi pari metrinen verta hamuava hirviö- ihmissusi. Valtava susi laskeutui neljälle jalalleen ja alkoi nuuskimaan ilmaa löytääkseen vain ensinmäisen ateriansa ja turein haju jälki sattui olemaan Suanin... Susi kääntyi ja lähti jolkottelemaan haju jäljen perässä hurjalla vauhdilla.

//Minusta tuntuu että netokainen tarvitsee kohta lievästi apua... Onko sinulla mitään siihen hommaan kelpaavaa hahmoa?//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ay » 14 Maalis 2009, 23:23

// On minulla pari mitkä voivat suojella Suania. Uskon, että häntä ei tarvitse tulla esiin.//

Astelessaan jonkun verran eteen päin Suan näki mukavan puun. Puu näytti täydellisesti hänen nukkumis paikaaksi. Paikka muutenkin näytti todella hyväälätä. Varovasti hän kiipesi ylös ja katsoi miten kuu valaisi. Samaan aikaisesti mietti miksi oikein toinen halusi päästä eroon hänen seurasta. Ehkä heillä ei ollut kontaktia. Ainakin nyt hän sai katsoa ihan teelisesti täysi kuuta taivaalla. Puu oli hyvin asetettu istumiselle ja makuulle. Hirveän alhaalla ei ollut eikä hirveän korkealla. Puun lehdet suojasivat hyvin häntä kylmyydeltä. Rauhallisena hän sulki silmänsä ja antoi unen valailla ajatuksiaansa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Maalis 2009, 14:37

Haju jäljet voimistuivat entisestään ja pian susi huomasi puussa kykkivän haltijan. Silmien pupillit kapenivat eläimelliseksi ja peto paljasti aavistuksen puhtaan valkoisia raatelu hampaitaan. Susi hyökkäsi puuta kohden kuin raivo kohatuksen saaneena ja hyppäsi puuta vasten, upottaen kyntensä sen kaarnaan ja alkaen kiivetä ylemmäs kynsiensä avulla.
Tarpeeksi ylös päästyään susi pomppasi paksulle oksalle, joka kesti pari metrisen hirviön painon ja koitti siintä hyökätä tuon kauniin haltijan kimppuun, upottamalla raatelu kyntensä tuohon.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Ay » 15 Maalis 2009, 20:29

Unen mailma ei saanut olla kauan hänen mailmassaan, koska ei kivan kuuloinen ääni enään. Herättyään hän huomasi vieressä olevan ihmissuden. Automaattisesti hän huudahti pelosta ja kauhusta. Nopeasti hän kiipeili ylemmäksi puun latvaa. Tähän hän ei ollut mitenkään varautunut. Todella harvoin hän oli nähnyt ihmissusia täyden kuun aikana. Hän ei ollut edes syvällä metsää, että miten ihmisusi uskalsi olla näin harvassa metsässä. Kuului ulvonta mikä ei ollut päälle käyvän suden huuto. Suan näki vilauksen, kun valkoinen susi tuli ihmissuden päälle. Voimalla ja vauhdilla susi kattoisen maahan. Maassa susi päästi irti ja murisi hampaat esillä. Ruskeat silmät katsoivat tuimasti toista olevaa maassa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Maalis 2009, 22:05

Susi murahti ärtyneesti kun isku meni ohi ja oli kiipeämässä haltijan perään, mutta huomasi sivusilmällä liikettä ja samassa hampaat upposivat harmaan suden niskaan. Tuon valkoisen suden hampaat eivät kuitenkaan yltäneet ollenkaan yli puolta isomman niska lihaan, eikä tuon piskin irti saamiseen paljoa vaadittu. Vain hieman ravisteltiin ja valkoinen hukka lensi alas. Sitikin tuo valkoinen susi oli onnistunut sen verran häiritsemään ihmissutta että nyt sen mielenkiinto haltijasta siirtyi siihen.
Susi murisi puusta takaisin tuolle valkoiselle sudelle ja hyppäsi alas neljällä jalallaan, alkaen kiertämään sutta kehään kuin saalista. Harmaa susi hyökkäsi ja valkoinen susi juoksi sivummalle niin nopeasti kuin suinkin jaloistaan pääsi, tuo harmaa susi perässään. Ihmissusi nosti huitasi sutta etujalokojensa kynsillä sutta takajalkoihin ja tuo kaatui vikisten maahan. Kierien jonkin matkaa maassa, mutta silti tuo koitti nousta viellä ylös, vaikka toinen takajalka oli selkeästi katkennut iskun voimasta.
Harmaa ihmisusi päästi suustaan petomaisen karjaisun ja hyökkäsi koko painollaan ja voimallaan suden päälle. Kuului vain erinäistä murinaa ja kohta perään nopea vinkasu ja rusahdus kun valkoiselta sudelta katkesi luita monta kertaa isomman ihmissuden ollessa päällä. Ihmissusi huitasi sitten hukan kauemmaksi itsestään ja jätti omaan arvoonsa maahan kuolemaan... Susi hyppäsi jäälleen puuhun ja alkoi kiipeämään vauhdilla ylös, koittaen tavoittaa kynsillään Suania.
suskari
 

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron