Hankaluuksia on 2

[Dudeboy]

Ed, Daer, Luthien, Sa

/Jatkoa täältä http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 0&start=15 /

Ed havahtui ja katsoi Henryä. "Menen kyllä ja äkkiä." Ed sanoi kiireessä lähtien Asukan perään siitä ovesta mistä tämä oli mennyt ulos.
Sa kumartui nostamaan vasaran lattialta ja nousi uhmakkaana koko pituuteensa katsoen Daeria. Sitten käänsi katseensa ihmeissään Henryyn. "Ja pah muka tuo voittais minut.." Sa tuhahti äreänä.
Luthien katsoi Daeria ja nyökkäsi Henryn lauseille lähtien pakoon ulosd talosta. Sa katsoi Henryn perään ja lähti Henryn perään, mutta lopetti sen pian kun ajatteli menevänsä etsimään Asgardin.

Ed juoksi Asukan perässä kohti metsän reunaa hän oli melko nopea, mutta piti pujotella kylästä ulos. Ed tuhahti samalla juostessaan ja muuttui koiraksi. Juoksi minkä tassuistaan pääsi Asdukan perässä ohittaen tämän juuri ennen metsään menoa. Jarrutti ja huohotti koiramaisesti. "Asuka rauhoitu, minä tässä! Olen sinun turvanasi" Ed sanoi ja katsoi Asukaa..
Ed naurahti hieman, mutta sitten Luthien juoksi heidän ohitseen metsään.. "Mennään hänen peräänsä.." Ed sanoi tassutellen Luthienin perään.. Luthien pysähtyi erään kiven luokse ja käänsi sen nurin.. Tunneli! Ed katsoi Luthienia ihmeissään kunnes tämä kääntyi.. "Kaikki sisään ja vähän äkkiä!" Luthien huusi ja hyppäsi tunneliin. Ed vilkaisi taakseen hypäten itsekin tunneliin.
Tunneli oli lyhyt ja Luthien huokaisi.. "Pitää vissiin odotella muita.." Luthien sanoi huokaisten ja katsoi Ediä. Ed tuhahti muuttuessaan jälleen ihmiseksi. "Kyllä muut osaavat tulla tänne ja sulkevat luukun.." Ed sanoi. Luthien nyökkäsi ja lähti kävelemään pilkkopimeää tunnelia syvemmälle maan sisään. Ed lähti kävelemään Luthienin perään..

[Aksutar]

Asuka, Henry

Asuka pysähtyi kuin seinään kun Ed juoksi hänen edelleen. Huohottaen Asuka nyökkäsi pienesti ja koitti rauhoittua, mutta se tuntui tähän hätään melko mahdottomalta. Hänellä ei ollut hajuakaan mitä oli tapahtumassa, eikä hän oikeastaan välittänyt, kunhan hän pääsisi takaisin metsään ja pian.
Musta haltija juoksi heidän ohitseen ja Ed kehotti että he lähtisivät perään. Asuka teki työtä käskettyä ja käveli Edin perään. Pian he saapuivatkin kivelle, jonka tuo musta haltija kumosi ja alta paljastui tunneli. Nainen käski heidät tunneliin huutaen, mikä sai Asukan niskan kananlihalle, mutta ei pistänyt hanttiin vaan meni sisään Edin perässä, pysyen yhä hiljaa kuin hiiri.

Henry oli noussut juoksemaan pitkin talonkattoja. Hän oli huomannut että Sa oli tullut hänen perässään hetken aikaa, mutta nyt hän ei enää nähnyt ketään. Kauempana katolla hän näki Oliverin, mikä oli helpotus! Nopeasti Henry juoksi Oliverin luokse ja hyppäsi tämän selkään. Hetken Henry rauhoitteli Oliveria, vetäen samalla hupun päänsä päälle.
Kaduilta alkoi kuulumaan sotilaiden huutoja. Henry ei erottanut mitään muuta kuin huudon 'tunkeilijoita', mikä ei todellakaan ollut hyvä asia. Pienellä kaulaan tapautuksella Henry komensi Oliverin ilmaan ja tämähän lähti, kohoten korkealle ja suunnaten kohti metsää.
He etsivät rauhallisen ja suojaisan paikan läheltä metsänreunaa ja jäivät sinne odottamaan jotain merkkejä muista...

[Dudeboy]

Ed, Daer, Luthien

Ed vilkaisi taakseen hiljaa pimeässä ja huomasi Asukan seuraavan heitä. "Ei mitään hätää, Asuka.." Ed sanoi ystävällisesti ja käänsi katseensa menosuuntaan. Luthien johdatti heitä eteenpäin pitkin tunnelia tullen jonkinlaisen talon luokse, se oli haltioiden tekemä, mutta maanalaisten haltioiden tekemä.. "Muutamien kavereideni tekemä talo pieni, mutta kodikas ja täällä maan alla on monenlaista asukkia joita saattaa asunnossani myös majailla." Luthien sanoi heille ja pysähtyi talon eteen.. Talo oli luolassa jonne tunneli päättyi. Luolan pohjalla oli multaa jonka päällä talo oli ja siellä kasvoi joitakin maan alaisia kasveja. Talo oli hyvässä kunnossa, ihme kun tunneli ei ollut romahtanut ollenkaan. "Tulkaa sisälle muut tulevat perässä." Luthien sanoi heille ja johdatti heidät talon sisälle. Talossa oli vierashuoneita kaksi, myös sellainen kokoushuone, jonkinlainen outo keittiö ja Luthienin oma makuuhuone ja sekä kylpemistä varten olevat huoneet. Talo oli sisältä paremmin koristeltu kuin ulkopuolelta. Ed ihasteli taloa sisältä. Makuuhuoneissa oli oudot sängyt ja keittiö oli erilainen kuin maan päällä olevat. Kokoushuoneessa pöytä ja pari tuolia. "Menkää te kaksi vierashuoneisiin vaikka." Luthien sanoi Edille ja vilkaisi tämän seuralaista.. Ed lähti kävelemään vierashuoneeseen ja astui sisälle. "Voidaan nyt olla kahdestaan.. Muuten muutut kohta takaisin sudeksi yö on tullut" Ed sanoi vilkaisten taakseen ja riisui takin pois, heitti sen sängylle.

Daer oli muuttunut erilaiseksi, nyt sellaiseksi kuin ruttoon saastuneelle koiralle. Daer lähti talolta pakoon ennen kuin sinne tuli vartijoita. Daer kipitti minkä jaloistaan pääsi kohti metsän reunaa nähden kauempana metsän reunalla tummaa hahmoa. Daer lähestyi näitä kipittäen ja jarrutti kun huomasi näiden olevan Henry ja Oliver. "Älkää pelätkö vien teidät turvaan." Daer sanoi rauhallisesti ja vilkaisi Oliveriä kun oletti tämän pelkäävän outoja asioita.. Daer lähti heidän ohitseen nuuskien maata etsien hajujälkiä Asukasta ja Edistä sekä Luthienistä. Daer haukahti kun löysi hajujäljen ja lähti seuraamaan sitä. Hän oletti, että Henry ja Oliver seuraisivat häntä tunnelille.. Daer tuli tunnelin luokse.. "Sisään siitä ja sulkekaa tunnelin ovi kiinni.." Daer sanoi ja hyppäsi tunneliin. Daer lähti kävelemään pitkin tunnelia ja käveli tässä tunnelissa kohti luolaa. Hän saapui talon luokse ja käveli sen sisälle.. "Seuratkaa.." Daer sanoi johdattaen nämä kokoushuoneeseen. "Näytät Henryltä. Voimmeko jutella eräistä asioista?" Daer kysyi muuttuen takaisin ihmismuotoonsa, mutta epäkuolleena ja oli selin näihin.

[Aksutar]

Asuka, Henry

Asuka seurasi hiljaisena Ediä ja tuota haltijaa peremmälle käytävään. Hän pyöritteli hiuksiaan sormiensa välissä, hyräillen pienesti. Hänellä ei ollut hajuakaan missä he olivat ja mitä he täällä tekivät ja minne he olivat menossa.. hetken päästä he saapuivat talolle. Asuka ei kyennyt keskittymään tutkimaan sitä paremmin, hän oli yhä sen verran häkellyksissä kaikesta. Asuka tuli sisälle taloon Edin perässä ja pian Haltija kehotti heitä menemään viarashuoneisiin. Asuka oli jäässä hetken, mutta seurasi sitten Ediä yhteen niistä.
Ed huomattui että Asuka muuttuisi pian takaisin sudeksi.. Asuka oli ihan unohtanut tuon! Luojan kiitos, hän halusi takaisin sudeksi ja pian!
"onneksi.." Asuka totesi puoliääneen huokaisten helpotuksesta.

Henry rauhoitteli Oliveria turvassa ja tarkisti ettei tällä ollut mitään fyysisiä vaurioita. Onneksi ei, aarnikotka oli vain pelästynyt ja rauhoittui nyt kokoajan.
pian heidän luokseen saapui koira.. joka puhui. Henry katsoi tätä hetken, mutta tunnisti tämän sitten velhoksi, jonka he aikaisemmin olivat tavanneet. Henry kertoi Oliverille haltija kielellä, mitä he nyt tekisivät ja lähti sitten seuraamaan Daeria. Oliver tuli kiltisti mukana.. haltija kieli yleensä rauhoitti sitä. He seurasivat Daeria tunneliin. Henry sulki luukun Daerin käskettyä ja lähti sitten seuraamaan tätä. Ei aikaakaan kun velho muuttui takaisin ihmismäiseen muotoonsa ja kysyi, voisivatko he jutella eräästä asiasta.
"siitä vaan, kukaan ei estä" Henry sanoi samalla kun Oliver puski päätään Henryn käsivartta vasten, kerjäten näin huomiota.. yllättävää kyllä, Oliver ei ollut lainkaan peloissaan enää.

[Dudeboy]

Ed, Daer, Luthien

Ed katsoi Asukaa ja sitten mietiskeli tämän toteamusta. "Se tuntuu siltä ensimmäistä kertaa, Asuka tule vierelleni." Ed sanoi istuutuen sängylle ja katsoi Asukaa. "Silloin kun opin muuttumaan koirasta ihmiseksi ensimmäistä kertaa, se oli hyvin vaikeaa minulle koska se oli aivan uutta minulle. Kahdella jalalla kävely ja käsien käyttö oli niin outoa mihin olin nuorena koiranpentuna tottunut. Opit kyllä elämään ihmisenä samoin kuin minä." Ed puhui omasta elämästään silloin kun oli Daer oli löytänyt hänet ja opettanut tälle ihmisten tapoja ja mustaa magiaa yrittänyt opettaa Edille, mutta turhaan paitsi ihmisenä oleminen oli onnistunut. Ed mietti hetken ja katsoi Asukaa silmiin. "Rakastatko minua?" Ed kysyi.

Daer käänsi katseensa Henryyn ja Oliveriin. "Luthien sulkisitko oven." Daer sanoi ja Luthien tuli oven ulkopuolelta ja veti oven kiinni. "Tarvitsen tukea orjamestareita vastaan. Oletko ollut Araniin yhteyksissä? Mikä on tämänhetkinen tilanne sodassa?" Daer kysyi pidellen sauvaansa kärsimättömänä nyt ja katsoi Henryä. Ovi avautui ja sieltä tuli muutamia pimeän magian velhoja huoneeseen joilla oli koristeelliset mustat kaavut ja pääkallot maskeina. Nämä mutisivat jotakin kultin kielellä ja asettuivat eri puolille Henryä ja Oliveria. Ovi sulkeutui jälleen.

[Aksutar]

Asuka, Henry

Asuka kuunteli hiljaa kuina Ed kertoi miltä tuntui ensimmäisen kerran muuttua ihmiseksi. Asukaa se ei paljoa lohduttanut, hän halusi silti palata susi muotoonsa ja pysyä siinä koko loppu elämänsä! Hänen vain täytyi löytää tuo hemmetin nukkumatti velho uudestaan ja käskeä tämän poistamaan loitsu.. sitten asiat olisivat hyvin.
Asuka istui Edin viereen ja tuijotti lattiaa, kunnes vilkaisi tähän sivusilmällä, kun tämä kysyi rakastiko hän Ediä.
"määrittele sana rakkaus" Asuka aloitti laskien katseensa takaisin maahan "Emmehän me koirat rakasta ketään.. meillä on vain yksi elämänkumppani ja sen kanssa ollaan loppuun asti, satoi tai paistoi.. Lisäksi mehän olemme tunteneet vain päivän? Vai pari? en tiedä, enkä todellakaan ole kerennyt miettimään mitään tuollaisia.. ja nyt olen liian väsynyt miettimään mitään tuollaista" Asuka sanoi hiljaisella äänellä, jääden sitten tuijottamaan lattiaa..

Henry katsoi erittäin kysyvästi Daeriin kun tämä alkoi puhua. Orjamestarit? Mistä tämä tunsi Aranin?! Miten Aran tähän edes liittyi? Oliver katseli innoissaan ympärilleen ja koitti löytää jotain syötävää.. sille tuli nälkä..
"Orjamestarit? Keitä helvettejä ne ovat ja-- ja miten Aran tähän liittyy? Jos luulet että Aran antaisi tukea niin saat unohtaa, hän ei anna kenellekkään tukea tällä hetkellä.. haltijoilla on niin tiukkaa sodan takia.. sinun täytyy kysyä apua yksittäisiltä ryhmiltä, he saattavat auttaa" Henry sanoi lopulta selvitettyään hetken päätään.
"ja ei mitään uutta rintamalta.. tilanne on yhä räjähtämispisteessä" Henry lisäsi, vilkaisten Oliveriin.

[Aksutar]

//vedän hahmoni pois koska pelin on "kuollut", sry. ota yhteyttä mikäli haluat jatkaa //

[Dudeboy]

Ed, Daer, Luthien

Ed katsoi muualle ja huokaisi. Hän halusi olla Asukan kanssa ja osoittaa tälle kaiken rakkautensa, mutta he olivat vain tunteneet pari päivää.
Hän miettti asiaa monta minuuttia ja hiljaisuus oli syvä. "Niin tiedän mietitään asiaa tarkemmin tulevaisuudessa sitten, mutta nyt ruvetaan nukkumaan." Ed sanoi muuttuen koiraksi, venytteli ja meni sängyn keskelle ja pyöri hetken paikoillaan kunnes löysi sopivan asennin. Hivuttautui matalaksi ja rupesi makamaan siinä kohdassa. "Jos haluat voit nukkua vierelläni." Ed sopersi unisen kuuloisena, mutta oli puolivalveilla.

Daer katsoi Henryä. Tämä ei siis tiennyt heistä ja muista asioista. "Häneltä saisi monenlaista apua, mutta taitaapa olla etten saisi minkäänlaista apua." Daer sanoi ja mietti nyt myös Henryn sanoja. Muut ryhmät, palkkasotilaita se kuulostaisi hienolta, mutta niiden hinta olisi kallis. "Alahan mennä luulenpa, että ihmisten kylässä tulisi sinulle tukalat paikat kun Sa hankkisi ongelmia sinulle, jään keskustelemaan velhojeni kanssa aśioista." Daer sanoi, velhot tekivät Henrylle läpimenoaukon.

Aamulla.

Ed alkoi heräilemään ja nousi venytellen nyt itseään. "Huomenta." Ed sanoi, laskeutui alas sängyltä ja lähti keittiöön päin. Luthien oli herännyt aikaiusin ja hän oli valmistanut aamupalaa heille. Ed katsoi ruokaa jota oli pöydällä. Luthien seisoi hymyillen pöydän luona. "Ottakaa vain." Luthien sanoi.

[Aksutar]

Asuka, Henry

Asuka katsoi Ediä kun tuo muuttui koiraksi ja alkoi nukkumaan... Asukaa ei nukuttanut, joten hän odotti että Ed nukahtaisi ja sen jälkeen Asuka jäi odottamaan että muuttuisi koiraksi.. yöthän hän vietti koiramuodossaan, mikä oli helpottavaa vaihtelua. Ei siinä mennyt kuin muutaman tunti, kun Asuka lopulta muuttui ja pisti makuulleen lattialle, jääden miettimään asioita päässään.

Henry katsoi vakavana Daeria siinä missä tuo katsoi häntä. Tuo ei sitten sen enempää asiasta puhunut vaan lähetti Henryn matkoihinsa. Henry poistui pienen hymähdyksen saattelemana... Sa hänelle ongelmia? Paskat, Henryn isä tiesi jo ettei poika ollut enää selvillä vesillä, eikä tuo pahemmin näyttänyt välittävänkään.. ja mikäli Sa jotain alkaisi sopertamaan, niin oli Henrylläkin yhtä jos toista kerrottavana tuosta sotilaasta. Kuningas olisi varmaan hyvin iloissaan, kuullessaan että riveissä oli ihmissusi, joka ei ollut kertonut todellista luontoaan.

Aamu tuli.. Asuka ei ollut nukkunut ollenkaan.. oikeastaan hän oli heti ihmiseksi muututtuaan lähtenyt vähin äänin koko rakennuksesta. Hän oli käynyt aamuyöstä tapaamassa Milleniumia, joka lupasi etsiä Tomtomin käsiinsä.. Asuka ei enää ihmisenä viihtyisi, ei sekunttiakaan.
No, Asuka oli sitten palannut takaisin, vähin äänin, ennen kuin Ed oli edes herännyt.
nyt tuo sitten viimein heräili ja toivotti huomenet. Asuka hymähti pienesti ja lähti Edin perässä keittiöön, jossa tumma haltia jo hääräilikin.
"ei ole nälkä" Asuka vastasi haltian tarjotessa ruokaa ja lisäsi vielä "sitäpaitsi minä syön raakaa lihaa..."
niinhän hän söikin.. susi kun oli, eikä hänellä ollut aikomustakaan muuttaa ruokailutottumuksiaan vaikka olikin ihmismuodossa.

[Dudeboy]

Ed, Luthien, Daer

Daer oli ollut hereillä pitkään ja oli kuullut jonkun lähtevän ulos, hän seurasi Asukan menoa ulos talon ikkunasta ja näki tämän hyvin. Daerilla oli pieni suunnitelma päässään ja odotteli pitkään kunnes näki taas Asukan. Tarkkaili tätä salaa ja antoi kaikessa hiljaisuudessa tämän tulla sisälle ja palasi takaisin kokoushuoneeseen punomaan suunnitelmaa.
Ed muuttui ihmiseksi ja käveli pöydän luokse, ottaen ruokaa käsiinsä, mutta lopetti äkkiä jostakin syystä ja katsoi taaksepäin kohti Asukaa. Luthien katsoi kumpaakin hymyillen, mutta sitten hymy hyytyi kuullessaan Asukan vastauksen.
"Luulet olevasi susi, mutta olet heikko koska et pärjää ihmisenä. Sudet eivät ole heikkoja, ole susi tai ole pelkuri joka luulee olevansa susi koska ei pärjää ihmisenä. Voisin opettaa sinut pärjäämään, mutta jos haluat palata sudeksi niin olet typerys. Olet heikko sinusta voisi tulla ihmisenä vaikka mitä. Osaat taikoa sutena jäätä mikset myös ihmisenä? Luthien ja minä voimme auttaa sinua näissä asioissa. Jos muutut sudeksi menetät elämäsi mahdollisuuden." Daer sanoi lempeään äänensävyyn, tullen keittiöön hän oli käynyt sulkemassa luolasta ulospääsyn. "Haluatko, että autamme sinua vai aiotko olla pelkuri?" Daer kysyi tiukkaan äänensävyyn kertoessaan todellisen mielipiteen.

[Aksutar]

Asuka

Seuraavat sanat saivat Asukan raivon valtaan.. mitä nämä ihmiset kuvittelivat olevansa?! Asuka oli susi! Sitä asiaa eivät taiat saatika silmänkääntö temput voineet muuttaa, susi hän olisi ja sutena hän pysyisi, oli hänen ulkomuotonsa mikä tahansa!
Asukan kasvoille lankesi vihainen katse... jos katse olisi voniut tappaa, kaikki tässä huoneessa olisivat kuolleet sillä sekunnilla.
"Luulen olevani susi?!" Asuka aloitti korottaen ääntään "MINÄ OLEN SUSI! PERKELE SOIKOON JOS SITÄ ET HUOMAA! Minä en ole ihminen vaikka siltä näytänkin äläkä koskaan enää vertaa sutena olemista heikkouteen ja pelkurimaisuuteen! Ja sudeksi palaaminen ei ole tyhmää, tähän ulkomuotoon jääminen on tyhmää! Sutena minä kasvoin, opein ja elin ettekä TE sitä voi muuttaa" Asuka lopetti pauhaamisensa...
Lämpötila hänen ympärillään laski niin matalaksi, että Asukan hengitys alkoi höyryämään... hän oli kurkkuaan myöten täynnä tätä sotkua, eikä aikonut enää sekunttiakaan pysyä täällä.
Sen enempää sanomatta Asuka marssi ovelle ja astui ulos.. Jokainen asia ja esine mikä hänen eteensä sattui, muttui peilikirkaaksi jääksi ja särkyi Asukan koskettaessa sitä. Asuka nopeesi vauhtiaan kunnes lopulta juoksi, päästen pian ulos talosta ja ulos tuota hemmetin luolasta.

Päästyään ulos Asuka veti syvään henkeä.. kasvit hänen ympärillään kuolivat kylmyyteen, samalla kun hän lähti kävelemään hitaasti eteenpäin.. Jälleen kerran hän tunsi olonsa yksinäiseksi eikä tuntenut kuuluvansa minnekkään... kumpa Millenium pitäisi kiirettä. Ilma asukan ympärillä kylmeni kylmenemistään, kunnes se oli niin kylmää että Asuka itse alkoi peittyä jääkiteistä..

[Dudeboy]

Ëd, Daer, Luthien

Ed pudotti ruuat lattialle, katsoi suu auki Daeria ja sitten Asukaa. Daer oli tosissaan suututtanut Asukan. Hän katsoiihmeissään Asukaa ja sitten Luthieniä joka kohautti olkiaan puuttumatta asiaan. Ed kuunteli hiljaa Asukan raivoamista, näki tämän suuttumuksen ja kun tämä lähti ulos
paikasta. "Oletko sinä hullu!?" Ed kysyi nyt vaihtaen hämmästyksen vihaiseksi. "Hän ei ymmärrä omaa parastaan!" Daer vastasi Edille samalla mitalla. Ed hiljentyi purren huultaan ja lähti kävelemään pois Asukan perään. "Jos menet niin älä palaa tai saat maksaa kalliisti lähdöstäsi!" Daer huusi täysillä muuttuen epäkuolleeksi vihasta. Ed kohautti olkiaan paiskauttaen oven kiinni jas lähti juosten Asukan perään.

Ed oli juossut kovan matkan luolasta ulos ja paiskautti senkin luukun kiinni. Hän ei pitänyt enää Daerin aikeista sillä tämä jostakin syystä halusi Asukan. Ed meni kyyryyn pistäen kädet polviaan vasten ja katsoi maahan sitten näki kauenpana Asukan. "Asuka odota! En minä aio sinulle pahaa niin kuin Daer!" Ed huusi juosten Asukan luokse ottaen tämän halaukseensa. "Daer haluaa vain rahaa ja jos me kumpikin jäämme niin koituu vain pahaa. Asuka etsitään Millennium ja sitten se velho niin voit muuttua takaisin sudeksi. Minä lupaan auttaa sinua." Ed sanoi hymyillen Adukalle.

[Aksutar]

Asuka

Asuka oli suurinpiirtein jäädyttämässä itseään, kun tunsi pian lämpimän tunteen Edin kietoessa kätensä hänen ympärilleen halatakseen Asukaa. Asuka räväytti silmänsä auki ja pysyi täysin hiljaa kuunnellen Edin sanat. Daer oli paha? Sen käsityksen Asuka sai ja sen hän myös halusi pitää. Tyhmä velho, mitä hän tiesi siitä mikä oli Asukalle parasta ja mikä ei. Asuka oli jo sen verran vanha että osasi pitää itse itsestään huolen, ei hän mikään pentu enää ollut.
Asuka nyökkäsi pienesti Edin lopetettua puhumisen.. hän oli liian raivoissaan vastatakseen juuri nyt mitään ja hän koitti saada lämpötilaansa nousemaan ettei jäädyttäisi Ediä hengiltä. Se olisi viimeinen asia mitä hän halusi juuri nyt tehdä.
Hitaasti Asuka nosti lämpötilaa ympärillään, kunnes oltiin jo normaalissa lämmössä. Asuka sesoi hiljaa paikoillaan tuijottaen tyhjyyteen ja käänteli asioita mielessään, kunnes hymähti pienesti.
"mennään etsimään Millenium.. haluan nähdä hänet.. ja sitten se velho.. en halua enää olla kaksijalkainen" Asuka sanoi lähes kuiskaten samalla kun huokaisi syvään, toivoen että kaikki sujuisi yhtä helposti mitä ihmiseksi muuttuminenkin.

[Dudeboy]

Ed, Luthien

Ed halasi hiljaa Asukaan, hän alkoi pikku hiljaa tuntea kylmyyttä enemmän. Asuka oli näköjään vieläkin suutuksissa, Ed sulki silmänmsä toivoen, että Asuka ei lisäisi kylmyyttä. Ed huokaisi tuntiessaan lämmön nousevan hitaasti ja he olivat nyt samassa lämpötilassa kuin ennenkin. Ed halasi hellemmin nyt Asukaa ja aukaisi silmänsä. "Hyvä on." Ed sanoi päästäen halauksensa irti.

Luthien oli tullut luukun luokse reppu mukanaan, hän avasi luukun ja nakkasi tämän repun päin Ediä kaukaa tämän vierelle sen repun ja pujahti nopeasti luukusta ulos sulkien samalla sen kiinni. Luthien meni piiloon puun taakse ja aikoi salakuunnella näitä kahta. Ed kuli pehmeän tömähdyksen viereltään ja kääntyi katsomaan alaspäin tömähdyksen suuntaan. Hän näki tuon repun ja kumartui sen vierelle ottaen sen käsiinsä. Avasi sen narut hitaasti ja katsoi repun sisälle. "Kas kas, Luthien on ottanut huomioon tarpeeni." Ed sanoi ihaillen repun sisältöä nousten pystyyn, otti sieltä esiin vyön joka oli hienosti koristeltu ja siinä oli pieniä laukkuja sekä heittotikareita monta kappaletta tietenkin salamurhaajille tiettyjä myrkkyjä mukana ja mukana tuli pieni kokoinen varsijousi sekä nuolia. Ed pisti repun selskäänsä ja asetti uuden vyön paikoilleen ja sapelin vyöhön kiinni. "Mistä me löytisimme Millenniumin vai tietäisitkö minne hän meni?" Ed kysyi kääntyen kohti Asukaa.

[Aksutar]

Asuka, Millenium

Asuka vilkaisi maassa olevaa reppua siinä missä Edikin.. tosin hänellä ei ollut hajuakaan mikä se oli ja mitä siellä oli, saatika mistä se oli tullut. No, Ed näytti olevan paremmin raiteilla ja ilmoittikin että reppu oli Luthienilta. Ed otti laukustaan koristellun vyön ja pisti sen vyötärölleen, heittäen sitten repun selkäänsä.
"Ei ole vaikeaa löytää villikoiraa metsästä.." Asuka totesi ja lähti sitten kävelemään kohti villikoirien aluetta.
Totta kai Millenium siellä päin olisi.. se ei ollut vaikea arvata. Sama kuin olisi kysynyt mistä ihmisten kuninkaan löytää. Asukalla oli yhä pieniä ongelmia kävellä kahdella jalalla ja hän ottikin koko matkan ajan aina tukea jostain, milloin mistäkin puun rungosta tai oksasta.
Metsä oli hiljainen ja muutenkin rauhallinen, eikä Asuka halunnut rikkoa hiljaisuutta puhumalla. Matka sujui melko nopeasti, kunnes alettiin saapumaan reviirin rajamaille. Asuka päästi matalan, ulvontaa muistuttavan äänen ja jäi paikoilleen odottamaan. Meni noin viisi minuuttia, kun vanha, valtava koira löntysteli heitä kohti.
"Mikä nyt, lapsi rakas?" Millenium sanoi päästyään kuulo etäisyydellen.
"Tiedät kyllä hyvin, Millenium rakas. Missä on tuo velho, joko sait yhteyden?" Asuka sanoi kyykistyen Milleniumin eteen ja puski päätään tuon kaulaa vasten.
"sain, mutta hänellä kestää matkata. Siitä en ole varma kuinka kauan, mutta hän on tulossa" Millenium vastasi ja nuolaisi Asukan poskea.